catpaps

Kiitos videoista. Mukavaa olla taas näissä karkeloissa mukana.

Pyöräily on ihan kivaa hommaa, paitsi pakkasella, satteella ja vastatuuleen. Lähes vuoden oltiin tässä telkalla / puolitelakalla, pakolliset yritykset jne, mutta tuli ajeltua tässä matkalla aikamoisen paljon. Nyt taas juoksun pariin hissukseen hiipinyt ja tuntuu aika mukavalta. Entisiä vauhteja ei aivan toki ole, mutta ei kovin kaukana ole myöskään ne haaveet. Nykyisin teen jopa tuplareenejä, joka ei juosten koskaan ollut itselle mahdollista. Aamusta lenkki ja illalla vähän fillaria. Hyvä valinta, jos pyöräilyn otat mukaan reenivalikoimaan tai näin itse tuumailen.

Uskoisin vahvasti että on oikean mittainen. Hyvin linjassa tuntuu olevan matkat keskenään. Viikko sitten 5km ja GPS näytti matkaksi 5,13km. Tänään puolimaraton 21,34km.

1000km täyteen, juhuu. No oikea määrä on 999km, mutta tässä niin tarkkaa ole.

Aika linjassa tuntuisi olevan kellojen extrametrit. Hetken mielijohteesta tuli mentyä 5km matkalle ja pituudeksi Garmin mittasi 5,13km.

Ilmeisesti PF vasemmassa jalassa. En ole oikein jaksanut talven lääkäreiden, fyssareiden ja kuvausten jälkeen asiaa enää vatvoa. Ohjeita sen seitsämänsataa, mutta aika se taitaa olla vain paras juttu. Fillaria ajellut parantumista odotellessa, jotta peruskunto pysyisi jollain tasolla. Vaiva ollut tarkalleen 328pv ajan, mutta ei ole vieläkään täysin ok. Vaiva alkoi 10.09.2020 kuin varkain, varovasti kiristellen. Kisoja tämän jälkeen vielä juoksin, mutta hitaasti se varoitteli enemmän ja enemmän, että täältä tullaan. Jarrua en tarpeeksi painanut, aika perus. Antaa jo juosta, mutta hyvin tarkkana olen silti aloitellut. Joka lenkillä pelko persauksessa että "ritsahtaa". Pää haluaisi jo kokeilla puuskureeniä, mutta en vielä vain uskalla. Sitkeä epämääräinen vaiva tämä tuntuu vain olevan. Ennemmin ottaisin murtuman jalkaan, se on helppo nakki. On alku ja loppu.

Hiljainen vuosi on kyllä juoksun osalta ollut, vähän PF vissiin kiusaa, en tiedä. Juoksua silti jo lähes 400km, vielä pari lenkkiä tarttis kokeilla. Pyöräilyä sitten jo enemmän. Päivän saldo taitaa olla 12 474km.

23.10. vaimo altistui covid-19 virukseen ja tartunta tapahtui noin 2½h työskentelyllä samassa huoneessa. Ei fyysistä kontaktia. Toki tässä vaiheessa tämä ei altistumisesta ollut tietoa. Sunnuntaina aamuna rva:lla alkoi kurkussa kutittelemaan ja päivän mittaa muuttui karhentelu ajoittaiseksi yskimiseksi. Naureskeltiin että "se on korona", vähän väsynyt vitsi mutta sitä tuli taas heiteltyä. Sunnuntaina nousi lämpö, aluksi hyvin mietona, oltiin että mikäs nyt siellä kiusaa ropassa. Oireet pahenivat tasaisen hitaasti ja kuume siitä sitten hissukseen nousi kaveriksi. Sunnuntaina illalla myöhään saimme tietoomme että saattaa olla altistumista tapahtunut. Maanantaina sitten aamusta soitettiinkin tartuntatautiyksiköstä että testiin on rouvan lähdettävä. Minun ei tarvinnut, voin elää toistaiseksi normaalisti jos ei mitään oireita. Miellään toivottiin että olisin etänä. No olen muutenkin, joten muutosta ei tullut. Maanantaina tosiaan hieman lämpöä rouvalla ja aamusta käytin hänet testissä ja normaalisti etätyöpäivä päälle. Työpäivän jälkeen hilpasin lenkille, mutta kauppaan en ilennyt mennä, kun vähän oli aavistus jos tässä onkin jotain. Päätä särki hieman, muuten oli aika jees box olo. Ei kuumetta ja ei ollenkaan sairas olo, vain tosiaan pää hieman särki. Maanantaina illalla tulikin lääkäriltä soitto kotiin ja tulos oli ollut positiivinen. Puhelimessa tämä oli pärähtänyt hetken ennen soittoa. Paljon asiaa ja ohjeita, koodi koronavilkkuun, jonka syötin rouvan puhelimeen. Sovimme että minä käyn tiistaina testissä, jossa kävinkin. Tulos tulikin samana iltana ja se oli yllättäen negatiivinen. Oma vointi oli edelleen että olen terve. Rouvan olo huononi tasaisen hitaasti, yskä muuttui voimakkaaksi ja kuume olikin siitä pysyvää seuraavat 10 päivää. Haju ja makuaistissa tapahtui merkittävä lasku torstaina. Vatsa sekaisin ja varsinkin päivät 6 ja 8 olivat jo hieman pelottavia. Vaimolla perussairaus joka ehkä painaa taustalla, mutta oli kyllä karua ne päivät. Tässä henkisesti koville otti tieto ettei tiedä koska tämä oikein päättyy. Itse hodin häntä kotosalla, pojat kantoivat ruuat oven taakse ja kotioloissa vain odotettiin miten tässä oikein käy. Tartuntatautiyksiköstä tai terveysasemalta soitettiin kotiin joka toinen päivä ja tehtiin puhelimessa arvio onko tarve lähteä sairaalaan. Tätä tarvetta ei onneksi tullut, vaikka hyvin rankalta tämä vierestä katsottuna näytti. Yskänkohtaukset, uupumus ja jatkuva kuume ja pelko tulevaisuudesta teki olon kyllä aika raskaaksi. Itse en tosiaan tässä mukana ollessa sairastunut. Vieressä olin hoitamassa 24h/vrk. Suosittelivat että nukkuisin eri huoneessa, mutta semmoseen sitten alkanut. Käänne parempaa tapahtui keskiviikkona ja 10pv kestänyt yhtämittainen ajoittain kovakin kuume laski 37 alkuiseksi ja alkoi olla kuumeettomia hetkiä. Merkillinen virus tämä kyllä minusta on. Sen saatuasi ei näköjään ole varmuutta oletko oireeton tai sairastatko sen mietona tai kohtuullisen raskaana. Myös sairaalahoitoa vaativa olotila jyskyttää koko ajan mielessä, siitä pirullinen, syö myös sielua. Niin en edelleenkään ole sairastunut, joka on merkillinen asia. Molemmat pääsemme vasta-aine testiin, joten sen osalta saamme 1-2kk sisällä vastauksia. Ensiviikon maanantaina tulee viimeinen soitto tartuntatautiyksiköstä ja se onkin varmaan sitten siinä sen osalta. Laboratorioon menen itse jo heti 09.11., niin saan tuloksia ehkä jo joulukuussa. Uskoisin meillä molemmilla nyt tämän kokemuksen jälkeen olevan jollain tavalla immuniteetti vissiin ensi kevääseen asti, mutta täytyy nyt katsoa mitä faktaa saamme HUS:lta aikanaan. Olisihan tämän voinut jättää kokematta, mutta minkäs teet.

Nyt vasta tämän havaitsin, voi veljet mikä juttu. Eipä mitään, tässä voivottelut paljon auta. 2kk on lyhyt aika, sitä komppaan myös. Se on keväällä sitten aikamoista..rokote, pois telakalta, aurinko oi oi.. voin vain kuvitella kun M50+ mies pääsee irti ja taas lenkille kirmaamaan. Siinä lehmät kattoo kuka siellä mylvii, kun 50+ Runner painelee menemään 😄

Voe pärse. Korjatkaa aikaa jos raapustan väärin. 12vk juoksemattomuudelle ääni täältä lähtee, jos rasitusmurtumaa aavistellaan. Aikanaan pääsin mukavasti lähtöpisteeseen, kun kävin kokeilemassa ennen tätä. Siihen 12vk paluu ja jalka kipristeli vielä koko loppuvuoden, mutta kesti sitten taas. Tämä kotilääkärin homma on hauskaa kun ei tarvitte itte noudattaa. No hakkaan päätä itte plantaarifaskiitin kanssa ja aina välillä kokeilemalla sitä koitan parannella, ei tunnu toimivan.

Se nakertaa hetken, vaikka ei nämä jupinat varmaan pätkääkään lohduta. Itse sama tilanne, sairastuminen, ärsytys, hyväksyntä, peruutus. Vuoden pääkisa itselle tämä oli ja toipilaana kävelen ja kattelen vaikka variksia.

"Onko kenellään kokemusta kehon "huijaamisesta" sillä tavalla että tekisi yhdistelmäharjoituksia tyyliin pitkä rullahiihto/uinti/pyöräily + lyhyempi lenkki päälle? " Varsinkin kesäisin teen osan harjoituksesta yhdistelmällä. Saatan ajaa pyörällä ensin tai kaupinkipyörällä alkuun ja juoksen kotio. Sama toistepäin, ei väliä vähän miten huvittaa. Vähän kuin ajautunut tekemään korvaavia juoksun lisäksi. Jos korvaavat ovat vain peruskuntoa kohottavaa, silläkin voi saada kohtuullista hyötyä pääasiaan, eli juoksuun. Valitettavasti paras vaste varmaankin tulisi lajinomaisesti, mutta ikämiehenä ei tätä tietä ole päässyt kokeilemaan kunnolla. Kun luin tämän ketjun, oli kuin oman kaltaista aloitusta lukisin, aloittelin reilu 8 vuotta sitten juoksun nollasta. Oikein lisättävää hyviin vinkkeihin ei ole, mutta yhden asian nostaisin esiin. Kannattaa olla itselle rehellinen. Itse syyllistyin alussa siihen, että pikku kolotukset, vaivan alut vähättelin itselle useaan otteeseen, että sitten oltiinkin pulassa. Saatoin juosta kipua vastaan, joka nyt ajatellen ei ollut se paras tie. Itsellä pitkän telakan jälkeen havaitsin, että tulokset paranivat, kun vähensin hieman juoksua ja lisäsin reilusti korvaavia.

Olisin valinnut mielelläni sen sykejumin. Synttärit taas kerran kk päästä ja palkinto kehon osalta saattaa olla annettu. 2013=193 2016=186 2018=184 2019=182 Ulkoa muistan osan kisojen tai harjoitusten kovimmista kierroksista. Suunta on selvä, ei auta mikään.Lauantaisen kisan maximi oli 170.

Oli aika hyvä kirjoitus, "kärsin" juuri tästä tällä hetkellä. Lauantaisen 10km keskisyke minulla oli vain 162. Harkkatunteja nyt kevään pk kauden jälkeen kasassa hieman päälle 600h ja siinä ei ole jumpat ja vetkutukset mukana, liikuntaa kaikki. Silti ei kisatuloksessa alhainen syke näy. Ei vain tahdo lähteä, ehkä suuri pyöräilymäärä tekee omat temput. Osa on silti päästä kiinni, tunnistan sen. "Sen jälkeen ryhdytään vaan takomaan sitä 170:n vauhdilla treenejä ja hilataan maksimia pykälä kerrallaan kohti vanhaa maksimitasoa". Mielenkiintoista, tätä toki voisi kokeilla, aika vain tahtoo loppua kesken, Vantaaseen 2 viikkoa. Tai sitten vain alkaa se hiton ikä iskemään, muutos on silti selvä.

Joo kesäreeniryhmä oli erikseen, olikin hyvä juttu se.