Jump to content
Juoksufoorumi.fi


226

Jäsenet
  • Content Count

    2 628
  • Liittyi

  • Last visited

  • Days Won

    8

226 last won the day on November 9 2017

226 had the most liked content!

Community Reputation

579 Excellent

Recent Profile Visitors

The recent visitors block is disabled and is not being shown to other users.

  1. 226

    22. Kaukopartiohiihto

    Tuossa pari kuvaa toissa talvelta. Tuollaisilla kantapäillä hiihdin viimeisen pätkän, eli Pajulahdesta Uttiin. Kantapäät olivat verillä jo Pajulahteen saapuessani.
  2. 226

    22. Kaukopartiohiihto

    Yritin valita mahdollisimman sopivat monot ja kävin pariinkin kertaan kaupassa kävelemässä monot jalassa, jopa niinkin, että alla oli juuri hiihdetty KPH ja kantapäät auki. Ongelma on siis se, että kantapäihini on joskus yläasteen aikana tullut ns. bursiitit, eli jotain ylimääräistä rustottumaan. Tuli laskettelureissuilta, kun koko päivä oltiin rinteessä kantapääkivuista huolimatta viikon ajan. Kantapäät rikkovat myös lenkkareita, esim. Asics lenkkareissa kantakupit kestävät hyvillä sukilla noin 200 km ja huonoilla sukilla vain pari lenkkiä. Huopakumisaappaiden kanssakin kantapäät on heikoin lenkki ja KPH:ta varten minun pitää vähintään kertaalleen hiihtää kantapäät kunnolla rakoille, jotta iho vähän vahvistuu. Toissa talvena KPH piti keskeyttää kun kantapäät olivat niin puhki. Valitsin väärän saapasmallin. Viime talvena kesti paremmin, kun oli parempi saapas ja tukevat teippaukset. Noissa erämonoissa ei edes kunnon teippaukset auta. Parin vuorokauden aikana iho haurastuu vielä lisää, kun on kosteana saappaan sisällä, joten ainakin päätyasemilla pitää aina vaihtaa sukat ja ulkoiluttaa jalkoja niin paljon kun ehtii.
  3. 226

    22. Kaukopartiohiihto

    Mulla on ollut ja on yhä monenlaisia metsäsuksia. Tässä vähän kokemuksia: Intin voideltava suksi, jolla viime vuonna hiihdin KPH:ssa oli yllättävän hyvä omiin suksiini verrattuna. Ei ihan niin nopea, mutta vakaa ja käyttäytyi omia suksiani paremmin esim. hankalissa alamäissä. Osittain toki sen takia, että saapas oli tupattu niin täyteen, ettei jalka päässyt heilumaan tyhjää. Jos aloitetaan halvimmasta päästä: Swedish erotikat, eli ruotsin armeijan puusukset hinta noin 25 euroa. Toimii pakkasessa ja sopii vähille lumille, kun pohjien kolhinnalla ei ole mitään väliä. Vaatii voitelua ja etenkin voitelemattoman ihan mahdottomat pluskelillä. Saattaa kerätä 15 cm nuoskaa pohjiin ja joskus on mennyt 5 kg korkokengillä kävelyksi. Side voi olla vähän huono normihiihtosaappaille, eli suksi irtoilee. Seuraava kategoria on halpakauppojen noin 100-130 euron sukset, yleensä nimi viittaa vahvasti pohjoismaisuuteen ja suomalaisuuteen, mutta ovat taatusti tuontipaskaa, kuten Polar Ski tai Retki. Vakaus ei niin hyvä kuin kalliimmissa, pito yleensä OK, luisto ja voideltavuus ei kalliimpien veroinen ja ehdottomasti suurin heikkous, että pohjan reunukset hajoavat tosi helposti. Hyvää siis se, että pääsee halvalla lajin pariin. Pakettina ostettaessa siteet todella surkeita, ei edes kannata asentaa, hajoavat nopeasti. Kalliimman hintaluokan suksia minulla on Karhu Optigrip ja Järvisen Lapponia , sekä lisäksi Järvisen vanha malli, joku Adventure..., jolla hiihdin KPH ennätyksen 350 km ja jotkut ikivanhat Peltoset. Nuo vanhat olivat jopa paremmat kuin nämä uudet, mutta pohjat on jo hiihdetty rikki, vaikka kauan kestivätkin. Optigrip on ihan notkea ja mukava hiihtää, mutta ei mitenkään hyvin luistava, verrattuna parhaimpiin suksiini. Lapponia on aika painava ja pitopohja jarrutti niin paljon, että hioin sitä pois. Muuten kyllä ihan luistava ja kestävä suksi. Yksi myyjä sanoi, että ainoa suksi, joka on tarpeeksi paksu, jotta siteen saa ruuvattua pysyvästi kiinni. Nämä kaikki siis perinteisen saappaan siteillä. Toissa keväänä ostin vielä madshusin vähän kapeammat teräskanttiset eräsukset. Niihin ei remmiside mahtunut, joten piti ostaa erillinen eräside ja erämono. Nopeus noilla vehkeillä on noin 1,5 km/h enemmän kuin perinteisillä (leveillä) eräsuksilla ja joten kuten mahtuu myös latu-uraan. Jalkani, etenkin kantapää ei kuitenkaan kestä noilla monilla hiihtoa kovin montaa tuntia, joten en voi niitä käyttää KPH:ssa. Jos tuollaiset hankkii, niin teräskantti on vähän turhaa jarrua, mikäli ei hiihdä tuntureissa. Lisäksi minulla on lyhyet "melasukset". Ne eivät oikein toimi normi monolla, pitäisi olla jäykempi mono jotta niillä voisi kavuta poikittain rinnettä ylös. Puuterilumessa, alamäissä on kyllä hyvät ja ryteiköissä, mutta hankalat esim. moottorikelkkauralla.
  4. 226

    22. Kaukopartiohiihto

    Aikamoista suksien tuhoamista tuo hiihto on välillä ollutkin, kun ylitellään asfalttiteitä suksia poistamatta ja viime talvena moni hiihteli hiekoitettua pyörätietä Kouvolan ja Utin välillä. Siinä mielessä voin ymmärtää, että intin suksia ei tuohon hiihtoon enää ole saatavilla. Harmittava juttu kuitenkin, menee yhä enempi välineurheilun puolelle.
  5. Ainakin kerran tein tuollaisen 100 km pyöräilyn pelkällä vedellä keskellä kesää, eli kilpailukaudella. Vauhti oli käytännössä suunnilleen niin kovaa kuin pääsin, kuitenkin niin, että vauhti kestää samana loppuun asti.
  6. Sana vauvanruokaexpertit tuli siitä, että silloin oli toisilla tapana ottaa pilttipurkit mukaan kisamatkoille, jotta maha toimisi mahdollisimman hyvin. Ei siinä mitään väärää ole, mutta aika monta purkkia pitää syödä, jos sillä korvaa normaali ravinnon. Pitkän kisan aikana voi olla hyväkin vaihtoehto, kun pitäisi saada mahdollisimman helposti sulavaa ruokaa, niin paljon kuin maha vetää.
  7. Tein joskus triathlonuralla sellaisia treenejä, joissa oli tarkoitus ajaa hh-energiat vähiin ja sinnitellä reipasta vauhtia enempi pelkkien rasvojen varassa, esim. 100 km pyöräily pelkällä vedellä. Ultrajuoksussakin oli sellaisia pitkiä peräkkäisiä päiviä, esim. 5 x 40 km lähes ilman mitään lenkinaikaista hh-energiaa. Tosin lenkit olivat kahtena kpl/päivä. Mahdollisesti tuollaisista treeneistä on apua siihen, että elimistö oppii paremmin käyttämään rasvaenergiaa ja pärjäilee pitkissä kilpailusuorituksissa paremmin siinä vaiheessa kun hh-varastot vähenevät, verrattuna siihen, että aina yrittäisi optimoida palautumisen jo harjoittelun aikana. Täällä jossain vanhassa ravintoon liittyvässä keskusteluketjussa lanseerasin termin vauvanruokaexpertit, joka tarkoitti sitä, että kun treenatessa keskitytään aina parhaaseen mahdolliseen palautumiseen ja energian saantiin, niin kilpailuissa voi helpommin tulla seinä vastaan, kun elimistö ei ole niin tottunut polttelemaan rasvoja, ainakaan kovemmassa vauhdissa. Kovin usein ei kuitenkaan tällaisia rasvanpolttoharjoituksia kannata tehdä, koska ne hidastavat palautumista ja voivat helpommin tuoda vammoja. Etenkin tiivillä kilpailukaudella ei ole montaa sellaista viikkoa, jolloin voi tahallaan hidastaa palautumista.
  8. Joskus aikoinaan kun treenasin triathlonia kaikista suurimpia tuntimääriä, esim. etelän treenileiri, niin oli jopa vaikea pitää painon nousu kurissa. Johtui siitä, että nälän tunne ja syöminen oli melko jatkuvaa, aina kun vaan ehti syömään. Tuntui siltä, että painon pudotus onnistui parhaiten niillä viikoilla, jolloin treeniä oli vähiten. Nimenomaan keho huusi hiilareiden perään, mutta tuli sitä rasvaakin siinä sivussa syötyä, jos vaikka vetäsi keksipaketillisen tai suklaalevyn kerrallaan.
  9. 226

    Uintikunto

    Tässä vähän kommentteja aikaisempiin. Ihan mahdollista, että jollekin uinnista on apua pyöräilyyn, mutta ei yhtään juoksuun. Minulle tilanne oli ihan toinen. Uintiharjoittelu ei auttanut yhtään pyöräilyyn, mutta esim. juoksussa olin jo varsin kova ennen kuin edes aloitin juoksuharjoittelun. Takana oli siis jo noin 13 vuotta kilpauintia. Myös silloin uinnista oli iso apu juoksuun, kun en jalkavammojen takia pystynyt juoksemaan ollenkaan. Syy siihen, että kovat uintitreenit auttoivat juoksua oli siinä, että uinnissa harjoitettavuus oli niin hyvä, että pystyi nostamaan sykettä ja työskentelemään pitkään korkealla teholla, ja treenaamaan uintia helposti vaikka kaksi kertaa päivässä, jolloin myös vauhtikestävyys ja peruskunto kehittyi. Minulla oli myös hyvin vahva potku, joka todennäköisesti auttoi myös juoksuun. Sen sijaan pyöräilyn lajinomaista liikettä ei uinnissa tule ja reisivoimani olivat uintitaustan jälkeen heikot. Pyöräilyssä maksimisyke oli 20 pykälää alempi kuin juoksussa ja vauhditkin sen mukaiset. Juoksussa olin parin triathlonvuoden jälkeen yhtä hyvä kuin uinnissa, mutta pyöräilyssä siihen meni yli kymmenen vuotta, ja vielä silloinkin pyöräily oli heikon lenkkini. Sama nykyisin, uinnista ei ole mitään hyötyä pyöräilyyn, mutta vielä jotain pientä hyötyä juoksuun kuitenkin. Kisoissa tuo vahva uinti vain korostui juoksuosuudella. Ei ollut mitään merkitystä juoksuvauhtiini oli takana uinti tai ei. Ei edes täydellä matkalla. Josta neuvona Samikolle, että jos uintia ei enää kovasti yritä kehittää, niin kannattaa sinne kilpailukauden kynnykselle ottaa kuitenkin joitain pitempiä uintitreenejä mukaan. Vaikka 8, 9 ja 10 km. Noilla kolmella uintitreenillä voi olla eroa siihen, että uinnin jälkeen on aika freesi olo, vaikka niillä ei suurta merkitystä olisikaan 3,8 km vauhtiin. Tuo tuli erään swimrun parin kanssa viime talvena hyvin todettua. He uivat muutaman 8-10 km uintitreenin ennen huhtikuun kisaa, ja siinä kisassa uintivauhti säilyi hyvin, vaikka matkaa tuli kisassa noin 8 km. Uskon, että on aika paljon sellaisia triathlonisteja, jotka kuvittelevat, että kun treeneissä jaksaa uida 3,8 km, niin se riittää. On kuitenkin vähän eri asia uida 3,8 km kovaa, siitä sen enempää väsymättä, kuin uida 3,8 km pk-vauhtia ja olla melko puhki ja iloinen siitä, että selvisi pyörän selkään. Syklikselle, että tietenkin saa ja pitää kirjoitella tasosta riippumatta. Moni muukin tuskailee 2 min/100 m kanssa, joten varmasti kiinnostusta löytyy kuulla kokemuksia myös hitaammilta uimareilta, etenkin jos uinti vielä kehittyy. AnttiSn meillä uintiporukassa yksi käyttää tuollaisia kelluttavia housuja. Vauhti parani yli 2 min/km, koska hänellä jalkojen uppoaminen ja jäykkyys ovat suurin hidaste. Sanoisin, että paremmin se potku paranee potkuja harjoittelemalla, mutta jos tähtää vaikka swimruniin, niin ei ole ihan välttämätöntä edes opetella hyväksi potkijaksi, kun potkua ei siinä lajissa tehdä, vaan jalkoja vaan kellutellaan perässä. Over all uimarille/triathlonistille kyllä suosittelen ennemmin potkujen opettelemista, koska joskus uidaan ilman märkäpukuakin. Voi niillä housuilla olla jotain opettavaakin vaikutusta, kun asento paranee. Tuo henkilö on jonkun verran sanonut, että selkä joutuu rankemmalle kun jalat nousee pintaan.
  10. Kova tulos naisten 12 h voittajalle, onnitteluja. Noorallakin hyvä vauhti ainakin puoliväliin asti, jolloin illalla viimeisen kerran katsoin tuloksia. Toisella 3 tunnilla tuli sitten varmaan jotain ongelmia.
  11. 226

    Uintikunto

    Eipä tuossa sinun tapauksessa kannata paljon uintia parantaa, kun näytti Konan 2018 kisojen tuloksissa olevan löysää enempi juoksun puolella. Voi olla, että Konalla meriveden kellutus vaikuttaa edullisesti tuohon märkäpuvutta uintiin ainakin jos vertailee suolattomien vesien tuloksiin. Se onkin sitten eri ketjun aihe, millä juoksu kehittyy, mutta juoksuvauhtiin vaikuttaa triathlonissa vahvasti myös pyöräily ja uinti. Esim. tuplamatkalla 2014 ja 2016 minulla eniten juoksuaikaa paransi tai olisi parantanut satsaaminen pyöräilyyn. Pyöräilyn väsyttämillä jaloilla juoksukaan ei oikein kulkenut juoksukunnon edellyttämällä tavalla. Sen sijaan 2000 -luvun vaihteessa pyöräily oli vielä tarpeeksi vahvaa, jotta juoksu ei siitä paljon kärsinyt ainakaan täydellä ja sitä lyhemmillä matkoilla.
  12. 226

    Uintikunto

    Aloitetaan tuosta alusta. Kestävyys ja etenkin vauhtikestävyys on triathlonissa tärkeää jo uintiosuudella ja se vaatii harjoittelua. Siinäkin voi vielä olla eroa, että jaksaa uida 30 x 100 kovaa 20 s tauolla tai jaksaa uida 3 km putkeen kovaa. Ja tuo jälkimmäinen on kilpailuissa tärkeämpää, vieläpä alun happohyökkäyksen jälkeen. Mysteerimies sanan lainasin sinun sanasta mysteerilaji. Ei uinti niin mysteerilaji ole, mutta teknisesti toiset vaan oppii ja taipuu paljon paremmin kuin toiset. 47 vuotta, eli 30+ on jo ikä, jossa tuollaisen vauhtitason parantaminen ei ole mitenkään helppoa. Parin sekunnin parannus 100 m vauhtiin voi vaatia jo tuplasti enemmän työtä. Tosin se työ voidaan vähän palkita myös juoksun helpottumisena. 200 sku oli aikoinaan toinen päämatkani 400 vu lisäksi. Ennätys muistaakseni 2.28. Rintaa en ole uinut sitten vuoden 1986, kun ei oikein polvet tykkää. Juoksukin muuttuu helpommaksi kun vaan iskee kilometrejä koneeseen. Vauhdin parantaminen vaatii kilometrien lisäksi myös tehoja, etenkin sen jälkeen kun on otettu löysät sekunnit ja minuutit pois.
  13. 226

    Uintikunto

    Piti ihan etsiä mitä olin kirjoittanut tasan 10 vuotta sitten. Sivulla 38 lukee: "Miehen olisi uitava 1500 metriä 25 metrin altaassa uimahousuilla, siis ilman märkäpukua, mieluummin lähemmäs 16 min kuin 17 min ja naisen mieluummin lähemmäs 17 min kuin 18 min". En ihan osaa sanoa riittääkö nuo vauhdit vielä, vai pitääkö uidä vielä kovempaa. Täydellä matkalla voi pärjätä vähän hitaampikin uimari, mutta ei siinä 10 minuuttia kannata tasoitusta antaa.
  14. 226

    Uintikunto

    Hiihto on paras korvaava laji, nimenomaan tasatyöntö, ja sen puoleen hiihtokaudella voi uintimäärää vähentääkin, uinnin peruskunnon kärsimättä. Hiihto myös syö tehokkaasti uintiharjoitusten tehoa, joten on vaan hyväksyttävä se, että jos haluaa hiihtää, niin uinti voi olla aika rankkaa. Sitten kun hiihtokausi päättyy, niin alkaa taas uinti kulkea helpommin kuin rankkojen hiihtojen jälkeen. Sama vaikutus myös punttitreeneillä. Syö uinnista tehoja, mutta kaikkea ei voi saada yhtä aikaa. Jos haluaa kehittää hiihtoa tai punttivoimaa, niin uinnissa ei voi treenata ihan eläimenä. Mutta hiihdon päätyttyä kannattaa uida eläimenä, jotta hyvä hiihtokausi ei valu susihukkaan.
  15. 226

    Uintikunto

    Jos sitten käy niin onnettomasti, että uinti kehittyy ja kiinnostaa liikaa, niin voi siirtyä swimrunneriksi, jossa uinti voi olla ajallisesti yli puolet koko suorituksesta. Viime kesänä Puruvesi swimrunissa uinnin osuus koko matkasta oli noin 35 %, eli kovimmillakin uimareilla selvästi ajallisesti pitempi kuin juoksuosuudet. Tyypillisesti swimrunissa uintiosuus on 15-20 % koko matkasta. Soolosarjoissa voi olla vähemmänkin, koska uinnissa hukkuu helpommin kuin juoksussa.
×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy