Jump to content
Juoksufoorumi.fi










Uolevi

Jäsenet
  • Content Count

    2 456
  • Liittyi

  • Last visited

Community Reputation

203 Excellent

Recent Profile Visitors

The recent visitors block is disabled and is not being shown to other users.

  1. Uolevi

    Yleisurheilukausi 2019

    Paunonen toteaa kommentoidessaan Johaugia Juoksija-lehdessä että "ratakymppi ei hienouksia vaadi". Hyvin ja osuvasti sanottu. Tilanne on arvioni mukaan se, että keskimatkojen juoksijat eivät saa sitä arvostusta minkä ansaitsevat. Näin siis Suomessa, Puolassa on ehkä toisin. Suomessa on pieni mutta sitäkin äänekkäämpi joukko jonka mielestä vain pitkät kestävyysjuoksumatkat (ja muut äärikestävyyslajit) ovat jotakin suurta. Ja koska suuri yleisö on kiinnostunut vain mitaleista, keskimatkojen juoksijat jäävät väliin. Toki media on ollut jo monta vuotta kiinnostunut Kuivistosta.
  2. Luultavasti oikea artikkeli. Palstalla keskusteltiin artikkelista, muistaakseni osallistuit keskusteluun. Juoksija-lehdessä on kaksi aihetta: valmennukselliset asiat ja hyvä fiilis. Timmi kunto tulee kaupan päälle. Itse toivoisin, että lehdessä ruodittaisiin sitä, että juoksu on osa yhteiskuntaa, ja sitä - tästä Matti Hannus varmasti pitää - miten juoksu voisi olla yhteiskuntaa rakentava, kehittävä, voima.
  3. Se, onko juttu kiinnostava, riippuu aika paljon lukijasta. Juttu, joka on toisen mielestä kiinnostava, voi olla toisen mielestä tylsä. Ihan turhanpäiväinen. Se, että toisen mielestä juttu on kiinnostava ja toisen mielestä ei, voi johtua siitä, että juttua voi lukea monella tavalla. Jos etsii jutusta merkkejä, jotka vahvistavat omia näkemyksiä (jostakin asiasta), ja löytää niitä, juttua saattaa levittää muiden tietoon - ja nimenomaan juttuna, joka on kiinnostava. Jos taas lukee juttua niin, että arvioi, kykeneekö juttu perustelemaan väitteensä, mikäli jutussa väite on, ja usein on, vieläpä otsikossa, kysymysmerkin kera tai ilman, eikä vakuutu siitä, että juttu kykenee perustelemaan väitteensä, juttua saattaa päätyä pitämään epäkiinnostavana, eikä sitä halua tuoda muiden tietoon - ellei sitten esimerkkinä huonosta jutusta. Tämä ei ollut suunsoittoa, ei sitten mihinkään suuntaan, vaan jonkinlainen sisäänkirjautuminen. Juttu, jossa kysytään, onko kevyistä lenkeistä hyötyä, on ihan hyvä (ihan hyvä ei tarkoita no joo) - siitä huolimatta, että se esittelee melkeinpä vain hyötyjä, jättäen vähemmän tilaa sille, kysymykselle, ja tähän paneutuminen olisi tehnyt jutusta kiinnostavamman, näin väitän, onko kevyistä lenkeistä haittaa. Kysymys, onko kevyistä lenkeistä haittaa, on tietenkin se, mikä kiinnostaa; sen luulisi kiinnostavan. Jutussa väitetään, että juoksuvalmennuksessa keskustellaan kevyiden lenkkien hyödyistä, ja jätetään kertomatta, missä ja milloin keskustellaan ja kuka keskustelee. Näin Juoksija-lehti oikeuttaa jutun jossa tuodaan vahvasti esiin sitä, että kevyistä lenkeistä on hyötyä. Lopussa juttu kiertyy parin rivin ajaksi kysymään, onko kevyistä lenkeistä, siis hitaista vauhdeista, haittaa. Oma kokemukseni on, että ryhdikkäästä juoksemisesta luopuminen ja siirtyminen jonkinlaiseen raahustamiseen, laahautumiseen, hinautumiseen, sopii valita se mikä kuvaa omaa etenemistyyliä parhaiten, on tuhoisaa. Viime kesänä aloin kerätä kilometrejä alkukesän hyvien ja kehittyvien tuloksien innoittamana ja keräilyn tulos näkyi kesän lopussa ja syksyllä ja nyt tänä vuonna. Provosoin, olen tästä jokseenkin varma, tekniikkavirhettäni, jäykkää vasenta puoltani. Sanon näin, vaikka tiedän että helppous ennen kaikkea, ei vauhti. No. Koko kesä on käyty keskustelua Ville Vesterisen artikkelista jossa kehotetaan tekemään peruskestävyysharjoitukset muulla tavalla kuin juosten. Vesterinen on lehdessä asiantuntijana jutussa jossa käsitellään ikääntymisen vaikutuksia suorituskykyyn. Maria Söderström ei kerää kilometrejä.
  4. Kaivetaan kirjasta yksi ja ehkä toinenkin malli; niitä voi käyttää, ja niistä voi keskustella. Pahoinpitelen Ari Nummelan väsäämää tekstiä, mutta jos herää kysymyksiä, yritän vastata, vaikka vastauksen kokoaminen ja antaminen on hankalaa, sillä ainakin kotimainen valmennuskirjallisuus on sellaista sekasalaattia, paitsi hyppimistä ja pomppimista myös huolimattomuuksia, epäselviä ja vaikeasti ymmärrettäviä merkintöjä ja niin edelleen, että ymmärtääkseen täytyy olla asiantuntija. Siltä ainakin tuntuu. Aina kannattaa tietysti krittisesti tarkastella myös sitä, miten kiivaasti jaksaa käännellä sivuja ja väsyttää silmiään tekstissä. Kirja joka tapauksessa suosittelee seuraavaa mallia, ja tämä sopii nopeustyypeille ja niille, joilla on heikko anaerobinen peruskestävyys, sekä nuorille. Eli tämä malli sopii tähän ketjuun. Ensimmäiset neljä viikkoa keskitytään tehointervalleihin, ja seuraavat neljä viikkoa käytetään niin, että kerran viikossa tehdään yksi maksimaalinen nopeuskestävyysharjoitus, ja lisäksi kehitetään nopeutta. Toinen painopistealue on siis nopeus. Näin tekstin rivit ymmärrän. Submaksimaalisia nopeuskestävyysharjoituksia malliin ei kuulu, ja nopeuskestävyysharjoittelussa keskitytään pääosin lyhyisiin, alle 30 sekunin vetoihin; teho kova, määrä vähäinen. Kuulostaa ehkä sekavalta. Taulukon mukaan maksimaalinen nopeuskestävyys toteutetaan juuri noin. Ja kun näin toimitaan, maitohapollinen harjoittelu ei häiritse nopeuden kehittymistä ja kaikki maksimaaliset nopeuskestävyysharjoitukset voidaan tehdä tuorevoimaisena. Malli tuotttaa hyvän tuloksen heti kilpailukauden alussa, eli jo ensimmäinen tai ainakin toinen yritys antaa toivotun tuloksen. Ratakierroksen tavoite saavutetaan. Samassa kirjassa Antti Mero ilmoittaa, että 19-vuotias juoksija saavuttaa hyviä tuloksia ensimmäisissä ratakierroksen kilpailuissa vähäisellä nopeuskestävyysharjoittelulla. Nuori juoksija on vältellyt välialuetta - sekä tehointervalleja että niin submaksimaalisia kuin maksimaalisia nopeuskestävyysharjoituksia. Kilpailuja ohjelmaan on kuulunut runsaasti. Ei maratoneja vaan 100-400 metrin kilpailuja. Nuori on juoksija on siis käyttänyt ääripäitä. Tämä kohta - "ääripäitä eli nopeutta (60 m, 100 m ja 200 m ohjelmointi sisältäen runsaasti määräintervalleja)" - pitää kaiketi tulkita niin, että nuori juoksija on tehnyt myös määräintervalleja. Oli niin tai näin, määräintervalleja kannattaa ottaa ohjelmaan. Ne kehittävät anaerobista peruskestävyyttä. Pitkiä hölkkälenkkejä ei kannata tehdä ollenkaan. Jalkavaellus tai pyörälenkki sen sijaan sopii. Tämä näkemys ei ole kirjasta, vaan omasta päästäni. Kuten myös se, että sellaisen, joka haluaa saada hyviä tuloksia (pitkillä) kestävyysjuoksumatkoilla nopeasti - kymppi tai pitempi matka - ei kannata tehdä intervalleja lainkaan. Kun Intersportissa tyrkytetään intervalliharjoitteluun sopivia kenkiä, kannattaa kokeilla kenkiä ja ottaa ne, jos ne sopivat, mutta unohtaa myyjän puheet.
  5. Minkälaisia aikoja Raitasen kunto enteilee?
  6. Olisi vetänyt kun jänis hyppäsi pois. Arvasin että siinä käy noin. Raitanen ei vedä.
  7. Onko Pasi Mattilan juoksunälkä tyydytetty, vai miksi Mattila juoksi lyhyen matkan? 1500 metriä ja myös 5000 metriä pitää poistaa kisaohjelmasta ja laittaa 10000 metriä lauantai-iltaan.
  8. Vika löytyy yleensä sieltä suunnalta mistä valitus kuuluu mutta nyt on ilmeisesti niin että juoksuradan täytyy antaa välillä levätä. Aikataulu jumittaa ja pahasti.
  9. IAAF:n tarjoilemat urheilijaprofiilit eivät ole kovinkaan kummoisia. Jos muuri ei nouse eteen täältä löytyy enemmän tietoa Carrosta: https://www.tilastopaja.eu/db/at.php?Sex=1&ID=118888 Kilpailee myös juoksuratojen ulkopuolella, mikä kertoo aika paljon myös espanjalaisesta juoksukulttuurista. Lisäksi se, että estematkan ennätys on räjähtänyt uudelle tasolle, pistää silmään. Muitten matkojen ennätykset ovat hämmästyttävän huonoja. Piti ihan kaivaa esiin tuo tämänvuotinen vitosen kisa. Mikään kyttäyskilpailu tuo ei ollut, koska voittajan ja Carron väliin jäi kymmenen sekuntia: http://fcatletisme.cat/wp-content/uploads/live/mitingintbcn2019/C73.0055.html Keskisalo haarukoi niin, että kyetäkseen estematkalla aikaan 8.10 tonnivitonen pitää kulkea 3.37-3.41 ja vitonen 13.30-13.40. Jep, Keskisalon ennätykset: 3.38 ja 13.39. "Sinivalkoisen valmennuslinjan" tuote. Siksi ei kannata mennä väittämään vastaan. Jos sanoo että valmennusmetodit ovat vanhentuneita, lyödään eteen tulokset. Ei kannata jatkaa vaan sulkea silmät ja kääntää kasvot kohti aurinkoa. Selvää on, että Carron 1500 metrin ennätys ei kerro yhtään mitään hänen mahdollisuuksistaan sillä matkalla. Oulussa tosiaan urheillaan jo, ja Yle on menossa mukana. En tiennyt että Yle välittää kuvaa Tähtikisoista. Miksei tällä palstalla kerrottu, että Seinäjoen Tähtikisat (jotka pidettiin kuukausi sitten) näkyvät Ylen kanavilla? En tiennyt sitäkään, että Helsingin Tähtikisat (nyt maanantaina) näkyvät Ylen kanavilla. Kuulin vasta siinä vaiheessa kun olin alkuverryttelemässä. Meinasin lähteä pakoon. Onneksi kamerat eivät löytäneet vitosen kilpailua. Itse asiassa ei edes mainittu että sellainenkin laji sulostuttaa iltaa. Oma räpellykseni, 16.36, pitikin sivuuttaa, tietenkin. Tyytyväinen toki olin, koska tuulinen keli ja tätä tämä nyt on, ei kulje, ja kaksi päivää aikaisemmin, lauantaina, olin juossut cooperin-testissä suurinpiirtein 3600 metriä. Se tapahtuma järjestettiin Turussa.
  10. Keskiviikkona Raitanen juoksee Oulussa, 1500 metriä. Kisat näkyvät Yle Areenassa. https://www.oulunpyrinto.fi/yleisurheilu/tahtikisa-valkean-kaupungin-kisat-2019/
  11. Uolevi

    Yleisurheilukausi 2019

    Kyllä. Tunne ja kello. Näitä olen käyttänyt kun olen yrittänyt selvittää mikä jalkine sopii parhaiten kisatilanteeseen. Ja vaikuttaa siltä, että kaikki muutkin harrastavat tätä. Niin aloittelijat kuin konkaritkin. Jos kilpailee vain maantiellä, ei tietenkään ole kiinnostunut piikkareista ja siitä, kannattaako niitä käyttää. Mietin, olemmeko jostakin käsillä olevasta asiasta eri mieltä. Yritin korostaa juuri sitä, että ensin pitää tarkastella juoksijaa, analysoida juoksija, ja sen jälkeen valita oikeanlainen jalkine. Et siis, mikäli ymmärrän oikein, hylännyt piikkareita sen takia, että olisit pelännyt piikkareiden rikkovan jalkasi. Kenkää kilpailuun valitessasi hylkäsit piikkarit siksi, että ilman niitä, toisenlaisen jalkineen avulla, arvelit pääseväsi parempaan loppuaikaan, saavuttavasi paremman tuloksen. Toisin sanoen, valitsit midfoot-askelluksen ja siihen sopivan kengän.
  12. Tällaista tähteä ei ole kestävyysjuoksun puolella ensimmäistäkään. Uskallan näin sanoa. Jos ei kehtaa osallistua yleiseen sarjaan, ei kyllä osallistu aikuisurheilijoiden kisoihinkaan. Tämä koskee yhtä lailla niitä jotka ovat aloittaneet nuorena ja lopettaneet, kuin niitä, jotka eivät ole missään vaiheessa pitäneet taukoa. On ikävä kyllä näin. En rupea laittamaan sanoja kenenkään suuhun mutta tiedän, että se ettei kuulla karkeimpia ilmaisuja johtuu vain siitä, että kestävyysjuoksijat ovat kohteliaita. Toimittaja Holopainen on suorapuheinen: https://www.is.fi/yleisurheilu/art-2000005498248.html
  13. Esittele sinä sellainen mestaruuskilpailujuoksu jossa paras kirimies huolehtii vauhdinpidosta. Voit hakea ulkomailtakin jos sieltä sellainen löytyy. Rinteen vauhti ei hyytynyt mutta Siikaluoman hyytyi. http://live.time4results.com/yu/2019/kalevankisat/pe/4-1-r.html
  14. Uolevi

    Yleisurheilukausi 2019

    Jos ei ole eroa, ei ole myöskään perustetta käyttää tai olla käyttämättä - on aivan sama valitseeko piikkarit vai ratajuoksuun tarkoitetut tossut. Väite, että taitava juoksija osaa muuttaa askellustaan sen mukaan minkälainen jalkine on päätynyt jalkaan, on tuulesta temmattu. Ei ole niin. On niin, että hyvä juoksija osaa muuttaa askellustaan matkan edetessä mutta nyt puhutaan jo eri asiasta - joskin on kohta sanottava, että tätä voi käyttää perusteluna kun päätyy valitsemaan lenkkarityyppisen kengän vaikkapa ratakympille (juoksukengät ovat nykyään NASAn suunnittelemia ja valmistamia, mutta tarkoitan nyt sitä, että kengässä on kohtalaisen kokoinen drop). Kenkä joka on alkumatkalla haittatekijä, se ikään kuin on tiellä, voikin olla ystävä viimeisillä kilometreillä, tai ainakin sen osuuden ajan, joka osuu ensimmäisten kilometrien ja viimeisen kilometrin väliin. Kun pyörittelee käsissään ratajuoksuun tarkoitettuja tossuja ja piikkareita, huomaa, että kengät eivät ole samanlaiset. Piikit ovat tietenkin näkyvin ero, ja nyt riittää, että keskitytään tähän yhteen eroon. Asia tulee selväksi. Ja keskitytään nimenomaan siihen, että piikkarit pitävät paremmin. Ratajuoksuun tarkoitettuja tossuja ja piikkareita on nimittäin valmistettu markkinoille jumalaton määrä, ja osa kevyistä lenkkareista on paperisempia kuin jotkut piikkarit. Tämäkin ero vaikuttaa. Ja on muitakin eroja, siis kengän ominaisuuksia, jotka vaikuttavat juoksijaan tämän kiertäessä rataa. Piikkarit pitävät paremmin kuin tossut. Kuivallakin radalla. Pito on parempi. Näin ollen ei tapahdu vuotoa. Ratakierros kulkee nopeammin ja loppuaika on parempi. Näin ei kuitenkaan välttämättä käy. Taas katse kääntyy juoksijaan. Palataan Johaugiin ja hänen käyttämiinsä kenkiin. Arvioni mukaan kyseiset Hokat tukevat Johaugin askellusta kun vuorossa on suora. Kaarteissa Johaug tuntee, että eteneminen on kömpelöä.
  15. Uolevi

    Yleisurheilukausi 2019

    Juoksuasento muuttuu jonkin verran. Johaug juoksee luultavasti jonkin matkan piikkareilla nopeammin, mutta kysymys kuuluu, kuinka käy kympillä. Kevyemmät kengät parantavat loppuaikaa tietenkin, mutta parempi pito ei välttämättä näy parempana loppuaikana.
×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy