Jump to content
Juoksufoorumi.fi

Björn

Jäsenet
  • Content Count

    1 114
  • Liittyi

  • Days Won

    3

Björn last won the day on February 13 2017

Björn had the most liked content!

Community Reputation

268 Excellent

Recent Profile Visitors

The recent visitors block is disabled and is not being shown to other users.

  1. Ei tartte laiskan kiusata itseään 15km vk-läpsytteyllä huomenna, kun Boston siirtyi syyskuulle. Saapi 8 km riittää tässä vaiheessa. Ei ole syyskuussa ainakaan pelkoa lumisateesta ja saa 100-varmasti sortseissa ja lyhyessä paidassa kiitää..
  2. Saa nähdä pistävätkö Bostonin maratonin pakettiin tältä keväältä vai mitä tapahtuu viruksen vuoksi. En ole antanut mahdollisen peruuntumisen vaikuttaa hölkkäilyyn. Ohjelma on ollut yksinkertainen tammikuun lopusta: - Kuutena päivänä viikossa juoksua. - PItkä lenkki 26km+ 3-4 kertaa kuukaudessa noin 5 min/km - Vauhtikestävyys 12-16km+ noin 4:10-4:15 min/km noin kerran viikossa. Tuntuu, että vauhdit tulee nousemaan tuosta jonkun verran, kun on ihan hyvä putki takana tammikuun lopulta. - Vetoja kävelypalautuksin. 4x1500, 6x1000 tms. Ei ole kovin oleellista lähtökohdat ja tavoite huomioiden, että onko nämä 1000, 1500 vai 2000m vetoja. Tarkoitus saada tuntuma kovempiin vauhteihin, kun tämmöistä ei ole tullut tehtyä juurikaan. - Hölkkää 5-5:30 min-km Pidän oleellisena, että ainakin pitkä lenkki, vauhtikestävyys ja vedot tapahtuu maantiellä, jos tavoite on maantiemaratonilla onnistuminen. Mattojuoksu on hyvää oheisharjoittelua, mutta se on monella tapaa erilaista henkisesti ja juoksutekniikankin osalta verrattuna maantiejuoksuun. Olen parin viikon aikana juossut lähes kaikki peruslenkitkin maantiellä, joka on siis hyvä asia. Muistan talven 2015, jolloin valmistauduin puolimaratonin ennätyksen rikkomiseen ja tavoite oli 1:15 -alkuinen. Talvi oli täällä niin runsasluminen, että juoksin lähes kaikki treenit matolla. Kunto tuntui olevan hyvä ja olin luottavainen. Juoksu maantiellä tuntuikin kisassa aivan erilaiselta kuin mihin olin matolla tottunut ja jäin minuuttikaupalla tavoitteesta. Tuntui puuttuvan kisavauhdissa se viimeinen eteenpäintyöntävä voima, joka matolla tulee kuin ilmaiseksi moottorin automaattisesti vetäessä mattoa allasi. Maantiellä ei ole tätä apua... VK-lenkit teen usein samalla edestakaisella reitillä, jossa alkumatka on loivaa nousua usein vastaiseen pohjoistuuleen ja paluumatka on sitten laskettelua usein myötätuuleen. Eilen 2 km verkkaa, 14 km VK ja 2 km jäähdyttelyä eli 18 km sisältäen yhteensä 200m nousua (ja laskua). VK-osuuden ekat 7km meni poskia lepatuttavaan vastatuuleen 4:20/km ja paluu 7km oli helpompaa 4:05/km. Ekan puoliskon eteneminen vituttaa, mutta tämä on mielstäni paljon lajinomaisempi harjoitus maantiemaratonia varten kuin vetää matolla 14-15km tasavauhtia. Viikkoon 117km juoksua ja tasaisesti tammikuun lopusta harjoitteluun lisätty PK-bulkki tuo hetkittäisiä fiiliksiä siitä, että harjoittelu saattaa alkaa puremaan.
  3. Tuli jouluna Suomessa käydessäni joku perkeleen virus ja sen jälkiseuraamuksena oli 3-4 viikkoa harjoittelun osalta aika hiljaista. Kevyttä perushölkkää ja vähän rautoja pystyi tekemään.Tammikuun lopulla tonnin vedot matolla kulki juuri ja juuri perusterveen maratonvauhtia 4:15/km. Kipeänä olo ja harjoittelemattomuus oli höylännyt senkin käykäisen pohjan, mitä loppuvuonna oli koitettu tehdä. Totesin, ettei tätä ruhoa liikuteta tästä lähtökodasta maratonilla alle kolmen tunnin kolme kertaa viikossa juoksemalla. Totesin myös, että entisaikojen palo itse juoksuharjoittelua kohtaan on hiipunut ja pitkät lenkit on välillä aika pakkopullaa yksittäisenä treeninä. En silti ole luovuttanut, sillä janoan vielä ainakin yhtä hauskaa maratonkokemusta ja se kokemus on enemmän hauska, jos on vähän treenaillut. Tammikuun lopusta on tullut kuutena päivänä viikossa juoksua ja pari viikkoa siiten otin pari aamulenkkiä mukaan. Kilsoja ei voi heti posautta tappiin, mutta tietoisesti otin vähän uutta alkua touhuun. Syyskuu 147km Lokakuu 222 km Marraskuu 237 km Joulukuu 237 km Tammikuu 148 km Helmikuu 371 km. Tällä viikolla meni 100 viikkokilsaa rikki ensimmäistä kertaa ainakin viiteen vuoteen. Lisäksi totesin, että mattokilsat pitää saada minimiin ja maantiekilsat tappiin. Perushölkkä matolla vielä jotenkin vastaa ulkojuoksua, mutta nopeammissa vauhdeissa ei mattojuoksu mielestäni vastaa ulkojuoksua tarpeeksi. Olen kuudetta vuotta Massachusettsissa asessani aina vierastanut talvisin maanteillä läpsyttelyä arki-iltaisin pimeyden ja liikenteen vuoksi, enkä ole sitä siksi tehnyt. Laitoin nyt kunnon heijastinvehkeet ylle ja otin kouraan tehokkaimman kohtuukokoisen fillarilampun. Olo on tällä varustuksella maantienlaidassa turvallisempaa kuin keskikesällä. Fillarilamppu on kuin taikasauva, jolla autot saa hidastamaan ja ohjattua kauas toiselle kaistalle kohdattaessa. Vaikken ketään tarkoituksella yritä häikäistä, eivät varmaan ymmärrä kauempaa mikä heiluva soihtu siellä tienlaidassa riehuu ja väistävät auliisti.
  4. Juuri noin..muuta elämää jne. Uskon osaltani, että neljällä juoksukerralla viikossa menee sub 3h. Menihän 3-4 lenkillä 3:02 syksyllä.
  5. Kokemuksen perusteella 100-150 viikkokilsoilla paino painuu 80 kiloon ja pysyy siina jonkinlaisessa tasapainossa. Tosin noilla kilsoilla harjoittelu on juoksukeskeista ja tavoitteellista. Nyt on paino noin 88 ja vaikka rautaa ja ravintoa koitan sopivasti nauttia, alkaa laski ja liha kadota. Se on tavallaan ihan ok, koska en usko tamanpainoisena helposti alle kolmeen tuntiin maratonia juoksevani. Ei ole kuitenkaan aikomusta kurittua 80 kiloon saakka.
  6. Asiat etenevät. Syys-joulukuun olen vedellyt juoksun osalta siten, että tuntuma pysyy yllä. Lokakuusta alkaen kilsoja on tullut viikkoon: 54, 51, 45, 64, 56, 37, 64, 60, 66, 53, 81. Käytännössä tuo on taroittanut useimmiten neljää tai viittä juoksukertaa viikossa. Mitään muuta ohjelmointia tai rytmitystä en ole seurannut, kuin että keskimäärin harjoitusviikkoon on sisältynyt yksi pitkä tai puolipitkä harjoitus ja yksi reipas tasavauhtinen harjoitus tai vaihtoehtoisesti 1-3 km vetoja rennosti ja ei "ylikovaa". Ohessa on ollut kuntosalia 2-3 kertaa viikossa ja fläsää sekä voimaa on yhteensä 2-3 kg enemmän kuin syyskuun maratonilla. Yleisolo on kuitenkin parempi vähän paremmassa lihassa ja kun alkuvuodesta koittaa maltillisella ja pikkuisen mietityllä lähestymisohjelmalla vedellä menemään, niin paino tippuu kyllä riittävästi huhtikuun 20. mennessä. Juoksu kyllä kirjaimellisesti syö miestä ja mulla on ainakin hankala pitää kiloja kun kilsat kasvaa vähänkään..
  7. Maratonista on kulunut nyt neljä viikkoa ja juoksua on tullut näille viikoille 20, 15, 23 ja 54 km. Ohessa on ollut vähän pyöräilyä ja sopivasti voimaharjoittelua. Vähäisestä juoksusta en ole ollenkaan huolissani. Tavoite on huhtikuulla ja järkevällä treenillä hommat saa kyllä siihen mennessä jiiriin. Tänään tuli ensimmäinen yli kakskymppinen lenkki sitten maratonin. 21km 4:30/km. Oli tarkoitus vetää joukkoon 7km reipasta, mihin vauhti sitten tuntemusten perusteella osuisikaan. Tuli 8km 4:13/km, tuntui fressiltä ja levänneeltä, kuten helpon syyskun jälkeen kuuluukin. Tästä lähtee taas.
  8. Seppo pitää <3h tavoitteen kirkkaana mielessään, eikä käy hötkyämään, vaikka kunto voisi edellyttää piirun kovempaankin suoritukseen: 2.58.54
  9. Menee viikko reissussa ja treenailut tulee jäämään vähiin. Sopii hyvin tähän kohtaa ja lokakuusta pitää alkaa rakentamaan niiden hintelien juoksupohjien päälle mitä tässä kesän aikana ehdin saada aikaiseksi. Vauhtikestävyys ottaa aina maratonin jälkeen takapakkia ja saapi tuo osa-alue nyt taantua hetken ilman mitään tunnontuskia. Muutama 3-4 -tuntinen vuorijyystö, kevyttä peruskestävyysjuoksua ja sopivasti kyykkäystä ynnä muuta voimailua alle lokakuun aikana ja näillä semmoiseen tikkiin, että runko kestää nousujohteista maratontreeniä jatkossa 5-6 päivänä viikossa ilman natinaa.
  10. Naulan kantaan ja kuten itsekin totesin: Yhtä kaikki, 3500 metrin cooper ei millään mittarilla hätyyttele ihmisen suorituskyvyn rajoja, joten urheilullinen kaveri sen kyllä saavuttaa ja lähestymistapoja on hyvin monia. Jonkinlaisia kestavyysominaisuuksia on silti luonnon antamana tai harjoittelun tuloksena oltava, jotta 3500 metrin viiva pöllähtää 12 minuutin kohdalla.
  11. Tuli veivattua kevyt ryhmälenkki maantierattaalla porukassa; 56 km/315m nousua 28 keskarilla. Lenkkiä höystettiin muutamin lyhyin sprintein, joita tiristämällä saan usein perkeleelliset niskajumit - jotenkin tulee niskoja jännitettyä, kun ketju on kireimmillään. Fillari himaan, spandexit narikkaan ja siitä vielä puntteja kääntelemään vähän tosin vaisusti tällä kertaa, mutta kääntelin silti. Ilta alkaa pimetä turhan aikaisin, eikä arkisin ole pian enään asiaa pitemmille maantielenkeille. Fillarilla tulee ajettua aika satunnaisesti, mutta ihan käypää ajanvietettä sekin on. Kevään alussa hienot kelit aina houkuttelevat maanteille ja tänä keväänä tuli vajaa 200-kilsainen soolo ja muutama lyhyempi maisemakierros ajeltua. Tuolla on noita eritasoisia ryhmälenkkejä tarjolla ja oikein kun haluaa unohtaa kaiken maailman ongelmat ainakin hetkeksi, niin se onnistuu lähtemällä noiden 25 kiloa kevyempien vuoritemposikojen kanssa lähikukkulaa hyökkäilemään. Pelkkä ajatus saa reidet, pakarat ja nupin hyytelöksi. Noilta lenkeiltä on jokusen kerran raahauduttu takki tyhjänä pienellä eturattaalla pyöritellen häntä koipien välissä kotiin.
  12. Enpä lähde sanomaasi kiistämään kun sen noin asettelet. Yhtä kaikki, 3500 metrin cooper ei millään mittarilla hätyyttele ihmisen suorituskyvyn rajoja, joten urheilullinen kaveri sen kyllä saavuttaa ja lähestymistapoja on hyvin monia. Jonkinlaisia kestavyysominaisuuksia on silti luonnon antamana tai harjoittelun tuloksena oltava, jotta 3500 metrin viiva pöllähtää 12 minuutin kohdalla.
  13. Otan vielä varman päälle jalkojen kanssa, ettei vanhat iljetyset rupea vahingossa vaivaamaan. Eilen ja tänään tuli käänneltyä rautaa ja tänään veivasin kiharaisia pikkuteitä maantierattaalla. Koitin vyöryttää ala-asennosta, koska siinä on enemmän asennetta 😆. 52 km 33,0 keskarilla tasaiset iisisti ja ylämäkiin irvistäen. Bostonin sisäänpääsy varmistui, joten kevään tavoitteet alkaa olla tekemistä vaille valmiita.
  14. Miksi sulkapalloilijan pitäisi pystyä juoksemaan 3500m cooperissa? Tuo ei varmaan ole ensimmäinen rajoite, jos urheilulliset tavoitteet ovat sulanpaiskonnassa. 3500 metriä menee cooperissa, kun tekijänä on riittävän urheilullinen yksilö, eikä maksimaalinen hapenottokyky ole luonnostaan niin alhainen, ettei sitä kohtuullisellakaan harjoittelulla saa kehitettyä tuloksen vaatimalle tasolle. Sitten ei tarvita muuta kuin juoksuharjoittelua. 3500 metrin cooper ei vaadi kummoisia nopeusominaisuuksia saatika räjähtävyyttä vaan riittävää kestävyyttä. Tavoitetta voi lähestyä lyhyempiin ja pidempiin matkoihin keskittyvän harjoittelun kautta. Esimerkiksi perinteinen maratonharjoittelu antaa ihan hyvät eväät 3500 metrin etenemiseen 12 minuutissa.
×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy