Jump to content
Juoksufoorumi.fi



Aquamigo

Jäsenet
  • Content Count

    758
  • Liittyi

  • Last visited

Community Reputation

70 Excellent

Recent Profile Visitors

The recent visitors block is disabled and is not being shown to other users.

  1. Voih, tosi kurjaa. Tuolla vegaaniryhmässä joku kertoi että vatsa kestää vain hyvin liotettuja ja keitetyjä papuja ja linssejä, tuplaliotusaika ja tuplakeittoaika, mutta varmasti olet sitäkin jo kokeillut.
  2. Heh, fiksu ajatus tuo! Sikäli jännä että kasvisruoka aiheutti vatsanpuruja, moni kun kertoo juuri toisinpäin, että ärtyvä suoli rauhoittui kun maito-ja lihatuotteet jäivät pois. Tietysti jos ei ole tottunut linsseihin, papuhin yms. niin vaatii totuttelua.
  3. Mulla ylirasitustila ei päässyt ihan noin pahaksi, rytmihäiriöitä, hormonaalisia muutoksia ja muuta kylläkin. Tein totaalisen stopin treeneissä ja muutin ruokavaliota (=söin enemmän). Kävelin koiran kanssa tietysti, mutta tein lyhyempiä lenkkejä. Kortisoli-hormoonista luin ja siinä suositeltiin nimenomaan 30-45 min liikuntasuorituksia kun ennen periaatteenani oli että alle tunnin lenkille ei kannata edes lähteä... Kortisolimittauksissa en käynyt kuitenkaan. Hiit-tyyppiset treenit tulivat mukaan 6kk:n jälkeen ja oikeasetaan vuosi meni ennen kun taas löytyi sellainen vire treenaamiseen. Tuo oli kyllä sellainen opetus itselle että pysyvästi uskon sen muuttaneen mun käsitystä omista voimavaroista. Peruin kaikki osallistumiset juoksutapahtumiin enkä ole sen jälkeen niihin haikaillut. Treenaan juoksua ja muita lajeja mutta fiiliksen mukaan vaikka pidänkin treenipäiväkirjaa ja suunnittelen etukäteen mitä teen. Ajoin itseni piippuun kiristämällä ruuvia silloin kun olisi pitänyt ottaa aikalisä ja hoitaa muut stressitekijät kuntoon. Voimia ja tsemppiä!
  4. Päivitys näköjään taas monen kuukauden tauon jälkeen. Lihan syönti jäi, alkoi vegaanin elämään tutustuminen ja vei kyllä heti mennessään. Jätin siis eläinperäiset maitotuotteetkin pois ja kananmunat. Omia kanoja otan taas kunhan on mahdollisuus joten sitten täytyy harkita asiaa uusiksi niiden osalta :D Kesä meni lähinnä viime talven ja kevään kiloja karistellessa, niissä onkin ollut tekemistä :D Juossut olen maltillisesti, kahvakuulailua olen treenannut kohtuudella ja levännyt olen hyvällä omallatunnolla. Paino kävi ennätyslukemissa jossain 72 kg:n paikkeilla ja olo oli kyllä kuin viimeisillään raskaana. Nyt tänä aamuna lukema 64.9 on jo taas ihan omaa mukavuusaluetta, sellainen 1.5 kg/kk tahdilla pudonnut ruokavalion myötä. Nyt vointi on muutenkin paljon parempi, sellainen puhdas ja luonnollinen kun lihaproteiinin kuona-aineet on pois kropasta. Muistan saman muutoksen silloin aikoinani kun aloin kasvissyöjäksi, tuli jostain aivosopukoista esille. Tämä on osa isompaa muutosprosessia joka varmaan liittyy tähän ikään. Ensin Konmarin avulla hankkiutumista eroon turhasta tavarasta, sitten minimalismia, sitten kasvissyöntiä ja lopulta päätyminen vegaaniksi. Melkoinen mielenmyllerrys ja puuskatuuli käynyt korvien välissä. On tässä ollut muilla perheenjäsenillä ymmärtämistä. Hienosti ovat kyllä mukana jutuissa.
  5. No niin, viikko tuosta kirjoituksesta ja olen siirtynyt täysin vegaaniksi. Jäi pois Ingmariinit ja muut. Leivän päälle tein jälleen satsin guacamolea, toiselle leivälle sipaisin maapähkinävoita joka kieltämättä tais jäädä kokeiluksi, sopii paremmin vaalean leivän päälle kun 100 % ruisleivän. Maitotuotteissa on tosiaan hyvä olla ruokavaliossa, mutta niiden ei tarvitse olla lehmänmaitoa. Kasvimaidoissa on myös riittävästi kalsiumia ja kasvipohjaisen kalsiumin on todettu imeytyvän esim. valkokaalista jopa paremmin kuin esim. lehmänmaidossa olevan. http://vegaaniliitto.fi/www/fi/tietoa/vitamiinit-ja-kivennaisaineet/kalsium-vegaaniruokavaliossa Manteleita, erilaisia kaaleja, papuja yms. olen syönyt aina paljon, nyt tutustuminen muihin hyviin kalsiumin lähteisiin on vielä kesken. Tofua olen syönyt jonkin verran, mutta jotenkin tuo soija ei kuulu lemppareihin. Näillä mennään.
  6. Joskus olen tällä palstalla kirjoittanut enempi, joskus vähempi. Ruokailujen suhteen on ollut hieman heiluntaa koko elämäni ajan: ensin sekasyöjä -sitten kasvissyöntiä murrosiästä esikoisen syntymään ja taas sekasyöjänä 17v. Karppausta useampi vuosi, proteiinia hirveästi. Samoin treeniä. Seurauksena ylirasitustila. Järkeistin treeniä ja vuosi sitten rupesin pitämään 2 kasvispäivää viikossa kunnes alkukesällä lihansyönti jäi kokonaan ja siirryin pitämään 2 vegaanipäivää viikossa kunnes nyt olen siirtynyt kokonaan vegaaniksi... En ole mikään absolutisti enkä häpeä myöntää että Ingmariinia kuluu itsetehdyn ruisleivän päällä päivittäin... Koskaan ei saa siis sanoa ei koskaan. Minusta, karppaajasta kuoriutui siis takaisin kasvissyöjä ja lopulta vegaani joka ei kyllä kadu tätä elämänsä polkua...
  7. Mä pelkään ylirasituksen uusiutumista tosi paljon. Viime vuosi meni toipuessa ja teki oikein hyvää. Syksyllä ja talvella vähän tunnustelin jo juoksemista jne. oli sellainen neutraali fiilis, joka mulle aika vieras kun ennen sain kovat kicksit urheilusta. Saatoin käydä lenkillä, mutta suunnitelmallisuus ja jatkuvuus puuttui. Syömiset oli ihan hukassa samaan aikaan ja + 7 kg tuli että humpsahti. Nyt juuri ajattelin että olisi aika ottaa joku tavoite kesäksi/syksyksi ja ilmoittautua juoksutapahtumaan. Tein suunnitelman treeneistä ja parin viikon jälkeen olen nyt kauheassa yskässä. Viikon olen siis ollut treenaamatta ja varmaan toinen viikko menee nyt toipuessa... Osa ylirasitukseen johtavista syistä on nyt hävinnyt tai ainakin pienentynyt, mutta pelkään sitä että kun euforia liikunnasta taas rupeaa jylläämään niin se vie mennessään.
  8. Aquamigo

    Kahvakuulaharrastajat

    ohhoh, ompa minultakin mennyt ketju ohi. Juu, kahvakuulailu on mulle sopiva voimailumuoto, tänäänkin 16 kg:n kuula kulki autossa mukana ja ehdin tekemään 20 min treenin yhden pururadan kupeessa pojan futisharkkojen aikana, sitten päälle 5 km hölkkä. Mun täytyis vähän löytää suunnitelmallisuutta jälleen touhuun, viime vuonna 3x viikossa melko pitkiäkin sarjoja tein, sit iskikin tosin ylikunto ja nyt vähän maltillisemmin. Jotenkin en ole saanut nyt rytmistä kiinni, että tulisi taas tavaksi. Ja se joku sisu puuttuu, että sais rutistettua kaikki tehot viimeisiin toistoihin...on aika paljon väsymystä ja stressiä muilta elämän osa-aluilta vielä niin ehkä se vaikuttaa ettei oikein ole sitkeyttä. Ohjattuihin kahvakuulatreeneihin olis kiva osallistua mutta en saa mahtumaan tähän ohjelmapalettiin enää mitään sellaista. Omatoiminen treenaus on pelastus mutta samalla se muiden tsemppituki puuttuu.
  9. Huhheijaa, onpas aikaa kulunut, marraskuun lopulla näköjään viimeksi tän sivuston avasin. Talvi tuli ja meni, todella vähillä hiihdoilla (alle 200 km) mutta paljolla retkiluistelulla. Kantapään/jalkapohjan kipu piti juoksukilsat aika vähissä, metsässä tarpomista kyllä tuli tehtyä. Ja syötyä on tullut...oli taas sellainen massakausi. Ei kiva. Mutta toisaalta olen vierottanut itseni vaa´asta, siirtynyt entistä enemmän kasvisruokailijaksi ja yrittänyt miettiä mikä on olennaista. Pari kasvispäivää viikossa oli pitkään kuvioissa, vähitellen huomasin että hups, lihan syönti on jäänyt pariin kertaan viikossa. Kalaa olen syönyt kyllä entiseen tahtiin ja kananmunia kuluu. Mitään kisatavoitteita en ole halunnut ottaa, tuskin siis edes osallistun mihinkään. Omaksi ja koiran iloksi vaan. Silti on treenisuunnitelma ja myös voimapuolella on suunnitelmat olemassa (kahvakuulaa, renkaat ja leuanvedot yms). Melkoista hulabaloota elämä on, mies sairaslomalla vielä 2 kk (ajokiellossa sen takia myös) ja ennestäänkin hektinen arki on kaatunut enemmän ja enemmän mun vastuulle. Onneks kohta alkaa sm-tason peleissäkin kesäloma ja vähän helpottaa treenikuvioita. Ja syksyllä kun esikoinen saa ajokortin niin...en malta odottaa! Nyt hyvää pääsiäistä, meillä pelejä riittää joka illalle ympäri Etelä-Suomen ja lenkit suunniteltava sen aikataulun mukaan. ehtii ehtii, jaksaa jaksaa... Mutta huomenna NIIN ansaittu lepopäivä, jalat on ihan tökkönä. Vähän käyn lapsuudenkaverin kanssa aamulla kävelemässä, toivottavasti ei tule kiusausta hölkkään, muuten lepopäivä menee myttyyn.
  10. Oletko varma, ettei vyötärömakkarat johdu liian suuresta kortisolihormonin pitoisuudesta? Stressi lisää tuon hormonin eritystä ja on nimenomaan vyötärön rasvaan yhteyksissä.
  11. Toissapäivänä aamulla vasemman jalan kantapäässä tuntui astuessa kipua. Ei niin paljon että ei voisi varata sille mutta sellainen "hmm, mikä tuo nyt on" -kipu. Kipukohta löytyy parhaiten kun kantapäätä puristaa molemmin puolin akillesjänteen puolelta nuppiluun alapuolelta, ikäänkuin tuon kantapää"möykyn" yläosasta. Jalkapohjasta painellessa ei kipua tunnu mutta kun tänään kokeilin foamrollerin päällä rullailla (aika järeällä kuvioinnilla) niin aristi. Aikaisempiin vuosiin ja kuukauisiin verrattuna olen nyt juossut tosi vähän, nastalenkkareilla eilenkin n. 40 min eikä tuntunut silloin. Tänään vaelluskengillä tunti kävelyä, ei juurikaan tuntunut. Sukkasillaan sisällä on pahin. Hieman olen ihmeissäni ja tässä istuessa vääntelen jalkapohjaa. Pelkään että jos pitkään kävelen varpaillaan niin saan jonkun toisen kivun jalkaan, crocseilla nyt sisällä köpsöttelen.
  12. Hyvää keskustelua ja vertailua tullut aiheesta, itse tein poistumisen takavasempaan. Ostin ekan sellaisen puhelimen johon sain ton Sport Trackersin ja asensin sen, riittää oikein hyvin. Sykemittausta en kaipaa, vauhdit näkee treenin lopuksi ihan riittävän hyvin, tosin harmittaa kun en saa näkyviin min/km vaan vain km/h..... Lauantaina laitoin ilmoittamaan kilsan välein merkkiäänen mutta oli ainakin taskussa ja pipo korvilla niin hiljainen kuuluvuus etten mitään selvää saanut puheesta. Kotona sitten pystyi katsomaan mutta kiihtyvä kymppi oli kieltämättä hieman haasteellinen kun ei juostessa voinut vilkaista nopeutta. Minkähänlainen kotelo Sony xperialle olis hyvä että vois juostessa katsoa nopeutta ilman että tarvii kaivaa puhelinta taskusta tumppu kädessä ?
  13. No niin. Kävin kehonkoostumusmittauksessa. Tulokset hätkähdytti. En muista olenko tässä ketjussa kirjoittanut että olen yrittänyt lähes epätoivon vimmalla jossain sykleissä päästä eroon "ylimääräisistä kiloistani" kun juoksijaksi olen melko...painava ja raskasrakenteinen. Pituutta 163 cm ja paino huitelee 64 kg:n paikkeilla. Olen ajatellut että joku 59-60 kg olis mulle se paras paino, silloin juoksu kulkisi jne. Ja että mun rasvaprosentti on jotain niin suurta että jos vain saisin sitä alemmaksi... mutta mutta. Mun rasvaprosentti oli 17...lihasprosentti 29.5...että se siitä. Keskivertoa huomattavasti enemmän lihasta ja vähemmän rasvaa, painoindeksi oli toki korkeahko mutta sisäelinrasva ja kokonaisrasvat olivat jopa alakanttiin. Olen nyt toipumassa ylirasituksesta hyvää vauhtia kun lisäsin syömistä ja pidän kaksi lepopäivää, vähensin aerobista liikuntaa ja syön hiilareita enemmän. Vuosi sitten päiväkirjamerkinnät kertovat että olen syönyt pitkispäivinäkin ehkä n. 2000 kcal ja tosiaan juoksulenkki kuluttanut siitä jopa yli puolet. Olin tosi usein kipeä ja ihmettelin kun paino vaan junnaa. Nyt lisäsin syömistä tuonne 2200 kcal paikkeille ja hiilarit tuli mukaan kuvioon oikein runsaalla kädellä. Mun peruskulutuksen arvoksi tuli n. 1600 kcal joten kertoo jotain siitä miten aliravittu olin. Vieläkin tuo 2000-2500 kcal/vrk on ehkä treenipäiviniä (kulutus 500-800 kcal) vähänlaisesti mutta syön saman verran myös lepopäivinä joten viikkotasolla ero tasoittuu sitä kautta. Vointi on hyvä ja ennenkaikkea sain eräänlaisen mielenrauhan. Ei mun kropassa olekaan läskiä... Olen monelle kaverille toitottanut että lihas painaa enemmän kuin läski mutta omalla kohdallani en sitä sitten osannut ajatella noin. Yritin pitää itsepintaisesti kiinni jostain vaakalukemasta. Nyt en ole käynyt vaa´alla pariin viikkoon, ei tunnu enää ollenkaan tärkeältä. Ennen analysoin jokaista muutosta suuntaan tai toiseen, masennuin jos ja kun nousi ja ilakoin kun putosi. Nyt on sellainen " ihan sama paljonko painan kunhan treeni kulkee " -fiilis ja tuon inbody-mittauksen myötä oman kropan arvostus kun mittaaja sanoi sen ääneen "sun kroppa on oikea malliesimerkki" -ajatuksella niin joku napsahdus mun päässä kävi. Sain fitness-pisteiksi 89/100 eli tällaiseksi 40-vuotiaaksi naiseksi varsin kelpo tulos. Ruoka-treeni-lepo...siinä on nyt joku tasapainotila saavutettu selväsi. Treenaan innolla, lepopäivät tuntuvat tarpeellisilta kun treenit on intensiivisempiä kuin ennen ja lopetin jatkuvan ruokien punnitsemisen ja kalorien laskemisen. Yritän tehdä järkeviä valintoja. Kerran kuussa otan painolukeman ja seuraan sitä. Selvästi joudun tekemään töitä että tuo yli 2000 kcal täyttyy kasvisruokapäivinä (lepopäivät =kasvisruokapäiviä), helposti jää hiilarit vähäisiksi.
  14. Eihän ylirasitus automaattisesti tarkoita sitä ettei pystyi tekemään kovia treenejä. Ylirasitus on paljon muutakin kun treenien teho. Siihen kuuluu työn rasittavuus, muut stressitekijät elämässä (ihmissuhteet, talous...), unen määrä ja ennenkaikkea laatu ja kun jokaisen ihmisen stressinsietokyky kuten varmasti hyvin tiedätkin. Sen minkä edes kokee stressiksi on hyvin erilaista, joten ei ylirasituksen mittarina todellakaan voi käyttää mitään yksittäistä osa-aluetta. Toisilla tietysti ylirasitus oirehtii esim sillä tavalla että ei meinaa saada itseään liikkeelle, mutta mun tapauksessa treenit vain lisääntyivät ja tehostuivat kunnes tuli stoppi. Kaverin kanssa viikonloppuna kun aiheesta puhuin niin verrattiin tilannetta vähän kuin huumausaineiden sekakäyttäjään: vähän liikaa kaljaa, vähän liikaa lääkkeitä, vähän jotain mietoa huumetta...ei mitään niin paljon että olisi henkeä uhkaavaa tilaa mutta kokonaissaldo voi olla silti turmiollinen. Silloin myös tuo "oleko oikeasti ylirasittunut" tai vastaavasti "olenko oikeasti narkkari" -menee samoille ajattelumalleile. Liiassa aerobisessa liikunnassahan on juuri tuo koukuttava puoli joka tekee siitä salakavalan kaverin. "jos mieli on rasittunut rasita kroppaa ja jos kroppa on rasittunut rasita mieltä" -on ollut hyvä urheilulääkärin neuvo. Mulla ylirasitus on kuitenkin pääosin liittynyt henkiseen kuormaan, liian aikataulutettuun arkeen ja vähäisiin uniin. Kun vielä änkesi samaan soppaan liian vähäisen syömisen (ja matalilla hiilareilla) tavoiteena pudottaa muutamia kiloja niin siinähän se. Kehittynyt näiden kuuluisten ruuhkavuosien aikana, eikä siten liity pelkästään liikuntaan. Liikuntaa tuppasin lähes joka päivälle nimenomaan stressinpoistoksi, mutta meni vähän överiksi nimenomaan määrällisesti. Luulin että mitä kevyempää sen parempaa väsyneelle mielelle ja kropalle. Olin ilmeisesti ainakin jossain määrin väärässä vaikka näin jälkiviisaana tietysti lyön päätä seinään että miksi en vaan vähentänyt määrää. Huumetta huumetta, sitä se aerobinen on. Nyt olen menossa lähiaikoina Inbody-mittaukseen sekä veri-ja kilppariarvojen kontrolliin. Vielä lisäksi keliakiatesti kun epäilys siitäkin on olemassa. Tuollainen diagnosoimaton sairaus on myös yksi stressitekijä elimistölle joten tarkistetaan se nyt samalla. InBody-mittaus nyt on ihan sellainen "kiva käydä tsekkaamassa" ja otan uusitamittauksen sitten vaikka kesälle kun tässä on tarkoitus tuota voimapuolta lisätä treeheihin. Tänään 50 min/8 km vesisateisessa metsässä kevyttä hölköttelyä. Oli kyllä taas helppo hengittää.
  15. Mä pidin kanssa totaalisen juoksu-ja liikuntatuon (okei niitä pitkiä vaelluksia ja muuta kävelyä tuli) tuossa pahimmassa vaiheessa. Ihmiset on niin erilaisia kuten varmasti jokainen tietää. Mä tunnistan itsessäni juuri niitä ominaisuuksia joka puhuvat intesiivisempien treenien puolesta. Palaudun huomattavasti paremmin ja myös tuo ajankäytöllinen säästö on tässä elämänvaiheessa merkittävä vaikkakaan ei mikään itsetarkoitus. Tuli varmaan sohaistua muurahaipesää. Mä olen siitä onnellisessa asemassa että puolueettomasti voin ottaa vinkin sieltä ja toisen täältä, sitten yrittää koota niistä sopivan kombon ja tarvittaessa muuttaa kurssia. Kuten nyt. Uusiksi on mennyt ruokavalio, treenit ja onneksi myös pahin stressiä aiheuttanut ongelma on korjattu. Varmaan painotan pikkuhiljaa enemmän ja enemmän tuota toiminnallista treeniä ja voimaa, juoksu tulee pysymään aina mukana mutta monipuolisempana ja painottuen noihin 30-45 min treeneihin. Silti olen täysin varma että jos mieli tekee niin jaksan sen kympin tai puolimaran poluilla juosta milloin vain :D Huhtikuussa olisi eka 9.2 km:n lappujuoksu (se tosin asfalttia ja osittain soratietä). Lauantaina juoksin sen 10min kevyt 30 min vk ja 10 min kevyt -treeninä 52 min. Pk@ 5.27, vk osuus @4.56 ja taas pk@ tuota 5.30 vauhtia. Isot ylämäet ja kova vastatuuli pistivät välilä kävelemänkin tuossa vauhtipätkällä. ´Kisoissa juostaan sama lenkki mutta toiseen suuntaan, onneksi. Tuolla reitillä omat kisa-ajat olleet vuodesta riippuen 47-49 min. En ole itseäni koskaan pitänyt mitenkään nopeana tai edes mielenkiintoa "vauhtikisoihin" ei ole ollut. Enemmän juuri ajatellut että pidemmät ja rauhallisemmat kisat ja reenit sopii mulle. Mutta kuten aikaisemmin sanoin, aina voi oppia itsestäänkin uutta :D
×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy