Jump to content
Juoksufoorumi.fi


catpaps

Jäsenet
  • Content Count

    118
  • Liittyi

  • Last visited

  • Days Won

    2

catpaps last won the day on June 6 2017

catpaps had the most liked content!

Community Reputation

259 Excellent

Profile Information

  • Gender
    Not Telling

Converted

  • 10km
    36,07
  • Puolimaraton
    1:20:06
  • Maraton
    02:58:03

Recent Profile Visitors

852 profile views
  1. Tässä vielä onnenhuumassa vähän päivitellään näitä tietoja ja tämä osus silmään. Sattusin olemaan edellinen kirjoittaja, niin tupsautan tähän perään kuittauksen onnistumisesta. Oma tavoittelu lähti käytännössä liikkeelle 2016 Vantaan maratonilta ja siitä vuosi eteenpäin kirjoitinkin tuon edellisen viestin. Sen seitsän kertaa takkua ja lajiin kuuluvaa väliaikaista hidastumista on matkalla ollut, mutta koska tykkään liikunnasta, niin ei se ole sinällään haitannut, toki harmittanut. Nyt kuitenkin sitten tämän rajan alituksessa onnistuin ja mikä parasta, kuntopiikki osui SAUL SM kisaan.
  2. Sen tosiaan muutin nyt talvella, kun hoksasin ajaneeni liian kovaa pyörällä. Ajelin vuonna 2018 reilu 12000km pyörällä, ajan siis aina työmatkat kelissä kuin kelissä. Myös muuta ajoa on kohtuullisesti, koska tykkään pyöräillä. Tosiaan viime kesänä keksin kaikkea, että pääsenkö ajamaan mammalle (Somerolle) ja takaisin 30km/h keskinopeudella. No pääsin minä, mutta olihan sekin vaikea raja. Myös Velotourilla koitin 36km/h ryhmässä ajaa kuntoajon, putosin Porvoossa reilun 100km jälkeen ja hiipuen maaliin. Nämä esimerkkejä miksi juoksu alkoi takkuilla. Ajoin liian kovaa pyörällä ja juoksu minusta kärsi siitä. Nyt alkutalvesta alkaen ajanut taas sykeohjatusti ja samalla hieman vähemmän kuin vuosi sitten ja aavistuksen olen nostanut juoksumääriä. Juoksen myös monesti viikolla meno tai paluumatkan töihin ja toisen suunnan Alepapyörällä tai omalla. Nostin helmikuusta lähtien peruslenkkien sykkeet PK1 -> PK2 alaosaan. Juoksen siis nykyisin aika paljon PK2 alueella, mutta vältän arkilenkeissä Vk1 aluetta, vain ylämäissä saa olla siellä. Minulla, jos juoksisin jatkuvasti VK1 alueella, tuo se ensin tullessaan levottomat yöt ja sitten alkaa palautumattomuus. Mittaroin edelleen palautumista unilla. Minulla se toimii parhaiten. Nyrkkisääntö on aina se että kovan reenin ja kilpailun jälkeen voi yhden yön pyöriskellä levottomasti, mutta ei kahta. Jos tulee toinen yö perään, niin heti kaikki kevyeksi kunnes unet palautuu normaaliksi. Myös nuo 10km talvijuoksukisat on hitsin hyviä harkkoja. Niin muutin myös taas hetkeksi tai siihen asti kun huvittaa pitkikset vauhdikkaammaksi. Ne saatan fiiliksestä riippuen juosta kiihtyvänä PK2 alueella ja lopussa ollaan jo VK1 alueella. Lopussa voi olla viimeiset kilometrit hyvinkin nopeita, pääasia että tuntuu ilkiältä. Vähän on jotenkin tunne että en saa enää kuntopiikkiä, ellen tee jotain kovempaa välillä. Toistaiseksi on keho palkinnut tämän hienoisen kiristämisen kuntopiikillä, mutta minulla yleensä tämä ei kestä montaa kuukautta. Ei tämän päivän kaltaista raastoa pää minulla vähään aikaan kestä, nyt voi olla taas ns. funrun juoksuja edessä. Maraton myös on alkanut mielessä pyöriä, mutta se onkin sitten niin erilaista ja enemmän muuttujia matkassa. Pelottaa koko matka, mutta se olisi uskallettava taas sitäkin kattella, kun kerta tämä tavoite nyt tuli saavutettua. Niin pyöräilyssä Sanna Kulberg aikanaan opasti minua pyöräilytekniikassa ja putkelta ajamista. Tapaa pyöräillä joka hyödyttää juoksua parhaiten. Tämä jäi mieleen ja omaksunut tämän omasta mielestä hyvin. Tuttua juttua, tiheää pyöritystä ja seisovilteen ajamista pienissäkin nyppylöissä, ei väännöllä. Ei varmastikkaan mitään uutta, mutta tuli se vielä mieleen. Otin taas rullailut myös mukaan kotijumppaan ja liikkuvuutta pitkästa aikaa olen taas harkkailut. Olen jäykkä kun saapas ja tästä on ehkä ollut hieman apuja. Rasittavaa monesti aavistuksen ärsyttäväähän tuo on, mutta koitellut vain harkkailla. 20:30 uutisten aikana on hyvä vetkutella ja jumpata 🙂 Vielä editoin. Sitten jos palautumaton olo, kisa ollut lähellä tms. juoksen lenkit todella hiljaa. Saatan kävellä osan matkaa ja nopeus voi olla esim 9km/h tai sen allekin. Noissa katton että syke on alle 120 tai sen lähelle. En ole kokenut lenkin menevän pilalle vaikka välillä kävelee. Kuluuhan ainakin kalorioita, jos ei muuta. Tykkään syödä aika usein vähän liikaa. Pahin vika on että en pidä lepopäiviä koskaan, vähintään työmatkat fillarilla (31km). Mutta ei tämä niin nuukaa ole, liikunta on kivaa hommaa 🙂
  3. Elämäni juoksu tämä oli, kiitos ruiskarhu! Keli oli mainio, sekä kuntopiikki osui juuri hyvään aikaan ja hyvä porukka missä laiskotella tuulensuojassa. 8km kohdalla mietin tosissani keskeytystä, kun tuntui niin ilkiältä ja matkaa oli vielä oli edessä. Otin geelin ja mutustelin sitä suussa hyvin pitkään. Sain onneksi aivot uskomaan että nyt tulee lisää virtaa ja se pahin olo sitten katosi. Olen kyllä lapsellisen onnellinen tästä ajasta, ei ollut minulle helppo raja tämä. Onneksi sain sen nyt juostua, kun tuota ikää tulee vain jatkuvasti lisää ja jossain vaiheessa se väkisten alkaa näkymään.
  4. Olipas yllättävän mainio tapahtuma tämä, sekä reitti on nopea. Lähdin tapahtumaan hakemaan puuskutusta tulevan viikonlopun puolimaratonille, mutta voi veikkonen olihan hyvä reissu. Kirjaan osittain tämän ylös, jotta vuoden päästä muistan tuulet ja sään. Jos vähänkin kunnossa olen ja ei ole tuulinen päivä, on tämä hyvä aloitus keväälle. Tänään tuuli oli noin 3m/s ja hissukseen viimotteli kaakosta. Sää oli aurinkoinen noin +10. Peltoaukeilla tosin hieman puhalsi kovemmin, joka aiheutti negatiivisia ajatuksia kaalissa. Tapahtumassa juostaan 5km suuntaansa ja siitä sitten koko tien mittainen kääntö, eli ei liian tiukkaa mutkaa. Juoksu tapahtuu tien reunaa pitkin, mutta reuna ei ole kovin kalteva, joten juoksu onnistuu aika mainiosti. Kaakkoistuulella se tarkoittaa 5km sivuvastaiseen ja paluu tapahtuu sivumyötäisessä, joka on parempi minusta näin. Suosittelen tapahtumaa lämpimin ajatuksin. Kauden paras aika tuli itselle. Pääsin pitkästä aikaa alle 37 minuutin rajan, joten mieli on todella iloinen.
  5. Omassa raapustuksessa jätin itse tarkoituksella reissujen pituudet ja nopeudet pois. Oman tuntemuksen mukaan aloittaisin uudelleen reenit, jos aikakoneella lähtisin takaisin. Itse matkin kovin alussa muiden reenejä ja alkutaipaleella ei se ollut aina hyvä ratkaisu. Ei ollut roppa vielä tottunut liikuntaan, nuoruuden treeneistä oli liian pitkä aika. Alussa henkilöiden joiden harkkoja omaksuin, oli peruskestävyysvauhtikin minulle kovaa harkkaa. Kuten Jim ja jklaukka ja muutkin raapusteli, aikaa ja ärsyttävää malttia se vain vaatii. Kehitys on joskus ärsyttävänkin hidasta, mutta sitten kuin taikaiskusta tulee niitä kuntopumseja, jos vain säännöllisesti reenaa. Hissukseen kunnon kasvaessa määrää / tunteja ja vauhtejakin lisää. Ärsytä välillä tasapainoa, horjuta sitä, tule väsyneeksi, mutta varo menemästä pitkäksi aikaa yli. Vastapainona löllerölenkkejä, muuta kevyttä korvaavaa ja vaikka ärsyttävää vesijuoksua. Lepää, nuku paljon ja palaudu. Ajoita mahdollinen laihdutus jaksoon jossa tehoja ei ole paljon.
  6. Vähän olen arka neuvomaan muita, koska kovin olen asioita tunteella kokeillut ja monen monta kertaa myös väärinkin, telakalla ollaan oltu. Tykkään hakea rajoja ja kokeilla hullulta tuntuvia juttuja, jotka joskus on tuottaneet aika hyviä kuntopiikkejä. Sivukommenttina jotenkin tykkään kovin Don Validon tavasta reenaata ja valmentaa. Mukavan kutkuttavaa harkkaamista. Koitan muistella mitä raapustelin eilen hetken mielijohteesta tai ainakin osan asioista. Olen kohta puoleen 52v ukkeli ja aloitin käytännössä nollasta 44½ vuotiaana, siksi innostuin Kajun viestistä. Ajatus oli kertoa miten itse tekisin, jos uudelleen pääsisin aloittelemaan. - Kärvivällisyyttä. Ärsyttävän hidasta kunnon nousu on. En keksinyt tähän oikotietä, kerro jo keksit. - Kävely ei pilaa harjoitusta. Aina telakan, sairauden jälkeen hipsuttelen edelleen kävelyn ja juoksun yhdistelmiä, säästää kinttuja ja saa tunteja. - Halusin laihduttaa, mutta onneksi en tiennyt alussa kovista reeneistä, se yhdistelmä on aika raaka. Laihduttelisin osissa ja välillä kovempia reenejä hyvillä energioilla. - Väsytti niin maan perusteellisesti välillä. Tarttin aika pitkän ajan että hoksasin nukkua enemmän. Ihan hassua katsoa jotain telkkasarjaa ja valvoa. Palkkana seuraavana päivänä nakit silmillä koittaa elantoa hakea perheelle ja siihen reenit päälle. Perheellisen univajeen ymmärrän, kaksi poikaa oli aikanaan pitämässä eloa. - Kerta viikkoon raakasti puuskulle. Jos ei rajoja tiedä niin painele niin kovaa että tuntuu. Minulle sopii pitempi matka, ei ritsahda paikat, kun kilometrin verran kiihdyttelee tai enemmänkin. Näitä sitten jaksamisen mukaan sen verta ettei huvita jatkaa ja aina yksi päälle. Jos kerta viikkoon rääkkää kunnolla roppaa, niin se tuntuu niin kivalta sitten juosta taas hitaasti. Itte olen muilta matkimalla aatostellut että pk:lla kulutetaan kalorioita, kerätään ropalle tunteja ja palautellaan roppaa odottamaan sitä seuraavaa ärsykettä. Jos se ei tunnu piisaavan, niin viikolle ottaisin reippaan hilpaisun jonka täräyttelisin puolikovaa ja puolipitempään kuin puuskujuoksussa. Juoksisin nämä kestojuoksuna ja kiihtyvänä. Kiva juosta välillä reippaalla otteella, matka taittuu ja kalori kuluvat. -Sunnuntaina juokse yhteen suuntaan niin pitkään että väsy meinaa tulla. Siitä käännös ja raahustaa hitaasti kotio, niin pitkä lenkki on hoidettu. - Jos ja kun ritsahtaa, niin sitten kiroillaan ja tehdään muuta. Minä löysin pyöräilystä mukavan korvaavan. Vuosi sitten tämä lipsahti ja ajoin liikaa, liian kovaa ja jatkuvasti. Sinne meni juoskutuntuma, mutta se siitä. - Kisoihin ehdottomasti. Jokin iso tapahtuma. Kävely ei ole kiellettyä ja aina löytyy joka vauhdille seuraa. Mukavia juttuja. - Tunteja paljon, minulla tunnit puree parhaiten. Kun kevyttä tuntimäärää jauhaa vuosia, niin ei huolta ylikunnosta tai muustakaan tunnu olevan. Keho palautuu puuskuista ja kisoista kivasti. -Juoksumäärää niin paljon kuin vain uskallat, kunhan et hajoita itteesi ja päälle muut kevyet liikunnat, niin jo vain. -Jos tuntuu kevyeltä kiristä ruuvia ja jos jossain kirraa tai unet menevät niin kevyttä liikuntaa tai pelkkää lepoa. Ittellä yksi yö kovan reenin jälkeen tuo levottoman tunteen, se on vain hyvä juttu. Jos kaksi yötä kieriskelen lakanoisa, on se huono juttu. Parhaat ajat olen saanut järkyttämällä tasapainoa. Liika keventely ennen kisoja on minulle ollut poikkeuksetta huono juttu, menen ihan jumiin. Minulla pelkkä oleminen tuo jäykkyyttä, siksi suosin jatkuvaa kevyttä liikuntaa. -Välillä saa olla tympiä olo ja palautumaton olokin, siksi siihen tekee eetvarttia rykäistä kevyt viikko. Täryttelee kaiken kevyenä ja lyhyenä, niin jo hetken päästä palaa polte kovaan reeniin tai vaikka juoksukisaan. Tsemppiä reeneihin!
  7. Aikaisemmat vastaukset olivat samankaltaisia, poistin viestin.
  8. Itse pyöräilen paljon. Työmatkat ympärivuoden, kauppareissut ja vain ihan huvikseni. Aluksi aloittelin pyöräilyn, koska en voinut juosta, kuin olisin halunut. Viime vuonna pyöräily vei kuitenkin osittain juoksutuntuman. Edellisenä vuonna maltoin ajaa vanhalla rottelolla sykeohjatusti reissut. Ajelinkin vuonna 2017 reilu 14000km. Tämän päälle juoksut ja sain 10km ja puolimaratonin matkalla juostua myös ennätykset. Vuonna 2018 ostin paremman maantiepyörän ja innostuin ajelemaan keskinopeuksia liikaa ja löysin myös rajan, jolla pyöräilemällä saa heikennettyä juoksutuntumaa. Ajelin reilu 12000km vuonna 2018. Saatoin ajaa 100km+ reissuja hakien kovempaa keskinopeutta jne. Mukavaa hommaahan tuo on, mutta jos juoksua harrastaa tavoitteellisesti, niin oma aatos ja ei ehkä yllätyskään, malttia vauhteihin. Kevyttä tiheää pyörittelyä voi harrastaa hyvinkin paljon, kunhan juoksu on myös jatkuvasti mukana. Yli 50v ikäisenä ukkelina en voi juosta niin paljon kuin haluaisin, joten pyöräily tulee olemaan jollain tavalla mukana aina reeneissä. Kun nyt vain malttaisi tänä kesänä ajella rauhallisesti ja taas sykeohjatusti. Minulla juoksussa PK1 yläraja on noin 136 paikkeilla ja VK1 alkaa noin 146 paikkeilta. Juoksua ei tunnu haittaavana jos ajelen suunnileen 120 +-5 alueella, mutta jos jauhan noin 130+ ja sen ylitte, jäi tuntumaksi, että juoksua tämä jo haittaa.
  9. Keli oli talvinen ja aika vankasti nasturikeli, semmoisilla tuli myös juostua. Itsellä reissun yksi pyrkimys oli yrittää voittaa M50v ikäryhmä, jossa onnistuinkin kivasti. Alussa homma käyntiin ja tuulta mäkeä ta tappuraahan se alku oli. Hetken mentyämme hoksasin vain nuoria tai nuorehkoja edessä ja toki Alisan, joka katosi horisonttiin hyvin pian. Samassa ryhmässä oli kuitenkin tuntemattomia, joten oli vain pakko ährää puhinalle ylämäkiosuudessa, jotta hieman saa eroa. Käännössä näin ikärymäni kasvotuttuja takana ja se olikin sitten henkinen juttu vauhdin osalta hoidettu. Toki kisan edetessä se tuttu kilpailuvietti välillä sieltä lipsahtelee, mutta kun toleranssi on itsellä niin pieni, niin eipä tuossa paljon ollut tehtävissä. Olin juossut mäkiosuudella myös edellä menneen kaverin kiinni ja muutamalla sanalla sovimme vastatuuleen vuorovedot. Koittelin hoitaa oman tontin kunnolla ja siinä lipsahti meno hetkeksi hyvin epämukavalle alueelle, jossa menimme Saaran ryhmän ohitte. Vuoro vaihtui ja vauhti vain kasvoi. Kaveri omalla vuorolla menikin sen verta kovaa, että tänään seurasin vain katseella. Jäin matkalla tavoittamamme nuoren 19v sarjan kaverin kanssa juoksemaan ja muutamia sanoja siinä vaihtelimme. Mitään loppukiriä ei ollut tarkoitus tehdä, mutta meni sitten lopussa viimeinen kilometri kuitenkin kovemmin. Hoksasin takaa tulevan henkilön kovaa ja en erottanut onko papparainen vai nuori jantteri. No aivan maaliviivalla kaveri meni ohitte, hävisin sen kirin. Ei ole minusta kirimieheksi. Tämä reissu oli hieman alle 2min hitaampi, kuin viimeksi itsellä Aktiassa. Tosin ei kestänyt nyt pää ollenkaan olla siellä alueella, jossa enkat ja 37min alkuiset juoksut on minulla aina äherretty. Mukavia tapahtumia nämä kyllä ovat, hyvä että järjestetään.
  10. Lohjan tapahtuma on kyllä tosi mukava. Laiskana en itsekseni tahdo saada mitään tehoharkkoja aikaan, niin tulee sekin hoidettua sitten samalla. Sopiva kilpailuvietti pitää sykettä yllä ja tapahtuman jälkeen palkinnoksi kehoon virtaa mainio päivänpiristäjä endorfini. Mukavia jutusteluja, sekä päälle vielä lämmin sauna. Hyvä keksintö nämä talvijuoksusarjat.
  11. 51v mittarissa ja mukavaa hommaahan tämä juoksu vain on, jos vain on jollain tavalla terveenä. Pyöräilyä on ittellä kovin täytteenä, kun ei oikein kintut kestä mitä pää haluaisi. Ikäsarjat on kyllä hyvä keksintö.
  12. Kurkkasin viestit nopiasti läpi pikaisesti. Jos tämä asia meni minulta ohitte, niin tästä pahoittelut. Paju, itselle tulee mieleen, ettei vain ole kyse ranteesta tapahtuva mittaus, joka näyttääkin ehkäpä liian hurjia lukemia?
  13. Itse mittailen myös unen pituutta, sekä sykettä. Käytössä Garmin Vivoactive3 ja härveli kädessä päivin öin. Kaatusin pyörällä 14.06 ja sen jälkeen onkin ollut aika mylläämistä nuo unet. Vähän kun kääntää niin tuntumia on. Heräämiset on nyt tuttua juttua. Otan joka toinen yö kipulääkettä, jotta saa nukuttua hieman paremmin, mutta en viitti noita jatkuvasti popsia, kun maha kipee muutenkin. Tassu edelleen arkailee, vaikka juoksua ei estä. Fillaria sotken osittain yhdellä kädellä kevyemmin. Harkat ja reeneissä on vain otettava rauhallisemmin, ei kulje oikein ja tunkkaista on nyt meno. Kello näyttää yleisen ressitason nousseen 4 viikon seurantajakson osalta lukemasta 25 -> 37. Kyllä nuo härvelit suuntaa näköjään antaa kun vertaa omaan tuntemukseen. Laadukasta unta tarvittis vain enempi. Kellon osoittama hapenottokyky on pudonnut samalla jaksolla lukemasta 61 -> 59. Mitään muuta ei ole tapahtunut kuin pannutus ja nyt reilun viikon ajan surkiat yöunet. Leposykkeeseen ei ole tullut muutosta.
  14. Kiitos kiitos. Kyllä tämä oli minulle jännittävämpää hommaa kuin normaalikisa, sen hoksasin. Maaliin päästiin ja yllätys oli aikamoinen, voitin M50v sarjan ja pytynkerääjä sai komian lasisen pystin. Tavattomasti onnitteluja enkasta!
×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy