Jump to content
Juoksufoorumi.fi










voweli

Jäsenet
  • Content Count

    56
  • Liittyi

  • Last visited

Community Reputation

10 Good
  1. Silloin jos joku tukkii tien niin on ihan normaalia avata suunsa ja sanoa anteeksi sekä kiitos. Lähinnä tuo ketjun aloittajan mainitsema muiden ihmisten säikyttely on inhottavaa: ei haluaisi pelästyttää, mutta ei viitsisi anteeksikaan pyydellä jos meitä on metsässä tai tiellä vain kaksi. Ehkä köhiminen ja äänekäs kompurointi ovat parhaat keinot. Säikähtäähän niitäkin etenkin naisihmiset pimeällä, mutta minkäs teet. Itsekin aina kävelylenkillä sen verran ajatuksissani, että ohitse kohahtavaa pyörää tai juoksijaa säikähtää ihan hervottomasti.
  2. Joku viisaampi vastatkoon pidemmän kaavan mukaan, mutta jos kyseessä on juoksijan polvi, niin se voi vaivata helposti kuukausia. Itselläni juoksijan polvi tuli viime vuoden syksyllä, ja vasta tänä alkutalvena pääsin ensimmäisille kivuttomille lenkeille täystauon päätteeksi. Enkä ollut edes juossut polveani mitenkään mäsäksi, vaan lopetin juoksun heti kun oireita alkoi tulla. Tein koelenkkejä aluksi parin viikon välein ja lopulta puolen vuoden jälkeen, eikä vaiva helpottanut sittenkään. Pisti nyt lähinnä silmään tuo "päivä taukoa": siitä ei kyllä varmaankaan ole mitään hyötyä. Pari viikkoa kuulostaisi jo järkevämmältä näin aluksi.
  3. Juosta. (Ehkä nopeammin ja pidemmälle kuin aikaisemmin.)
  4. Pääsin juoksemaan yli 5 kilometrin matkan ensimmäistä kertaa noin vuoteen ilman polvikipuja. Verensokeritkin pysyivät matkassa mukana, vain pari kertaa piti mittailla (diabeetikko, pumppuun siirtyminen 6 vko takaperin). Takana 6340 ihanaa metriä. Aah.
  5. Sulla on hyvä, kun on vaihtoehtoja mitä tehdä. Itse en oikein muuta tykkää tehdä kuin juosta, rullailla luistimilla ja nostella punttia. Talvella vaihtoehdot on siis kahdessa. Onhan toki tuossakin - jotkut eivät voi tehdä mitään. Tsemppiä vaan edelleen ortopedin kanssa tuumailuun.
  6. Vastailenpa tähän ketjuun lyhykäisesti omasta tilanteestani, kun tuli osallistuttua tuolloin aikaisemmin. Itsehän olin nyt siis juoksematta käytännössä koko vuoden noita viime talven paria yritystä lukuun ottamatta. En yksinkertaisesti olisi pystynyt juoksemista edes ajattelemaan enää kevään/kesän puolella, kaikenlaista on tässä ehtinyt tapahtua. Viimeisimpänä muutoksena sain nyt insuliinipumpun käyttööni noin kuukausi takaperin, ja syys-lokakuu onkin mennyt sen käyttöä harjoitellessa lähinnä kotisohvalla. Eräänä iltana pari viikkoa sitten vedin yhtäkkiä juoksukamppeet niskaan ja painuin ulos. Juoksin noin kolme kilometriä - ilmaan minkäänlaista polvivaivaa siellä, missä sitä ennen esiintyi jo kilometrin, parin jälkeen. Polvi tuntui ehkä hieman löysältä lenkin päätteeksi, mutta siitä en niinkään huolestunut koska sellainen se on ollut aina. Ulkosyrjä oli täysin kivuton ja kiristämätön. Nyt olen käynyt hölkkäilemässä maltilliseen tahtiin (pehmeitä alustoja suosien) sellaisia 3-5 kilometrin pyrähdyksiä pari kertaa viikkoon, eikä ongelma näytä toistaiseksi palanneen. Mainittakoon tässä kuitenkin, että kevään ja kesän ajan tein melko rankkaa kävely- ja seisomatyötä (äärimmäisen huonoilla kengillä, ohutpohjaisilla tennareilla), jossa jalkani rasittuivat ihan järjettömästi. Hölmöhän mie olen. Polvea kiristeli ja vihloi koko kesän aina työpäivän päätteeksi. Olikin ehkä vähän sellainen mentaliteetti päällä, että kun se on jo pilalla niin katketkoon vaikka lopullisesti. En jotenkin jaksanut välittää enää koko asiasta. Ehkä tämä melkein vuoden lepo nyt sitten teki tehtävänsä, mikä ei kyllä lohduta yhtään ketään saman probleeman kanssa painivaa. Valitettavasti. Nyt aion kuitenkin tästä viisastuneena huoltaa kroppaa aavistuksen paremmin juoksujen yhteydessä, eli venytellä paikat ja sen sellaista. Katsotaan, miten käy. Voihan tuo ongelma vielä palatakin; en nimittäin ole toistaiseksi juossut yli viittä kilometriä. En tiedä, milloin uskallan lähteä suunnittelemalleni kutoselle. Kova polte olisi kuitenkin saada juosta. Se helpottaa pelkästään diabeteksen hoitoa (kaikesta siihen liittyvästä säädöstä huolimatta) niin paljon, että ihan huokailuttaa. Kirjoittelehan antza sinäkin, mikäli tilanne muuttuu suuntaan tai toiseen. Toivottavasti pääset vielä lenkkareiden päälle.
  7. Valitan ja ruikutan: en pääse koskaan juoksemaan. Jo neljäs kuukausi taukoa eikä loppua näy. NYYH.
  8. Hieno homma että laittoi asian samoin tein eteenpäin. Toivottavasti nyt vika löytyy ja saat itsesi kuntoon. Oma koettelemus sen sijaan jatkuu. Erinäisten tapahtumien vuoksi en ole nyt ollut fyssariin missään yhteydessä enkä varsinkaan pystynyt edes ajattelemaan mitään jumppakuvioita. Nyt kun asiat on vähän selkiytyneet niin täytyy ruveta työstämään ja ottaa harjoitukset säännöllisiksi + varata sitten se aika sinne kolmen viikon päähän, mistä alun perin oli puhe. Ehkä käyn tällä viikolla taas koelenkillä kun en ole juoksuaskelia ottanut sitten joulukuun. Tämän kirjoitin ihan siksi, että jos joku on tätä keskustelua seurannut ja kiinnostaa tietää, miten tilanne etenee annettujen lähtökohtien valossa.
  9. Itselläni tässä juurikin samanlainen tilanne, nyt jo kolmas kuukausi menossa viimeisestä juoksulenkistä ja pää alkaa olla kovilla. Lepo, rullailut ja venyttelyt eivät ole auttaneet yhtään. Pari kilometriä pääsee maksimissaan ja sitten onkin jo lopetettava juoksu. Kävellessä vaiva poistuu käytännössä heti. Fyssari oli sitä mieltä, että ITBS:n aiheuttaa lantion jäykkyys. Siis lantio ei "avaudu" ollenkaan, jonka vuoksi molemmat jalat kiertyvät sisäänpäin ylhäältä alas asti. Pisti minut selälleni polvet koukussa ja väänteli polven kohdilta jalkoja ulospäin ja totesi että melko tiukkaa tekee. Kehonhallinta myöskin hänen mielestään huono, eli vatsa työntyy seistessä ulospäin ja persaukset lepää jossain liian takana. Osittain liittyy tuohon lantioon sekin. Omasta mielestäni tilannetta vielä pahentaa jalkaterien vispaus sisäänpäin juostessa, ja kipeänä oleva jalka on toista jalkaa jonkin verran lyhempi. (Kylläpä kuulostaa uljaalta ihmisruumiilta näin kuvailtuna.) Fyssari sanoi kuitenkin, että mitään pohjallistarvetta ei ole: jalat saavatkin vispata hieman kun kerta niin olen aina eteenpäin päässyt. Sain nyt pari viikkoa sitten fyssarilta jumppaohjeet, joihin sisältyy mm. kepin kanssa kyykkäilyä siten, että pää + selkä + perät on linjassa keskenään. Lisäksi yhden jalan kyykkyä ja muuta vastaavaa. Ajattelin myös lankkua ruveta tekemään päivittäin, auttaisi syvien vatsalihasten kanssa. Fyssari sanoi, että kokeile kolmisen viikkoa (harjoitukset tehtynä vähintään 2-3 kertaa viikossa) ja sen jälkeen pitää ottaa yhteyttä että miten juoksu sujuu. Tähän mennessä tehtynä erinäisistä syistä 0 harjoitusta, tarkoitus aloittaa nyt. Hieman epäileväinen olen, että vaiva korjaantuu pelkillä kyykkyharjoituksilla, mutta tietenkin aion kokeilla. Raportoin asiasta varmaan Telakalla-ketjuun sitä mukaa kun homma etenee. Tsemppiä sulle kovasti, todella rasittava vaiva. Toivotaan vain, että sulle löytyy selittävä tekijä jota voit alkaa työstää ennen kuin heität kirveen kaivoon. Toisen fyssarin mielipidekin voi olla hyvä hankkia jos yhtään tuntuu että edellisen ohjeet eivät tepsi. EDIT: Niin ja itsellänikin on sähköiskumaisia tuntemuksia reisissä ja säärissä, joiden epäilen liittyvän juoksusta aiheutuneeseen rasitukseen ja/tai tähän vaivaan. Myös ykköstyypin diabeteksella valitettavasti taitaa olla näppinsä pelissä hermostojen pilaantumisen suhteen.
  10. voweli

    "Telakalla"

    Kyseessä oli siis polven ulkosyrjän kipeytyminen. Toivon nyt pääseväni pikkuhiljaa pois telakalta. Sain YTHS:n kautta äärimmäisen nopeasti ilmaiset palvelut juuri siltä fyssarilta, miltä toivoinkin. Hän paikansi ongelman ihan eri paikkaan kuin itse ajattelin: oli heti sitä mieltä, että vika on lantiossa ja siinä ettei se "avaudu" ollenkaan, mistä johtuu koko jalan kiertyminen sisäänpäin, etenkin polvista. Hankala oli eri mieltäkään olla, kun hän taivutteli jalkoja ja tuntui ettei ne liiku senttiäkään siihen suuntaan mihin pitäisi. Nyt on polvi pinkillä teipillä teipattu ja maanantaina uusi tapaaminen jolloin saan jumppaohjeet lantion aukaisemiseksi. Sanoi, että teippaamalla polvea voin juosta, mutta en ole tällä viikolla nyt ehtinyt sitä edes harkita. Tänään voi olla hyvä päivä kokeilla. Jännittää. Kirjoittelen seuraavan kerran jos ja kun ongelma näyttää katoamisen merkkejä. Mieli ja odotukset ovat korkealla!
  11. Antaa suomen kielen oikeinkirjoituksen olla kun ei omakaan teksti nyt ihan putkeen mennyt. :) Loddelle mukavia kilometrejä. Selaa ahkerasti foorumia.
  12. voweli

    "Telakalla"

    Tigr, persaus on kyllä ihan hyvässä kondiksessa; Obelix, en ole hierotuttanut. Sekin olisi tietysti yksi vaihtoehto, etenkin kun eräs läheinen sukulainen sen voisi inhimilliseen hintaan tehdä. Ajattelin nyt ensin varata ajan näitä asioita tuntevalle fyssarille ja katsoa mitä siellä sanotaan. Hieronta voisi sitten olla siinä kaverina, vaikka ajatuksena se onkin vähän vastenmielinen (ei pelkästään ihmisen kosketuksen vuoksi, vaan lähinnä siksi, että tuikin reisiini insuliinia, minkä vuoksi ne ovat jo valmiiksi melko arat). Tosiaan olen oikeastaan paikallistanut ongelman ylipronaatioon, joka on juurikin tuossa kipeässä jalassa melko huomattava. Koko sääri kääntyy vispaavan jalkaterän mukana sisäänpäin joka askeleella, mihin uskoisin fyssarin pohjallisten ja ohjeistuksen auttavan parhaiten. Sääli, ettei fyssarin palveluista saa sellaista takuuta, että tähän hintaan hoidetaan kuntoon ja jos ei toimi niin samaan summaan kokeillaan jotain muuta, heh. Kiitos kovasti vastauksista teille, helpottaa takaraivossa paukuttavaa tuskaa.
  13. Halti = Made in China jne. Kauheata kuraa niin tai näin. En itse koskaan ole ostanut, mutta kierrätyksen parissa työskentelevänä olen ensimmäisten joukossa kiinnittänyt huomiota Haltin riepuihin, niitä ei oikein edes voi käytettynä myydä kun ovat pilalla jo yhden kauden jälkeen. Suomalainen firma tai nimi ei oikeastaan koskaan meinaa, että on suomalaista työtä. Kannattaa aina lapuista tarkistaa ennen kuin sanoo suomalaiseksi tällaisissa tai muissakaan yhteyksissä.
×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy