Jump to content
Juoksufoorumi.fi



second

Jäsenet
  • Content Count

    1 012
  • Liittyi

  • Last visited

Community Reputation

469 Excellent

Recent Profile Visitors

The recent visitors block is disabled and is not being shown to other users.

  1. Eipä ole tullut tänne viimeaikoina kommentoitua, mutta just tänään kuutelin muutaman urheilevan tohtorisihmisen keskustelua biomekaniikasta ja siitä miten se ei ole ihan yksioikoista ja mm takareisien ylikorostamista sivuttiin. Eli tässä tuli mieleen että ettei vaan ole vaikkapa etureidet heikot ja takaosasto ottaa liikaa työtaakkaa. Takareisissä on tietyllä tapaa se ongelma/ominaisuus että kun pakarat pettää niin ne tulee mukaan ja mistä taas pakaroiden heikkous johtuisi? Etureisistä tai reidenlähentäjistä? Esimerkiksi adductor magnus on nimetty väärin, se on pääasiassa lonkanojentaja eikä reidenlähentäjä ja tietääkseni osallistuu lonkan ojennukseen sekä kyykkyasennon pohjassa että kun lonkka yliojentuu. Jälkimmäisestä en ole ihan varma, mutta jostakin olen nähnyt videoita jossa näin olisi. Tästä esimerkkinä punttipuolelta esimerkkejä joissa ihmiset on työstäneet takaketjua siihen asti että lonkka ei toimi ja selkä on paskana. Vaihe vaiheelta on käynyt kuta kuinkin näin: Ensin on etsitty heikkoutta ja ongelmaa pakaroista ja pikkuhiljaa rasitus ja ongelmat on siirtyneet takareisiin. Tästä johtuen on vahvistettu takareisiä ja sitten onkin koko lantio ja selkä paskana. Ongelma on todennäköisesti ollut kokoajan etureisissä (tai vaikka "reidenlähentäjissä"). Eli käytännössä on käynyt niin että etureidet tuuttaa heti alkuhetkillä ja kaikki kuorma menee perseelle ja kun persekkään ei enää pelaa niin sitten se menee takareisille, sitten kun nekään ei pelaa niin koko takaosasto on jumissa ja vammoilla. Eli tietyllä tapaa ajetaan heikkoutta poispäin lähtöpisteestä. Toki juoksu on biomekaniikaltaan hyvin erilaista kuin vaikka kyykky tai maastaveto, mutta nämä lihastasapainojutut on visaisia ja petollisiakin. Ajatukset avoinna ja välillä ei haittaa ajatella asiaa ihan päinvastoin kuin sen logiikan "sääntöjen" mukaan pitäisi mennä, eli etsii vikaa vastakkaisista lihaksista. Voiko näitä mitenkään helposti diagnosoida? En tiedä.
  2. Periaatteessa voimatasojen ylläpitäminen vaatii 33% siitä työstä jolla ne kehittyy. Tosin en tiedä onko esim kestävyysurheilijan jolla on yksi lyhkäinen, eikä välttämättä ihan niin kehittävä, voimajakso vuodessa hyvä tehdä välillä enemmän, vaikka 50-66% kehittävästä kuormasta. Siitähän sen tietysti näkee että alkaako voimatasot tippua, silloin tällöin jos sopiva sauma tulee niin tekee vaikka maksimitoistotestin tietyllä kuormalla. Onko vaikka kovahko kolmonen muuttunut raa'aksi ykköseksi tai helpoksi viitoseksi, vai onko pysynyt kovahkona kolmosena. Tai mikä itselle parhaalle tuntuu, kyllähän sitä yleensä huomaa jos painot alkaa tuntua raskaammalle tai keveämmälle. Jos taas yksittäistä treeniä miettii niin ykkösistä kolmosiin, kun lihas ei mene hapolle. Sarjojen kautta sitten haetaan sopiva volyymi. Periaatteessa jos ajattelee että minimaalinen kehittävä toistomäärä viikossa on joku 50 toistoa liikkeessä/lihasryhmässä vaikkapa 70-75% ykkösmaksimista niin tuosta jos puolet tekee niin ehkä ollaan turvallisesti ylläpitävällä alueella. Eli 25 toistoa viikossa vaikka kyykkyä tai jotakin muuta kokonaisvaltaista jalkaliikettä ja mitä nyt yläkropalle tarvitseekin tehdä että uinti kulkee eikä kärsi (kun en tiedä uinnista yhtään mitään) Omalla kohdalla hyvin on toiminut vaikkapa 2x2 tai 3x2 per treeni. Kaavana siis sarjaa x toistoa. Noita voi tehdä vaikka 70-80% ykkösmaksismista eli yksittäinen sarja pysyy aika keveänä (kun periaatteessa noilla kuormilla voisi tehdä kovan 5-10 toistoa). Eikä ne ainakaan minulla ole vaikuttaneet pahasti suorituskykyyn. Toki omaa kokemusta on lähinnä pyöräilystä noiden kanssa, mutta voisi olettaa että vaikkei juoksu ihan yhtä anteeksi antava olekaan niin siinäkin tuo systeemi pelaa hyvin. Ongelma on vaan siinä että treenimahdollisuus pitää olla kotona, minullahan on sikäli ideaalitilanne että kun tulen kotiin pyörällä niin pyörän jätän autotalliin kyykkytelineen ja penkkipunnerruspenkin viereen ja teen noin 10 minuutissa ihan kohtuu treenin valmiiksi lämpimillä lihaksilla... Toki jos salilla on mahdollista käydä kolmestikin viikossa niin tekee vaikka 8 toistoa per liike (4x2) niin ei tuo kuorma kovin mahdoton pitäisi olla. Toki jos yhden treenin aikana tekee koko viikon annoksen vaikka 8x3, niin kyllähän ne jalat varmasti on tukossa useamman päivän. Ylipäätään noita laaja-alaisempien voimavalmentajien juttuja kun on lukenut niin kerta viikossa on urheilijalle ihan pahin vaihtoehto. Eli minusta tuntuu että tiheys on valttia jos haluaa pitää lihakset mahdollisimman suorituskykyisinä. Eli tekee usein ja vähän. Nuo siis isojen perusliikkeiden osalta. Kyllähän sitten jotakin heikkouksia ja kuntouttavia juttuja joutuu hieromaan enemmän, mutta nuo kai voi laskea enemmin kehonhuollonpiiriin.
  3. Näin. Lihaksen fysiologiassa on se juju että vuosien aikana sinne kartutetut ominaisuudet, olivat ne sitten voimaa, massaa tai kestävyyttä, pysyvät siellä pitkään. Eivät loputtomiin. Ja ne palaavat todella nopeasti takaisin käyttöön. Tämän vuoksi vaikka vuoden hormonikuurittamisen jälkeen lihakset lähtee nopeasti pois on että kroppa ei ole vielä tottunut sen massan ylläpitämään ja palaa menneeseen. Jos hormooneita on käytetty vuosikymmen niin se lihasmassa jää paljon paremmin päälle. Toki madaltuvat testosteronitasot luonnostaan pudottavat lihasmassaa, mutta tämmöiset kaverit voivat pitää yllä lihasmassaa joka on normaalikaverille mahdoton saavuttaa luonnollisin keinoin. Ja sama koskee tietysti ihan voimaharjoitteluakin, eli vuodessa voidaan kehittää lihasmassaa vaikka se 10 kiloa, ja jos treeni lopetetaan vuoden jälkeen niin kroppa palaa menneisyyteen ja melkein kaikki häviää. Jos tuo lihasmassa pidetään yllä seuraavat 5 vuotta niin se ei enää lähdekään pois läheskään yhtä nopeasti. Ja jos harjoittelu aloitetaan uudestaan pitkänkin, vuosien, tauon jälkeen niin lihasmassa tulee todella nopeasti takaisin. Miksi vedin mukaan (taas) voimailun ja lihasmassan: Nämä on tosi näkyviä juttuja koska ne näkyy välittömästi ihmisen ulkomuodossa ja suorituskyvyssä. Kestävyysurheilussa tämä on näkymättömämpää kun se näkyy vain suorituskyvyssä, mutta sama idea on siinäkin. Eli Kestävyysurheilussa on hiussuonitus ja mitokondriot eivät häviä vaan vaipuvat niin sanotusti uneen. Kun niille alkaa tulla tarvetta niin ne aktivoituvat hyvinkin nopeasti. Toki päälle tulee vielä juoksun hermotus. Mutta niinhän se on että jos kardiokuorma on hankittu jotenkin muuten niin aika hyvin se ulostautuu juoksuunkin, tokikaan ei niin hyvin kuin vaikka pyöräilyyn tai (sisä)soutuun.
  4. Kiitos. Täytyy kyllä myöntää että etenkin bulgaarialainen kyykky on sen verran vieras liike, jonkin 6kk tein sitä aktiivisesti, että siellä voi tapahtua paljon muutakin kuin mitä minä tiedän/oletan. Nuo askelkyykkytyyppiset liikkeet on kuitenkin kohtuu monimutkaisia. Tuo alaselkä jumi voi olla lonkankoukistajaa eli psoas lihasta joka vastaa siitä että se vetää sekä selkärankaa "sisään" (eli alaselän kaari häviää) ja koukistaa lonkkaa. Yhden jalan liikkeissä se vielä taivuttaa selkärankaa sivusuunnassa. Eli juoksuaskeleessa vasemman jalan ollessa maassa vasemman puolen psoaksen pitäisi vetää lonkkaa ja rintakehää yhteen vasemmalta puolelta ettei kroppa kaadu oikealle puolelle. Esimerkiksi tuo minun tekemä askelkyykky painon ollessa vain toisella puolella ottaa juuri tuohon aika kivasti, mutta samoin ulommaiset pakaralihakset tekee työtä ja selvästi väsyy. Samoin tuo pakara voi viitata ulompiin pakaralihaksiin joiden yksi tehtävä on myös lonkankoukistaminen ja yhdenjalan liikkeissä lantio pitäminen vaakasuorassa. Psoas ja ulommaiset pakaralihakset on vielä semmoisia että ne koukistaa lonkkaa yhdessä ja jos toinen menee jumiin niin kohta menee toinenkin. Ja varmaan silläkin on vaikutusta että jos toinen ei toimi juoksuaskeleessa lantion pitämisessä vaakasuorassa niin toinen joutuu tekemään silloinkin enemmän töitä -> Ongelmia kummankin kanssa. Eli tosiaan jos sinulla on nuo vaivana niin sitten askelkyykky ja bulgaarialainen on hyviä liikkeitä etenkin siten että paino on toisella puolella, mutta ajatuksen kanssa. Mutta jos liikelaajuudet on jumin vuoksi huonoja niin sitten lihakset pitäisi saada auki ensin tai lantio käytäytyy virheellisesti. Olisi hyvä jos voisit videoida tai katsoa peilistä lantion käyttäytymistä koska kireitä lonkankoukistajia ei välttämättä tunne ja sitä vaan luulee että lonkka on aukinainen. Nimimerkillä Kokemusta On.
  5. Enemmän toistoja ja alkaa tuntua. Takajalan alle jokin pehmike. Pyyhe , pehmeä penkki tms joka pysyy tukevasti alustassa. Kenkien pois heittäminen auttaa myös (nauhat voi painaa ikävän pistemmäisesti). Ihan mikä vaan kunhan ei ole foamrolleri joka voi rullata alta pois. Toki toinen kysymys on että mitä sillä haetaan. Haetaanko vahvempia isoja lihaksia (pakara, takareisi, etureisi) vai tukilihaksia? Itse teen askelkyykkyä siten että minulla on paino vain toisessa kädessä ja teen jonkin 10-20 askelkyykkyä (kummallakin jalalla). Sitten vaihdan painon toiseen käteen ja sama homma. Tuo tähtää juuri lantion ja keskivartalon pieniin tukilihaksiin. Mitään mainittavaa vaikutusta sillä ei ole isoihin lihaksiin (kuorma pitäisi olla melkein 100 kiloa tai toistoja pitäisi olla satoja). Isojen lihasten vahvistamiseen tarvitaan sitten raakaa rautaa: Bulgaarialainen on minun kokemuksen mukaan aika vahva liike. Minä olen kyykännyt 90kilolla 3-5 toistoa, enkä tuolloin ollut vielä mikään järin vahva. Saman verran olisin kyykännyt 100-110 kilolla, siis kahdella jalalla. Joku juniorijääkiekkoilijat on lukemani mukaan kyykännyt jotakin 150+ kiloa, eli ihan mikään "pinkit käsipainot"-liike ei ole kyseessä. Eli vaikka liike tehdään periaatteessa yhdellä jalalla niin ei se oikeastaan ole, sama kuin askelkyykyn kanssa. Ilman painoja noista voidaan puhua vain lämmittelyliikkeinä (tai sitten viimeisenä liikkeenä kun jalan lihaksisto on jo ihan loppuun treenattu jolloin pienetkin painot rasittaa jo paljon, mutta tuo menee enemmän bodaamiseksi kuin urheiluksi). Askelkyykky on minun mielestäni paljon parempi vaihtoehto jos bulgaarialaisesta ei haeta mitään tiettyä. Luultavasti bulgaarialaisessa juuri takajalan etureisi tuottaa enemmän voimaa verrattuna askelkyykkyyn samoin kuin etujalan etureisi koska liikkeen "paine" kohdistuu juuri jalkojen keskelle eikä toisen jalan päälle kuten askelkyykyssä (jossa sitten etujalan takareiden ja pakaran osuus on isompi), usein sitä kutsutaan juurikin etureisiliikkeeksi. Allekirjoitan mitä @VPe sanoi. Lantion käyttäytymistä kannattaa seurata. Lonkan pitäisi tuntua aukinaiselle eikä se saisi kaatua eteen eikä sivulle. Toki ei tuon pitäisi lihastuntumaa poistaa, liikkeen mekaniikka vain muuttuu, takareisi aktivoituu ehkä pakaran sijaan enemmän ja etureisien kuorma vähenee, mikäli lantio kaatuu eteen. Taemmainen jalka voi ehkä myös "kuolettua" jos lonkankoukistaja on kireä. Isoin ongelma on jos lantio kaatuu jommalle kummalle puolelle. Tämän takia en pidä bulgaarialaisesta kyykystä, askelkyykyistä tai yhden jalan kyykyistä ylipäätään jos ei tiedetä mitä tehdään ja mihin kiinnittää huomiota. Pahimmillaan aiheutetaan isoja ongelmia lantioseudun lihas(epä)tasapainossa.
  6. Oikeastaan nyt kun lähtee uusi voimaohjelma kiertoon ja kun tuo soutuprojekti on kertakaikkineen vaipunut auringonlaskun taakse manalaan, niin ei oikeastaan ole mitään mieltä pitää tätä päiväkirjaakaan. Foorumikin on väärä; soutuprojekti nyt vielä jotenkin sopii kestävyysaiheiselle foorumille, punttihommat ei. Pyöräilyt on sen verran taas "jokapäiväinenleipä"-sektorilla että siitä ei oikeastaan ole tarvetta päivyriä pitäkään, yleensähän noista on riittänyt muutama lause viikossa, montako kilometriä/tuntia kokonaisuudessaan paljonko VK:ta tai MK:ta. Eikä mitään isompia tavotteita edes ole, jokainen lisätty 0,1km/h PK-alueella on askel eteenpäin ja jos 11 päivän aikana jaksaa 660km polkea ilman että peruskunto tulee suuremmalti vastaan niin se on minulle riittävä, eikä oikeastaan millään muulla ole väliä. Niiden takia ei ole mitään ideaa pitää päivyriä yllä ja kun noita on niin vaikea edes absoluuttisesti mitata. Wattimittari jos olisi niin sitten ehkä vähän enemmän, mutta... No luulenpa että ihan lähivuosina en tule siihen investoimaan. Ongelmana pyöräilyhommissa on vielä sekin että koska kyse on 95% työmatkapyöräilystä niin en jaksa esim sykevyötä laittaa päälle oikeastaan koskaan. Tulee turhaa häslinkiä värkätä sitä neljää kertaa päivässä päälle ja pois. Tämän takia vaikka wattimittari olisi niin en jaksaisi senkään kanssa värkkäillä. Siksikään pyöräily ei oikeastaan minulle urheilua edes ole. Sekin tässä on ongelmallista että minulla ei ole intoa kirjoitella tänne päivittäisiä kuulumisia, väärä foorumi. Oma henk.koht päiväkirja sähköisessä muodossa varmaan olisi parempi, lyijykynäversiolla käsiala on niin kamala että siitä ei tule mitään (hyvä että saa selvää mikä liike, mitkä toistomäärät ja kilot, aina ei niitäkään). Eli koittaisi päivittäin kirjata treenit ylös ja samoin viikkoraportin ja jopa kuukausiraportin. Eli kyllä se on nyt topikille niskalaukauksen paikka: Lataa ja varmistamatta niskalaukaus. *PAM* Kepeät mullat. Ps. Saapa nähdä palaako topikki joskus zombiena taas epäelämään, jos vaikka ensi talvena alkaa soutukiimaa pukata. No, sen aika näyttää sitten.
  7. Vähän pyörittelin tuota. Perusrunko ok. Kuitenkin niin että 65%x8, 75%x5, ja 80%x3 peräkkäisinä päivinä ja tuo siis viikossa kaksi kertaa läpi. Silloin tällöin teen maksimitoistotestejä 85%, jos kerran kuussa niin ihan ok. Tällä viikolla ollut kaikkein raskain malli testillä. Eli 3 sarjaa joka liikkeessä per päivä. Jos tulee liikaa lantiodominantteja liikkeitä kuten maastavetoja ja takakyykkyä lowbarina niin lantio ei kestä. Alkuviikko oli oikein mukava kun tein vain etukyykkyä alaselän kipujen vuoksi. Ke-pe välillä sitten paljon vetäviä liikkeitä kun tein alkuviikon rästiin jääneitä toistoja ja sarjoja kasaan -> lonkka on kipeä ja kireä. Alaselkä kyllä kestää. Toisto ja sarjamäärien pitäisikin olla aikalailla maksimissaan mitä yleisesti ottaen suositellaan ja nyt kun löin viikon kovat treenit kolmelle peräkkäiselle päivälle niin lihaksisto ei palaudu. Kuormitusta alkaa olla, vaikka päivässä olen polkenut vain tunnin kohtuu keveää PK1-tahtia. Huomenna olisi sitten vielä etukyykyt, penkki ja muuta pientä. Ensiviikko varmaankin tulee olemaan pyöräilyrintamalla kohtuu haastava joten pidän sitten keveän viikon voimailurintamalla. Sehän tässä on vielä ongelmana että nyt on ollut vapaa viikko niin olen ajanut sisään tempauksen tekniikkaa punttitreenin lämmittelyinä joka tarkoittaa kuitenkin kymmeniä maksimi "kovia" vetoja. Se on lantion ojentajille vielä ylimääräistä rasitusta joka varmasti lisää tuota lantion ongelmaa. Toisaalta tuotakaan ongelmaa ei tulevina viikkoina ole kun työmatkailut vie aikaa&energiaa ja täytyy palata aivan perusjuttuihin. No, pääasia että jotenkin on hommaa suunniteltu ja rationalisoitu. Tuskin tämä vielä tämmöisenäänkään kuin se paperille on luonnosteltu tulee onnistumaan. Ylirasittumisen vaara on olemassa ja sekin että aikaa menee liikaa ja liikaa on muistamista: eli töistä tultua ei voi tehdä treeniä automaationa vaan sitä pitää jopa vähän miettiä mitä sitä nyt piti tehdä, samalla kun on nälkä ja väsynyt … Tähän asti tuo on ollut helppoa kun melkein vakiopainot ja liikkeet joita ei sen kummemmin ole tarvinnut käydä miettimään, jos on tuntunut raskaalle tai keveälle niin on voinut säätää painojen määrää. Nyt on paljon monimutkaisempi paletti käsissä.
  8. Äskettäin julkaistiin yksi saksalainen dokkari jota ei vielä ole englanniksi käännetty joka koskettelee doping-asiaa painonnoston puolelta. Saapa nähdä miten dokkari järisyttää aivan Wadan perusteita. Ikarushan järkytti vain Venäjää koska testaajat eivät osallistuneet touhuun, tämä menee aivan Wadaan asti. Tai ainakin kansallisiin wadan organisaatioihin. On siellä aika hurjia esimerkkejä miten hommaa kierretään. Unkarin maajoukkueessa jokaisella urheilijalla on kaksoishenkilö joka antoi virtsanäytteen urheilijan sijasta. Testaajat (unkarin antidoping, käsittääkseni) tottakai maksettu hiljaiseksi. Ei uskoisi että semmoinen enää tänäpäivänä onnistuisi kun virtsapussijutut ja tekopenikset on jo tiedossa ja testaaminen on niin edistynyttä ja virtsanäytteitäkin säilytetään vuosia (tosin ei Euroopassa tai Aasiassa) mutta niin vaan homma toimii edelleen aivan perusjujuilla, testaajat vaan maksetaan hiljaiseksi ja annetaan puhdas näyte. Suotta siinä syytää rahaa valtaviin ja edistyneisiin testausjärjestelmiin jos vuotoja on noin alhaisella tasolla. Thaimaassa steroidien käyttö alkaa jo varhaisessa murrosiässä. Varmasti samat hommat: testaajat on maksettu hiljaisiksi jne. Kiinassa meno on varmasti samanlaista. Sikäli mielenkiintoista että kyseessä on laji jonka olympiastatus on jo aika kiikkerällä paikalla mutta kusetus ei lopu. Jotenkin sitä olisi uskonut että nämä viimeaikojen kohut olisivat edes jotenkin rauhoittaneet touhua, mutta ei.
  9. Joo. Väliin noista kenialaisten harjoituksista vedetään tosiaan semmoisia aivopieruja että ei voi kun ihmetellä että onko nyt tulkitsijassa vai kertojassa vika. Varmaan molemmissa. En muista missä, mutta jossakin kohtuu arvovaltaisessa kestävyys- tai urheiluvalmennuksen kirjassa sanottiin että kenialaiset vetää jopa 5 VK-harjoitusta viikossa, PK-kaudella. No, sehän on ihan että miten niitä asioita tulkitsee, eli missä se VK:n raja kulkee ja paljonko sitä VK:ta juostaan per harjoitus. Ja samaan aikaan tottakai moitittiin meikäläistä tapaa juosta "kovat kovaa ja keveät keveää", 'kun kenialaiset juoksee ihan toisella tapaa runsaasti VK:ta'. Samaan aikaan muistaakseni sitten suunnistuksen puolella vedottiin norjalaisiin ja miten meidän suunnistajat juoksee liikaa VK:ta ja liian vähän "kovia kovaa ja keveitä keveästi", kuten norjalaiset... Jotenkin itsellä on vähän semmoisia hirtehinen asenne tätä nykyä näihin asioista kun noita seurailee. Ikinä ei pitäisi ottaa asioita niin yksinkertaisesti kun ne on annettu, etenkin jos jokin harjoittelumalli koitetaan typistää muutamaan lauseeseen.
  10. Vähän tulee semmoinen mielikuva että mummo provosoi kello neljän ruuhkaa ylittämättä moottoritien rollaattorilla. Popcornit valmiiksi.
  11. Viikon avainluvut: 13 tuntia, 9500kcal. Aika piirteetön viikko. Ma-Pe välillä isot treenimäärät, viikonloppuna ei oikein mitään. Perjantaina poljin 2 tunnin keveähkön treenin spinningpyörällä katsoen elokuvaa. Lauantaina sitten alkoi "leiritys", joka itsessään oli keveä, mutta päätin treenin jälkeen ajaa vähän lisävinkkejä mitä sain kyykkyyn. Olikohan kolmas (hutera) sarja 140 kilolla kun selästä kuului poks, tein toki tyynesti sarjan loppuun ja sen jälkeen istualtaan ei meinannut päästä ylös. Fuck. Aamusta jo oli tosi kipeät reidet, ilmeisesti runsas polkeminen ja tehot vaikutti reisiin jälkijättöisesti. Jos perjantain olisin levännyt niin sitten ehkä ei, mutta koska perjantaina jalat oli freesin oloiset eikä nuo 2 tuntiset mitään kovin kummoisia ole, niin päätin että en haaskaa päivää vaan teen jotakin (tein vielä klo 21-23 välillä eli aivan yötä vasten, joka ennenkin on pistänyt jalat suhteellisen jumiin seuraavaksi aamuksi!). Jälkikäteen kun miettii niin kyllä selkä oireili ja jalat oli huterat koko päivän kun testailtiin eri liikkeitä, mutta tämä on näitä joille vaan ei oikein voi mitään. Tempaustreeniä tehdessä tehot oli vielä ihan ok (tai ehkä se oli tempaustreeni joka aiheutti selkäongelmat?). Tämän takia low bar kyykky on vittumainen liike, jo toinen kerta kun täysin varoittamatta selkä menee juntturaan niin että estää aika pitkälle kaiken tekemisen muutamaksi päiväksi. Sunnuntai menikin sitten muniin puhallellessa, pitkin aamua jumppasin selkää auki, poljin pitkin kylää ja vähän tein tempaustreeniä (jota selkä kesti hyvin) ja vyökyykkyä (kun ei selkä muuta kyykkyä kestä), ja vituttaa sen verran että en varmaan oikein mitään teekään. Voi olla että lähden yöllä vitutuslenkille, mutta en mene vannomaan. Kyykyssä 14 sarjaa. Veto 7 sarjaa. Pena 16 sarjaa. Ihan hyvät määrät siis. Kaikkineen etenkin ohjelmoinnin suhteen ajatuksia herättävä leiri, itsellä kun tahtoo olla että kuormitus ajan myötä nousee liiaksi ja sitten taas lukee tai kuuntelee viisaampiaan niin tajuaa että mopo on taas lähtenyt keulimaan. Sarjamäärät on ihan hyviä, mutta kuormat joilla sarjoja tehdään on keskimäärin liian korkeat... Voi olla että minun kroppa sen kestäisi, mutta kun kuormitusta pudottaa niin näkee miten kroppa reagoi (yleensä hyvin). Tämä ilta on nyt suunniteltu koko treenin ohjelmointia vähän paperille, mitä milloinkin ja millä kuormilla. Ei tuota voi täysin semmoisenaan toteuttaa, mutta kun edes jonkinlainen suunnitelma niin sitä voi soveltaa. Isoin muutos on se että teen tiukan norjalaisesti eli 5-6 päivänä kyykky, mave, penkki. Aamusta kyykky&pena, iltasta maven variaatio&pena/pystäri. Viikon rasittavuudesta riippuen 1-3 sarjaa per liike per päivä, kuorma 75% 5 toistoa. Kova 4x3 veto tai kyykky per viikko. Vetoa tulee paljon enemmän, mutta suurin osa siitä on kulmasoutua ja hyvää huomenta jotka on melkein yhtä paljon apuliikkeitä kyykylle. Siinä karkea malli.
  12. Joo ihmisillä on kamala tarve eristää noita lihaksia, itselläni on juuri tätä ongelmaa vaikka jo pitäisi tietää premmin. Ehkä taustalla on tarve päteä omalla osaamisella ja fantasiat auton korjaamisesta jossa vika voidaan osoittaa johonkin palloniveleen pumppuun tms, mikäpä sen miehekkäämpää kuin nähdä ihmiset autoina ja kuvitella itsensä näpit rasvassa ja öljyssä ns miehisissä töissä. Sekä toki meikäläisen kulttuurin tarve redusoida asiat pienimpään mahdolliseen tekijään, jos voitaisiin osoittaa yksittäinen tietty lihassolu tai mitokondrio syylliseksi niin oltaisiin lähellä lopullista totuutta, kaikki olisi selvää ja varmaa. Sen sijaan että otettaisiin ihminen huomioon psyko-fyysis-sosiaalisena kokonaisuutena jolloin asiat menee ikävän sotkuisiksi ja vaikeiksi eikä se tiukka omaan alaan erikoituminen enää toimi. Autojen kanssa toimii. *tana! Mutta vitsihän on vähän siinä että noita lantioalueen lihaksia on vähän vaikea eristää... Hauislihaksen tai takareiden yms sarananiveltä liikuttavan lihaksen vielä saa aika hyvin eristettyä mutta kaikki pallonivelen päässä olevat lihakset on aika sekainen sekasotku, reiden uloskieräjäistä tulee sisäänkiertäjiä tietyillä nivelkulmilla, reiden lähentäjästä tulee lantion ojentaja ja niin edelleen. Jos vaikka piriformis tai keskimmäinen pakaralihas julistetaan jollakin liikepatteritestillä heikoksi niin sen mitä se liikepatteri kertoo on että tuolla liikeradalla lantion lihaskunnossa on puutteita, myös siinä piriformiksessa. Jos lihasta aletaan vahvistaa siltä liikeradalta niin toivon mukaan se palvelee koko sitä lihaskimppua jossa heikkoutta on ja ongelma helpottaa. Kun tosiaan ihmiskeho tunnetaan edelleen aika huonosti. Esimerkiksi ei oikein tiedetä mitkä lihakset osallistuvat vaikkapa kyykkyliikkeeseen sen erivaiheissa, osa väittää että pakara, takareidet ja etureisilihakset nostavat ihmisen kyykyn pohjalta ylös toiset taas ovat sitä mieltä että etummaiset reisilihakset ja reidenlähentäjä ovat syvässä kyykyssä ensimmäiset vasta myöhemmässä vaiheessa takareisi tulee kuvioon mukaan. Aivan siis perusliikkeitä joiden ymmärtämisessä on vielä tämmöisiä aukkoja! Ja tosiaan ihmisten jänteiden ja lihasten kiinnityskohdat ja lantion rakenteet vaihtelevat ja täten ihmisten välisissä lihasaktivaatiossa ja voimatasoissa voi olla todella isoja eroja. Siksi joku saattaa vetää maasta 230 kiloa parin kuukauden treenillä ja toinen ei saavuta sitä koskaan (mutta voi kyykätä melkein tuon määrän). Toinen kyykkää kapeassa asennossa ja toinen hyvin leveässä jne, toinen päästää polvet eteen ja toinen pyllistää. Lantion rakenteessa on siis aika paljon yksilöllisyyttä (+ jalan luuston pituus, selän pituus yms) joka näkyy etenkin silloin kun pitää tuottaa isoja määriä voimaa isoilla nivelkulmilla.
  13. Toisaalta taustalla voi olla myös vauriot itse kalvossa, eli jostakin syystä kalvoon on päässyt tulemaan vaurioita jotka arpeutuvat ja muodostavat jäykkiä rakenteita jotka häiritsevät koko IT-jännekalvon toimintaa koska muu kalvo on elastinen mutta tuo kohta ei. Ja saattaahan se hitsautua ympäröiviin kudoksiinkin kiinni. Kaiketi kuitenkin näiden taustalla on alun perin ongelmia lihaksiston kanssa, sitten pitkittyneenä se aiheuttaa vaurioita itse kalvoonkin. Tämä on vähän semmoinen asia josta ei ehkä kauheasti tiedetä ja yleensä alla oleva lihas on se ongelma eikä kalvossa ole mitään vikaa. Periaatteessa tuon pitäisi pystyä erottamaan sillä että kalvon alue on muhkurainen kun sen pitäisi olla siistin sileä ja se ei oikein vastaa hierontaan. Mutta kyseessä voi olla myös arpeutunut alue lihaksessakin... Hoito toki sama. Itselläni yhteen väliin oli tämmöisiä ongelmia IT-kalvossa, näkyi siitä että hieronnan jälkeen nousi mustelmia kalvon alueelle ja ajanoloon muhkurat hävisi. Mutta tämä vaiva ei tullut itsestään vaan oli itseaiheutettua ylläkuvatun mekanismin tavoin, eli ei lihaskunnon parantamista ympäröivissä lihaksissa vaan sen sijaan hirvittävä määrä hierontaa ja venyttelyä samalla kun treenimäärät pidettiin entisellään. Jos saan spekuloida, olenhan spekuloinut kokoajan, niin luulen että alla ollut lihas vaurioitui, arpeutuessaan hitsautui kalvoon kiinni ja rikkoi kalvoa, joka sitten vuorostaan arpeutui. Kuitenkin luulen että koska kyseessä on elastinen rakenne joka liikkuu niin tuo arpikudos kyllä korvautuu terveellä kudoksella ajanoloon itsekin kun lihasta liikuttaa, eli ei ole pakko hieroa auki, mutta ottaa pidemmän ajan ja on kipeähkö ja voi jopa haitata liikettä. Ehkä jopa kuukausia/vuosia. Lihaksen kohdalla vähän sama juttu, luultavasti. Itselläni oli todennäköisesti arpeutunut repeämä takareidessä joka vaivasi ainakin vuoden ajan, haittasi aika paljonkin juoksemista, mutta vamma oli niin syvällä lihaksessa että hieromalla siihen ei päässyt käsiksi. Mutta tuokin on spekulaatiota, kun ei sinne lihaksen sisään näe mitä siellä oli vai oliko mitään. Vai oliko kyseessä jo joku muu ongelma, loppupuolella varmaan jo oli koska tuo vamma tuskin oli vaikuttamatta juoksun tekniikkaan kokonaisuudessaan. Sen muistan että pakaroiden työstäminen sumo maastavedolla ja lantionostoilla auttoi vaivaan, luulen että pakara joutui ottamaan ylimääräistä työtä osakseen kun takareisi ei toiminut täysillä... Mutta luulen että tämä on fyssaripuolella vähän semmoinen että kaikki eivät tähän usko ja todisteita ei ehkä kamalasti ole puoltamaankaan tätä teoriaa... Joka nyt sikäli ei ihmeellistä ole, nykypäivänä kun eletään niin pullamössössä että ihmisiä ei saa leikellä auki elävänä että oikeasti nähtäisiin että mikä siellä on vikana. Sen sijaan pitää koittaa arvailla että mikä se olisi. Typerää.
  14. Toisinaan voi tulla vain triggeripisteitä lihaksiin, mutta yleisesti ottaen voisi sanoa että tuokin kertoo että toiminnassa on ongelmia. Akuuttia ylirasittumista tai jotakin, on esimerkiksi tehty lapio- ja puuhommia pitkästä aikaa ja lihakset reagoi tähän. Johtoajatus on siis kuitenkin se että taustalla on aina lihasheikoutta (eikä välttämättä siinä kipeässä lihaksessa vaan jossakin muualla!), jonka vuoksi se lihas menee "suojatilaan" rajoittaen liikkumislaajuuksia. Jos viikottain pitää aukoa paikkoja niin silloin en luokittelisi vaivaa enää akuutiksi vaan kroonistuvaksi. Pitkässä juoksussa noilla aiheuttaa enemmän hallaa kuin hyötyä etenkin jos itse tekee "lihashuoltoa", esim kerran viikossa rullailu muuttuu joka toinen päivä rullailuksi ja lopulta kaksi kertaa päivässä rullailuksi samalla kun liikunnan harrastamisessa ei muuteta mitään... Sitten ollaan jo aika lähellä vammautumista, tai voisi kai sanoa että vammauduttu JO. Hierojaan harvalla on mahdollisuuksia noin paljoa joten silloin järki pysyy paremmin päässä, mutta väittäisin että itsehoitaminen tahtoo mennä liiallisuuksiin koska: A. Se ei maksa mitään. B. Ei vaadi ajanvarausta ja voidaan tehdä kotona. Tennispallo (tai minun tapauksessa harjanvarsi) perseeseen (oho) ja ei kun runttaa menemään. C. Tietotaitoa ei ole. Mikä on liikaa ja mikä ei, milloin lihas ottaa vastaan hoitoa ja milloin ei. jne. D. Ei ole ulkopuolista tarkkailijaa. Eli sokeutuu omalle tekemiselleen. Harjanvarsi perseessä on ihan mukava olla joten huumausaineiden kohdalta tuttu porttiteoria pätee tässäkin. Ensin hierotaan 2 min, sitten 3, sitten 4, 5,6,7,8,9... Nimimerkillä Kokemusta On. Viikkojen toipuminen voi mennä kuukausien toipumiseen ja "itsehoidolla" on aiheutettu vain ylimääräistä vahinkoa lihakseen... Tavoite on se että kyseisen paikan saa unohtaa kokonaan eikä se vaivaa ollenkaan. Kun lihaskuntopuoli on iskussaan suhteessa rasitukseen niin näinhän se on.
  15. second

    Hyvä biisi

    Genren nimi on Slamming Brutal Death Metal. Toiset sanoo että tälle kuulostaa kun sammakko on kiimassa. Mutta kuka on morsian? Sikako?
×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy