Jump to content
Juoksufoorumi.fi










heituo

Jäsenet
  • Content Count

    11
  • Liittyi

  • Last visited

Community Reputation

10 Good

About heituo

  • Syntymäpäivä 29.03.1972
  1. 33 vuotiaana eikä ikinä mitään liikuntaa harrastaneena (okei, peruskoulussa oli pakolliset kuntotestit) istuskelin illalla saunassa olutta hörppien ja yht' äkkiä huomasin että munat ei näy vatsalta. Siitä sitten ponkasin pystyyn ja totesin että eipä näy seisovaltaakaan. Kuumeisesti siinä sitten aloin miettiä että jotain on tehtävä. Painoa oli tuolloin 95kg Seuraavana päivänä töissä sitten selailin nettiä etsien apua ongelmaani. Lähtökohtana oli että kaljanjuontia en lopeta ja minkäänlainen urheilu ei tule kysymykseenkään, pitää löytyä jokin muu vaihtoehto... Ja löytyihän se. Atkins. Totaalisena mustavalko onoff tyyppinä sitten tutkin ravintotaulukoita yms ja päätin karsia vielä siitä atkinsistakin pois ainakin kaikki tietoiset hiilarit ja myös kaiken turhan rasvan yms, vaikka mm rasvahan on sallittua atkinsissa. Ja olin tyytyväinen koska laskin että kaljaa saa silti juoda. Tiputin painoa 27kg kolmessa viikossa! (joo joo ei varmaan oo kovin terveellistä). No, tästä painonpudotuksesta johtuen mulla tuli hirvee ylimääräinen energia mikä oli pakko purkaa jotenkin johonkin. Ja kuten jälkeenpäin olen soittoruokalassa tyttöjä naurattanut, sanoin että koska ei ollut riittävästi halukkaita tyttöjä saatavilla, kun ylimääräistä energiaa oli saatava purettua, enkä omistanut minkäänlaisia urheiluvälineitä oli pakko lähteä pihalle kävelemään/hölkkäämään. No tätä hölkkäharrastustani harjoitettuani parisen kuukautta luulin olevani hyväkuntoinen ja tietysti haastoin pari kaveriani (jotka omaavat jonkinlaista urheilutaustaa) maratonille vedonlyönnin kera. Sovittiin että häviäjä maksaa matkan kaikki kulut jälkipuinteineen. Siitä hetkestä päätin mennä kuntotestiin ja hain jotain treeniohjelmaa koska mähän en hävii. Samalla vielä kehuin kolmannelle kaverille että mä aion juosta maratonin johon ko kaverini joka ei ollut maraton vedossa sanoi että "jos sä juokset maratonin niin mä hiihdän finlandiahiihdon" ja vielä neljäs kaverini meinasi sanoa perään että jos sä hiihdät niin mä hyppään (K90) mutta sai pidettyä suunsa kiinni. No, sitten kuntotestiin (tulos ei luvannut kovin hyvää) ja jotain ohjelmaa etsimään. Sisuuntuneena testaajan kommenteista treenasin sen 4kk jälkeenpäin ajatellen ihan liian paljon ja liian suurilla tehoilla. Kun vetopäivä koitti, yksi kaverini perui, joutui raukka vaihtamaan työpaikkaa jotta sai riittävän hyvän syyn perumiselle kun ei kuulemma uusi pomo päästänyt.... Niin varmaan, no okei, maksaja oli jo selvillä. Toisen kaverini voitin puolellatoista tunnilla ja totesin siihen että tärkeintä ei ole voitto vaan täysin ylivoimainen vastustajan murskaaminen :-) Jäin kuitenkin omasta tavotteestani niin paljon että missään vaiheessa edes itse suorituksen aikana ei tullut mieleenkään että tää olis viimenen, koska se itselle luvattu aikahan on alitettava. Tähän vuoteen sitten kiristin taas tavoitetta entisestään enkä päässyt ihan siihen joten pakko jatkaa..... Niin joo, kolmas kaveri hiihti finlandian kun oli kerran luvannut, ja se neljäs oli todella onnellinen että sai pidettyä suunsa kiinni kun katseli sitä lahden mäkeä. :-)
  2. Eiköhän tossa ole kyse vääränlaisista varusteista? Totta on että asvaltilla juoksu ei varmaan ole kaikkein viisainta mutta juokseppa ilkosillaan nurmikolla. tuskin irtoo varpaankynnet ja epäilen verisiä nivusiakin...... (varpaankynsien menetyksen voi estää joko oikeanlaisella nauhoituksella tai ostamalla isommat, juoksukenkä on isompi kun kävelykenkä) Kaiusta peesaan siinä aikojen alussa metsästyskulttuurista. Silloin voi kirjaimellisesti sanoa että josset ollut nopee niin hukka perii, tai olkoon se sitten leijona tai pantteri mut........ Irvistellään edelleenkin että mustat miehet kun juoksee henkensä uhalla panttereita pakoon on pakostakin nopeita ja myös geeniperimä muokkaantuu nopeiden suuntaan pakosta luonnon hoitamalla ehkä vähän brutaalilla tavalla mutta onhan niilla panttereillakin nälkä....
  3. Toi onkin jo paljon pahempi kysymys. Siihen joko ei ole absoluuttisen oikeaa vastausta tai sitä ei tiedetä, päätellen siitä että mm lihasten vahvistamiseen annetaan yleensä sarjamääriä ja kestoja mutta venytyksistä en ainakaan itse ole saanut selkeää vastausta. venytysten määrään sain seuraavan vastauksen: lyhtytkestoiset 5-10 sek keskipitkät 10-30 sek pitkät 30-120 sek, pitkäkestoiset syytä tehdä noin 30 min rasittavan harjoituksen jälkeen. Että tosta sitten tulkkaamaan..... Ilmeisesti ei kuitenkaan ihan hirveesti koska mm rasittavia harjoituksia on viikossa yleensä 1-2 mutta en tiedä. Ja sen muistan että sanoi vielä että venytys ei saa tuntua epämillyttävältä, ei kipua. Itse venyttelen vain kun tarvetta ilmenee, eli jos ei ongelmaa lenkillä, ei venytyksiä mutta tästä tuskin mallia kannattaa ottaa! Mutta sitä pohkeen puutumista en kyllä yhdistäisi tuohon tfl/itb jänteeseen. Siihen tarjoaisin mielummin syyksi pientä verenpuutosta lihaksessa joka saattaa johtua vaikka pitkästä istumisesta (20min saattaa riittää) ennen lenkkiä tai vastaavasta. Itellä puutuu jos autosta hyppää suoraan lenkille tai jos on maannut rapuloissaan sunnuntain sohvalla ni maanantaina puutuu lenkillä jalat.
  4. Hyvä jos oli apua. Sitten ei muuta kun varovasti koittaan miltä tuntuu lenkillä. Heti jos alkaa polvessa tuntua joko lumpion ylä tai alapuolella, kiinnitä juoksuasentoon huomiota. Lonkka ei saisi liikkua sivuttaissuunnassa eikä keikkua puolelta toiselle ylös alas. Siis keinua. Aika hankalaa selittää sanoin tätä mutta voisko sanoa koita juosta vähän niinkuin "paskat housuissa" tai toisinpäin sanottuna pyri välttämään sitä mitä tytöt tekee ravintolassa takapuolellaan niin hyvin menee :-) Mutta. Jos on tuntumaa polvissa lenkillä ja et saa sitä pois esim parin kilometrin matkalla asentoa korjaamalla niin keskeytä lenkki, lepää ja venyttele ja koita uudelleen muutaman päivän kuluttua. Tää vaiva ei mee ohi kipua sietämällä, vaan se tuntuma pitää saada kokonaan pois, muuten tilanne vaan pahenee. Kannattaa muuten muidenkin vilasta ko dokumenttia. Siinä on aika kattava paketti ala ja keskivartalon vaivojen ehkäisyyn/hoitoon.
  5. joo eipä kestä. Ja nyt huomattavasti vähemmän olutta veressä pystyin jo googlettamaan myös kuvalliset mallit. :-))) katso http://www.elitesportperformance.com/seminar/Hip%20and%20Pelvis%20Rehabilitation.pdf sivulta 6 lähtien kuvia ja nuo kaikki kolme mallia on ok. Tota jännettä pystyy kyllä venyttään varmaan sadalla eri tavalla vääntelemällä polvia mutta mä ainakaan en haluu ehdontahdon väännellä polvia luonnottomiin asentoihin, ja tuon jänteen venytys ei todellakaan ole ihan helppoa. (tai on se noilla malleilla) Tuossa makuuasennossa mulla ainakin tuntuu heti venytys kyljessä lantion kohdalla mikä siinä on tarkoituskin. (samalla myös kylkilihakset venyy)
  6. onhan sulla varusteet kunnossa? Itselläni oli samantapaista alkavaa vaivaa ja kun menin valittamaan siitä ihan oikealle ammattilaiselle (ei mikään lenkkariklinikan "asiantuntija") niin ongelma hävis. Lenkkarikliniikka tarjos mulle normaalia/supinoivaa kenkää ja tää ammattilainen mittas mun jalat ja sano että toisessa jalassa 12mm ja toisessa 16mm pronaatiota. Että silleen. (16mm saattais olla jo tukipohjallisen paikka) Joten tarkista että varusteet kunnossa ja myös lantion "heiluttelu" sivuille on myrkkyä, kiinnitä siihen reenissä huomiota, itse ainakin huomaan välillä että väsyneenä se lantion liike tuntuu polvissa alkavana tunteena ja silloin kun siihen kiinnittää heti huomiota, ongelmaa ei ole. Sitten jos edelleen lenkin jälkeen on polvessa tuntumaa venyttelen tfl/itb jännettä (kyljelleen makaamaan suorana, siitä yläkroppa ylös) ja se viimeistään poistaa vaivan vaikka muuten olen tosi huono venyttelemään (pari-kolme kertaa/kk) Tosin ei oo mitään hajuu jos vaiva on paha mutta mulla ainakin nää toimii.
  7. Käytin ekalla suorituksellani ennen lähtöä pari pussia ja laukauksen kajahdettua 20 min välein pussi. yhteensä meni matkalla 12 pussia eli aika 4h. MUTTA, valmistautuminen (tankkaus) oli vähän niin ja näin, ei siis mitään kunnollista, vaikka pastaa söinkin. Silti kramppien lisäksi oli energia ainakin huomattavan vähissä vaikkei ehkä ihan zippi tullutkaan... Nyt toista ennen tein maratonvauhtisen tunnin lenkin ja siihen perään pari päivää pelkällä salaatilla + tonnikalalla. Sitten kunnon tankkaus pari päivää (paino nousi kahdessa päivässä 6kg) ja sitten suoritukseen. Mulla oli mukana 4 geeliä matkassa ja pari niistä oli maalissakin taskussa vielä....(puolen tunnin parannus aikaan) Mitä opin? Jos tankkaa kunnolla niin niitä geelejä ei tarvii (eikä edes tee mieli), ei niistä ollu mitään hyötyä tässä toisella ainakaan mulle, mutta eka olis kyllä jääny kesken jossei geeliä olis ollu. Mutta siinä oli alla huolimaton tankkaus. Geelissä on se huono puoli että suolat jää saamatta jos litkii pelkästään vettä kaverina ja kramppi vaanii siten ainakin mulla kulman takana. Ekan jälkeen mä todella ihmettelin niitä huippujuoksijoita jotka tosiaankin vetää pelkällä vedella että miten se on mahdollista. Nyt tiän miten se tapahtuu. Kaikki työ, myös tankkaus hoidetaan ennen, ja suorituksessa vaan päästetään menemään.
  8. Niimpä oli seitkytluvulla joo, aivan totta. Mutta jos aikoo juosta seitkytluvulla kuntomaratoonarina, et siis tavoitteellisesti kilpailevana niin kovasti epäilen että silloin ei synnytty seitkytluvulla. Ei oo mitään tilastotietoa apuna mutta kovasti uskallan väittää että keski-ikä osuu ainakin lähemmäs kolmeakymmentä vuotta kun vajaata kymmentä vuotta? Varsinkin kun kestävyyslajista on kysymys jolloin harva on parhaimmillaan edes parikymppisenä vielä. Eiköhän sillon syntymä osu jonnekkin 40-50 luvulle, jolloin niitä raktoreitakin oli aika harvassa..........
  9. heituo

    Anaboliset steroidit

    Kommentoisin tuota jo tuolla toisllakin puolella mutta entä sitten ruumillinen työ mitä pääosa väestöstä silloin teki? 10,12,15h tuntisia pk reenejä joka päivä työn merkeissä. Tuskimpa silloinkaan niinkuin nytkään kuntoilijat aineita käytti?
  10. Joopa joo. Uutena tulokkaana kun kahlasin koko thredin läpi en voinut olla kommentoimatta tätä. Muistellaampa hieman tuota aikaa 70-80 luvulla. Kuljettiinko kouluun taksilla tai bussilla? Taisi olla polkupyörä ja sukset. Oliko mopoja? Harvoilla. Mikä silloin oli suurin työllistäjä suomessa? Maatalous. Oliko sillon koneita? Ei edes joka maatalossa. Mitä tehtiin talvella? Metsätöitä, kirveellä ja pokasahalla. Entäs nyt. Suurin osa työskentelee jokseenkin istumatyössä, tai koneiden helpottamassa työssä. Tuskin sillon 70 luvulla puhuttiin paljon pk harjoittelusta (vaikken kylläkään tiedä). Jos me oltaisiin edelleen kaikki metsureita kirveellä ja pokasahalla niin ehkä treenitkin olisi aikalailla erilaisia. Tuskin puhuttaisiin vieläkään paljoa pk treenistä.
  11. Uusi jäsen päivää..... Oli niin mielenkiintoinen aihe että piti heti osallistua. Ihan aloittelijalle (vaikken itsekään mikään kokenut ole) suosittelisin sykerajojen määritykseen yksinkertaista kävelytestiä. Kävele niin kovaa kun pystyt tunti tasaisella ja ota siitä keskisyke. Tämä on peruskunnon alaraja. Aerobinen kynnys on siitä jotakuinkin 20 lyöntiä korkeampi. Tämä riittänee aika pitkään, sillä jos kestävyyssuoritusta haetaan, peruskunnon kehittäminenhän on ensisijaisena tavoitteena. Kävelystä vielä senverran että ensinnäkin pitää jaksaa kävellä se tunti että sillä nopeudella ja toisaalta se ei ole mikään rauhallinen jutustelutuokio/löntystelytuokio naapurin kanssa vaan keskittyen kokoajan tasaisessa maastossa niin kovaa kun kävellen pääsee. Tottakai testi on aina parempi mutta jos nyt ekana ei halua testeihin mennä niin tolla lähtisin alkuun. (ja kyllä, alottelijalla tämä tarkoittaa että mäkiä ei pysty juoksemaan ylös edes hiljaa vaan on pakko kävellä jos haluaa pysya alle kynnyksen) Sitten perusteluja ylläolevaan väittämään. Osallistuin tuossa itse maratonkouluun ja siinä sivussa on tullut testattua itseä muutaman kuukauden välein ja verrattua myös muiden osallistujien kanssa tätä väittämääni ja ainakin vajaan parinkymmenen ihmisen otoksella näyttää olevan hyvinkin osuva. Itselläni alussa pääsin kävellen tunnissa 6km ja keskisyke 120 ja ekassa testissä määritettiin aerobiseksi kynnykseksi 141. Samansuutaisia tuloksia (eli kävelysyke+20=aerK) tuntui olevan myös muilla aloittelijoilla. En väitä että tämä toimii aina mutta harjoitteluaan aloittelevalle tämä tuntuu osuvan kaikilla kenen kanssa olen jutellut, riippumatta hurjista eroista kynnysarvoissa eri ihmisten kesken. Sitten muutama esimerkki kuinka yksilöllisiä sykerajat ja sykerajojen kehittyminen voi olla. Tässä kolme esimerkkiä (tietysti ääripäät ja itse, mutta kuvaa hyvin yksilöllisyyttä) -Itselläni joka piti täydellisiä lepoviikkoja harjoittelusta ensimmäiset 1700 viikkoa (33v) :-) sykerajat ekassa mittauksessa parin kuukauden pelkän kävelyharjoittelun jälkeen oli aerK 141 anaK 165, max 187 Leposyke joka on itselläni ollut synnynnäisesti alhainen oli tuolloin 45 (sohvallamakailusyke) 4kk peruskuntoharjoittelun jälkeen 147, 170, 191 leposyke laskenut 42. Viimeisemmässä testissä 168, 175, 196 ja leposyke 35. Olen pari kertaa piruuttani "nauhoittanut" sykkeet myös yöllä ja alin rauhallisen unen aikana tunnin pätkän keskisyke 23!!! Toisaalta asian pitäisi olla niin että jos leposyke on alhainen, sen pitäisi kertoa siitä että sydämen tilavuus on hyvä ja se on voimakas jolloin lyöntejä ei tarvita usein, mutta toisaalta omat rajani on nousseet nousemistaan ja se taas mielestäni viittaa "hiiren sydämeen" jolloin kieroksia tarvitaan paljon että veri virtaa. Eli mielestäni loogisuus puuttuu. -Ystävälläni (samanikäinen) homma mennyt näin. Tausta jos jonkinlaista urheilua, ollut aika monessa lajissa ihan valmennusryhmissä sm tasolla ja harrastanut lähes kaikkia lajeja nuoruudessaan mutta ei juoksua. Pidettyään muutaman vuoden lastenkasvatus ja talonrakennustaukoa meni kehitys sykkeissä näin juoksuharrrastuksen alussa. Eka testaus sama pohja (uudelleen aloittamisen jälkeen) kun itselläni, muutama viikko kävelyä ennen testiä. aerK 143 anaK 170 max 186. Ei tässä mitään ihmettä mutta seuraava testi (treenattuamme viikottain saman määrän, samoilla nopeuksilla, pitkät lenkit aina porukassa jne) aerK 140, aerK 165, max 179. Kerrottakoon vielä että max rajalla laktaatit 17 eli senkään puolesta ei voi sanoa että olisi viimenen mittaus löysäilty. Rajat lähti siis laskuun, Nopeus kehittyi samalla tavalla kun itselläni. Leposykkeet pyörii melko muuttumattomana 45-50 tasolla eli aika hankala vetää mitään sääntöjä tästäkään. Paitsi että sydämen tilavuus ja voima kasvanut harjoittelun myötä jolloin syketiheys laskee. -Toinen ystäväni, (taas samanikäinen) tausta vähän rauhallisempi kun edellisellä mutta paljon pohjaa silti on pysynyt mitatut rajat pari vuotta samoina ja yllätys yllätys, aerK 90 ja anaK 130!!!! Kaverilla on leposyke 60, eli korkein meistä kolmesta, mutta siitä se sitten ei helpolla nousekkaan ja vielä ihmeellisempää että max syke 151!!!! Eli se niistä suuntaa antavista maksimi yms sykkeistä. Kaveri on mitattu 3 eri kertaa parin vuoden aikana ja tohon testiin valmistautumiseen yms on kyllä kiinitetty huomiota kun eroaa niin paljon mutta näin se vaan menee. Silti meillä on nopeudet ainakin tällä hetkellä suurinpiirtein samoja ja maratonajat menee koko porukalla kymmenen minuutin sisään. Joten, yhteenvetona kaikki ihmiset on yksilöitä ja itse en ainakaan missään nimessä vertailisi enkä ottaisi mallia kenenkään toisen rajoista. En edes identtisen kaksosen. Ekasta osallistumisestani foorumiin tuli näemmä kirja :-) Mutta olisi kiva kuulla muiden mietteitä ja kokemuksia tuosta kävelytestillä rajan määrityksestä, kun muistetaan että tämä on foorumin osiossa aloittelijan kysymykset. En edes koita väittää että tuo toimii muutaman vuoden reenin jälkeen.
×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy