Jump to content
Juoksufoorumi.fi










second

Jäsenet
  • Content Count

    741
  • Liittyi

  • Last visited

Community Reputation

274 Excellent

About second

Recent Profile Visitors

The recent visitors block is disabled and is not being shown to other users.

  1. Mikä tuo fyysinen peruste sitten oikein on? Paino vaiko pituus tai joku muu? Tuota on aika vaikea määrittää ja aika varmasti menee metsään tietäen miten huonosti ihmisten fysiologiaa vieläkään tunnetaan. Sen sijaan kattava tilastotiedon keruu/analysointi on paras keino pyrkiä tasapuolisuuteen tässä asiassa, kuitenkin kun naisetkin ovat kisanneet maratonilla ammattimaisesti jo useita vuosikymmeniä joten sielläkin alkaa fyysinen potentiaali olla tarkalleen tiedossa. SUL:n urheilijanluokitteluja katselin ja miehillä M-raja on 2:24 ja naisilla 2:52. Ei tuon mukaan ole pahastikaan perseellään nuo aikarajat jos vaaditaan 2:27 ja 2:57 (miehillä 3min, naisilla 5min). Ja OLETAN että SUL:n rajojen määrittäminen perustuu hyvin pitkälle kattavaan ja pätevään tilastointiin. Toki SUL:han ei tee koskaan mitään oikein vaan aina menee perseelleen. Anteeksi siis.
  2. Ei kovin onnistuneelle voimajaksolle kuulosta. Ongelmana tuossa on nyt varmaan ainakin se että teit loppuun asti, eli mahdollisesti annoit tekniikan hajota ja se tarkoittaa sitä että opit väärän tavan kyykätä. Sillä tavalla ei kyykyssä vahvistuta ilman että tulee ongelmia selän kanssa etenkin jos itsepäisesti hakee kehitystä sarjapainoissa. Koita keskittyä siihen että teet vaikka 5x5 tai vaikka 3x8 (tai 8x3) mutta niin että polvet pysyy edessä, eli kun lähdet nousemaan pohjalta niin polvet ei liiku yhtään taaksepäin vasta kuin kyykyn loppupuolikkaalla, periaatteessa siis perse pysyy hyvin lähellä kantapäitä ja tasapainopistettä korkeussuunnassa. Aivan reilusti saa jäädä (hyviä) toistoja tankkiin se 1-2. Hyvä vihje tuohon voi olla se että sääret ei nouse suoraksi ylös vaan pysyvät selvästi etukenossa. Vaikea näin netin välityksellä neuvoa, ja siksi suosittelen niitä Juggernaut traning systemsin videoita. Jos tunnet että selkä osallistuu kyykkyyn ja perse karkaa tasapainopisteeltä niin teet liian raskaasti ja tekniikka on hajonnut. Kun tanko on highbar asennossa epäkkäillä ja liikkuvuus on ok niin selkä pääsee todella vähillä, siis niin kauan kuin tekniikka pysyy kasassa (eli perse kutakuinkin tangon alapuolella ja polvet edessä). Toki näin kyykkyä näkemättä nämä on aina tämmöisiä likiarvoja. Voisi olla ihan hyvä tehdä puhtaasti etukyykkyäkin: se pakottaa juuri tuon perseen ja polvien asentoon koska muuten tanko tippuu... Ja toisaalta siinä voi vähän koittaa tehdä rumalla tekniikallakin, koska biomekaanisesti liike on semmoinen että se silloinkin pakottaa tappelemaan sitä vastaan että perse ei nouse ja sääret nouse pystöön. Mutta sinun tapauksessa melkein välttelisin näitäkin ensi alkuun vaan pitäisin etukyykyssäkin tekniikan hyvänä. Tämän lisäksi etukyykyssä on liki mahdoton paskoa selkäänsä. Tietyssä mielessä varmaan paras kyykkyliike. Tarpeeksi isoilla painoilla sattuu niin saatanasti kylläkin ja kun tanko on oikeassa asennossa solisluiden päällä/takana niin painaa henkitorvea tukkoon 😉 Toki näissä tekniikkaneuvoissa on näin netin välityksellä ja kirjallisessa muodossa on omat riskinsä. Voiman kasvatuksessa toistot ja volyymi on ennen kaikkea se tapa millä vahvistuu. Polte ja kuumotus ei niinkään, toisin kuin bodylehdissä väitetään. Maksimiin asti tekeminen vapaalla tangolla tehtävissä liikkeissä on omat riskinsä mitä tulee tekniikkaan ja terveyteen (laitteet on sitten oma juttuna). Sinä voit periaatteessa tehdä vaikka 1 toiston sarjoja jos vain sarjoja on tarpeeksi monta. Mutta joku 5x5 tai 3x8 on sikäli hyvä että jos melkein jokaisen sarjan lopussa on tankissa 1-2 hyvää toistoa niin ollaan suht oikealla tiellä. Viimeisen sarjan viimeinen toisto voi jo vähän teknisesti hajota, tietää että on siinä rajoilla omiin voimiin nähden. Mutta tosiaan vain sen verran että sen tuntee että nyt alkaa hajota, eikä aina tarvitse tapahtua tuotakaan se vain indikoi että ei puhallella kainaloihin. Hyvä perussääntö voimankasvatukseen kyykyn kanssa on 50-75 suht raskasta toistoa viikossa. Esim 2-3 kertaa 5x5 tai vastaava. Kestävyysurheilijana tekisin vain 50, koska muutakin rasitusta on. Edistyneet treenaajat on sitten oma juttunsa, mutta tuo on ihan hyvä nyrkkisääntö siihen asti että kyykyn maksimi on joku '1,5-2,0 X oma paino' tai jotakin. Toki välillä on aloittelijanakin ehkä ihan hyvä vähän sotkea pakkaa, mutta tuo on semmoinen aika toimiva ja yksinkertainen malli joka tunnetusti on toimiva. Miten tämä sitten vaikuttaa sinun juoksuun? En tiedä. Sekin että hyvä tekniikka kuormittaa elimistöä vähemmän kuin se että tehdään useita toistoja rajatilassa joissa koko hermosto huutaa hoosiannaa (tai 'herra meitä armahda'?). Mutta tosiaan: varauksin kannattaa ja pitää suhtautua näihin. Koitan neuvoa parhaani mukaan, mutta...
  3. foorumin kyrpä täällä taas. En ihan ole valmis tuota Vuorimaan väitettä hyväksymään, yksittäinen tapaus tätä puoltamaan tulee mieleen: Soudin 10k "kisan" soutulaitteella ja heti perään tein raskaan maastaveto-treenin, en jaksa tarkkoja kilo ja toistomääriä harjoituspäiväkirjasta tarkastaa mutta kyllä se treeni meni kategoriaan 'voimaannuttava' vaikka alkuun en meinannut saada lantiota suoraksi. Toisaalta kahvakuula-aikoina tein jatkuvasti kovia intervalli-pohjaisia treenejä rinnalle vetoa ja työntöä joiden perään voimaharjoitus. Kyllä se selvästi vaikutti voimatreeniin sekä maastavedossa että kyykyssä heikentävästi. Mutta toisaalta tuossa jo tuotetaan aika korkeita tehopiikkejä etenkin työnnön kohdalla joten ehkä se kuormittaa jalkoja enemmän voimaharjoituksen tapaan kuin vaikkapa juoksu tai soutu tai pyöräily. Toki juoksusta on kyse mutta minulla ei niin hirveästi ole kokemuksia koska tein nimenomaan toisinpäin eli tein tehollisia treenejä voimatreenin päälle. Jos vielä joskus juoksun pariin palaan niin tuota pitää kyllä kokeilla. Tuo mikä lihas on heikko eritoten kyykyssä ei ole mikään yksioikoinen homma, mutta jos perse ampuu ylös ja taakse (eli sääret nousee pystöön) ja tunnet kyykyssä että eritoten selkä tekee töitä (ja saat kyykyn tehtyä loppuun) niin kyllä ne etureidet on se ongelma. Syy miksi tätä ei tajua on että vahvemmat lihasryhmät ottaa vetovastuun ja myös kuormittuvat enemmän, etureidet karkaa vähän niin kuin koira veräjästä. Kyykky on kuitenkin ennen kaikkea etureisiliike aina ja iänkaikkisesti, etenkin kun se tehdään syvään. Toki heikko selkä voi olla ongelma, mutta jostakin syystä se kroppa hakeutuu asentoon jossa selkä on heikkous -> heikot etureidet. Varustenostaminen erinäisillä kyykkypuvuilla ja vajailla liikeradoilla on sitten toinen juttu jossa se saadaan menemään puhtaammin takaosastolle, näitä juttuja ei voi oikein soveltaa ilman pukua tapahtuvaan kyykkäämiseen. Ongelma on että osa tämänkin päivän kyykky-tietoudesta perustuu tuohon aikaan kun varustenostaminen oli se kilpailumuoto jota pääasiassa harrastettiin. Jos joku selittää kyykkytekniikkaa niin tämä kannattaa tarkastaa, etenkin jos alkaa olla neuvoja "istu taaksepäin" tai "liike lähtee lantiosta" yms. Pakarat toki on keskeinen lihas myös kyykyssä, mutta pakaroiden vahvuus ei välttämättä ole niinkään se ongelma vaan se miten niitä käytetään. Yksi juttu mikä toimi itsellä on etukyykky, se pakottaa pitämään perseen edessä ja alhaalla eli ajaa sisään parempaa kyykkytekniikkaa jossa perse aktivoituu aiemmin samalla kun se vahvistaa etureisiä: Toimii tosi hyvin kyykkyä ajatellen kun minulla tuota perseen karkaamista taakse ja ylös on ollut aina koska takaosasto on saamarin paljon vahvempi kuin etureidet. Kyykky on liike joka vaatii vähän sitä tekniikan miettimistä, nivelet polvissa, nilkassa ja lantiossa käyvät aika äärimmäisissä asennoissa ja tästä syystä muuttujia on aika paljon, teikäläisen tekstit antaa vielä sen kuvan että kamalasti et kyykkyä liikkeenä tunne. Toki liikkuvuustestit kannattaa tehdä myös, etenkin nilkan liikkuvuus voi olla ikävä yllätys. http://www.super-sets.com/2014/07/13/nilkan-liikkuvuus-mittaaminen-ja-parantaminen/2683/ Suomeksi ei välttämättä hyviä ohjeita hirveästi löydy nimenomaan kyykkytekniikkaan ja sen eri osa-alueisiin, englanti jos taipuu niin Juggernaut Training Systemsin videoita kannattaa käydä läpi kyykkyyn liittyen. Siellä on kaksi kyykkäämisen maailmanennätysmiestä, joista toisella kuulantyöntö- ja toisella painonnostotausta, jotka käy sitä läpi aika vahvalla ymmärryksellä ja nimenomaan ilman varustenostamisen painolastia.
  4. @ForrestG ja @ErAh Saksalaisilla soutajilla oli/on juuri tämä ajatusmalli, eli levytankoa ja punttisalia käytetään voimanhankintaan eli maksimi ja perusvoimaan. Perusvoiman osuus on pitkälti siitä kiinni onko soutaja raskaassa vaiko keveässä luokassa, eli onko vara kasvattaa lihasmassaa. Erityisesti juoksussa on aika lailla selvää että tätä ei haluta. Voima- ja lihaskestävyys sitten lajinomaisesti soutaen. Minusta se on tuolta alkanut tällä vuosikymmenellä valua muihinkin lajeihin pikkuhiljaa, mutta aikanaan kun paljon lueskelin hiihdon, juoksun ja soudun valmennuksesta sekä kotimaassa että kansainvälisesti niin tuo oli ns uutta tietoa jolla saksalaiset ikään kuin kohautti maailmaa. Monet soudussakin teki vielä 20toiston lihaskuntopiirejä joiden ajateltiin siirtyvän hyvin soutuun, ja että maksimivoima on turhaa. Käsitykset on muuttuneet aika paljon, oikeastaan melkein päälaelleen. Jos muisti pelaa oikein niin Jyväskylässä oli voima- kestävyyssymbosioum muutama vuosi sitten (kestävyysurheilun näkökannalta) ja siellä eräs luennoitsija mainitsi että mm nopeusvoiman tekeminen pyöräilijöillä paransi tehon tuoton taloudellisuutta, tarkkaan en muista miten tutkimus toteutettiin. Eli kyky pysyä korkeilla tehontuoton tasoilla parani vaikka vo2max itsessään ei parantunut. Juoksun suhteen homma jätti vähän tulkinnan varaa. Muistaakseni tutkija silläkin spekuloi. Luentoja ei tietääkseni ole julkisesti julkaistu, mutta yksi kaveri tallensi osan tai kaikki luennoista ja oli siellä ihan mielenkiintoisia juttuja, tosin ei mitään maata kaatavaa. Juoksun kannalta varmasti keskeinen ongelma on paino. Itse olen harrastanut nyt kahvakuulaurheilua, juoksua, soutua ja pyöräilyä samalla kun voimanosto on kulkenut enemmän tai vähemmän mukana kuvioissa. Muutama havainto kun tässä sairaslomalla on tätä aikaa ja energiaa: -Kahvakuulaurheilu on 10min kestävyyslaji. Itse nostin lievästi ylipainoisena 73kg painoluokassa, parhaiten kroppa pelasi 75 kiloisena mutta silloin olisin joutunut 78kg painoluokkaan. Paras saavutus oli että ylitin lajia hallitsevien venäläisten B-maajoukkue rajan 73kg painoluokassa. Kotimainen raja oli niin matala että sen ylitystä tai edes maajoukkueeseen pääsyä ei kunnia-asiana voinut oikein edes pitää. -Juoksussa juoksin kusisen 3050m Cooperissa vuoden harjoittelulla (3000km/vuosi) tuossa 73-75kg painossa. Jostakin sain käsiini painokertoimen cooperin tulosta ajatellen ja normaalipainoisena tulos olisi ollut jotakin 3300-3400 metrin luokkaa. Mene ja tiedä, mutta ehkä tuo jotakin viitettä antaa tasoituksen määrästä? -Soudussa 10k soudin aikaan 39min ja risat, parin viikon harjoittelulla. Painoa oli 77kg. Tuskin vaikutti mainittavasti paino mihinkään. -Poljen hyvissä olosuhteissa noin 30km/h PK-sykkeiden ylärajoilla. Hyvin karkeaa, tiedän. kalusto ei ole minulla maksanut edes 500€ eli ihan luuserivehkeillä veivaan, eli lukkopolkimia, ei lykraa, ei mitään, tuulen huuhtoma perse vain haisee. -Maastaveto on tällä hetkellä joku 220kg, kyykky on 160kg tienoilla, joilla alkaisi olla 75kg painoluokassa jossakin kansallisen top 20 joukossa. Ehkä, en ole tarkastanut viime vuosien tuloksia. Molemmissa oli lupaavasti alkanut herkistely kesken kun katkesi solisluu, maveen uskaltaisi laittaa 10-20kg lisää jos olisi saanut jatkaa muutaman viikon. Kyykkyyn varmaan enemmänkin. Ainakin näin äkkiseltään tuntuu että tuo cooperin tulos erottuu joukosta todella paljon, "karmealla" harjoittelulla just ja just erinomainen kuntoilijan tulos...
  5. Minä en valmenna ketään muuta joten aika pitkälle näkemykset on ihan itseä koskevia. ja kun harvemmin kenenkään muunkaan kokemuksia pääsee kuulemaan, siksi onkin mielenkiintoista että teillä on selkeästi toisenlainen näkemys. Tuo perusvoiman teko tuli juuri Alex Viadalta, ja saksalaiset soutajat sitä ainakin tuntuivat tekevän maksimivoiman rinnalla jos muistan oikein. Omakohtaisesti huomasin kahvakuula-aikoina 10 toiston sarjat selvästi paransi "tehokestävyyttä" lajissa, toisin kuin maksimivoiman hakeminen (joka oli jo vaaditulla tasolla että tehoa pystyi tuottamaan). Mutta itsekään en hirveän aktiivisesti ole kyllä perusvoimaa tehnyt, 5 toistoa on yleensä ollut se maksimi. En oikein tiedä miksi näin on, onko se vaan jokin synnynnäinen vastenmielisyys bodausta kohtaan. Luulen että minulla iso juttu tuon 5x5-treenin kohdalla on se että se on selkeästi se minun tärkein treeni, enkä tee sitä laskennallisten prosenttien mukaan vaan siten että toistoja ei jää tankkiin, eli siihen mennään sillä asenteella että epäonnistuminen on mahdollista ja tosissaan täytyy pusertaa jotta se menisi läpi. Eli viikon pääharjoituksena tuota voisi pitää. Se on varmaan iso tekijä miksi se pistää jalat niin tukkoon pitkäksi aikaa, jos tekisin sen vaikka 75%:lla maksimiykkösestä niin tuntuma voisi olla aivan toisenlainen. Oletteko huomanneet että maksmivoimatreenistä on hyötyä teholliseen juoksuun? Itse olin huomaavinani tuota kun jätin voimatreenin mukavan napakaksi, mutta selvään käsitykseen en oikein päässyt. Nyt PK-alueen polkeminen tuntuu hyötyvän napakasta 3x2 tai 3x3 treenistä, kovemmilla tehoilla sitten voi alkaa hyytymään. Ei vaan ole tehomittaria ja olosuhteet kuitenkin vaihtelee, joten varmaan käsitykseen en oikein ole päässyt.
  6. Hämmentävää kielioppia, eikä nyt ihan aukea mitä tuossa haetaan. No koitetaas: Talvet ja kesät juostaan ja voimanostetaan. Hybridi Athleetti ei puhaltele kainaloihinsa, vaan kumpaakin tehdään kokoajan koska se on ainoa tapa kehittyä mielekkäästi. Muuten ensimmäiset 2kk herätellään lihasmuistia ja totutetaan paikkoja uuteen rasitukseen ja tietyn pisteen jälkeen (pari vuotta?) ollaan siinä pisteessä että edellisvuosien tasoa ei enää saavuteta tai jos saavutetaan niin voidaan olla onnellisia. Yhtä aikaa tekemällä kehitys on hitaampaa, mutta tasaista. Aika paljon olen vuosien varrella nähnyt näitä blokki-treenaajia ja kyllähän ne on alkuun innoissaan kun kehitystä tulee vanhan lihasmuistin palatessa, mutta taso jää aina vaatimattomaksi koska se muutama kuukausi ei vaan riitä. Eikä pohjat edes riitä oikeasti kovaan lajitreeniin, koska se vaatii sen että treenataan läpi vuoden. Jos oikeasti kiinnostaa niin suosittelen tutustumaan Alex Viadan the Hybrid Athlete kirjaan (englanniksi toki, niin kuin melkein kaikki muukin hyvä elämässä). Itse tein vuoden tavoitteellista voimanostoa ja tavoitteellista juoksua yhtä aikaa, jotakin tuossa ehkä kerkesi oppia. Toinen vuosi olisi pitänyt harrastaa että olisi voinut testailla omia ajatuksia tarkemmin juuri juoskuun liittyen. Mutta siitä ei pääse mihinkään että juoksu ja kyykky on se keskeinen ongelma johon pitäisi löytää konstit, eikä niitä välttämättä löydä. Kyykyssä kilomäärät nousee kun etureisiltä saa siirrettyä tehontuottoa takareisille, eli kyykätä lowbarina, mutta silti etureisiä pitäisi saada vahvemmiksi koska niistä se kehitys lopunviimein on kiinni (eli kuten sanonta kuuluu: high bar rakentaa kyykkyvoimaa ja low bar demonstroi kyykkyvoimaa). Ja juoksu hakkaa etureidet ns. tohjoksi, eli etureisien vahvistaminen tulee olemaan iso ongelma. Toki etenkin takareisien kanssa pitää olla tarkkana koska ne on räjähtävää lihasmassaa ja isoilla volyymillä aiheuttaa helposti ongelmia. Mutta yleensähän esim maastavedossa volyymit on kohtuu matalia, joten jos ei tee hirveästi apuliikkeitä (esim romanialainen mave) niin tuon kanssa ei ehkä pitäisi olla ongelmaa. Ehkä. Melkein sanoisin että 5x5 on pahin tapa treenata alakroppaa. Terävät maksimit vaikka 3x3 ja sitten bodaustyyliin 3x8-12 parempia. Tämän ainakin pyöräillessä on huomannut että tuo 5x5 pistää niin pahasti molemmat solukon ja hermoston tukkoon 48 tunnin ajaksi, suorittaminen voi olla toooodella tukkoista. Ja se nyrkkisääntö että teholliset päivät tehollisina ja keveät keveinä (nimenomaan alakropan suhteen, yläkroppaa voi tehdä keveämpinä). Eli vaikkapa maksmivoima + maksimikestävyys ja Perusvoima + vauhtikestävyys. Pitkät lenkit sitten ilman punttia palautunein lihaksin: itsellä ongelmia tuotti se että kyykyn jälkeisenä päivänä tein usein pitkän lenkin, koska yleensä se tuntui helpolle. Jos kuitenkin joku lihas kuten pohje oli tosi väsynyt niin tuolla aiheutti isojakin ongelmia koska vauhtia pystyi pitämään yllä vaikak "vähän" sattuikin. Ps. Pitkän matkan juoksu ei syö voimaa, laktaattialueella toimiminen syö. Eli periaatteessa VK on se pahin mitä voi tehdä, ehkä nopeuskestävyys vieläkin pahemmin. Tämä on minun kokemus yhdistetystä voima+kestävyysharjoittelusta liki vuosikymmenen kokemuksella. EDIT: En tiedä voiko juoksu-voimailu sektorilla vetää jonkinlaista linjaa takareisien ja juoksunopeuden sekä etureisien ja juoksukilometrien välillä. Itse olen määrällinen treenaaja joten siksi ehkä etureidet muodostui ongelmaksi kehityksen kannalta. Takareisi vammautui romanialaisessa maastavedossa josta jäi "pysyvä" kiputila juoksuun, mutta ei vaikuttanut kehitykseen kummallakaan saralla. Ensi alkuun kokeilin treenata 1500 metrille, mutta ainakaan tuona aikana nopeus ja maastaveto eivät olleet ongelma. Ja Lantionosto on hyvä liike pitää mielessä juoksunopeutta ajatellen, lantio joutuu toimimaan juuri (yli)ojennettuna jota ei oikein perinteisellä maastavedolla tai kyykyllä saa. Sumo maastaveto sen sijaan toimi paremmin... Tai vastuskuminauha maastavedossa jolloin se loppuojennus vaatii voimaa, sitäkin voi kokeilla.
  7. Tässä on just se että se korjailu on vähän niin ja näin. Esimerkiksi Dimitri Klokov, venäläinen painonostaja, sanoi että kun kaveri on kansallista tasoa tai kansallista huipputasoa niin tekniikkakorjauksia voi varovaisesti ehdottaa, mutta tuossa vaiheessa puhutaan jo niin itsensä tuntevasta kaverista että valmentajan pitää osata kunnioittaa urheilijan itsetuntemusta. Samaa sanovat oman lajin venäläiset valmennushuiput (eli painonoston kestävyysmuoto, kahvakuulaurheilu). Mutta toisiaan kyllähän ehdottaa saa ja pitääkin, mutta urheilijaa kunnioittaen. Kuitenkin aina löytyy joku syy miksi niin on päädytty tekemään, vaikkei sitä juuri nyt muistettaisi, esim itselle usein kävi niin että vasta jälkikäteen muistui mieleen miksi olin omaksunut jonkin tietyn toimintatavan. Usein näissä on vielä semmoinen verkostomaisuus että kun säädät yhtä juttua niin ympärillä muuttuu paljon muutakin, ja yksittäisen heikkouden vahvistaminen voi heikentää montaa vahvuutta. "Ero on siinä, että voimailussa loukkaantumiset ovat vakavampia, mikä tarkoittaa, että huono teknikka voi johtaa vakaviin seurauksiin." Tässä on se että huono tekniikka ei välttämättä tarkoita riskialtista tekniikkaa, vaan se voi tarkoittaa heikkoa tekniikkaa. Kun taas riskialtis tekniikka voi tarkoittaa vahvaa tekniikkaa, eli kisalavalla hyvää tekniikkaa. Jotkut ovat käsittämättömän vahvoja kavereita asennoissa joissa alaselkä on erittäin kovan rasituksen kohteena. Samoin vaikkapa maastavedossa selkää pyöristämällä kaikki saa lisää voimaa, mutta riskejähän tuohon liittyy. Eli huono ei välttämättä tarkoita riskialtista, se on vähän mitä haetaan. Ja nuo on asioita joiden kanssa pitää pystyä elämään ja minimoimaan riskit, eli kisatekniikka ja harjoitustekniikka on jonkin verran erilaisia. Toki alussa pitää opettaa terve tekniikka, vaikkei se ihan optimi olisikaan. Kuitenkin huipulle pääsemiseen voi mennä se 5-10 vuotta joten aikaa on löytää urheilijan omat vahvuudet ja heikkoudet. Juoksun suhteenhan minä olen tyhmä kuin saapas, enkä oikein tiedä juoksutekniikasta mitään, mutta sen mitä olen seuraillut niin pohdin vain että tietääkö oikein kukaan muukaan? Venäläisethän neukkulan aikana on tutkineet biomekaniikkaa paljon, mm POSE:n perustaja, mutta miten lienee muualla? Mm lihassolunäytteitä on otettu englantia puhuvassa maailmassa yllättävän vähän koska homma ei ole valtiovetoista (rahoitusta tosi vaikea saada yksinkertaisimpaankaan hommaan) ja täten liikkeellä olevat lihasoluväittämät ovat aika raakoja yleistyksiä ja ne voivat pohjautua ihan vain kouralliseen urheilijoita. Tietyssä mielessä tuntuu että edelleen 60-lukulainen neuvostoliittolainen urheilututkimus on kovassa huudossa ja ns tuoreinta tietoa... Käsittääkseni sama homma pätee Suomessa ja urheilufysiologinen tietämys mihin me pohjataan on itäsaksalaista.
  8. Itseasiassa just tuli vastaan tietoa että vaikkakaan paaston aikainen kestävyysliikunta ei mainittavasti vaikuta rasvanpolttokykyyn (sitten yli 90 min treenit on oma juttunsa), koska kropan energian hyödynnyskyky on ei-lineaarista niin tätä itseasiassa voisi käyttää hyväksi niin että aamulla mennään rasvoilla ja heti sen jälkeen tankataan naamariin hiilaria. Idea tässä on juuri tuo ei-lineaarisuus, eli jos aamulla pitää poltella rasvoja niin sen jälkeen kroppa alkaa suosimaan hiilihydraatteja, eli tällöin iltatreeniä varten kropan pitäisi olla härillään juuri hiilariosastolla ja tehokkaan treenin vaatima hiilihydraatin hyödynnyskyky kropan puolesta pitäisi olla turvattu. Tämä on itselle uutta ja selittäisi omia havaintoja siitä että kroppa tuntuu ottavan kierroksia tosihyvin iltapäivästä ja illasta nyt kun aamut on menty paastottuna, minulla kun elämäntapa oli aiemmin se että päivällä hyvin ravittuna päätreeni ja illalla toinen keveämpi (eli päinvastoin kuin normaalisti on, ja varmaan tuo omassa systeemissä on heikkous ollutkin). Toki eihän tuo pätkäpaastoa vaadi, sen vain että aamulenkki tehdään paastottuna. Oma välipäivitys nyt kuukauden pätkäpaaston jälkeen on että: 1. mahavaivat on helpottaneet 2. Laihtuminen on hidasta, noin 250grammaa viikko. Eli jos tavoittelisi nopeaa 500g viikkotahtia, niin tämä systeemi ei toimi. Ennemmin menisin useilla pienillä aterioilla joilla juuri ja juuri viedään sen hetkinen näläntunne pois. Toisaalta minulle onkin ollut vaikeaa juuri tämmöinen hidas laihtuminen jossa nälkä ei ole yhtä voimakkaasti läsnä, ehkä pätkäpaaston paikka on juuri tässä kohtaa? 3. Yllättävän helppoa, nälkä ei kamalasti vaivaa, aamusta muutama porkkana ja puoli pannua kahvia helpottaa kummasti. En ole siis mitenkään mitannut ravintomääriä, mutta lounaat on raskaita, varmasti entinen aamupala+lounas siinä melkein tulee. 4. Sairasloma muuttaa asioita aika tavalla, nälkä ei ole niin iso huoli kun ei tarvitse murehtia työmaalla pärjäämistä. Melkein joka aamu olen tehnyt vähintään 30min, usein 60min keveän treenin. Sen jälkeen tyyli on vapaa (eli kahvikuppi ja tietokone/TV). Toki kivut ja nukuttu/nukkumaton yö vaikuttaa seuraavaan aamuun, joskus juodaan kahvit ensin ja hoidetaan aamuliikunnat sitten. 5. Liikuntamäärät on olleet aika hyviä, voimatreenien osuus on varmaan 50% (entisestä 3 tunnista -> 6+ tuntiin). Kuitenkin kalorinkulutus sykedatan perusteella on viikkotasolla ollut 8000-10000 välillä (12-15tuntia). Eli ei ole jääty sänkyyn makaamaan vaan tehdään sitä mitä kivun sallimissa rajoissa voidaan, etenkin voimatreeneissä meni kuviot aika lailla uusiksi (mikä on hauska oppimiskokemus). Mutta lihaksista vain vasen olkalihaksisto ja rintalihas on semmoisia joita ei voi treenata ollenkaan, kyykyt ja maastavedot pitää hoitaa korvaavin tavoin (vyökyykky, 'hyvää huomenta', lantionosto). 6. luun korjausprosessin vaikutusta kokonaiskulutukseen ja ylipäätään kropan toimintaan en tiedä. Kaksi ensimmäistä viikkoa kroppa varmaan oli jonkinlaisessa lamassa (katkeamiskohdassa tulehdustila päällä), tuntui että kun sykkeet nousi yli 140 niin hapen saanti oli vaikeaa, kuin kovassa flunssassa. Eli tuttuun tyyliin enemmän nousee kysymysmerkkejä kuin mitään kovin faktuaalista, tuo sairasloma kuitenkin muuttaa kokonaisuutta aika valtavasti.
  9. Selitin siellä ylempänä.
  10. Tässä on vähän se vaara että tämän turvin koitetaan tuoda sisään ajatusta siitä että yksi tapa sopii kaikille(täällä kun innokkaasti huippujuoksijoiden teknisiä yksityiskohtia kritisoidaan). Kyllähän se energia pitäisi saada tehoksi muutettua, mutta se miten se käytännön tasolla muuttuu on kokonaan toinen juttu. Mikä on taloudellista tekniikkaa? Minä tulen voimaurheilun puolelta jossa yksilöpohjaiseen kehon biomekaniikkaan kiinnitetään aika paljon huomiota, maailmanennätysrautoja liikutellaan hyvinkin omatakeisilla tekniikoilla jotka ei oppikirjaliikkeitä ole lähelläkään, koska kehonmittasuhteet, jänteiden kiinnityskohdat, lihassolukko+hermotus ja harjoitushistoria kaikki vaikuttaa kaikkeen. Ihmisillä on hyvinkin yksilöllisiä vipuvarsietuja suhteessa toisiinsa eri asennoissa ja silloin se toisen heikko asento on toisen vahva asento. Toki silti löytyy tiettyjä lainalaisuuksia (lopun viimein kuitenkin toimitaan fysiikan piirissä), mutta yleistämisen vaara on melkoinen kun läheskään kaikkia osatekijöitä ei tunneta. Juoksu kun on toki aika yksiulotteista hommaa noin niin kuin liikkeenä, mutta ehkäpä liikkeen yksinkertaisuus hämää kuvittelemaan että yksilöllisiä eroja ei ole? Tai että se olisi yksinkertaista? Onko esim "pose-metodi" (johon käsittääkseni on seulottu maailman huippujuoksijoiden juoksutekniikoiden yhtenäiset piirteet) sitten onnistunut luomaan perusmallin jota noudattamalla juoksussa pitäisi olla perusasiat kunnossa? Mene ja tiedä. Ehkä siinä näkyy vain huippujuoksijoiden perusasiat, jotka on kenties biomekaanisesti aika homogeenistä sakkia? Toki huippujuoksijoistahan tässä puhutaankin.
  11. Joo niitä watteja kun tuijotteli ja koitti mennä kovaakin niin minulla 7 vastusta kovemmilla vauhdit ei kasvaneet ja alkoivat aavistuksen hiipua, vaikka tuntui räväkältä. Samahan tuo, jos ei hae soutunopeutta. Noissahan sitten laitekohtaisesti vaihtelee se ns veden vastusta vastaava vastus, eli se jolla oikeat soutajat pääsee mahdollisimman lähellä lajin vaatimuksia, omalla salilla on kaksi identtistä laitetta, toisessa oli 5-6 vastuksen kohdalla ja toisessa joko 3 tai 4. Se jossa oli 5-6 vastuksessa oli lähempänä kulkureittiä ja melkein jokainen veteli alkulämppänsä siinä, eli ilmeisesti ajan kulumaa että noin korkea. Uudessa vähän käytetyssä se kai pitäisi olla juuri 3-4 vastuksen tienoilla. Tarkastin ja oli tosiaan höpöhöpöä, mutta koska olen vittumaisen katkera ihminen niin en kerro miten paljon valehtelin sekä lukemissa että epäsuhdassa... No ei kummiskaan: Soutajan Damir Martinin ei-dominoiva koipi 340 N-m, dominoiva jalka 390N-m. Painonostaja Dmytro Chuman ei-dominoiva 350N-m, dominoiva 370N-m. Että Silivuplee vaan.
  12. Onhan siellä karmeita mörköjä soutajissa, absoluuttisesti kovimmat hapenotot mitataan soutajien keskuudessa, mutta muussa kestävyysurheilussa se iso kehon massa ei toimi. Youtubesta katsoin sarjan videoita jossa mitattiin olympiaurheilijoiden fyysisiä ominaisuuksia ja siellä oli 90kg+ painonnostaja sekä 100kg+ soutaja jotka testasi reiden ojentajan ja liekkö koukistajankin tehoja, painonostaja tuotti muistaakseni jotakin 750newtonia tai jotakin (ulkomuistista kaivelen näitä) kummallakin jalalla, jalkojen symmetria oli mitä testaajat kehuivat ja mitä painonnostossa vaaditaankin. Soutaja tuotti toisella reilu 500 ja toisella vajaa 1000, eli siis toinen jalka oli aivan valtavan vahva kun kyseessä on kuitenkin kestävyysurheilija vs voimaurheilija. En muista onko kyseessä joukkue veneen soutaja ja tuoko selittää valtavat erot jaloissa, vai mikä lie, mutta ei ihan terveelle kuulostanut tuollaiset erot jaloissa. Ratapyöräily kai on sitten toinen kestävyys- ja voimaominaisuuksia liittävä laji, yksivaihteisella kun pitää päästä räväkästi liikkeelle ja huippuvauhdit on kuitenkin melkoisen korkeita eli takanakaan ei ihan isoin hammasratas ole, mutta sitä lajia en tunne tarkemmin. Itse varmaan alkuun soudin tehokkaimmin koko kropalla ja sitten opettelin soutamaan väärin(?) kyykkäämällä juuri siksi että tuo lantion seutu ja nimenomaan perse oli aina rajoittava tekijä joka alkoi 30 minuutin jälkeen vaivata suoritusta kovasti. Tämän takia olisi joskus kiva koittaa uudestaan. Nyt on solisluu poikki, pyörällä kaaduin, että olisihan tässä tuota aikaa. Sisäpyöräily vituttaa jo nyt. Yhden käden soutu? Mutta tämähän meni soutamiseksi koko topikki. Anteeksi. Sairaslomalla on aikaa ja tarmoa.
  13. No totuuden nimissä alle 40 minuutin ajalla pääsee maailmalla parhaan 25%-porukkaan, noita piti concept2 rankingeista selvittää että tiesi mihin tähtää. Onko se sitten hyvä? Ainakin itselleni lopun viimein ihan tyydyttävä tulos parin viikon treenillä. Toisin kuin kuppainen 3050m Cooperissa, jonka eteen tehtiin vuosi työtä.
  14. Kevyessä luokassa ennätykset 34minuuttia ja sekunnit päälle melkein joka sarjassa. Avoimessa sitten alle 33minuutin. Eli joo, jos paras on 35:02 niin ei kauaksi jää. Ja FG souti muistaakseni keveässä luokassa. Itse väänsin parin viikon projektin päätteeksi alle 40min, 39:15.5 tarkalleen. Puolen tunnin sisään tein maastavedossa tiukkaa sarjaa 185 kilolla, josta jäi lämmin tunne. Kumpikin tulos itsessään ei kehuja aiheuttaisi, mutta yhdessä aiheuttaa jonkinlaisen 'ei-ihan-paska'-tunteen.
×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy