Jump to content
Juoksufoorumi.fi










NORDMAN

Jäsenet
  • Content Count

    218
  • Liittyi

  • Last visited

Community Reputation

120 Excellent

Recent Profile Visitors

The recent visitors block is disabled and is not being shown to other users.

  1. Tänä vuonna olen juossut henkilökohtaisissa kansallisissa suunnistuskilpailuissa Suomen mm-viesti miesten kanssa samoissa H21-sarjoissa siten että itselleni takkiin kilpailun voittajaan nähden on tullut keskimäärin 1 minuutti per ratakilometri, vaikka etunani on heitä kaksi kertaa pidempi elämänkokemus. 🙂
  2. Hiihdon Mm kilpailuja katsoessa ja jonkin hiihtomaankin kilpailijan väsähtäessä kuulee joskus kommentteja että kommentoija itse hiihtäisi matkan nopeammin. Vaikka totuus ei ole sitä. Suunnistuksen Mm-kilpailuissa keskimatkan karsinnasta ajan perusteella kilpailuun mukaan päässeet ovat paikkansa ansainneet. Oma lukunsa ovat karsiutuneet jotka ovat kuitenkin päässeet finaaliin mukaan maapaikalla. He saattavat olla elämänsä ensimmäistä kertaa vaikkapa pohjoismaisessa metsässä, suunnistuskengät jalassa tms.
  3. Askelväljyyteen staattisia ja palautumiseen dynaamisia. Staattisia kerran viikkoon 30min, ei viimeiseen viiteen päivään ennen kilpailua eikä kahteen päivään ennen testijuoksua. Dynaamisia silloin tällöin tuntemusten mukaan. Laiskan miehen venyttelyä eli kova hieronta muutaman kerran kuussa palauttavan päivän alle.
  4. Lundemo 29.30.4 Brå 29.33.5 A.Aukland 29.45.85 Mikkelsplass 29.49.44 Stokken 29.54.0 Formo 29.59.3 *Anders Aukland on painellut Harri Kirvesniemen tapaan vitosen alle 14 minuuttiin. -Huomionarvoista on se etteivät hiihtäjät tuhlaa/ajoita huippukuntoaan juoksukilpailuihin vaan hiihtokilpailuihin, mikä on ymmärrettävää.
  5. Ajattelin lähinnä sitä paljonko jää ajallisesti nopeimmille, en sijalukua.
  6. Miehissä tuo Johaugin kympin 32 alkuinen aika vastannee 29 alkuista aikaa. Puolen tunnin alittajia norjalaisissa mieshiihtäjissä on ollut aikojen saatossa myös. Tosin ilman suurta meteliä.
  7. Pääsarjan kilpasuunnistajien kilpailemismäärä on ainakin vähentynyt. Useissa suurissa kansallisissa kilpailuissa yksittäiset veteraanisarjat ovat osallistujamäärältään suurempia kuin H21, vaikka H21:n ikähaarukka sisältää viitisentoista syntymävuosiluokkaa verrattuna yksittäisen veteraanisarjan viiteen syntymävuosiluokkaan. Ja vaikka suuri osa H35 / osa H40 / pieni osa H45 :n suunnistajista juoksee pääsarjassa. Jukolan viestin avausosuudesta on vaikea suorituksen perusteella etsiä huippusuunnistajaa. Ainakin vielä tovi sitten moni suunnistuksen harrastelija, toisen kestävyyslajin mies, tuli kymppisakissa vaihtoon kun hajonnat osuivat kohdilleen. En myöskään pidä entisiä huippusuunnistajia, jotka ovat huippusatsauksensa aikoja sitten lopettaneet, enää huippusuunnistajina, kuten Jani Lakasta tms. Välillä ihmetyttääkin esimerkiksi polkujuoksujen uutisointi, joissa mukana on tason mittarina milloin mikäkin huippusuunnistaja tai suunnistuksen maailmanmestari. Totta toki, mutta kestävyysurheilun satsaus ja sesonki on heillä usein tapahtunut jo vuosia sitten, eikä kunto ole enää sillä tasolla kuin annetaan suunnistusta seuraamattomien ymmärtää. Räikein otsikkoesimerkki iltapäivälehdissä laajasti uutisoitu huippusuunnistajien (Jukolavoittaja+suomenmestari ja maailmanmestari) väsähtäminen ja alokasmainen eksyily tunturissa. Jos juttuun jaksaa syventyä oleellinen pointti oli että he ovat jo seitsenkymppisiä, eikä jaksaminen yms. ole luonnollisestikaan enää samalla tasolla kuin puoli vuosisataa sitten. Suunnistuksen mm-mitalisti on saavutuksensa hetkellä eittämättä huippusuunnistaja, mutta koko loppuelämäänsä useimmiten ei. Mm-mitalisteja on viime vuosina leivottu hurjaan tahtiin verrattuna vanhoihin aikoihin. Ennen oli ohjelmassa kahdenvuoden välein vain normaalimatka ja viesti. Viime vuosina kilpailut on pidetty joka vuosi ja mm-mitaleja on jaettu vuosittain 48 kappaletta. Eli pelkästään viimeisen viiden vuodenaikana 240 kappaletta. Kyllä siinä mm-mitali kärsii aikamoisen inflaation jos ei erottele vaikkapa keskimatkan ja sprinttiviestin mitalin arvostuseroa. - Onneksi jatkossa toiminta hitusen järkevöityy vuorovuosin pidettävien taajamasprinttien ja maastomatkojen välillä.
  8. Teoriassa noin. Suunnistuksen lajisäännöt alkavat perusprinsiipillä, jonka mukaan suunnistus on laji joka koostuu suunnistustaidosta ja juoksukyvystä maastossa, siten että näistä ensinmainittu (suunnistustaito) muodostuu ratkaisevaksi. Mutta. Todellisuudessa hidas ja huipputaitava ei voita koskaan, mutta huippunopea ja einiintaitava voittaa silloin tällöin. Itse määrittelisin Suomessa mieshuippusuunnistajaksi vaikkapa pääsarjasta parikymmentä parasta. Huipputaitoja löytyy H85 saakka.
  9. Juuri sitä tarkoitin. Että otetaan paljon laajempi otanta määrittämään miesten ja naisten aikarajat. Siis samalle fyysiselle vaativuustasolle saavuttaa. Ainakin yksi perusterve suomalainen satakiloinen tulee heti mieleen. (Perusterve = Maraton alle kolme tuntia)
  10. Eikö rajat olisi parempi määrittää sukupuolten suorituskyvyn välisin fyysisin perustein, eikä jonkinhetkisten paikallisien tilastojen mukaan, jotka kertovat enemmän lähinnä vain jollakin alueella jonakin aikana tosissaan panostavien määrästä tai määrän puutteesta? Hetkellisillä tilastoilla voisi tulla mielenkiintoiset palkintorajat nyt esimerkiksi vaikkapa aitoihin ja keihääseen.
  11. Suunnistuksessa käsite "mieshuippusuunnistaja" voidaan käsittää monella tapaa. Miesten pääsarjan rankilla parinkolmensadan joukossa oleva saattaa halutessaan maakuntien kuntorasteilla naputella ylivoimaisia tuloksia ja näyttää kuntosuunnistajan silmissä huippusuunnistajalta vaikkei sitä ole. - 90-luvulla suunnistajien keskinäisistä vauhdeista normaalimatkalla kuvasi hyvin se, että edellä mainittuja paljon vauhdikkaammat suunnistajat, jotka olivat erittäin hyviä viestijyriä, ja heidän vauhtinsa kilpailuissa tuntui useimpien kuntorastien nopeimmista käsittämättömältä ja he voittivat useita keskitason kansallisia miesten pääsarjassa, niin he jäivät järjestäen Sm-kilpailuissa sen hetken Suomen parhaalle keskimäärin 1min/km. Ja kun taas puolestaan nämä vieläkin vauhdikkaammat Sm-kärjen maajoukkueratsut valittiin kansainvälisiin kilpailuihin ja he onnistuivat siellä, niin he taas puolestaan jäivät keskimäärin 1min/km vaikkapa Valstadille tai Thoresenille. - On erittäin suuri ero kiristää vauhtia minuutin verran jo kovasta vauhdista kuin hitaammasta, puhumattakaan vielä hitaammasta.
  12. Niin ja suunnistaja, joka juoksee matkavauhtia tasaisessa maastossa polulla vaikkapa 3min30sek/km, niin etenee samoin normimetsässä 5min30sek/km ja hidastavassa metsässä vielä minuutin pari hitaammin. Siihen juostun reitin poikkeamat rastiväliviivasta lisäksi. Siinä on laajempaa kiertelyä ja mutkittelevaa mikroreitinvalintaa, joka on tarkassa matkamittauksessa periaatteessa pääosin pehmeässä maapohjassa mutkitteleva murtoviiva, jonka yksittäiset askeleet muodostavat. Lisäksi loikitaan runkojen, risukoiden, ojien tms. yli, väistellään esteiden ohi ja ali, ollaan suossa, kivikossa, pusikossa, valoisassa, pimeässä, kiivetään ylös ja rymytään alas jyrkänteitä, kaatuillaan, pysähdytään ja kiihdytetään rasteilla, eikä vähiten: kulutetaan ylimääräistä aikaa suunnistustehtävien toteuttamiseen enemmän tai vähemmän. Siksi esimerkiksi juoksuvauhteja (tai polkujuoksuvauhteja) on vaikea verrata suunnistusvauhteihin. - Ja kovien vauhtien osalta myös siksi petollista, että harrastajien päälajia katsoessa, on huippusuunnistuksen tason leveys monin kerroin laajempi kuin huippupolkujuoksun.
  13. NORDMAN

    Kangasala-Jukola 2019

    ^ Se oli Jukolassa oikeanpuoleiselta hajonnalta klassinen viistorinne-tiputtelu tienylitysrastille, jonka yhteydessä juomapiste. Eli mikäli ei keskity siinäkin kohtaa suunnistukseen, vaan katsoo että tää on helppo ja rynnii tietä kohti, niin tiputtaa viistorinteessä helposti korkeutta liian jyrkästi ja suppiloituu sinne aiempien osuuksien tienylitykseen heidän tekemien urien avustuksella. Muiden kuin oman osuuden rasteja, viitoituksia tms ei merkitä kilpailukarttaan.
  14. Jos vaikka Jukolasta katsoo kilometrivauhteja niin eri maastoissa huippusuunnistajien osuusaikojen kilometrivauhtien haarukka osuu 3min43sek - 6min53sek . Jämin kangasmaasto - Kytäjän murtomaa. Useimmissa suomalaismaastoissa huiput kulkee jonkin sekunnin yli 5 min per km kun kuhunkin maastoon laaditaan vaativa rata. Kuntorasteilta ei kannata vetää johtopäätöksiä. Ne ovat erivauhtisia harjoituksia, eivät kilpailuja.
  15. NORDMAN

    Kangasala-Jukola 2019

    Eri osuuksien suunnistajien tasoero on vaikkapa 100 nopeimman osalta suuri. Etenkin lyhyille 4. ja 5. osuuksille useimmat joukkueet laittavat joukkueen huonoimmat suunnistajat. Ja yömiehet ovat keskimäärin juoksukapasiteetiltaan hitaampia kuin 6. ja 7. osuudella. Urilla on myös pieni merkitys. Ankkurina sadanneksi nopein olisi väliosuuksilla osuusajoissa viidenkymmenen sakissa. Etenkin kun lyhyen matkan voi kirmaista aavistuksen kovempaa vauhtia ja vastus on heikompaa, eikä vähiten se että hän on yleensä joukkueensa paras. Lyhyet osuudet eivät ole suunnistuksellisesti sen haastavampia kuin pitkät, usein päinvastoin. Niitä suositellaan myös nuorille ensikertaa Jukolaan mukaan pääseville. Jukolassa on paljon suunnistajia. Jos sijoittuu oman osuutensa osuusajoissa vaikkapa 300:n kieppeille, jota monet harrastajat pitävät hyvänä ja miksikä ei jäihän taakse yli 1500 juoksijaa, niin on miesten viestissä todennäköisesti kuitenkin vähintään pari tuhatta parempaa suunnistajaa, onhan osuuksia seitsemän. Yhtä karua on mainita väliosuudella sadanneksi nopein ei mahdu koko viestin tuhannen parhaan suunnistajan joukkoon.Paras naisseurajoukkue sijoittuisi Jukolassa noin sijalle 100.-200, eli Kangasalla olisivat jääneet 2-3 tuntia voittajasta. Tänä vuonna voitto oli useammalle seuralle tarjolla, sillä monella kärkijoukkueella oli lopulta heikko tilanne. Esimerkiksi IFKGöteborgilla kaksi parasta syömähammasta jätti viestin väliin, Kinneberg ja Bakkman, TP:llä Runesson ei ole kunnossa (Ankkurien kovuudesta osoittaa myös sekin että nyt Runesson "huonokuntoisena" oli väliosuudellaan ylivoimaisesti nopein), KR tipahtanut jo aikaisemmin terävimmästä kärjestä Thierryn myötä ja Kirmulan on vaikea astua niihin saappaisiin, Haldenilla voittaja-ankkuri Lundanes esikoisen myötä väsynyt ja miehistöpula kun joutuvat juoksuttamaan ikämiehiä, Kooveella parilla suunnistajalla ollut vaisu kevätalkukesä jne.. Mukava nähdä uusia joukkueita kärkikolmikossa. Kotimaispainotteiselta Ikaalisilta odotin yllätystä, mutta valitsivat väliosuuksille riskejä varman sijaan. Silloisella porukalla harjoittelivatkin aivan luvallisesti kilpailumaastossa ennen kuin se meni harjoituskieltoon ja Savolainen, Knuuttila, Karppinen sekä Tsvetkov kohtalaista maajoukkuetasoa.
×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy