Jump to content
Juoksufoorumi.fi



second

Jäsenet
  • Content Count

    876
  • Liittyi

  • Last visited

Community Reputation

369 Excellent

Recent Profile Visitors

The recent visitors block is disabled and is not being shown to other users.

  1. Nickin ja valmentajansa välisen videoidun keskustelun katselin aikanaan läpi, ja Nick meinasi että hän kyllä uhraa punttihommat Ironmanin vuoksi. Siksi en häntä sen enempää viitsinyt sitten seuratakaan. En tosiaan tiedä miten toteutus meni, mutta ainakin tuossa keskustelussa oli niin sitoutuneen oloinen että voisin kuvitella että vain lajia palveleva puntti on tehty. Yhtään en muista mille kaveri näytti, ei nyt mikään 140kg liharekka kuitenkaan. Eikä tuo kyllä mitenkään pienelle näytä vieläkään.
  2. Onhan niitä. Samoin HFLC solveltamismalleja on valtava määrä. Mennäänkö täyteen ketoosiin muutaman kymmen gramman hiilarimäärillä vai otetaanko 40% kalorin tarpeesta hiilarina, eli edelleen useita satoja grammoja jos kyseessä on kestävyysurheilija. Tietääkseni kumpikin luetaan HFLC-luokituksen alle, ja siksi pitäisi vähän tarkemmin tietää mistä puhutaan. Aivan samoin kuin ketogeenisyyden suhteen. Yleisesti ottaen on niin että ne ei toimi, mutta sehän taas ei tarkoita sitä että mikään ei toimi. Koska näköjään tästä joutuu nyt vääntämään niin kaivoin sen tutkimuksen esille: Niin sanottu 'sleeping low' malli on tietääkseni AINOA semmoinen jossa tyhjiä glykogeeni varastoja käytetään hyväksi kun haetaan parempia kestäävyysadaptaatioita kehossa suhteessa tasaiseen hiilarin saantiin ja se on jopa onnistunut todistamaan että hiilihydraatin tasainen nauttiminen ei välttämättä ole se paras ratkaisu: Mediaseksikäs yhteenveto: https://www.runnersworld.com/training/a20839203/the-low-carb-sleep-regimen/ Tuossa tutkimuksen abstrakti: https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC5188410/ Kyllä noillekin annettiin hiilaria se 6g/painokilo, eli välttämättä mistään HFLC mallista ei puhuta (kun ei tiedä kokonaiskalorin kulutusta, niin kovin pedantiksi ei voi alkaa). Esim minun kohdalla 80 kiloisena se tarkoittaisi sitä että 2000kcal lyödään aamulenkin jälkeen eteen hiilihydraattia ja ne pitää saada sisään että iltalenkki menee sitten niin että glykoosivarastot on täynnä, eli semmoinen 250grammaa sokeria tai iso karkkipussi (NAM!). Jos tosiaan päivän kokonaiskalorin kulutus on sen 5000kcal niin HFLC-malliahan tuo noudattelisi... Mutta en nyt alkaisi takertumaan siihen HFLC-malliin, jostakin syystä vaan koko keskustelu on jämähtänyt siihen, vaan siihen että kovin isoja yleistyksiä ei voi käydä tekemään jos ei tiedä yksittäistä tapausta. Esim minulle joku kestävyysurheilijalle suositeltu 5g/painokilo on jo selkeästi HFLC-malli koska tuosta tulee kusiset 1600kcal ja kalorintarve on siinä 4000-5000kcal haarukassa per päivä (en ole laskenut pitkään aikaan), jollekin vähemmän fyysisesti aktiiviselle se on HCLF-malli... Ja minä tuskin edes olen kestävyysurheilija.
  3. Joo tämä koko ketoosijuttu on aika monimutkainen. Ammattilaispyöräilijä voi olla ketoosissa vaikka hiilihydraatti määrät on monta sataa grammaa, ja toisaalta tämä voi koskea jotakin tiettyä harjoituskautta eikä kisaa. Hiilihydraattien nauttimista voidaan myös ajoittaa avainharjoituksia silmällä pitäen jne. Yksi tutkimus on ollut muun muassa se että kestävyysurheilijat ovat tehneet kaikki keveät harjoitukset tyhjänä ja vaikka keveän aamulenkin jälkeen kun illasta on tiedossa kova lenkki ovat heti alkaneet tankkaamaan hiilaria sitä varten ja kun tuo treeni on ohi niin ei ole tankattu hiilaria vaan seuraava aamulenkki tehdään taas tyhjänä. En tarkalleen muista mitkä huomiot olivat tässä tutkimuksessa, mutta saattoi olla jopa niin että tuollainen tapa harjoitella oli aavistuksen tehokkaampi kuin että aina täytettiin tankki hiilarilla. Mutta en mene vannomaan enkä jaksa kaivaa sitä esiinkään. Joten tässä suhteessa pitäisi aina tietää mistä puhutaan ja yleistykset on vähän vaarallisia. Ketogeenisyyshän on tosiaan muutakin kuin että syödään vain muutama kymmenen gramaa hiilihydraattia vuorokaudessa, jollaiseksi se yleisesti mielletään. Tosiaan joku kestävyysurheilija voi syödä isoja määriä hiilihydraattia mutta koska hän kuluttaa sen kaiken niin hän säilyy ketogeenisenä (tai omaksuu sen uudelleen pian). Tällöin kuvaamaasi energiavajetta ei välttämättä pääse syntymään, en tunne toteutustapoja miten tuollainen onnistuu, jos se ylipäätään onnistuu.
  4. Semi-kovaa treenaavana kestävyyskuntoilijanako? Jos sinun pitää noilla määrillä olla noin huolissaan hiilarin saannista niin en alkaisi sitä(kään) yleistämään. Se 5-15g suositus on kestävyysurheilijoita koskeva, jotka treenaavat enemmän ja todennäköisesti myös kovempaa. Toki kestävyysurheilijoita on monenlaisia, juoksijat voi juosta sen 11-12 tuntia viikossa, pyöräilijät/soutajat/hiihtäjät saattaa treenata sen 16-20 tuntia viikossa. Energian kulutus aivan eri sfääreissä. Lisäksi erityisesti pyöräily vaatii enemmän hiilaria suhteessa sykkeisiin koska yksittäiset lihassolut tekevät isomman työn tehon tuottamiseksi. Toisaalta taas juoksijoiden harjoittelu on keskimäärin tehollisempaa. Mutta esimerkiksi minä en tiedä mihin minä tuolla asteikolla itseni asettaisin, jos minua voi tuolle asteikolle edes asettaa, koska en taida minäkään olla kestävyysurheilija. Olenpa nähnyt semmoisenkin taulukon jossa suositus oli 7-8g/painokilo ja urheilijat keskimäärin söi 5g/painokilo. Pitääkö tuo tulkita niin että viralliset suositukset ampuu yli siitä mitä urheilijat tarvitsevat? Vaiko että urheilijat syövät liian vähän hiilaria? Kukaan ei kerro. Tämän takia jokaisen urheilijan pitäisi itsellään testata mikä on se oman toimintakyvyn kannalta paras makrojakauma, vaihtelua on yksilöstä yksilöön todella paljon mitä rasva-aineenvaihdunnan tehokkuuteen tulee. Se että jotkut harvat pärjäävät ketoosissa jopa kestävyysurheilussa ei ole merkki marginaalista vaan siitä että haitari on iso! Aivan samoin se että sinulla on varmaa tietoa omista tarpeistasi hiilihydraatin suhteen on sulka sinun hattuusi, mutta yleistämään sitäkään ei sovi käymään. Kuten eräs bodareita valmentava sanoi niin minkä sille tekee että virallinen koulutustietous sanoo että bodaus ei vaadi suuria määriä sokeria ja kuitenkin hänellä on käsissään urheilija joka vaatii kilon sokeria että se saa tehoja salilla irti. Viralliset ohjeistukset ja eksistoiva yksilö ovat kuitenkin kaksi eri totuutta, ja eksisotoiva yksilö on se lopullinen totuus.
  5. Kyllä ja suurimman osan ihmisistä ei tarvitse laskeskella hiilareita koska kroppa pelaa hyvin kunhan hiilarit ei tipu aivan tajuttoman matalaksi, eli vaikka alle 100gramman. Mikä on normaaliruokavaliolla likipitäen taattu. Riittävä kalorinsaanti pitää energiatasot riittävänä, vaikka urheilisi vähän enemmänkin. Eli sinun kaltaiset kuriositeetit eivät toimi esimerkkinä myöskään. Näinpä.
  6. Tämä on mielenkiintoista ja noudattelee omia havaintojani myös. Se mikä siitä tekee mielenkiintoista on että normaalisti ajatellaan ja voidaan osoittaakin, että voimakas panostaminen joko rasvaan tai hiilihydraattiin toisen kustannuksella aiheuttaa laihtumista koska ihmisen on vaikea korvata kaikkea rasvaa/hiilaria hiilarilla/rasvalla joten kokonaiskalorinsaanti jää helpommin miinukselle. Mutta kun minusta tuntuu, ja sinun kokemukset tuota tukee, että kestävyysurheilijana homma menee liki toisinpäin. Tosin ehkä syynä on kulttuuri, kun toitotetaan että hiilihydraattia on syötävä niin sitä tosiaan kykenee pakkosyöttämään itselleen ja lopputulos on jopa päinvastainen: Lihominen. Kun taas harjoittelu kevenee niin hiilihydraatin määrää tiputetaan ja aletaan jopa laihtumaan kun ruokavalio palaa normaaleihin uomiinsa. Ehkä taustalla on myös se että testosteronitasot tippuu kun harjoituskuorma on iso ja tämä johtaa lihomiseen ja kun ne pääsevät korjautumaan niin kehonkoostumus paranee. Toki kyllähän tuossa leirittämisessä on se fysiologinen puoli että kovat harjoitusjaksot eivät jää kiinni ainakaan energiansaannista jos kerran lihoo, tämän takia voimailussa pyritään selviin plussakalorijaksoihin kun pyritään kehittämään lihasmassaa. Ja olettaisin että samalla tapaa kestävyysurheilussa kehon anabolinen tila johtaa parempiin kestävyysadaptaatioihin lihaksistossa. Että siinä mielessä sitä ei kai voi epätoivottavana piirteenä pitää, jos vain painonousu on hallinnassa ja painoa tulee pari sataa grammaa viikossa maksimissaan. Huomaatko sisäisen ristiriidan?
  7. Kuukaudet on aika lyhyitä aikoja loppusiltaan. Käytännössä voisi väittää että näin: Olet tutustunut yhteen tapaan syödä ja tiedät siitä jotakin. Mutta maailmassa on monta ihmeellistä asiaa joista et tiedä vielä mitään. Minulla on ravintopuoli ollut osa urheilijan arkea nyt joku 7 vuotta, eikä vain käytännön tasolla vaan myös urheilu- ja ravitsemustieteen löydösten seuraamisen kautta, ja vaikken kauheasti ole minkään tietyn ruokavalion (korkea hiilari, korkea rasva, paleo, vegaani tai joku muu) kanssa puljannut niin onhan noita tullut jollakin tapaa sovellettua omassa arjessa, ja väittäisin että tietynlainen kokonaiskäsitys on alkanut muodostua. Ravintopuolen tutkimuksetkin sekä asiantuntijat toistelevat oikeastaan kokoajan sitä että aika monenlaisella asialla pärjää, eikä ole vain yhtä oikeaa ratkaisua. Ja toisaalta niinkin että ihmiset on yksilöitä ja jollekin joku tietty tapa voi sopia erityisen hyvin, ehkä sinä kuulut tähän kastiin. Minulla tulee nyt 700 tunnin vuodessa, eli mennään keskimäärin 13 tunnin viikkotuntimäärillä (ja muutenkin työ ja arki on liikkuvaa sorttia), ja ennemmin laitan perunan tai leivän päälle voita kun alan lotraamaan makaronien tai riisien kanssa, saa sen energian muutenkin helpommalla ja väittäisin että on terveellisempääkin. Tein alkuvuodesta niin että söin isohkoja hiilariannoksia riisiä ja makaronia. Lihoin monta kiloa ja jatkuvia vatsavaivoja, testosteronitasotkin laski. Nyt noudatan aika tasapaksua makrojakaumaa hillarin ja rasvan suhteen (toki jonkin verran hiilarivoittoisesti), jos tuntuu että energiatasot on alhaalla niin silloin lähinnä otan jotakin välipala- tai suklaapatukoita jossa on jonkinlainen sekoitus rasvaa, proteiinia ja sokeria. Sokerin rooli siinä on selvä: Se nostaa kropan nopeasti ja rasva tarjoaa tasaisemman energian saannin kompaktissa muodossa, voisi se olla hiilarinakin, mutta ihan sama. Kunhan kaloreita löytyy sopivasti. Iso ongelma tuossa minun hiilari-hommassa oli se että minun normaaliruokavalio muuttui aika radikaalisti ja kokonaisuutta oli vaikeampi hallita. Pointti ei ole niinkään se että korkeat hiilarimäärät on jotenkin huonoja vaan se mistä se kokonaisuus muodostuu ja miten omat ratkaisunsa sen ympärille muodostaa. Minulla ruokavalion peruspilari on leipä, siinä reilusti voita päällä ja juustosiivu. Makrojakauma on aika lailla tasainen rasvan ja hiilarin suhteen, proteiiniakin tulee ihan mukavasti koska leipä on kokojyvää ja juusto tietysti tuo omansa. Kuitua unohtamatta. Leipäsiivujen määrällä on myöskin kohtuu helppo säännöstellä omaa energiansaantia, jos tarvitsee nostaa tai pudottaa energiansaantia, ja makrojakauma pysyy kutakuinkin tasaisena. Toisin kuin että pudottaisi vaikka puurolautasen pois kokonaan jolloin hiilarimäärät tippuu suhteettoman paljon. Tai että lisäisi vaikka 300g makaroniannoksen jolloin ne ampuu holtittomasti ylös. Ruokavaliossa alkaa ole epävakautta, kuin nelijalkainen jakkara josta yksi jalka on lähtenyt pois. Pysyy pystössä ja voi sillä istuakin, mutta varoivaisesti. Jutun juju on kuitenkin siinä että jokaisen "kotimainen ruokavalio" on yksilöllinen, hiilarimäärät määrittyy hyvin pitkälle siten että syökö salaattia vaiko ei. Jotkut korvaa melkein kaiken hiilarin salaatilla ja toiset salaatin hiilarilla. Toiset lihoo ja toiset laihtuu, pääosin kuitenkin lihoo. Väitän kuitenkin että esimerkiksi nuo sinun hiilarit voisi korvata rasvallakin, ehkä se ruoka menisi paremmin alaskin kun siinä on makua ja ei tarvitse kokea syövänsä niin paljoa, kerran koet sen olevan ongelma. Minulla tosiaan kalorin tarve on "melkoisen" korkea, parhaimmillaan saatetaan mennä 5000kcal päiviä, ja tätä nykyä syöminen ei ole ongelma, puhdasta hiilaria kun mätti niin se oli jo ihan oikeasti ongelma. Laittaa perunan päälle kunnolla voita, tai vaikka kermaa. Tai majoneesia. Suolaa ja tilliä vielä. Onpa hyvää ja jaksaa syödä. Ongelmat jaksamisen kanssa tuppaavat olemaan enemmän energianpuutetta kuin hiilarivajetta, toki ei sitä mahdollisuutta hiilarin puutteestakaan voi kieltää. Jos selvästi iskeytyy seinää vasten niin sitten joku sokeripitoinen jolla nopeasti nostetaan kroppa uuteen nousuun. Nutellapurkin kun syö aamusta totaalisessa uupumuksessa niin illasta jo kroppa kehrää kuin urheiluauton moottori (tai dildo). En kylläkään suosittele, koska moraalikrapula voi olla melkoinen kun alkaa laskea kalorimääriä mitä juuri tuli syötyä. Eipä sillä: ihmiset on yksilöitä, toiset pärjää paremmin korkeilla hiilarimäärillä, toiset voivat hyötyä koreista määristä rasvaa, jotkut pärjää jollakin siinä välissä, tätä on ihan tutkittukin. On olemassa ammattipyöräilijöitä tai ultraajia jotka päästävät kroppansa ketoosiin, vaikka käytännössä kokoajan treenimäärät on valtavia ja mantra kuuluu että 'hiilari se kestävyysurheilijan tiellä pitää'. Toki hiilarimäärät on satoja grammoja päivässä silti, mutta treenimäärät on niin isoja että tuokaan ei riitä estämään ketoosin muodostumista kehoon. @Umpimähkän kanssa olen samoilla linjoilla siinä että hiilihydraattia on todella helppo saada riittävästi ja jopa liikaa jos ei kiinnitä huomiota siihen mitä syö. Etenkin työpaikkaravintoloissa annokset on kyllä hyvin hiilihydraattivoittoisia! Mauttomiahan ne tuppaa olemaan myös, kun ei laiteta rasvaa eikä etenkään suolaa.
  8. Ja iso ongelma on varmasti myös pakkauskoko. Kun kattilasta lapataan evästä lautaselle niin ihmisellä kuitenkin on jonkinlainen kyky säännöstellä annoskokoa niin että se sovittautuu energian tarpeeseen. Valmisruoka tulee valmiin kokoisena annoksena ja ihminen tuppaa syömään sen kaiken. Jos yksi annos ei riitä viemään nälkää pois niin sitten syödään vielä toinen annos (kun neljännes olisi riittänyt).
  9. Pieni knoppitieto: Valmisruokien syöminen nostaa päivittäistä kalorin saantia 500kcal. Tätä tutkittiin niin että tutkittaville tarjottiin ns kotiruokaa ja valmisruokaa mahdollisimman identtisinä annoksina. En tarkalleen tiedä miten tuo toteutettiin, mutta annokset olivat mahdollisimman identtisiä makroravinteiden ja maun suhteen. En tiedä pitikö "kotiruoka" tehdä itse vai tarjottiinko se lautaselta valmiiksi tehtynä. Olen kuullut vain yhteenvedon tutkimuksesta. Tuo 500kcal on kamala määrä ylimääräistä energiaa, viikossa tuo vastaa puolta kiloa läskiä (=7000kcal)! Tämän takia ruokavalio on kaiken aa-ja-oo ja selittää pitkälti niitä eroja miksi jotkut laihtuu ja jotkut ei, jos kotona jääkaapissa odottaa lihapiirakat, mikropitsat, perunasoselaatikot niin kyllä se lenkkeilyn vaikutus on minimaalinen. Toki parempi että jotakin tekee jos ruokavalio on jo tuo! Mutta jos tuohon lisätään 4-6 tunnin "runsaat" yöunet ja joka päiväinen olut/siideri yms niin ehkä parempi että jättää sen lenkkeilyn tekemättä ennen totaalista elämäntaparemonttia? Itse aikanaan kun lopetin tupakoinnin niin minulla näkyi vatsalihakset ja painoa oli 65kg. No, parissa kuukaudessa se oli jo 85kg ja kumpu oli vatsassa. Vaikka juoksin ihan kohtuullisia määriä, parhaimmillaan yli 50km viikko. Ruokavalio täysin paska ja kun tupakka ei ollut pitämässä ruuan himoa loitolla niin... Vähän lähti käsistä. Äärimmäisen yksinkertainen ja aika toimivakin keino painonhallintaan on se että ruoka tehdään itse eikä käytetä jalosteita! Peruna perunana, vilja viljana, liha lihana, voi voina. Kaupan makkarahyllyä katsotaan vain kun etsitään kohdetta jota kohti sylkeä. Periaatteessa jopa leipä, makaroonit yms pitäisi bännätä. Leivän kohdalla jos panostaa laatuun (=korkea kuitupitoisuus) niin voi ehkä poikkeuksen tehdä. Makaroonit/nuudelit yms on ainakin minun kokemuksen mukaan hirvittävän helppoja syödä, eli niidenkin kohdalla olisin varovainen miten usein niitä syö.
  10. Tämä ei pidä paikkaansa. Kestävyysurheilijat saavat ahmia semmoiset määrät ruokaa että voimaurheilijoilla ei ole siihen mitään jakoja mikäli mielivät pysyä painoluokassa, ainakaan ilman että painaa kaksi kertaa enemmän kuin kestävyysurheilija. Toki lihasmassa lisää perusaineenvaihduntaa ja sitä kautta voimaharjoittelu lisää kalorinkulutusta, mutta etenkin naisilla tämä on kaukainen toive koska lihasmassaa vaan ei tule ilman vuosikymmenen omistautumista niin että se vaikuttaisi merkittävästi aineenvaihdunnantasoon. Jos vaikka tunnin lenkki kuluttaa sen 800kcal niin salilla tuon eteen pitää tehdä helposti se 2-3 tuntia. Toki riippuu salitreenistä, mutta suurin osa tekee paikkaharjoitteluna 1-3 minuutin palautuksin ja pieniä liikkeitä jotka ei kuormita elimistöä juurikaan. Kova kiertoharjoittelu isoin moninivelliikkein on sitten toinen asia, mutta harava tekee tuota. Esimerkiksi minä en tahdo päästä samaan kalorinkulutukseen vaikka teen raskaita moninivelliikkeitä (kyykky, penkki, maastaveto, pystypunnerrus) kahta yhtä aikaa kiertoharjoitteluna, ja voin sanoa että koskaan en näe kenenkään tekevän läheskään samalla intensiteetillä hommia omalla salilla ja aika turvallisesti oletan että olen aika häviävän pienessä vähemmistössä koko valtakunnassa. Omalla kohdalla jos juosten pääsee kohtuu helposti siihen 900kcal per tunti, niin salitreenissä tahtoo jäädä 700kcal vaikka siis treeni on kuormittavuudeltaan kova. Siis jos sykedataan pohjautuvaa kalorinkulutusta seuraa. Sitten siinä on vielä se että todennäköisesti tuo salitreenin kalorinkulutusarvio ampuu ylitse, koska se ei mittaa oikein jos syketasot heittelee yli ja alle PK-alueen vaan todennäköisesti arvioi ylitse. Jos taas jälkipolttoon viittaat niin eipä noissa isoa eroa ole, myös keveämpi aerobinen liikunta aiheuttaa jälkipolttoa. 500kcal on kuitenkin kestävyysliikuntana paljon helpompi saavuttaa lyhyemmällä treenillä (1 tunti vs 2-3 tuntia). Jälkipoltto lisää korkean intensiteetin treenissä jonkin vaikka 50kcal, niin keveä aerobisen jälkipoltto on 30kcal. Jos oikein muistan. Siis jos kalorinkulutuksen kautta haluaa laihduttaa niin kestävyysliikunta on parempi valinta. Siinä on vain se ongelma että ennemmin pitäisi laihduttaa ruokavalion kautta, koska jos ravintopuoli ei ole kunnossa niin ihminen helposti syö sen mitä kuluttaa ja vähän ylikin.
  11. Etenkin naisilla laihdutuksessa/painonhallinnassa on kaksi emäsyntiä jotka yleensä aiheuttaa ongelmia: 1. Ruokavaliosta karsitaan pois kaikki liha koska kuvitellaan että niissä on sitä liikaa energiaa, kun ei ymmärretä ravitsemuksesta mitään. 2. Tehdään tolkuton määrä keveää liikuntaa. Ei treenata lihaksia "kun ei haluta näyttää lihaksikkaalta" (vuosisadan vitsi, vaatii jo anabolisia ja vuosikymmenen treeniä). Mitä tämä aiheuttaa? Sen että naiset laihtuu lihaksista eivät läskistä. En muista mitä fysiologisia puolia naisilla oli joka aiheutti taipumusta tähän suhteessa miehiin, testosteronin alhainen määrä ainakin ja siksi korkea proteiininen ruokavalio ja voimaharjoittelu ovat varsin oleellisia menetelmiä onnistuneessa painonhallinnassa. Ja kyllä ajatukset alkaa kääntyä siihen suuntaan että voimaharjoittelulla on puolellaan monia sellaisia etuja terveen yleiskunnon ylläpitämisessä joita ei monotonisella kestävyysliikunnalla vaan saa aikaan. Luuston kunto, yleinen toimintakyky yms. Juha Hulmi, eli lihastohtori, on kirjoitellut tästä jonkinverran. Toki kumpaakin pitäisi tehdä.
  12. Minulla on päinvastaiset huomiot. Anekdoottina: Piirikunnalliselle tasolle asti hermostollinen ylirasitustila oli jatkuva ongelma. Vasta sen jälkeen (eli kansallisella tasolla) alkoi vammat tulla vastaan ja hermostoa ei liiallisella treenaamisella saanut tukkoon (tai saisi kyllä mutta ensin joutui telakalle jostakin muusta syystä). Miksi näin? Aloittelijan elämäntavat on pääsääntöisesti perseestä. Ei syödä, ei nukuta, stressataan suotta turhasta (kuten työstä). Vasta kun nuo alkaa olla reilassa niin lihakset, nivelet ja jänteet alkaa tulemaan vastaan. Etenkin kun tehdään muutakin kuin monotonista juoksua ja edes jollakin tavalla koitetaan pitää tasapainoisesta lihaskunnosta kiinni. Tai harrastaa useampaa lajia ylipäätään. Toki jos vaan juoksee niin sittenhän se yleensä johonkin paikalliseen ylirasitustilaan narahtaa, polvet tms.
  13. Kuten sanoin niin 'pitäisi onnistua urheilijalta itseltään'.
  14. Jeps, huomasin tuon parin videon jälkeen. Tyypillinen Viadan systeemi siis näytti olevan käynnissä, eli puntin perään tehoja. Uintikin tehdään yläkropan voimatreenin perään. Toisaalta vaikuttaa sille että nyt puntilla on sitten vaikkapa juoksua tukevia liikkeitä, eli sikäli homma on kehittynyt siitä kun minä luin kirjan, Eli enää ei uskota niin vahvasti perusvoimaliikkeiden tehoon tukemaan vaikkapa juoksua, vaan pitää siinä välissä olla tukiliikkeitä jotka sitoo nuo yhteen, esimerkiksi lantionostoja yms. Joo tuo ravintopuoli on varmaan vähän makuasia. Toisaalta kaveri on bodari ja bodarille ravinto on ainakin 50% koko pakettia, jopa enemmän. Ja toisaalta ymmärrän kyllä miksi, kaverilla on kuitenkin tarkoitus ei vain juosta Ironmania läpi, vaan myös kasvattaa absoluuttisen lihasmassan määrää. Eli mukana kulkee ihan kehittävä täysipainoinen voimatreeni. Ja mikä tekee tuosta erittäin vaikean kokonaisuuden on että hän samalla laihduttaa. Jo nuo kaksi on kohtuu haastava yhdistää, puhumattakaan siitä että vielä pitäisi tehdä laadukasta kestävyysharjoittelua. Siksi tuo ruokavalio on toisaalta aika tarkkaa, jos mennään liikaa miinuksille niin seinä tulee nopeasti vastaan eli painonpudotuksen pitäisi onnistua mahdollisimman tasaisesti koko projektin aikana. Eihän tuo Ironman itsessään mahdoton ole tosiaan, mutta tuo kokonaisuus on kyllä erittäin haastava.
  15. tuo soittolistan toinen video on nyt ajatuksen kanssa kuunneltu läpi ja täytyy todeta että varsin mielenkiintoinen projekti ja varmaan pitää katsella videosarja läpi. Kiitokset @AnttiSn lle löydöstä! Viadan tyypillinen ajattelu tuossa harjoittelun taustalla näkyy olevan ja hän siitä valmennuksesta vastaakin. Samalla kertaa hoidetaan ensin voimaharjoittelu ja heti perään kestävyysharjottelu (ja jos on tehollista treeniä niin se tehdään alkuviikosta). Ma-To välinen aika siis siten että ensin tunti voimaa ja sitten tunti kestävyyttä heti perään, jos viikko-ohjelmassa on tehollista niin nimenomaan puntin perään. Ainakaan toistaiseksi videolla ei ole mainittu mutta ilmeisesti lauantai ja/tai sunnuntai on omistettu pitkälle lenkille. Ja varmaan sitä uintiakin pitää jossakin välissä käydä läpi, eli olisiko jompi kumpi noista päivistä omistettu sille sitten. Tämä kaveri tähtää vain Ironmanin läpipääsyyn joten harjoittelussa ei varmaan tehollista olekaan ollenkaan, vaan aerobisen pohjan rakentamista vain. Viadan ajatus yleisesti on se että hommia ei pilkota pieniin osiin vaan tehdään iso annos kerralla, eli esimerkiksi lihasryhmien harjoittelua ei tehdä mielellään kuin kerran tai kahdesti viikossa. Alkuviikosta intensiiviset maksimivoimat ja maksimikestävyydet, keskellä viikkoa bodaus sekä vauhtikestävyys ja viikonloppu sitten omistetaan puhtaasti pitkiksille, ja valtava osa kilometreistä tulee juuri pitkiksiltä. Esimerkiksi aamulenkit ja sen sellaiset on sitä vihoviimeistä roskakilometrien hakemista. Jos siis jonkinlaista esimerkkiviikkoa haetaan. Eräällä tavalla otetaan siis tyypillinen voima- sekä kestävyysohjelma ja otetaan sieltä vain ne kaikkein tärkeimmät harjoitukset ja loppu "roska" pudotetaan pois. Siksi tosiaan mielenkiintoista seurata tuota videosarjaa. Itse koitin tuota mallia ja joiltakin osilta olen eri mieltä Viadan kanssa, itse tykkään ripotella osan voimasta hyvin pieninä annoksina pitkin viikkoa ja kerätä kilometrejä pienempinä ja tasaisempina annoksina. Viada korostaa valtavasta vammojen määrää ja alttiutta niille ja oma näkemys on se että Viadan tyypillinen ohjelmointi on yksi syy miksi näitä tulee: pitkiksiä todella isoina annoksina, koska ohjelmoinnin perusajatus on pelkästään tärkeiden treenien tekemistä. Valmisohjelmissa saattoi olla 5-6 tunnin pitkiksiä (viikon kestävyystreeneistä jopa yli 70% saattoi tulla viikonlopulle). Tai ainakaan kovin masokistinen ei sovi olla, vaan pitää osata höllätä ennen kuin jotakin poksahtaa. Ja tosiaan itseni "rikoin" toistuvasti juuri pitkillä lenkeillä kun sitä pientä kipua kykeni sietämään ja jossakin vaiheessahan se alkoi jo häviämäänkin semmoiseksi jomotukseksi (enkä juossut kuin 3 tunnin pitkiksiä pisimmillään). Senhän sitten tietää mitä siitä seuraavalla viikolla seurasi, ja sitä seuraavalla ja niin pois päin. Toki minä treenasin vain juoksua, joka tietysti on iso syy vammoihin.
×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy