Jump to content
Juoksufoorumi.fi



Kekki

Jäsenet
  • Content Count

    2 614
  • Liittyi

  • Last visited

Reputation Activity

  1. Like
    Kekki reacted to hatapa for Blogi päivitys, Nummijärvimaraton #64   
    Tasan kuukausi edellisestä maratonista ja taas mentiin. Tällä kertaa Kauhajoen Nummijärvellä. Tapahtumapaikkana toimi Majaniemen leirikeskus. Paikka oli aivan upea tuollaisen pienimuotoisen tapahtuman järjestämiseen. Enemmänkin olisi porukkaa tiestölle mahtunut, mutta tällä kertaa näin. Kaikki matkat huomioiden matkaan lähti 73 juoksijaa.
     
    Ajallista tavoitetta en itselleni ollut asettanut tähän juoksuun. Tarkoitus oli juosta rauhallisesti ensimmäinen kierros kolmesta ja katsoa, missä sen jälkeen mennään. Nopeimmat puolimaratoonarit hävisivät hyvin nopeasti horisonttiin, eikä edessäni näkynyt pitkiin aikoihin yhtään juoksijaa. Omituinen tilanne. Jossakin vaiheessa takaani kuului askelia ja peesiini iskeytyi pitkätukkainen nuori mies korvanapit korvillaan. juoksimme jonkin aikaa yhdessä, kunnes kaveri lähti kiristämään vauhtia. Itse totesin, että minun ei kannata kiristää yhtään, matkaa kun on vielä jäljeläl reilusti. Päätökseni oli viisas. Eka kierros kulkikin oikein hyvin, km-vauhdit pyörivät 5.05:n ja 5.28:n välillä. Mitään ongelmia ei ollut ja ajatukset pyörivät hyvän suorituksen ympärillä. kierrosaika n. 1.13. Maalin kohdalla otin kaikkea tarjoomuksia reilusti, suolapähkinöitä, urkkajuomaa ja vettä. lisäksi kävin kastelemassa Puffin siihen tarkoitukseen varatussa paljussa. 
     
    Toinen kierros alki siitä, mihin eka oli jäänyt. Lämpötila oli kuitenkin noussut jo lähelle hellelukemia ja se alkoi vaikuttaa matkavauhtiin. Ennen kierroksen puoliväliä näin edssäni tutun selän. Aiemmin minut ohittanut kaveri ilmestyi näkyviin. Välimatkamme alkoi selvästi lyhentyä ja sain siitä uutta voimaa omaan tekemiseeni. Pian ohitinkin tämän juoksijan. Hän jäi ottamaan energiaa omasta pullostaan, kun painelin ohi. Sen jälkeen en häntä enää reitillä nähnyt. Matka alkoi painamaan entistä pahemmin säälimättömän auringonpaisteen polttaessa hartioita ja päätä. Alkumatkasta vastatuuliosuudet harmittivat, nyt ne tuntuivat mukavan vilvoittavilta. Huoltopisteillä lisäsin juomistani, kaksi mukillista vettä, joista toinen päähän ja lisäksi yksi mukillinen urkkajuomaa.  Olo helpotti hieman ja hikoilukin alkoi taas toimimaan. Kierroksen lopussa mentiin jo neljän tunnin maratonvauhtia. Maalialueen huollossa taas huolellinen tankkaus kaikella tarjollaolleella. Yllätyin, kun huollossa olleet sanoivat minun olevan maratonin kärjessä. Siinä hässäkässä meinasin unohtaa puffin kastelun ja tein pienen sakkolenkin palatessani kastelemeen päänsuojuksen.
    Kolmas kierros olikin sitten vaan fiilistelyä. Pyrin pitämään juoksuaskeleen rentona. Se tosin ei ollut enää kovin helppoa väsyneillä koivilla. Välillä vilkaisin pidemmillä suorilla taakseni olkani yli nähdäkseni onko siellä joku tulossa ohi. Eihän tuolla mitään merkitystä ollut, kun vauhtia tuskin olisin enää pystynyt lisäämään. Aloin laskemaan jäljellä olevia kilometrejä, jotka olivat selvästi venyneet aiempiin kierroksiin verrattuna. 4, 3, 2, 1 ja kohta näkyviin ilmestyi nuoli maalialueelle. Oloni helpottui huomattavasti ja askelkin tunti keventyvän. Tunne tosin oli petollinen ainakin Garminin mukaan. Viimeinen kilometri oli koko matkan hitain. Maaliviivan ylitys oli suuri helpotus. mitali kaulaan ja nopeasti paljon juotavaa. Varovaista liikkumista siinä maalialueella, kassi kantoon ja suihkuun. Saunaan en uskaltanut mennä, kun siellä ei muita ollut. Edellisen maran pyörtymiskokemus oli vielä tuoreeessa muistissani.
     
    Loppuaika 4.07 oli tuohon keliin ihan kelvollinen, vaikka ihan tyytyväinen siihen ei voi olla. Sarjavoitto ja koko kisan nopein aika lämmittävät toki mieltä ja antavat lisäpuhtia omaan tekemiseen jatkossakin.
    Se aiemmin mainitsemani nuori mies tuli muuten maaliin ollessani lähdössä kotiin. Kova taisi olla hänellekin päivän suoritus.
     
     
     
     
  2. Like
    Kekki reacted to hatapa for Blogi päivitys, Taksin katolla vilkkuu yön ainoa valopilkku.   
    Olipas ihmeellinen maraton eilen illalla Keuruulla. Olin töissä koko viikon ja eilenkin täyden päivän. Koko viikolla ei kertaakaan tuntunut siltä, että perjantaina juostaan maratonia. Työpäivän jälkeen pikainen kauppareissu ja sen jälkeen varusteet kassin ja auton nokka kohti Keuruuta. Koko menomatkan satoi vettä, välilä rankastikin. Mietiskelin siinä, että taasko "saa" juosta maratonin sateessa, mutta vähän ennen saapumistani tapahtuma-alueelle sade lakkasi, Lämpötila oli juoksuun ihanteellinen 15-17 astetta. Tosin ilmassa oli hieman ukkosen tuntua ja keli oli aika painostava. Lähtöalueella moikkailin tuttuja ja kävisin laskemassa ylimääräiset nesteet pois kropastani. Varustevaihdon kautta kevyelle verryttelylenkille. Juoksureitin alkuosa näytti ihan samalta, kuin edellisvuonnakin.
    Lähtö oli klo 20, eli eihän tuo ihan yötä vielä ollut. Pilvien lomasta paistanut ilta-aurinko valaisi ympäristön niin, että päätin lähteä aurinkolasit päässä juoksemaan, suojaisivathan lasit silmiä myös kaikenlaisilta lentäviltä ötököiltä ja muilta öhkömönkiäisiltä.
    Kerran kaudessä pitää yrittää juosta alle 3.30:n loppuaika. Tänä vuonna tuo aikatavoite oli Keuruulle. Lähdin rohkeasti liikkeelle loppuaikaan sopivaa hieman alle 5 minuutin km-vauhtia. Juoksin alkumatkasta parin tutun Saarijärveläisen juoksijan kanssa, jotka lähtivät samaa loppuaikaa hakemaan. Kanssamme juoksi myös N60-saarjan juoksija, joka oli pitkään naisten sarjan nopein. Jatkoimme etenemistämme ensimmäisen 10,5 km:n kierroksen tasaisen tappavaa 4.54 vauhtia. Ihan kieroksen loppuun en pysynyt Saarijärveläisten vauhdissa, vaan jatkoin tuon naistensarjan juoksijan kanssa. Toisella kierroksella tossu alkoi keventyä ja jätin juoksuseuralaiseni. Juoksu tuntui edelleenkin hyvältä, eikä mitään ongelmia ollut. Puolimatkan krouvissa olin ajassa 1.43, eli hyvinkin loppuaikatavoitteeni mukaisessa kyydissä. Kolmas kierros lähti kulkemaan ihan hyvin. Tossu oli vielä syönnillään, eikä isompia murheita ollut. Takaani lähestyi kuitenkin saman sarjan juoksija, jonka kanssa juoksin pienen hetken. Vaihdoimme siinä kuulumiset. Kolmannen kierrroksen päättyessä ajassa 2.38,  olin muutaman kymmenen metriä jäänyt. Kenttäkuulutus ilmoitti meidän taistelevan oman sarjamme kolmospaikasta. Tuo yllätti minut, kun aiemmilla kerroilla minun ilmoitettiin olevan paljon huonommin sijoittunut. Tilannetiedotuksesta olin saavani hieman lisävirtaa Petrin saavuttamiseksi. Vähän aikaa yritin kaventaa välimatkaa, mutta eihän se yhtään lyhentynyt, päiinvatsoin. (Kirjoitusvirhe tahallinen. toim.huom.) Jossakin 33 km:n kohdalla vatsassa alkoi tuntua ikävä paine ja kipu. Yritin varovasti laskea ylimääräistä ilmaa pois, mutta helpotusta ei tullut. Jouduin Timo Soinin tapaan valitsemaan ruton ja koleran väliltä, joko heitän kävelyksi tai paskon housuni. Jälkimmäiseen vaihtoehtoon minussa ei ollut miestä. Loppumatka menikin enimmäkseen kävellen ja pieni pätkiä hölkäten. Porukkaa, jota silloin ei enää paljon ollut liikenteessä meni ohi oikealta ja vasemmalta. Edes maaliin en viitsinyt mennä juosten, vaan kävelin suosiolla maalivaatteen alta loppuajassa 3.56,49, sarjani 6. Tai eihän tuo minun sarjani ole, vaan pojat 50 -sarja.
    Kävelin pettyneenä suoraan vaihtamaan varusteita käymättä edes maalihuollossa. Vaihdoin vaatteet ja kommentit aiemmin mainittujen Saarijärveläisten ja Petrin kanssa. Vaatteita vaihtaessani ensin kramppasi oikea pohje ja heti kohta vasen sääri vääntyi krampista ihan omituiseen kulmaan. Vaattet vaihdettuani lähdin kävelemään parkkipaikalle ja kotimatka menikin sanan varsinaisessa merkityksessä ihan sumussa. Paikoin näkyvyyttä oli vain kymmenkunta metriä, eikä auton nopeutta uskaltanut nostaa kuuttakymppiä kovemmaksi. Kotiin kuitenkin selvittiin, kunhan ensi ohittelin hitaammat autot.
    Tästä on hyvä jatkaa kohti ensi keskiviikon Rok än roll marathonia. Siellä startti on klo 9 aamulla ja se sopii itselleni huomattavasti paremmin, kuin nämä iltajuoksut.
     
     
     
×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy