Jump to content
Juoksufoorumi.fi










226

Jäsenet
  • Content Count

    2 576
  • Liittyi

  • Last visited

  • Days Won

    8

226 last won the day on November 9 2017

226 had the most liked content!

Community Reputation

538 Excellent

Recent Profile Visitors

The recent visitors block is disabled and is not being shown to other users.

  1. 226

    Cooper

    Olen ihan samaa mieltä. Suomessakin on ultrapuolella esimerkkitapauksia henkilöistä, jotka ovat aloittaneet vanhempana esim. 40 v treenaamisen ja kehittyneet varsin huimasti vaikka seuraavat 5 vuotta. Yksi syy heillä on se, että ei tule samanlaista innon lopahtamista, koska koko ajan kehitys on vauhdikasta tai ainakin selvästi nähtävissä. Toinen syy on se, että elimistölle tulee jatkuvasti uusia ja kehittäviä ärsykkeitä, verrattuna pitkän kilpaurheilu-uran läpi käyneeseen urheilijaan, joka on jo käytännössä käynyt joka osa-alueella tiensä päähän. On se vähän lohdutonta, että esim. viimeisessä seuran 1000 m uintitestissä olin ainoa, jonka tulos heikkeni edellisestä testistä ja samalla oli myös se, joka oli eniten ja koviten treenannut. Ne sekunnit ovat vaan niin tiukassa, kun on aina treenannut kovaa ja toki olen vielä ihan eri minuuttiluvuilla kuin muut. Ihan sama kuin tässä ketjussa tuo cooperin kehittyminen, eli onko mitään mieltä treenata melko kovaa, jotta Cooper tulos kehittyisi 75 metriä ja kohta ei kehittyisi enää yhtään, vaikka miten kovaa harjoittelisi. Sillä tavalla olen koittanut pitää motivaatiota yllä tehoharjoitteluun, että jonkun tuloksen ylläpitäminen iän karttuessa on jo puoli voittoa. Toisaalta en kyllä treenaa pelkkiä testejä varten, vaan tarkoitus olisi myös kilpailla esim. swimrunissa. Ei vaan tälle kesälle ole oikein sopivaa paria löytynyt, eikä soolosarjojen lyhyet matkat niin kiinnosta. Yksi asia, jollaista olen myös ollut havaitsevinaan on se, että yli 50 vuotiaana kunto laskee harjoittelutaukojen aikana enemmän kuin nuorempana. Esim. jos olen vaikka kaksi viikkoa uimatta, niin sitä saa kuroa kuukauden kiinni, kun aikaisemmin riitti ehkä kaksi viikkoa. Tämä havainto ei kylläkään ole ihan selkeä, vaan esim. nyt oli parin kuukauden punttitreenitauko ja silti eilen salitreenissä voimatasot olivat suunnilleen samalla tasolla kuin ennen taukoa. Syynä lienee se, että kovatehoiset harjoitukset ovat ylläpitäneet voimatasoja, vaikka salilla ei ole tullut käytyä.
  2. 226

    Projektina matka

    Siinä oli varsin liukuvaa menoa. Ehkä kuusi vetoparia altaan mitalle ja vauhti lähellä 1 min/100 m ja tehot silti kaukana täydestä vauhdista. Ennemmin suosittelisin tällaista menoa pitkän matkan triathlonistille, kuin lisää kierroksia ja vajaata vetoa. Tuollaisen tekniikan oppiminen ei tosin ole ihan niin helppoa kuin video antaa ymmärtää. On siinä eräskin tuhat tuntia altaassa vietetty.
  3. 226

    Projektina matka

    Sellainen valmennusopillinen ohje kannattaa täyden matkan triathlonistin kuitenkin unohtaa, että palautumattomana tai väsyneenä ei kannata harjoitella. Pakkohan se on väsyneenä kestää harjoitusta, kun kisassakin pitää edetä vauhdikkaasti, vaikka väsymys jo painaa, etenkin juoksuosuuden jälkimmäisellä puoliskolla. Tietenkin on myös niin, että kun haetaan lisää vauhtia ja voimaa, niin väsyneenä sitä ei saa, joten pitää harjoitella myös paremmin palautuneena. Uinnissa tekniikan ylläpito on väsyneenä vaikeaa, joten jos pääosin harjoittelee väsyneillä käsillä, niin väärä tekniikka saattaa syöpyä muistiin, jolloin se tulee käyttöön myös levänneenä. Ensimmäinen asia, joka uinnissa menee väsyneenä pieleen on kyynärpään putoaminen vedon alussa, jolloin vesi luistaa koko alkuvedon ajan läpi.
  4. 226

    Projektina matka

    Lapsena ja nuorena kun harrastin kilpauintia, niin meillä oli (n. 12-13 vuotiaasta lähtien) kolme kertaa viikossa punttitreenit juuri ennen uintitreenejä. Jotenkin siihen aika hyvin tottui ja pystyi punttitreenistä huolimatta tekemään kovempitehoisia uintiharjoituksia, vaikka vielä alkuverryttelyssä käsissä tuntui. Nyt tässä iässä tuntuu, että aika moni uintia edeltävä harjoitus painaa niin paljon uintitreeniä, että ei oikein pysty muuta kuin kelaamaan matalalla sykkeellä. Hyvää peruskuormaa on kyllä sekin. Etenkin puntti tai hiihto ennen uintia vie uinnista tehot pois ja sykkeet pysyvät 100 - 120 alueella, eikä paljon kovempaa pääse. Kova puntti tai kova soutu ennen uintia varmasti painaa uintiasi, joten ei kannata ihmetellä, jos väsyneellä yläkropalla ei oikein tekniikka pysy kasassa ja metritkin tuntuvat vähän pitemmiltä.
  5. Kolmantena kohtana sitten tahallinen oikominen juoksureitillä. Tahallinen ja tahaton oikominen on joskus vähän vaikea määritellä ja se on paljolti myös järjestäjien vastuulla. Reitti pitää merkitä ja oikaisukohdat sulkea riittävän selvästi, jotta kaikki juoksevat suunnilleen saman matkan. Esim. yhdessä ulkomaan triathlonkisassa oli puisto, jonka halki juoksureitti kulki. Osa porukkaa meni suoran kulman kautta ja osa oikaisi hypotenuusaa pitkin. Se oli vielä kisan loppuosassa ja siinä kolmanneksi tullut saksalainen meinasi oikaisulla ottaa hopeaa. Hopeaa saaneen huoltaja oli katsomassa tuota kohtaa ja sanoi, että olisi tehnyt protestin, jos hänen huollettava olisi jäänyt pronssille.
  6. Pitäisikö vastaisuuden varalle laatia sääntökirjaus, jossa määritellään rangaistus näin: 1. Drive in = Harhareitiltä paluu auton kyydissä juoksureitille: Varoitus ja suorituksen hylkääminen. 2. Autorun = Auton kyydissä matkustaminen kisareitillä: 1 vuoden kilpailukielto ja suorituksen hylkääminen.
  7. 226

    Cooper

    Katsoin ihan mielenkiinnon vuoksi miten tuo taulukko pelittää 24 h ME tuloksilla. Venäläisen Kruglikovin 56-vuotiaana juoksema M55 ME on 257 040 m, joka antaa ikätasoituksena 303 300 km eli saman tuloksen, joka Kouroksen yleisen sarjan ME. Kouros voi kuitenkin näyttää hänelle keskaria, koska Kouros juoksi ME:n 41-vuotiaana ja saa siitä ikähyvityksen, joka vastaa 313 500 km tulosta. Tuossa ikähyvitystaulukossa ei tosin ole kerrointa 24 h matkalle, mutta käytin kertoimia, jotka on määritelty 200 km matkalle. M60 ME-tulos menee niin ikään samaan sumaan 304 200 m, kuten myös Kouroksen M50 (303 000) ja M45 (306 200) ME:t.
  8. 226

    Cooper

    Tuossa vielä eilisen juoksun kilometriajat: 3.33, 3.40, 3.44. Eli taas tasaisesti hiipuva vauhti, mutta ei ihan niin pahasti kuin viimeksi. Aikoinaan vauhtikestävyys on suurin vahvuuteni, mutta nyt se näyttää olevan suurin heikkouteni, ainakin silloin kun mennään noin lyhyttä matkaa. Siihen on kyllä ihan luonnollisen selitys: Nopeutta ja kestävyyttä voi helpommin harjoitella vähän heikoimmillakin juoksupohjilla, mutta vaatii kovan kunnon, että pystyisi taas naputtamaan esim. 10 x 1000 m samaa tahtia alusta loppuun AA-kynnyksen tuntumassa ja vähän yläpuolellakin.
  9. Spartathlolonissa on ihan hyvä systeemi reittimerkintöjen osana, että merkataan tietyllä merkillä myös se väärän reitin alku, johon olet lähtemässä. Esim. oranssia rastia asfaltissa ja neonväriset nauhat tien varren puskissa tai pylväissä.
  10. 226

    Cooper

    3315 m, eli 75 m parannus. Näyttää metrit olevan aika tiukassa tällä iällä. Kohta pitää jo alkaa uskomaan niihin enkelmanin taulukoihin.
  11. 226

    Cooper

    Tänään illalla olisi tarkoitus juosta cooperi uudelleen, eli tasan kuukausi kesäkuun 4. päivän lähtötason testistä. Melkein on mennyt noiden kolmen mainitsemani kehityskohdan mukaisesti, eli juoksumäärä tuplattu, painoa pudonnut ja mukaan myös kovatehoisia juoksutreenejä. Määrää on tullut 223 km edellisen cooperin jälkeen ja arvatenkin ajoin tehdä 3 km alkuverryttelyn. Painoa ei ole pudonnut kuin noin kaksi kg, mutta tuo noin 6 kg olikin tarkoitus pudottaa 2-3 kuukaudessa. Voi tosin olla, että ei se paljon tästä enää putoa, jos loppukesään ei tule mitään kilpailutavoitteita. Kaiken järjen mukaan tuloksen pitäisi parantua ainakin 100 m, jos viime lauantain 2,5 h swimrun kisa ei paina. Laitan illalla tuloksen näkyviin, vaikka olisi mikä. Keli on vähän tuulisempi kuin edellisellä kerralla, mutta ei niin tuulinen, että sillä voisi tulosta selitellä.
  12. Toissa vuonna juoksin Sipoonkorpi trailrunissa ensimmäisenä maaliin ja heti kättelyssä sanoin järjestäjille, että en voi olla voittaja, koska minun edellä oli ainakin yksi juoksija, jota en missään vaiheessa ole ohittanut. Olin jättänyt yhden noin 2 km lisälenkin väliin, koska juoksin ohi siitä kohtaa, josta lisälenkille piti kääntyä. Vituttihan se käydä 600 km päässä juoksemassa hylätty suoritus, mutta olisi ollut väärin, jos olisin kuitannut voitto Mersun. Olin tuloksissa ainoa hylätty, mutta kävin läpi kaikkien muiden juoksijoiden väliajat, ja niiden perusteella näytti, että noin 10 muutakin juoksijaa oli tehnyt saman oikaisun. Todennäköisesti he eivät sitä edes itse tienneet tehneen, mutta minun se oli helppo huomata, koska edessäni oli kisan johtaja, jonka olin tuolla oikaisulla ohittanut. Reittien merkkaaminen tuppaa menemään varsin usein pieleen, etenkin silloin kun kisa järjestetään ensimmäistä kertaa. Järjestäjän on vaan niin vaikea asettua väsyneen ja täysillä posottavan juoksijan rooliin, joka ei koskaan ole aikaisemmin liikkunut niissä maastoissa. Viime lauantaina olin Puruvesi swimrun -kisoissa ja siellä mentiin koko kärkiporukalla heti kolmannella juoksupätkällä harhaan. Matka ei pidentynyt, mutta aikaa kului hieman enemmän kuin oikealla reitillä olisi kulunut. Siinä kisassa oli kyllä ihan mielenkiintoinen ja normaalista poikkeava sääntö muutenkin, eli saaret sai juosta ihan mitä reittiä halusi. Pari saarta sai jättää väliinkin, jos halusi uida noin 100 m lyhempää reittiä niiden ohi. Saaret olivat vajaat 100 m pitkiä kivikkoja, joten siinä jokainen sai valita uiko pitempään ja saa juosta välillä, vai uiko suoraan. Minä tein ihan oman ratkaisun ja uin ensimmäisen saaren ohi, mutta juoksin silti toisen saaren läpi. Korjausta, että ei ollut toissa vuonna, vaan 2016.
  13. 226

    Projektina matka

    Ja jos pyörää ei löydy, niin swimrun on laji, jossa sitä ei tarvita. Itseasiassa swimrun on nyt juuri melko samassa tilanteessa kuin triathlon oli 30 vuotta sitten. Minä olen syntynyt vuonna 1966. Uinti-pyöräily-juoksu kisoja järjestettiin Wikipedian mukaan: "The first modern swim/bike/run event was held at Mission Bay, San Diego, California on September 25, 1974". Siitä 4 vuotta eteenpäin alkoi Havaiji kisat v. 1978 ja Suomen ensimmäiset kisat olivat 1983. Triathlon kasvoi 80- ja 90-luvulla kymmenessä vuodessa isoksi ja ympäri maailmaa kilpailtavaksi lajiksi ja Olympialajiksi valittiin 1994 ja ensimmäistä kertaa kilpailtiin Sidneyssä 2000. Poikani on syntynyt vuonna 1996. Ensimmäinen ötillö reitti rymyttiin läpi vuonna 2002 ja ensimmäinen kilpailu käytiin vuonna 2006. Suomen ensimmäinen kisa käytiin Solvallassa v. 2014. Hyvin ollaan oltu saman ikäisiä näiden kahden lajin syntyhistorian ja leviämisen vaiheissa. Jos tällä logiikalla edetään, niin swimrun valitaan olympialajiksi noin vuonna 2022 ja kilpaillaan ensimmäistä kertaa olympialaisissa vuonna 2028. Sekin on lajien alkuhistoriassa samaa, että porukka on keskimäärin melko vanhaa ja muista lajeista siirtynyttä. Ruotsi dominoin swimrunia samoin kuin USA dominoi aikoinaan triathlonia. Mielenkiintoista nähdä miten swimrun tästä kehittyy. Uskoisin, että laji kasvaa yhtä nopeasti kuin triathlon, mutta hallinnollisesti pakka on tällä hetkellä vielä ihan levällään ja yksi organisaatio määrää tahdin. Myöskin matkat ja uinnin/juoksun suhde on vielä ihan järjestäjien päätettävissä ja yksilösarja tekee vasta tuloaan. MM-arvo on annettu yhdelle kilpailulle, joka itse valitsee ja karsii kilpailuun pääsevät. Swimrunissa on roppakaupalla samaa rentoutta ja suvaitsevaisuutta tarjolla, jota triathlonissakin oli aikoinaan. Ei mitään väliä millaiset varusteet, kunhan ovat sääntöjen mukaiset ja säännötkin vielä hakee uomiaan. 80-luvulla triathlonisteihin suhtauduttiin vähän samalla tavalla kuin vielä nyt suhtaudutaan swimrunnereihin, tyyliin mitä ihmettä nuo kahjot juoksevat märkäpuvut päällä ja uivat kengät jalassa.
  14. 226

    Projektina matka

    Mulla 10 km meni 2000-luvun taitteessa 34.50 ja oma paino oli noin 72 kg. Työpaikan punttisalilla (Tampereella) oli soutulaite, jolla joskus vähän treenasin. Käytännössä tuo tulos tuli uinnilla, pyöräilyllä, juoksulla ja hiihdolla. Siihen aikaan max VO2 oli myös parhaimmillaan (75 l/kg/min), kuten myös vauhtikestävyys. Työpaikan ja paikkakunnan vaihdon jälkeen en ole soutulaitteeseen koskenut, eli 15 vuoteen. Uinnin yläkroppaan tuoma voima yhdistettynä pyöräilyn ja hiihdon jalkavoimiin, sekä kaikkien näiden kolmen lajin keskivartaloon tuomalla voimalla pääsee varsin koviin tuloksiin, vaikka ei soutaisi ollenkaan. Tietenkin myös noin 2 kertaa viikossa punttitreenit siihen päälle. Pelkällä voimalla ei kyllä 10 km soudeta, vaan siihen päälle vielä kestävyyttä. Lajin tylsyys on vähän samaa luokkaa kuin sisäpyöräily. Hyväkuntoisena ja oikealla asenteella 0,5-1 h treeni menee läpi, mutta huonompikuntoisena tai yksitoikkoisuutta kammoavana on tylsää. Tylsyys on monessa muussakin aika paljon asennekysymys. Tällä hetkellä ei tunnu yhtään tylsältä uida vaikka 16 km/vko altaassa, mutta varmaan jo 1 h pyöräilyä sisällä tuntuisi tosi tylsältä. Ehkä siinä uinnin hauskuudessa vaikuttaa se, että uintikunto on kuitenkin vielä niin hyvä, että kellon käyttö ei näytä ihan lohduttomalta, ja treenit ovat pääosin muuta kuin pelkkää pk-jyystöä.
  15. 226

    Projektina matka

    Uimisen aloittaminen pitkän tauon jälkeen voi kyllä syödä miestä. Mikään muu laji ei korvaa, eikä ylläpidä hyvän uintitekniikan vaatimaa lajivoimaa, etenkään sitä kestovoimaa, jolla tehdään vaikka tunnin suoritus. 3275 m/h vauhdista 4000 m/h on kyllä hirvittävä matka, mutta taatusti vanhoista uintipohjista on hyötyä, jos tuollaista tavoitevauhtia lähtee vuodessa hakemaan. Ei monikaan huipputriathlonisti ole välttämättä koskaan uinut 40 km treeniviikkoja. Voi se olla ihan hyvä kertaluonteinen kokeilu, mutta keskiarvona 10-15 km/vko on jo ihan hyvä uintimäärä. Väärä tekniikka syöpyy helposti mieleen ja mitä pitempään merkittävillä virheillä ui, niin sen vaikeampi niistä on päästä eroon. Tosin tuo on kyllä paljon myös henkilöstä kiinni. Joku pystyy korjaamaan yksittäisen virheen kertaheitolla ja joku ei saa sitä korjattua ikinä. Jos pystyt/haluat, niin laita tänne video pällisteltäväksi, niin, että uintia on kuvattu veden alta ja päältä, edestä ja sivulta. Jos kuvauksen laatu on hyvää, niin siitä meidän raati pystyy kyllä sanomaan, mitkä virheet kannattaa korjata ensimmäisenä. Voihan olla niinkin, että tekniikkavirheitä ei ole mitenkään paljon, homma vaatii vaan raakaa työtä. Ja vielä se, että poikani ei halunnut luopua pyörästään, eli ei ole myytävänä.
×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy