Jump to content
Juoksufoorumi.fi


puujalka

Jäsenet
  • Posts

    5 142
  • Liittyi

  • Last visited

  • Days Won

    62

Everything posted by puujalka

  1. Onko se volyymi sitten lopulta niin matala. Jutun mukaan base periodilla n. 100 km viikossa, "muistaakseni" ("he wasn’t sure as didn’t count it at all"). Ja päälle vielä noita kovia mäkivetoja ja muita rillutuksia ja punttikset. Saahan siinä juoksennella. Epäilen että tuon tason kaverilla sitä määrää on kuitenkin aika paljon aina lopulta, paitsi tietysti jos ei lasketa mukaan aamulenkkejä ja muita ei-niin-tärkeitä juttuja. Aika samanlaisia määriä 800m juoksijat yleensäkin kai vetää. Monesti näkee näitä juttuja, että joku huipputyyppi ei juossut paljon yhtään, mutta sitten kun asiaa tutkitaan niin kyllä ne pohjat on aina jotenkin tehty. Vähän sama kun jossain letsrunissa ihasteltiin kuinka vähän Lasse Viren juoksi (kisakaudella), mutta unohdettiin että oltiin mätetty pari kuukautta aikaisemmin perse ruvella kolme kertaa päivässä. Sitten asiaan. Eli eipä tuo hirveästi eroa keskimatkojen perinteisestä harjoittelusta. Esim. Danielsin pitkä max. 90min (jutun mukaan 70min). Onko tuolla nyt sitten kovin suurta merkitystä? Ei ole jos minulta kysytään, vaan se kokonaismäärä on oleellisempi. Ei tempoja? Mutta fartlekkiä löytyy, joka ajaa saman asian. Hyvän näköinen settihän tuo on nuorelle juoksijalle.
  2. Tuossa muuten tarkka yleisurheilun aikataulu: https://olympics.com/tokyo-2020/olympic-games/en/results/athletics/olympic-schedule-and-results.htm Huh, tiukka viikko edessä, ja huipentuu sitten miesten maratoniin Sunnuntaina 8.8. klo 01 Suomen aikaa. Samoilla silmillä vai aikainen herätys?
  3. Kaveri ei vain ollut ihan niin sippi, eli onhan siinä riskinsä. Mutta hyvin meni. Taitaa seuraavalla kierroksella olla vielä kovempi luu vastassa.
  4. Nyrkkeilytkin alkoivat. Itselleni tuli yllätyksenä että miesten nyrkkeilyssä on luovuttu pääsuojista, aiheuttavat joidenkin tutkimusten mukaan enemmän haittaa kuin hyötyä. Silti naisilla se edelleen on. Erkoista. No Mira Potkonen meni kuitenkin jatkoon. Eka erä ihan hirveää myllytystä, ja sitten näytti siltä että Potkonen vain hiipui koko ajan. Kolmannen erän lopussa hän ei jaksanut muuta kuin puskea ja halailla. Voitto kuitenkin.
  5. Tämähän se. Tuossa yllä linkatussa blogissakin todetaan, että kaareva matto saattaa olla ihan mielenkiintoinen vaihtoehto satunnaiselle kuntoilulle, mutta eipä paljon sen enempää. Mutta voisin kuvitella, että kehitys kehittyy. Eräs erittäin mielenkiintoinen ominaisuushan tuolla on: se että vauhti määräytyy tasan sen mukaan mitä juoksee. Ehkä tulevaisuudessa on mattoja jotka on biomekaanisesti lähellä normaalijuoksua, ja ovat vielä "self-pacing". Toisaalta eihän sen vauhdin säätäminen sopivaksi mitenkään vaivalloista ole motorisoidullakaan. Se vain tulee pienellä viiveellä.
  6. No välillä se tosiaan on melkoista taistelua, mutta silloin pidän lenkit tosi lyhyenä. Eilen oli pitkällä lenkillä erittäin vaikeita hetkiä, mutta ne helpottuivat koko ajan matkan edetessä. Eihän tästä vaivasta ota pirukaan selvää.
  7. No enhän minäkään tee täysin kivusta välittämättä, muutenhan olisin radalla vetämässä tonneja jo heti tänä iltana. Mutta kevyttä lenkkiä vedän kyllä vaikka olisi kuinka vaikeaa. Koska miksi en vetäisi? Kevyellä lenkkeilyllä ei näytä olevan minkäänlaista korrelaatiota kipuihin, joten yhtä hyvin voin lenkkeillä. Tai jos jokin korrelaatio löytyy, se on niin että kevyt lenkkeily helpottaa kipuja. Tietysti voisin lähteä siitä, että mitään kipuja ei saa koskaan olla, mutta kun ei tämä muutu miksikään sillä. Kokeiltu on.
  8. Laitetaan nyt päivitystä kun täällä kerran lurkitaan. Viime viikolla juoksin vain ja ainoastaan kevyesti 113 km. Päätin että jätän kaikki punttikset ja muut oheistoiminnat pois ja pidän yllä vain täysin välttämättömiä elämää ylläpitäviä perustoimintoja, eli juoksentelua. Pahin ketutus on jo alkanut haihtumaan, ja olen nyt toivottavasti löytämässä jonkinlaista päänsisäistä kompromssia asioille. Viime vuonnahan meni hermot ja lopetin kaiken juoksun tykkänään. Nyt olen jotenkin päätymässä siihen, että juoksen vain kevyesti enkä välitä siitä miltä se tuntuu. Eilenkin oli pitkällä 25km lenkillä ns. "full sacroilitis experience" (eli koko vasen puoli ihan kaarella olkapäästä kantapäähän) mutta meni ihan hyvin kun ei välittänyt asiasta. Tällainen rennompi asennoituminen ei oikein ole mahdollista jos koko ajan stressaa tulevaisuudesta, tavoitteista, kisoista, treeneistä sun muusta. Mutta jos ei enää välitä sellaisesta, paskanko väliä sillä on miltä se tuntuu. Juoksee sen mitä juoksee, ja huomenna on uusi päivä jne. Jos on tavoitteita, ei voi vain juoksennella hällä väliä -asenteella, kun pitää olla kuitenkin kunnossa treenipäivinä, pitää pystyä tekemään ne punttikset jne jne. Kummallista että tänä aamuna paikat toimi paljon paremmin kuin eilen aamulla pitkikselle lähtiessä. Näin ne hommat etenee täällä.
  9. Joo tunsi henkilökohtaisesti suurimman osan kilpailijoista ja tarinaa riitti, mikä tekee seuraamisesta oikein viihdyttävää.
  10. Se ei haittaa jos itsekin seuraa lajia josta ei ymmärrä mitään. Olen nyt seurannut miekkailua ja purjehdusta. On todella mielenkiintoisia ja jännittäviä lajeja. Ylipäätään olympialaisissa on hienoa se että tulee paljon sellaista urheilua joka ei normaalisti (Suomessa) ruutuaikaa saa. Kyllä sitä yleisurheilua siltikin odotan eniten. Vielä muutama päivä.
  11. Paras juoksua korvaava laji mattojuoksu. Joskus paikat kestää sitä vaikka ei kestäisi ulkona maastossa juoksua. Kannattaa kokeilla ainakin. Toiseksi paras on kilpakävely. Harmillisen usein vain on niin, että jos paikat ei kestä juosta, ei ne oikein kestä kilpakävelyäkään. Mutta jos kestää, se on loistava tapa korvata juoksukilsoja. About samat lihakset tekee töitä, pystyy vetämään tosi kovia treenejä ilman iskutusta. Suosittelen kokeilemaan.
  12. Sellaista vain ajattelin käydä ilmoittamassa, että vähennän kirjoittelua ja foorumilla vierailua. Laitan kyllä tänne päivitystä aina kun jotakin oleellista sanottavaa on, mutta ei huvita käydä rustaamassa tänne aina näitä samoja juttuja. Jos ei mitään uutta ole, niin sitten tiedätte että se on sitä samaa vanhaa. Huomasin nimittäin tuossa kun pidin lähes pari viikkoa kirjoitustaukoa, että ei enää kyrsinyt tämä tilanne niin armottomasti. Kirjoittelu sinänsä ei mitenkään vaikuta, mutta kai tämä foorumi ylipäätään on jotenkin toksinen mulle tällaisessa tilanteessa. Pitää nyt vähän ottaa etäisyyttä ja lenkkeillä vain rauhassa ja seurata tilanteen kehittymistä.
  13. On aika erikoinen tilanne. Tähtitieteelliset kustannukset, eikä edes kisaturisteja tuomassa rahaa. Noh, ne alkaa vissiin joka tapauksessa. Eilen oli kai jo jotakin jalkapalloa, seurasiko kukaan? Nytkin kai pyörii jotakin pelejä. Ensi viikon Perjantaina alkaa sitten yleisurheilut, ja Topi Raitanen ainakin lauteilla heti.
  14. Kai se pitää sitten osallistua tähän. Pisin tähän asti on edelleen päällä oleva vasemman si-nivelen tulehdus, eli sakroiliitti, joka ilmoitteli itsestään jo aika tasan 2v sitten, mutta paukahti päälle kunnolla joulukuussa 2019. Sen jälkeen ei ole montaa täysin oireetonta lenkkiä ollut. Etsin epätoivoisesti pitkän aikaa juurikin jotakin korjaavaa juttua, lihaskuntoilua, fyssaria, niksauttajaa, jotakin "ihmeparannusta", joka vieisi kivut pois. Kävin läpi useita erilaisia asiantuntijoita, eksoottisemmasta päästä mainitakseni kalevalaisen jäsenkorjaajan. Ja tietysti myös kaikenlaiset youtube-oppaat tuli kokeiltua. Lopulta tulin siihen tulokseen, että vaiva ei voi olla itse aiheutettu rasitusvamma, joten hakeuduin työterveyden kautta tutkimuksiin tämän vuoden alussa. Sieltä tuli magneettikuvauksen jälkeen lähete reumatutkimuksiin, ja sitä nyt sitten edelleen tutkitaan. Minkäänlaista valoa tunnelin päässä ei ole näkynyt toistaiseksi. Yritän tottua ajatukseen että tämä on loppuelämän vaiva, enkä enää koskaan voi treenata siten kun haluaisin.
  15. Onhan niitä muitakin vaihtoehtoja, esim. vakuutukset tai sitten vain ihan omaan piikkiin. Kyllä kai sitä maksaisi sen 10k/vuosi harrastuksen eteen. On se silti halvempaa kuin pyöräily 😄
  16. Viime juoksu-ura loppui ihan muihin kiireisiin. Pitkän tauon aikana oli ihan rehellisesti sanoen ainakin 1-2 vuoden jakso jolloin en tehnyt mitään hikoilua aiheuttavaa 😄 Edellinen magneetti otettiin vielä kohdistetummin nivelestä, eikä nivelrikkoa havaittu. Nivelpinnat kunnossa. Eikä mitään muutakaan peruuttamatonta vauriota, mikä on sinänsä hyvä asia. Nivel on vain sitkeästi tulehtunut, ja reumaperäistä epäillään useasta syystä: erityisesti perintötekijät (reumatekijä verikokeissa, sukurasite).
  17. Viime syksynä olin n. 3kk juoksematta (vain kevyttä pyöräilyä n. 5h viikossa), koska päätin ottaa selvää onko tämä selkä/pakaraongelma itse aiheutettu. Vaiva meni pahemmaksi tauon aikana jonka seurauksena hakeuduin tutkimuksiin Tammikuussa. Sillä tiellä ollaan edelleen.
  18. Confused hymiö on aika ärsyttävä, kun siis se antaa kirjoittajalle viestin että lukijat ei ole joko ymmärtäneet tai muuten vain ovat hämmennyksissä. Kysykää niin asia selviää 😄
  19. Jaahas, kun uikutin vaivojani tarpeeksi, laittoivat reumapolilla uuteen kuvaukseen. Tää alkaa olemaan jo huumoria. Eli se menee niin, että asiakkaan omalla kokemuksella ei ole merkitystä, vaan katsotaan kuvista sattuuko sitä. No, tässä on kuukausi aikaa pistää päälle sellainen ralli että kuvissa pitäisi ainakin näkyä jotakin. Ja jos ei näy, sitä on terve, koska magneettikuva näin sanoo. Eli siis joko ne ottavat tosissaan ja saan vähän tukevammat eväät, tai sitten kaikki olikin vain pään sisällä, joten ei kun ilmoa sisään kisoihin. Reilun kuukauden kuluttua siis tilanne aukeaa suuntaan tai toiseen. Sitä ennen en syö mitään kipulääkkeitä vaan sinnittelen luomuna.
  20. Päivitetään vähän tilannekuvaa. Viime viikko tosiaan lepoviikko, juoksua vain n. 66km, yksi kevyt punttis. SI-nivel vaivaa, eikä lääkkeetkään oikein enää pure. Viimeinen naula arkkuun tuli kun reumapolilta sain oikein kirjallisena lausunnon ja jatkotoimet: fysioterapiaa ja seurantapuhelu 3kk kuluttua. Se oli sitten siinä. Ei tämä paska koskaan mene ohi, eikä ketään kiinnosta. No jatkettava on kaikesta huolimatta. Tällä viikolla sinnittelin joka päivä jotakin, yhteensä 107km. Välillä kipuja enemmän, tai sitten vielä enemmän. Fysioterapia on täysi vitsi. Koitin sitä reittiä jo Helmikuussa, ja se oli turhinta hommaa jota olen koskaan tehnyt. Osaan kyllä makailla lattialla ja nostaa jalkoja rahin päälle ilman että setä opastaa. Vähän kaduttaa kun olen avoimesti kertonut tästä juoksuharrastuksesta. Se ei ilmeisesti mene näiden "asiantuntijoiden" ymmärrykseen miten joku voi juosta joka päivä taviksen näkökulmasta melkoisia määriä, ja väittää olevansa jotenkin kipeä. Se ääneen lausumaton ajatus on tietysti että pitäisi lopettaa juoksu. Mutta se on viimeinen asia jota tulen lopettamaan. Vain se muistuttaa joka ikinen päivä selkeästi että ongelmalle pitäisi tehdä jotakin. Jos en juoksisi, luultavasti alistuisin ja sopeutuisin tilanteeseen. Söisin kiltisti aamunapit, ja olisin kohtelias ja nöyrä 3kk välein puhelimessa.
  21. Näinhän sitä voisi äkkiseltään kuvitella, mutta eipä se asia minun päätettävissä ole. Ongelmana on se, että kovaa dataa (kuvia) ei ole kuin reilun puolen vuoden ajalta, ja se ei kai riitä vielä. Potilaan omat kokemukset ja kertomukset ovat yhdentekeviä, koska potilaathan nyt kokevat kaikenlaista.
  22. Eipä ole paljon raportoitavaa. Ma-Ke olen sinnitellyt kipujen kanssa, mutta eilen kävi taas käsi lääkekaapilla. Tänä aamuna sakroiliittiperse oli jo vähän tyytyväisempi eikä huutanut kurkku suorana. Eihän tässä hommassa ole mitään järkeä. Huomenna menen taas verikokeisiin ja ensi viikolla taas varataan joku sessio reumapolille. Eilen sieltä soiteltiin taas niistä kuvista, ja ilmeisesti jotakin tapahtuu nyt koska vaadin saada ne kuvat ja muut tiedot yksityisen käyttöön ja muutenkin avauduin vähän tästä tilanteesta. Ei helvetti että rupean olemaan jo kypsä tähän hommaan.
  23. Ihan hyvät pelit. Italian voitto ärsyttää edelleen, mutta onneksi ne saavat pataansa finaalissa. Koska Englanti voitti Saksan, sen kuuluu nyt voittaa kaikki, joten tanskalaisilla ei ollut mitään jakoa. Eikä italialaiset sille myöskään mitään mahda.
  24. Juttelin reumapolin kanssa uusista magneettikuvista. Eipä paljon uutta. Sakroiliitti vasemmalla puolella, jotakin kroonistuneita muutoksia nivelessä, jada jada. Mitä asialle tehdään? Ei mitään. Joku vielä soittelee sieltä myöhemmin viikolla, ja selvitän sen että ne kuvat on yksityisen puolen käytettävissä ja lähden siirtämään hoitoa pois julkiselta.
  25. Se oli just joku tuollainen liike vastusnarulla takaviistoon joka syksyllä niksautti pahan kerran jotakin sijoiltaan. Yritän pysyä jatkossa visusti hyvin konservatiivisissa ja suorissa liikkeissä, kuten maastavedossa. Joku tuollainen se oli ("fire hydrant"):
×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy