catpaps

Keli oli talvinen ja aika vankasti nasturikeli, semmoisilla tuli myös juostua. Itsellä reissun yksi pyrkimys oli yrittää voittaa M50v ikäryhmä, jossa onnistuinkin kivasti. Alussa homma käyntiin ja tuulta mäkeä ta tappuraahan se alku oli. Hetken mentyämme hoksasin vain nuoria tai nuorehkoja edessä ja toki Alisan, joka katosi horisonttiin hyvin pian. Samassa ryhmässä oli kuitenkin tuntemattomia, joten oli vain pakko ährää puhinalle ylämäkiosuudessa, jotta hieman saa eroa. Käännössä näin ikärymäni kasvotuttuja takana ja se olikin sitten henkinen juttu vauhdin osalta hoidettu. Toki kisan edetessä se tuttu kilpailuvietti välillä sieltä lipsahtelee, mutta kun toleranssi on itsellä niin pieni, niin eipä tuossa paljon ollut tehtävissä. Olin juossut mäkiosuudella myös edellä menneen kaverin kiinni ja muutamalla sanalla sovimme vastatuuleen vuorovedot. Koittelin hoitaa oman tontin kunnolla ja siinä lipsahti meno hetkeksi hyvin epämukavalle alueelle, jossa menimme Saaran ryhmän ohitte. Vuoro vaihtui ja vauhti vain kasvoi. Kaveri omalla vuorolla menikin sen verta kovaa, että tänään seurasin vain katseella. Jäin matkalla tavoittamamme nuoren 19v sarjan kaverin kanssa juoksemaan ja muutamia sanoja siinä vaihtelimme. Mitään loppukiriä ei ollut tarkoitus tehdä, mutta meni sitten lopussa viimeinen kilometri kuitenkin kovemmin. Hoksasin takaa tulevan henkilön kovaa ja en erottanut onko papparainen vai nuori jantteri. No aivan maaliviivalla kaveri meni ohitte, hävisin sen kirin. Ei ole minusta kirimieheksi. Tämä reissu oli hieman alle 2min hitaampi, kuin viimeksi itsellä Aktiassa. Tosin ei kestänyt nyt pää ollenkaan olla siellä alueella, jossa enkat ja 37min alkuiset juoksut on minulla aina äherretty. Mukavia tapahtumia nämä kyllä ovat, hyvä että järjestetään.

Lohjan tapahtuma on kyllä tosi mukava. Laiskana en itsekseni tahdo saada mitään tehoharkkoja aikaan, niin tulee sekin hoidettua sitten samalla. Sopiva kilpailuvietti pitää sykettä yllä ja tapahtuman jälkeen palkinnoksi kehoon virtaa mainio päivänpiristäjä endorfini. Mukavia jutusteluja, sekä päälle vielä lämmin sauna. Hyvä keksintö nämä talvijuoksusarjat.

51v mittarissa ja mukavaa hommaahan tämä juoksu vain on, jos vain on jollain tavalla terveenä. Pyöräilyä on ittellä kovin täytteenä, kun ei oikein kintut kestä mitä pää haluaisi. Ikäsarjat on kyllä hyvä keksintö.

Kurkkasin viestit nopiasti läpi pikaisesti. Jos tämä asia meni minulta ohitte, niin tästä pahoittelut. Paju, itselle tulee mieleen, ettei vain ole kyse ranteesta tapahtuva mittaus, joka näyttääkin ehkäpä liian hurjia lukemia?

Itse mittailen myös unen pituutta, sekä sykettä. Käytössä Garmin Vivoactive3 ja härveli kädessä päivin öin. Kaatusin pyörällä 14.06 ja sen jälkeen onkin ollut aika mylläämistä nuo unet. Vähän kun kääntää niin tuntumia on. Heräämiset on nyt tuttua juttua. Otan joka toinen yö kipulääkettä, jotta saa nukuttua hieman paremmin, mutta en viitti noita jatkuvasti popsia, kun maha kipee muutenkin. Tassu edelleen arkailee, vaikka juoksua ei estä. Fillaria sotken osittain yhdellä kädellä kevyemmin. Harkat ja reeneissä on vain otettava rauhallisemmin, ei kulje oikein ja tunkkaista on nyt meno. Kello näyttää yleisen ressitason nousseen 4 viikon seurantajakson osalta lukemasta 25 -> 37. Kyllä nuo härvelit suuntaa näköjään antaa kun vertaa omaan tuntemukseen. Laadukasta unta tarvittis vain enempi. Kellon osoittama hapenottokyky on pudonnut samalla jaksolla lukemasta 61 -> 59. Mitään muuta ei ole tapahtunut kuin pannutus ja nyt reilun viikon ajan surkiat yöunet. Leposykkeeseen ei ole tullut muutosta.

Kiitos kiitos. Kyllä tämä oli minulle jännittävämpää hommaa kuin normaalikisa, sen hoksasin. Maaliin päästiin ja yllätys oli aikamoinen, voitin M50v sarjan ja pytynkerääjä sai komian lasisen pystin. Tavattomasti onnitteluja enkasta!

Olen 01:25 ryhmän jäniksenä. Vauhti on sen verta kova itselle, että tarkkana saa olla että homma hoituu mukavasti.

Hyvä tapahtuma minusta tuo. Olen ollut aina jäniksenä tai pyöräohjaajana tässä tapahtumassa ja muutosta ei tähän tule. Myös tänä vuonna jäniksenä olen mukana ja kovin odotan taas mukavaa reissua. Toivottavasti paljon tulisi onnistumisia ja mukava keli reissulle.

Kiitos Hoppana. On ollut nyt tämä vuosi toistaiseksi todella mukava, ei vaivaa ja mukavasti on mennyt hyvin monet reissut. Maantiepyöräkin juuri tilattu ja kohta pääsee ajelemaan osan pitkistä lenkeistä uudella härvelillä. En malta olla kirjoittamatta HCR reissusta, kun koen sen olleen hyvin mukava ja tavallaan onnekaskin itselle. Lähdin tälle reissulle ilman sen enempää aatostelematta, mutta toki jokaiseen tapahtumaan vähän kuin kokeilemaan mikä on päivän meininki. Mukavasti meni kyllä alku ja aina 12km asti meni minusta kivasti. Juoksin naisten toiseksi tulleen Marian ryhmässä, siinä oli kiva laiskotella. Aika yllättäen siinä Lauttasaaren kohdilla hölmöilin geelini ja juottopisteen kohdan kanssa ja jäin hieman porukasta. Kovin sai rutistaa ja napsaisinkin kiinni ryhmän. Heti sen jälkeen olikin Lauttasaaren silta, jossa jo tuntui jotenkin tunkkaiselta. Hyvin pian tämän jälkeen menivät kintut hetkeksi pökkelömmäksi ja vauhti alkoi hiipumaan. Samalla myös ryhmän vauhti hiipui ja aikahan siinä karkasi. Tuon kun tajusi niin se oli sitten siinä. Ei siinä sitten saanu ittestä puristeltua oikein hetkeen mitään ja olinkin aatoksella, että juoksen siinä porukassa loppuun asti. Muutaman hitaamman kilometrin jälkeen vauhti edelleen hiipui, niin sain sitten päähäni vain irtautua ryhmästä. Paikat aukenivat tästä välikuolemasta ja parista hitaammasta kilometristä, joten meninkin sitten lopun puuskulla maaliin. Tällä reissulla oli kyllä myös onneakin matkassa minusta kovin. Olin vielä 20km kohdilla britistä noin 12s jäljessä. Tästä tietämättä kyseinen kanssakilpailija läheni näköyhteydelle, jolloin hoksasin, että on tummatukkainen herrasmies, jolla hopeaa jo tukassa. Tämä paljasti ettei ihan rippikouluikäinen kaveri ole kyseessä. Päätin samalla että kyllä minä hänen ohitte vielä pyrin. Saavutin hänet aivan areenan kulmalla ja puristelin vain väkisten ohitte, se tapahtui siinä laskuosuudessa, jossa mennään areenan putkeen. Kintut jo hyvin auki ja hippulat vinkuen nurmelle ja se olikin sitten maali ihan siinä. Yllätys oli kyllä suuri kun M50v voitto ratkesi tällä loppukirillä. Palkinnoksi sain kivan Garmin Vivoactive 3 härvelin, jota olen kaukaa aikaisemmin katellut, mutta ilennyt sitä ostaa. Meni heti käyttöön. Hyvä reissu tämä kyllä minulle oli. Lainaa Edit

Siirsin vastaukseni toiseen paikkaa, kun tämä olikin HCM keskustelulle vissiin varattu.

Ikäkysymys ja kokeilemalla tuon itselle oikean tavan löytää. Ikämiehenä hengityksen saan auki, jos keskiviikkona vähän sitä vielä kurnuutan. Keskiviikkona pitää tulla puuskutusta max. 5km. Parhaan vasteen olen saanut 5km kisasta, mutta joskus taas jo 4km kovavauhtinen on aiheuttanut tilanteen, jossa viivalla ei ole ollut palautunut olo. Välin to-pe työkuormitus / unet ratkaisevat usein ehtiikö palautua. Kalorivajetta ei itselläni saa olla, mutta ei mitään ruokaövereitä, joita ennen harrastin. Tsemppiä kisaan ja kokeiluihin!

Kovana harjoituksena lähdin tätä juoksemaan ja sen myös sain. Harjoituksessa harvoin pääsen nykyisin yli 180 sykkeen, mutta tuossa noin 8km paikkeilla kävi maximi lukemassa 182. Hyvin erilainen kokemus tästä muodostui, mutta nyt on olo todella mukava. Kyllä kunnon karstat pois juoksu vain tekee välillä hyvää.

Kiitoksia. Olihan kokemus tuo ja voi veikkonen mitä kurnuutusta tämä kisoihin kuuluva pitempi nousu toi pumppuosastolle. Kolmannen kerran tultaessa siihen mäkeen, sain sykeen nousemaan mäen päällä lukemalle 183, joka on tämän vuoden ennätys luomujuoksussa. Matolla testissä olen pässyt lukemaan 186. Kovin omasta mielestä kamppailin sijaluvusta 4, vaikka en tosin tiedä oliko edellä olevalla kuinka varaa jäähdytellä. Tarina ei sitä kerro, koska en päässyt tästä keskustelemaan. Taso on hurja minun kantilta katsoen. Pronssitaisteluun vaatisi lähes minuutin kovempaa aikaa, joten sen osalta asia on selvä kuin pläkki. Neljänteen sijalukuun olisi saattanut olla mahdollisuutta hieman kovemmalla vauhdilla, mutta kaikki oli käytössä mitä löytyi. Kovin koitin häntä silti tavoittaa. 1,7km kohdalla ero oli 15s ja maalissa 5s.

Uutta maantiepyörää olen kovin jo katsellut ja sen myös hommaan. Oma keho tuntuu kovin tykkäävän tuntimäärän lisäyksestä, niin tarkoitus on tulevaisuudessa kokeilla pyöräilyn kautta tavallista suurempia viikkotuntimääriä. Se meneekö hermotus sitten poskelleen pyöräilyn suuntaan, selviää sitten aikanaan. Aatos on tempaista yhdistelmäharjoituksia, jossa juoksen esim. 20-30km lenkin ja seuraavana päivänä pyörällä 100km+, kesto noin 3-4h ja siitä taas seuraavana päivänä 20-30km juoksua jne. Vähän on vielä työnalla tämä aatostelu ja milloin tehoviikot toteutan. Kuntopiikkiin on itsellä vaatinut sen 2-4 viikkoa ja niin että viimeisellä viikolla on jo tunne että nyt on rasitusta kyllä riittämiin. Siitä 1 viikko kevyemmin. Aikaisemmin kulku on ollut viikon päästä jo selvästi virkeämpi ja vahvempi.