Jump to content
Juoksufoorumi.fi

makez76

Jäsenet
  • Content Count

    1 388
  • Liittyi

  • Last visited

  • Days Won

    7

Everything posted by makez76

  1. makez76

    Hoka One One

    Juu, niissä Carbon X malleissa on tosi raju se Hokan metarocker ”kiikkupohja”. Itseäkin oudoksuttaa aina ensimmäiset pari sataa metriä ne jalassa juostessa, mutta parin maratonin ja muutamien treenilenkkien perusteella uskallan sanoa, että kannattee kokeilla avoimin mielin :)
  2. Ma: 11,01km@5’24/km Ti: aamu 11,01km@5’18/km + ilta 5km@4’33/km ja 45min punttia Ke: aamu 9,03km@5’28/km ja ilta 11,02km@5’02/km To: aamu 10,79km@5’22/km + ilta 11,10km@4’29/km Pe: 26,07km@5’26/km La: lepo Su: aamu 13,34km@7’35/km + ilta 5km@4’30/km ja 45min punttia Juoksua 113km Ma: 12,01km@5’34/km Ti: lepo Ke: 31,12km@5’56/km To: 11,13@6’55/km Pe: 10,13km@4’26/km La: Iin talvisarjan testijuoksu, lämmittelyä 7,11km@4’47/km + 10km@38.39min + loppuverryttely 3,19km@4’55/km Su: 15,37km@4’50/km Juoksua 100km Peruskuntokausi ja talvisarjakin nytkähti käyntiin. Kymppi kulki hyvässä säässä ihan suht mukavasti maantiellä 38.39min aikaan, vaikka kuormaa oli alla aika tavalla. Tämä kuluva viikko muodostuu kyllä sitten tosi löysäksi juoksujen osalta, kun työt ja muut kiireet pitää pois treeneistä. Alkuviikon äpöstelyt: Ma: 10,76km@4’54/km Ti: 15,05km@4’25/km Ke: 16h töitä..
  3. Onnittelut Sepolle. Kokemuksesta tiedän, että se seuraava kolmen tunnin alitus tulee jo ”helpommin”. Tervetuloa alle kolmen tunnin kerhoon 👍
  4. Kovaa poika luukuttamaan sekä maratonia, että maratonien mittaisia juoksumatkoja tämä Eliud. Itse olisin toivonut kuitenkin, että näin legendaarinen raja olisi rikottu jossain oikeassa maraton tapahtumassa, kilpaillen muita vastaan, sitten joskus aikanaan, sikäli sen aika olisi tullut. Kaikkien maratontaiteen sääntöjen mukaan. Toivottavasti tuo aika tulee, kenties jo Eliudin itsensä juoksemana? Lienenkö ainoa joka ajattelee näin? Mut upea juttu jokatapauksessa, vaikka ei itseä niin isosti sytytäkään.
  5. makez76

    Hoka One One

    Taas yhet Hokat tuhannen kilsan tennareiksi. Nämä Napalit (Clifton1) nähneet nyt 1015 kuntoiluyksikköä ja edelleen ihan hyväkuntoiset. Pääasiassa juostu maantietä, mutta myös sorateitä ja vähän polkujakin. Olleet kyllä hyvät kulkimet keveille ja peruskuntolenkeille. Oli tarkoitus nakata noi roskiin, kun tonni tulee täyteen, mut kun ei oo oikein mitään vikaa likaantumisen lisäksi vielä, niin en taida raaskia. Tosin haluttaa kyllä jo ottaa kevyille ja peruskuntolenkeille pehmitettäväksi Rinconit ja kattoa mitä ne kestää, joten kait noista on aika jo luopua..
  6. Sunnuntai 8,29km 5’36/km. Viikko täyteen ja viikon saldo 108km juoksua. Maanantai 11,11km 5’19/km Tiistai 16,45km 5’31/km Keskiviikko 18,32km 5’28/km Torstai aamu 11,84km 5’26/km ja ilta 8,26km 4’15/km Perjantai aamu 7,45km 5’40/km ja ilta 5,51km 6’25/km Lauantaina Hanskin hölkkä. Perinteinen maastojuoksukisa Kemisssä omissa kotimaastoissa. Paikalle juoksin verryttelyksi kotoa, 4,32km verran. Sitten kisaan ja vaikka tuon verryttelyn aikana jalka tuntuikin raskaalta, niin itse kisassa kulki kyllä ihan hyvin. 8km maastorata meni aikaan 30.48min, mikä on 45sek edellisvuotena juoksemaani nopeampi aika. Keskivauhtikin oli maastoon itselleni ihan kelvollinen 3’52/km. Tuolla irtosi kisan neljäs sija, edelläni kolme nuorempaa hiihtäjää, jotka perinteisesti testaavat syyskuntoaan tässä kisassa. Kisan jälkeen hölkkäilin vielä kotiin jälkiverraksi 4,02km verran. Sunnuntai 11km kuntosalin juoksumatolla 5’32/km ja päälle 30min voimatreeni punteilla. Viikon juoksukilometrit 106 verran. Maanantai pitkä lenkki 31,34km 5’44/km Tiistai aamu 11,13km 5’33/km ja ilta 10,58km 4’45/km Keskiviikko lepo Torstai 17,25km 4’33/km Perjantai lepo Lauantai, 10000m ratakilpailu Tervolassa. Alkuun 5,2km ja 2,1km verryttelyt ennen kisaa ja sitten kymppitonnille. Loppuaika 38.29min. Olen kyllä tuohon hieman pettynyt, sillä odotin noin 37min aikaa, ehkä jopa hilkun allekin.. No, kymppitonni on rehellinen ja armoton kestokunnon mittari ja se oli nyt tuossa. Sillä irtosi kuitenkin kisan toinen sija. Keli oli kyllä kylmä ja mulla shortseissa jalatkin kyllä selkeesti kangistui, oli ehkä hieman liiankin kylmää minulle ja sillä paras terä katosi askeleesta. Kisan jälkeen vielä 2km loppuverryttely. Sunnuntai 11,01km 5’19/km. Viikon juoksukilometrit tasan 100.
  7. Tää Ole Halonen on kyllä suomalainen versio japanilaisesta maratonsamuraista Yuki Kawauchista. Arvostan kyllä herran tekemistä 👌
  8. Tiistai: reipasta 10,72km 4’34/km Keskiviikko: perusjyrää 11,02 5’16/km Torstai: aamu kevyttä 15,13km 5’27/km ja ilta reipasta/kovaa kovaa 10,80km 4’08/km sisältäen 6x150m kovat vedot Perjantai: kevyttä 10,25km 5’23/km Lauantai: Kisapäivä. Aamusta aikaisin liikkeelle ja kohti Oulua, missä odottaisi 10km Oulu-Juoksu maantiellä. Paikalle saavun hyvissä ajoin ja lähden verryttelemään. Jalka tuntuu 5,08km verryttelylenkillä hieman raskaalta, mutta tuon aikana pudottelen kilsan oletetulla kisavauhtituntemuksella ja se hurahtaa 3’46min aikaan. Vähän kyllä epäilyttää, ei oikein tunnu freesiltä olo. No, hetkeksi huokaisemaan ja kun aikaa on vielä hyvin ennen starttia, niin otan vielä vajaan 15min ja reilun 2,5 kilometrin verryttelyhölkän. Jalka tuntuukin jo nousevan vähän kevyemmin. Ilmeisesti tuo aiempi verryttelyjuoksu ja sen aikana ladottu kova kilsa avasi aikaisesta aamusta ja reilun tunnin autoilun kangistamia koipia. Startti on Oulu-Juoksussa klo. 11.00 ja joukko lähtee startista mielestäni tajutonta vauhtia liikkeelle. Itse koetan hillitä menohaluja sen mitä pystyn ja silti eka kilsa sujahtaa 3’38min aikaan. Vähän epäilyttää, mutta juoksu tuntuu kuitenkin rennolta. Tosin kyllä kovaltakin, mutta niin sen pitää kympillä tuntuakin. Sellaiselta, että kaikki on pelissä, eikä oikein tiedä katkeaako vai ei.. Kisa jatkuukin tästedes irvistellen ja M50 sarjan tulevan voittajan kanssa vuorotahtiin vedellen muutaman juoksijan letkassa. Kilometriajat pysyy mukavan tasaisina 3’40min paikkeilla, lukuunottamatta patomäen nousun sisältänyttä kilometriä, joka vie 3’54min. Tuosta toivun kuitenkin lopuille noin kolmelle kilometrille samaan vauhtiin kuin kisan alkupuoliskolla ja maaliin saavun ajalla 37.38min. Olen ihan nakit ja muusi, mutta niin sitä pitää ollakin. Onhan tuo samalla maantiekymppieni ennätys ja vain kerran on radallakin mennyt kymppi kovempaa. Joten erittäin hyvä juoksu ajallisesti. Tosin loppu hieman harmittaa. Hävisin nimittäin loppukirissä kolme sijoitusta. Minunkaltaisella maratonhöylällä kun ei loppukiriä vain ole yhtään - pitäisi kyllä harjoitella kunnon lopputinittelyjä väsyneenäkin.. ei harmittaisi tuollainen loppukiriääpättömyys niin paljoa, kun irtoaisi edes vähän ruutia lopussakin.. Kisan jälkeen keräilen itseäni aika pitkään kentän nurmella. Yritin kuitenkin pitkää loppuvetoa noin 600m ennen maalia, mutta sekin katkesi kesken, kun olin jo ihan tiltissä n. 300m ennen maalia. Vähän virottuani käyn vielä reilun 2,5km jälkiverryttelyn ja kyllä reisissä tuntuukin, että juostu on. Kyllä kympin juokseminenkin on hienoa hommaa!
  9. Sunnuntai. Taas kierros Takajärven kuntorataa kotoakäsin ympäri. Kevyttä 8,28km 5’09/km keskitahdilla. Viikkoon 41 kilometriä juoksua, eli hyvin kevyt viikko maratonin jälkeen. Maanantaina aamusta kevyttä 22,11km 5’24/km keskitahdilla. Aika kokeilla alkaa taas maisteleen miltä maistuu normaalimmat määrät - ja pitäisihän sitä hieman tällä viikolla kokeilla kovempaakin juoksua. Voi olla, että lauantaina, sikäli muilta hommiltani joudan, käyn kokeilemassa Oulu-juoksussa 10 kilometrin tepsuttelua. Viimeistään kuitenkin 5. päivä lokakuuta terveenä ollessani starttaan Tervolassa 10000m ratakisassa.
  10. Ma: lepo Ti: kevyttä 8,30km 5’36/km Ke: kevyttä 8,28km 5’22/km To: kevyttä 8,28km 5’16/km Pe: lepo La: 8,21km 5’23/km Levin Ruskamaratonin jälkeen viikko on sujunut kevyen lenkkeilyn merkeissä palautellen. Erityisesti reisille tuo maraton tuntui olevan tällä kertaa kova koettelemus ja mitään haluja kovempaan harjoitteluun ei kyllä ole ollut. Vaan kyllähän täysivauhtinen maantiemaraton sina oman palautumisajan tarvitseekin. Wihan kilometrit, jonka 100km matkaa olin harkinnut, on kuulemma peruttu.. joten pitää nyt harkita siirrynkö loppuvuodeksi lyhyemmille kilpailuille ja pikkuhiljaa peruskuntokaudelle.
  11. makez76

    Wihan kilometrit 2019

    Kilpailua ei kuulemma järjestetä tänä vuonna, eikä näillä näkymin enää tulevinakaan vuosina. Järjestäjät ilmeisesti lyöneet pillit pussiin. Aikansa kutakin ja kun uusia järjestäjiä ei ole ilmaantunut, niin kisaakaan ei näin ollen ole. edit: näillä näkymin ensi vuonna kilpailu pianaikaa järjestetäänkin taas, joten toivotaan tämän jäävän vain välivuodeksi Wihan osalta.
  12. Tuo on kyllä varmasti kokeilemisen arvoista. Joku n. 8 viikon kova intervallijakso vois tehdä terää ja viedä vielä napsun eteenkäsin. Mie kun tosiaan olen hyvin pitkälle puhtaalla peruskunnon ja pidempikestoisen vauhtikestävyyden kehittämisellä lähestynyt tähän asti näitä maratoneja.
  13. Maanantai lepoa, ehkä tänään illalla kevyelle lenkille? No kattoos nyt, kiire ei onneksi ole. Muutama sananen kuitenkin keväästä, kesästä ja siitä miten tuo sub3h maraton tuli jo viidentenä vuotena peräjälkeen. Eipä se kyllä sinänsä ihmeitä vaatinut, vaan sitä tuttua peruskauraa millä se on tullut joka vuosi. Aika monta vuotta olen saanut harjoitella ja kilpailla ilman isompia rasitusvammoja, ihan muutaman päivän taukoja lukuunottamatta olen ollut harvinaisenkin terve ja on tuntunut, että tässähän kestää mitä vain. Tänä keväänä sain kuitenkin maaliskuun lopussa oikeaan jalkaani todella pahan plantaarifaskiitin tulehduksen 10km maantiekisan jälkeen, jonka juoksin nastallisilla suunnistuskengillä. Tuolloin juostu reitti oli pahimmoilleen 50/50 peilijäätä ja sulaa kuivaa asfalttia. Ilmeisesti noilla sulan osuuksilla pohkeet ja jalkapohjat joutuivat turhankin lujille ja kun en hyvässä nousukunnossa malttanut kisan jälkeen levätä riittävästi, niin seurauksena oli todella paha kantakalvon tulehdus. Tuosta aiheutui sitten varmaankin jo niin monelle tutut jutut. Ensi alkuun sitä haluaa asian kieltää ja ajattelee, että pari päivää lepoa ja homma jatkuu siitä ilman mitään. Viikon jälkeen alkaa jo tiedostamaan, että ei tästä mitään tule - ja lopulta, on todettava tosiasiat ja alettava parantamaan rasitusvammat. Omalla kohdallani sain tuon kuriin noin pari viikkoa vamman ilmestymisen jälkeen ottamalla työterveyden kautta kortisoonipiikin kantapäähän ja lepäämällä sen jälkeen pari viikkoa päälle. On kulunut siis jo yli kuukauden päivät ja vaikka olen polkenut spinningpyörää, niin huomaan lenkille päästyäni, että juoksukuntoa ei voi todellakaan varastoida. Samaan aikaan toukokuun alkupuolella olen muuttanut uuteen asuntoon ja omakotitalo sekä muuttopuuhat vaativat alkuun paljon aikaa, eikä lenkillekään oikein tahdo ehtiä sen mitä haluaisi. Toisaalta se saattaa olla hyväksikin, sillä jalassa on edelleen pieniä tuntemuksia. Viikkokilometrit pyörivät 60-90 välillä ja vaikka Iissä syntyykin 38.57min kymppitonni toukokuun lopulla, niin tuntuma on sellainen ettei kunto oikein ole kohdallaan maratonia ajatellen. Yritän kuitenkin treenailla kovempiakin lenkkejä, koska minulla on nimi osallistujalistalla Tromssan juhannusmaratonille Norjaan. Peruskuntopohja ei kuitenkaan riitä noita treenejä ajatellen, enkä oikein saa niistä sitä vastetta mitä tulisi saada. Näinpä Juhannuksena juostu erittäin hieno Tromssan Midnight Sun marathon päätyy keskeytykseen noin 22km kohdilla ja vaikka keli siellä olikin tosi surkea ja koetan sillä perustella keskeytystä, niin tiedän etten olisi siellä millään kelillä alittanut 3h rajapyykkiä - vaikka vielä keskeyttäessäni siinä vauhdissa olinkin. Tuon maratonin jälkeen sitten taas paluu perusjuttuihin ja oikeaan harjoitteluun. Nostan viikkokilometrit niin, että pyrin juoksemaan vähintäänkin 100km per viikko. Siinä onnistunkin. Käyn treeninä juoksemassa kesäkuun lopussa vielä Raahessa 31km polkujuoksukisan, mistä irtosi aika vaatimattomalla juoksulla 5. sija. Muuten juoksen lähinnä vain kevyitä ja reippaita lenkkejä pyrkien nostamaan peruskuntopohjaa ylös. Pikkuhiljaa juoksu alkaa kesäkuun lopun ja heinäkuun aikana tuntumaan yhä paremmalta elokuuta kohti mennessä ja otan mukaan kovempia 10-14km lenkkejä. Tuntuma alkaa olemaan sellainen, että peruskuntopohja pitää ja nuo treenit antaa vastettakin. Elokuun alussa käyn seurani kisoissa kylmiltään tyrkkäämässä 800m ratakisan, missä huomaan olevani melkoisen hidas jaloistani. Aika 2.36,68min 800 metrillä ei taida oikein minkään laskurin mukaan riittää maratonilla 3 tunnin alitukseen, mutta en ole huolissani. Keskityn siihen mitä maratonjuoksu vaatii, kovaa peruskuntoa ja hyvää pitkäkestoista vauhtikestävyyttä. Jatkankin niin, että tärkeimmät treenit ovat 12-14km tasavauhtiset reippaan kovat lenkit sekä vielä tässä vaiheessa kevyet pitkät lenkit. Mukana pidän myös paljon 12-20km mittaisia kevyitä lenkkejä, joista viikkojen kilometrit pääosin koostuvatkin. Nuo helpot lenkit juoksen 6'00-5'20/km tahdilla, joskus jopa 7'00/km tahdilla avovaimoni kanssa. Näin pidän kokoajan huolen siitä, että saan sekä riittävästi määrää, että myös peruskuntoharjoittelua kestääkseni nuo kovempivauhtiset 12-14km lenkit ja ennenkaikkea saadakseni niistä oikean vasteen. Elokuun puolivälillä juoksen Pyhän Tunturimaratonin kokeiluna. Tuo menee sijoituksellisesti ja ajallisestikin hieman heikosti. Olen 10. ja aikakin n. 20min heikompi kuin etukäteen ennakoimani "ihanneaikani", mutta mutta.. olen juossut reitillä noin 3km harhalenkin extraa, joten tulos on oikeasti lähellä omaa ihannesuoritustani, jolla olisi ollut mahdollisuuksia jopa haaveilemaani top viiden sakkiin. Pyhältä en juuri palauttele, vaan jatkan siitä mihin jään, mutta reippaan kovien 12-14km lenkkien (vauhti n. 4'05-4'10/km) seuraksi otan lyhyet maastokisat sekä pitkät kiihtyvät lenkit nostaakseni kuntoni syyskuulle sub 3h maaantiemaratonia ajatellen riittävään kuntoon. Ehdinkin tehdä näitä molempia kaksin kappalein. Maastojuoksukisat käyn Rovaniemellä (3,5km) ja Tervolassa (4,2km) ja molemmissa vauhti on itselleni hyvää ja henki vinkuu kivasti. Samalla pitkät kiihtyvät lenkit kulkee ihan mukavasti ja molemmissa viimeinen vitonen tulee rasituskuormaan nähden ihan mukavasti. Kokoajan tuntuu, että nyt treenataan, mutta samalla myös siltä, että ehdin nippanappa palautuakin ja saan treeneistä ihan hyvää vastetta. Näin uskallan lyödä jo elo-syyskuun vaihteessa ilmon sisään Levin Ruskamaratonille. Tiedän, että siellä reitti ei nopein mahdollinen ole yli 300 nousumetrin ansiosta, mutta oma tuntuma on sellainen, että kestän tuon ja pystyn juoksemaan siellä alle kolmen tunnin - ja niinhän siinä kävikin, että noin viikon keventelyn jälkeen tulos 2.56.56h oli tosiasia. Siinäpä se lyhyesti; paljon oikeasti kevyttä juoksua höystettynä 1-3 kertaa viikkoon tehdyillä kovemmilla treeneillä. Loppujen lopuksi maratonharjoittelu on aika yksinkertaista ja omalla kohdallani se ei alle kolmen tunnin suoritukseen ainakaan vaadi hirveästi kovia vetoharjoituksia, oikeastaan en rehellisesti tehnyt niitä tälläkään kertaa yhtään, vaan luotin puhtaasti peruskunnon ja pidempikestoisen vauhtikestävyyden kehittämisen riittävän. Nyt seuraavaksi olisi ainakin 25 ratakierrosta tähtäimessä lokakuun alussa, joten pinetä vetoharjoitteluakin voisi ottaa ohjelmaan. Kymppitonnilla kun vauhtiväljyys on jo hieman merkittävämmässä roolissa.
  14. Perjantain pitelin sitten tosiaan vain lepoa ja koetin vain syödä ja juoda sopivasti, mutta ei liikaa. Heti aamusta perjantaina lähdettiin ajelemaan avovaimon kanssa kohti Leviä ja päivä sekä ilta sujui kisaa odotellessa ja Antti Tuiskun päivää Vain elämää -ohjelmasta seuraillen. Itse toki olen vankkumaton heavy metallin ystävä, mutta kyllä mie silti esim. Antti Tuiskua arvostan artistina. Varsinkin nyt, kun puhui omalla tavallaan niin hienosti Mika Myllylästä. Lauantai aamuna kello herätteli puoli kahdeksan aikoihin ja siitä sitten hotellin aamupalalle. Nää on maratonaamuina tavallaan kärsimystäkin, kun normaalisti tulee mätettyä ihan huolella, kun kerrankin pääsee pitopöytiin 🙂 Nyt oli tyytyminen pariin siivuun vaaleaa leipää, isoon croissanttiin, muutamaan mukiin mehua ja pariin kupposeen kahvia höystettynä kakun palasella ja parilla keksillä. No, saattoi siinä kyllä yksi karjalanpiirakkakin eksyä sivussa tuulen suojaan, mutta kokoajan piti kuitenkin miettiä ettei ainakaan ähkyyn mättäisi. Aamupalan jälkeen sitten takaisin hotellihuoneeseen vielä hetkeksi lepäilemään ennen starttia. Levin Ruskamaraton 2019 Kaunis päivä, aurinko paistaa ja tyyni keli. Maraton lähtee Levillä yhtä aikaa puolimaratonin kanssa, joten lähtöalueella oli jopa ruuhkaista. Änkeän kuiten itseni röyhkeästi aidan yli ihan keulille varmistaakseni hyvän startin. Kello 12.00 startti ja eikun liikkeelle. Olin hieman ennen starttia käynyt tekeen noin 2 kilometrin lämmittelyhölkän, joten oma jalka tuntui heräävän ihan mukavasti liikkeelle. Heti lähdön jälkeen on n. 300m pitkä ylämäki, missä otan suhteellisen rauhallisesti, varoen lähtemättä liian kovaan alkulaukkaan. Eka kilometri sujahtaa tuosta mäestä huolimatta kuitenkin 4'07min aikaan, joten siitä ainakin startti tuntui onnistuneelta tavoitteeseen nähden. Seuraavaksi Levin kahteen kertaan kierrettävä reitti onkin hieman laskuvoittoinen aina noin puoliväliin asti kierrosta, minkä jälkeen alkaakin oikeasti mäkiset osuudet. Ensimmäisellä kierroksella saan kuitenkin pidettyä vauhdin nättiin 3'57-4'08/km lukemissa, lukuunottamatta 4'17min vieneen kilometrin, jonka aikana noustaan Sammun tuvan lähistöllä oleva mäki ylös. Tuo onkin tämän Levin Ruskamaratonin "parasta antia" yli 50 nousumetrillään noin 1,5km matkalla. Joten reittä tarvitaan, reitti ei todellakaan ole mikään tasaisin. Juoksu jatkuikin tästä ihan mukavasti läpi ensimmäisen kierroksen ja kierroksen lopussa saavuttuani takaisin Levin keskustaan ennen toiselle kierrokselle lähtöä, sain aivan mahtavaa kannustusta läpi yleisöjoukon. Tämä on siinäkin mielessä mukava kisa, että väkeä ja kannustusjoukkoja on aina mukavasti paikalla. Toinen kierros lähtee liikkeelle vielä ihan hyvissä voimin. Vauhti ei juuri niiaa ja juoksen aina noin 30km asti ihan omaa ennästysvauhtiani. Sitten eteen tulee taas tuo pitkä ylämäki ja siinä vauhti ja jalka hyytyy kyllä nyt jonkun verran. Tuossa mäessä tulee kisan hitain kilometrikin, joka vie 4'37 minuuttia. Sen jälkeen juoksu muuttuukin sitten oikeaksi maratonjuoksuksi, nyt pitää vääntää. Saan kuitenkin lopunkin kilometrit pidettyä 4'15/km pinnassa, joskin muutama n. 4'20min kilometrikin loppuun mahtuu. Noin viisi kilometriä ennen maalia tiedän kuitenkin, että alle kolmen tunnin tavoitteen mennään, ellei ihan ihmeitä enää tapahdu. Tuntuu tosi pahalta, mutta samalla myös hyvältä. Jollain sairaalla tavalla näistä maratonin viimeisistä kilometreistä jopa nauttii. Maaliin tulen ajassa 2.56.56h ja tuo tuntuu kyllä tosi hyvältä. Varsinkin kun reitti oli niin kova. Maratonille tulee yli 300 nousumetriäkin, joten mistään tasaisesta ja sitä myötä äärimmäisen nopeasta reitistäkään ei oikein voi puhua - ja sitä kautta arvostan tän sub 3h suorituksen top kolmen joukkoon omien maratonjuoksujeni joukossa. Ykkösenä ennätysjuoksuni, toisena Lyyli-myrskyssä juostu ensimmäinen alle 3h maratonini, mutta tämä kyllä tulee siinä niiden perässä heti hyvänä kolmosena. Sen verran taistelun makuun kyllä pääsin noita ylämäkiä nujertaessani. Tuo 2.56.56h loppuaika riitti tällä kertaa koko maratonin viidenteen sijaan ja oman M40 sarjan kakkostilaan, joten kotiin päästiinkin sitten vasta palkintojenjaon jälkeen - ja tällä kertaa tyytyväisenä. Nyt en oikein osaa sanoa miten kausi jatkuu. Sain kuitenkin tärkeimmän tavoitteeni tehtyä, eli alle kolmen tunnin noteerauksen tällekin vuodelle maratonilla ja näin sain tuon rajan puhkaistua jo viidettä vuotta peräkkäin. Pitää nyt lepäillä muutama päivä, reidet on ihan jumissa - ja miettiä jatkoa.
  15. Tiistai: illasta rennosti 10,7km 4’35/km tahdilla. Keskiviikko: aamusta rennosti 13,8km 4’41/km tahdilla sisältäen 6x150m kovat vedot 3min palautuksilla. Tänään torstaina 45min vesijuoksua. Huomenna perjantaina mitä suurimmalla todennäköisyydellä ihan lepoa ja lauantaina sitten Levin ruskamaraton. Suht luottavainen olo, tiistain ja keskiviikon juoksut tuli sen verran mukavasti. Viime yönä kyllä tosin nukuin hieman huonosti, koska aika ajoin oikeaa jalkaa edelleen vaivannut plantaarifaskiitti tuntui hieman tuikkivan ja sillä tänään kevyt aamulenkki vaihtui vesijuoksuun. Tilanne kuitenkin omasta mielestä täysin hallinnassa, joten en usko tuosta aiheutuvan suurempia murheita. Toisaalta nuo saattaa kertoa siitäkin, että viimeiset viikot on tullut vedettyä suhteellisen tehokkaasti ja pieni kevyempi viikon parin jaksokin tullee varmasti nyt maratonin jälkeen tarpeeseen. Toivottavasti nyt tulos on sen mukainen lauantaina, että ei tarvitsisi alkaa katsomaan seuraavaa starttia myöhemmälle syksylle. Periaatteessa kaiken pitäisi kyllä olla kunnossa ja alle kolmen tunnin tavoite ihan realismia. Toteuman tietää sitten parin vuorokauden kuluttua.
  16. Keskiviikko: kevyttä 15,66km 6’07/km tahdilla. Torstai: kevyttä 20,77km 5’25/km tahdilla. Perjantai: kevyttä 17,69km 5’21/km tahdilla. Lauantai: 13,62km 4’19/km keskitahdilla. Alkuun 2km verryttelyä ja sitten 6km@4’19/km + 3km@3’55/km + 1km@3’27min. Loput verryttelyhölkkää. Vaikka tein treenin suht aikaisin aamulla, jolloin en ole ikinä parhaimmillani, niin juoksu oli mukavan oloista. Sunnuntai: kevyttä kävelyä/hölkkää hellun kanssa 12,13km 7’26/km tahdilla. Viikkoon tuli 119km juoksua ja pari hyvää kovempaa treeniäkin, jotka sujui ihan mallikkaasti. Kunto tuntuu nyt tosiaan olevan ihan hyvä, joten lukitsin Levin ruskamaratonin ensi lauantaille. Siellä sitten tavoite alle kolmen tunnin. Vaan ihmekös tuo, että juoksu on tuntunut taas ihan mukavalta, kun elokuulle kertyi jo minulle ihan mukavat 513km juoksua. Nyt kun malttaisi vain kevennellä sopivasti ja osuvasti ennen syarttia, niin eiköhän sieltä hyvä tulos tule. Tänään maanantaina ainakin lepo, jo olosuhteiden pakostakin, kun teen tässä aamu- ja iltavuoroa, eli 16h työpäivää.
  17. Juu, käsittääkseni Moen juoksi tosiaan Niken hiilikuitulingoilla. Tuo 10000m aika 27:24,78min on muuten käsittääkseni sen lisäksi, että on Norjan ennätys, niin on myös pohjoismaiden ennätys. Edellinen pohjoismaiden ennätyshän taisi ollakin Martti Vainion nimissä EM-kisoista 1978 ajalla 27.30,99.
  18. Maratoonari Sondre Moen latonu 27:24,78min lukemat tauluun 25 ratakierroksen jälkeen kymppitonnilla. On noi norjalaiset kyllä tänä päivänä penteleen kovia ravureita 💪!!
  19. Maanantai: kevyttä juoksua 14,14km 5’22/km keskitahdilla. Lepopäivän jäljiltä mukavan kevyt jalka ja lenkki tuntui tosi helpolta. Tiistai: aamulla kevyttä 8,19km 5’32/km keskitahdilla. Illalla 17,55km, mistä 13,58km tv-reippaan kova osuus 4’02/km keskitahdilla. Tuli aika mukavan rennosti, joten viime viikko nosti varmaan kuntoa napsun ylös - kuten oli tarkoituskin. Sen verran luottavaisin mielin nyt olen, että taidan laittaa nimen Levin Ruskamaratonille puolentoista viikon päähän.
  20. Viikko vierähti ja lenkkiäkin pääsin heittämään nyt aivan mallikkaan määrän: Maanantaina 12,55km 4’40/km keskitahdilla sisältäen 6 x 150m kovaa sekä pari kovaa n. 200m ja n. 400m mäkivetoa. Tuo 150m on itselleni sellainen hyvä kovan nopeusvedon mitta. Ei ehdi mennä liikaa hapoille, vaikka jalkaa saa laittaa melkeenpä sen mitä pystyy; rennosti, mutta silti täyttä. Noiden vetojen väliin aina 3min hölkkäpalautukset. Tiistaina aamulla kevyttä 15,3km 5’36/km ja illalla lyhyt rento perusjyrä 6,21km 4’42/km tahdilla. Keskiviikkona aamulla hieman pitkäksi venähtänyt aamulenkki kevyt 13,01km 5’15/km tahdilla. Oli tarkoitus juosta alle kymppi, mutta eksyin hieman metsäautotiellä, kun tien päästä ei löytynytkään reittiä suon yli - joten pienen lisälenkin kautta kotiin hieman kiihdyttäen. Kuitenkin niin, että ei missään vaiheessa tuntunut rasittavalta. Illalla sitten kilpailemaan Tervolan maastoihin, missä ensin pari kiekkaa kiihtyvästi rataa ympäri; yhteensä 8,73km 4’43/km keskitahdilla. Sitten reilun puolen tunnin tauko ja startti. Juoksijoita harmittavan vähän, neljä miestä ja yksi nainen. Otin aika rennon lähdön ja yllätyksekseni olin 200m jälkeen silti keulassa. Juoksusta tulikin kyllä sitten ravitermein kisa, missä ensin keulaan ja siitä kukat eli voittoon. 4,28km latupohjia myötäillyt reitti meni aikaan 16.04min ja muka pieni loppukirikin löytyi; täydet kilometrit 3’50min, 3’48min, 3’47min ja 3’38min. Kisan jälkeen vielä 2,53km jäähdyttelyhölkkä 4’57/km tahdilla. Eli ainakin yksi voitto irtosi tänä vuonna. Torstaina aamupäivästä pitkä lenkki 30,71km 5’01/km keskitahdila. Itse lenkki kolmella vauhdinnostolla. Alun 15km n. 5’30/km tahdilla, seuraava kymppi n. 4’45/km tahdilla ja loput n. 4’15/km tahdilla. Tuo viimeinen vitonen tuntui kyllä jo aika pahalta, mutta itseä käskemällä tuli kuiten suht hyvin ”maaliin”. Illalla vielä kevyttä pyöräilyä 18,9km. Perjantaina iltapäivästä kevyttä 10,04km 6’00/km tahdilla. Sellainen palauttelevampi päivä. Lauantaina iltapäivällä 17,18km, mistä 13,2km tasavauhtista rennon kovaa 4’06/km tahdilla. Eli sellainen pitkä vauhtikestävyysharjoitus. Illasta vielä kevyttä pyöräilyä 11,9km. Sunnuntaina ”lepo”, kun töissä 16h. Kova viikko, juoksua 120km ja n. 30km pyöräilyä. Tehojakin nyt itselleni jopa paljon, mutta kun lähiaikoina olisi tarkoitus tuutata maraton, niin pitää toki hieman kutitella kuntoa ylös. Eiköhän peruskunto kuitenkin tämän ja lähiviikot kestä, luottavaisin mielin siis kohti maratonia. Vielä ei kyllä satavarmaa ole, että missä, mutta kyllä syyskuun aikana pitää päästä starttaamaan.
  21. Sunnuntaina kevyttä juoksua 13km 5’15/km keskitahdilla. Tai no, tuosta alun kymmenen kilsaa kevyesti ja loput vähän rennommin perusjyrää juosten. Tuolla lenkillä samalla viikkotavoitteen mukaiset 100km täyteen. Tästä hyvä ponnistaa uudelle viikolle ja näillä näkymin jälleen maastojuoksukisakin ohjelmassa keskiviikkona, kun Tervolan terävä järjestää n. 3,6km mittaisella radalla maastojuoksukisan Tervolassa.
  22. Perjantaina kevyttä juoksua 15km n. 5’30/km tahdilla. Lauantaina päätin sitten suunnata kohti Viirinkylää, joka sijaitsee Rovaniemen maalaiskylässä - sillä siellä juostaisiin Matin maastot. Hieman tietysti aikaisin Pyhän tunturimaratonin jälkeen tulisi siis kisastartti, mutta halusin ehdottomasti otattaa lappu rinnassa tällaisen n. 3,5km mittaisen maastojuoksukisan, sillä saisin siitä erittäin hyvän kovan treenin alle ajatellen tulevaa maratonstarttia. Kisapaikalle saavuin suunnitellusti n. 2h ennen starttia. Halusin nimittäin lämmitellä tällaista kisaa varten vähän pidempään ja kiersinkin tulevaa kisareittiä kolme kierrosta, jokaisen kierroksen vähän edellistä nopeampaan, ja lopuksi muutamat aukkarit päälle. Näin lämmittelylle tuli mittaa 11,25km keskitahdilla 4’56/km. Tuollainen noin tunnin rypistely lämmittelyksi kestoltaan suht lyhyeen kovatehoiseen kisaan sopii minulle, kunhan palautumisaikaa jää hyvin ennen starttia ja nyt sitä jäi todella mukavasti reilun tunnin verran. Tuon startin odottelun vietin juomalla kupin kahvia ja kilpakumppaneiden kanssa jutellen. Sitten olikin vuorossa ”paukusta liikkelle”. Koetin tykittää alkuun suhtkoht riskilläkin, koska reitin alkuosalle sattui aika kapeaa polkua. Jaloistani suht hitaana jäin kuitenkin vähän ”telineisiin” ja haaveilemani Jukka Kauppilan selkä ehti karata edestä turhan kauas ja jäin juoksemaan parin nuoremman pojan sekä suunnistaja naisen taakse. Ensimmäisen kilometrin aikana kärki ehtikin vetää sen verran keulaa, että tiesin jääväni taistelemaan enää pistesijoista. Olin noin 1,5km kohdilla vielä sijalla 8, mutta sitten sain vähän uutta vaihdetta pykälään ja väänsin itseni sijalle neljä noin 500m polkupätkällä. Reilut 2km mittarissa ja jouduin luovuttamaan sijoituksestani yhden pykälän, kun Ronkaisen Teppo veti edelle, enkä saanut millään pidettyä Tepon selkää, vaikka ei Teppo kyllä enää sitten oikein karkuunkaan päässyt. Sai vain nykäistyä sen verran, että jäin sopivasti n. 20m jälkeen. Maaliin tulinkin sitten tuolla sijalla viisi ja oman sarjani M40 toisena. Sarjani voittaja Veli-Heikki Koivu voitti samalla koko kisan ajalla 12.52min. Oma loppuaikani oli 13.12min ja kellon mukaan keskivauhti oli 3’48/km sekä matka 3,48km. Eli ihan mukavaa tahtia minulle maastossa, varsinkin, kun reitille osui pari vähän pehmeämpää osuutta sekä pari suht napakkaa, vaikkakin lyhyehköä nousua. Toisaalta vauhtiharjoittelun puutteen kyllä huomaa, sillä jalat ei tahdo vain käydä nopeampaan tahtiin. Maalissa tunne olikin lähinnä sellainen, että olisi mennyt vielä toinen kierros samaa tahtia. Eli edelleenkin tunne on se, että peruskunto on nyt hyvällä mallilla, joten lieneekin aika alkaa virittelemään kuntoa myös lyhyillä kovilla vedoilla. Jos saisi samalla vaikka hieman vauhtiväljyyttä ajatellen maantiemaratonia. Kisan jälkeen vielä verryttelylenkille ja seuraksi sainkin Jukka Kauppilan. Jukkahan taitaa omistaa suurinpiirtein kaikkien M60 matkojen Suomen ennätykset, aina mailista maratoniin. Lisäksi Jukka on aina äärimmäisen kohtelias ja todella hienoa juttuseuraa. Hän onkin kyllä yksi ”idoleistani”, jonka mielipiteitä ja ohjeita juoksun suhteen kuuntelen todella mielenkiinnolla joka kerta, kun vain pääsen hänen kanssaan juttelemaan. Kilpailuissa Jukka osaa kyllä silti olla riittävän ”röyhkeä” ja sen vuoksi omaakin noita ennätyksiä sekä on myös useamman MM-mitalin mies ikäsarjoista. Tällaisia herroja kannattee todellakin kuunnella ns. herkällä korvalla. Sainkin jälleen hyviä vinkkejä omaan harjoitteluuni, sekä samalla tuon reilun 7km ja n. 40min aikana kuulla myös hienoja tarinoita noilta MM-kisamatkoiltaan. Samalla lauantaille kertyi kilometrejäkin mukavasti noin puolimaratonin verran, sisältäen 3,5km reipasta maastojuoksua (alkuverryttelyn loppu) sekä 3,5 km kovaa maastojuoksua kilpaillen.
  23. Pyhän Tunturimaratonin jälkeen sunnuntai lepoa ja maanantaina aamusta 45min vesijuoksua sekä illalla 45min punttia kuntosalilla. Tiistaina kevyttä juoksua 15km 6’00/km tahdilla, keskiviikkona kevyttä juoksua 15km 5’30/km tahdilla ja tänään torstaina kevyttä 20km 5’40/km tahdilla. Jalat ihan ok tuntuiset kisan jälkeen, joten olen uskaltanut tehdä tuollaisia keveitä ja suht pitkiäkin lenkkejä. Työtkin alkoi taas tiistaina parin viikon loman jälkeen, joten nyt ehtii taas huonommin tehdä parin lenkin päiviä, mutta kertyypä nuita kuntoiluyksikköjä välttävästi muutenkin, kun viitsii ulkoilla vähän pidempään kerralla. Tässä nyt tieten pitäisi vaan viimeistään seuraavalla viikolla alkaa takomaan vähän kovempiakin lenkkejä maantiemaratonia ajatellen. Levi tai Espoo? Vai jopa molemmat? Nuo ny päällimmäisenä edelleen mielessä maratonjyskytykseen maantielläkin.
  24. Edellisviikko olikin sitten tosiaan kisaviikko, joten alkuviikon otin suht rauhallisesti. Lähinnä sellaista kevyttä juoksua, mihin sekaan heittelin pätkiä reippaampaakin pitääkseni jalkoja hereillä. Maanantain lepäsin, mutta tiistai - torstai tein aamu- ja iltalenkin joka päivä, yhteensä reilun 60km verran. Pääosin sellaista 6'30-5'30/km tahtista juoksua, mutta sekaan tosiaan muutamia reippaampiakin vetoja heitellen. Mm. keskiviikkona kokeilin illalla jalkaa iltalenkillä ja sellaista rennosti kovaa nakuttaen tonni huljahtikin 3'39min aikaan kellon mukaan. Tuo on minulle jo sellaista "revitystä", että tiesin kunnon olevan ok tasolla, kun tonni kulkee noin tuolla tunteella. Perjantaina ennen kisaa käytiin illalla paikalle päästyämme vielä Susannan kanssa huiputtamassa Luoston ja kiertelemässä vähän vaellustyyppisesti Pyhä-Luoston kansallispuiston reitistöä Luoston päästä, joka ei kuulunut nyt kilpailun reitistöön. Upeita maisemia ja tosi kivaa retkeilyä. Näin kilpailu mukaan lukien koko viikolle kertyikin 108km juoksua ja n. 10km vaelluskävelyä. Ja sitten itse kilpailusta, Pyhän tunturimaratonista: Kokemusta tuli, taas yhdenlaisesta kisasta. Startti aamu yhdeksältä, en oikein ole "hereillä" lihaksistoltani tuohon aikaan koskaan, mutta pääsen ihan ok liikkeelle. Tosin huomaan samantein, että ei kannate lähteä rynnimään kärjen mukaan, sen verran vilakasti M-P Rautiainen ja kumppanit sutittivat liikkeelle heti startista. Jäänkin siihen hieman taaemmas ns. "iskuetäisyydelle" ja mietin, että kyllä tuosta porukasta tulee vielä selkiä vastaan 30 kilsan jälkeen, jos itsellä riittää iskua ja kun vain maltan mieleni nyt alkumatkasta. Ensimmäiset kilometrit meneekin lähinnä omaa oloa ja vetoa tunnustellen. Aittakurun portaat on itselleni tosi hankalat ja jään niissä tarpeettomankin paljon kanssakilpailijoihin nähden. En kyllä osaa nakuttaa noita rappusia lainkaan, jos vain vertaan omaa menoani muihin kärjen juoksijoihin. Niinpä näissä portaissa olen jopa jonkinsortin tien tukkonakin.. Aittakurun jälkeen pääsen kuitenkin oman juoksuni makuun ja jalka alkaa kulkea aika mukavasti. Ilmeisesti kroppa alkaa heräilemään. Tekniset osuudet joudun tosin melko mukavassa rakkakivikossa ottamaan tosi varovasti, ei vain taito riitä puskea tuollaista kivikkoa kunnon mukaisesti. Näinpä aina näillä kaikkein teknisimmillä osuuksilla tuntuu, että saan jopa sellaista jonkinlaista palautumisvaihetta kroppaan. Noin 17km jälkeen vastaan tuli nopea n. 5km mittainen osuus. Tuota olisi tehnyt mieli tykitellä kovempaakin, mutta kokoajan pidän mielessä, oman suunnitelmani. n. 35km astiin rennosti, mutta riittävän kovaa ja siitä sitten loppurunttauksella sikäli vielä voimia on, alle neljän tunnin aikaan maaliin. Puoliväliin saavunkin hyvävoimaisena ja kun kellon keskitahtikin näytti siinä 5'30/km lukemia, niin tiesin olevani hyvin itse miettimässäni omassa optimivauhdissani. Tämän nopean osuuden jälkeen lähdettiin takaisin kohti Pyhää kulkien Latvavaaran päälle ja itsellä tosi hyvä meininki edelleen. Ei yhtään kävelyaskelta ja nousukin meni juosten ilman, että reisi huusi liikaa happea. Tuolta Latvavaaran laelta sitten taas alamäkeen ja hyvä rento vaihde heti silmään. Tässä vaiheessa hoin itselleni vielä kokoajan; nyt malttia, matkaa on vielä. Kapustan osuuden jälkeen sattuu kuitenkin paha kömmähdys.. Tässä Kapustan osuudella reitti on kaksisuuntainen, eli kuljetaan samaa reittiä kuin tulomatkalla, ja kun reitit jälleen erkanevat, eksyn vahingossa takaisin Huttutunturille vievälle reitille, mikä oli tulomatkan reitti ja oikeasti olisi täytynyt jatkaa Luosto-Pyhän ulkoilureitille oikealle vievälle polulle.. Tässä vahingossa meneekin sitten hyvä kisa vähän hunningolle.. Ehdin juosta väärää reittiä n. kaksi kilometriä, kun puhelin soi ja Susanna soittaa, että nyt kyllä seikkalet ihan jossain muualla kuin pitäisi, olet kaartanut risteyksessä väärään suuntaan.. Tällainen kutina oli kyllä ollut itselläkin jo hyvän tovin.. Ei auta, 180 asteen täyskäännös ja takaisin. Kiroilen mielessäni, että siinäpä se kisa oli, nelisen kilsaa harhaan, eikä ihan helpoimmalla alustalla, tekee helposti yli 20min lisää.. Oma moka, harmittaa. Saavun takaisin risteykseen ja vilkaisen paikkaa. Kyllä tuo kyltti, joka ohjaa paluureitille, olisi pitänyt huomata. Ilmeisesti tässä kohtaa vastaani tuli juuri letka hitaampia juoksijoita ja kyltti jäi sen verran heidän taakse piiloon, etten huomannut sitä ja juoksin alamäkeen suoraan väärälle reitille. Vähän siinä tietysti mieliala kisailemiseen on mennyt, mutta maalinhan täältä on tultava, vaikka sitten maisemista nauttien. Pari kolme kilsaa rullailen vähän kevyemmin, kunnes näen edessäni juoksijoita ja alan ajattelemaan, että aina pitää yrittää ja kaikki pitää kääntää voitoksi. Niinpä sellainen kova tsemppaus itselle ja "never give up" -asenne päälle sen myötä. Voimiakin kun kerran vielä on hyvin. Lähden laittelemaan sellaista rennon kovaa kohti maalia ja selkiä tulee vastaan. Maisemat on hienoja ja viimeiseen huoltoon n. 10km ennen maalia saavun vielä ihan hyvävoimaisena. Siinä vielä viimeinen juomatankkaus ja eikun kohti Pyhätunturia. Nousu Pyhätunturille tuntuu mukavalta, harmittaa vain hieman, kun ei päässyt kokeilemaan miten tämä viimeinen kymppi olisi kulkenut ilman tuota harmittavaa ohijuoksua.. Nyt rasitusta tuli nelisen kilsaa lisää, huoltoväli meni aika paljon ennakoitua pidemmäksi, ja sitäkautta reidestä puuttuu yksi napsu. Nousu menee kuitenkin hyvin, ja kone käy niin, että jos olisi joku kirittämässä, niin himpun vois pian vielä kiristääkin. Toki tuo nousu minulle jo osin sen verran jyrkkä, että pitää hieman harrastaa ns. powerwalkkia, mutta reisi nostaa kuitenkin omaan tasooni nähden hyvin ylöskäsin. Pyhätunturin laella huomaan vielä yhden oman sarjani kisailijan edelläni ja vedän tuossa jyrkässä alamäessä hänen ohitseen. Heti tuon alamäen jälkeen kaarretaankin takaisin maaliin ja sinne saavun ajassa 4.26.22h sijoituksen ollessa kymmenes. Ilmeisesti sama sijoitus, mikä minulla oli ennen tuota harhailuani, ja lopulta voin olla tulokseen ihan tyytyväinen. Nälkää kuitenkin jäi, sillä koen, että alle neljän tunnin suoritus ei ole mahdottomuus itselleni täällä. Kunhan ei tule annettua tuollaisilla ohijuoksuilla noin paljoa eteen. Kisa oli kuitenkin hieno ja pidin reitistä todella paljon. Se tarjosi kaikkea, mistä pidän. Nopeaa pätkää, teknistä juurakkoa, erittäin teknistä rakkakivikkoa, nopeita laskuja ja muutaman kipakan hyvän nousun. Upea kisa ja koko Pyhä-Luoston kansallispuisto on kyllä kokemuksen arvoinen paikka. Keli oli nyt todella hyvä ja reitti kuivassa sekä nopeassa kunnossa, eikä oma kuntokaan huonolta vaikuta. Jaksoin niin hyvin, että tuota menoa olisin kestänyt pidempäänkin. Peruskunto on siis ihan hyvällä mallilla, uskoisin näin. P.S. Kisan jälkeen olen miettinyt, että olisiko minut kuitenkin pitänyt hylätä. Sillä vaikka tulin reitille takaisin juuri sitä samaa uraa pitkin mitä sinne meninkin, niin lopullisen päätöksen kääntymisestä takaisin päinvastaiseen suuntaan oikealle reitille sain ulkopuolisesti ohjattuna puhelimen kautta.. En tiedä mitä säännöt tästä sanoo, mutta ehkä tuosta voitaisiin jopa antaa hylsykin. Joten jos joku haluaa, niin tekemään protestia ja tunnustan näin todella tapahtuneen (ja ellei olisi tapahtunut, niin olisin juossut varmasti Huttutunturin kautta menoreittiä takaisinkin - ja vasta sitten päässyt takaisin oikealle reitille).
×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy