Jump to content
Juoksufoorumi.fi

RudiS

Jäsenet
  • Content Count

    554
  • Liittyi

  • Last visited

Community Reputation

10 Good

About RudiS

  • Syntymäpäivä 07.05.1980

Converted

  • Coopperi
    -
  • 10km
    37.30
  • Puolimaraton
    1.24
  • Maraton
    4.55
  • Tavoite
    Voittaa kaikki

Recent Profile Visitors

The recent visitors block is disabled and is not being shown to other users.

  1. RudiS

    Paljasjalkajuoksu

    En tiedä osuuko nyt ihan oikeeseen ketjuun, mutta yritetään kuitenkin: Etsin kevyttä, pehmustettua, mielellään edullista, zero dropin kenkää. Käyttökohteena polkujuoksu, paljaskallio ja nopeatempoinen metsäralli. Mulla on aikaisemmin ollut Adidaksen adipure fivefingers malli, joka on täysin puhkijuostu ja ympäripaikattu. Ostaisin lisää samaista kenkää jos vielä jostain löytäisin. Bongasin kyseisiä tossuja aikoinaan Stockmannilta -70% alesta ja ostin kaksi paria viidellä kympillä. Tossut on nyt kuitenkin juostu puhki, parsittu ja juostu uudelleen riekaieliski, joten tarvitsin tilalle vastaavan maastoihmeen. Edellisessä kengässäni parhautta oli tietysti sen keveys, mutta myös uskomaton grippi juostessa kalliolla. Yritin möhemmin korvata tossua vibram fivefingers speed sekä lontra malleilla, kumpikaan kengistä ei päässyt ominaisuuksissaan lähellekkään adidaksen ihmettä. Fivefingers speed malli toimi lähinnä asfaltilla tai hyvin hoidetulla metsäpolulla, mutta kengän ohut pohja teki juoksun esimerkiksi vuoristossa terävällä alustalla käytännössä mahdottomasi, lisäksi fivefingers speedin pito-omimaisuudet kalliolla oli luokkaa hengenvaarallinen. Vedenpitävänä Lontra tossu puolestaan oli syksyisessä stadissa aivan loistava, mutta muilta ominaisuuksiltaan kenkä vaikutti enemmän Kontion kumisaappaalta, kuin kevyeltä barefoot tossulta. Kysyisin nyt teiltä arvoisat polkuninjat apuja uuden kenkäparin hankinnassa. Etsin nyt siis zero dropin tossua, jossa arvostaisin ensinnäkin erinomaista pitoa kalliojuoksussa, riittävää vaimennusta terävälle alustalle (tulivuoret, sora, juurakot ja kävyt yms.), keveys, kestävyys, sekä hinta. bring it on
  2. Äkkiseltään yksinkertaistettuna: Tulosekehityksen kannalta on täysin merkityksetöntä mitä syöt. Jos kropassa on roikkuvaa, niin kannattaa toki syödä kevyemmin, muuten se on aivan sama. Harjoittelun rytmityksestä: jos unohdetaan peekoot, veekoot sykerajat ja muut hifistelyt, ja yritetään hieman yksinkertaistaa perus treenailua. Periaatteessahan homma menee niin että mitä enemmän harjoittelet sitä paremmin menestyt, käytännössähän asia ei ole yhtä suoraviivainen. Jotain perusperiaatteita kannattanee harjoitteluun kuitenkin sisältää. Yksinkertainen ja toimiva malli on tuntemusten perusteella harjoittelu (en omista sykemittaria). Hyvin yksinketaistettu neljän tuntemuksen malli: kevyt, reipas, kova ja kiri. Mitä lujempaa haluat juosta sitä kovempaa on luonnollisesti harjoiteltava, mutta palautumisen ja pohjakunnon ehdoilla tietenkin. Harjoittelutasapaino on yksilöllinen ja omasi joudut selvittämään ihan itse. Virheitäkin joudut väistämättä kokemaan. Harjoittelukauden eri vaiheissa on syytä painottaa erilaisia ominaisuuksia, mutta siitä sinun ei ehkä vielä tarvitse murhetia. Ohjeistavina suuruusluokkina peruskuntokaudelle ja/tai kilpailuun valmentavalle kaudelle suosittelisin hatusta heitettynä suhteita: 75%kevyt 15%reipas 7%kova 3%kiri. Harjoitusvasteiden erottelu fiiliksen perusteella menee meitsillä osimoilleen näin: (Kevyt=oikeesti kevyttä, voit jubalilla lenkkikaverin kanssa vaikka politiikasta, filosofiasta tai/ja tisseistä; Reipas= jos kaveri on mukana niin enää ei jutella nyt juostaan, jos vastaan sattuu tulemaan tissikäs filosofi, niin enintään vilkaistaan ja nyökkäillään ymmärtäväisesti, mutta juttelu ei enää tule kysymykseen, vauhti on nyt kovaa, juoksu lennokasta, mutta tunteen tulee kuitenkin olla kokoajan semireipas, sellainen jossas vauhtia voi tarvittaessa lisätä jos samalle lenkille sattuu suuntaamaan anoppi, ulosotto- tai viikatemies; kova= jos nyt yrittäisi lisätä vauhtia, niin kokonaisnopeus hiljenisi, eli käytännössä juostaan maksimaalista matkanopeutta, tunne on kokoajan hengästynyt, jalat ovat raskaat, mutteivat kuitenkaan saa alkaa keräämään liikaan maitohappoja, tätä vauhtia voi ylläpitää yhtämittaisesti ilman numerolappua viitisen kilometriä, ei yhtään enempää; kiri=kun maali tai mitalisijan selkä on vielä periaatteessa tavoitettavissa saattaa silloin olla mahdollista siirtyä edellämainitusta nopeudesta tähän seuraavaan eeppiseen poimunopeuteen jota tuttavallisemmin loppukiriksi kutsutaan, tuntemus on silloin ajassa ja paikassa vääristynyt orgasmisesta epätoivosta, uskosta, pelosta ja maitohaposta blendailtu skitsofreeninen kipupirtelö. Yksinharjoittelussa kiritreeninä ylämäkivedot tv-reippaan/kovan päätteeksi on loistava vaihtoehto. Enjoy. Tsemit ja nautinnot treeneihin sekä tervetuloa juoksufoorumille =).
  3. RudiS

    Miten opettelit luisteluhiihdon?

    Mä olen tuskaillut myös tuon Atomic pro combin kanssa luistellessa tuota suksen karkaamista alta. Suksen kärki tosiaan tuppaa lipsahatamaan alta, eikä sukselle oikein uskalla tuoda kunnolla painoa. Mullakin ongelma on toispuoleinen. Joutunee harkita vielä ihan oikean luistelusuksen hankintaa.
  4. Loistava idea. Jäädään odottelemaan ilmottautumisen aukeamista ja lisäinfoja helmikuussa. On kyllä ihan posketon nimi tuotteella voihan Persu.
  5. Muistaakseni perusterve jäsen _P kertoi joskus kivikaudella juoksijan voimaharjoitelutreenin olleen sitä että vedettiin piikkarit jalkaan ja juostiin vetoja. Mä olen nyttemmin vakuuttunut siitä ettei se silloin naureskeltu läppä ollut ollenkaan pöllömpi tapa kehittää juoksijan voimaa, ei silloin eikä nykyisin. Varsinkin kun kysessä on juoksun harrastajat, joilla tuloskehityksen ilma on käytännössä kaikilla joksun osa-alueilla. Mitä vähemmän juoksutaustaa sitä enemmän juoksumaisesta voimaharjoittelusta on etua. Mäkivedot, loikat, polvennostot, pakarapotkut sekä askelkyykkyvariaatiot kasvattavat lajinomaista voimaa ja tukevat samalla muidenkin juoksuominaisuuksien kehitystä. Huomautetaan kuitenkin että kirjoitukseni perustuu vain omaan mutuun ja spekulaatioon. Ite olen juossut voimatreeninä lyhykäisiä rennonkovia 40-150m vetoja sekä tasaisella että ylämäissä, loikkatreenejä unohtamatta. Kun vetotreenit pidetään "rennonkovina" pystyy juokstessa tarkastelemaan, korjaamaan ja kehittämään omaa askellustaan. Omassa voimaharjoittelussa on tavoitteena voiman kasvattamisen ohella askelluksen parantaminen. Lennokkaan, rennon ja nopea askelluksen metsästäminen ei ole mikään ihan nopsa prosessi ja vaatinee vuosien työn ja tuhansia toistoja. Mulla on kertynyt satoja vetoja, joiden seassa sitä rullaavaa unelmajuoksua on vain muutaman prosentin verran. Lohtuna kuitenkin se että onnistuessaan hyvä juoksu antaa sellaisen voimantunteen, jota ei muualla oikein pysty kokemaan. Se on tyyliin runners high potenssiin epsilon. Suosittelen siis viileesti. Lukion matikanope sanoi aikoinaan: "laskeman oppii laskemalla ja juoksemaan juoksemalla". Ei paskempi ohjenuora ketjun aihepiiriä peesaillen. May the force be with you!
  6. Helkkari sentään. Nyt pamahti sellanen kotivuoriultra mihin olis synti olla vääntäytymättä messiin. Mt. Keinukalliohan sattuu olemaan meikäläisen lapsuuden kotivuori, lintukoto ja kotkanpesä. Väitämpä jopa kuuluvani foorumin vähemmistöön joka on noussut huipulle v-84 Nissan-Datsun Cherryllä. Ootko Olli menossa juoksemaan kovaa vaiko hintsusti? Passaako tuupata peesiin? Mulle sopis ihan iisi hölkkä, hämmästely ja fiilistely. t: Keinnarin Serpa
  7. RudiS

    Helsingin ladut

    Mikäs on Paloheinän latutilanne?
  8. Tsau. Ihan ensin täytyy todeta ettet ole vaivojesi kanssa yksin. Kun askellusta lähdetään muuttamaan kannalta päkiälle polviongelmat siirtyvät usein alemmas (born to run/paljasjalkailu). Mielipiteeni ensimmäiseen kysymykseen: Tekniikalla on merkittävä vaikutus alaraajavammojen synnyssä. Kyse saattaa kuitenkin olla uskomattoman pienestäkin asiasta joita et itse edes huomaa. Pienetkin klicit kumuloituvat ja saattavat aiheuttaa ongelmia missä tahansa kineettisen ketjun liikkuvassa osassa. Varsinkin silloin kuin harjoitteluun tuodaan lisää tehoja. Mainitsit viestissäsi tehneesi enemmän nopeusharjoituksia. Toisinsanoen alaraajoihin kohdistuu entistä suurempia hetkittäisiä voimia. Tämä on usein se piste jolloin juoksuharrastuksessa viimeistään ongelmat alkavat. Ne eivät välttämättä ole vakavia. Fysiikan perusopinnoista helposti unohettu Newtonin toinen laki palautuu viimeistään nyt mieleen (F=ma). Saamelaistaen: woima on yhtä mahtava kuin massan ja kiihtyvyyjen tulo. Tekniikkaa muutettaessa, tai vauhtia eli kiihtyvyyttä kasvattaessa kineettisen ketjun eri komponettien on kestettävä entistä suuremmat voimat. Nivelet, nivelsiteet, lihakset ja jänteet reagoivat joko kipeytymällä taikka pahimmassa tapauksessa rikkoontumalla. Mielipiteeni toiseen kysymykseen: Älä helvetissä venytä tulehtunutta jännettä. Älä juokse sillä. Älä kävele sillä. Älä edes hipelöi sitä. Alaraajojen tulehdustilat on huomattavasti saatanan paljon vaikeammin parantuvia kun perus kurkkuflunssat. Vaivat kestää usein viikkoja, kuukausia, tai pahimmassa tapauksessa vuosia. TK-lääkärit määräävät yleensä parin viikon tulehduskipulääkekuurin ja juoksukiellon. Joskus se riittää, mutta yleensä ei. Potilaista fiksuimmat, lue. juoksijat usein tuppaavat testailemaan jänteen (tai muun vamman) kestävyyttä tekemällä testilenkkejä kesken hoitojakson, joka on parantumisen kannalta sitä pahinta myrkkyä. On erittäin tärkeää saada tulehdus poistettua kokonaan ennenkuin jännettä aletaan rasittamaan. Kiteytettynä: Kiputilat ovat yleisiä ja ohimeneviä, mutta riskit ovat suuret. Hoida kerralla kuntoon. Jookos. Tsemit ja silleen.
  9. Puokille osallistumisoikeus. Muistaakseni täällä ei onnistunut nimenvaihto, mutta jos joku tahtoo käydä mun nimissä juoksentelemassa niin mailista tavoittaa rudimatti@gmail.com Taisin maksaa tästä neljäkymppiä, joten hinnaksi vaikka kaksikymppiä. Jos tuntuu liian suolaselta, niin vähempikin riittää kunhan ei itte tarvitse osallistua. Lepo.
  10. RudiS

    Endomondo ja gps-kello

    mä olen käyttänyt garmin forerunner kymppiä ja endomondoa siten että tyyliin kerran viikossa käy endomondossa laitat upload via garmin ja tadaa se lataa kaikki juostut lenkit ryppäänä. ei ole suuri vaiva kun siihen tottuu.
  11. Mä olen juossut lenkkini siten että matkalta voi tarvittaessa piipahtaa ostamassa juomapullon. Kesäaikaan Pirkkolan uimamontun kioski on toiminut loistavasti. Muina vuodenaikoina pitkillä on harvemmin tarvinut juoda, mutta kuitenkin mulla on aina varulta muutama ege taskussa ja reitit siten että tarvittaessa voi piipahtaa joltain ärrältä tai alepasta nappaamassa vesipullon.
  12. RudiS

    Runner's Twilight

    Ihmettelinkin iltalenkillä kun porukkaa lappas laput rinnassa vastaan. Näitähän ne siis oli. Onnittelut ruiskarhulle 40minsan alituksesta ja muillekin sankareille.
  13. Kuten moni muukin kuntojuoksija minäkin olen kamppaillut hiljattain samanlaisten fiilisten kanssa Tidus. Martilta tulikin jo hyvät ohjeet siirtää katsetta suosiolla kauemmas tulevaisuuteen. Ei ollut ihan iisiä siirtää omia tavoitteita vuodella eteenpäin, mutta päätöksen jälkeen oli henkisesti hieman helpompaa olla. Puolikuntoisella jalalla yhdeksän kuukautta rimpuilleena saatan olla aika hyvä esimerkki siitä miten ei kannata tehdä. Mulla vamma on ollut juurikin sellainen että juosta pystyy, mutta se kostautuu aina kipuiluna ja kovemmat treenijaksot pakkolepona. Oma tilanne on nyt sellainen että pystyn melko kivuttomasti jo käymään kävelylenkeillä, mutta juokseminen ei tule kuuloonkaan. Laitat katseen vaan suosiolla horisonttiin ja unohdat koko juoksuhölmöilyn hetkeksi -vaikka vähän pidemmäksikin. Lenkkipolut venttailee kyllä. Jonain aamuna saatatkin yllätyksekses herätä ja alkaa suunnitella juoksuharrastuksen uudelleen aloittamista. Näin mä ainakin toivon käyvän. Kuntojuoksentelu ei kuitenkaan ole niin vakavaa että sen takia kannattaa paskoa henkistä ja fyysistä hyvinvointia. P.s näillä yyberhelteillä olen muuten saanut suunnatonta mielihyvää juoksemattomuudesta. Kannattaa vähän nauraakin superhikisille lenkkeilijöille, silleen salaa tietenkin. Toipumisia.
×

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy