Jump to content
Juoksufoorumi.fi


Antti N

Jäsenet
  • Content Count

    215
  • Liittyi

  • Last visited

Community Reputation

176 Excellent

Contact Methods

  • Website URL
    www.mediapinta.fi/sivu/isbn/978-952-236-807-2

Profile Information

  • Gender
    Male
  • Asuinpaikka
    Mikkeli
  • Interests
    sinkku

    Trail Running World Championships 2017 Badia Prataglia Italy, 96:s

    Buff Trail Tour Finland 4:s 2014

Converted

  • Coopperi
    3900m (2010)
  • 10km
    kalevan kisat 9:s (2010)
  • Maraton
    HCM 2:s (2015)
  • Tavoite
    EM-, MM- ja olympiatasolla, kaikkea ei kerrota

Recent Profile Visitors

The recent visitors block is disabled and is not being shown to other users.

  1. No joo varmasti kun ryyppäminen on sitä tasoa että viinaa pitää saada joka päivä ja vaikkapa salaa perheeltä ja työnantajalta niin kauan kuin mahdollista niin eihän se enää kivaa ole. Sitten kun "jää kiinni" siitä saattaa tosiaan tulla identiteetti. Varsinaisia "ammattijuoppoja" ts yhteiskunnan täysin hyljeksimiä "rantojen miehiä" joille sub 2 minuuttia / vuorokausi selvin päin on normaalia lienee marginaali kaikista alkoholiongelmaisista ja heidänkin historiansa kyseiseen tilaan ajatumiseen lienee melko heterogeeninen. Joskin määrätyt yhtenäiset piirteet kehityskertomuksessa varmasti toistuvat. Viittasin omalla edellisellä kommentillani lähinnä siihen että alkoholiriippuvuus on helpompaa lähtökohtaisesti hankkia kuin juoksuriippuvuus. En nyt sanoisi että alkoholinkäyttö on ihan täysin hallinnassa jos vaikkapa vetää joka perjantai tai lauantai kännit tai vaikkapa joka perjantai ja lauantai ja esimerkiksi jokainen lomareissu tai erilaiset juhlatilaisuudet on silti saattaa olla että tällainen henkilö porskuttelee pitkäänkin työ- ja perhe-elämässä ilman sen suurempia seuraamuksia ja opiskelijat ryypiskelee vielä viikollakin tehtaillen siinä sivussa opintopisteitä. Jonkun mielestä tuo on varmasti ihan normaalia ja kuuluu elämään mutta siellä normaalien juhlijoiden tai teini-iän (alle 25v) käyttäjien joukossa on sitten niitä joilla se alkaa luisua niihin ryyppyputkiin jne. Tai sitten säilyy tuollaisena viikonloppujuopotteluna joissa pidemmän päälle esim riski putkareissuihin, rattijuopumukseen, tapaturmiin ja niistä aiheutuviin sairaalareissuihin, mahdolliseen muuhunkin sairasteluun ja työpoissaoloihin tai vastaavaan oman elämän ja velvollisuuksien laiminlyöntiin kasvaa. Hälytyskellot soivat mutta ne vaiennetaan arjen ajaksi ja sitten taas sama meno jatkuu. Kännissä ihminen osaa tehdä monta edellä mainittua pienempääkin mokaa jotka nekään eivät välttämättä pysäytä. Voi olla välillä pidempiäkin taukoja läträämisestä. Mutta sitten se alkaa uudestaan koska perjantai-illan nousuhumala tuo hyvän olon arjen keskelle. Täällä kun viitataan korkeakulttuuriin niin ehkäpä tuollaista asennoitumista kuvaa hyvin Sakari Kuosmasen lausahdus Kaurismäen elokuvassa "alkoholista tulee hyvä olo ja asiat tuntuvat luistavan". Tämmöinen kierre saattaa jatkua joillakin jopa 20 vuotta vaikka kulissi tai maksa tai molemmat hajoaakin sitten ihan viikon tai parin aikana. Mutta siinä olet kyllä viisailla jäljillä että valitsisit mieluummin juoksemisen niin näinhän se sitten loppujen lopuksi menee. Juokseminen on ihan varmasti helpompaa kun ryyppääminen sellaiselle ihmiselle joka tiedostaa ongelmansa mutta juo silti. Mutta juoksemisen kierteeseen on oikeasti tosi vaikea päästä. Voi toki olla että olen tuossa asiassa poikkeustapaus. Muille juoksemiseen koukuttuminen on helpompaa kuin minulle. Kenties se riippuu luonteestakin. Joillain ihmisillä on hyvin korkea sisäinen moraali. Silloin on varmasti helppo lähteä lenkille. Jotenkin tuollainen ihminen luonnostaan ymmärtää että elämä on onnellisinta kun pääsee raittiiseen ulkoilmaan tuulettumaan. Hänellä se kokemus on ikään kuin kehollistunut. Tuollainen ihminen kun kohtaa täydellisen vapaapäivän jolloin työt on tehty ja tiskit tiskattu ja vieraat kestitty ei mieti mitäköhän tekis vaan lähtee juoksemaan tai muuten liikkumaan. Tunnen tällaisia ihmisiä. Itse olen laiskottelija jolle juokseminen on vaikeaa. Eikä 50 000 kilometrin juokseminen kahdeksaan vuoteen tehnyt siitä yhtään helpompaa vaan ensimmäiset kilometrit ovat joka kerta tervan juontia. Toki sitten jos jaksaa liikutella kroppaansa esim tunnin saattaa ajautua flow tilaan jossa tuntee että voisi mennä kaksi, kolme tai kuusikin tuntia. Useinkaan flow tila ei kuitenkaan pääse yllättämään.
  2. Näin se muistaakseni on. Pitäisi kokeilla. Tänään illalla kävin 5 kilometriä hölkkäämässä. En ole tiistain kevyen salitreenin (3kk tauon jälkeen) pystynyt kunnolla edes kävelemään. Mutta "juoksu" tuntui yllättävän "helpolta" kun olin mennyt sen 3km.
  3. Kun vuosina 2008-2015 juoksin yhteensä 50 000 kilometriä kahdeksaan vuoteen olin juoksemisesta voimakkaasti riipuvainen. Se on kokonaisvaltainen riippuvuustila joka on sekä fyysinen että henkinen. En ole onneksi päihderiippuvuuksien kokemusasiantuntija mutta uskallan silti sanoa että ratkaiseva ero on ponnistelun aste. Esimerkiksi alkoholistilla se alkoholin hankkiminen on varsin helppoa ja juominen vielä helpompaa mutta juoksussa myös riippuvainen voi joutua pakottamaan itsensä lenkille jos on väsynyt. Siksi se on hyvin erikoinen riippuvuus. Oikeastaan juoksuriippuvuuden tunnistaakin riippuvuudeksi pelkästään vain vieroitusoireiden perusteella jotka voivat herkemmillä yksilöillä olla yllättävän voimakkaita. Toisaalta en ihmettele jos joku ei huomaa vieroitusoireita lainkaan. Tänä vuonna olen juossut vain 2663km joka on vain puolet siitä tahdista mitä 2008-2015 ja vähemmän kuin 2016-2018 (jolloin 4000-4800km/vuosi). Minulla on ollut enempi muita liikuntaharrastuksia ja urheilun (juoksemisen) parissa valmentajana varsin sosiaalista toimintaa joten se on ehkä helpottanut "vieroitusoireita" mutta sen voin sanoa ettei 40-100km viikossa juoksevalla ole juoksuriippuvuusoireita mitä 130-180km viikossa juoksevalla (jolla kovimmat viikot 200-300km aina silloin tällöin) on. Huomasin jo viime vuonna että riippuvuusoireet olivat vähentyneet mutta nyt niitä ei sillä tavoin ole. Siis ei ole pakko lähteä lenkille vaan päinvastoin on vaikeaa lähteä lenkille. Ei huvita eikä "jaksa" vaikka tietäisi että se on järkevää ja piristävää. Jotain kuitenkin on juoksuriippuvuudesta jäljellä: Olen riippuvainen juoksun kommentoinnista sosiaaliseen mediaan jota tämäkin postitus on kuten kaikki muutkin juoksemiseen liittyvät postitukseni niin täällä foorumilla kuin facebookin juoksuryhmissä. Poislukien ne linkit mitä toisinaan postitan oman valmennusryhmäni toiminnasta, ne ovat ihan vilpitöntä halua viedä kestävyysjuoksua eteenpäin, ehkä sillä samalla halulla pyrin oikeuttamaan näitäkin kommentteja pyrkien olemaan "analyyttinen" tms. Sosiaalinen juoksumedia on aivan selkeästi tullut täyttämään juoksemisen täyttämää tyhjiötä eikä missään nimessä tuo niin hyvää vointia kuin mitä juokseminen toi. Vaikka keskustelut olisivat satunnaisesti fiksujakin. Tietty henkinen tyhjyys, kaipuu tien päälle on vahvasti olemassa mielessäni yhä. Vaikka elämä olisi muuten miten onnellista niin jotain puuttuu kun puuttuvat ne juoksukilometrit ja hyvä kunto joka oli. Voi olla että jos olisi puoliso ja lapsia niin kokisin asiat eri tavalla, ne toisivat vahvan sisällön. Tai vaikkapa vahva usko kuten joillakin ihmisillä. Olen ajatellut aloittaa kilpajuoksun harjoittelun uudestaan ja siitäkään huolimatta että pidän suorittamisesta ja kilpailemisesta sekä itseä että muita vastaan se syvin juttu ei ole siinä. Ei se ole missään luontokokemuksissakaan niin hienoja kuin ne ovatkin ja niitähän pääsen kokemaan yhä suunnistuksen parissa tai vaikka valmennettavien kanssa metsässä hölkätessä vaan se vahvin kokemus on siinä tunteessa kun on pääsemässä kuntoon. Minulla tosissaan juoksutreenin aloittaminen osui elämäntilanteeseen jossa se todennäköisesti jätti hyvin vahvan jäljen aivoihin ja toisaalta kun olen lapsesta asti luonut tuolle pohjaa liikkumalla luonnossa ja kestävyysurheilemallakin niin olin hyvää maaperää juoksuriippuvuudelle. Siihen liittyi myös mainittujen päihteiden l. omalla kohdalla alkoholin käytön hylkääminen ja lopulta muuttaminen täysin satunnaiseksi. Absolutisti en valitettavasti ole vaikka toisinaan ajattelen että haluaisin olla, sellainen vahva kieltäymys olisi itselle vahva osoitus henkisistä voimavaroista. Mutta nimenomaan se voimaantumisen (typerä sana tähän yhteyteen mutta käytän silti kun en parempaa keksi) tunne on joka johdattaa juoksemista ja saa ajautumaan juoksuriippuvuuteen, myönteiseen hulluuteen.
  4. No se ei vähennä saavutuksen arvoa. Tuo on kuitenkin maailman kaikkien aikojen lista. Mielenkiintoista olisi tietää kuinka moni tuossa on juossut ilman dopingia. Pidän täysin mahdollisena että ainakin osa kenialaisista ja Tadese, Risto itse totta kai. Etiopialaiseen ja brittiin en osaa ottaa kantaa. Niken jousikenkiä ei ole ollut kenelläkään jos kohta ei niistä kympillä edes ole niin paljon hyötyä. Ot, Hokan kengät voisi olla kovat pelit alamäkivoittoisella kympillä, ainakin oman käyttäjäkokemuksen perusteella. En sitten tiedä miten se näillä 22-24km/h juoksijoilla käyttäytyy. Oma nopeus ollut tuollaisessa myötälejuoksussa 18-20km/h. Tasaisella hitaampi. Nämä huiput eivät hidastu tasamaalla niin paljon eikä itsekään kun oli jossain kunnossa. Ylimääräinen massa on selkeä etu alamäkeen juostessa. Tavallaan olisikin jännä nähdä millainen olisi pelkästään alamäkijuoksuun erikoistunut jyrä. Kenties vaa'an lukemat 30kg enemmän kuin näillä 50-55-kiloisilla afrikkalaisilla?
  5. itse juoksin maratonin ennätykseni silloin 7 vuotta vanhoilla palkinnoksi (maratonilta) saaduilla kengillä jotka oli kasattu kisaa varten kokoon ilmastointiteipillä, ne kengät ovat minulla vieläkin vaikka olen saanut vihjeitä että pitäisi heittää ne menemään, tosin en ehkä maratonille enää lähtisi kyseisillä jalkineilla mutta hyvät treenikengät esim radalle varsinaisia jäniksiäkään ei ollut, jos oikein muistan niin ekat 15km saattoi olla joku kirittämässä mutta maaliin tulin yli varttitunnin ennen seuraavaa kyllähän sitä miettii että varmasti Berliinissä Niken jousikengillä (sallittu malli) olisi saattanut mennä silloin jopa 4-5 minuuttia nopeammin mutta ei sitä silloin vuonna 2010 tajunnut että tuollaista edes on ja vaikka olin juossut aiemmin ulkomaillakin ja siinä vaiheessa mittarissa oli jo kymmeniä tuhansia treenikilometrejä en osannut sittenkään hahmottaa mikä merkitys peesiavulla on maratonilla, silmät avautuivat vasta Kipchogen leikkimaratonin myötä
  6. Pekka Päivärinta on maastojuoksun maailmanmestari Belgiasta vuodelta 1973. Kyseessä on maailman kovatasoisin urheilukilpailu, jopa olympiakymppiin verrattava. Väätäinen olisi peesannut ja ratkaissut juoksun loppukirillä edukseen. Veikkaan että olisi voittanut koko maratonin. Hieman ehkä liioittelen mutta ylipäänsä näissä ketjuissa liioitellaan ja kärjistetään jatkuvasti niin paljon enemmän niin tätä taustaa vasten tuo arvioni että Väätäinen olisi voittanut Kipchogen ei ole lainkaan pielessä. Vakavammin on kommentoitava Maaningan tapausta ja se nyt on ylipäänsä todellinen syy miksi kommentoin. On todella harmillista että urheilija joka on täysin rehellisesti tunnustanut veritankkauksen ja sen laskennallinen hyöty (täysin kenen tahansa joka viitsii perehtyä Maaningan tuloksiin laskettavissa) on 10km juoksussa 15-25 sekuntia tavallaan leimataan aika rankastikin tällaisessa sinänsä leikillisessä spekulaatiossa. Eihän meillä ole mitään takeita myöskään Kipchogen puhtaudesta. Voi olla että hän vetää aamusta iltaan EPO:a koska tossufirma on voidellut IAAF:n ja WADA:n eikä rehellisesti sanottuna nykyään enää pystyisi edes juoksemaan ilman EPO:a koska on tullut siitä henkisesti täysin riippuvaiseksi. Vaikka teoriassa puhtaana olisikin juossut kovaa. En syytä Kipchogea - toivon että hän on täysin puhdas ja rehellinen urheilija - vaan haluan vain todeta miltä se kuulostaa tuo Maaningan arvostelu. Ei se ole välttämättä ihan niin kevyttä kuin mitä sitä luulisi. Martti on muuten ainut näistä suomalaisista kuka on kärähtänyt. Ei hän voisi olla jäniksenä koska on kilpailukiellossa vai onko INEOS ja Nike juoksuissa eri säännöt tässäkin asiassa kuin muilla ihmisillä? Lasse tuskin olisi enää jäniksenä. Muistaakseni hän 70-vuotishaastattelussa totesi ettei ole käynyt edes juoksemassa moneen vuoteen niin tuskin lähtee kilpaa juoksemaan jos ei ole käynyt edes lenkillä. Coloradon sudellakin kaikki riippuu rahasta. Ei lähde jänikseksi jos ei ole riittävän kova keikkapalkkio. Pistoskin saattaa iskeä vitosen kohdalla. Sinänsä spekulaatiosi oli humoristinen. Olisin ehkä vielä terävöittänyt sitä muutamasta kohtaa. Harri Hänninen, Seppo Liuttu jne olisi pitänyt huomioida myös. Mahdollisesti jopa Seppo Tuominen.
  7. Kyllä minäkin kokeilla haluaisin mutta vielä enemmän haluaisin että ne kiellettäisiin kokonaan. Myös kaupassa myynnissä olevat kaikkien saatavilla mallit. Mielestäni esim Nike on mennyt monissa touhuissaan liian pitkälle. Kyse on paljon laajemmasta vyyhdistä kuin jostain jousikengistä. En nyt jaksa avata. Jos asia kovasti kiinnostaa niin kysy yv. Toki jos jousikenkien hintataso tippuu nykyisten tasolle ja valmistus on kaikin tavoin eettistä ja kilpailu reilua eri kenkäfirmojen välillä (yhtälö tämän hetken tilanteessa ei liene mahdollinen) niin voisihan ne sitten kai sallia. Mutta sillä tavoin rajoitetusti että juoksemisen pitäisi kuitenkin säilyä pääosassa. Esim hiihto on mielestäni sen tason välinelaji ettei voi olla enää täyttä varmuutta miten paljon todellisuudessa hiihtokunto ja taito ratkaisee. Tämä siis yhtään vähättelemättä hiihdossa vaadittavaa kuntoa ja taitoa, jokainen varmaan ymmärtää pointin. Tietyllä tapaa myös se että ihmiset mieluummin vievät rahansa Berliiniin tai polkujuoksuun kuin Joutsenoon on isossa kuvassa tätä samaa kehitystä mutta asian laajamittainen analysointi on hankalaa koska osa maailman ja eri lajien muutoksesta on totta kai aina ihan tervettä ja luonnollista jne, aikansa kutakin. Mutta siihen ikävä kyllä sekoittuu huonojakin piirteitä. Niistä juuri en jaksa alkaa jauhaa tässä "julkisesti".
  8. Uskon että joustokenkät lisäävät maraton haluja ihmisillä jatkossa.
  9. Testijuoksut ja talvijuoksut on ovat itse asiassa parasta mitä koko urheilussa on. Eiköhän sinne mahdu kaikki juoksijat. Doping-testejä ei ole mutta silti kukaan ei käytä kun testijuoksuista ei ole erityisemmin jaossa mainetta, kunniaa eikä varsinkaan rahaa. Talvella on hyvä aika juosta kilpaa kerran kuussa kun ei ole kisoja. Oikeastaan toivoisin että talvijuoksusarjojen osalta suunta ei olisi mihinkään päin vaan ne säilyisivät samankaltaisena kuin tähänkin asti. Toki mukavaa olisi juosta jos olisi oman tasoisia kirittäjiä. Kilpaileminen on hauskaa. Yksin juokseminen kelloa vastaan on tylsää touhua. Joku esim viisi kuusi suunnilleen saman tasoista juoksijaa tyyliin ja 10km vaihteleva reitti se on jännä harrastus vaikka käykin vähän henkeen.
  10. Aloin tuossa kelailla mikä lienee ollut hiihdon villein, vapaamielisin ja kokeellisin vuosi jolloin mahdollisimman kaikki oli yhtäaikaisesti sallittua? 1984-1985 luisteluhiihto syrjäytti pertsan mutta eikös 1986 kaudella ollut jo perinteisen kisoja maailmancupissa vai oliko se vasta 1987? Veritankkaus kiellettiin 1985 mutta kiellettiinkö se ennen vai jälkeen Seefeldin kisojen? Steroidit ja piristeet oli kielletty jo aiemmilla vuosikymmenillä mutta toisaalta silloin kun kaikki "douppaus" oli vielä sallittua niin välineet olivat rehellisesti puusuksia. Välinekehittely taisi saada kunnolla tuulta vasta lasikuitusuksen myötä. Nykyäänhän hiihto on varsin säädeltyä. Mutta ei taida FIS:n sääntökirjassa olla mitään pykäliä välineiden aiheuttamista eduista kuten IAAF:n jalkinesäännöissä? Vai onko? IAAF:n sääntöjä ei tosin valvota mutta se nyt on aihe erikseen. Myönnän että siitä tuli koko aihe kuitenkin mieleen. Kestävyysjuoksu on mielestäni täysin samassa käymistilassa nyt 2020-luvun taitteessa kuin sivistyslaji hiihto jo 35 vuotta sitten.
  11. Moses Mosop 152cm / 50kg. Löytyy myös alimatkan vauhtia lähes yhtä paljon kuin Kipchogella. Kunnon jouset pohjaan niin mennään jo lähemmäs 5 ½ tunnin aikoja. Nelosella alkava vaatisi jo aivojen väsymysalueen tuntuvaa operointia mutta eiköhän sekin liene tulevaisuudessa lajiteknologian yhä kehittyessä vain rahakysymys. Tonnivitosen tulos on 10 sekuntia alle ME:n. En usko että vieteripiikkareilla saavutetaan kuin n. 5 sekunnin hyöty. Kolmosella puhutaan jo 20 sekunnin parannuksesta. Pidän henk koht miesten kolmosen ME tulosta kaikkein kovimpana yleisurheiluennätyksenä mutta se on täysin subjektiivinen näkemys, arvostuskysymys. Tämä myönnän. Vitonen kuulostaa jo realistiselta jos kenkä auttaa tuollaiset 20 sekuntia. Kymppi 25.30 on kovempi mutta toki mahdollinen koska pitkällä matkalla on helpompi lohkoa sekunteja ja myöskin vieterikenkä auttanee suhteessa enemmän. Eräs asia mihin kiinnittäisin kympillä huomiota niin ulkojalka mielestäni kannattaisi juoksijalla olla pidempi kuin sisäjalka. Jos ei ole niin tätä varmasti pystyy jalkineella tarvittaessa korostamaan. Eikä ole edes kiellettyä.
  12. 25 000 metriä eli ratapiikki. Pekka Päivärinta ME 1.14.16.8 Oulussa 15.5.1975 Voimassa oleva ME on 1:12:25.4 jonka Kenian Moses Mosop juoksi Eugenessa keväällä 2011. 30 000 metrillä Reino Paukkosen SE on 1.34.05,0 vuodelta 1972 ja 20 000 metrillä Seppo Tuomisen SE 59.05.8 Piikkareilla jos juostaan niin pitäisi tarkistaa ettei ole Oregon tiimin vieteripiikkarit millä voitettiin Dohassa. Tämä syksy on muuttanut paljon. Vielä kesällä luulin että ne on vaan hiihtäjät millä on tämä krooninen kaikkien kyseenalaisten keinojen hyödyntämisen tarve. Voisi juosta paljain jaloin. Itse olisin mielelläni mukana. Vaan 4% on maratonilla aika paljon, sehän on 5 minuuttia Voi olla Niken myyntikikka mutta hyötyä kyllä on tasan varmasti 2-3 minuuttia ainakin. Siihen punasolupuurot, puskajänikset, ihmiskilvet ja lasersäteet. Mitä vielä? Ritari Ässä ajaa johtoautoa ja Pelle Hermanni veivaa juomapisteellä posetiivia ? Siinä 2020 luvun kansainvälisen kestävyysjuoksun koko kuva (lue: sirkus) Onneksi suomalaiset ei enää pärjää...
  13. Eikös suomalaisten kannattaisi hyödyntää tämä jotenkin? Huumoria, huumoria. No en kyllä itse(kään) nauranut. Aihe ei näet kauheasti naurata. Lähinnä vtuttaa. Valmennan lapsia ja nuoria ja olen alkanut miettiä valmennanko edes samaa lajia kuin mistä näissä ketjuissa puhutaan. Lapsena olin fanaattinen kestävyysjuoksun seuraaja. Katsoin telkkarista alkuerätkin moneen kertaan videolta ja luin lajin historian satoja kertoja alusta loppuun. Vielä viime vuosikymmenellä jaksoin seurata kisoja. Olin tietoinen doping-asioista. Itse asiassa muutenkin kuin lukemani perusteella mutta ei siitä enempää. Usko urheiluun oli kuitenkin olemassa. Kun pääsee kättelemään Martti Vainiota tämän nimikkokympin palkintojenjaossa n. 25v Losin tapahtumien b-vitamiinien ja muiden jälkeen niin mitä muuta sitä voi kuin uskoa urheiluun. Sitten yhtenä iltana n. 10 vuotta sitten. Oli arvokisat "päällä", oisko ollut Berliini. Iski vaan tunne "nyt ei ole kaikki kohdallaan" heitti 37 asteen kuumeenkin siihen sitten. Työnsin olotilan taka-alalle mutta jotenkin sen jälkeen kiinnostus arvokilpailuja kohtaan hiipui. Toki siinä oli oma hölkkäharrastus hyvässä nosteessa niin katsoihan sitä kilpakumppanien edesottamuksia EM-kympillä jne, vähän eri näkökulmasta, ei kai ollut ees niin väliä kuka voittaa. Valmentamista aloitin jossain vaiheessa niin toki sitä ottaa selvää esim afrikkalaisten (harjoitus)menetelmistä. Ajattelin vaan että treenaaminen joka tapauksessa ratkaisee. Kunnes nyt sitten. Olen joutunut myöntämään että tietty logiikkani, etiikkani, moraalitajuni jne ei näköjään toimi lainkaan samoin kuin näillä maailman huippujuoksijoilla. En syytä enkä osoittele ketään yksilöä. Ei siksi ettei niin saisi tehdä. Miksei saisi? Vaan siksi että se nyt vaan olisi tyhmää kun ei ole sitä todellista tietoa kenestäkään näistä itsellä. Kuten sanoin, jostain muusta vastaavasti on, niin olen mieluummin hiljaa silloin kun tietoa oikeasti on. Mutta asiaan: En ihmettele dopingia. Ihmettelen sitä että urheilija liittyy doping-jupakassa ryvettyneen valmentajan (Alberto) talliin sen jälkeen kun syytteet on jo nostettu ja oikeuskäsittelyt menossa ja julkisuudessa antaa uskomattomia lausuntoja siitä ettei se niinku häntä koske ja blaa blaa. Ihmettelen myös sitä pakkomielteisyyttä millä Team Ineos vai mikä se on hyökkäsi tuon 2 tunnin maratontavoitteen kimppuun. Tavoitteen jota on suunnilleen 50 vuotta arvottu että milloinka se saavutetaan vai saavutetaanko ihmiskunnan historiassa koskaan. Niin ymmärsin vielä Monzan yrityksen ja epäonnistumisen jotenkin pitkin hampain. Mutta että sen jälkeen piti vielä Wienissä ns "ottaa väkisin" tuo 2 tunnin raja. En ymmärrä näistä kansainvälisistä sponsorointikuvioista paljonkaan, jos oikein luulen Ineos on myös ollut pyöräilyn kanssa tekemisissä, jos oikein luulen ymmärtäneeni englanniksi lukemani myös lääketieteen kanssa on pyöräilyn Ineos talli joko nyt tai aiemmassa historiassaan ollut tekemisissä myöskin kyseenalaisissa merkeissä. Eihän mikään tietenkään liity mihinkään. Rahasummat joita tuossa pyörii ne eivät ihan pieniä ole. En halua jauhaa niitä tässä koska minua ylipäänsä ketuttaa nykyään vallalla oleva urheilun (myös maratonjuoksun) arvon määrittäminen rahan ei niinkään kilpailun sääntöihin perustuvien tulosten kautta. NHL jääkiekkoa on sellaisissa perinteisissä suomalaisissa juoksupiireissä parjattu jonkinasteisena eettisen urheilun irvikuvana mutta kyllä nyt vahvasti näyttäisi siltä että ihan sitä samaa se on ollut jo pidemmän aikaa kansainvälinen kestävyysjuoksukin. Joku sanoi että Wienin juoksu oli hyvää viihdettä. Hyvyydestä en tiedä. Viihdettä se ainakin oli. Benny Hill Show on hyvää viihdettä, BB-talo on huonoa viihdettä. Dohan MM-maraton vaikka nukahdinkin 2 kilometriä ennen maalia oli hyvää viihdettä. Olkooonkin että "kaikki käyttää" ja "oikeat mitalit jaetaan vasta viiden vuoden päästä" jne siinä on kuitenkin säännöt ja yhtäkkiä omien kansallisuuksien edustaminen tuntuukin hirmu perustellulta vaikka Holmen tätä jo 17 vuotta sitten yritti selittää miten "nykymaailmassa merkityksetöntä". Se kuitenkin kuuluu siihen teatteriin. 1.59.40 menee minun arvomaailmassani sinne BB-osastolle. Ehkä olen vaan niin ajasta jäänyt ja ulkona ja väärässä. Tämä oli nyt hyvä PR-temppu maratonjuoksulle? Niin sanovat. Ai oli. PR-temppu mille? Sille että vaikkapa valmentamani juniorit nyt innostuvat kuvittelemaan että heistäkin tulee uusia 2 tunnin alittajia väljien sääntöjen ja sirkushuvien aikakaudella. Matka kohti uusia Oregon Projecteja voi alkaa. Jostain syystä minua ei lohduta että ajatus käytännössä on suomalaiselle hyvinkin teoreettinen. Periaatteen tasolla hiertää silti. Suomalaisenkin kestävyysjuoksijan valinnan mahdollisuus kavennetaan: Joko olet a) Oregön Projektin tai Team Ineosin tai Rosan tallin mömmöm mitalisti tai b) haukuttu suomalainen maaottelukympin edustaja joka ei kestäisi edes yhtä cooperia Kipkosgein kelkassa tai c) lopetat harrastuksen ja alat tehdä ihan jotain muuta. Onneksi niin tyhmiä ne eivät ole että d) tulevat tänne isona jauhamaan ja tilittämään. Mitä tässä haluan sanoa? (olen täysin selvin päin, varmuudeksi todettakoon) En tiedä. Ehkäpä en mitään vaan ainoastaan pohdiskella kun joku joskus jossain heitti (vai olinko se minä itse?) että voisiko yleisurheilun kuten nyrkkeilyn jakaa ammattilais- ja amatöörisarjoihin? Niin ehkäpä nyt ollaan tultu ainakin kestävyysjuoksun kanssa sille rajalle että niin pitäisi tehdä. Kuukauden päästä on Vierumäellä Pohjoismaiden mestaruusmaastot. Uskon että se on vielä täysin amatööriurheilua. Harkitsen mennä katsomaan. Koska tuon tyyppisen amatööriurheilun katselusta voi tulla hyvälle tuulelle. Tietynlainen toisentyylinen urheilu, vaikka olisi juoksemista, se on mielestäni kuraa. Ei aineiden salliminen välttämättä ole ratkaisu siihenkään. Ehkä se on hyvä että "huippuja testataan kisojen lähestyessä" etc etc. Mutta tulisi tehdä selkeä pesäero. Urheilun välillä, johon voi uskoa, johon voi kasvattaa lapsia ja nuoria. Versus viihde. Ei se aina täysin tulokseenkaan korreloi. Uskon että esimerkiksi maratonin voi juosta jopa 2.59/km normaalissa sallitussa jänisjuoksussa, normaaleilla ei-erikoiskengillä, ei-doupattuna. Eikä se ole Kipkemboilta tai kumppaneilta pois.
  14. 23-vuotias. Ainakin 15 vuotta aikaa treenata ja olla ensimmäinen 2 tunnin alittaja maratojuoksussa. Joku tuon tyyppinen urheilija sen ekan alituksen tulee tekemään.
×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy