Jump to content
Juoksufoorumi.fi



puujalka

Jäsenet
  • Content Count

    4 191
  • Liittyi

  • Last visited

  • Days Won

    31

Everything posted by puujalka

  1. En koskisi määriin jos treenit onnistuu eikä ole ongelmia (jalkavaivoja, unettomuutta tms). Jos on selkeästi sellainen olo, että vedot ei enää onnistu niin sitten laskisin määriä. Pelkkä "paska fiilis" ei ole minulle vielä riittävä ongelma 😄.
  2. Viikon yhteenveto: n. 64km kevyttä hölkkää, josta aika iso osa 20 minuutin köpöttelyjä matolla polven ehdoilla. Lisäksi yksi kunnon punttis ja joka päivä fyssarijumppaa, mobilisointia ja kaikenlaista muuta todella ärsyttävää nypläämistä. Eläkeläiskoiran ei tarvitse muuta kuin ihmetellä että mitä se ukko oikein säntäilee koko ajan.
  3. Kyllä se vain on niin eri asia. Juoksu on periaatteessa jatkuvaa omalla painolla tehtävää yhden jalan kyykkäämistä. Sinun kannattaa tehdä juoksukävelyä kunnes se homma alkaa helpottumaan. Juokset vaikka 5 minuuttia luontevasti (mutta suht kevyesti) ja annat sykkeen nousta mihin se nousee, sitten palauttelet kävelypätkällä. Tällaisia "intervalleja" sitten se koko harjoitus.
  4. Tämä on täsmälleen se fiilis joka minullakin on. Aktiivisuuden lasku sai polven ärtymään nyt tosi pahaksi. Aikaisempi isompi juoksumäärä sai sen pysymään aisoissa, tosin sitten kovat ratatreenit (mutkat!) ja alamäet taas pahensivat tilannetta. Nyt tuntuu siltä tämän polven kanssa kuin olisi jonkinlaisessa kuopassa, josta on jossakin vaiheessa vaan kavuttava ylös. Mites sinun kokemuksen mukaan, auttaako pyöräilyn liike näihin? Voisin veivata iltaisin vaikka tunnin pari kuntopyörää ja katsoa saisiko sillä vähän ainetta vaihtumaan. Päätin, että en edes halua tietää kuinka paha tilanne polvissa on (nehän lonksuu ja rohisee ja kipuilee vähän väliä, yleensä kuitenkin aika vähän), koska joku ortopedi kuitenkin suosittelisi sitten tähystystä. Olen lukenut, että nivelkieruken poistaminen johtaa kiihtyvään nivelrikkoon, joten kannattaa aluksi katsoa jos se vaikka asettuisi itsekseen.
  5. Tänään aamusta taas 20 minuuttia matolla, ja illalla vedän toisen samanlaisen. Matolla tuo polvi kestää paremmin, ja pystyy tosiaan lopettamaan heti kun alkaa juilimaan. Eilen kävin pitkästä aikaa punttiksellakin ja tein aika monipuolisen koko kropan treenin. Ei tullut edes hiki vaikka ukot siellä narisi, että tuuletus ei pelaa. Pitää varmaan tehdä vähän kovempi setti seuraavaksi. Vaikka punttiniiloilu tuntuukin olevan aika turhanpäiväistä puuhastelua, oli sillä sellainen vaikutus, että yöunet olivat nyt tosi hyvät. Suunnitelmissa on nyt tehdä viikoittain 2 punttitreeniä salilla ja monipuolista kuntopiiriä sitten kotipihalla. Ja pari kevyttä verryttelyä päivässä matolla. Pysyy ainakin jonkinlainen monipuolinen pohjakunto yllä koko ajan.
  6. Taulukon mukaan mun pitäisikin juosta aika tasan 4.30 peruslenkit, ja aika usein saatan niin tehdäkin (ainakin loppua kohden), mutta useimmiten ei vain huvita. Eikä sillä ole tuon taivaallista merkitystä.
  7. Tämä on kieltämättä aika mielenkiintoinen kysymys. Mikä kunto on sellainen joka ei kasva tai kasvaa jne. Minä kun treenaan pääasiassa nopeuskestävyysalueella tapahtuvaan suoritukseen, PK-lenkkien vauhdeilla ei ole mitään suoraa merkitystä (eikä vaikutusta!). Siksi voin ihan hyvin hiippailla peruslenkit vaikka 5.30/km tai 6.00/km. Jos treenaisin maratonille, myös niillä peruslenkeillä olisi merkitystä suorituksen kannalta.
  8. Siinä on juuri tuo, että oikeassa maastossa alusta on ihan oikeasti kolmiulotteinen, eikä taso kuten matolla, joten erot kenkien istuvuudessa tulee ehkä paremmin esille. Samasta syystä kannattaa jalkavaivaisena kokeilla jos matolla pysyisi juoksemaan paremmin.
  9. Samahan tuo on minullakin. Kovat about taulukkovauhtien perusteella ja katselen sitten sykkeitä jälkikäteen huvikseni. Eipä se treenaaminen ole edes lopulta niin tarkkaa. Pääasia, että pääsee sopivalle alueelle.
  10. Sehän tarkoittaa vain sitä, että hyvin sait kaiveltua tehoja kropasta (ei ollut nylkkäämistä). 😄 Mites sykkeiden puolesta, tuliko edes maksimit? Tai no antaa olla, taisit käyttää jotain rannemittaria.
  11. Tuohan on jo varsinainen pitkis! 😄 (Itse vedin tänään 3+4 km). En tiedä oletko lukenut sitä mun päiväkirjaa alusta asti, mutta sieltä voi tarkistaa miten aloitetaan säännöllinen treeni nollista. Ensimmäisellä viikolla hölkkäilin vain 15-30 minuuttia päivässä. Vuoden päästä siitä 90-120 minuuttia päivässä. Säännöllinen rytmi on ensimmäinen askel, lenkit voi olla vaikka 5-10 minuuttia pitkiä. Sitten kun on rytmi ja rutiini, lisätää vain pituutta sen mitä jalat tykkää. Tämä voi tehdä fiiliksien mukaan tai sitten kirurgin tarkkuudella, kasvattaen esim. joka kolmas viikko jonkun sopivan määrän. Jälkimmäinen on parempi, ellei sitten ole kovin tarkat fiilikset. (Itse en luottaisi fiiliksiin, ainakaan omiini tai kenenkään jolla on vammahistoriaa. 82% juoksijoista vammautuu, joten parempi olla luottamatta fiiliksiin).
  12. Kiitos. En ole varma osasinko kirjoittaa tuota täysin niin kuin tarkoitin, mutta siis uskon kyllä suureen todennäköisyyteen, että pienellä kuntoutuksella tästä selvitään nopeasti tielle, mutta halusin kuitenkin kirjoittaa auki kaikki mitä päässä liikkuu. --- Siitä mun korvaavien listasta muuten puuttui se kaikista ultimaattisin korvaava laji: mattojuoksu! (Kyllä, en pidä mattojuoksua oikeana juoksuna). Kokeilin äsken 20 minuuttia matolla, eikä polvessa isompia tuntemuksia. Tarkoitus oli hölkkäillä niin pitkään kun tuntuu oikealle, ja lopussa havaitsin polvessa pientä väsymistä, joten katkaisin 20 minuuttiin. Tätä sitten jauhetaan seuraavaksi. Mattojuoksun edut: Erittäin lähellä juoksua, vaikutukset on siirrettävissä ulkojuoksuun parissa viikossa. Lähes 100% ennustettava ja stabiili alusta (välillä pitää tehdä käsillä jotakin, kuten kauhoa hikipyyhettä, vaihtaa biisiä tms. jolloin tasapaino muuttuu hetkellisesti, mutta sekään ei ole mitään luonnon monttuihin ja mäkiin verrattuna). Voi lopettaa oikeaan aikaan, eikä jossakin hevon perseessä kun ei enää voi juosta. Mattojuoksun haitat: tappava tylsyys. No tätä olen jo puinut aikaisemmin päiväkirjassa ja siihen parhaat mahdolliset eväät löytänyt.
  13. Strategiat. Nyt kun on tämä off season, käyn apinan raivolla työstämään näitä mun ongelmakohtia: 1) Upper and lower cross syndrome Jos tämä ei sano mitään, KVG. No ok, lyhyesti, kysymys on siis istumatyöläisen taudista, eli suomeksi paskasta ryhdistä, joka minun tapauksessa manifestoituu vasemman lonkan ja pakaran jatkuvana oirehtimisena. Miksi vain vasemman? Tämä on mutua, mutta vasen jalka on mun ns. dominantti jalka, joten kai se sitten vain ottaa enemmän vastuuta ja damagea. Korjausliikkeet on periaatteessa simppelit (taas, KVG), mutta korjaus ei tapahdu hetkessä. Tähän täytyykin suhtautua loppuelämän projektina. Mitä tehdä? Fyssarin määräämiä jumppajuttuja kotona, monipuolista voimatreeniä kuntosalilla ja pihassa. Lisäksi pitää kiinnittää erityinen huomio juoksutekniikan, taloudellisuuden ja juoksuryhdin parantamiseen. Eli niitä drillejä, koordinaatiota, straideja. Ja myös kevyet lenkit keskittyneesti ja hyvällä tekniikalla. Vain sitä kautta uudet taidot voivat siirtyä myös kovempiin vauhteihin. Ongelmathan eivät välttämättä edes näy perusjuoksussa, jossa ei vaadita kummoistakaan liikelaajuutta tai voimaa. Pahat ongelmat tulevat aina sitten kovempien, täysvauhtisten vetojen seurauksena. 2) Nivelkierukan degeneratiivinen repeämä oikeassa polvessa Tämä on oma diagnoosini, jonka fyssari myös vahvisti oppikirjatesteillä (en kertonut hänelle muuta kuin että polvi on kipeä). Kuulostaa aika pahalta, ja sitähän se pahimmassa tapauksessa onkin. On mahdollista, että mun juoksut on juostu. Tietysti se on 100% varmaa, että polvi kuntoutuu jossakin vaiheessa niin, että voi terveyshölkkää tehdä, mutta se on täysin mahdollista, että tämä kevät ja kesä jäi viimeiseksi jolloin pystyin taas maistamaan sitä fantastista oloa, jonka kovat treenit ja kisaaminen tuo. Todennäköistä kuitenkin on, että repeämän aiheuttama kudosärsytys tasaantuu ja polvi pysyy oireettomana taas jonkin aikaa. Kunnes repeämä kasvaa lisää, jne. Lopulta rusto tuhoutuu kokonaan, jne jne, blaa blaa. Mitä tehdä? Nyt ja myös tulevaisuudessakin pitäisi yrittää minimoida iskutus. Eli kehittää lisää juoksutekniikkaa, parantaa lihaskuntoa. Alamäet, käännökset, kaikki mikä yllättää ja vähänkin vääntää polvea vain lisää ärsytystä, joten nyt akuutissa vaiheessa täytyy ehkä juosta sen mitä pystyy juoksumatolla. Pitäisi saada sitä kierukkaa ympäröivän kudoksen tulehdustilaa laskemaan, ja parhaiten se onnistuu kevyellä liikunnalla. Tulehduskipulääkkeitä en syö, koska vatsa ei kestä määräänsä enempää. Jos polvi ei kestä edes juoksumatolla, yritän maksimoida verenkierron polven alueella sitten kuntopyörällä. Uskoisin että tällä pläänillä polven tilanne paranee muutamassa viikossa. Näen myös mielessäni skenaarion, jossa lähes kaikki juoksutreeni tapahtuu matolla tai radalla tai tasaisella tiellä, ja huomattava osa treenistä on korvaavia lajeja. En ole tosin ihan varma jaksanko sellaista erityisjuoksijan elämää, tai siis että haluanko niin paljon parantaa tuloksia. No aika näyttää, ja kaikkeen on syytä varautua. (BTW, tämä polven ongelma saattaa olla hyvinkin kytköksissä 1-kohtaan).
  14. Voi mennä, mutta hieronnan jälkeen ei kannata vetää itseään tohjoksi samana päivänä.
  15. Nyt on juuri sen aika! Hion parhaillaan strategiaa. Tämä on toisaalta aika monimutkainen kysymys, ehkä avaan sitä enemmän joku toinen kerta. Mutta tiivistetysti: ongelma ei ole mulla voimanpuute, eli pelkästään sokea rautojen mättäminen ei tule koskaan korjaamaan mitään. Parhaimmillaan se on vain purkkaa, jolla voi siirtää ongelmia eteen päin. Jos käy hyvä tuuri, se raja siirtyy riittävän pitkälle. Vaikka olisi perse kuin sonnilla, ei auta mitään jos ryhti on huono ja lantio jumissa. Mutta lisävoima (nimenomaan räjähtävä, maksimaalinen voimantuotto, joka sitten jalostetaan juoksuun) ei ole koskaan haitallista. Eli voimahommien lisäksi työstän liikkuvuutta. Mulla on selvä ongelma etuosaston liikkuvuudessa (lonkankoukistajat ja reidet). Ja se ei ole pelkästään faskiajumeja tms. vaan vaatii nyt pitkäjänteistä kehittämistä. Takaosastokin on jäykkä totta kai, mutta se saakin olla. Juoksija ei tarvitse liikkuvuutta sinne juurikaan (poikkeuksena aita -ja estejuoksijat). Jalkoja kyllä pystyy nostelemaan riittävästi eteensä vaikka ei saisi sormia kurotettua edes juuri polvien alapuolelle. Mutta etuosasto on kriittinen! Jos siellä ei ole riittävää liikkuvuutta, sitä kompensoidaan yleensä vääntämällä alaselkää kaarelle, ja niin... alkaa kuulostamaan tutulle.
  16. Alkaa olemaan vauhdit sen verran hyvät, että tauti ei enää pysy matkassa!
  17. Kiitoksia kaikille ehdotuksista, niin tosissaan tehdyistä kuin vitseistäkin! Asiaa taas pähkäilytäni tuli siihen tulokseen (kuten niin usein aikaisemminkin), että en korvaa juoksua millään, vaan käytän ylimääräisen ajan ja energian muihin juttuihin. Syy tähän on yksinkertainen: en minä pysty tekemään mitään muuta aerobista samalla teholla kuin juoksua. Jos yrittäisin saada lähellekään saman aerobisen kuormituksen, rikkoisin vain jotakin muuta kropastani (tästä on kyllä kokemusta aikaisemmilta vuosilta). Jos olisin todella järkevä, investoisin hyvään kuntopyörään tai crossariin, ja ottaisin sen säännöllisesti ohjelmaan. Myös siis silloin kun paikat on kunnossa. Optimaalista olisi vetää 2-3 treeniä viikossa vuoden ympäri. Sitten kun (ja tämähän on 100-varmaa, se tapahtuu väistämättä, meille kaikille) vamma iskee, tätä korvaavaa lajia voisi tehdä paljonkin, ja säilyttää mielenterveys. Suurin ongelma telakoitumisessa ei minulle ole (ainakaan nyt) kunnon menetys, vaan se massiivinen muutos fyysisessä aktiviteetissa. Minähän olen tottunut nyt juoksemaan about 10 tuntia viikossa, säännöllisesti. Sen tiputtaminen pois lähes kokonaan on todella iso muutos kropalle. Tuntuu siltä, että kaikki paikat olisi ihan päin helvettiä, en saa kunnolla nukuttua jne. En tiedä mitä hittoa tässä nyt on meneillään, mutta kroppa ei tykkää tästä tilanteesta. Olen paljon väsyneempi, kipeämpi ja rasittuneemman oloinen nyt kuin vetäessä 120 km/vk parilla vetotreenillä. Kunto kasvaa levätessä, my ass.
  18. Pitäisiköhän siirtyä pienempiin droppeihin, jopa nolladroppiin? Olen nimittäin huomannut, että nyt kun tuo polvi on paskana ja kestää vain minimaalista iskutusta, polven kannalta parhaalta tuntuu juokseminen Altroilla. Tyhmempi voisi päätellä, että jos kaikki kilsat tulisi minimaalisella iskutuksella myös silloin kun jalat on kunnossa, se olisi pidemmän päälle järkevää. Toki pystyn juoksemaan yhtä kevyesti normikengillä, mutta se vaatii erityistä kikkailua ja keskittymistä, kadenssin nostamisen epäluontevaksi, ns. varpailla juoksemista, ja mikä ihmeellisintä, se tuntuu rasittavan pohkeita vielä enemmän kuin nolladroppi. Nyt kun olen juotunut vispaamaan jalkoja päkiöillä parisen viikkoa, pohkeet on olleet aika hiton kovilla. En oikeastaan keksi mitään syytä miksi en siirtyisi nyt kun en voi juosta normaalia volyymia kokoaan Altroihin (ja/tai 4-5 mm droppisiin, kuten Sauconyt). Määrän lisääminen asteittain tulisi luonnostaan kun tuo polvi joskus parantuu. Ehdottomasti se suurin etu olisi tässä se, että siirtymä piikkareihin olisi no issue, koska nehän ovat nolladropin minimalistiset kengät. Pohkeet, nilkat ja jalkaterät pysyisivät paremmassa kunnossa vuoden ympäri. No tämä nyt on vain tällaista telakka-aikojen kelailua. Silloin kun jalat on kunnossa, kaikki tällainen hörhöily lentää nurkkaan välittömästi. BTW: en mennyt enkä mene ortopedille näyttämään polvea. En tee jokun random ortopedin mielipiteellä paskaakaan. Parhaassa tapauksessa se menisi kuvattavaksi, ja sieltä löytyisi kaikenlaista kulumaa ja repeämää ja sitten setä sanoisi jotakin vitsikästä, kuten että "ei kannata juosta niin paljon" tms. Joko sillä polvella voi juosta tai sitten ei. Se on minulle riittävä tieto, ja sen tiedon saa aina kun käy vain kokeilemassa. Aiheeseen liittyen, katsoin dokumentin Fiona Oakesista (Running for Good). Dokkarissa seurattiin vuoden 2017 Marathon de Sablesia. Valmistauduin perinteiseen ultrajuoksudokkariin, jossa joku pönäkkä tavis raastaa tuhat kilsaa ja ylittää itsensä ja blaa blaa, mutta mitä kummaa? Tämä leidihän on varsin kova maratoonari (2.38) ja mikä erikoisinta: hänen oikeasta polvestaan puuttuu kokonaan patella (se poistettiin leikkauksella kun hän oli 17-vuotias). Se laittoi tämän oman pienen polvikolottelun perspektiiviin.
  19. Ei tuo tosiaan ole ihme. Onhan palautuminen unessa ihan eri sfääreissä kuin valveilla, vaikka kuinka yrittäisi rentoutua tai aktiivisesti palautella. Sitten toisaalta kasvuhormonit ja muut mömmöt erittyy nimenomaan unen aikana, joten mitä pidempään nukkuu, sitä enemmän mömmöjä. Jos sen saisi päättää, nukkuisin itsekin 9-10 tuntia. Takuulla olisi monelta murheeltä välttynyt. Mutta 7 näyttää olevan keskimäärin maksimi mitä onnistuu, joten sillä on pärjäiltävä. Ja nyt puhun nimenomaan siitä, että mahdollisuuksia olisi pidempiin uniin, mutta kun ei vain nukuta.
  20. Salihommat olen pyrkinyt siirtämään omaan pihaan lähinnä ajankäytöllisistä syistä, mutta nythän sitä aikaa tietysti on paljon enemmän. No nyt! Tosin saisin välittömästi noistakin jonkun rasitusvamman sormiin ja ranteisiin.
  21. Kuulostaa liiankin helpolta, joten pakko heittää vähän kapuloita. Tärkeintä on, että hierojalla on kokemusta juoksusta urheilulajina, mieluiten omakohtaista. Toisekseen, ei mikään hieronta säästä vammoilta. Ainoa asia joka pitää pois telakalta on mitoittaa tekeminen kunnon mukaisesti. Nimim. dumppasin hierojan joka kysyi "onko sitä pakko juosta joka päivä?".
  22. Ei saatana nyt rupesi ahistamaan. Sauvakävelyä, marjanpoimintaa....
  23. Tänään tuo polvi on ollut niin bitch, että nyt sitten mitataan onko miehestä treenaamaan vai ei. Seuraavaksi pitää vain kerätä motivaatiota ja aloittaa joku korvaava laji. Ja tässä ei sitten tietenkään sinänsä olla korvaamassa juoksua (joka on täysin korvaamatonta), vaan ylläpitämässä mielenterveyttä. Jos on tottunut tasaiseen 1,5-2,5h päivittäiseen juoksuannokseen, sitä on hyvin hankala korvata pienellä kuntopiireilyllä. Mitä sitä sitten alkaisi tekemään? Ylivoimaisesti paras juoksua korvaava laji kilpakävely ei tule nyt kysymykseen, koska se vääntää polvea melkein yhtä paljon kuin juoksu Pyöräily on ulkona kuviosta, koska a) en pidä siitä ja b) se vain vääristää entisestään lihastasapainoa Vesijuoksu olisi aika jees, mutta ei ole allasta lähimainkaan. Järvi kyllä olisi, mutta arvelluttaa viileässä avovedessä 60+ minuutin juoksentelu. No sehän selviää kokeilemalla. Soutulaite voisi myös olla aika hyvä ja lihaksiston kannalta aika tasapainoinen laji. Täytyy myös kokeilla mitä polvi tästä tykkää. Ehdotuksia otetaan vastaan!
  24. Tässähän se tuli tiivistettynä. (Paitsi tietenkin keppanan voi korvata vaikka lasilla maitoa... 😄 ) Lisäyksenä vielä tuohon aikaisempaan kirjavinkkiini: siinä on ajatuksena myös se, että yhtäjaksoinen lyhempikin uni on parempi kuin turhaan sängyssä pyöriminen. Tämän voin allekirjoittaa 100%. 5-6 tuntia sikeää keskeytyksetöntä unta on parempi kuin vaikka 9h sängyssä, jos se on heräilemistä ja pyörimistä.
  25. Hyviä juttuja tuossa jumppajutussa. Mulla on ollut jo pitkän aikaa tämä joka ikinen aamu, 3x15 per jalka aamulenkin jälkeen: Voi kun keksisin jonkun yhtä simppelin jutun jolla estää kaikki juoksuvaivat. No voihan se akillesvaiva tulla kaikesta huolimatta, ja varmaan tuleekin vielä 😄
×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy