Jump to content
Juoksufoorumi.fi


NORDMAN

Jäsenet
  • Content Count

    154
  • Liittyi

  • Last visited

Community Reputation

94 Excellent

Recent Profile Visitors

The recent visitors block is disabled and is not being shown to other users.

  1. Sama juttu. Jo pelkästään palautumisen kannalta on parempi tehdä pääharjoitus aamupäivällä ja aerobinen/huoltava iltapäivällä. Ruokailut huomioiden kroppa on silloin rakentavammassa/palauttavammassa tilassa yöunen aikana, kuin jos tekisi "kovan" harjoituksen illalla. Itse olen myös ikämies ja näin talvella pyrin tekemään 10 juoksuharjoitusta ja 2 juoksu/voimaharjoitusta viikossa. Lisäksi yksi päivä on täyslepo. Vanhan Suomen mallin iltapäivän pääharjoitus on peruja siitä että työssäkäynti suosi lyhyempää aamulenkkiä ja pidempää iltapäiväharjoitusta. Afrikkalaiset plagioivat suomalaisen mallin koska olimme heitä kovempia kestävyysjuoksussa, mutta laajassa mitassa vapaina ajallisista haasteista he käänsivät rytmin päinvastoin.
  2. Kun syöt tukevan aterian illalla, niin eikö vatsa ole sopivasti tyhjentynyt ja aterian energiat juuri käytettävissä aamuharjoituksessa, jos lähdet juoksemaan treeniä vaikkapa ennen töihin tms. menoa? Ei siinä kannata suuhun laittaa kuin lasi vettä enintään. - Kukas kovia tuloksia latonut mies se olikaan kestävyysjuoksulajien päävalmentajana, kun valmentajana etelänleirillä ollessaan huusi naama punaisena silloisille joukkueessa olleille juoksijoille kuin pikkulapsille vuorokaudenajoista ja ajankäytöstä. Kestävyysjuoksijat olivat heti herättyään menneet aamupalalle, siitä lonnineet kämpille odottelemaan että ruoka painuu sen verran eteenpäin jotta voi jonkinverran ennen puoltapäivää tehdä päivän ensimmäisen harjoituksen. Joutui "juoksijoiden" keskuudessa epäsuosioon kun käski olemaan 06.00 aamutreenivalmiudessa.
  3. Asumme laajan metsäalueen laidalla, lähimpään naapuriin yli kilometri. Olen kehitellyt kotiovelta mieleiseni peruskuntolenkin maastoon, kiertelee parhaita metsäalueita, mäkiä, soita ja järvinäköaloja. Lenkin peruskartalta mitattu reittiviiva on 12 kilometriä pitkä ja parhaita mäkiä olen kasannut niin että noususumma on 550 metriä. Joitakin osia olen vuosien mittaan vaihdellut kun on tullut reitille hakkuita. Käytännössä reitille on syntynyt polku. Lumiseen aikaan, jos lumi haittaa juoksua olen toisinaan mennyt sen lumikengillä. Yleensä seuraavana pakkaspäivänä jo taas pystyy menemään juosten. Myös kauriit pitävät samaa uraa paikoin auki. Ja vaimo ehkä kerran viikossa. Eläimiä näkeekin tällä lenkillä paljon useammin kuin ihmisiä. Ihmisiä vain pari kertaa kuukaudessa, metsätyöntekijöitä tai metsästäjiä. En missään nimessä kaipaa vaihtelua reittiin, aivot narikkaan ja reitille. Heti kotiovelta. Tällä lenkillä treenaamiseen kuluvasta ajasta pukeutumisen lisäksi kaiken muun ajan käyttää itse juoksemiseen. Nautin suunnattomasti tämän lenkin eri kohdista, eri vuodenaikoina. Ehkä myös siksi että se on nautittavalla vauhdilla juostava peruskuntolenkki. Ja jalat tykkäävät pehmeästä + vaihtelevasta alustasta. Tiellä niveleni eivät kestäisi edes nykyisiä määriäni. Nyt ikämiehenä tahkoan sen neljästi viikossa. Mitään yksittäistä pidempää lenkkiä en tee. Muilla juoksutreeneilläni on eri paikka ja eri teema kuin pelkkä peruskestävyys. Tosin nekin niin paljon poissa tiestöltä kuin mahdollista.
  4. Jos harjoittelu tähtää maratonia lyhyemmälle matkalle, mielestäni vuorokauden ruokailuajat (ja harjoitusajankohdat) kannattaisi vakioida samanlaisiksi kuin kilpailupäivänä tulevat olemaan mikäli mahdollista. Vielä nykyäänkin ihan asiallista puhetta tuo. - Edellä mainituista tutkimuksista muistui mieleen seuraava: Joissakin valmentajakoulutuksissa on kestävyysjuoksun osalta oltu hyvinkin tarkkoja siitä mikä prosenttiosuus harjoittelusta missäkin vaiheessa on tehoja ja mikä osuus peruskestävyyttä. Sitten on tullut vastaan tutkimusraportteja, joissa on vertailuryhmänä ollut mm. eri vuosikymmeniltä eritasoisia juoksijoita ja heidän juoksuharjoittelun prosenttiosuuksia tehojen mukaan. Eikä ole otettu huomioon sitä miten he ovat harjoitusmääräänsä mitanneet. Osa kilometreissä ja osa tunneissa. Esimerkiksi 20% tehoja ja 80% peruskestävyyttä kilometrimääristä mitattuna on eri asia kuin 20% tehoja ja 80% peruskestävyyttä tuntimääristä mitattuna. Koska keskimääräiset vauhdit tehoharjoituksissa ja peruskestävyysharjoituksissa ovat merkittävästi eri. Ero on helposti laskettavissa. Tuntuu muutenkin siltä että siinä taitteessa kun valtaosa hölkkäkansasta rupesi mittaamaan harjoittelunsa määrää kilometrien sijaan tunneissa, vähentyi myös usealta tavoitteellisesti harjoittelevalta peruskestävyysharjoittelun suhteellinen osuus kokonaisharjoitusmäärästä. - Mitään eiffeltornia on turha ruveta kyhäämään jos sen perustukset eivät ole kunnossa. Tai no joo, kyllähän sitä nykyjään yritetään rakentaa myös siitä vaan suoraan höllyvän saven päälle kun on keksitty oikotieksi tuo nopeasti valettava maanvarainen laatta, vaikka kovin korkealle sillä ei päästä ja tulee niitä muita ongelmia.
  5. Kyllä ei ole asiat yksinkertaisia kun on tämä internetin keskustelumahdollisuus. Vielä äsken oli helpompaa kun ainoan varteenotettavan valmennuslinjan sai kuulla seuramajalla Sinkkosen kierrettyä maakuntia. Reseptinä, iästä riippumatta, työssäkäyville seuran jäsenille näin talviaikaan aamulenkki ja iltapäivällä harjoitus. Viikkoon tonnin vedot, tasavauhtinen kova ja pitkä. Sitten vielä lihaskuntona Jokkerin Ventti. Jonka onnistumisen merkkinä lähitaloissa pelkistä äänistä päätellen luultiin että ulkona on siantappo käynnissä. Tähän siis pyrittiin, kaikki kuukaudet sitä ennen oli totuttelua jotta pääsee harjoitusrytmiin. - Siinä on muututtu että nykyisin suurimmalle osalle kilpailuissa käyvistä itse harjoittelunkin pitää olla mukavaa. Kyllä hyvä olo voi koostua kärsimisen kauttakin, oikeastaan juuri siitä jos sitä oppii kaipaamaan. Ja ne kiksit voi saada sekä kovasta rääkistä että kilpailuonnistumisista. Vielä vanhanakin.
  6. Vielä eräs pointti perheellisenä uudelleen kovan harjoittelun aloittavalle. Usein urheilija siirtyy jäähdyttelijäksi kun perhe alkaa rakentua, siis tulee omia lapsia, rakennetaan kotia jne. Sitten jos/kun lapset rupeavat olemaan kouluiässä saattaa tavoitteellinen treeni-into herätä uudelleen. Tilanne on kuitenkin täysin toinen kuin silloin milloin hän pystyi itsenäisesti päättämään omista kuvioistaan. Arjen aikataulut sitovat ja tilanne on heikompi jo yksistään siksi ettei lasten vuoksi voi tehokkaasti välttää kontakteja flunssavirusten yms. kanssa. Saattaa kuulostaa neitimäiseltä pikkuseikalta, mutta jos comebackia yrittävä pitää kropan kokonaisrasitusta treenien kanssa jatkuvasti lähellä maksimia palautumiskykyyn nähden, todennäköisesti sairastaa kaikki ne kotiympäristöön pesiytyneet flunssat, joita ei ole aiemmin sairastanut ja siten viruskohtaista vastustuskykyä hankkinut. Paljonko kunnon perusflunssassa, jota ei saanut typistettyä alkuunsa, siis viikon kipeänä olossa vähintään menettää? Tästä on tutkimustietoa ja se on paljon. - Ensin on viikon kipeänä olo, jolloin arvot laskevat jyrkästi, sitten viikko kevennettyä harjoittelua taudin jälkeen.. ..edelleen takapakkia aiotusta, sitten vähintään kaksi viikkoa normaalia harjoittelua, jotta päästään osin samalle tasolle kuin ennen tautia, vaikka osa arvoista ei ole vieläkään palautunut. Siis jos kaikki menee nappiin. Näin keskimäärin. Eli verrattuna ei-sairastamiseen menetetään keskimäärin kuukauden työn tulos. Kovaa treenaavalle, jolla on määräaikainen tavoite se on paljon. Paljon enemmän kuin jotkin harjoittelun muut nyanssit. Harjoitteluun tulisi sisällyttää myös sairastumisen välttely. Oliko joulukuussa kun viimeksi tästä tuli urheilijoille taas uutta ohjeistusta. - Myöhemmin kun poikaset ovat jo lentäneet pesästä maailmalle helpottuu kovempi treenaaminen tämän asian osalta.
  7. Hitaat tuntitolkulla nylkyttäjät rupeavat puskemaan taas pintaan. Kysyjä kai lähinnä tarkoitti haluavansa juosta näin aluksi kympin TAAS alle 40 minuuttiin. Eli suorituskykyisyyttä vauhtikestävyydessä kympillä. Heittäisin itse totuttelujakson jälkeen ohjeeksi vähän kerrallaan, mutta usein. Mieluummin kuin paljon kerrallaan ja harvoin. Jos aikataulut sallivat. Lisäksi rytmittäisin siten että terävän voimatreenin jälkeisenä päivänä tehotreeni koska kulkupäivä ja seuraavana kestävyyttä, ja sitten palauttavaa treeniä päivä tai kaksi. Pääharjoitukset aamupäivisin, illalla lyhyesti pelkkää aerobiaa jalkoja ja päätä säästäen, eli maastossa tai ladulla. Päivärutiini ruokailuine rytmeineen.
  8. Oleellista on että voi ottaa aluksi vinkeistä vaarin, mutta rakentaa oman nousujohteisesti toimivan systeemin ja eikä poukkoile kesken laidasta toiseen. Jokaisen harjoituksen superkompensaatio-myytistä olen samaa mieltä kuin ylläolevat; peruskuntokaudella riittää kun vähintään kerran pari kuukaudessa kulkee. Muutoin rasitus sellaisena että kovat harjoitukset onnistuvat, niissä ei tarvitse olla huippukulku. Jousta pitää jännittää pidemmällä syklillä, eikä vapautella liian usein, muutoin myöhemmin kun ruvetaan prässäämään ja tuloskuntoa ottamaan esille ei jousessa ole tarpeeksi jännitystä ponnahtamaan korkealle.
  9. Yleisurheilussa sallittuihin keinoihin viittaan. Siis sellaisiin kuten esimerkiksi yöunen pituuteen ja laatuun, päiväuneen. Voimaharjoittelun laatuun ja rytmitykseen muun harjoittelun seassa. Seksuaaliseen aktiivisuuteen. Ravintoon siten mitä korostetusti syödä ja mitä välttää, muutama lisäravinne huomioiden. Olla tietoinen miten hemoglobiinia rakennetaan. Jne. Kuten varmasti nämä tiedätkin. Vaatii tiettyä kurinalaisuutta, ehkä jopa enemmän kuin itse treenit. Eli siinä suhteessa kantti on henkinen. Mielestäni ainakin 50:n krouvissa olevalle näillä asioilla on erittäin suuri merkitys mikäli tosissaan rupeaa juoksemaan ja harjoituskuorma on palautumiskykyyn nähden suuri ja haluaa louhia vanhoja ominaisuuksia uudelleen esiin tai ei-exurheilijalla rakentaa uusia.
  10. Oman näkemykseni mukaan ikääntyneenä varsinaisen harjoittelun ulkopuolinen elämä on melkoisen tärkeässä osassa jotta kykenee treenaamaan ja palautumaan kunnolla. Eli kannattaa harjoittelun lisäksi elää ja syödä siten että mm. testosteroni/kasvuhormoniarvot pysyvät mahdollisimman korkealla.
  11. Oikoen tarkoitin ... … jos on sen verran urheilullisin perustein Urheilija, että lajirajojen ylitse sinut noteerataan korkealle, niin rahahanat aukeavat ilman ruikutustakin. Jos ei ole, niin rahaa saadakseen pitää sitten etsiä sopivampi/harvinaisempi laji ja ruinata ympäriinsä sekä ylläpitää ehosteleva some-preesens tms.
  12. Mitä pidempi matka, sitä lahjattomammat juoksijat sinne kertyy, verratessa samoja tasoryhmiä.
  13. NORDMAN

    Tipaton vuosi 2019

    Välillä kun on vetänyt kovemman blokkijakson, on käynyt niin että hermostollisen juntturan on saanut nopeasti avattua blokin päätteeksi yhdellä kevyellä "ryypiskelyillalla", kun harjoitusohjelmassa on seuraavana päivänä kahtena hyvin kevyt palauttava. Siis ei mitään oluita tai viinejä. Sopiva määrä puhdasta vodkaa maun mukaan laimennettuna. Lisäys: Kahden kovan suorituksen välissä on myös alkoholin avulla palauduttu... R.I.P Hannu Mäkirinta
  14. kahdessa urheilu seuras oon ollu...tavannu satoja urheilijoita...monta urheilia tuttuja... en ole törmännyt kysyiseen tautiin...ehkä tunnet aivan mulkkuja tyyppejä... Usein keskimäärin persoonaltaan sitä "mulkumpia", mitä ylemmäs tulosliuskoissa ovat tiensä raivanneet ja mitä pidempään siellä pysytelleet. Julkisuuskuva voi olla täysin toinen. - Urheilijat, jotka eivät ole olleet huippu-urheilijoita tai esimerkiksi edustusryhmissä tai kivenkovaan yrittäneet sellaisiksi, tuntuvat olevan ihmisinä mukavampia. Siis edelleen keskimäärin, poikkeuksia tietenkin on useita.
  15. ^ Kärjistettynä esimerkkinä vietin nyt joulukuussa viikonlopun porukassa, jossa oli mukana yksilökesälajin hallitseva olympiavoittaja. Oli silmiinpistävää nähdä lähietäisyydeltä miten eri ihmisten käyttäytyminen muuttui heidän ollessaan eri urheilijoiden parissa, joilla oli erilaisia saavutuksia. Olympiavoitosta on vedettävissä suora jatkumo piirikunnallisten voittoon. Keskimäärin. Valitettavasti.
×

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy