Jump to content
Juoksufoorumi.fi










Antti N

Jäsenet
  • Content Count

    173
  • Liittyi

  • Last visited

Community Reputation

102 Excellent

Contact Methods

  • Website URL
    www.mediapinta.fi/sivu/isbn/978-952-236-807-2

Profile Information

  • Gender
    Male
  • Asuinpaikka
    Mikkeli
  • Interests
    sinkku

    Trail Running World Championships 2017 Badia Prataglia Italy, 96:s

    Buff Trail Tour Finland 4:s 2014

Converted

  • Coopperi
    3900m (2010)
  • 10km
    kalevan kisat 9:s (2010)
  • Maraton
    HCM 2:s (2015)
  • Tavoite
    EM-, MM- ja olympiatasolla, kaikkea ei kerrota

Recent Profile Visitors

The recent visitors block is disabled and is not being shown to other users.

  1. Omasta entisen ja nyttemmin myös nykyisen lajin harrastajan näkökulmastani voisin tehdä jokseenkin tuon saman määritelmän että Suomessa on n. 20 aktiivista mieshuippusuunnistajaa (tai 40-50 jos ajatellaan katsastusten, SM finaalien ym osallistujia, osahan on eri syistä "telakalla" tai keskenkuntoisia ym jolloin se huipun käsite vähän horjuu). Voisihan sitä ruuvia penkkiurheilijan näkökulmasta vielä kiristääkin ja miettiä mikä ero on kansainvälisen tason huippusuunnistajalla ja kotimaan huipulla. Esittää esimerkiksi kysymyksen onko kv-tason huippusuunnistusta jos häviää MM keskimatkalla 4-5 minuuttia voittajalle vaikka oliskin paras suomalainen? Kirmulan maailmancup-suoritus kesäkuun alussa oli selkeästi kv-tason huippusuunnistusta, Jani Lakanen urasaavutustensa puolesta on kiistattomasti kansainvälinen huippu mutta välttämättä vielä maajoukkuepaidassa esiintyminen sinänsä ei ole kansainvälistä huippusuunnistusta suorittamisen tasolla vaan ainoastaan tapahtumaan osallistumisen tasolla. Toisin päin: Jos mietitään seurajoukkueita vaikkapa Jukolan viestin 100 parhaan joukossa niin kyllä ne joukkueiden jäsenet ovat kaikki "huippuja" seuratason lajin harrastajien näkökulmasta vaikka osa itsekin kokee olevansa lähinnä kuntoilijoita. Tätä vertailua ovat oikeutettuja tekemään esimerkiksi lapset ja kuntosuunnistuksia sekä ikäsarjoja koluavat veteraanit tai minkä tahansa ikäiset seuratason toimijat jotka ylipäänsä mahdollistavat koko lajin. Kilpaurheilun tai "yleisen sarjan" näkökulma on mielestäni hieman kapea - ei sinänsä väärä - vaikka onhan se toki hauska spekuloida mitä itsekin tässä kovasti teen. Mutta se että joku on vuodesta toiseen kesät talvet suunnistuksen seuratoiminnassa mukana niin hänellä on oikeus fanittaa oman seuran "tähtisuunnistajia" aivan kuten jollekin pikkupojalle saattavat olla paikallisen kakkossarjan joukkueen jalkapalloilijat sankareita. Eihän sitä tiedä vaikka jonain päivänä pelaavat korkeammalla sarjatasolla. Tuo piti kyllä paikkaansa silloin 90-luvulla että huippunopea ei-niin-taitava voi voittaa ja voihan se vieläkin kansallisissa tai jossain määrin juniorien ja ikäsarjojen suunnistuksessa isommissakin kilpailussa päteä jos on selvästi kovempi kulkemaan kuin sarjan muut urheilijat mutta viitaten edelliseenkin kommenttiini tämä mahdollisuus kaventuu vuosi vuodelta. Ketju koskee alun perin kuntosuunnistusta joten palaan siihen: Oman kokemuksen kautta voin todeta että 90-luvulla saattoi kuntorastit (iltarastit) voittaa älyttömällä sekoilulla jolla nykyään ei pääse viiden parhaan joukkoon. Juoksuvauhti metsässä minulla on sama kuin nuoruudessa, vähän kömpelömpää mutta hyvänä päivänä kestävämpää menoa. Toki voi olla että suunnistusnopeus oli aikoinaan korkeampi mutta suorituksen hallinta kuntorastiolosuhteissa ei ollut. Lyhyesti siis on todettava että kuntosuunnistajatkin ovat nykyään melko taitavia. Lienee enempi filosofinen kysymys voiko puhua suoranaisesta huipputaidosta. Hyviä sijoituksia voi silti kuntosuunnistuksissa ottaa yhä tänä päivänä "kävellen" (tietynlaisissa maastoissa) mutta ei pummaten. Tällä viittaan taas siihen että parin päivän takaiseen kommenttiini että virheistä koostuu suurin aikaero huippujen ja normaalien ihmisten välillä kisojen tulosluettelossa riippumatta siitä onko kyseessä SM-karsinta vai kuntosuunnistusrata. Näin periaatteessa myös MM-kisoissa tai vaikkapa SM-sprintin tai SM-keskimatkan finaalissa mutta puhutaan ajallisesti niin pienistä marginaaleista etteivät ne välttämättä kaikilla harrastajilla täyttäisi edes pummin kriteeriä. Ennen vanhaan kun pysähtyi 5-10 sekuntia varmistaakseen missä on niin tämä oli periaatteessa myönteinen asia, nykyään se mitä ilmeisimmin lasketaan jo virheeksi (jatkuva ajatus ja juoksuvauhti ovat katkenneet). Tuommoisia "virheitä" kun tekee 24 rastin radalla vaikkapa keskimäärin yhden / väli niin se on 3 minuuttia, siihen ynnää pienet sivuunajot tai huonot reitinvalinnat joita kertyy jopa 2 minuuttia niin yhteensä voi olla turhaa ajanhukkaa 5 minuuttia ilman että suunnistaja itse edes kokee tehneensä virheitä. Taitolaji. Tuo väite tason laskemisesta niin taitotason suhteen tuoreet havainnot eivät tue ajatusta. Kokonaisuuteen en koe näillä "pohjilla" olevani valmis ottamaan edes kantaa. Ehkä vuoden päästä jos ketju on vielä olemassa. Kunto nyt on ihmisillä laskenut jokaisessa lajissa. Räikeimmin näkyy tietysti kestävyysjuoksussa mutta se ei kuulu tähän ketjuun mitenkään. Ehkä sen verran voin tuota kestävyysjuoksun tason laskua tässä yhteydessä spekuloida että kysehän ei sinänsä ole yksittäisten urheilijoiden kunnon putoamisesta, menetelmien heikentymisestä tms vaan yksinkertaisesti siitä että tietyn tyyppistä kestävyysharjoittelua ja sitä tukevaa elämäntapaa harrastetaan n. 5-10 kertaa vähemmän kuin 20-40 vuotta sitten joka taas johtaa siihen että osallistujia ratajuoksujen ym lähtöviivalla on 5-10 kertaa vähemmän kuin aiemmin. Tämä saattaa jossain määrin heijastua myös suunnistukseen. Juniorisarjoista olen tehnyt havainnon että osallistujamäärät ovat kovasti pudonneet 20-30 vuoden takaisesta. Nikulaisen kommentista en enää jaksa muistaa onko se ensimmäisen vai toisen käden tietoa. En nyt ihmeenä pitäisi vaikka se 10km olisikin liikahtanut parhaimmillaan 33 minuuttiin tai jopa kovempaakin. Yllättävän useinkin ihmisillä on taipumus vähätellä omaa juoksukuntoa n. 5% verran ja ns taitosuunnistajat ovat tässä selvästi yliedustettuna. Joka tapauksessa Pekan suusta tuo arvio 35 minuuttia on, heitetty joskus 90-luvulla. En muista enää sitäkään milloin ja missä. Mitä taas Jukolan viestin aloitukseen tulee niin riippunee myös melkoisen paljon aloitusosuuden pituudesta, maastosta ja radan sekä kyseisen aloituksen luonteesta ylipäänsä millaiseksi tuo 1:s vs 100:s aikaero lopulta muodostuu. Esimerkiksi tänä vuonna aikaero vaihdossa taisi olla jotain aivan muuta kuin mihin viimeiset väliajat olisivat antaneet viitteitä. Itse esim Pärnävaaran (?) kangasmaastossa vuosituhannen vaihteessa jäin yli 10 minuuttia Ropekille ja sijoitus oli kuitenkin jotain 130, poikkeuksellisen heikkotasoinen vuosi vai tapahtuiko tason romahdus kun vuosituhat vaihtui? Tänä vuonna sadas 6:52, viime vuonna 6:11, kaksi vuotta sitten 7:50, vuonna 2016 4:37. Nuo kolme ensiksi mainittua toki voidaan pyöristää 10 minuuttiin, sillä logiikalla kolmen vuoden takainen kuitenkin 0 minuuttiin = yhtä letkaa. ihan huvikseen oli pakko vilkaista myös 90-luvun aloituksia kun niitä tuli silloin hyvinkin tiiviisti syystä jos toisesta seurailtua, sijoitus 300 Juva +12.18, Lappajärvi/Vimpeli +11.13, Vehkalahti +12.23, Paimio +10.50, Luosto +9.45, Sipoo +11.03, Rautavaara +10.17, Jyväskylä +15.39, Siuntio +14.52 elikkäs kyllähän tuo muistikuva "10 minuutista" pitää suunnilleen paikkaansa, tämä itsellänikin oli, 11 minuuttia näyttää todellisuudessa keskimäärin olevan. Jos vertaillaan tätä päättynyttä 2010-lukua niin Kangasala +17.29, Hollola +15.37, Eno +20.57, Lappeenranta +15.44, Paimio +23.03, Kuopio +17.58, Jämsä +15.24, Vantaa +19.12, Vehkalahti +17.01, Kytäjä +21.01 = keskimäärin 18 minuuttia, Minkä verran tämä kertoo suunnistaja-aineksen heikentymisestä ja miten? Edelleenkin pidän tiukasti kiinni siitä että suunnistajien taitotaso on noussut viime vuosituhannesta. Varsinkin kun Jukolan viestin aloitusosuus ei välttämättä ole se kaikkein paras mahdollinen suunnistuksen lajitaidon mittari yleisesti ottaen vaan yhtäältä aloituksessa vaaditaan tiettyjä ominaisuuksia jotka eivät niin korostu vaikkapa henkilökohtaisissa kilpailuissa tai päinvastoin jossain kohtaa on jopa pieni mahdollisuus "oikoa" oman taidon puutteita vaikka perustaito toki pitää aloituksessakin olla jonkinmoinen ja sitä myös käyttää jos aikoo ylipäänsä kohtuullisilla sijoilla tulla vaihtoon. Oletetaan (tämä on pelkkä oletus, en jaksa tehdä tarkempaa analyysia vaikka sekin olisi mahdollista, jos joku muu haluaa tehdä sen niin olisin kiinnostunut) että ratojen pituus ja vaatimustaso olisi Jukolan aloituksessa kuitenkin säilynyt vuodesta toiseen jokseenkin samanlaisena. 90-luvulla sijalla 300 aloituksessa tuleva jäi siis n. 15% kärkeen ajallisesti. Nyt 2010-luvulla vastaavasti n. 20% Hakisin syytä tähän ennen kaikkea siitä että "nuorison kunto on heikentynyt" joka ei ole pelkästään suunnistuksen vaan kaikkien lajien ilmiö josta aiemmin tässä kommentissa jo kirjoitinkin. Tuon kuitenkin sivuhuomiona esiin että nyt 2010-luvulla Jukolan viestin aloituksen 20 parhaan joukossa on ollut keskimäärin 5 suomalaista / vuosi ja 1990-luvulla keskimäärin 9. Kertooko se pelkästään a) lajin kansainvälistymisestä, b) siitä että aloitukseen pistetään nykyään ulkomaalaiset vahvistukset, c) suomalaissuunnistajien kunnon heikentymisestä vai d) jostain muusta? Sattumaa ei kuitenkaan 10 vuoden havaintojakso ole. Tänä vuonnahan 20 joukossa taisi olla vain 1 tai 2 suomalaista joten ilmiö on vahvistumaan päin. Enempää en ala tehdä tulkintoja mutta tuon kuitenkin havainnon esiin koska voihan se olla että joku tuonkin pystyy selittämään "apteekin hyllyltä".
  2. Toki täytyy muistaa että 90-luvusta suunnistajien taidollinen taso on noussut selvästi sekä huippu-, kilpa-, että kuntosuunnistajilla niin yleisessä, junioreissa kuin ikäsarjoissa. Mielestäni myös radat ovat nykyään hieman vaikeampia (lue: rastipisteet tarkentuneet ja rasteja on enemmän) joka johtunee paljolti siitä että kartat ovat järjestään parantuneet. Laji on muuttunut teknisemmäksi. Tämä tarkoittaa että taitomielessä 200 joukossa yleisen sarjan rankilistalla olevaa voidaankin pitää huippusuunnistajana jos hänellä on huipputaidot. Joskus on. Ero kärkeen tulee fysiikassa. Toki useammin se tulee taidossa. Tuollakin tasolla. Fyysisen tason arviointiin en tässä yhteydessä lähde. Se vaatisi laajaa ja systemaattista havaintoaineistoa. Esimerkkeinä voidaan kuitenkin mainita että 70-luvulla suunnistuksen parissa oli Suomessa 29-30 minuutin ratakympin tuloksilla olevia suunnistajia useita maajoukkueen porteilla tai kansallisessa kärkipäässä (Mäkirinta, Salminen, Väli-Klemelä, Harju ym), toisaalta Pekka Nikulainen joka 90-luvun alkuvuosina jossain vaiheessa hallitsi yhden kauden ajan kotimaisia kilpailuja omien sanojensa mukaan ei päässyt 10km tiellä tai radalla paljonkaan alle 35 minuutin. Tuolloinkin oli kuitenkin Suomen parhaissa suunnistajissa lähes puolen tunnin kympin juoksijoita (Mika Kuisma etc). Samoin Lakanen, Muukkonen, Boström jne ovat nyt 2000-luvulla olleet SM-maastojen parhaimmistoa. Tämän vuoden Norjan MM-joukkueeseen valittu Topi Syrjäläinen jätti minua talvella 2 minuuttia 10km maantiejuoksussa. Itse olin tuolloin n. 35 kympin kunnossa. Oletettavasti Topi on nyt paljon kovemmassa kunnossa kuin talvella. Voisi olettaa että 10km radalla menisi n. 32 minuuttiin. Fin vitosen voittaja Joonas Ahola on silminnäkijähavaintojen perusteella yli 4000 metrin cooperin iskussa. Nämä esimerkit auttavat juoksijaa hahmottamaan mikä on mieshuippusuunnistajan juoksukunto. Muistaen vielä sen miten valtavan paljon kovempi hyötysuhde heillä metsäjuoksussa on. Nämä eurooppalaiset sprintin kärkimiehet ovat tietysti vielä asia erikseen joilta löytyy jopa 28-29 minuutin kympin tuloksia. Samoin entisaikana norjalaisilla huipuilla oli kovan tason (2.14-2.16) maratonjuoksutuloksia. Tuo on kuitenkin hieman suhteellista naputteleeko kolmensadan joukossa oleva ylivoimaisia tuloksia kuntorasteilla. Riippunee maakunnasta. Täälläpäin ylipäänsä tuon tason suunnistajat osallistuvat kuntorasteille hyvin epäsäännöllisesti ja näin lienee trendi monessa muussakin maakunnassa. A-ratojen kärki täällä löytyy yleensä rankisijoituksilta 400-800 tai ikämiessarjoista. Heillä fyysinen kunto puolimaratonin juoksussa asettuu melko tarkalleenkin 1.20 - 1.35 välille joka tuohon kympin vauhtiin muunnettuna viittaa 35-42 minuutin tuloksiin tai cooperin vauhtina 3000-3600 metriä josta taisinkin mainita jo edellisessä kommentissa. Yksilöllistä hajontaa on tyypistä riippuen paljon.
  3. Olen nyt tämän kauden 38 suunnistuskerran (1 kisa, 1 viestiosuus, 1 harjoituskisa, 32 kuntorastit, 3 omaa karttatreeniä) perusteella laskenut näitä poikkeamia suoran viivan ja juostun reitin perusteella ja pääosa on ollut lyhyehköä keskimatkaa 4-5km mitä nyt kuntorastien a-rata yleensä on niin optimireitti poikkeaa oikeastaan yllättävänkin vähän viivasta. Ehkä n 5-10% keskimäärin. Toki itsellä on taipumus vanhanaikaisesti vähän liikaakin kierrellä kaikkea poluksi laskettavaa aina kun on mahdollisuus ja sitten jos ei osu lipulle niin tosiaan se 30% voi tulla ylimatkaa. Tai joskus jopa enemmän 🙂 Mutta huipuilla todellinen juostu matka taitaa sittenkin olla vain n. 5% pidempi kuin mitä on viivaa myöten. Tai esim Fin5 kahden ekan osakilpailun tyyppisessä kangasmaastossa ei välttämättä lainkaan. Nyt kuluneella viikolla juoksin ensin keskiviikkona polkujuoksun harjoituskisan kangasmaastossa sykkeellä 153 matka 4.8km nousua +130m vauhti oli 4.37/km ja torstaina sellaisen metsä-kortteli-sprintti-tyyppisen kuntorastisuunnistuksen jossa 15 rastia ehkä kolmasosa tarkempaa suunnistusta vaativia muuten lähinnä matkan tajua ettei juokse yli 1:5000 kartalla niin syke 143 matka viivaa myöten 4.3km melko tasainen korkeuseroiltaan vauhti 6.30/km mutta reittiä myöten oli 5.5km ja 5.10/km. Pysähtelyjä tuli 1 minuutti väleillä ja toinen minuutti rasteilla jolloin todellinen juoksuvauhti oli jopa 4.45/km. Loppujen lopuksi siis tuo polkurikas metsäsprinttisuunnistus pienillä korkeuseroilla ja asvalttiosuuksilla oli nopeampi juosta kuin polkujuoksu (tai vaativa "maastojuoksu") jossa vähän juurta, kiveä ja jyrkkää nousua laskua. Tietenkään tuo ei anna suunnistuksen km-vauhdista kokonaisuutena mitään kuvaa vaan enemmänkin siitä mitä sprinttisuunnistuksen juoksuvaatimus on eli jokseenkin sama kuin vastaavan tyyppisen maaston kilpajuoksussa. Esim viime maanantaina taas suunnistin normaalissa metsämaastossa kevyellä vauhdilla (syke 125) 12min/km olin jopa menevinäni kohtuullisen hyvin, jälkeenpäin sain 6-7 minuuttia virhettä yhteensä runsasrastiselle 4km radalle. Jo pelkästään nuo virheet pois jättämällä missä ei ollut kuin yksi varsinainen parin minuutin pummi muut lähinnä sivuunajoja reitillä tms ihmettelyä olisi km-vauhti pudonnut sen 1,5min/km ja rastityöskentelyä nopeuttamalla olisi varmasti tiputtanut 1min/km tosin sitten sykekin olisi noussut n. 130. Laskinkin että huiput olisivat vetäneet tuonkin suhteellisen helpon radan n. 6min/km. Eivätkä ihan kaksi kertaa nopeammin kuitenkaan juokse tuollaista 4km matkaa. Vaikka on siinäkin eroa, viitisen minuuttia jään rata- tai maantiekympillä tai tavallisessa maastojuoksussa suunnistuksen kärjelle ja jos mennään johonkin mäkiseen, tiheikköiseen, ryteikköiseen ja kivikkoiseen korpimaastoon varsinkin sadekelillä niin sanoisin että n. 30 minuuttiin huiput painelevat saman reitin "polkujuoksuna" kuin mitä itse arviolta 40 minuuttia. Siltikin suurin ero tulee suunnistamalla. Kuntosuunnistaja häviää huipulle eniten pummaamalla. Veikkaan että yllättävän isokin osa kohtuullisen tason kuntorasteilijoista tekee pieniä virheitä joita ei edes oikeastaan laske pummeiksi plus lisäksi yksi tai kaksi kunnon hakua (2-3 minuuttia) / rata. Eri asia tietysti jos on 40 vuotta yhtäjaksoisesti tauotta treenannut niin sitten alkaa jo mennä kuin telkkä pönttöön. Toiseksi suurin selittävä tekijä vauhtien erossa lienee joko rastityöskentely (huipuilla suunnitelmat tehty valmiiksi tai korkeintaan 5 sekuntia, itse olen huomannut että saattaa vierähtää jopa minuutti rastilla enkä nyt mitenkään erityisesti hidastele, yleensä n 10-20 sekuntia, siitä kertyy) tai sitten se missä vauhdissa kykenee suunnistamaan. Itsellä esim hallittua aerobisella kynnyksellä tai jopa alempana. Aktiivinen kilpasuunnistaja ei tarvitse olla huippukaan pistelee keskimatkaa anaerobisella kynnyksellä tai sitäkin kovempaa kriittisellä alueella. Itsekin muistelen juniorivuosilta suunnistuksesta sykkeitä 197-210.... Nykyään siis 110-160 keskimäärin n. 135-140. Eilen juostessani polulla pitkää väliä n. 4min/km mietin että varmasti Gustav Bergman pysyisi mukana vaikka painelisi tuossa puskan puolella. Elikkäs yksi hyvinkin ratkaiseva fyysisen puolen tekijä on myös se että huiput pystyvät juoksemaan lähes normaalisti tiejuoksun tyylisesti kuusikossa jossa ei ole minkäännäköistä polkua alla vaan risukkoa, vyötärön korkuista heinää, nokkosia, myrskyn kaatamia runkoja, kivikkoa, horsmaa, liukkaita kalliokohtia, yllättäviä kivenkoloja, pehmeää upottavaa epätasaista alustaa, kantoja ties mitä vatukkoa jatkuvaa ala- ja ylämäkeä naamalle läpsii koko ajan terävät kuusen oksat ja vieläpä lukevat karttaa siinä vauhdissa. Itse jos yrittää siinä karttaa lukea ja vielä suuntaa katsoa niin se on 20min/km ja vielä menee vahingossa vähän vinoon niin se on äkkiä 250 metrin matkalla tuollainen 5 minuuttia se ero ja sitähän ei kiinni juosta varsinkaan jos se huippu on vielä tielläkin paljon kovempikuntoinen kuin mitä itse parhaimmillaankaan on ollut.
  4. Suomen kärki siis maajoukkuemiehet jos menevät normaalisti kisoissa 5-6min/km niin sellaisen n. 50 000 asukkaan pikkukaupungin a-radan kärki vastaavissa olosuhteissa 7-11min/km. Nyt puhutaan eliittisarjan radoista. Kuntorastien/iltarastien a-radat ovat monesti hieman helpompia. Tämä nopeuttaa selvästi enemmän kuntosuunnistajien kuin huipputason kilpasuunnistajien vauhtia. Ja tarkoitan nyt ihan sitä millainen rata on se on tietysti vielä asia erikseen vedetäänkö kuntosuunnistuksia täysillä. Tuskinpa kukaan edes kuntosuunnistaja niitä vetää aina täysillä ihan vaan jo siitä syystä että tapahtumia on 3 kertaa viikossa ja sellainen normaalikuntoinen a-radan kärki, hieman löysähkösti treenaava 3000-3600 metrin cooperin mies jaksaa ehkä kerran viikossa suunnistaa täysillä... [edit Tai voi toki olla nainenkin, henkilö] Nämä on tuoreita havaintoja tältä kesältä ja arvio pohjautuu sekä kuntosuunnistuksiin että kilpailuihin. Varsin paljon näissä arvioissa on ihan omakohtaistakin havaintoaineistoa 😃
  5. Mikkelissä Kalevankankaalla neulasia ja kuivunutta hevosen paskaa riittää.
  6. Ei 2.51 tonnilla ole mikään ihmeellinen. Olen juossut 800 metriä 2.06 maratonharjoitusviikon ohessa (200km/vko). Toisaalta en pidä 3.24 mitenkään hitaana. Sehän on melkein 3600 cooperin vauhtia. En ole ollut ikinä vauhtikestävyydeltäni mikään erityisen hyvä että nakuttelisin jotain 3.15-kilometrejä tuosta vaan sata peräkkäin kuten osa tämänkin foorumin henkilöistä. Silloin kun treenasin 6000-7000km vuodessa vk-taso oli kohtuullinen muttei kummoinen. Juoksijat on erilaisia. Joku pärjää maraton- tai ultrajuoksussa, joku toinen 400-800 metrillä, joku kympillä ja joku polkujuoksussa tai vaikkapa suunnistuksessa. Sitten voi olla niitäkin jotka ei ole missään kovin kummoisia mutta pystyvät välttävästi suoriutumaan näistä kaikista.... Mutta se on totta ettei vauhti katkennut kuin veitsellä leikaten vaan koko ajan. Kierrokset olivat 67, 70, 74, 75, 77, 85, 87 elikkäs väsyin, kunto loppui. Ei sen kummempaa.
  7. Suuria kilometrimääriä tarvitaan jos haluaa juosta kovan ajan kympillä. Se ei ole myytti vaan tosiasia. Nuorten valmentajana (n. 50 junnua ollut kestävyysjuoksuvalmennuksessa tässä kuluneiden 8 vuoden aikana) voin myös ihan rehellisesti todeta ettei nykynuorista ole juoksemaan suuria määriä ilman vuosien jopa vuosikymmenen intensiivistä "koulutusta". Eli ei sekään ole myytti. Toki jos asiaa kovasti alleviivataan niin sitten pystyy tekemään ihmeitä ihmisten ajattelulle, alkavat uskoa ettei heistä ole. Periaatteessa on sitkeän valmentautumisen kautta. Paljonko 3000 metrin ennätyksesi on? Jos olet juossut alle 8 minuutin et välttämättä "osaa" nähdä asiaa yli 9 minuutin juoksijan asemasta aivan täydellisesti koska ei alle 8 minuutin juoksijat katkea. Sikäli oletkin Raitasen kohdalla täysin oikeassa 2.20+2.20+3.00 ei tosiaankaan ole mahdollinen. Itse kuitenkin juoksin vuonna 2007 kolmosen tonneilla 2.51, 3.12, 3.24 = 9.27 , 2000 metrin väliaika oli tuossa 6.03. Tuo menee todella lähelle Johannan kolmosen vauhdinjakoa. Treenasin tuolloin vielä maratonille - joka meni ihan kohtuullisesti - n. 140km viikossa ja paras viikko oli jopa 200km elikkäs periaatteessa kestävyyskin olisi pitänyt riittää ei vaan riittänyt. Eli aivan mahdollistahan se on että kolmosella hyytyy alle 4000 cooperin juoksijat selvästi. Ei viimeinen kierros tule koskaan millään matkalla vauhdikkaasti jos tosissaan vetää. Toki jos välillä himmailee niin sitten. Näitähän tapauksia on paljon.
  8. Vertasin nykyiseen tilanteeseen. Kun olin kunnossa juoksu tuntui normaalin vaikealta. Nykyään juoksu tuntuu normaalia vaikeammalta kun olen n. 36 minuutin kympin kunnossa. Olin n. 57 sekunnin kunnossa neljäsatasella kun olin kympillä parhaassa kunnossa. Periaatteessa jos olisi kestävyyttä niin se nopeus riittäisi 10km juoksussa n. 30 minuuttiin mutta kauas jäi. Tosin ei varmaankaan parhaassa kunnossa ihan niin kauas kuin ennätys antaa kertoa. Toki huipputuloksia ajatellen nopeutta puuttui. En ole juossut koskaan 100 metriä kovempaa kuin 12.9 ja silloin kun olin parhaassa kympin kunnossa juoksin satasen ehkäpä 13.4 käsiajanotolla. Nopeutta oli sen verran että 2010 Kalevan kisoissa onnistuin välttämään Suomen paskimman kympin juoksijan tittelin pelkästään siksi että itsellä oli loppukiri ja kaverilla ei ollut... Sitähän palkintoa jotkut tavoittelevat mutta itse todellakaan en ja pidän oman vaatimattoman kuntoilu-urani arvokkaimpana saavutuksena etten tuota sinänsä kai humoristiseksi kannustimeksi tarkoitettua häpeäpokaalia saanut... Jos näin olisi käynyt olisin lopettanut urheilun kokonaan siihen paikkaan enkä myöskään kirjoittaisi enää tälle foorumille. Joka tosin jonkun mielestä voisi olla ihan hyvä asia. En rakenna myyttejä. Alle 28 minuutin juokseminen kympillä on muutenkin ollut suomalaisille viimeiset 25 vuotta pelkkä myytti ilman että kukaan sitä erityisesti rakentaa. Jos katsotaan ihan tilastoja. En tiedä miltä se tuntuu mutta kovaa kuntoa se joka tapauksessa vaatii. Itselläni on tuosta 28 minuutin vauhdista kokemusta vain 1500 metrin verran ja se tuntui melkoisen hapokkaalta. Nykyään ehkä menisi 900 metriä tuota vauhtia. (800m 2.13 ja 1000m 2.52 tässä kuluneen vuoden sisällä) No joo sitä ei tosiaan voi tietää kuin kokeilemalla miltä se tuntuu juosta 400-700km kuukaudessa ja onko siitä apua johonkin. Itse olen juossut myös joitakin 800km kuukausia, enimmillään 919km mutta niillä ei mielestäni ollut omalla kohdallani mitään lisäarvoa tuota kympin vauhtia ajatellen jos vertaa 700km kuukaudessa juoksemiseen. Maratonille sen sijaan oli ja jäi olo että pitäisi vetää vielä vähän enemmänkin. Tosin juoksin pääosin mäkisessä maastossa n. 4-5min/km niin jos miettii että joku minua kovempikuntoinen tyyppi eli ns huippujuoksija juoksee tasaisella tiellä saman verran ajallisesti niin vauhti on silloin keskimäärin 3 - 3½ min/km joka tarkoittaa että tonnin kuussa vetää helpostikin siinä missä itsellä oli 700km/kk. Esimerkiksi tässä keskustelussa mainittu Väätäinen juoksenteli parhaimmillaan n. 1100-1200km kuukausia. Pakko myöntää että nykyään juoksen aika paljon metsässä jossa vauhti on n. 8-10min/km joka taas tarkoittaa että kilometri taittuu puolet hitaammin kuin silloin kun juoksin 4-5min/km ja myöskin 6min/km vauhtisten verryttelykilometrien määrä on lisääntynyt niin ehkäpä se nykyinen 200-400km/kk asettuu uuteen valoon tarkastelussa. Voihan se myös olla että metsäjuoksu hidastaa.
  9. Taisi aloittaa 400 metrin aidoista joissa nuorten Suomen mestari. Sivulajina 100-200m. Oikaiskaa toki jos olen väärässä. Mutta joo on se mahdollista. Joo nimenomaan 60-luvulla. Sen sijaan jos olen joidenkin aikalaisten jutut oikein ymmärtänyt niin ei tainnut 1969-1972 liiemmin salilla viihtyä vaan tossuja kuluttamassa radalla, tiellä ja lenkkipolulla. Oikaiskaa toki jos olen väärässä. Mutta idea tuossa on varmaankin että asia kerrallaan. Eräs syy miksi huipulle nousuun menee niin pitkään kun ei voi tehdä kaikkia juttuja yhtäaikaa.
  10. No jos juoksee 100 metriä 11 sekuntiin kuten Väätäinen niin pakkohan se on olla hyvä juoksutekniikka. Jos 11 sekunnin satasen juoksija juoksee kympin 2.45/km niin se on 2/3 nopeus tuosta satasen nopeudesta. Se on vielä melko rentoa ja helppoa juoksua. Jos 14 sekunnin satasen juoksija juoksee 2/3 nopeudella maksimistaan niin se on silloin 3.30/km kymppi. Kyllähän nopeus ratkaisee kestävyysjuoksussa. Ja kestävyys. Ei siinä muuta tarvita kuin näitä kahta asiaa. Harmi vaan että oikeastaan kenelläkään Suomessa ne eivät tunnu nykyaikana viihtyvän samassa paketissa. Enkä puhu pelkästään kestävyysjuoksijoista. Tarkoitan kaikkien matkojen juoksijoita.
  11. Varmaan se sitten noin oli. Hämärästi muistan jutun. Yritin etsiä kirjasta "kierros vielä" mutta en löytänyt. Jotenkin vaan muistelen että olisi jossain lehtihaastattelussa nyt myöhempinä vuosina maininnut jotain "29 minuutin kävelijöistä". Olen nykyään 36 minuutin kunnossa. En muista yhtään miltä tuntuu juosta 3 minuuttia kovempaa vaikka eihän tästä ole kuin reilut puolenkymmentä vuotta. Jotkut entiset juoksijat mielellään muistelee millaista oli olla kunnossa mutta itsellä ei ole mitään mielikuvaa asiasta. Ehkä se johtuu siitä kun ei ole ikinä juossut oikeasti kovaa (jos ei ole ollut koskaan kunnossa niin ei varmaan tiedäkään miltä se tuntuu) tai sitten siitä että hidastuminen on tapahtunut huomaamatta tai sitten voi olla niinkin että kun yhä on välttävässä kunnossa niin ei vaan huomaa eroa. Harjoituspäiväkirjasta pystyn päättelemään että pitää juosta 400-700 kilometriä kuukaudessa ja tehdä jatkuvasti treenejä juostakseen 10km samaa vauhtia kuin mitä pystyy menemään 3 kilometriä 200-300km/kk lenkkeilyllä. En tiedä päteekö se muilla.
  12. Tuo on itse asiassa kysymys. Johon kellään meistä ei ole aukotonta vastausta. En nyt tarkoita pelkästään 1990-luvun kiinalaisia juoksijoita joiden osalta voidaan varsin selkeästikin todeta että ovat leimattuja, epäiltyjä, osa itsekin "tunnustanut", tapaus haiskahtaa vahvasti dopingilta mutta siltikään yksikään ei kärähtänyt. Toisaalta oma varsin kyyninen näkemykseni on että doping-tuloksia löytyy runsaasti 8.20-ylityksistä. Tähänkin on todistusaineistoa mutta siltikin kyse on vain näkemyksestä. Oikeastaan rehellisesti voi todeta vain että naisten 3000 metriä on juostu kovaa ilman doping-keinoja ja on mahdollista että se voitaisiin juosta vielä paljon kovempaakin. Sen spekuloiminen kuka ja ketkä on / ovat puhtailla konsteilla matkassa lienee tässä yhteydessä melko turhaa. Toki aihe kiehtoo jostain syystä ihmismieltä aina. Juha Väätäinen taisi todeta joskus että yli 29 tulokset ovat "kävelyä" joten se on varmasti vähä myös siitä kiinni kuka arvioi ja millä motiiveilla. Itselle nuo 32-34 ajat ovat omakohtaisesti kaikki kovin tuttuja enkä oikein osaa sittenkään sanoa mitä mikäkin vaatii. Yhtä hankalalta juoksu tuntuu aina. 31.40 taitaa olla miesten a-raja nykyään Kalevan kisoihin. Meidän näkökulmasta se on kohtuullisen kova, 70-80-luvun juoksijat pyörittelevät päätään. Eivät pidä sitä edes juoksuna. Enkä nyt tarkoita Väätäisen kaltaisia huippuja vaan tunnen paljonkin juoksijoita tuolta aikakaudelta joiden oma tulos on ollut 29-31 minuutin luokassa. Toki ihmiset ovat erilaisia, osalla on hyvin kannustava asenne nuorempaa sukupolvea kohtaan. Tärkeintä että juoksee. Ja kuten sanoit niin rohkea alkuvauhti tai 10km 45 minuuttiin (tai vaikka 60 minuuttiin) voi omalla tavallaan olla kova suoritus. Silloin pitänee tarkastella yksilöllisesti miten tulos on syntynyt. Tuossa kympillä vielä puhuttaessa ns kilpajuoksuajoista mitä ne sitten ovatkaan n. 26-35 minuuttia voi olla jopa 1-2 minuutin vaihtelu samallakin yksilöllä sään, vetoavun ym seikkojen takia. Toisaalta huiput tuntuvat pistelevän 30 sekunnin sisään kaikki ajat säässä kuin säässä. Kertonee rautaisesta peruskunnosta.
  13. Ymmärsit pointin. Toivottavasti muutkin. Ennätykset on tehty rikottaviksi. Tulevaisuudessa juoksemisen ilo tosin saattaa olla uhkakuva ennätystehtailulle. Saa nähdä milloin se syrjäyttää kilpaurheilun kokonaan... Toistaiseksi ei ole kuitenkaan nopeusrajoituksia radoille asetettu tai säädelty miten paljon ja kovaa saa treenata.
  14. Yleensä. Mutta välttämättä ei aina. Esimerkiksi 12 tunnin juoksussa jos haluaa hyvän ajan niin ei kauhean kovaa tarvitse juosta. Pitää vaan jaksaa 12 tuntia. Mikä sitten on hyvä aika? Onko se tulos joka alittaa oman ennätyksen vai joku tietty aika kaikille sama. Esim naisten 3000 metrillä mistä tässä on puhuttu niin 8 minuutin alitus olisi kansainvälisesti tosi kova aika, 10 minuutin alistus on mielestäni hyvä aika Suomessa ja 12 minuutin alitus mainio aika tytölle tai kuntoilevalle naiselle. Miehet voi ottaa minuutin pois näistä tuloksista. Kolme tonnia suosii selvästi miehiä juoksumatkana. Maksimaalinen hapenotto, voima, anaerobinen kestävyys, toisinaan myös ruumiinrakenteelliset tekijät. Siinä missä maratonilla mielestäni miehen ja naisen suorituskyvyn ero on vain 10min ja 100km juoksussa 20min eikä tuossa edellä mainitsemassani 12 tunnin juoksussa ole lähtökohtaista biologista eroa välttämättä lainkaan tai korkeintaan vähän. Kun naisjuoksijoiden tuloksia arvioidaan ja arvostellaan niin mielestäni tulisi näitä seikkoja ottaa huomioon. Vaikuttavat suuntaan sekä toiseen.
  15. Antti N

    Kangasala-Jukola 2019

    Tuo oli kuudes osuus enkä ole saanut vielä karttaa joten en osaa ottaa asiaan tarkemmin kantaa mutta näinhän se on etteivät rastit yleensä ole juomapisteiden kanssa samassa. Mahdollisesti kyseessä on ollut juuri tuo lippu mistä mainitsit. Toisella osuudella oli ainakin yksi sen tyylinen rasti. Onhan se mahdollista että näkee juomapaikan ja unohtaa sen takia käydä rastilla. Itsehän nyt kun olen aloittanut uudestaan aina klikkaan ensin väliajan mittarista ja sitten vasta leimaan. Ei kauheasti tule edes katsottua niitä väliaikoja jälkeenpäin. Toinen mitä tulee tehtyä niin suunta valmiiksi seuraavalle ja sitten leimaus. Pakko myöntää että Jukolassa kävi parikin kertaa mielessä pitäisikö korjata tapa ja jollain rastilla jopa leimasin ensin 🙂 Ikinä ei ole hylätty emit-aikakaudella missään. Tilanne voi muuttua kun hankin "uuden ajan" emitin niin alkaa tulla liian kiire. Nyt ei ole mihinkään kiire.
×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy