Jump to content
Juoksufoorumi.fi



Antti N

Jäsenet
  • Content Count

    225
  • Liittyi

  • Last visited

Community Reputation

207 Excellent

Contact Methods

  • Website URL
    www.mediapinta.fi/sivu/isbn/978-952-236-807-2

Converted

  • Coopperi
    3900m (2010)
  • 10km
    kalevan kisat 9:s (2010)
  • Maraton
    HCM 2:s (2015)
  • Tavoite
    EM-, MM- ja olympiatasolla, kaikkea ei kerrota

Recent Profile Visitors

The recent visitors block is disabled and is not being shown to other users.

  1. Huhtikuussa 14 tuntia ja 137km, tänä vuonna 1262km ja 155 tuntia (100 päivää) marraskuun alusta 2053km ja 259 tuntia Jos pääsemme urheilemaan kilpaa vielä kaudella 2020 niin tavoitteeni on juosta yksi 10 000 metrin, yksi puolimaratonin ja yksi maratonin kilpailu syksyllä ja jokin maastojuoksu sekä yksi suunnistuskilpailu ja kenties muutama muukin kisa ja tietysti talvijuoksusarjassa. Lisenssin olen jo maksanut joten sitäkään puolta ei tarvitse arpoa. Kuitenkin - kuten niin monet muut urheilijat - varsinaisia tavoitteitani olen "siirtämässä" kauteen 2021 mutta minulle siinä ei ole kovinkaan paljon uutta koska tietyt 2021 kisat olivat jo muutenkin ohjelmassa mahdollisuuksina. Nyt tavallaan vain varmistuu että pyrin tähtäämään niihin. Poikkeustilan aikana olen juossut pääosin metsässä (ei polulla vaan metsässä, ilman karttaa) ja jonkin verran tiellä. Lihaskuntoa olen huhtikuussa tehnyt 375 punnerrusta ja 100 ylämäkiloikkaa sekä vähän hyppelyä, koordinaatioita ja vatsoja. Helmikuussa ehdin juosta 1000 metrin hallikisan mutta se meni ikävä kyllä pilalle kun radalle tuli palloilijoita jotka eivät olleet saaneet tietoa että kilpailu on käynnissä. Aikaa meni yli 3 minuuttia, ilman törmäilyä olisi ollut jotain 2.56-2.57 todennäköisesti. Nyt en ole nopeampaa juoksua tehnyt oikeastaan yhtään. Tänään kävin 14km joka sisälsi metsäjuoksua 5.6km ja testityyppisesti 4.2km (25 minuuttia, siis metsää, ei polkua) Leposyke on ollut 38-40, polarin mittarilla VO2Max 68ml/kg/min ja verenpaineet tyypillisesti 68/120 tosin niissä on vaihtelua alapaine 60-80 ja yläpaine 110-130. Paino huitelee jossain 65-66kg välillä, olen muuttanut ruokavaliotani hieman ja muutos on ollut myönteinen. Juoksutreenit olen nyt viime aikoina tehnyt tyypillisesti 120-140 sykkeellä, välillä 150 ja välillä 100-110. Maksimi on minulla tällä hetkellä varmaankin n. 175 tai jonkun verran yli.
  2. Sanoisin että 20-23-vuotiaana miehillä ja naisilla pari vuotta aikaisemmin. Alkaa luontainen hiipuminen. Kimmoisuuden heikkeneminen, hapenoton tippuminen, lihominen, aineenvaihdunnan heikkeneminen, pään pehmeneminen
  3. Harrastaja. Oli muistaakseni käymässä lomalla Naantalin muumimaailmassa ja samalla päätti juosta maratonin. Tuskin jäähdyttelijä kun nuori poika vaikutti olevan. En nyt muista ikää eikä täältäkään löydy. https://more.arrs.run/runner/-32195 Tilastopajasta löytyi että 2011 on juossut 2.24.07 ja sen 70km viikossa muistan kun itse palkintojenjakoa odotellessa kertoi ja taisi vielä seuraavan päivän Hesarissakin olla asiasta maininta kun toimittaja oli olkapään takana. Jotain semmoista. Ei tietoa mitä on juniorina juossut. Mikä on Holmenin ohjelma? Holmenin kyllä tiedän, juoksi urallaan enimmillään 9000km vuodessa ja voitti Euroopan mestaruuden. Itsellä oli yksi juoksu-uran kohokohta kun 2012 Tukholmassa täydellisestä sippaamisestani huolimatta voitin loppukirissä Norjan Karl-Johan Rasmussenin joka 10v aiemmin oli varsin näkyvässä roolissa siinä Holmenin kultajuoksussa pudoten sitten kahdeksanneksi. Se onkin ainut yhtymäkohta minulla Holmeniin. Livenä olen nähnyt juoksijan tasan kaksi kertaa, 2002 maaottelussa stadionilla ja sitten 2005 MM-maratonilla jossa muistaakseni keskeytti? Hyvin harvinaista että suomalaisia juoksijoita jotka ovat samaa aikakautta on noin vähän missään näkynyt mutta selitys on luonnollinen. Jos Holmenin ohjelma on se millä myöhemmin juoksi Riikassa 2.21 niin oliko se edes varsinainen ohjelma vai enemmänkin lenkkeilyä/virittelyä että pystyy juoksemaan maratonin? Mitä se oli 20km/viikko muistanko oikein? Onhan se hyvin 10min ennätyksestä, Latviassa lienee nopea reitti. Nämä nyt ei liity japanilaiseen juoksemiseen mitenkään josta pahoitteluni. Omassa treenaamisessa oli ajoittain samoja piirteitä, tosin vain ajoittain niin eihän sillä kerry kuin se 5000-6000/vuosi, muutamana vuonna vähän enemmänkin. Kerran erehdyin juoksemaan 305km viikossa. Ei se kauhean japanilaiselta tuntunut. Savolaista mönkimistä. Yksi reeni oli laskettelurinnettä ylös alas ja sunnuntain ohjelma aamu 10km, päivä 20km (sisältäen ylämäkiloikkia joita muuten en tee ikinä), ilta 30km kiihtyvä (kevyt-reipas-kovaa), muuten tasaista 41km/päivä hitaasti, jotain raviradan ympäri nollat taulussa hölkkää ja illalla valmennettavien kanssa kuntopolulla ja sitten vielä myöhemmin illalla pimeiden katujen varsilla ja hämärien puistojen poikki, todella omituinen tapa viettää syyslomaa. En suosittele.
  4. Viisi vuotta sitten HCM hävisin yhdelle japanilaiselle se reenasi kolme kertaa vähemmän kuin minä siihen aikaan eli 70km viikossa 🙂 Oli juossut kuitenkin 2.23 tuolla "kymppi päivässä" metodilla. En nyt sitten tiedä opinko muuta kuin että reenasin liikaa (?) tai sitten reenasin "japanilaisemmin" kuin kyseinen japanilainen. Haluaisin uskoa että tuo jälkimmäinen vaihtoehto.
  5. Tammikuun 20 ensimmäisen päivän kilometrimäärä oli 400km ja liikuntatuntien määrä 57h josta ehkä n. 50 tuntia varsinaista treeniä mutta lasken kaiken määrän (myös tavalliset kävelyt jne) koska koen että niistä on tällä hetkellä minulle hyötyä urheilijana. Siitä mitä eilen tapahtui on toivottavasti myös hyötyä mutta tammikuun 21.-22. päivän osalta lähinnä haittaa. Eilinen (tiistai) juoksumäärä jäi viiteen kilometriin koska uhrasin omasta urheilustani valmentamiselle järjestämällä junioreille sellaisen hauskan esteratajuoksukilpailun ja seisoskelemalla sen takia tunnin pakkasessa hikisenä niin että melkein sain flunssan. Suurin osa tykkäsi mutta kaikki eivät ilmeisesti tykänneet ja tämä oli laukaiseva tekijä että tämän päivän (keskiviikko) urheilu jäi kolmeen juoksukilometriin, kahteen kävelykilometriin sekä todella kevyeen puntti-, aitajuoksu- ja korkeushyppelytreeniin. En halua kertoa yksityiskohtia saamastani kritiikistä yksinkertaisesti siksi koska se oli juuri siihen tilanteeseen niin asiatonta että minua alkaa potuttaa kaksinverroin enemmän koko asian tarkempi ajatteleminen. Lyhyesti: Juuri sillä hetkellä kun joku ns antaa kaikkensa joku toinen ei osaa arvostaa lainkaan. Toki minua koskee myös valmentajan etiikka. Eihän nuo palautteet julkisia ole. Enkä voi toimia kuten maankuulu muodostelmaluisteluvalmentaja ja vetää urheilijan nimeä listasta yli vain siksi että hän on antanut mielestäni täysin hölmöä palautetta epäsuorasti välikäden kautta. Minun pitää jonkin verran ymmärtää teinejä vaikka suoraan sanonkin ettei juoksuvalmentajan ensisijainen tehtävä ole teinien ymmärtäminen vaan juoksun valmentaminen. Ärtymykseeni ja sitä seuranneeseen harjoittelun lässähdykseen liittyy muutakin kuin eilinen mutta ei mitenkään irrallisena vaan eilinen oli ikään kuin bensaa hiillokseen. En halua avata asiaa tässä. Reaktio on kuitenkin todellinen koska tosiaan käytännössä kuluneet kaksi päivää on sisältänyt paljon mukavaa tekemistä innokkaiden junioreiden kanssa josta pitäisi olla hyvä mieli ja tavallaan onkin (ehkä ne asiat lopulta ovat jotka kantavat) niin täytyy olla voimakas pettymys tai paremminkin ärsytys jota tuollainen ei ihan heti korjaa. Eniten olen ehkä kuitenkin pettynyt siitä miten paljon näin vaivaa että saisin treenin käyntiin uudestaan ja 20 päivää oli ihan hyvää tekemistä johon on mahtunut semmoisiakin vastoinkäymisiä missä voin katsoa peiliin ja joista juoksin yli niin sitten tavallaan annan omien koirien purra ja pilata projektini. Valmentajana tuon tapauksen opetus oli ettei pidä ikinä antaa ryhmässä kenellekään mitään erivapauksia koska sitten ne ovat vaatimassa niitä aina ja alkavat kuvitella itsestään liikoja. Nykyään Suomessa korostetaan ns yksilövalmennusta. Nuorten osalta sanon että höpö, höpö ja vielä kerran höpö höpö. Ensin pitää oppia olemaan nöyrä ja ymmärtää että on vain pieni osa ryhmää jossa treenaa. Totta kai tärkeä kunhan pysyy roolissaan. Toki projekti ei ole pilalla lopullisesti koska treeni on vasta alussa. Minulla on selkeä tavoite kerätä yli 600 juoksukilometriä nyt tammikuussa ja olen onnistunut tekemään asian itselleni mahdollisimman hankalaksi ihan yhden vuorokauden aikana. Mutta en voi antaa periksi. Uskon että tästä on apua sitten kun koittaa urheilullisen päätavoitteeni aika. Harjoitteluni yksityiskohtia voin kuvata myöhemmin sitten kun olen paremmalla tuulella. Vaikkapa tammikuun lopussa. Sen voin kertoa että tammikuun kuuden ensimmäisen päivän startti oli "räjähtävä", 25 tuntia / 160 juoksukilometriä kokopäivätoimista urheilua johon nyt ei ole kuitenkaan mahdollisuuksia useampaan viikkoon. Mutta olen kuitenkin ihan hyvin jatkanut. Kuntokin on nousussa vaikka viime lauantain cooper (3600m) olikin minulle surkea pettymys. Toki on hienoa että valmennettava juoksee cooperin 12-vuotiaana 3619 metriä mutta ei minun aikuisena maratonjuoksijana pitäisi hävitä cooperissa yhdellekään 12-vuotiaalle pojalle. Ei edes sille kovimmalle. Täysi tunnustus Villelle totta kai juoksusta. Tuommoiseen pystyy vain juoksija.
  6. Tärkeintä astumisessa on rentous. Jokaisella paikkakunnalla on omat kanta-astujansa mutta se on kuluttavaa. Viime aikoinahan on alan "kirjallisuudessa" tuotu päkiä- ja kanta-astumisen lisäksi myös ns keskijalalla astuminen. Varmuuden vuoksi todettakoon että kirjoitan nyt ihan samasta aiheesta kuin muutkin 🙂 Vaikka minulla ei varsinaiseen päkiäastuntaan ole mitään erityisiä vinkkejä. Itse juoksen päkiällä aina kun jaksan ja eräs juttu joka kovasti helpottaa elämää kyseisellä sektorilla että lopettaa miettimästä onko luonnollista vai epäluonnollista. Pikajuoksua esim sukkasillaan olisi hyvä juosta niin siinä askel tulee luonnostaan päkiälle. Siirtyy toistojen kautta pidemmän matkan juoksuun sen verran mitä tarve vaatii.
  7. Kiitoksia! Aloinkin jo "pelätä" ammuinko yli mutta allekirjoitan kyllä kommenttini. Tässä vaiheessa ei erityisempää lisättävää.
  8. Todellisuus on ikävä kyllä vielä pahempi. Nuo luetellut sinänsä varmasti totuudet eivät nimittäin ole syitä vaan seurauksia. Suomalainen kestävyysjuoksu on mennyt alaspäin jo kohta 35 vuotta. Jos nyt yhdelle tai useammalle kansainvälisen tason yksilölle annettaisiin täysi taloudellinen tuki ja järjestettäisiin haluamiinsa kilpailuihin Eurooppaan niin olisihan se toki näille juoksijoille hyvä juttu mutta ei se takaa vielä yhtään mitään että kokonaisuus kääntyy pysyvästi parempaan. Onhan meillä myös Euroopan mestareita Holmen 2002, Keskisalo 2006 kovia saavutuksia molemmat kuitenkaan kumpikaan ei kääntänyt suomalaista kestävyysjuoksua nousuun. Ainoastaan jarrutti tason lopullista (?) romahdusta. Koska vika on siinä että kaiken on annettu mennä retuperälle ja tätä on jatkunut jo vuosia eikä syyllinen ole yksin SUL. Sanoisin näin että Urheiluliitto ei "tahallaan kiusaa juoksijoita" vaan on taloudellisista realiteeteista pakotettu tekemään paljonkin ratkaisuja jotka ovat meidän eritasoisten juoksun harrastajien ja valmentajien kannalta ikäviä. Onhan SUL:ssa ollut varmasti myös silkkaa ymmärtämättömyyttä. Liiton kiinnostumattomuuden itse asiassa ymmärrän kun miettii millaisia helmiä oli 70-luvulla Virenit ja Väätäiset ja muut he kantoivat koko yleisurheilua niin ei liene täysin väärin sanottu että pidemmällä aikajänteellä (kuluneet 20-35 vuotta) SUL on "pettynyt" kestävyysjuoksuun eikä niin muodoin ole sitä halukas erityisen vahvalla kädellä nostamaan. Ei usko enää, ei jaksa satsata, naispuoliset aiturit tuottavat enempi esim harrastajia lajille kun kaikki pikkutytöt haluavat alkaa juosta pika-aitoja jne. Jonkun mielestä ehkä pettänyt, mutta myös pettynyt. Eikä näe lajin koko yleisurheilulle tarjoamia mahdollisuuksia enää. Mutta kyllä piirit, seurat, yksittäiset toimijat antavat vähitellen myös periksi. Se että jotain talvijuoksuja tms kylähölkkiä ylipäänsä järjestetään niin on ehdottomasti vain ja ainoastaan myönteinen asia. Että joku vielä viitsii ja jaksaa. Tuosta ensimmäisen kommentin antamisen ajankohdasta oma arvostukseni tuollaista talkoota kohtaan on noussut n. satakertaiseksi aiemmasta (ennenkin oli todella korkea). Ihan omien tuoreiden kokemusteni takia. Kun jotain menettää sen arvon vasta ymmärtää: Meillä täällä lakkautettiin uudenvuodenjuoksu joka oli järjestetty ilman ongelmia yli viisitoista kertaa peräkkäin ja kaikki osallistujat pitivät tapahtumasta kovasti. Myös lapset ja nuoret lajin harrastajat (valmennettavani) joita oli useampi kymmenen mukana olivat innostuneita. Vasta muutaman vuoden olleet mukana ja yhä illuusiossa että juoksemista voisi harrastaa siinä missä mitä tahansa muutakin urheilulajia. Normaalisti ja innostuksen ilmapiirissä, säännöllisiä oman lajin kisakokemuksia saaden. Syy lakkauttamiseen oli niinkin painava että seura säästi peräti 200 euroa tilavuokraa (joka raha on kuitenkin 15 aiempaa vuotta löytynyt tuosta vaan eikä seuran taloustilanne ole ainakaan heikentynyt) ja kilpailunjohtaja haluaa tehdä ilmeisesti jotain muutakin uutenavuotena kuin järjestää juoksukilpailuja. Ymmärrän kyllä tämän kilpailunjohtajan motiivin hyvinkin. Ensiksi minulle kuitenkin annettiin peruutuksen syyksi ettei ole enää halukkaita talkoolaisia seisomaan tien risteykseen. No, etsin kymmenen uutta talkoolaista lasten ja nuorten vanhemmista sekä aktiivijuoksijoista. Ei auttanut. Mitään. Näin ne menee. Ja tämmöiset asiat myös nakertavat sitä yhteistyöhalua. Olisihan tuossa 100km päässä uudenvuodenjuoksu. Suunnistusseuran järjestämä, Suomen suurimmaksi mainostettu. En mene enkä kannusta myöskään muita täältä menemään. Juoskoot keskenään tai kuten meillä Savossa vanhassa vitsissä sanotaan "pitäkööt tunkkinsa". Jokainen rakentaa itse oman juttunsa. Vaan jos lajia haluttaisiin oikeasti kehittää, niin kyllä se niin on että kaikkien pitäisi olla myönteisellä asenteella. Yksikin heikko lenkki niin voi lajin eteenpäin viemisen unohtaa. Mutta toisaalta: Ymmärrän oikeasti jos jollain on mittarissa 70 vuotta tai ylikin josta suuren osan uhrannut kestävyysjuoksun järjestämiselle niin eiköhän silloin ole tehnyt oman kiintiönsä lajin eteen täyteen! Suorastaan tökeröä vaatia enää enempää. Olisi syytä nuorempien tulla tilalle. Vaan mitä tekevät? Pakenevat Berliinin maratonille että pääsevät sitten hehkuttamaan omia ennätyksiään näillä foorumeilla ja muutenkin pätemään yksilönä kaikin mahdollisin keinoin. Someen vaan päivitystä varttitunnin välein "katsokaa minua" Se on nykyajan juttu! Urheilijat joilla on sponsorisopimuksia on suorastaan pakotettu olemaan "narsisteja" ts julkisuudessa joka hetki. Lukee mustaa valkoisella. Tiedän toki tämän, sen verran itsekin olen kilpaurheilun parissa joutunut olemaan. Tietyt hästägit perään niin valtakunnassa kaikki hyvin. Arvelen osan kilpa- ja huippu-urheilijoista olevan sen verran älykkäitä ja itsenäisiä ajattelijoita että osallistuvat tähän teatteriin vain koska on pakko. Valmentajana tiedän että osa on itsekin täysillä tuossa huuhaassa mukana... Luulee että se sometus = urheilua vaikka treeni=>tulos se on yhä sitä kilpaurheilua. Oikeasti. Sinne Berliiniin kannattaakin mennä jokaisen juoksemaan. Ei ole ulkomaalaiskiintiöitä. Vieterikengät jalkaan vaan ja menoksi. Tosiaan haluan vaan sanoa että ei tämä tilanne ole jonkun jossain vika vaan tämä on meidän vika. Jokaisen joka on juoksu-urheilussa olevinaan mukana. Me on se tehty yhdessä tämä epäonnistuminen. Ei nyt lähiaikoina vaan ihan koko vuosikymmenen aikana ja tosiaan jo 80-90-luvulla aloitettiin. Helppo foorumeilla on aukoa mikä on oikein ja mikä on väärin. Helpompaa kuin kansanradiossa jossa joutuu puhumaan. Täällä riittää kun osaa aakkoset = kirjoittaa. En tarkoita tätä ketjua. Tarkoitan kaikkia ketjuja. Mutta ennen kaikkea tarkoitan käytännön tekemistä. Nythän oli esim pohjoismaisissa maastojuoksuissa sinänsä loistava mahdollisuus osallistua ulkopuolella kilpailun kansainväliseen hyvätasoiseen kilpailuun, samaan starttiin. Tosi moni hyödynsi tämän mahdollisuuden. Yhteensä peräti viisi juoksijaa, naisten sarjassa ei yksikään. Aivan sama meno ollut tuolla Pajulahti Crossissa jo monta vuotta. Niitä urheilijoita ja valmentajia ei kiinnosta, ketä pitäisi kiinnostaa. Kuitenkin tuonne Vierumäelle tuli Norjasta asti toisen lajin (suunnistuksen) maailman huippu (Fosser) juoksemaan. Hänelle kelpasi. Ei meidän omille juoksijoille sitten kuitenkaan. Joukkueet sentään olivat täynnä. Vaikka suomalaisen kestävyysjuoksun taso todella huono onkin niin ei se ihan niin huono olisi jos viitsittäisiin edes vähän yrittää. Kun ei kiinnosta. Täysin poikkeava urheilulaji muihin lajeihin verrattuna. Esim suunnistajlla, hiihtäjillä tai polkujuoksun harrastajilla suorastaan psykoottiset kuvitelmat omien lajiensa "kovuudesta". Aivan seuratasollakin, harrastajilla, kuntoilijoilla. Kestävyysjuoksu lähinnä pyytelee anteeksi olemassaoloaan ja vähitellen siihen menee mukaan jokainen joka lajissa vielä hyörii. Se on eräänlainen huomaamaton ja salakavala tartuntatauti. Tai sitten hyppää norsunluutorniin haukkumaan ja "neuvomaan" tekemättä itse mitään. Itse olen jotain tehnytkin, enkä epäile etteikö muutkin jotka tätä lukee ja kommentoi. Mutta silti niin ei me vaan jakseta. Hyviä juoksuja jokaiselle kaikesta huolimatta. Tärkeintä juoksemisessa on kuitenkin loppupeleissä se että treenaa ja kehittyy. Ja sitten kun ei enää kehity hyväksyy että aika on ajanut ohi. Eri yksilöillä tuo tapahtuu eri aikaan. Mutta jatkaa niin kauan kuin tossu nousee. Olosuhteet ovat ne mitkä ovat ja ainahan toki voi pyrkiä parantamaan olosuhteita. En siis missään nimessä ole vastaan protestointia siitä ettei ulkomaan kisareissut järjesty. Sanon vaan että mielestäni se on yhtä paljon seuraus pidemmän ajan kokonaisuudesta kuin syy kenenkään potentiaalia heikompaan menestykseen vaikkapa Tokiossa. Uskon että Tokiossa voi pärjätä vaikkei juoksisi Pariisissa. Tsemppiä 👍 Kommenttini lopuksi myös haluan todeta pohjimmaisen syyn siihen miksi on annettu kaiken mennä eikä enää uskota itseemme ja lajiimme. Syy on tavallaan "myönteinen". Olemme jo saaneet kaiken. Kolehmainen, Nurmi, Viren, kymmenet muut. Useimmat meistä eivät jaksa enää haluta tuota uudestaan. Tietoisuus siitä ettei mikään toinen urheilulaji Suomessa ikinä tule yltämään kestävyysjuoksun 1900-luvun saavutuksiin. Ei jääkiekko, ei hiihto, ei salibandy, ei edes pesäpallo. Se riittää. Olemme fyysiseltä olemukseltamme liian pönäköitä ja kaiken saaneita tahtoaksemme riittävästi tuollaista enää uudestaan. Henkilökohtaisesti kyllä haluaisin nähdä vielä suomalaisen kestävyysjuoksun arvokisavoittajan mutta en minäkään unettomia öitä sen takia vietä. En ole riittävän fanaattinen. Haluan kuitenkin tehdä edes jotain lajin eteen ja ainut todellinen mitä koen pystyväni tekemään on tämän kommentin kirjoittaminen (ja moneen kertaan muokkaaminen) ylipäänsä.
  9. Lupaamani kooste. 57 päivän harjoittelu numeroina: 757km/57 päivää 98 tuntia harjoittelua nopeus 8km 23min vauhtikestävyys 48km 3h 14min (4.02/km) tavallinen lenkki 103km 9h (5.14/km) polkujuoksu/suunnistus 79km 9 tuntia verryttely 519km 49h (5.40/km) painonnosto 31500kg/1000 toistoa 2 tuntia lihaskunto 6000 toistoa 6 tuntia koordinaatiot ja hyppelyt 13km/6500 1h 45min hiihto 56km/4h 38min (4.58/km) sauvakävely ym helppo kestävyys 13 tuntia Joulukuussa tähän mennessä 307km juoksua (43 tuntia harjoittelua) Tällä viikolla tähän mennessä 58km juoksua ja 34km hiihtoa. Maanantaina 5km, tiistaina perinteinen jouluaaton lenkki 30km 2h 41min (yhteensä 8 osallistujaa) sykkeellä 124, illalla 3km ennen saunaa, joulupäivänä yritin hiihtää (11km) mutta keli oli surkea/harjoitus "epäonnistui" ja kävin vähän salilla (kyykky 10x65kg, leuanvetoa, vatsoja yms), eilen tapaninpäivänä kunnon hiihtolenkki 23km vauhdilla 4.40/km ja sykkeellä 131, sisälsi 4 x 11-13min vauhdikkaampaa ylämäkivoittoista pätkää vk-alueen alarajoilla (n. 139-142), sykkeen ollessa nousujen päällä 151-159. Tänään junnujen harjoituksissa käytiin juoksemassa Karhun kiertämä polkujuoksureitti oikaistuna = 4km, mukana Meeri, Marikki, Lauri, Vilho, Laura vauhdin ollessa n. 7min/km jonka jälkeen ohjasin treeniä jäähallin suoralla. Melko vähän tuli itse tehtyä. Verryttelyineen 7km. Nyt iltalenkki 6km 32min sykkeellä 113. Nyt ei ole menossa mikään kova harjoitusjakso vaan yritän vain hakea energiaa varsinasta harjoituskautta varten joka on tarkoitus aloittaa 1.1.2020. Harjoittelun määrää on tarkoitus selvästi lisätä muttei niinkään lihaskunto- tai voimaharjoittelun tai lumihanki-/polkujuoksun määrää vaan kevyttä peruskestävyyttä tiellä. Myöskin PK2 ja VK harjoittelun lisäämisen kanssa aion olla maltillinen vaikka onhan sitä pakko kuitenkin jonkin verran lisätä. Samoin hiihdon aion pitää kohtuudessa vaikka nyt tulevat 7 viikkoa onkin tarkoitus hiihtää säännöllisesti ja jopa tehdä hieman vk-tyyppistä treeniä hiihtäen.
  10. Marraskuussa juoksin 450km ja joulukuussa on tähän mennessä kertynyt 254km. En ole oikein jaksanut enkä ehtinyt pitää tätä blogia mutta juoksu jatkuu. Kuntokin on ehkä hieman nousemaan päin ollut jossain vaiheessa. Yritän saada jossain vaiheessa koosteen tekemisistäni. Ylhäällä ovat. Hyvää Joulua.
  11. Tässä on nyt marraskuun tekemiset kootusti ennen sunnuntain lenkkiä: Perjantai 1/11 = 4km kevyt + Tanhuvaarassa 2km (sis portaat) & 1x20m lentävä 2.65 & leuanvetoa + iltalenkki 6km (12km/päivä) Lauantai 2/11 = Tanhuvaara 8km kevyttä juoksua + illalla yösuunnistus 8km/63min (linnuntietä 5km) & vrj 3km (19km/päivä) Sunnuntai 3/11 = Tanhuvaara aamu 3km+sauvakävely 75min (sis juoksu 2km, Purnuvuori ylös 1.52) & vrj 2km + ilta 3km (10km/päivä) vko 45 Maanantai 4/11 = iltalenkki 5km (5km/päivä) Tiistai 5/11 = 6km kevyttä juoksua (Suojalampi) + vrj 5km, Karkialampi 1km & pikajuoksuja (2x60m) & valoladulla 5km & koordinaatioita & kennovedot 2x30m lentävä 3.95 3.98 , 30m seisova 4.63 & vrj 6km (23km/päivä) Keskiviikko 6/11 = aamu 5km + vrj 2km&Stadiumi kenno 20m telineet 3.84, 2x5m telineet 1.19 & vrj ulkona 1km (sis jumppaa) & vähän hyppyjä & vrj ulkona 3km & 9x225m 40-43s/pal 45s & kenno 2x20m l. 2.74, 2.76, 50m l. 6.82 & voima 40-60kg & vrj 3km (16km/päivä) Torstai 7/11 = junioriv Kaihu 55min kävely-juoksu (2km juoksu) & NJR kanssa juoksu Ketunniemi 10km/62min + vrj 5km (17km/päivä) Perjantai 8/11 = hölkkää 8 + 5km (13km/päivä) Lauantai 9/11 = hölkkää 4 + 5km (9km/päivä) Sunnuntai 10/11 = Vierumäellä maastojuoksukisa 9km 34min + verryttely 2km, illalla 5km hölkkää (16km/päivä) 99km juoksua / viikko vko 46 Maanantai 11/11 = hölkkää 2+5km + lihaskuntoa mm. ergosoutu, vatsaliike, selkäliike, leuanveto x 9 jne (7km/päivä) Tiistai 12/11 = hölkkää + kuntopiiri 26 liikettä (0-20kg) + kyykky 5x60kg + 4x70kg + muita nostoja n. 50 x 30-45kg (9km/päivä) Keskiviikko 13/11 = 4km (Suojalampi) + vrj 2km + Stadiumilla vähän liikuntaa + iltalenkki (10km/päivä) Torstai 14/11 = Kalevankankaalla NJR kanssa 7+7km (vain 2+1 osallistujaa) + omat verryttelyt (19km/päivä) Perjantai 15/11 = iltalenkki 4km (4km/päivä) Lauantai 16/11 = talvisarja 10km 37.56 (3.48/km) sij 3:s ks 158 (max 170) + vrj 2x4km, ilta Stadiumi 100+125+225+125+100 rento 90%+ 2x60 lentävä 8.08/8.10 + lihaskunto + tasahyppy vauhditta 75cm, vauhdilla 91cm + vrj yht. 7km (25km/päivä) Nyt siis keskipitkälle kevyelle lenkille lähdössä. Valmentajana tämän viikon kuulumiset tiistai erittäin onnistunut juoksukuntopiiri+"harri kirvesniemen pikavoima-kuntopiiri" yhdistelmä iso lauma nuorisoa paikalla, keskiviikko stadiumilla try out tapahtuma melkoinen sähellys no tulipahan juoksetettua useampi kymmenen lasta 60 metriä ja 800 metriä, mukana siis uusia kokeilijoita sekä muidenkin kuin omien ryhmien junioreita. Kuudellakympillä nopeimmat Topi (P15), Silja K (T12) ja Tsekyi (T12) 8.4 joista Silja on minun valmennettavia, Topi hyppyryhmää ja Tsekyi voimistelija. 800 metrillä Vinski (P15) oli nopein 2.33, Marikki 2.47 ja Meeri (T13) 2.48, Lotta (T14) iski tuohon väliin kiilaa 2.46, hänkin entinen valmennettava. Tosin juoksuryhmäläisillä tuo oli enempi harjoitusveto. Eilen taisi olla tosi kyseessä. Vinski ja Eetu (P13) juoksivat 6km 22 ja risat, tosin Taru pääsi kuittamaan tuloksella 21.50 joka alittaa entisen reittiennätyksen lähes 1,5 minuutilla. Nyt sitten alkaa varsinainen treenaaminen kohti ensi vuoden SM kilpailuja. Pojista Ville (P12) juoksi eilen 3km 10.20 (mäkinen reitti) ja oli kääntötolpalla koko porukan johdossa aikuiset miehet mukaan lukien. Kertoo sekä Villen hurjasta kunnosta että parikymppisten parhaassa iässä olevien nuorukaisten katoamisesta koko juoksu-urheilun kartalta. Toivottavasti ensi vuosikymmen korjaa tilanteen. Tytöistä Meeri juoksi vähän yli 26 minuuttiin joka on muistaakseni peräti T13 reittiennätys. Erittäin hyvin suunnistajalle joka on aloittanut juoksuharrastuksen vasta vuosi sitten ja on edelleenkin enempi elementissään metsässä mitä raskaampi maasto sen parempi. Myös Ainon tulos T10 sarjassa on hyvin lähellä ainakin uutta reittiennätystä. Ja hyvin juoksivat muutkin. Tämä junioriryhmän kova panostus ehkä heijastui siihen että eilen illalla Stadiumilla oli aika vähän porukkaa mukana ja myöskin torstain yhteislenkeillä mutta uskon että tulevat viikot korjaavat tilanteen. Itselläni on kyllä oman kunnon suhteen paljon parannettavaa. Laskin että vuoden 2011 parhaassa kunnossa olin jopa 30 sekuntia/kilometri paremmassa kunnossa 10km matkalla kuin nyt. Tosin sitä parasta kuntoa ei tullut silloin aivan täysin ulosmitattua ja tämä on jättänyt yhä nälkää sekä hampaankoloon. Olisi sinänsä hurja juttu jos pääsisi tuohon kuntoon vielä. Uskon että osaisin hyödyntää sen viisaammin. Vuonna 2021 voisi olla mahdollista. Ensi syksyyn pitäisi päästä siihen kuntoon missä olin 2010 ja 2015. Sitä "edeltävä taso" on 2008, 2009, 2012, 2014 ja taas kun mennään porras alaspäin niin 2007, 2013. Vielä astetta heikompia olivat 2016, 2017 ja 2018 sekä 2019 alkuosa elikkäs toukokuu jolloin aloin kirjoittaa tätä blogia. Tämä vuosi olisi voinut olla parempikin mutta olikin huonoin tähän asti. Viimeksi olen ollut tällä tasolla 2004 jolloin ei voinut puhua edes harjoittelusta. Saattaa kuitenkin olla että kun 2006/2007 vuodenvaihteessa aloitin uudestaan treenaamisen olin vielä nykyistäkin huonommassa kunnossa pitkän tauon jälkeen. Ainakin vaa'an (73kg eilen 67.6kg) ja tulosten perusteella. Äkkiä se siitä nousi suhteellisen helpolla. Nyt joutunee olemaan kärsivällisempi. Tein eilen jotain mittauksia joista tässä mainittakoon polarin kuntoindeksilukema 68ml/kg/min sekä leposyke 41-45. Pyrin seuraamaan näitä aina talvijuoksusarjan kisojen aikaan joita on yhteensä kuusi 3-5 viikon välein, maaliskuun lopulle asti. Nyt lenkille.
  12. Tästä päivästä ei ole treenaamisen osalta kovin paljon kerrottavaa mutta päätin julkaista päivityksen ettei nyt unohdu tämä blogin pitäminen heti alkuunsa. Päivä oli ns palauttava. Joku kenties sanoisi "aktiivinen lepo". Yhteensä tunti harjoitteluksi laskettavaa liikuntaa = 2+5km hölkkää sekä vähän lihaskuntoa, 9 x leuanveto, 30 x vatsalihas, 20 x selkälihas, 5 minuuttia ergosoutu, 15x15kg reiden takaosat ym kevyttä. Eilinen juoksu painoi aivan selvästi kropassa. Nyt on marraskuulle 147km juoksua ja 18 tuntia harjoittelua. Tälle vuodelle yhteensä 2850km, tuli sekin lukema tarkistettua. Hyvä vähimmäistavoite tälle vuodelle olisi 10km / päivä. Harjoitustuntimäärää en ole aivan tarkkaan laskenut mutta 430 tuntia on "suuntaa antava" arvio josta juoksun osuus on n. 300 tuntia (suunnistus hidastaa km-vauhtia) ja 130 tuntia kaikenlaista muuta harjoittelua. Selkeästi enemmän pitäisi treenata ihan tavallista kuntopiiriä oman kehon painolla. Nimittäin huomasin tänään tuon lyhyen lihaskunto-osion jälkeen että jäähdyttelylenkille lähteminen oli kovin vaikeaa. Olisihan sitä sitten voinut juosta enemmänkin kun pääsi vauhtiin mutta ei nyt viitsinyt vielä tässä vaiheessa treenikautta yötä myöten juoksennella. Mahdollista maratonjuoksua ajatellen keskeisin harjoitusmuoto kuitenkin on kilometrien kerääminen mutta pitää yrittää edetä ajatuksella ilman turhan aikaisia ylilyöntejä.
  13. Vähän on jäänyt tämä blogin pito. Elo-lokakuussa jäi vähän lenkkeilykin monenlaisista syistä. Nyt olen kuitekin taas palannut harjoittelun pariin. Marraskuussa (10 päivää) olen takonut yhteensä 140km maantietä, nurmea, rataa, valolatua, polkua jne. Ajallisesti 17 tuntia. Tällä viikolla 99km. Nyt kirjoittelen yötä vasten kun jotenkin napsahti ylivireystila päälle. Tuskin liiasta treenistä kuitenkaan johtuu. Ehkä vaan turhan myöhästä iltalenkistä. Kuluneiden 5 kuukauden tekemiset todella tiivistetyssä pähkinänkuoressa: Neljä virallista suunnistuskilpailua, useampi kymmentä kuntorastia, elokuussa yksi paikallinen polkujuoksukisa (10km), radalla 14:s peräkkäinen vuosi 10 000 metriä - aika vaatimaton karvan verran alle 36 minuuttia - puolikas heinäkuussa "kotikentällä" 1.20 ja risat, ei maratonia, ei pitkiä lenkkejäkään, yksi 20-kilometrinen taisi tulla, ei edes 3000km täynnä vielä tähän vuoteen. Olen kuitenkin aloittanut taas treenata. Tänään (eilen) olin Vierumäellä juoksemassa maastojuoksua hyvin kaukana kärjestä tai yhdessä kohtaa hyvin lähelläkin kun tulin kierroksella varvatuksi. Kauden päätavoite suunnistuksessa meni vähän pommiin kun SM erikoispitkä mitä varten treenasin jäi väliin flunssan takia. Keskimatkoja en juossut senkään vertaa - vaikka alkukaudesta uhosin tässä blogissa. Naisten moukaria (4kg) sentään heitin yhdellä pyörähdyksellä tasaisesti 17 metrin läjään. Valmentajana suursaavutus lienee ollut seuran johdattaminen seuracupin finaaliin ohjaamieni junioriryhmien avustuksella. Itse finaalissa ei vielä juhlittu. Pitkillä matkoilla luonnollisesti tuli muutama ikärisarjojen kauden kärkitulos, P13 sarjassa jopa epävirallinen 5000 metrin "Suomen ennätys" kun Eetu pisteli matkan elokuussa urskissa aikaan 17.39.33. Pari viikkoa sitten Pajulahdessa juniorit viimein kolmannella yrittämällä voittivat PT15 6 x 1,5km maastoviestin. Tänään (eilen) Vierumäellä Ville voitti 11-15v lähdön suvereenisti. Tärkeintä kuitenkin että juoksee taas. Vinski saavutti SM suunnistuksissa hyviä sijoituksia sarjassa H15 ja oli myös ainoana valmennettavanani 15v SM kisoissa Lahdessa mukana, lajina 1500m estejuoksu. Tytöt Neela, Aada, Alisa ja Silja K jatkoivat osallistumisputkea 4x800m SM viesteihin sarjassa T15 Ylivieskassa (seuran ainut joukkue koko viesteissä!) ja Aada oli kahden vuoden tauon jälkeen mukana KLL SM kisoissa sijoittuen kohtuullisesti. Ehkä kovin saavutus oli kuitenkin se että valmennettavani Taru rikkoi Kalevan kisojen 10km a-rajan selvästi ja viikkoa myöhemmin hätyytteli jo 10 minuutin rajaa 3000 metrillä. Perinteisissä Antin Tallin Coopereissa syntyi hyviä tuloksia pojat yli 3400m ja useita tyttöjä 10-13v yli 3000m joskin Villen (P12) keväinen 3560m on edelleen nuorten juoksuryhmän ennätys, Heidi (T13) teki tyttöjen ennätyksen 3141m. Muista lajeista Emmalla oli pitkään kauden tilastokärki T13 2000m kävelyssä, edelleen näköjään toisena ja kaikkien aikojen listalla mukana. Piirinennätyskin lähellä. Suunnistuksen KLL SM viestissä Meeri ja Vinski olivat hopealle sijoittuneessa viestijoukkueessa ja Meeri voitti Fin5 rastiviikolla osakilpailun sarjassa D13A. Ilahduttavaa on myös että ohjaamiini ryhmiin on tullut uusia juoksijoita - jopa muista seuroistakin joista Aino on T10 sarjan 1000 metrillä Suomen tämän kauden tilaston kolmas. Viikko sitten käynnistyi piirin valmennuksen leirikausi Tanhuvaarassa mukavissa merkeissä ja kuluneella viikolla alkoi myös Stadiumin harjoituskausi erittäin onnistuneesti. Myös Veikko on pitkän tauon jälkeen päässyt taas hieman lenkkeilemään ja uskon että juoksee vielä kovaa. Kenties oma tavoitteeni voisi olla tämän blogin päivittäminen taas hieman aktiivisemmin.
  14. No joo varmasti kun ryyppäminen on sitä tasoa että viinaa pitää saada joka päivä ja vaikkapa salaa perheeltä ja työnantajalta niin kauan kuin mahdollista niin eihän se enää kivaa ole. Sitten kun "jää kiinni" siitä saattaa tosiaan tulla identiteetti. Varsinaisia "ammattijuoppoja" ts yhteiskunnan täysin hyljeksimiä "rantojen miehiä" joille sub 2 minuuttia / vuorokausi selvin päin on normaalia lienee marginaali kaikista alkoholiongelmaisista ja heidänkin historiansa kyseiseen tilaan ajatumiseen lienee melko heterogeeninen. Joskin määrätyt yhtenäiset piirteet kehityskertomuksessa varmasti toistuvat. Viittasin omalla edellisellä kommentillani lähinnä siihen että alkoholiriippuvuus on helpompaa lähtökohtaisesti hankkia kuin juoksuriippuvuus. En nyt sanoisi että alkoholinkäyttö on ihan täysin hallinnassa jos vaikkapa vetää joka perjantai tai lauantai kännit tai vaikkapa joka perjantai ja lauantai ja esimerkiksi jokainen lomareissu tai erilaiset juhlatilaisuudet on silti saattaa olla että tällainen henkilö porskuttelee pitkäänkin työ- ja perhe-elämässä ilman sen suurempia seuraamuksia ja opiskelijat ryypiskelee vielä viikollakin tehtaillen siinä sivussa opintopisteitä. Jonkun mielestä tuo on varmasti ihan normaalia ja kuuluu elämään mutta siellä normaalien juhlijoiden tai teini-iän (alle 25v) käyttäjien joukossa on sitten niitä joilla se alkaa luisua niihin ryyppyputkiin jne. Tai sitten säilyy tuollaisena viikonloppujuopotteluna joissa pidemmän päälle esim riski putkareissuihin, rattijuopumukseen, tapaturmiin ja niistä aiheutuviin sairaalareissuihin, mahdolliseen muuhunkin sairasteluun ja työpoissaoloihin tai vastaavaan oman elämän ja velvollisuuksien laiminlyöntiin kasvaa. Hälytyskellot soivat mutta ne vaiennetaan arjen ajaksi ja sitten taas sama meno jatkuu. Kännissä ihminen osaa tehdä monta edellä mainittua pienempääkin mokaa jotka nekään eivät välttämättä pysäytä. Voi olla välillä pidempiäkin taukoja läträämisestä. Mutta sitten se alkaa uudestaan koska perjantai-illan nousuhumala tuo hyvän olon arjen keskelle. Täällä kun viitataan korkeakulttuuriin niin ehkäpä tuollaista asennoitumista kuvaa hyvin Sakari Kuosmasen lausahdus Kaurismäen elokuvassa "alkoholista tulee hyvä olo ja asiat tuntuvat luistavan". Tämmöinen kierre saattaa jatkua joillakin jopa 20 vuotta vaikka kulissi tai maksa tai molemmat hajoaakin sitten ihan viikon tai parin aikana. Mutta siinä olet kyllä viisailla jäljillä että valitsisit mieluummin juoksemisen niin näinhän se sitten loppujen lopuksi menee. Juokseminen on ihan varmasti helpompaa kun ryyppääminen sellaiselle ihmiselle joka tiedostaa ongelmansa mutta juo silti. Mutta juoksemisen kierteeseen on oikeasti tosi vaikea päästä. Voi toki olla että olen tuossa asiassa poikkeustapaus. Muille juoksemiseen koukuttuminen on helpompaa kuin minulle. Kenties se riippuu luonteestakin. Joillain ihmisillä on hyvin korkea sisäinen moraali. Silloin on varmasti helppo lähteä lenkille. Jotenkin tuollainen ihminen luonnostaan ymmärtää että elämä on onnellisinta kun pääsee raittiiseen ulkoilmaan tuulettumaan. Hänellä se kokemus on ikään kuin kehollistunut. Tuollainen ihminen kun kohtaa täydellisen vapaapäivän jolloin työt on tehty ja tiskit tiskattu ja vieraat kestitty ei mieti mitäköhän tekis vaan lähtee juoksemaan tai muuten liikkumaan. Tunnen tällaisia ihmisiä. Itse olen laiskottelija jolle juokseminen on vaikeaa. Eikä 50 000 kilometrin juokseminen kahdeksaan vuoteen tehnyt siitä yhtään helpompaa vaan ensimmäiset kilometrit ovat joka kerta tervan juontia. Toki sitten jos jaksaa liikutella kroppaansa esim tunnin saattaa ajautua flow tilaan jossa tuntee että voisi mennä kaksi, kolme tai kuusikin tuntia. Useinkaan flow tila ei kuitenkaan pääse yllättämään.
  15. Näin se muistaakseni on. Pitäisi kokeilla. Tänään illalla kävin 5 kilometriä hölkkäämässä. En ole tiistain kevyen salitreenin (3kk tauon jälkeen) pystynyt kunnolla edes kävelemään. Mutta "juoksu" tuntui yllättävän "helpolta" kun olin mennyt sen 3km.
×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy