Jump to content
Juoksufoorumi.fi

226

Jäsenet
  • Posts

    2 687
  • Liittyi

  • Last visited

  • Days Won

    10

Everything posted by 226

  1. 226

    Kokkola Ultra Run 2021

    Onnitteluja Tomille ja Mariannelle. Uusi mies pitkästä aikaa 240 km kerhoon ja Mariannella huima ennätysparannus iässä, jolloin itse jo heitin ankkurin.
  2. 226

    22. Kaukopartiohiihto

    Tuo umpikuja on Vuorirotko -nimisen paikan päädyssä ja molemmilla puolilla on suorat kalliot. Siitä kun sukellettiin risukon läpi, niin reitti avartui. Takaisin ei käännytty, koska oltiin jo tultu pari sataa metriä melkein samanlaista ryteikköä. Yleisesti Kainuussa on aika avarat metsät, mutta kosteat paikat, kuten ojien ja jokien varret voivat olla ryteikköjä.
  3. 226

    22. Kaukopartiohiihto

    Tuossa kuvan suolla ei upottanut pahiten. Pahiten upotti auraamattomilla teillä. Jäällä upossi vaihtelevasti. Yksi joenpätkä oli yllättävän hyvä, mutta sitten sen jälkeinen järvi taas melkoista mouruamista. Yhdellä järvellä sauvan piikit kastuivat, joten oli siellä lumen alla joissain kohtaa vettä, mutta ei onneksi upottanut suksiin asti. Kartat minulla oli housun reiteen ommellussa karttataskussa ja vielä muovin sisällä, joten aika hankala niitä oli lobstereitten ja rukkasten kanssa noukkia. Tavan hanskoilla tuo reisitasku toimii hyvin. Edellisenä viikonloppuna oli käyty kaksi suunnistuksellisesti vaikeinta kohtaa hiihtämässä edestakaisin, joten niissä ei tarvinnut enää pimeässä suunnista, kunhan vaan seurasi vanhaa latua, joka oli lumen alla, mutta silti erottui riittävästi. Yksi kilometrin pätkä oli sellainen, jota ei käyty etukäteen katsomassa ja vanhasta muistista valitsin kahden mäen välin. Se meni pieleen, koska kyseinen laakso oli vain 15-40 metriä leveä ja keskellä kulki iso oja. Laakson pohjalle oli kaatunut paljon puunrunkoja, jotka oli kapeimmasta kohdasta koko laakson levyisiä ja niitä oli hankala kierrellä ja piti se hemmetin märkä ojakin vähän väliä ylittää. Siinä meni melkein tunti yhteen kilometriin. Muut suunnistukset ja arvaukset osuivat melko nappiin. Voin yrittää linkata yhden videon todellisesta umpikujasta johon päädyimme edellisenä viikonloppuna ja osasimme sen nyt sitten välttää. 20210130_143658.mp4
  4. 226

    22. Kaukopartiohiihto

    Oltiin lähtöpaikalle ajaessa tehty matkanvarrelle kaksi huoltopistettä. Toinen oli lumen alle jemmattu kylmälaukku, ihan tien viereen. Ensimmäinen oli noin 28 km kohdalla, ja nyt oli yksi ylimääräinen auto käytössä, joka jätettiin syrjäiselle metsätielle ja sisälle pari kylmälaukkua, joissa vielä sanomalehteä ja vaatteita lisäeristeeksi + taukotakit. Juomia oli termospulloissa ja tavallisissa juomapulloissa. Termospulloissa juoma säilyi kuumana, mutta juomapullot viilenivät kylmälaukuissa noin 20-30 asteisiksi. Minulla ei ollut termareita matkassa vaan pelkät 2 kpl 0,75 l juomapulloa. Tuppasi korkit vähän jäätymään ja juomakin oli jäähilettä huoltopisteille tultaessa, vaikka pulloteline oli takin alla. Parempi ratkaisu olisi ollut 1 juomapullo ensimmäsille 5 tunnille ja sen jälkeen 0,5 l termari kolmelle tunnille. Ekalle huoltopisteelle meni noin 8 tuntia. Se toisen huoltopisteen lumijemma toimi hyvin myös eristeenä. Nesteen kulutus on varsin vähäistä tuollaisessa pakkasessa, kunhan vaan vauhti ja vaatetus ovat sopivia. Tuntui siltä, että saman verran kusin kuin join. Ei ihan sentään, koska huoltopisteillä tuli juotua noin litran verran, joka sitten tuntui vähän enempänä hikoiluna seuraavat pari tuntia. Hanskoina minulla oli lobsterit ja niiden päällä nahkarukkaset. Sormet jäätyivät aina karttaa kaivaessa, mutta rukkasten ansiosta sain kädet aika helposti pyöriteltyä lämpimäksi. Pakkasta oli lähdössä -17 C ja maalissa - 9 C, joten lämpötilan suhteen ei mitenkään paha, mutta kun tultiin etelästä pohjoiseen, niin koko matka oli vastatuulta. Lunta ylhäällä oli 80-90 cm.
  5. 226

    22. Kaukopartiohiihto

    Tuli tuo oma hiihto eilen tehtyä. Viime yöllä tultin kotiin klo. 03.15, lähtö klo. 8.45, eli aika 18,5 h. Ei lähdetty mökiltä, vaan noin 5,7 km lähempää, koska sitä suunniteltua moottorikelkkauraa ei ollut. Matkaa tuli 66 km, josta umpihankea 36 km. Kahden naisen kanssa mentiin, kun ei muita saatu mukaan. Hyvin he kuitenkin jaksoivat ja voitiin ladunaukojaa vaihdella. Aika krapula nyt on, kun niska ja selkä jumissa ja päätä särkee. Viimaa oli järvillä ja soilla. Jäät kuitenkin kantoivat hyvin, mutta mistään järvestä ei saatu apua moottorikelkkaurista. Otin varmuuden vuoksi saappaaksi Nokian Naalin, joka on siis se lämpimin malli (se oli virhe). Lämmin oli, mutta karmean painava umpihangessa, kun liike muistuttaa enemmän kävelyä kuin hiihtoa. Upeat oli maisemat, eikä mitään välinerikkoja tullut. Auratuilla teillä vähän kivet raapi, mutta ne pätkän oli aina tervetulleita auraamattomien sijaan.
  6. 226

    22. Kaukopartiohiihto

    Viimeksi matkaa tuli 70 km ja aikaa meni 13 h 40 min. Silloin hiihdettiin Maanselän yli moottorikelkkareittiä. Nyt mennään omaa reittiä. Matkaa voi tulla jopa pari kilometriä vähemmän, mutta aikaa menee enemmän, koska umpista on paljon enemmän.
  7. 226

    22. Kaukopartiohiihto

    Reitti alkaa 2 km päästä Laakajärven itänurkasta. Parin kilometrin päästä Sotkamon rajalta. Moottorikelkkaura menee Hiidenjärven eteläpäähän, mutta voi olla, että sitä ei ole ajettu, koska se menee Ukonjärven nurkalta joen edustalta ja voi olla liian märkä. Hiidenjärvi hiihdetään jäätä pitkin tai länsipuolen tietä. Sieltä menee yksi hyvä reitti ylös Ruostelammelle, josta ylänköä, siis soita pitkin Naulalammelle ja sitten tietä pitkin laskeudutaan alas vaaroilta. Tie tuskin on aurattu. Sitten metsää ja auraamatonta tietä pitkin Mustinjoelle ja sieltä Jormasjärvelle ja loppu Vuokatin latuverkkoa kotiin. Mustinjoen ja Jormasjärven voi välttää Kivirannan tietä hiihtämällä, jos jää on märkä.
  8. 226

    22. Kaukopartiohiihto

    Meillä on oma korvikehiihto peruuntuneelle Ruthless rajalle ja samalla hyvää harjoitusta KPH:ta varten. Hiihdetään lauantaina 6.2. mökiltä kotiin (Sonkajärvi-Sotkamo) noin 75 km metsäsuksilla. Reitti menee Maanselän yli ja siellä on todella paljon lunta ja tänä vuonna varsin pehmeää lunta. Iso osa matkasta mennään umpihankea, ehkä 20-30 km. Reitti on todella kaunis, kun hiihdetään yli 300 m merenpinnasta olevilla soilla ja monenlaista muutakin mahtuu mukaan. Loppu noin 17 km menee Vuokatin latuverkossa (yöllä). Alunperin oli tarkoitus lähteä 5 hengen porukalla, mutta kaksi perui, enkä ole löytänyt uusia henkilöitä tilalle. Matkan varrelle jäteään kahteen kohtaan evästä. Mielellään otetaan pari hiihtäjää matkaa, jotta ladunaukojia voisi vaihtaa useammin. Lähtö Sotkamosta autolla mökille aamulla klo. 7.00. Ottakaa yv:llä yhteyttä, mikäli näin pikaisella aikataululla joku uskaltaa lähteä mukaan. Vauhti on rauhallinen ja ei vaadi muuta kuntoa, kuin kovaa lihaskestävyyttä ja pitää olla metsäsuksikokemusta, kun se rassaa vähän eri lihaksia kuin latuhiihto. Sää on kylmä, mutta ei ihan mahdoton kuitenkaan, noin - 15 - -20 C ja 3 m/s vastatuuli. Ei maksa mitään, eikä sisällä mitään. Keskeyttänyt ohjataan sellaiselle tielle, jonne pääsee taksilla, eikä niitäkään kohtia montaa ole. Pitää olla 210 - 260 cm metsäsukset, koska muuten upottaa liikaa. Pitemilläkin pärjää, koska ei ole kovin pahoja ryteiköitä. Asennetta voi kyllä vaatia, jos vaikka suksi kastuu - 20 C pakkasessa tai tulee muutaman kilometrin lisälenkki märän jään takia. Jäätilanne Kainuussa on tällä hetkellä huono. Jäät kyllä kantavat, mutta lumen ja jään välissä on monella järvellä vettä. Pari vuotta sitten hiihdettiin sama reitti rouvan kanssa kahdestaan, mutta nyt on upottavampi keli ja vähemmän moottorikelkkauria. Yhtään uraa ei löydetty, kun käytiin viime viikonloppuna reittiä kartoittamassa.
  9. Olen paljon kävellyt, hiihtänyt ja vähän juossutkin kaikilla noilla reittikarttaan merkityillä poluilla. Mukavat on polut ja helpommat/turvallisemmat kuin esim. Koli-Herajärvi tai Ylläs-Pallas tai Vuokatin maastoissa. On tuollakin vähän juuria ja lyhyitä jyrkkiä mäkiä, mutta ei tarvitse olla milään tekniikkataituri. Nyt syksyllä oli aika kuraista, mutta märkää on ollut loppukesästä vähän joka paikassa muuallakin. Maisemat hienot, kun järveä on järven perään ja tuollaisessa kangasmetsässä näkee aika kauas, eikä ole ryteikköjä missään.
  10. Ymmärrän, mitä tuossa kisan formaatissa haetaan maakohtaisella keskeyttämispakolla, mutta kyllä minua vähän harmittaa, että ei päässyt näkemään miten pitkälle maiden parhaat olisivat päässeet, kuten Kati ja esim. Ukrainan raketti.
  11. Onnitteluja voittajalle ja muillekin Suomen joukkueen jäsenille. Hirveä urakka myös teille järjestäjille ja huoltajille. Tuli kisan aikana mieleen tällainen "toimittajan" kysymys, että miten ihmeessä juoksijat jaksavat juosta noin monta tuntia 10-12 min unilla ja miten ihmeessä järjestäjät jaksavat nukkua 48 minuuttia joka tunti.
  12. 226

    Cooper

    Tänään kesän ensimmäinen cooperi, lähinnä sen takia, että oli niin hyvä sää ja kohta kelit kylmenee täällä pohjoisessa. Tulos 3240 m. Turha sitä on itkeä, kun juoksut ovat olleet pelkästään pk-lenkkejä 5.00-5.15/min vauhdilla. Viime kesänä tuli todettua, että ei tehotreenit enää paljon mitään auta, kun coopertulos nousi kesän aikana noin 50 metriä kovempien tehojen myötä. Pidin tänään 3300 m jonkinlaisena rajana sille, että kävisin vielä juoksemassa jonkin maratonin. Ei sitten maratoni taida kutsua. Toisaalta voisin vielä kokeilla millaista on juosta vähän pitempään noin 4.10 - 4.20 kilometrivauhtia. Ainakin tänään tuntui kentällä siltä, että paljon tuon kovempaa (n. 3.42) ei olisi päässyt, vaikka matka olisi ollut yksi kilometri. Yhden laskurin mukaan maraton menisi tuolla cooperilla 3.07.38. On kyllä ihan mahdollista, että tavoistani poiketen cooperi on minulle kuitenkin tällä hetkellä parempi matka kuin maraton. Johtuu siitä, että juoksua on tullut varsin vähän ja uinti ehkä vähän vielä palkitaan cooperjuoksussa, mutta maratonin toisella puolikkaalla sitä ei palkita.
  13. Riippuu varmaankin henkilöstä. Minulla juoksua tuli noin puolet vuoden treenitunneista silloin, kun treenasin ultrajuoksua päälajina ja noin 15-20 % silloin kun treenasin triathlon päälajina. Henkisesti oli hauskempaa kun ohjelmassa oli muutakin kuin juoksua. Peruskunnon ja energiatalouden kannalta hiihto, pyöräily ja uinti olivat ihan hyviä apuja juoksukunnon kehittämiseen. Punttitreenit olivat myös mukana vähän vuodenajasta riippuen. Se mitä muut lajit eivät anna on jalkojen iskukestävyys. Uskoisin, että jalat kestävät paremmin ultria, jos takana on 6000 km juoksua vuodessa kuin 3000 km tai 4000/2000 km. Muilla lajeilla voidaan saada lisää treenitunteja, jos jalat eivät kestä niin paljon juoksua, mutta mitä enemmän tulee muuta, niin sitä vähemmän jää aikaa juoksulle. Tärkeintä tässä muiden lajien yhdistämisessä on se, että aletaan siirtymään hyvissä ajoin enempi juoksun puolelle silloin kun kilpailut lähestyvät. Ei siis niin, että hiihdetään huhtikuun loppuun ja aletaan sen jälkeen juoksemaan, vaan himmaillaan hiihtoa jo silloin kun hiihtokelit ovat parhaimmillaan, jotta juoksurasitusta voidaan nostaa riittävän hitaasti. Kunto voi kestää isojakin juoksumäärien nostoja, mutta jalat eivät. 2015 ja 2016 oli ultran pääkilpailut talvella/keväällä, jolloin hiihdot ja uinnin oli pakko jättää vähän vähemmälle. Tein kuitenkin rohkeasti yhdistelmiä siten, että juoksua tuli myös hiihdon, uinnin tai punttitreenin perään, jolloin kroppa oli jo valmiiksi väsynyt. Ultralla pitää kuitenkin kestää sellaista väsyneillä jaloilla raahustamista. Hyvin harvoin, jos koskaan tein yli 30 km juoksulenkkejä enkä kovin usein edes yli 24 km juoksulenkkejä. Yksi syy oli se, että varpaan kynnet alkoivat mennä tohjoksi noin 30 km kohdalla. Tosin tohjona ne ovat vieläkin. Toinen vielä tärkeämpi syy oli se, että vammariskit olisivat kasvaneet niin, että kokonaisjuoksumäärät olisivat vain laskeneet.
  14. Ikävä kyllä Kainuun vanhat retkeilyreitit ovat hyvässä kunnossa vain juhlapuheissa. Itärajan retkeilyreitin lisäksi myös UKK-reitti on monelta osin niin ummessa, ettei edes polun paikkaa enää erota. Parempi vaan liikkua niissä maastoissa sukset jalassa.
  15. Lyhyesti voin jotain kirjoitella, kun olen nyt vain kännykän varassa ja joka viides kirjain menee viereiseen. Karrikoidusti olen sitä mietä, että siinä vaiheessa kun alkaa ottamaan iän oikein reilusti huomioon harjoitusmäärien ja tehojen keventämisenä ja lepopäivien lisäämisenä, niin on viimeistään syytä siirtyä ikämiehiin ja hyväksyä tulostason putoaminen. Kovasta treenistä huolimatta tulostaso laskee parasta ennen päiväyksen jälkeen, riippuen etenkin suorituksen pituudesta ja omasta treenitaustasta. Itse rimpuilin vielä 50 vuotiaaksi treenaten suunnilleen all time high määriä ja niin paljon tehoa, kun järkevästi pystyi. Sitten kun määrät ja tehot väheni, niin tulostasokin on pudonnut. Lyhemmillä matkoilla, eli vaikka maratonilla hapenottokyvyn lasku iän myötä on jo selvästi näkynyt jo vuosia sitten. Määrien pitäminen korkealla tasolla oli v 2016 mahdollista senkin puoleen, että laji oli ultrajuoksu ja ultratriathlon, jolloin määrillä oli paljon merkitystä kisasuorituksenkin kannalta. Jos nyt pitäisi yrittää mahdollisimman kovaa maratontulosta, unohtaen kaiken muun harjoittelun, kuten hiihdon ja uinnin, niin varmaan juoksisin noin 80-150 km viikossa pääosin pk lenkkejä, jotta palautumiskyky ja jalkojen vammakesto paranee. Kuitenkin se 5 min/km treenivauhti ei paljon alle 3.20 tulokseen riittäisi. Siitä alaspäin tulostaso olisi enempi kiinni tehojen määrästä ja laadusta. Tässä iässä ja kaukana ennätystasosta tuskin kuitenkaan viitsisin tai edes pystyisin harjoittelemaan niin kovaa kuin 20-30 vuotta sitten, joten täysivauhtinen treeni olisi kuitenkin pääosin vain lähes täysvauhtista, eikä edes kovin hapokasta. Kirjan opastukset treenimäärän vähentämisestä tehojen takia ei oikein saa peukkuaminulta, jos kyseessä on tuntien suoritus. Ehkä lyhyemmissä juoksuissa 800-1500 m voisi olla ihan perusteltua vähentää määrää, jotta saa enemmän tehoa, mutta pitemmillä matkoilla ja pitemmissä vauhtikestävyystreeneissä määrien pysyvämpi laiminlyönti johtaa huonompaan harjoitettavuuteen ja palautumiskykyyn.
  16. Viittasin tuolla hölmöilyllä ketjun aloittajaan, eli treenata tarkoituksella hyvin vähillä energiavaroilla, niin että "kanttaa" hiilareiden loppumiseen. Itsekin olen joskus polkenut 100 km pelkällä vedellä, kuten sanoin olen rohkean ja hölmöltäkin kuulostavan treenaamisen puolesta puhuja, kunhan se vaan ajoitetaan niin, ettei siitä ole liikaa haittaa. Tuosta teidän mahdollisesta testistä, jos edetään tasaisella sykkeellä, niin todennäköisesti vauhti vähän hidastuu loppua kohti ja mahdollisesti rasvojen osuus kulutetusta energiasta hieman kasvaa, koska elimistön hh-varat hupenee ja mahdollisesti elimistö oppii hh-varojen huvetessa käyttämään enemmän rasvoja, jotta syke pysyy samalla tasolla. Voin olla väärässä. Teidän pitää vaan osata valita sellainen syketaso, jolla 6 tuntia jaksaa touhuta, kuitenkin niin, että kovin paljon ei jää voimia käyttämättä. Silläkin on ehkä jotain merkitystä pyrkiikö koko 6 h tankkaamaan hh-energiaa niin paljon kuin kroppa vetää, vai syökö vaan sen mikä helposti imeytyy.
  17. Periaatteessa olen kaiken hölmöilyn kannattaja. Vaikka kunto ei paranisikaan, niin aina voi oppia uusia asioita omasta kropasta ja päänkin toimivuudesta. Ongelma tuollaisessa energiavarastojen tyhjäksi harjoittelussa on kuitenkin pienessä mittakaavassa sama kuin esim. 12 h tai 24 h juoksussa. Eli kunto on pitkän aikaa ultran jälkeen huonompi kuin ennen starttia, eikä se palautumalla palaudu, vaan se pitää luoda harjoittelemalla uudestaan. Tämä etenkin silloin, kun on vetänyt itsensä tappiin, eikä kilpaillut pelkästään tunnelman vuoksi. Pääosin siis lihaskestävyys, palautumiskyky ja rasvojen polttokyky kannattaa siis harjoitella suurilla määrillä ja myös jonkin verran palautumattomana harjoittelemalla. Jolloin olisi hyvä ennemmin syödä ja juoda niin, että palautuu niin nopeasti kuin kunto sallii, eikä erikseen ravinnon avulla hidasta palautumista. Joskus voi kuitenkin suunnitella jonkin yksittäisen treenin niin, että ei ole kokonaisuuden kannalta mitenkään optimaalinen palautumistilanne. Etenkin silloin, jos kilpailee vähän tai on PK-kausi. Maratonin kannalta on toki myös vähintään yhtä tärkeää luoda vauhtipohjaa kuin kestävyyspohjaa, jos tavoitteena on jotain muuta kuin läpäisy kuudessa tunnissa. En usko, että yksittäiset hh-energian loppuun ajot kovin paljon rasvojenpolttokykyä parantaa. Tärkeämpää on treenata riittävän paljon ja vuosiakin siihen tarvitaan. Huippukuntoinen palautuu vähän paskemmallakin ravinnolla, mutta silloinkin kunnon parantaminen vaatii entistä enemmän työtä, jolloin kokonaismäärät ja tehot kasvavat, eikä hh-energian pihtaamisella kannata paljon kikkailla. Voin kuvitella että 30 km lenkillä kolmekin geeliä voi vaikuttaa seuraavan päivän menoon, mutta voi siihen vaikuttaa moni muukin asia. Päivät ovat vaan erilaisia. Aina ei välttämättä edes etukäteen tiedä mikä on päivän meno. Nesteellä ja vauhdinjaolla voi myös olla paljon merkitystä. Aikoinaan (v. 2001) minulla oli mielessä sellainen testi, että juoksisin 2 vko:a Joutsenon maratonin jälkeen Pirkanhölkän niin, että söisin vaan makkaraa ja karkkia siinä välissä ja joisin vettä tai kaljaa. Olen nimittäin joskus juossut nuo kaksi peräkkäin (olikohan v. 1999) ja olisi vertailupohja siihen miten se menee oikeaoppisella ravinnolla. Oli sitten tarkoitus osoittaa ravintokikkailijoille, kuinka vähän loppujen lopuksi optimaalinen ravinto verrattuna super surkeaan ravintoon vaikuttaa maratonista palautumiseen ja seuraavan kisan tankkaukseen. Se jäi kuitenkin tekemättä kun oli vielä lokakuussakin tärkeä kilpailu. Tietenkin tuollainen ravinto ja juoma olisi aika pian alkanut näkymään kunnossa, mutta ei ehkä kovinkaan paljoa yksittäisen kisan palautumisessa ja tankkauksessa. En tiedä miten nykyään on, mutta ainakin 90-luvulla tuntui olevan triathlonpiireissä vähän liikaakin painoarvoa ravinnolla ja minä sitten nuorena kapinallisena yritin uida vastavirtaan ja sanoa, että harjoittelusta se kaikki on kiinni, muut on turhaa näpertämistä ja rahan hukkaa. Silloin ei ollut niin helposti saatavissa mitään yhden klikkauksen tutkimustietoa, vaan uskottiin aika sokeasti kaikkea mitä huiput suositteli. Yksi niitä ensimmäisiä aika hyvin levinneitä tutkimuksia oli se, kun todettiin, että rasvaton maito palauttaa yhtä hyvin kuin palautusjuomat. Samaa muotivillitystä oli/on sekin, että pitää olla palautunut, jotta voi harjoitella uudelleen. On se ehkä kivempaa harjoitella, jos kulkee kevyesti, mutta kuntoa ja etenkin kestävyyttä luodaan juuri sillä, että aina ei tarvitse olla jalka kevyimmillään.
  18. Eilen 18.5. kävin hiihtämässä viimeiset "latuhiihdot" ja todennäköisesti myös viimeiset jäähiihdot Suomussalmella. Kyseistä järveä säännöstellään keväällä paljon ja rannat ovat tuolla alueella matalat, joten rantalumet ovat pitkältä matkalta pelkän maan päällä, joten ei tarvitse jäihin putoamista pelätä. Muutama rannoilta tuleva laskuoja virtaa tuolla jään alla. Niihin voi jalka mulahtaa, mutta hyvin kestivät eilen aika myöhään illalla. Alkaa pakkaset olemaan niin vähäiset ja vain yöllä klo. 24-04, joten vaikka järvellä lunta vielä riittää, niin alkaa menemään liian pehmeäksi. Ennätys myöhäisen hiihdon suhteen Suomussalmella oli vuonna 2017. Silloin kovan yöpakkasen jälkeen hiihtelin aamulla jäillä viimeisen kerran 24.5. Mulla on hiihdossa aina mennyt niin, että alkutalvesta ei ole mitään kiirettä keräämään kilometrejä ja vuoden vaihteessa on yleensä vasta noin 400 km täynnä, kun moni himohiihtäjä on jo toisella tuhannella. Sen sijaan keväällä tulee hiihdettyä niin pitkään kuin suinkin mahdollista.
  19. Siinä kuva Suomussalmelta, otettu tänä aamuna. Järvi on vähän rapea, mutta suolla hyvä hiihdellä.
  20. Täällä päin on kyllä vielä melkoiset hanget, jotka eivät 10 vuorokauden ennusteen mukaan kovin paljon sula. Eli kannattaa varautua metsäsuksilla tai lumikengillä, jos nyt ei viimeiset kaksi viikkoa ihan helteeksi muutu. Etelärinteiltä löytyy kyllä suliakin kohtia, mutta metsissä ja soilla on vielä poikkeuksellisen paljon lunta. Suksiminenkin menee jo vähän vaikeammaksi kun lunta ei ole joka paikassa ja päivisin on niin lämmintä, että upottaa.
  21. Viime kesänä kävelin itärajan reittiä Malahviantien kohdalta 10 km etelään ja takaisin. Sitä kohtaa ei enää ylläpidetä. Polku monessa kohtaa melko kadoksissa ja siellä oli ainakin kolme siltaa, joista pääsi vielä juuri ja juuri yli, mutta ei enää parin vuoden päästä pääse kun ovat niin lahoja. Paikka paikoin ihan hienoa, vanhaa kelometsikköä ja tulipaikat vielä kohtalaisessa tai hyvässä kunnossa. Aikaisemmin olen kävellyt samasta kohdasta pohjoiseen, eli Raatteen suuntaan. Siellä on myös hienoja harjuja järvien keskellä, mutta uusittu reitti talousmetsää ja hyvin märkää, eli pitkospuita veden alla. Joskus aikoinaan tuo reitti on ollut hieno vaellusreitti, mutta nykyisin käyttöä ja kunnossapitoa niin vähän, että voi varautua yllätyksiin, eikä ainakaan voi kuvitella, että reitillä pysyy ilman navigointia. Pitkospuita ei Kainuussa enää korjailla muualla kuin spesiaalikohteissa, kuten kansallispuistoissa ja turistikohteiden lähialueilla. Ilahduksekseni näytti Suomussalmen Säynävänsuon reitti olevan massiivisen kunnostuksen kohteena, kun kävin siellä pari viikkoa sitten hiihtämässä. Pitkospuita oli tuotu kelkoilla metsään ja soille kilometrikaupalla. Hossan reittejä ja paikkoja on kyllä korjailtu myös tosi paljon viime vuosina.
  22. Nyt, jos koskaan olisi aika ottaa meitä marginaalilajien paskatasoisia huippuja haastateltavaksi, alkaen vaikka Jari S:stä. Sitten kun taas kilpailut alkavat pyörimään, niin Bottaksen kaksoispoikien ensimmäiset sanat vievät nekin minuutit.
  23. Alkaa hallitus ja viranomaiset viimeinkin heräämään myös tähän ulkomailta saapuvien viruksen levittämisen riskiin. Joissain Euroopan maissa oli jo pari viikkoa sitten sellaisia käytäntöjä, joissa koronariskialueelta palaavat kuljetettiin yhteiskuljetuksilla suoraan hotelleihin tai niitä vastaaviin olosuhteisiin parin viikon karanteeniin. Ei se mikään helppo ratkaisu ole, mutta on hyvä tapa vähentää ulkomailta tulevia tartuntoja. Intian systeemi koko kansan kolmen viikon karanteenista saattaa tulla vielä aika tuhoisaksi. En tosin tunne yhtään miten siellä menee, mutta voi olla vaikea saada ruokaa liikenteeseen ja ihmisille, kun eristys päättyy, ja jo sitä ennen.
  24. Kävin viime yönä kevyen 1200 km reissun Helsinki-Vantaan lentokentällä hakemassa Teneriffalta palanneen pojan. Hän istui takapenkillä, hengityssuoja päässä ja kumihanskat kädessä. Vein hänet mökille Sonkajärvelle ja sitten lähdettiin vaimon kanssa pihalta Sotkamoon. Pojalla on siellä kahden viikon ruuat, pari pilkkiä ja pöllejä pikottavana., sekä koira kaveriksi, ei syötäväksi. Tuo oli ainoa vaihtoehto, kun haluttiin varmistaa, että hän ei altista ketään muuta. Jos olisi tullut julkisilla, niin olisi pitänyt yöllä mennä Helsingin keskustaan ja sieltä aamulla bussilla tai junalla Kajaaniin tai Iisalmelle. Tuo julkisten käyttö ja kotikaranteeni voi hyvinkin levittää virusta. Hän oli jo hankkinut Norwegianin liput ensi lauantaille, mutta sekin lento peruttiin ja paikallisten suomalaisten facebook ryhmä sai puolipakolla Finnairin tekemään tämän eilisillan keruu lennon. Voitte lukea hänen reissusta blokista, "hyppiksen matkassa". Sen verran homma on jo kehittynyt, että lentokoneessa jaettiin hengityssuojaimet jo matkan alussa. Olin varannut kaksi maskia autoonikin.
  25. Mulla on toinen poika Espanjassa (Teneriffalla) jumissa ja siellä tosiaan sakkoja tulee. Rangaistuksen suuruuden ylärajaksi on määritetty yksi vuotta vankeutta, mutta tuo 1000 euroa tulee helpostikin. Pitää tässä vähän mainostaa miten vakuutusyhtiö taas osaa pestä kätensä. Tiedusteltiin, miten tämä hänen matkavakuutus korvaa paluulennon. Ensinnäkin vakuutus ei ole voimassa kuin alle 45 pv matkoilla, joten laitettiin asia kuntoon noin 100 euron lisämaksulla, koska hän on ollut reissussa juuri sen 45 pv. Sen jälkeen todettiin, että vakuutus ei korvaa paluulentoa, koska on vain UM:n kehotus palata Suomeen, ei määräystä. Paluulentoja on vaikea saada ja usein jo maksettukin paluulento perutaan. Nyt hänellä on liput ostettu Norwegian lentoyhtiölle reilun viikon päähän, mutta jos sekin peruuntuu, niin vakuutusyhtiö ei maksa, koska on poikkeusolosuhteet, joissa vakuutukset eivät ole voimassa.
×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy