Jump to content
Juoksufoorumi.fi



puujalka

Jäsenet
  • Content Count

    2 847
  • Liittyi

  • Last visited

  • Days Won

    4

puujalka last won the day on October 4

puujalka had the most liked content!

Community Reputation

1 267 Excellent

About puujalka

Converted

  • Coopperi
    n. 3550 (vitosen väliaika)
  • 10km
    35.34 (Aktia cup 2009)
  • Puolimaraton
    1.23.27 (Joutseno 2007)
  • Maraton
    3.04.47 (Tukholma 2010)
  • Tavoite
    Juosta vielä

Recent Profile Visitors

The recent visitors block is disabled and is not being shown to other users.

  1. Hyvä huomio, mikä ei tullut mieleeni johtuen tästä mun treenitavasta. Yritän kasvattaa mahdollisimman nopeasti määrät sellaiselle tasolle, joka estää keulimisen. Nyt kun ne eivät vielä ole, on pakko jarrutella kaikenlaisilla mittareilla. Tosiaankin, vaikka joskus fiilis sanoo "kevyt", vauhti on kuntoon nähden liian kovaa. Oikea kehitys on kuitenkin lopulta aika hidasta. Korjataan vaikka niin, että vauhtien pitää olla oikeasti kevyet, ei vain pelkästään kevyen tuntuiset. Miten sen sitten kukin osaa määritellä. Ei ole aina helppoa.
  2. No yhtä turha ainakin kuin se, että ei saisi olla vaihtuvia jäniksiä. Eihän miesjänis voi olla samassa kilpailussa, ja on ylivertainen samalla tapaa kuin vaihtuvat miesjänikset mieskilpailijalle. Jos olisi joku kolmas sukupuoli, joka olisi miehiä nopeampi, saisiko sellainen sitten vetää maailmanennätystahtia miehelle? Maraton on niin satunnainen jo muutenkin, että maailmanennätyksiä ei pitäisi edes kirjata.
  3. Ehkä maraton pitäisi siirtää radalle? Piikkareilla vain ja jouset hittoon. Se olisi varmasti myös huisin jänskää seurattavaa 😄 Olihan joskus muinoin 20 ja 30 km ratajuoksujakin.
  4. Pitäisi saada hieman lisää taustatietoja. Väitän, että se PK-lenkkien vauhti on lopulta jopa epäoleellista, kunhan se nyt on jotenkin haarukassa (eli kevyttä). 5-5.30 on varmasti ihan ok, jos se siltä tuntuu. Niin miksi kunto ei ole noussut? Karkeasti voisi sanoa, että kunto on riippuvainen määrästä, tai määrä asettaa kunnon kehitykselle raamit. Tietysti aina voi kiristää tehoja, ja saada sitä kautta jonkinlaista ärsykettä, mutta se ei skaalaudu kovin pitkäksi aikaa. Jos haluaa päästä uudelle tasolle, pitää määrät nostaa uudelle tasolle. Juoksu on lopulta todella yksinkertaista. Ja määrällä en tarkoita mitään absoluuttista määrää. Joku voi juosta 3h maratonin 1000 km vuodessa, toinen voi tarvita 5000. Kannattaa siis selailla harkkapäiväkirjaa kriittisesti. Jos kunto on jämähtänyt, treenitkin ovat jämähtäneet, tai sitten ne ovat kipanneet yli.
  5. @Uolevi hyvä pointti ja hyvin kirjoitettu. Onhan tuollainen optimoitu aikakoe myöskin urheilua tuon määritelmän mukaan. Siinäkin oli omat, hyvin ainutlaatuiset sääntönsä. Kaiketi sen voi joku muukin järjestää joskus, ja saada hyvinkin vertailukelpoisen tuloksen. Toisaalta myöskään viihde ei tässä mielessä ole pois urheilusta. Sitäkö ihmiset pelkäävät? Että tällaiset julkiset näytökset jotenkin nakertavat oikeaa urheilua? En näe sellaista mekanismia ihan heti.
  6. Juoksemisen Salaisuudet -kirjassa on myös runsaasti Haikkolan muistelmia 60-luvun valmennustilanteesta. Oltiin aivan tuuliajolla. Samanlaisen kuvan saa myös Paavo Pystysen muistelmista. Tehtiin paljon vetoja, mutta pohjia ei luotu kunnolla.
  7. Tarinan opetus on mielestäni se, että jopa se viisikymppinen ukko oli paremmassa kunnossa kuin nämä aikansa huiput, koska täällä oli treenattu päin persettä. Lydiard käsittääkseni eli kuten opetti.
  8. Respect! Mutta kuka mahtoi olla tuo Lydiardin päihittänyt huippujuoksija leirillä? Paavo Pystynen? Antti Viskari? Tietääkö joku?
  9. En oikein ymmärrä tätä ajatusta, että näin järjestetyn aikakokeen loppuaika ei olisi jotenkin yhtä arvostettava kuin OIKEAN maratonjuoksun. Mitä se sellainen sitten lopulta on? Eihän ne ajat ole edes vertailukelpoisia keskenään. Ajattelen itse päin vastoin. Joku Kipchoge on jo osoittanut kykynsä maratonjuoksijana. Ei hänelle löydy vastusta kilpailussa. Ikää tulee lisää, ja kohta sitä vastusta rupeaa löytymään. Mitä muuta hän olisi siis tehnyt viimeisinä parhaina vuosinaan? En ihmettelisi vaikka hän vetäytyisi maratonilta. Mutta jos halutaan aidosti saada vertailukelpoisia maratontuloksia, tämä on askel oikeaan suuntaan.
  10. Mielenkiintoista pohdiskelua @Antti N. Onhan tämä afrikkalaisten vyörytys jotenkin täysin käsittämätöntä. Katselin sitä Ineos-lähetystä kun ne verryttelivät puistossa. Tuli mieleen, että ne ovat täysin eri rotua. Pelkkää hiuksenohutta jalkaa. Geneettisesti täysin ylivertaisia. Norjalaiset veljeksetkin näyttävät lähes romuluisilta niihin verrattuna. Se on täysin selvä juttu, että tuolla tasolla valmennetaan myös kemiallisesti, mutta olisivat ne täysin ylivoimaisia joka tapauksessa. Kultaisella 70-luvulla afrikkalaiset olivat vielä aika pihalla, mutta vyörytys oli jo alkamassa. Itse ajattelen jotenkin niin kuin Keskisalo. Ei suomalaisen kannata edes sinänsä haaveilla mistään maailmanmestaruuksista, vaan treenata lujaa ja kilpailla Euroopan tasolla. Ne ajat eivät enää palaa kun eurooppalaistaustaiset valkonaamat hallitsivat kestävyysjuoksua. Suomalaisen kestävyysjuoksun ongelma ei kuitenkaan ole se, että ollaan geneettisesti tai kemiallisesti jotenkin jäljessä. Ongelma on siinä, että ei nappaa. Olisipa hieno tietää mitä tapahtui todella 60-luvun lopulla kun Lydiard oli Suomessa. Mauno Saaren kirjoittamassa kirjassa Juoksemisen Salaisuudet oli hieno kohta, jossa Lydiard halusi mukaan kestävyysjuoksijoiden leirillä pitkälle lenkille. Lainaus: Keväällä 68 oli näytelty muuan komedia. Arthur Lydiard, juoksuevankelista halusi nähdä läheltä seurakuntansa. Valmentaja pyytää päästä seuraamaan Suomen parhaiden kestävyysjuoksijoiden leiriä. Huiput ovat paikalla kaikki, Lydiard tahtoo nähdä heidät aivan läheltä. Lenkkipolkua lähemmäks juoksijaa ei pääse. Hän tulee aamiaiselle yhdessä 33 kilometrin harjoitukseen valmistautuvat joukon kanssa. Ulkona on tosi kylmä, kevät on saanut yöllä kuuraa niskaan. Juoksijat vetelevät ylle tuulipukua, huppupuseroa, pitkää verryttelyasua. Uuden Seelannin viisisissäkymmenissä oleva mies on viivalla pikkuhousuissa. Ei tahdota uskoa, että se aikoo lenkille mukaan. Lenkki aloitetaan ja huoltoauto seurailee joukkoa. Ukko köpöttelee mukana. Muutaman kilometrin kuluttua sillä on asiaa autolle ja heti arvataan joukossa että tuli väsy ja kylmä. - Se on hyvä, että aloitellaan verrytellen. Mutta kuinka kauan näillä on tapana jatkaa sitä? Arthur kysyy englanniksi. Viesti käännetään suomenkielelle ja välitetään juoksijoille. Syntyy uhmakka hiljaisuus ja vauhtia. Ukko painelee joukon jatkona, kylmä on. Painetta lisätään kilometri kilometriltä, ukon silmät seurailevat jokaista vuoronperään. Lähes kaksikymmentä kilometria tultu, alkaa ottaa luonnolle, joitakin nilkkoja nyrjähtelee omituisesti, auto alkaa täyttyä. Ukko juoksee. Menee kilpailuksi ja kilpailusta tulee näyttävä. Vain yksi suomalaisista kestävyysjuoksun huipputekijöistä palaa urheilukeskukseen ennen puolen vuosisadan ikäistä valmentajaa. Sinä päivänä koko kuva tulee nähtäville. Suomalaisessa kestävyysjuoksussa ei ole kovin montaa vikaa, vain yksi: Ei ole mitään kestävyysjuoksua. Kaikki tietävät, että tuon Lydiardin n. vuoden reissun jälkeen oli. Jotakin tapahtui, eikä sitä voi selittää veritankkauksella. Minusta vain tuntuu siltä, että sellainen ei voi enää tapahtua tämän päivän Suomessa.
  11. Jacob kyllä komenteli ja osoitteli sormella muille paikkaa.
  12. Norjan veljekset näyttivät kerrankin kunnon juoksijoilta kun ei ollut ne uikkarit jalassa.
  13. Joo. "No human is limited", sanoo maailman paras juoksija. Miten se sitten liittyy muihun kuin häneen itseensä? No eipä tuo hänen lievä hörhöilynsä sinänsä minua häiritse. Hieno tapahtuma.
×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy