Jump to content
Juoksufoorumi.fi

Björn

Jäsenet
  • Content Count

    1 114
  • Liittyi

  • Days Won

    3

Everything posted by Björn

  1. Ei tartte laiskan kiusata itseään 15km vk-läpsytteyllä huomenna, kun Boston siirtyi syyskuulle. Saapi 8 km riittää tässä vaiheessa. Ei ole syyskuussa ainakaan pelkoa lumisateesta ja saa 100-varmasti sortseissa ja lyhyessä paidassa kiitää..
  2. Saa nähdä pistävätkö Bostonin maratonin pakettiin tältä keväältä vai mitä tapahtuu viruksen vuoksi. En ole antanut mahdollisen peruuntumisen vaikuttaa hölkkäilyyn. Ohjelma on ollut yksinkertainen tammikuun lopusta: - Kuutena päivänä viikossa juoksua. - PItkä lenkki 26km+ 3-4 kertaa kuukaudessa noin 5 min/km - Vauhtikestävyys 12-16km+ noin 4:10-4:15 min/km noin kerran viikossa. Tuntuu, että vauhdit tulee nousemaan tuosta jonkun verran, kun on ihan hyvä putki takana tammikuun lopulta. - Vetoja kävelypalautuksin. 4x1500, 6x1000 tms. Ei ole kovin oleellista lähtökohdat ja tavoite huomioiden, että onko nämä 1000, 1500 vai 2000m vetoja. Tarkoitus saada tuntuma kovempiin vauhteihin, kun tämmöistä ei ole tullut tehtyä juurikaan. - Hölkkää 5-5:30 min-km Pidän oleellisena, että ainakin pitkä lenkki, vauhtikestävyys ja vedot tapahtuu maantiellä, jos tavoite on maantiemaratonilla onnistuminen. Mattojuoksu on hyvää oheisharjoittelua, mutta se on monella tapaa erilaista henkisesti ja juoksutekniikankin osalta verrattuna maantiejuoksuun. Olen parin viikon aikana juossut lähes kaikki peruslenkitkin maantiellä, joka on siis hyvä asia. Muistan talven 2015, jolloin valmistauduin puolimaratonin ennätyksen rikkomiseen ja tavoite oli 1:15 -alkuinen. Talvi oli täällä niin runsasluminen, että juoksin lähes kaikki treenit matolla. Kunto tuntui olevan hyvä ja olin luottavainen. Juoksu maantiellä tuntuikin kisassa aivan erilaiselta kuin mihin olin matolla tottunut ja jäin minuuttikaupalla tavoitteesta. Tuntui puuttuvan kisavauhdissa se viimeinen eteenpäintyöntävä voima, joka matolla tulee kuin ilmaiseksi moottorin automaattisesti vetäessä mattoa allasi. Maantiellä ei ole tätä apua... VK-lenkit teen usein samalla edestakaisella reitillä, jossa alkumatka on loivaa nousua usein vastaiseen pohjoistuuleen ja paluumatka on sitten laskettelua usein myötätuuleen. Eilen 2 km verkkaa, 14 km VK ja 2 km jäähdyttelyä eli 18 km sisältäen yhteensä 200m nousua (ja laskua). VK-osuuden ekat 7km meni poskia lepatuttavaan vastatuuleen 4:20/km ja paluu 7km oli helpompaa 4:05/km. Ekan puoliskon eteneminen vituttaa, mutta tämä on mielstäni paljon lajinomaisempi harjoitus maantiemaratonia varten kuin vetää matolla 14-15km tasavauhtia. Viikkoon 117km juoksua ja tasaisesti tammikuun lopusta harjoitteluun lisätty PK-bulkki tuo hetkittäisiä fiiliksiä siitä, että harjoittelu saattaa alkaa puremaan.
  3. Tuli jouluna Suomessa käydessäni joku perkeleen virus ja sen jälkiseuraamuksena oli 3-4 viikkoa harjoittelun osalta aika hiljaista. Kevyttä perushölkkää ja vähän rautoja pystyi tekemään.Tammikuun lopulla tonnin vedot matolla kulki juuri ja juuri perusterveen maratonvauhtia 4:15/km. Kipeänä olo ja harjoittelemattomuus oli höylännyt senkin käykäisen pohjan, mitä loppuvuonna oli koitettu tehdä. Totesin, ettei tätä ruhoa liikuteta tästä lähtökodasta maratonilla alle kolmen tunnin kolme kertaa viikossa juoksemalla. Totesin myös, että entisaikojen palo itse juoksuharjoittelua kohtaan on hiipunut ja pitkät lenkit on välillä aika pakkopullaa yksittäisenä treeninä. En silti ole luovuttanut, sillä janoan vielä ainakin yhtä hauskaa maratonkokemusta ja se kokemus on enemmän hauska, jos on vähän treenaillut. Tammikuun lopusta on tullut kuutena päivänä viikossa juoksua ja pari viikkoa siiten otin pari aamulenkkiä mukaan. Kilsoja ei voi heti posautta tappiin, mutta tietoisesti otin vähän uutta alkua touhuun. Syyskuu 147km Lokakuu 222 km Marraskuu 237 km Joulukuu 237 km Tammikuu 148 km Helmikuu 371 km. Tällä viikolla meni 100 viikkokilsaa rikki ensimmäistä kertaa ainakin viiteen vuoteen. Lisäksi totesin, että mattokilsat pitää saada minimiin ja maantiekilsat tappiin. Perushölkkä matolla vielä jotenkin vastaa ulkojuoksua, mutta nopeammissa vauhdeissa ei mattojuoksu mielestäni vastaa ulkojuoksua tarpeeksi. Olen kuudetta vuotta Massachusettsissa asessani aina vierastanut talvisin maanteillä läpsyttelyä arki-iltaisin pimeyden ja liikenteen vuoksi, enkä ole sitä siksi tehnyt. Laitoin nyt kunnon heijastinvehkeet ylle ja otin kouraan tehokkaimman kohtuukokoisen fillarilampun. Olo on tällä varustuksella maantienlaidassa turvallisempaa kuin keskikesällä. Fillarilamppu on kuin taikasauva, jolla autot saa hidastamaan ja ohjattua kauas toiselle kaistalle kohdattaessa. Vaikken ketään tarkoituksella yritä häikäistä, eivät varmaan ymmärrä kauempaa mikä heiluva soihtu siellä tienlaidassa riehuu ja väistävät auliisti.
  4. Juuri noin..muuta elämää jne. Uskon osaltani, että neljällä juoksukerralla viikossa menee sub 3h. Menihän 3-4 lenkillä 3:02 syksyllä.
  5. Kokemuksen perusteella 100-150 viikkokilsoilla paino painuu 80 kiloon ja pysyy siina jonkinlaisessa tasapainossa. Tosin noilla kilsoilla harjoittelu on juoksukeskeista ja tavoitteellista. Nyt on paino noin 88 ja vaikka rautaa ja ravintoa koitan sopivasti nauttia, alkaa laski ja liha kadota. Se on tavallaan ihan ok, koska en usko tamanpainoisena helposti alle kolmeen tuntiin maratonia juoksevani. Ei ole kuitenkaan aikomusta kurittua 80 kiloon saakka.
  6. Asiat etenevät. Syys-joulukuun olen vedellyt juoksun osalta siten, että tuntuma pysyy yllä. Lokakuusta alkaen kilsoja on tullut viikkoon: 54, 51, 45, 64, 56, 37, 64, 60, 66, 53, 81. Käytännössä tuo on taroittanut useimmiten neljää tai viittä juoksukertaa viikossa. Mitään muuta ohjelmointia tai rytmitystä en ole seurannut, kuin että keskimäärin harjoitusviikkoon on sisältynyt yksi pitkä tai puolipitkä harjoitus ja yksi reipas tasavauhtinen harjoitus tai vaihtoehtoisesti 1-3 km vetoja rennosti ja ei "ylikovaa". Ohessa on ollut kuntosalia 2-3 kertaa viikossa ja fläsää sekä voimaa on yhteensä 2-3 kg enemmän kuin syyskuun maratonilla. Yleisolo on kuitenkin parempi vähän paremmassa lihassa ja kun alkuvuodesta koittaa maltillisella ja pikkuisen mietityllä lähestymisohjelmalla vedellä menemään, niin paino tippuu kyllä riittävästi huhtikuun 20. mennessä. Juoksu kyllä kirjaimellisesti syö miestä ja mulla on ainakin hankala pitää kiloja kun kilsat kasvaa vähänkään..
  7. Maratonista on kulunut nyt neljä viikkoa ja juoksua on tullut näille viikoille 20, 15, 23 ja 54 km. Ohessa on ollut vähän pyöräilyä ja sopivasti voimaharjoittelua. Vähäisestä juoksusta en ole ollenkaan huolissani. Tavoite on huhtikuulla ja järkevällä treenillä hommat saa kyllä siihen mennessä jiiriin. Tänään tuli ensimmäinen yli kakskymppinen lenkki sitten maratonin. 21km 4:30/km. Oli tarkoitus vetää joukkoon 7km reipasta, mihin vauhti sitten tuntemusten perusteella osuisikaan. Tuli 8km 4:13/km, tuntui fressiltä ja levänneeltä, kuten helpon syyskun jälkeen kuuluukin. Tästä lähtee taas.
  8. Seppo pitää <3h tavoitteen kirkkaana mielessään, eikä käy hötkyämään, vaikka kunto voisi edellyttää piirun kovempaankin suoritukseen: 2.58.54
  9. Menee viikko reissussa ja treenailut tulee jäämään vähiin. Sopii hyvin tähän kohtaa ja lokakuusta pitää alkaa rakentamaan niiden hintelien juoksupohjien päälle mitä tässä kesän aikana ehdin saada aikaiseksi. Vauhtikestävyys ottaa aina maratonin jälkeen takapakkia ja saapi tuo osa-alue nyt taantua hetken ilman mitään tunnontuskia. Muutama 3-4 -tuntinen vuorijyystö, kevyttä peruskestävyysjuoksua ja sopivasti kyykkäystä ynnä muuta voimailua alle lokakuun aikana ja näillä semmoiseen tikkiin, että runko kestää nousujohteista maratontreeniä jatkossa 5-6 päivänä viikossa ilman natinaa.
  10. Naulan kantaan ja kuten itsekin totesin: Yhtä kaikki, 3500 metrin cooper ei millään mittarilla hätyyttele ihmisen suorituskyvyn rajoja, joten urheilullinen kaveri sen kyllä saavuttaa ja lähestymistapoja on hyvin monia. Jonkinlaisia kestavyysominaisuuksia on silti luonnon antamana tai harjoittelun tuloksena oltava, jotta 3500 metrin viiva pöllähtää 12 minuutin kohdalla.
  11. Tuli veivattua kevyt ryhmälenkki maantierattaalla porukassa; 56 km/315m nousua 28 keskarilla. Lenkkiä höystettiin muutamin lyhyin sprintein, joita tiristämällä saan usein perkeleelliset niskajumit - jotenkin tulee niskoja jännitettyä, kun ketju on kireimmillään. Fillari himaan, spandexit narikkaan ja siitä vielä puntteja kääntelemään vähän tosin vaisusti tällä kertaa, mutta kääntelin silti. Ilta alkaa pimetä turhan aikaisin, eikä arkisin ole pian enään asiaa pitemmille maantielenkeille. Fillarilla tulee ajettua aika satunnaisesti, mutta ihan käypää ajanvietettä sekin on. Kevään alussa hienot kelit aina houkuttelevat maanteille ja tänä keväänä tuli vajaa 200-kilsainen soolo ja muutama lyhyempi maisemakierros ajeltua. Tuolla on noita eritasoisia ryhmälenkkejä tarjolla ja oikein kun haluaa unohtaa kaiken maailman ongelmat ainakin hetkeksi, niin se onnistuu lähtemällä noiden 25 kiloa kevyempien vuoritemposikojen kanssa lähikukkulaa hyökkäilemään. Pelkkä ajatus saa reidet, pakarat ja nupin hyytelöksi. Noilta lenkeiltä on jokusen kerran raahauduttu takki tyhjänä pienellä eturattaalla pyöritellen häntä koipien välissä kotiin.
  12. Enpä lähde sanomaasi kiistämään kun sen noin asettelet. Yhtä kaikki, 3500 metrin cooper ei millään mittarilla hätyyttele ihmisen suorituskyvyn rajoja, joten urheilullinen kaveri sen kyllä saavuttaa ja lähestymistapoja on hyvin monia. Jonkinlaisia kestavyysominaisuuksia on silti luonnon antamana tai harjoittelun tuloksena oltava, jotta 3500 metrin viiva pöllähtää 12 minuutin kohdalla.
  13. Otan vielä varman päälle jalkojen kanssa, ettei vanhat iljetyset rupea vahingossa vaivaamaan. Eilen ja tänään tuli käänneltyä rautaa ja tänään veivasin kiharaisia pikkuteitä maantierattaalla. Koitin vyöryttää ala-asennosta, koska siinä on enemmän asennetta 😆. 52 km 33,0 keskarilla tasaiset iisisti ja ylämäkiin irvistäen. Bostonin sisäänpääsy varmistui, joten kevään tavoitteet alkaa olla tekemistä vaille valmiita.
  14. Miksi sulkapalloilijan pitäisi pystyä juoksemaan 3500m cooperissa? Tuo ei varmaan ole ensimmäinen rajoite, jos urheilulliset tavoitteet ovat sulanpaiskonnassa. 3500 metriä menee cooperissa, kun tekijänä on riittävän urheilullinen yksilö, eikä maksimaalinen hapenottokyky ole luonnostaan niin alhainen, ettei sitä kohtuullisellakaan harjoittelulla saa kehitettyä tuloksen vaatimalle tasolle. Sitten ei tarvita muuta kuin juoksuharjoittelua. 3500 metrin cooper ei vaadi kummoisia nopeusominaisuuksia saatika räjähtävyyttä vaan riittävää kestävyyttä. Tavoitetta voi lähestyä lyhyempiin ja pidempiin matkoihin keskittyvän harjoittelun kautta. Esimerkiksi perinteinen maratonharjoittelu antaa ihan hyvät eväät 3500 metrin etenemiseen 12 minuutissa.
  15. Ei ole vielä oikea aika antaa keholle liikaa runtua, mutta vähän juoksua, pyöräilyä ja rautoja on tullut hoideltua. Ei ole jäänyt mitään sen kummempia jumeja tai ummehtumisia viime viikonlopun juoksusta. Ja Bostonin ilmo lähti vetämään - osallistumisvahvistusta odotellessa. Mulla on vähän reilun tunnin ajomatkan päässä tuollainen kilsaan nouseva penkka, jota olen kevään ja kesän aikana käynyt jalkaisin nousemassa jokusen kerran. Tänään oli nätti päivä luvassa, joten otin suunnan sinne. Nousua tulee yhdelle huiputukselle noin 600 metriä. Neljä noita nousuja on tullut otettua kerrallaan alkukesästä - kevyttä kauraa vuoriultraajille, mutta itselleni selkeästi ylipitkä harjoitus seitsentuntisena. Tosin vuoriulkoilu on ihan ok ajanvietettä, joten miksipäs ei niitä välillä tekisi. Pisin yhtämittainen vuoriähistely oli heinäkuun alussa, kun kävin itsekseni New Hampshiren Mount Washingtonilla kolme kertaa putkeen. Aamulla puoli neljältä ylös, kolme tuntia ajoa, kaksitoista tuntia ja 42km/3850m tunkkausta ja kolme tuntia ajoa kotiin; iltapalan jälkeen olikin sopivasti nukkumaanmenoaika ja päivä oli huvennut johonkin. Tämänpäiväinen maasto oli myös sen verran teknistä ja nousut ja laskut jyrkkiä ja varsinkin kostealla liukkaiden kohtien vuoksi vähän iljettäviä, ettei tuota mun osaltani ihan polkujuoksuksi voi kutsua lukuunottamatta joitakin osuuksia. Tänään meni 16km lenkuraan ja 900 nousumetriin yli kolme tuntia eli harjoitus ei ole vauhtien puolesta ihan maantiemaratonharjoittelun ytimessä. Toisaalta tässä saa perseen ja kapulat voimallisesti työskentelemään ja uskon, että tämä on ihan soveliasta perustreeniä. Maratonharjoittelussa maantiepitkis on jotenkin se vähiten motivoiva harjoitus, mutta pitäähän niitäkin läiskiä, jos haluaa yhtään mitään saada aikaiseksi.
  16. Ajattelin jonkun aikatavoitteen nakuttaa huoneentauluksi huhtikuulle. Lenkillä voi käydä ilman toivoitteita, mutta treenaaminen ei ole treenaamista ilman konkreettista aikatavoitetta. Näin asian näen eli näin se on. Jonkinlainen käsitys oman mielellään velttoiluun taipuvaisen kehon treenivasteesta on, joten kysymys on lähinnä siitä, kuinka perkeleelliseksi tavoitteen kehtaa asettaa. Liian köykäinen tavoite ei tavallaan palkitse ja toisaalta 100% vitutukseen asti viritetyssä tavoitteessa on omat juttunsa, jotka käytännössä tarkoittavat uhrauksia kaiken järkevän tekemisen osalta..siis muun kuin juoksun tai yleensä kuntoilun. Koska tästä sohvan pohjalta on helppo ja mukava huudella, niin sanotaan, että lähdetään semmoisesta 2:55:xx tavoitteesta liikkeelle. Ja pistän siitä kättä päälle itseni kanssa. Edellyttää lenkkikenkien nauhojen solmimista silloin tällöin. Ja toinen juttu on se, että maratonharjoittelu on hyvin yksinkertaista ja sellaisena se tulee pitää. Turha viritellä mitään banaanipotkukikkoja, kun homma pitäisi saada läpi sopivalla rytmityksellä ja järkevällä progressiolla ilman ylimääräisiä kilsoja tai tehoja väärään aikaan. Sopivasti peruskuntopohjaa alle ja siihen päälle muutaman kuukauden lähestymisjakso sisältäen perinteiset harjoitustyypit: pitkä, vk ja vedot. That's shit.
  17. Tuli tuo nyt suoritettua. 3:02:1x pitäisi kyllä riittää Bostonin sisäänpääsyyn. Pitää vain muistaa laittaa paperit vetämään, kun sen aika on. Tuon kun tästä nyt unohtaisi.. Beantown Marathon on Bostonin eteläpuolella Hinghamissa nyt kolmatta kertaa järjestetty kisa, jossa suuri osa osallistujista yrittää alittaa Bostonin karsintarajan viimeisenä viikonloppuna ennen ilmoittautumisikkunan avautumista. Kierros, jota työstettiin vajaat kuusi kertaa, on käytännössä suurilta osin tiheän puuston peittämä kiemurainen ulkoilureitti. Merenrantaakin nuolaistaan. Saavuin alueelle tasan tunti ennen starttia aamulla kuudelta, koska näin oli parkkipaikkojen riittävyyden takia ohjeistettu. Itselläni se tarkoitti 4:30 herätystä, jotta ehtisin vähän nakata muroja pötsin pohjalle ja antaa niiden hiukan painua ennen starttia. Olin saanut itseni jo iltaysiltä petiin, joten yöunet oli kisan aikainen ajankohta huomioiden ihan priimat. Aamuhämy oli juuri muuttumassa valoksi ja jengiä parveili alueella jo kiitettävästi. Olin jo eilen käynyt numerolapun hakureissulla alueen Marathon Sports -liikkeessä ja tsekannut kisa-alueen samalla, joten omat juomat ja geelit löysivät paikkansa huoltoalueen pöydältä helposti. En kuitenkaan silloin kiertänyt koko reittiä vaan tyydyin yleiskuvaan.. Sinänsä vähän typerä järjestely, koska numerolappuja ei ollut enään jaossa kisa-aamuna - tai ainakin näin oli tiukasti ohjeistettu - vaan ne oli pitänyt hakea perjantaina tai lauantaina. Pitkämatkalaisille se tuskin on ollut ongelma, koska ovat varmaan yöpyneet jossain lähistöllä, mutta ne jotka tulevat lähi- tai semilähialueilta, joutuivat tekemään ylimääräiäsen reissun saadakseen numeron ennen kisa-aamua. Aika mulkkua. Bensaa ja aikaa palaa. Matkoja oli tarjolla tasan yksi, maraton, ja osallistujia varmaan se nelisensataa. Mun tämänhetkinen maratonvauhti on sen verran verkkaista, etten nähnyt tarpeelliseksi vetää hirveän pitkiä lämmittelyjä. Kävelyä tuli kilsa puolitoista ja juoksua ehkä saman verran sekä kevyet venyttelyt. Otin paikkani ekasta alle 3:05 -vauhdin ryhmästä. En ole enään vähään aikaan kokenut mitään sen kummempia maratonjäännittyneisyyksiä tai -stressejä tai pelkoja pienistäkin elimistön merkeistä, että flunssa olisi tulossa tai kunto romahtanut yön aikana. Rakoistakaan en ole kärsinyt maratonilla kahteenkymmeneen vuoteen ja vatsani ottaa juostessa yleensä urputtamatta vastaan kaikki tarjolla olevat litkut, kiissellit ja mössöt. Näinpä ajattelin, että annetaan luukuttajien mennä ja hoidetaan homma omassa rauhassa. Muutaman kuukauden valmistutumisjakso palautti aika hyvin tuntemuksen siitä, missä maratonkunnon osalta nyt mennään ja millaiseen vauhtiin kannattaa ryhtyä. Arvelin, että GPS näyttää omiaan tiheässä puustossa suhteellisen mutkaisella reitillä. Monessa kohtaa reittiä taivasta tuskin silmällä näki. Vielä viidenkään vuoden jälkeen, kun aivot on alunpitäen kalibroitu metriseen järjestelmään, vauhdin muuttaminen "mailitolppien" kohdalla kilometripohjaiseksi riittävän tarkasti on outoa, joten piti olla varasuunnitelma. Koska kuitenkin pyrin työntämään tasaista vauhtia, olin etukäteen ynnäillyt 31 minuutin kierrosten riittävän 3:05 alitukseen. Yleensä GPS näyttää maratonilla yli 42.2 km. Nyt, ilmeisesti maastosta johtuen oli toisin päin ja kello näytti liian vähän matkaa. Huomasin tämän jo kahden mailin kohdalla ja ymmärsin olla tuijottamatta liikaa gepsin vauhteja. Rata oli mitattu ja sertifioitu, reitin pituutta en sitten epäillyt. Vaikka onhan tämmöisistäkin tapauksista tarinoita.. Kierrokset meni 30:15, 30:30, 30:25, 30:37, 30:53, ja viimeinen vajaamittainen kierros oli sitten vähän alle 30 min ja hiukkasen hyytyilevä. Poistivat perkeleet lähtöviivan eken tai tokan kierroksen jälkeen, mutta kyllä kai se kierrosaika tuli aina napattua 10-15 metrin toleranssilla samasta kohtaa. Vikalla kierroksella tavoitteen täyttyminen näytti aika selvältä ja seinää ei tullut vastaan, vaikka loppua kohden alkoi kyllä meno pänniä, jopa vituttaa. Kierroksella ohitettavia alkoi ilmaantua jossain vaiheessa runsaastikin ja tilaa oli kaikille tarpeeksi. Kärjen liehuletti varvasi mut ehkä viidennellä kierroksella ja toinen ajokoira sieltä vielä pönkesi kierroksella ohi vähän myöhemmin. Juuri nyt aion syödä jäätelöä. Seuraavan kuukauden parin aikana vedän vähän punttia ja otan läskiä niin, että paino saa nousta kilon tai pari ja sitten on tarkoitus läpsytellä niitä maileja vähän enemmän kohti huhtikuun koitoksia. Alkukesästä 3:13 maratonilla vaaka sanoi 88kg, nyt 3:02 kunnossa 85kg ja vuonna 2014 2:40 kunnossa 80kg. Tuohon 2014 vauhtiin ei kyllä lähitulevaisuudessa (= enään ikuna, näin olen itselleni luvannut ja myöskin tullut vanhaksi) ole asiaa pelkkää laardia sulattamalla. Hoi!
  18. Tuota ei tarvitse epäillä.. Todisteetkin on jo jaossa.
  19. Kuinka liikahtaa 2000m soutimella?
  20. Tänään on suoritettu ns "haistolenkki", jonka tarkoituksena on yksikertaisesti vetää muutama kilsa vähän kisavauhtia reippaampaa ja haistella kukkaan puhkeavaa kuntopiikkia jokusen (tavallistakin) kevyemmän päivän jälkeen. Ihan sille nyt haisee, että tämän kesän piikki osuu varmaan ihan hyvin viikonlopulle. Eihän tuon piikin sovittamisen edes pitäisi olla kahean vaikeaa, kun ei ole mitenkään överiksi vetänyt, eikä edes sinne päin. Kaikki muut aikaisempina aikoina kehitetyt valmistautumistemput on kuitenkin käytössä. Juoksukellokin on löytänyt ranteeni toistaiseksi vähän pysyvämmin ja viimeiseen kahteen viikkoon kilsoja on kertynyt yhteensä 117. Olen pantannut kilsoja ja pitkiä lenkkejä tietoisesti, kun liha tuntuu niin herkästi katoavan kehosta juostessa. Kesälle taisi osua ainoastaan yksi yli 30 km lenkki (31km), mutta ynnäilin (=toivon) sen kyllä riittävän viikonlopun tavoitteeseen.
  21. Sunnuntaina käydään sitten vetäisemässä riittävä aika Bostoniin sisäänpääsyä varten. Kisa on tosiaan kuuden kiekan etappi reilun neljän mailin puistoradalla. Lähtöjä on minuutin(!) välein kuusi tavoiteajan mukaan. Jokaisessa ryhmässä on kuulemma viitisenkymmentä osallistujaa. Ekan ryhmän tavoitevauhti on 3:05 tai kovempi. Oma tavoitteeni on juuri tuo "perusterve + 5 min". Nuoremmille on kovempi karsintaraja, joten ainakin osa ryhmästä menkööt menojaan alusta. Vanhat läskit vyöryy perästä. Hurrikaanin rippeet vissiin kastelee näitä rantoja jo lauantaina, ja sunnuntaille on luvassa aamulla seiskalta startin aikaan 17 astetta ja aurinkoista ja siitä sitten lämpöisempää. Menettelee tuo.
  22. Muhah. Tuollahan se kännykuvakaappauksen oikeassa yläreunassa se energiapalkkisi vilkkuu.. On kuitenkin vihreällä vielä.
  23. Olen joskus tunnistanut itsessänikin piirteitä, ettei kisoihin voisi mennä ellei ennätystä olisi varmasti tiedossa. Lopulta olen jo vuosia sitten tottunut ajatukseen, että kisoista voi nauttia myös muilla tavoilla kuin ennätyksiä rikkomalla. Esimerkiksi puolimaratonkisa muutama viikko ennen tavoitemaratonia maratonin tavoitevauhtia, ei puolimaratonin maksimivauhtia juosten, on loistava valmistautumisharjoitus, jossa pystyy käymään koko kasan maratonille valmistavia juttuja mielessään ja käytännössä läpi. Lisäksi se on loistava viimeistelyharjoistus, joka onnistuu kisapuitteissa usein helpommin kuin yksin maantiellä. 21km maratonin tavoitevauhtia on kuitenkin aika kova harjoitus ennen herkistelyvaihetta jo, jos maratonilla on tarkoitus tavoitella 2:50 aikoja. Olen pari kertaa myös aloittanut kevään maratonille valmistautumisen juoksemalla myöhään syksyllä maratonin, jossa tavoitevauhti on ollut 15 minuuttia kevään tavoiteaikaa hitaampaa eli varmasti hitaampaa kuin mihinmaksimisuorituksella olisi päässyt - vaikkapa juoksemalla 2:55 maratonin. Mun mielestä tämä on ollut hyvä henkinen ja fyysinen tapa valmistautua harjoittelukauteen. Tuleva maraton kahden viikon päästä: Mulle riittää 3:05, koska tavoite on päästä sillä ajalla Bostoniin ja vetää siellä sitten flat out. Tämä on tietysti vähän uskaliaasti sanottu tässä vaiheessa, koska tuohon 3:05:een pitää kuitenkin aika lähellä maksimia tässä vaiheessa juosta. Hiihtäjät kisaavat kesäisin rullilla tai jotkut huimat jopa juosten, vaikka eivät tuolloin ole parhaassa kisakunnossa. Ja laittavat vielä itsensä alttiiksi kaikelle julkiselle arvostelulle, vaikka tulostaso on kaikkea muuta kuin mitä se olisi kisakaudella.
  24. Tänään lauantaina oli tarkoitus tehdä sama kuin kaksi viikkoa sitten eli testata kunto vitosen puistojuoksussa. Näin myös tapahtui. Samalla kiepillä lähti 20 sekuntia ajasta - nyt 18:2x. Juoksu tuntui kuitenkin vaikeammalta kuin viimeksi. Pakarat olivat vielä suruissaan torstain kyykkäilystä ja ylämäkiin hyökkääminen maistui happamalta. Kaikesta päätellen kunto on kuitenkin noussut ja ajasta sai tuommoisella lyhyellä matkalla nirhattua kasan sekunteja kahden viikon rupeamalla, johon ei kuulunut yhtään varsinaista alle 4 min/km harjoitusta. Tai jos aivan tarkkoja ollaan, niin tiistain kympillä tuli kyllä jokunen alle nelosen kilsa alamäkeen. Vielä on kaksi viikkoa maratoniin. Juoksumäärät kun ei ole olleet niin kovia, niin tästä vähästä ei kauheasti tarvitse vielä tiputella. 8-9 päivää riittää herkistelyyn aivan hyvin, kun sinne heittää väliin pari juoksutonta päivää. Huomenna voisi rullata jonkun 25-27 km noin 5 min/km tahdeissa.
×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy