Jump to content
Juoksufoorumi.fi










Jeppekoira

Jäsenet
  • Content Count

    35
  • Liittyi

  • Last visited

Community Reputation

15 Good

Recent Profile Visitors

The recent visitors block is disabled and is not being shown to other users.

  1. Jeppekoira

    Kympin harjoittelu

    Ei siinä vastauksessa mitään vikaa ollut, ihan turhaan vedit herneen nenään. Oli tarkoitus olla humoristinen huomio. Eikä ihan eka kerta tällä foorumilla, kun vähän venytetään kysyjän speksejä treenin suhteen. Samaa käy myös esim fillarifoorumilla kun joku kysyy vaikka että mikä pyörä sopisi 5 km työmatkaan, budjetti 500€. Lopulta vastataan että oikeastaan pitää ostaa joku 3-4 pyörää ja käyttää kymppitonni.
  2. Jeppekoira

    Kympin harjoittelu

    Kysyttiin miten kannattaa treenata jos juoksee 3 kertaa viikossa ja pisin lenkki on 10 km ja ohjeeksi tulee että juokse 4 krt/vko ja yksi pidempi😉
  3. Kyllähän venyttelystä on monenlaista hyötyä. Se jos jossain tutkimuksessa todetaan vaikkapa että "neljän viikon aikana venyttelevän ryhmän vo2max ei noussut enempää kuin verrokkiryhmällä" ei tarkoita sitä että sen perusteella olisi perusteltua sanoa että "venyttely on täysin hyödytöntä ja jopa haitallista". Tietysti riippuu paljon lajistakin, mitä ehkä venyttelyllä ensisijaisesti tavoitellaan, eikä juoksijoille esim. liikeratojen laajuus ole ihan yhtä tärkeää kuin vaikka balettitanssijalle. Näkisin venyttelyn tavallaan oheisharjoitteluna siinä missä minkä tahansa muunkin. Esim. lihashuolto, voima, kimmoisuus, koordinaatio jne. Jokin rajatun kokoinen hyöty noista jokaisesta varmaan on oikein tehtynä mahdollista saavuttaa, mutta ilmankin kyllä tulee toimeen. Otsikon kysymykseen. Itse venyttelen varmaankin ihan liian vähän. Alkulämmittelyn yhteydessä useimmiten nopeita venytyksiä ja satunnaisesti iltaisin vähän pidemmän kaavan mukaan. Olen ollut huomaavinani että parantaa unen laatua jos venyttelee lähellä nukkumaanmenoa.
  4. Eiköhän lekuri ole tarkoittanut sitä, että liikunnan aloittaminen/lisääminen ei ole peruste jatkaa tupakointia. Tuskin esim poistaa keuhkosyövän riskiä jos juoksee pari lenkkiä viikossa.
  5. Tulosrajoista. Eihän niiden ainut tarkoitus se ole, että saataisiin vain tietyn tasoiset urheilijat kisoihin mukaan. Se, että pakotetaan sm tason urheilijat kisaamaan pitää kilpailutoimintaa vireillä. Sekä helpottaa myös doping-testaajien työtä, kun urheilija ei ihan puskista pääse vain yhteen kisaan per vuosi. Lisäksi mahdollistaa kisaa ajatellen taktikoinnin jos on mahdollista nähdä kilpakumppaneita kauden aikana. Nämä nyt vain ihan yleisellä tasolla, sinänsä kiekaran keissi ei juuri vähempää voisi kiinnostaa.
  6. En tiedä, mistä kuulokekieltosääntö on peräisin, mutta onhan myös esim. triathlonissa kuulokkeet kielletty myös käytännössä ihan kuntoilijoiltakin. Olisiko perusteena turvallisuus tms? Tai että pitää pystyä kuulemaan jos järjestäjät/tuomarit yrittävät kertoa jotain? Esim. ohjata oikealle reitille...
  7. Kysymys taisi olla Snaksterille, mutta rohkenen kuitenkin laittaa oman näkemyksen asiasta. Itse näen asian niin, että kyllä mittanauhaa voi hyvin käyttää oman kehityksen todentamiseen, mutta sinänsä ei ole välttämättä järkevää tavoitella mitään tiettyä absoluuttista tasoa, jolle pitäisi päästä. Jos nyt otetaan esimerkiksi tuo 5-loikka, ja oma tulos on siinä aluksi vaikka 10 metriä, niin tavoite on varmaankin hyvin täyttynyt, jos jonkin ajan päästä tulos on 10,5 metriä ja huomaa jotain positiivista kehitystä myös siinä, miltä juoksu tuntuu. Siis sen sijaan, että katsotaan vaikka Heli koivulan tulos ja päätetään, että omakin tulos pitää olla 14 metriä. Näin itse asiassa ymmärsin myös Snaksterin kommentin siitä, että juoksussa kun ei loikkien pituuksia mitata (toisin kuin esim. kolmiloikassa), niin siksi myöskään absoluuttisilla loikkatuloksilla ei juoksijan kannalta juuri ole merkitystä. Sitten taas toisaalta olisikin ihan mielenkiintoista tietää eri tasoisten juoksijoiden loikkatuloksia ja selvittää, löytyykö esim. kympin tai maratonin ja loikkatulosten väliltä millainen korrelaatio.
  8. Näinhän se juuri on. Se, että kannattaa tehdä juuri sitä, mistä on eniten hyötyä omalle kehitykselle tietysti korostuu tämän foorumin viiteryhmässä, kun kuitenkin suurin osa taitaa olla enemmän tai vähemmän jo illan puolella urheilu-uransa suhteen, ja erilaisia rajoitteita on mm. ajankäytön suhteen varmaan jokaisella. Selvennykseksi vielä, että minulla ei ole mitään kokemusta tai näkemystä siitä, miten juoksijan kannattaisi loikkia tehdä (vai kannattaako ollenkaan). Mielenkiinto keskusteluun lähti oikeastaan siitä, kun aiemmin joku mainitsi suurin piirtein niin, että kaikenlainen loikkaharjoittelu on juoksijalle haitallista. Tämä lienee tarkoituksella yli vedetty provo, mutta sitä tässä mietin, että onko juoksijoilla loikkien (tai miksei muunkin oheistreenin) suhteen saman tyyppisiä nyrkkisääntöjä, kuin "80% harjoittelusta pitää olla PK:ta" tai "viikossa yksi tehotreeni ja yksi kevyt pitkis"... Eli mitä kannattaa (tai voi turvallisesti) ainakin tehdä...?
  9. Loikkien kohdalla ensimmäinen kysymys on, paraniko niillä harjoitettavat ominaisuudet (kimmoisuus, nopeusvoima..)? Jos eivät, on toteutustavassa varmaan ollut jotain pielessä; jos paranivat, mutta silti juoksutulokset eivät parantuneet, voisi miettiä, löytyykö muusta treenistä, juoksutekniikasta, tms. jotain sellaista, minkä takia vaikutus juoksuun ei ollutkaan odotettua. Sinänsä tuo todentamisen vaikeus koskee mitä tahansa harjoittelua, eli mistä tietää, että jokin mikä tahansa yksittäinen osa harjoittelua oli ratkaiseva tulosten kehityksen kannalta? Treeniohjelma on kuitenkin aina kokonaisuus, mihin on aika vaikea lisätä tai ottaa pois mitään yksittäistä osaa ilman, että sillä olisi muihin osiin vaikutusta. Esim. jos päättää alkaa tekemään kerran viikossa loikkia, tarkoittaa se ehkä yhden puntti- tai vetotreenin muuttamista/jättämistä pois ohjelmasta tms. Toisaalta onhan se niinkin, että merkittävien/pysyvien muutosten saavuttamiseen tarvitaan urheilussa pitkä aika. On aika eri asia tehdä vaikka muutaman viikon kuuri loikkia ja sitten käydä heti koittamassa ennätysjuoksua, kuin jos nyt kauden jälkeen ottaa loikat pikkuhiljaa mukaan ohjelmaan esim. syyskuusta toukokuuhun ja malttaa odottaa ensi kauden kisoihin, josko näkyisi jotain positiivista kehitystä. (Tämä kommentti ei sinänsä koske Pasi_P:n tapausta, varsinkaan, kun sen tarkemmin tuossa ei ollut kerrottu, miten kyseinen loikkajakso oli toteutettu..)
  10. Sopisi varmaan paremmin johonkin muuhun paikkaan, mutta pakko laittaa fillarifoorumin voimaharjoitteluketjusta löytynyt kieltämättä ajoittain aika hyvin osuva avautuminen: "Alkaa mennä keskustelu juoksufoorumitasolle, eli elämä on pelkkää juoksemista ja kaikki muu treeni (varsinkin lihaskunto) on saatanan keksintöä"
  11. Siinä määrin mielenkiintoinen tuo huono kokemuksesi loikista juoksun oheistreeninä, että se sai miettimään oheistreenien filosofiaa hiukan laajemminkin. Yleisesti ottaenhan minkä tahansa päälajia tukevan harjoittelun idea perustuu hypoteesiin, että siinä kehitetään jotain ominaisuuksia, joita jalostamalla saadaan lopulta hyötyä päälajiin. Esimerkkeinä vaikkapa taitoluistelijat harjoittelevat balettia, lätkänpelaajat juoksevat portaita, sulkapalloilijat tekevät liikkumis- ja koordinaatioharjoituksia, jne. Kun laji aloitetaan nuorena ja tavoitteellisessa valmennuksessa, oheistreenit kuuluvat ohjelmaan luonnollisesti alusta asti ja enemmän tai vähemmän jatkuvasti. Kysymys siitä, auttaako jonkin mittainen kuuri jotain oheisharjoittelua on tällaisessa tapauksessa ikäänkuin epärelevantti, kun koko homma perustuu siihen, että täysin itsestään selvästi siitä on hyötyä, jos/kun pitkällä aikavälillä harjoittelu on sellaista, että päälajissa tarvittavat ominaisuudet kehittyvät. Loikkien ja juoksun tapauksessa idea lienee se, että kun kehitetään ominaisuuksia, kuten kimmoisuutta, nopeutta, koordinaatiota ja voimaa, on juoksun mahdollista kulkea kovempaa. Ei kai tällä tasolla ajateltuna asiasta voi eri mieltä olla.. Hieman lähemmäs aihetta palatakseni tilanne tietysti hieman muuttuu, jos kysytään, kannattaako mainitun triatlonisteille tarkoitetun How to break 40 minutes for 10km -ohjelman loikkia tehdä vai ei. Jos tietää, ettei akillekset kestä loikkia tai on jokin muu syy, miksi tietää, ettei missään nimessä kannata tehdä loikkia, ei niitä tietenkään kannata tehdä. Ei se silti tuosta ohjelmasta mielestäni yleisesti ottaen huonoa tee, varsinkaan, kun ajattelee, että ohjelma on nimenomaan triatlonisteille tehty. Sinänsä otsikon mukainen 10 km alle 40 min on isossa kuvassa vielä sen verran vaatimaton urheilusuoritus, että sen pystyy varmaankin saavuttamaan hyvin monella tavalla... loikkien kanssa, ilman loikkia, pelkästään loikkimalla jne.
  12. Juuri akillesten takia itse teen vuoroloikat, kinkat yms. tarkoituksella niin, että loikka tulee alas ja lähtee aina koko jalalla, eikä päkiällä, jolloin rasitus akilleksiin/pohkeisiin jää maltillisemmaksi. Mäkeen en ole koskaan tainnut kokeilla loikkia. Tuo alempi on kyllä hyvä pointti ja se täällä foorumilla hieman välillä häiritseekin kun melko moneen "mitä vaaditaan 40 min alitukseen kympillä" -tyyppiseen kysymykseen vastataan ylimieliseen sävyyn tyyliin "ei mitään muuta kuin käyt välillä vähän hölkkäämässä". Sen lisäksi, että monella siintää aina juoksun osalta seuraava tavoite edellisen täyttyessä, on joillain myös muita (urheiluun liittyviä) tavoitteita, joiden kannalta juoksuharjoittelun monipuolisuudella (esim. loikkien, punttitreenin jne muodossa) voi olla positiivisia vaikutuksia, vaikkei ihan sataprosenttisesti pelkkään juoksuun liittyisikään.
  13. Anteeksi maalaisuuteni, mutta mitä ovat aukkarit? Koskeeko kritiikki loikkatreeniä kohtaan juuri tuon ohjelman yhden jalan loikkia, vai ylipäätään loikkia juoksuharjoittelun oheistreeninä? Kommentit loikkatreeneistä kiinnostaisi yleisemminkin. Itse olen tehnyt silloin tällöin satunnaisia loikkatreenejä ilman sen kummempaa suunnitelmaa lähinnä vaihtelun vuoksi... vuoroloikkia, kinkkoja, tasajalkaloikkia, aitahyppyjä, pohjehyppyjä jne. Olen ajatellut loikat enemmänkin punttitreenin vaihtoehtona lajinomaisempana voimaharjoituksena, en niinkään vaihtoehtona jollekin juoksuharjoitukselle.
  14. Kehittääkö maraton maratonille? Pikkaisen ristiriitaisin tuntein lueskelee tätä ketjua (ja muita vastaavia ketjuja esim. +30 km pitkiksistä), kun aika monet saavat väännettyä vastaukseksi ”ei”. Jos todella isossa kuvassa ja pitkällä aikavälillä asiaa ajattelee, kysymys on samaa tasoa, kuin ”kehittääkö tenniksen pelaaminen tenniksen pelaamistaitoa?” tai ”kehittääkö penkkipunnerrus penkkipunnerrusta?”. Kuten usein muissakin (netti)keskusteluissa, tässäkin tapauksessa tuntuu joidenkin penaalista löytyvän vain mustia tai valkoisia värikyniä. Eihän kyse varmaan siitä ole, että joka ikinen viikoittainen pitkis juostaisiin 42,2 km mittaisena kisavauhdilla tai 4 tunnin suunnistuksena ja sitten muu aika vain palauteltaisiin; ja sitten vaihtoehtona olisi, että jokainen pitkis olisi oppikirjan mukaan noin 20-25 km ja muuten juostaisiin eri vauhtisia lenkkejä 4-6 per viikko. Toki jos on tosiaan pakko valita jompikumpi, niin sitten jälkimmäinen varsinkin jos vakavasti tähtää maratonille ja menossa on esim. viimeiset 8 viikkoa valmistautumisesta. Jos taas maratonille on esim. 3-4 kk aikaa, niin onko se nyt niin paha, jos optimaalisen 23,7 km pk pitkiksen korvaa silloin tällöin rogainingilla ja palauttelee sitten vaikka 1-2 ylimääräistä päivää sen jälkeen? Tai juokseekin sen yhden vuosittaisen maratonin sijaan 2-4 maratonia kaudessa? Uskon, että maraton oikeasti kehittää hyvin niitä ominaisuuksia, joita maratonilla tarvitaan. Ei ehkä kaikkia fysiologisia vaikkapa energia-aineenvaihduntaan liittyviä detaljeja täysin optimaalisesti, mutta muita ominaisuuksia, kuten psyykkistä puolta valmistautumisessa, vauhdinjakoa, kivunsietoa, tankkausta jne. melko varmasti paremmin kuin mikään muu ”treeni”. Harvalla useamman maratonin juosseella ensimmäinen maraton jää ennätykseksi, joten vähintään vahva korrelaatio tuntuu olevan juostujen maratonien määrällä ja ennätyksen kehittymisellä. hancock tuossa sanoikin, että tässä on pari päällekkäistä teemaa, eli rogaining ja kisavauhtiset (yli?)pitkät lenkit. Itse laajentaisin vielä tästäkin, eli mielestäni mennään metsään, jos liikaa pohditaan minkä tahansa yksittäisen treenin tai kisan hyötyjä tai haittoja. Kyse on kuitenkin aina kokonaisuudesta, eikä varmasti yksikään yksittäinen suoritus pilaa urheilijaa, kunhan vähänkin pidemmällä aikavälillä rasitus ja lepo ovat balanssissa. Mutta: urheilijan itsensä kannalta on olennaista olla siinä mielessä itselleen rehellinen, että tekee selvän valinnan sen suhteen, mikä on itselleen se päätavoite, ja sitten muodostaa harjoittelun kokonaisuuden sen ehdoilla.
  15. Mielestäni ketjun parhainta antia on ollut se, että keskustelu on pistänyt varmasti monet miettimään omia tavoitteita siltä kantilta, että mikä itselle voisi olla mahdollista ja mikä omaa kehitystä rajoittaa. Iso osa keskustelusta on ollut oikeasti mielenkiintoista ja hyvin perusteltua, toisaalta jotkut lapselliset mielensäpahoittajat jne. ovat omalla tavallaan hyvää huumoria. "Perusterve" ja "halu" käsitteet sopivasti määrittelemällä on tottakai mahdollista perustella oma näkemys... Esim. on melko varmaa, ettei 55v 140 kg alkoholisoitunut urheilua aikaisemmin harrastamaton sohvaperuna viikon valmistautumisella pysty kolmen tunnin alitukseen. Toisaalta kolme tuntia on aika, jolla ei ole mitään tekemistä oikean ammattimaisen huippu-urheilun kanssa. Alexander Stubb on ilmeisesti tähän mennessä ylivoimaisesti paras esimerkki kumoamaan otsikon väitteen. Siis henkilö, joka on - Suomen pääministeri, eli ei todlelakaan ole panostanut urheiluun 100%, - ikänsä (46 v) puolesta hyvän matkaa illan puolella mihin tahansa urheilulajiin, - ja jonka laji ei edes ole juoksu vaan triathlon. - (+ jostain muistan lukeneeni/kuulleeni, että Stubbin "oikea" laji nuorena oli itse asiassa golf, jossa oli nuorten maajoukkueessa tjsp, ja alkoi harrastamaan kestävyysurheilua vasta vanhemmalla iällä) Tässä vielä Stubbin omia kommentteja panostuksestaan: - Aina riittää aikaa. Periaate on se, että tunti kuntoilua päivässä antaa kaksi tuntia lisää energiaa. Vaikka on 60 kalenterimerkintää, niin kyllä sitä saa sujaututettua arkisin jokaiselle päivälle jotain liikuntaa, Stubb kertoo. - Juoksua, uintia, pyöräilyä tai lihaskuntoa eli tämmöistä perus nelikymppisen kropan huoltoa. Eihän siihen enemmän tarvita. Sitten joskus otan jonkun juoksukisan, pidemmän pyöräilylenkin tai triathlonin silloin tällöin. Lähde: http://yle.fi/urheilu/ulkoministeri_stubb_triathlonista_perus_nelikymppisen_miehen_kropan_huoltoa/6072018
×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy