Jump to content
Juoksufoorumi.fi


second

Jäsenet
  • Content Count

    1 005
  • Liittyi

  • Last visited

Community Reputation

463 Excellent

About second

Recent Profile Visitors

The recent visitors block is disabled and is not being shown to other users.

  1. Äskettäin julkaistiin yksi saksalainen dokkari jota ei vielä ole englanniksi käännetty joka koskettelee doping-asiaa painonnoston puolelta. Saapa nähdä miten dokkari järisyttää aivan Wadan perusteita. Ikarushan järkytti vain Venäjää koska testaajat eivät osallistuneet touhuun, tämä menee aivan Wadaan asti. Tai ainakin kansallisiin wadan organisaatioihin. On siellä aika hurjia esimerkkejä miten hommaa kierretään. Unkarin maajoukkueessa jokaisella urheilijalla on kaksoishenkilö joka antoi virtsanäytteen urheilijan sijasta. Testaajat (unkarin antidoping, käsittääkseni) tottakai maksettu hiljaiseksi. Ei uskoisi että semmoinen enää tänäpäivänä onnistuisi kun virtsapussijutut ja tekopenikset on jo tiedossa ja testaaminen on niin edistynyttä ja virtsanäytteitäkin säilytetään vuosia (tosin ei Euroopassa tai Aasiassa) mutta niin vaan homma toimii edelleen aivan perusjujuilla, testaajat vaan maksetaan hiljaiseksi ja annetaan puhdas näyte. Suotta siinä syytää rahaa valtaviin ja edistyneisiin testausjärjestelmiin jos vuotoja on noin alhaisella tasolla. Thaimaassa steroidien käyttö alkaa jo varhaisessa murrosiässä. Varmasti samat hommat: testaajat on maksettu hiljaisiksi jne. Kiinassa meno on varmasti samanlaista. Sikäli mielenkiintoista että kyseessä on laji jonka olympiastatus on jo aika kiikkerällä paikalla mutta kusetus ei lopu. Jotenkin sitä olisi uskonut että nämä viimeaikojen kohut olisivat edes jotenkin rauhoittaneet touhua, mutta ei.
  2. Joo. Väliin noista kenialaisten harjoituksista vedetään tosiaan semmoisia aivopieruja että ei voi kun ihmetellä että onko nyt tulkitsijassa vai kertojassa vika. Varmaan molemmissa. En muista missä, mutta jossakin kohtuu arvovaltaisessa kestävyys- tai urheiluvalmennuksen kirjassa sanottiin että kenialaiset vetää jopa 5 VK-harjoitusta viikossa, PK-kaudella. No, sehän on ihan että miten niitä asioita tulkitsee, eli missä se VK:n raja kulkee ja paljonko sitä VK:ta juostaan per harjoitus. Ja samaan aikaan tottakai moitittiin meikäläistä tapaa juosta "kovat kovaa ja keveät keveää", 'kun kenialaiset juoksee ihan toisella tapaa runsaasti VK:ta'. Samaan aikaan muistaakseni sitten suunnistuksen puolella vedottiin norjalaisiin ja miten meidän suunnistajat juoksee liikaa VK:ta ja liian vähän "kovia kovaa ja keveitä keveästi", kuten norjalaiset... Jotenkin itsellä on vähän semmoisia hirtehinen asenne tätä nykyä näihin asioista kun noita seurailee. Ikinä ei pitäisi ottaa asioita niin yksinkertaisesti kun ne on annettu, etenkin jos jokin harjoittelumalli koitetaan typistää muutamaan lauseeseen.
  3. Vähän tulee semmoinen mielikuva että mummo provosoi kello neljän ruuhkaa ylittämättä moottoritien rollaattorilla. Popcornit valmiiksi.
  4. Viikon avainluvut: 13 tuntia, 9500kcal. Aika piirteetön viikko. Ma-Pe välillä isot treenimäärät, viikonloppuna ei oikein mitään. Perjantaina poljin 2 tunnin keveähkön treenin spinningpyörällä katsoen elokuvaa. Lauantaina sitten alkoi "leiritys", joka itsessään oli keveä, mutta päätin treenin jälkeen ajaa vähän lisävinkkejä mitä sain kyykkyyn. Olikohan kolmas (hutera) sarja 140 kilolla kun selästä kuului poks, tein toki tyynesti sarjan loppuun ja sen jälkeen istualtaan ei meinannut päästä ylös. Fuck. Aamusta jo oli tosi kipeät reidet, ilmeisesti runsas polkeminen ja tehot vaikutti reisiin jälkijättöisesti. Jos perjantain olisin levännyt niin sitten ehkä ei, mutta koska perjantaina jalat oli freesin oloiset eikä nuo 2 tuntiset mitään kovin kummoisia ole, niin päätin että en haaskaa päivää vaan teen jotakin (tein vielä klo 21-23 välillä eli aivan yötä vasten, joka ennenkin on pistänyt jalat suhteellisen jumiin seuraavaksi aamuksi!). Jälkikäteen kun miettii niin kyllä selkä oireili ja jalat oli huterat koko päivän kun testailtiin eri liikkeitä, mutta tämä on näitä joille vaan ei oikein voi mitään. Tempaustreeniä tehdessä tehot oli vielä ihan ok (tai ehkä se oli tempaustreeni joka aiheutti selkäongelmat?). Tämän takia low bar kyykky on vittumainen liike, jo toinen kerta kun täysin varoittamatta selkä menee juntturaan niin että estää aika pitkälle kaiken tekemisen muutamaksi päiväksi. Sunnuntai menikin sitten muniin puhallellessa, pitkin aamua jumppasin selkää auki, poljin pitkin kylää ja vähän tein tempaustreeniä (jota selkä kesti hyvin) ja vyökyykkyä (kun ei selkä muuta kyykkyä kestä), ja vituttaa sen verran että en varmaan oikein mitään teekään. Voi olla että lähden yöllä vitutuslenkille, mutta en mene vannomaan. Kyykyssä 14 sarjaa. Veto 7 sarjaa. Pena 16 sarjaa. Ihan hyvät määrät siis. Kaikkineen etenkin ohjelmoinnin suhteen ajatuksia herättävä leiri, itsellä kun tahtoo olla että kuormitus ajan myötä nousee liiaksi ja sitten taas lukee tai kuuntelee viisaampiaan niin tajuaa että mopo on taas lähtenyt keulimaan. Sarjamäärät on ihan hyviä, mutta kuormat joilla sarjoja tehdään on keskimäärin liian korkeat... Voi olla että minun kroppa sen kestäisi, mutta kun kuormitusta pudottaa niin näkee miten kroppa reagoi (yleensä hyvin). Tämä ilta on nyt suunniteltu koko treenin ohjelmointia vähän paperille, mitä milloinkin ja millä kuormilla. Ei tuota voi täysin semmoisenaan toteuttaa, mutta kun edes jonkinlainen suunnitelma niin sitä voi soveltaa. Isoin muutos on se että teen tiukan norjalaisesti eli 5-6 päivänä kyykky, mave, penkki. Aamusta kyykky&pena, iltasta maven variaatio&pena/pystäri. Viikon rasittavuudesta riippuen 1-3 sarjaa per liike per päivä, kuorma 75% 5 toistoa. Kova 4x3 veto tai kyykky per viikko. Vetoa tulee paljon enemmän, mutta suurin osa siitä on kulmasoutua ja hyvää huomenta jotka on melkein yhtä paljon apuliikkeitä kyykylle. Siinä karkea malli.
  5. Joo ihmisillä on kamala tarve eristää noita lihaksia, itselläni on juuri tätä ongelmaa vaikka jo pitäisi tietää premmin. Ehkä taustalla on tarve päteä omalla osaamisella ja fantasiat auton korjaamisesta jossa vika voidaan osoittaa johonkin palloniveleen pumppuun tms, mikäpä sen miehekkäämpää kuin nähdä ihmiset autoina ja kuvitella itsensä näpit rasvassa ja öljyssä ns miehisissä töissä. Sekä toki meikäläisen kulttuurin tarve redusoida asiat pienimpään mahdolliseen tekijään, jos voitaisiin osoittaa yksittäinen tietty lihassolu tai mitokondrio syylliseksi niin oltaisiin lähellä lopullista totuutta, kaikki olisi selvää ja varmaa. Sen sijaan että otettaisiin ihminen huomioon psyko-fyysis-sosiaalisena kokonaisuutena jolloin asiat menee ikävän sotkuisiksi ja vaikeiksi eikä se tiukka omaan alaan erikoituminen enää toimi. Autojen kanssa toimii. *tana! Mutta vitsihän on vähän siinä että noita lantioalueen lihaksia on vähän vaikea eristää... Hauislihaksen tai takareiden yms sarananiveltä liikuttavan lihaksen vielä saa aika hyvin eristettyä mutta kaikki pallonivelen päässä olevat lihakset on aika sekainen sekasotku, reiden uloskieräjäistä tulee sisäänkiertäjiä tietyillä nivelkulmilla, reiden lähentäjästä tulee lantion ojentaja ja niin edelleen. Jos vaikka piriformis tai keskimmäinen pakaralihas julistetaan jollakin liikepatteritestillä heikoksi niin sen mitä se liikepatteri kertoo on että tuolla liikeradalla lantion lihaskunnossa on puutteita, myös siinä piriformiksessa. Jos lihasta aletaan vahvistaa siltä liikeradalta niin toivon mukaan se palvelee koko sitä lihaskimppua jossa heikkoutta on ja ongelma helpottaa. Kun tosiaan ihmiskeho tunnetaan edelleen aika huonosti. Esimerkiksi ei oikein tiedetä mitkä lihakset osallistuvat vaikkapa kyykkyliikkeeseen sen erivaiheissa, osa väittää että pakara, takareidet ja etureisilihakset nostavat ihmisen kyykyn pohjalta ylös toiset taas ovat sitä mieltä että etummaiset reisilihakset ja reidenlähentäjä ovat syvässä kyykyssä ensimmäiset vasta myöhemmässä vaiheessa takareisi tulee kuvioon mukaan. Aivan siis perusliikkeitä joiden ymmärtämisessä on vielä tämmöisiä aukkoja! Ja tosiaan ihmisten jänteiden ja lihasten kiinnityskohdat ja lantion rakenteet vaihtelevat ja täten ihmisten välisissä lihasaktivaatiossa ja voimatasoissa voi olla todella isoja eroja. Siksi joku saattaa vetää maasta 230 kiloa parin kuukauden treenillä ja toinen ei saavuta sitä koskaan (mutta voi kyykätä melkein tuon määrän). Toinen kyykkää kapeassa asennossa ja toinen hyvin leveässä jne, toinen päästää polvet eteen ja toinen pyllistää. Lantion rakenteessa on siis aika paljon yksilöllisyyttä (+ jalan luuston pituus, selän pituus yms) joka näkyy etenkin silloin kun pitää tuottaa isoja määriä voimaa isoilla nivelkulmilla.
  6. Toisaalta taustalla voi olla myös vauriot itse kalvossa, eli jostakin syystä kalvoon on päässyt tulemaan vaurioita jotka arpeutuvat ja muodostavat jäykkiä rakenteita jotka häiritsevät koko IT-jännekalvon toimintaa koska muu kalvo on elastinen mutta tuo kohta ei. Ja saattaahan se hitsautua ympäröiviin kudoksiinkin kiinni. Kaiketi kuitenkin näiden taustalla on alun perin ongelmia lihaksiston kanssa, sitten pitkittyneenä se aiheuttaa vaurioita itse kalvoonkin. Tämä on vähän semmoinen asia josta ei ehkä kauheasti tiedetä ja yleensä alla oleva lihas on se ongelma eikä kalvossa ole mitään vikaa. Periaatteessa tuon pitäisi pystyä erottamaan sillä että kalvon alue on muhkurainen kun sen pitäisi olla siistin sileä ja se ei oikein vastaa hierontaan. Mutta kyseessä voi olla myös arpeutunut alue lihaksessakin... Hoito toki sama. Itselläni yhteen väliin oli tämmöisiä ongelmia IT-kalvossa, näkyi siitä että hieronnan jälkeen nousi mustelmia kalvon alueelle ja ajanoloon muhkurat hävisi. Mutta tämä vaiva ei tullut itsestään vaan oli itseaiheutettua ylläkuvatun mekanismin tavoin, eli ei lihaskunnon parantamista ympäröivissä lihaksissa vaan sen sijaan hirvittävä määrä hierontaa ja venyttelyä samalla kun treenimäärät pidettiin entisellään. Jos saan spekuloida, olenhan spekuloinut kokoajan, niin luulen että alla ollut lihas vaurioitui, arpeutuessaan hitsautui kalvoon kiinni ja rikkoi kalvoa, joka sitten vuorostaan arpeutui. Kuitenkin luulen että koska kyseessä on elastinen rakenne joka liikkuu niin tuo arpikudos kyllä korvautuu terveellä kudoksella ajanoloon itsekin kun lihasta liikuttaa, eli ei ole pakko hieroa auki, mutta ottaa pidemmän ajan ja on kipeähkö ja voi jopa haitata liikettä. Ehkä jopa kuukausia/vuosia. Lihaksen kohdalla vähän sama juttu, luultavasti. Itselläni oli todennäköisesti arpeutunut repeämä takareidessä joka vaivasi ainakin vuoden ajan, haittasi aika paljonkin juoksemista, mutta vamma oli niin syvällä lihaksessa että hieromalla siihen ei päässyt käsiksi. Mutta tuokin on spekulaatiota, kun ei sinne lihaksen sisään näe mitä siellä oli vai oliko mitään. Vai oliko kyseessä jo joku muu ongelma, loppupuolella varmaan jo oli koska tuo vamma tuskin oli vaikuttamatta juoksun tekniikkaan kokonaisuudessaan. Sen muistan että pakaroiden työstäminen sumo maastavedolla ja lantionostoilla auttoi vaivaan, luulen että pakara joutui ottamaan ylimääräistä työtä osakseen kun takareisi ei toiminut täysillä... Mutta luulen että tämä on fyssaripuolella vähän semmoinen että kaikki eivät tähän usko ja todisteita ei ehkä kamalasti ole puoltamaankaan tätä teoriaa... Joka nyt sikäli ei ihmeellistä ole, nykypäivänä kun eletään niin pullamössössä että ihmisiä ei saa leikellä auki elävänä että oikeasti nähtäisiin että mikä siellä on vikana. Sen sijaan pitää koittaa arvailla että mikä se olisi. Typerää.
  7. Toisinaan voi tulla vain triggeripisteitä lihaksiin, mutta yleisesti ottaen voisi sanoa että tuokin kertoo että toiminnassa on ongelmia. Akuuttia ylirasittumista tai jotakin, on esimerkiksi tehty lapio- ja puuhommia pitkästä aikaa ja lihakset reagoi tähän. Johtoajatus on siis kuitenkin se että taustalla on aina lihasheikoutta (eikä välttämättä siinä kipeässä lihaksessa vaan jossakin muualla!), jonka vuoksi se lihas menee "suojatilaan" rajoittaen liikkumislaajuuksia. Jos viikottain pitää aukoa paikkoja niin silloin en luokittelisi vaivaa enää akuutiksi vaan kroonistuvaksi. Pitkässä juoksussa noilla aiheuttaa enemmän hallaa kuin hyötyä etenkin jos itse tekee "lihashuoltoa", esim kerran viikossa rullailu muuttuu joka toinen päivä rullailuksi ja lopulta kaksi kertaa päivässä rullailuksi samalla kun liikunnan harrastamisessa ei muuteta mitään... Sitten ollaan jo aika lähellä vammautumista, tai voisi kai sanoa että vammauduttu JO. Hierojaan harvalla on mahdollisuuksia noin paljoa joten silloin järki pysyy paremmin päässä, mutta väittäisin että itsehoitaminen tahtoo mennä liiallisuuksiin koska: A. Se ei maksa mitään. B. Ei vaadi ajanvarausta ja voidaan tehdä kotona. Tennispallo (tai minun tapauksessa harjanvarsi) perseeseen (oho) ja ei kun runttaa menemään. C. Tietotaitoa ei ole. Mikä on liikaa ja mikä ei, milloin lihas ottaa vastaan hoitoa ja milloin ei. jne. D. Ei ole ulkopuolista tarkkailijaa. Eli sokeutuu omalle tekemiselleen. Harjanvarsi perseessä on ihan mukava olla joten huumausaineiden kohdalta tuttu porttiteoria pätee tässäkin. Ensin hierotaan 2 min, sitten 3, sitten 4, 5,6,7,8,9... Nimimerkillä Kokemusta On. Viikkojen toipuminen voi mennä kuukausien toipumiseen ja "itsehoidolla" on aiheutettu vain ylimääräistä vahinkoa lihakseen... Tavoite on se että kyseisen paikan saa unohtaa kokonaan eikä se vaivaa ollenkaan. Kun lihaskuntopuoli on iskussaan suhteessa rasitukseen niin näinhän se on.
  8. second

    Hyvä biisi

    Genren nimi on Slamming Brutal Death Metal. Toiset sanoo että tälle kuulostaa kun sammakko on kiimassa. Mutta kuka on morsian? Sikako?
  9. Jos ei aiemmilla viikoilla paljoa ole tehoajoon ollut intoa taikka mahdollisuuksia niin nyt on sitten ajettu. Aerobisen kynnyksen ajoa varmaan se 90-120min kun kerrankin pääsee, pakko oli jo myöntyä siihen että jalat ei oikein palaudu. No tottakai tämän päätöksen tehtyäni töihin mennessä oli kovahko vastatuuli ja muutenkin vetkuttelin lähdön kanssa (1920 luvun saksalainen filosofia on pikkuisen liian mielenkiintoista) joten rationalisoin itselleni että VK:ta en ole ajanutkaan joten tehdään vielä se. No jos tehot piti juuri sopivan polttelevana niin meni mutta ylämäissä tahtoi puuroutua koivet, etenkin loppupuolella. Eli semmoinen 25min VK vielä päälle. Kotiin tullessa sitten myötätuulessa nautiskelin. Lihaskuntokuvioihin semmoinen muutos että kasakkakyykkyjä yksinkertaistan, eli vaihdan painoa vain ala-asennossa puolelta toiselle enkä nouse ylös joka toistolla ylös. Tuo on vain kehonpainolla, keskityn liikkeen puhtauteen ja venytykseen. Sitä ennen teen isommalla kuormalla askelkyykkyä, toisessa kädessä raskaahko kahvakuula (toistaiseksi 24kg, tavoite 32kg) ideana se että joka toinen askel työstää eri tukilihaksia kun kuula tulee joko etummaisen jalan puolelle tai taimmaisen, eli kaksi kärpästä yhdellä iskulla ikään kuin. Eli nyt on kaksi "toiminnallista" unilateraalia liikettä jaloille. Tuossa askelkyykkyä testatessa huomasin että se otti aika kivasti osaan reiden sisäpuolen lihaksista jotka ovat vaivanneet tammi-helmikuun ja josta varmaan koko ongelma lähtikin liikkeelle. Niin se vaan tuppaa olemaan että aina kun jätän askelkyykyt pois niin jossakin vaiheessa huomaa että ei olisi pitänyt. Vähän sama kuin pystypunnerrusten kanssa. Olkajumppa yksinkertaistuu, pystypunnerrukset teen nyt lihaskuntojumpan yhteydessä ja vipunostoja sekä etunojapunnerruksia karsin pois. Takaolkapäät ja vipunostot pidän kuitenkin ainakin pienessä roolissa. Taidan jättää kulmasoudut kahvakuulalla pois ja teen leukoja. Tosin ainahan ne optiona on mukana kun kuulat möllöttää nurkassa. Ongelma on siinä että etukyykky vaatii selältä aika paljon ja huomasin tuossa yksi päivä että jos teen leukoja alle niin selästä loppuu vaan pito etukyykkyjen kanssa. Sikäli mikäli tuo lakkaa vaivaamasta niin sitten toisinpäin. Solisluu kestää etukyykkyjä ja niitä tehdessä huomasin että voimatasot suhteessa takakyykkyihin on heikonlaisia, eli tuossa on selkeä heikkous jonka kautta takakyykynkin tasoa saisi nostettua (ja samalla vahvistaa selän putkistoa maastavetoa varten) Keskikropalle edelleen rutistuksia ja lankkua. Kaikkineen on alkanut päästä ns perustekemiseen kiinni, eli kaikki työmatkat kuljetaan pyörällä ja voimatreenit tehdään yleensä heti kotiin tultua kahdesti päivässä lämpimillä lihaksilla (aikaa menee se 10min). Poikkeuksena sitten kovat maastaveto- ja kyykkytreenit (60min) sekä lihaskuntojumppa (30min). Joka 4s päivä voimatreenistä vapaa. Etenkin etureidet on kovilla. Ja koska tällä viikolla on ajettu kohtuuttoman kovilla tehoilla niin sen huomaa, kauhea nälkä kokoajan ja illasta aavistuksen väsyttää.
  10. Sumona maastavetoa 3x220kgx5, vedin melkein täyteen loppuojennukseen säästääkseni lonkkaa koska tuo loppuojennus tuntuu ärsyttävän. Eli sikäli vähän vajaa treeni, mutta kunhan maasta irtoaa niin periaatteessa sekin riittää. Tuon jälkeen keveän nopeasti 200kgx5 loppuojennukseen ja perusmaastavetoa 3x180kgx3 jotka nekään eivät painaneet oikeastaan mitään. Ei voi kuin hämmästellä miten hyvin tuo kehittyy. Kyllähän tuo lonkka kipuili taas treenin jälkeen ja saapa nähdä miten aamulla että pitääkö jättää kyykkytreeni tekemättä. Samoin pyöräilyrintamalla mukavaa, tiet melkein koko matkalta sulia ja meno melkein kuin kesällä. Vain nastarenkaat ja rahiseva sora, muistuttaa talvesta. Tätä ainakin seuraavat kaksi päivää, jos ei kolmekin. NAM!
  11. Naisten luotainen rasvaprosentti on toki korkeampi, kun miehillä 8% on jo tosi matala niin naisilla puhutaan 15%, alle 10% ei varmaan pääse edes kovimmat body-mimmit kovimmilla mömmöillä, bodarimiehet menee jonnekin 5% tienoille. Sikäli dieteissä ei isoja eroa ole, eli jos kalorivaje on riittävä niin naiset laihtuu kuten miehetkin, eikä 1kg/kk ole ollenkaan huono tavoite (olikohan 0,5-1% kehonpainosta hyvä viikkotavoite, eli 50kg naiselle se 250-500grammaa). Kumpienkin sukupuolien dietti kisalavoille on siis pääpiirteissään samanlainen, naisten rasvaprosentti on vain luontaisesti korkeampi sekä kisadietin alussa että kisadietin lopussa ja yleisesti ottaen ruokamäärät on pieniä koska kehon massa on pienempi. Tämä siis lajissa jossa naisillakin näkyy vatsapalikat, ja on saavutettavissa siis ihan kaurapuurolla... Tai no kana-salaatilla ehkä ennemmin. Toki naisten kehonkoostumus ja hormooniprofiili kuukautiskierron sekä ravitsemuksen mukaan on ongelmallinen kun sitä vertaa miehiin joiden kroppa pelaa kuin junan vessa oikeastaan missä olosuhteissa vain. Tämä on iso ongelma johon esimerkiksi urheilututkimuksessa ei kamalasti ole kiinnitetty huomiota tähän mennessä: esimerkiksi miten voimatasot ja kehonkoostumus vaihtuu kuukautisten aikana ei useinkaan ole otettu huomioon OLLENKAAN, siis tutkimuksissa jossa seurataan voimatasoja ja kehonkoostumusta. Tässä on iso työmaa vielä edessä.
  12. Viikon avainluvut: 12:30 tuntia, 9000kcal. Keveähkö viikko kaikkineen. Lonkka on oireeton. Kyykyssä sarjoja 9 kpl. Vetoja ei ollenkaan, pedlaysoutua 5 sarjaa. Penkkiä 7 sarjaa (+4 dippi sarjaa). Ei tempaustreeniä ollenkaan. Eli kaikkineen keveät volyymit ja intensiteettikään ei kummoinen ollut. Saapa nähdä miten ensiviikko, tämän viikon työmaalle menevä tie muuttui yhdessä päivässä ja oikeastaan parissa tunnissa luistinradaksi, erittäin kova ja lämmin tuuli lounaasta. Plussakeliä lupailee pitkälle ensiviikkoon ja en tiedä yhtään missä kunnossa tulevalle työmaalle menevä tie on. Toivon mukaan suurimmaksi osaksi sulanut puhki, mutta huomenna tuon näkee. Vaikka kroppa on kivuton niin tarkoitus vielä tuleva viikko säästellä kroppaa: huomenna käydä tekemässä vähän kovempi vetotreeni salilla ja sitten keskikovaa kyykkyä+penkkiä muutamana päivänä. Eli maksimivoimailut kyykyssä nyt jää väliin, ensiviikolla sitten. Viikonloppuna on se woimamiesleiri, jonka vaativuudesta minulla ei ole hajukaan. Kyseessä ei ole kuitenkaan mikään bullshit-bootcamp vaan pätevän voimailuvalmentajan vetämä työpaja, eli sikäli missään "huippukunnossa" ei tarvitse olla, mutta tympiihän se jos jotakin opetettavaa liikettä ei kipujen vuoksi voi oikein tehdä.
  13. Olisiko ollut niin että jo se riittää että nousee ylös ja seisoo hetkisen. Toki vielä parempi jos tekisi jotakin jumppaa. Mutta hyvin epämääräisiä on nämä mielikuvat. Tiedä uskaltaako edes muistikuvista puhua.
  14. Joo, idea taisi olla siinä että jos nousee sen suurin piirtein 15 min välein edes ylös asti niin sillä on suurempi merkitys terveyden kannalta kuin 2-3 tuntia (keveää) liikuntaa viikossa. Jos treenimäärät alkaa olla tunti päivässä niin varmasti on ihan sama mitä tekee ne toimistoajat. Joo minulla oli ensimmäinen vuosi lantio-ongelmia kun siirryin seisovaan tietokonepöytään jossa suurimman osan vapaa-ajastani vietän ja samalla treenasin paljon, pakarat väsyi aika voimakkaasti. Nykyään seison ja istun korkeassa satulatuolissa varmaan aikalailla puolet ja puolet. Se mikä etenkin seisomisessa on hyvä että alkaa aika pian huomata onko lonkankoukistajat jumissa tai väsyksissä.
  15. Joku kyrväke on suoltanut tänne väärää tietoa. Eli ei se nyt hirvittävä ero ole kalorinkulutuksessa kuitenkaan kun viimeksi tuosta kuulin muutamia kymmeniä kaloreita, eli sikäli ei nyt kamala juttu ole että seisooko vaiko istuuko. Mutta ilmeisesti pelkkä passiivinen istuminen saa aikaan ongelmia muuten, eli sikäli ajoittainen jumppaaminen on hyväksi jotta veret ja aineenvaihdunta lähtee vähän paremmin liikkeelle. Tai no en minä tiedä, näköjään vituralleen meni tuo seisominen vs istuminenkin, mutta jostakin olen kuullut tuon 15min välein jumppaamisen olevan aika hyvä juttu itsessään. Väärää informaatiota lie sekin.
×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy