Jump to content
Juoksufoorumi.fi

zumteufel

Jäsenet
  • Posts

    1 573
  • Liittyi

  • Last visited

  • Days Won

    3

zumteufel last won the day on September 23 2019

zumteufel had the most liked content!

Recent Profile Visitors

2 171 profile views

zumteufel's Achievements

  1. Pe - 4,9 km@5:42, pienet valmistelut. La - Z-Puolikas Kempeleessä säälittävään 1:52- aikaan. Sattui huono päivä, toki kyllä huomasi että veekoot on jäänyt tekemättä. Loppu meni kyllä ihan hölkkäilyksi kun ennätyssaumat katosi horisonttiin ja motivaatio loppui samalla sekunnilla. Laskettakoon hyväksi treeniksi kuitenkin. Tuon juoksun perusteella 3:30 ei mene syyskuun lopussa millään, mutta keli ainakin on todennäköisesti viileämpi ja valmistautuminen parempi tuolloin. Saapa nähdä.
  2. Viime viikko: Ma - Pitkää polkua 23,7 km@8:00. Navigointivirheitä taas kerran. Ti - Salihommia reilu tunti. Raskasta. Ke - Polkua 6,8 km@7:46, pyöräsiirtymiä 25 km. Älyttömän kuuma. To - Seuran yhteislenkki, polkua 13,6 km@7:30 Pe - Lepo La - Lepo Su - Työmatkajuoksua, mennessä 10,1 km@5:54 ja kotiin 10,3 km@5:34. Hyvä. Tälle viikolle alkoikin sitten yhteistyö valmennuksen kanssa, joten suunnittelu on ulkoistettu: Ma - Sali Ti - 30 sekunnin vetoja 2 minsan palautuksella 10 kpl. Verryttelyineen 10,3 kilsaa. Ke - Lepo To - Pyöräilyä 40,2 km@23,5km/h Tämä on nyt kevyt viikko. Ensi lauantaina tosin käyn Kempeleessä puolikkaalla jos jälki-ilmoittautuminen onnistuu huomenna. Ja pistin Terwalle ilmon sisään kokonaiselle, tämä ohjelma tähtää nyt 3:30 alitukseen. Vähän voi tehdä kyllä tiukkaa kun vauhtiharjotteita en ole tehnyt käytännössä koko kesänä. Täytyy ainakin yrittää.
  3. Pallakselta on toivuttu ja onkin aika punoa uudet juonet. Seuraavaksi ajattelin pamauttaa Kempeleen Z-Maratonilla puolikkaan ennätyksen. Ja jos kaikki menee putkeen, niin Terwamaralla käväisen alittamassa 3:30 kokonaisella. Tai joka syksyhän se on pitänyt tehdä, mutta ei sitten ole huvittanutkaan. Jokohan nyt? Seuraava oikea päätavoite tulee kuitenkin olemaan ensi kesän Ylläs-Pallas 100 km. Tällä kertaa aion ulosmitata kaiken ja hommasin ihan oikean valmentajan johtamaan tätä projektia. Tässä kun ei valitettavasti enää nuorene, niin kokeillaan nyt tehdä kerrankin kaikki treenit oppikirjan mukaan ja katsotaan mihin se riittää. Voi ainakin haukkua jotakuta muuta jos treeni ei pure.
  4. Pientä muisteloa Pallakselta: Tänne ei tosiaan pitänyt enää lähteä, mutta sanathan on tehty syötäviksi. Torstaina moottorimarssia Ylläkselle hotellimajoitukseen. Iltapalan kanssa oli pientä säätöä kun hotellin ravintolasta ei löytynyt tilaa ja muita muonituspaikkoja ei ollutkaan auki Ylläksen tällä puolella. Nälkäkiukku nosti jo päätään ennen Äkäslompolosta löytynyttä burgerateriaa. Lopulta maha täynnä tyytyväisenä nukkumaan. Perjantaiaamuna normaalit aamutoimet ja kisabussilla Hettaan. Tuttujen moikkailua ja perustäpinöintiä. Muistuttelin siinä itseäni että alussa pitää himmailla, vaikka kuinka tekisi mieli paahtaa asfaltti/hiekkatieosuus reippaasti. Saahan sitä muistutella. Startista rennolla otteella heti sykkeet veekoolle ja menoksi. Asfalttipätkä 5:35 keskarilla suhteellisen lämpimään keliin säikäytti ja hiekkatiellä nostin jalan pois kaasulta ja annoin porukan lappaa ohi. Kerrankin tein kisassa jotain viisasta. Ekaan huoltoon ajassa 1:09, pullot ja rakko täyteen, pari vihreää kuulaa ja menoksi. Matka jatkui mukavasti, mitä nyt paarmojen ja mäkäräisten määrä lisääntyi kilometrien kanssa samassa suhteessa. Keskityin erityisesti energiapuoleen, sehän on ollut mulla se suurin murheenkryyni. Nyt pistin aina ruoka-aikaan kävelyksi ja annoin sykkeen pudota kunnolla. Aterian jälkeen vielä varmistin että lataus pysyy kohteessa ennen kuin lähdin kirmaamaan. Tälle reissulle otin evääksi peruskattauksen lisäksi Nosht:n vauhtikarkkeja, ja ne olivatkin oiva valinta. Energian kanssa ei ollut ongelmia. Jonkun verran ennen Ketomellan huoltoa pannutin ihan huolella naama edellä tantereeseen. Kävi ihan älytön munkki että lärvin alle sattui pehmeä suotursake, selvisin pelkästään naaman pesulla haaverista. Ketomellan huollossa ajassa 4:12 ja ajattelin että tämähän menee helposti 9 tunnin alle. Vesi oli loppunut jo edellisellä pätkällä kesken ja vähän huoletti kuinka se riittää 10 kilsaa pidemmän välin, varsinkin kun maasto muuttuisi haastavammaksi. Pistin pullot ja rakon piripintaan ja ajattelin vähän säästää vettä. Se olikin tavallaan paha moka. Mulla kuluu muutenkin nestettä tosi paljon peruspitkiksilläkin ja nyt vesi loppui säästötoimista huolimatta paljon ennen helpottavaa purotäydennystä. Join siinä varmaan litran pystystä ja täytin pullot. Silti piti säännöstellä vielä vettä ennen maalia ja se loppui kuitenkin. Loppumatka meni siinä aika sumussa paarmoja huitoen. Ainoa alakulon hetki tuli kun jonkun tömpäreen päällä Garmin näytti kisan ilmoitettujen nousumetrien olevan täynnä. Ja vähän ajan päästä olin taas loputtoman nousun juurella. Se meinasi lannistaa. No, se oli kuitenkin se viimeinen nousu, tiristin huipulla viimeiset tipat vesipulloista ja lähdin laskettelemaan helppoa soraväylää kohti maalia. Ihan vittuillessaan päätin uhrata etureidet polkujuoksun alttarilla ja menin ihan reippaasti kipukynnyksen sietorajoilla. Maaliin vähän päälle kymmenessä tunnissa. Ihan hyvä suoritus. Kroppa kesti yllättäen täysin ilman kipuja, ehkä ensimmäistä kertaa. Ainoa murhe oli nestehukka, mutta sille ei oikeastaan voi mitään. Kaikista puroista täytin pullot, joten minkäs teet. Tuo 30 kilsan huoltoväli on kyllä aika paha, ainakin tuollaisella helteellä. Jos puroja ei olisi ollut, niin en tiedä miten olisi käynyt. Hieno reissu ja hyvä suoritus, olen tyytyväinen. Sitä vaan jäin miettimään, että mitä on mahtanut liikkua kaikkivaltiaan, tai sen kuka maailman on rakentanutkaan päässä siinä vaiheessa kun ollut aika suunnilla paarma? Että mitä vielä puuttuu? Keksitään vittumainen päänkiertäjä ja sille lakeijaksi miljardi mäkäräistä. Nyt maailma on valmis.
  5. Ja sitten perushimmailut kisaan. Joka toinen päivä jonkinlainen pikkuhölkkä ja tämän projektin päätöstreeninä tänään kisavarustuksessa polkua 11.3 km@6:43. Polvi juonii vähäsen, lonkka vähän enemmän ja alaselkä turhankin pahasti. Lupailee vielä suhteellisen lämmintä keliäkin, joten nautinnollinen reissu lienee edessä. Saapa nähdä mitä tästä tulee. KK:n jälkeen treeni on ollut monestakin syystä aika rikkonaista ja nyt mennään puhtaasti vanhoilla pohjilla. Minkäänlaista aikatavoitettakkaan en osaa arvata, johonkin 10 tuntiin voi olla mahkut jos paikat kestää. Vaan onhan se lystiä lähteä reissuun.
  6. Viimekertaisen päivityksen jälkeen suoritetut uroteot: Ke - Lepo To - Polkua 15,8 km@7:26 Pe - Saunalenkki 5,5 km@5:56 La - Kaljaa Su - Kohmelo Ma - Peruspolkua 15,2 km@7:08 Eilisellä lenkillä potkaisin jotain kivipahasta sillä seurauksella että pottuvarpaan pää halkesi ja Kuusamon jäljiltä kärsinyt kynsi irtosi pitimistään. Ei se treeniä sinällään estä, mutta täytyy vähän varoa ettei pääse tulehtumaan. Pallaksen 66 km on kuitenkin jo vajaan parin viikon päästä, joten eipä tässä kovin rajuja treenejä enää tarvikaan tehdä.
  7. Aika laiskaa menoa. Tuttu kisanjälkeinen alakulo on vaivannut eikä juoksu muutenkaan ole oikein kulkenut. Viime viikolle kuitenkin rämmin pöpelikössä sääskien ja paarmojen riemuksi kokonaiset 44 kilsaa. Itikkaa on muuten aivan helvetisti liikkeellä. Eilen kävin polkuilemassa 17,7 km@7:33, ja hölkän lomassa pohdiskelin että joku päämäärä tähän hommaan on saatava. Kotona pikainen palaveri huoltojoukkojen ylijohtajan kanssa, muutama tiukka neuvottelupuhelu työmaalle, Eazybreik- saldon tsekkaus, hotellin buukkaus ja ilmoittautuminen Pallakselle. Mieli kirkastui välittömästi.
  8. KK:n jälkeen viikko totaalilepoa ja nyt koneita pikkuhiljaa käyntiin. Eiliselle kevyttä polkua 11,5 km@6:47. Polvi oli ehkä vähän yllättäen ihan ok, oikea lonkka sen sijaan kipuili suhteellisen pahasti. Se taas on siinä mielessä outoa, että kisassa se ei vaivannut ollenkaan. Tälle päivälle pieni aamuhölkkä, 3,6 km@5:57. Ei oikein tahdo jaksaa, palautuminen lienee vielä pahasti vaiheessa. Pitää ehkä ottaa vielä tovin verran kevyesti.
  9. Pieni kisaraportti: Lähtökohtaisesti kunto oli parempi kuin koskaan. Talven ja kevään treenit menivät suunnitellusti ja kroppa oli valmis ylittämään kaikki odotukset. Kuten aina. Ajelin pelipaikoille neljän pintaan ja siitä murkinalle ja välppäämään varusteet kuosiin. Kello kymmenen bussilla sitten starttipaikalle. Matkaan saikin lähteä omaan tahtiin yhteislähdön sijasta ja siinä pääsikin heti omaan rytmiin, yleensähän alkupätkä tuolla on tympeää jojoilua. Lähdin matkaan käsijarru päällä ajatuksella että jokainen seiskalla alkava kilsa on aivan riittävä tähän tavoitteeseen. Ainakin perinteinen alun keuliminen piti välttää. Siinä löytyi sitten sopiva letka ja kilometrit kuluivat mukavasti. Yhdet kunnon kiintiöpannut piti luonnollisesti vetäistä ja siinä meni repussa ollut muki päreiksi. Onneksi ei muita vaurioita. Oulankaan saavuin vähän alle neljässä tunnissa, lihalientä, kahvia, pullot täyteen ja menoksi. Meno oli edelleen kevyttä. Puolimatkan kyltillä aikaa oli mennyt vajaa 5,5 tuntia. Energia ei vaan oikein enää uponnut, ja tässä vaiheessa olisi pitänyt kylmästi pysähtyä ja syödä väkisin. Liikkeessä syöminen ei kuulu vahvuuksiin sitten millään tavalla. No, basecamp alkoi lähestyä. Matka painoi jo sen verran, että loivatkin ylämäet kävelin suosiolla, tasaiset ja alamäet vielä ihan reippaalla hölkällä. Basecampissa nopea huolto. Muutaman kilsan jälkeen vasemmassa polvessa alkoi varsin tutunoloinen vihlonta. Vanha kunnon itb alkoi tehdä paluuta vuosien jälkeen. Onneksi muistin että kipu on vaan tunne ja siirsin murheen syrjään. Jonkinlaisen taipaleen jälkeen homma sitten mureni käsiin. Liian vähät syömiset kostautui ja tajunta alkoi hämärtymään. Oli pakko istahtaa kannon nokkaan korjaamaan tilannetta. Pidin itselleni puhuttelun ja sen jälkeen puoli pötköä siripiriä, geeli, lakupötkö, pätkis, suolaa ja pähkinöitä. Vartin verran syviä henkäyksiä ja muona pysyi just ja just sisällä. Taas liikkeelle. Ja hyvä tavaton minkälainen tunne se oli kun energia lähti kiertoon ja moottori käynnistyi. Virtaa oli taas pienen voimalaitoksen verran, harmittavasti vaan polvi ei kestänyt tehonlisäystä ja varsinkin alamäkien eteneminen meni ihan köpöttelyksi. Konttaisen huoltoon tullessa on jo selkeästi tavoitteesta jäljessä ja oli pienen kriisipalaverin paikka. Keskeyttäminen on lähtökohtaisesti perseestä, mutta olisiko lopun mäkien kipuaminen kipeällä jalalla sen arvoista? Päätin kuitenkin nilkuttaa maaliin. Aikaa meni 14:20, mikä ei tietenkään tyydytä. Jäi liikaa jossittelua polven ja energiahommien kanssa. Toisaalta, syömisten hallinta kuuluu olennaisesti lajiin ja rasitusvammatkin ovat yleensä omaa syytä. Eli katellaan ensi vuonna uudestaan. Nyt palauttelen vähän aikaa ja toivon ettei polven kanssa mene yhtä kauan kuin viimeeksi, silloin taisi vierähtää 4 kuukautta että olin juoksukunnossa. Jos selviän kuitenkin ilman pahempaa telakkaa, niin seuraava tähtäin on joko PEP, Pyhän Tunturimaraton tai Nuuksio, riippuen miten saa töistä vapaata. Että semmosta.
  10. Tarkasti ajateltuna kyllä. Ja siihen kiteytyy myös tämän lajin hienous, herkkujen mättäminen.
  11. Projektin viimeinen lenkki ennen H-hetkeä, 7,9 km@5:40. Kisasuunnitelma alkaa olla valmis. Tämä yöjuoksu osuu tällä kertaa hyvään saumaan, tässä on nyt yövuorot takana ja pidänkin taktisesti rytmin yömoodissa viikonloppuun asti. Eipähän tule sen suhteen ongelmia. Muutenkin tämän kisan voi ottaa yhtenä yövuorona. Bussi lähtee kymmeneltä, yövuoro alkaa kymmeneltä. Töissä eka tunti menee monta kertaa ihmetellessä, bussimatka kestänee sen verran. Lähdöstä Oulankaan tehdään innokkaasti töitä, aivan kuin työmaallakin ensimmäiset nelisen tuntia. Juttu luistaa ja fiilis on tarmokas. Oulangassa ollaan sitten kello kahden pintaan, mikä on yövuorossakin lounasaika. Dropbagista karjalanpiirakoita reilulla meetwurstikuorrutuksella. Aika peruseväs myös duunissa. Siitä sitten kohti Juumaa. Vähän alkaa ajatus karkailemaan. Pitäisikö etsiä helpompia hommia. Muutama tunti ja vapaille. Onneksi on julmettu määrä irtokarkkia mitä mussuttaa. Kerrankin voi ahmia hyvällä omatunnolla, toisin kuin yleensä aamuyön tunteina työpaikalla. Kyllä tämä tästä. Basecampistä Konttaisen huoltoon vielä naurattaa. Tämä homma on hoidettu. Enää odotetaan aamuvuoron toveria päästämään väsynyt hahmo ansaitulle vapaalle. Vaan sitten kaikki romahtaa. Puhelin soi, aamuvuoron tyyppi on sairastunut. Päästäjää ei tule. On jäätävä ylitöihin. Kello on aamukahdeksan. Pää on tyhjä. Mahassa pyörii. Ei jaksa. Voittaispa lotosta niin ottaisin lopputilin. Ikinä en enää tule tälle työmaalle. Lopulta maali häämöttää. Punainen matto ja kuulutukset. Vuoromestari on saanut houkuteltua iltavuoron kaverin tulemaan aikaisemmin töihin. Helpotus ja riemu täyttää mielen. Suihku, pari kaljaa ja nukkumaan. Ja työvuoron pituudeksi muodostuu näillä spekseillä 11 tuntia 59 minuuttia.
  12. Kevyttä liikehdintää 8,7 km@6:07. Testailin tulevan viikonlopun vaatevalintoja. Keli oli +7, kevyttä sadetta ja täysin tyyntä, varustuksena caprit, kompressiosukat, t-paita, pitkähihainen tekninen paita ja kuoritakki. Taidan lähteä tuolla combolla kisaan, reppuun vielä toinen pitkähihainen paita hätätilannetta varten. Onpahan säätövaraa molempiin suuntiin.
  13. Viimeisiä viedään ja viikon päästä tähän aikaan säälin itseäni Kuusamon korvessa. Tämä viikko on jo menty selkeästi himmaillen: Ma - Lepo Ti - Pieni polkuhöntsä 5 km@7:13. Ke - Salilla vajaa tunti crossaria ja pari kilsaa matolla. To - Kimppapolkua 10,4 km@7:34. Pe - Lepo Ja viikonloppu menee tuplavuorojen parissa duunissa, eli viikon urheilut on tehty. Ensi viikolla vielä pari pientä pyrähdystä ja toivottavasti onnistunut kisasuoritus.
  14. Vähintäänkin korkea aika aloittaa sääspekulaatiot:
×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy