Jump to content
Juoksufoorumi.fi



Uolevi

Jäsenet
  • Content Count

    2 575
  • Liittyi

  • Last visited

Community Reputation

232 Excellent

Recent Profile Visitors

The recent visitors block is disabled and is not being shown to other users.

  1. Järjestetäänkö muissa maakunnissa tänä kesänä ratajuoksuja? https://yle.fi/urheilu/3-11272276
  2. Juoksuja ilmeisesti järjestetään. https://www.juoksija-lehti.fi/events/481-paloheinamaraton/
  3. Vain SDP harppasi. Ohi kokoomuksen. https://www.hs.fi/politiikka/art-2000006443015.html
  4. Uolevi

    Huono biisi

    Mitä nyt tapahtuu? Mulla on jalka. Biisi on hyvä mutta ei välttämättä tämän jälkeen.
  5. Koirat eivät käytä housuja ja Jättiläinen. Upeita elokuvia. On pakko laittaa 2010-luvun kotimaisia elokuvia paremmuusjärjestykseen. Ensin kuitenkin pari sanaa mainituista elokuvista. Jättiläinen kertoo suomalaisesta korruptiosta eli hyvä veli -meiningistä. Elokuvassa mainitaankin usein verkostoituminen. Aluehallintoviraston johtaja on verkostoitunut, ja viinasta pitävä viraston työntekijä sanoo seminaarin illanvietossa lähtevänsä nyt verkostoitumaan. Elokuva on myös tapahtumien kuvaus. Sen keskiössä ovat Talvivaaran lupa-asiat, mikä tarkoittaa, että elokuvassa on puhuvia päitä. Massiivinen ja jylhä kaivos on kuin sotatanner; olen nähnyt Hesarissa komeita kuvia siitä. Tämä huomio tulee tähän siksi, että mietin, olisiko elokuvasta saanut vieläkin paremman. Ei elokuva kuitenkaan jää oikeussalidraama-tyyppiseksi sisätilapyörittelyksi. Kun elokuvan keskushenkilölle selviää, että omistukset pysyvät kätevästi piilossa, näytetään paskaista vettä. Paitsi vettä myös punaviiniä juodaan. Ihmettelin, miksi. Pikkusievää lipittelyä. Analysointia TKK:n insinööreistä? Lisäksi; viraston johtaja, jota näyttelee Peter Franzen, on liian tyylikäs. Liian amerikkalainen (kuin suoraan amerikkalaisesta elokuvasta). Elokuvasta olisi kannattanut tehdä räkäisempi. On siinä herrojen metsästysporukka, ja kerrotaan hiton huono vitsi. En kerro sitä tässä, koska se on niin väsynyt. Yhden kerran petyin elokuvan aikana. Kun viraston johtaja ja nuori insinööri, joka elokuvan alussa tulee virastoon töihin, ovat passissa, kädestä toiseen ei kuljekaan taskumatti vaan jazz-tupakka. Ja ikävä kyllä juuri siitä on kyse, huumetestistä, eli viraston johtaja on pelimies. Ehdin jo iloita, että nyt tekijät ovat laittaneet elokuvaan rönsyn joka jätetään leijumaan ilmaan, jota ei selitetä, avata. Mutta tosiaan, pettymys. Ja pitää tietysti mainita Pekka Perä, Jani Volanen näyttelee. Elokuvaa katsoessa mietin, olisiko sitä voinut kuljettaa suurmieskuvauksen suuntaan. En kaipaa mitään kelkkoja, Rosebud, ja on varmaan niin, että elokuva on hyvä tuollaisena. Perä raivoaa pari kertaa, ja etäyhteyden aikana näkyy raivoava mies mutta ääntä ei kuulu. Se on hieno. Elokuva on erinomainen. Taas kerran voi todeta, että Suomessa on hurja määrä loistavia näyttelijöitä. Jos kotimainen elokuva ei maistu tai ei menesty maailmalla, ei kannata osoittaa sormella näyttelijäkuntaa kohti. Ja tämä elokuva osoittaa senkin, että Suomessa osataan tehdä käsikirjoituksia. Ja sen, että Aleksi Salmenperän elokuvat kannattaa katsoa. Mutta että trilleri, poliittinen trilleri. Pitää ehkä katsoa jostakin käsikirjasta, mitä "trilleri" tarkoittaa. Koirat-elokuva kamppailee kaikkien aikojen parhaan kotimaisen elokuvan tittelistä Surmanluotien kanssa mutta jää kakkossijalle, koska se ei ole "suuri elokuva": Surmanluodit on paitsi hieno elokuva myös hieno tutkielma aikakaudesta. Toinen tällainen suuri elokuva on Louhimiehen Paha maa. Mietin, voisiko Jättiläinen olla suuri elokuva, mutta jo heti kun huomasin, että elokuvan kesto on puolitoista tuntia, ymmärsin että ei. Kritiikeissä mainitaan, että Koirat on musta komedia, mutta koska olin lukenut kritiikit viime syksynä ja katsoin elokuvan nyt, niin se, että elokuva on myös komedia, yllätti. Odotin tietysti, että SM-sessiot kääntävät suupieleni hymyyn. Eikä tämä, että elokuva on myös komedia, ole siis moite. Ei tietenkään. Jos kerran elokuva on mielestäni loistava, ei siinä voi olla juurikaan korjattavaa. Elokuva on hiukan sovinnainen. Tarkoitan, että päähenkilön tyttären kautta elokuvaan tuodaan sellaista, minkä olisi voinut jättää pois. Elokuva muistuttaa: muista huolehtia lapsestasi. Jos tämä olisi jätetty pois, elokuvasta olisi tullut brutaalimpi ja omaperäisempi. Lisäksi väläytetään mahdollisuutta, että kaksi ihmistä kohtaavat ja solmivat (perinteisen) parisuhteen. Lisäksi täytyy ihmetellä Jani Volasen näyttelemän kollegan visiittejä päähenkilön lähietäisyyteen. Ikään kuin kertoja kävisi kertomassa tarpeellisia tietoja, ja nimenomaan elokuvan katsojalle. Elokuvan lopusta on vielä sanottava että vaikka siinä kaksi ihmistä ovat vastakkain niin että katsoja arvelee siitä seuraavan jotain, loppu on huikeinta mitä kotimainen elokuva on tarjonnut. Tulion Olet mennyt minun vereeni on hieno elokuva, ja sen loppu on erittäin hieno. Niin on Koirienkin loppu. Sata pistettä. En ole tietenkään nähnyt kuin osan 2010-luvun kotimaisista elokuvista. Tässä viisi parasta. 1. Koirat eivät käytä housuja 2. Betoniyö 3. Jättiläinen 4. Hymyilevä mies 5. Rare Exports
  6. https://www.ku-58.fi/uutiset/seuran-harjoitustoiminta-jatkuu-nor/
  7. Tämä on ilmeisesti se joukkuekilpailu: https://en.wikipedia.org/wiki/European_Half_Marathon_Cup https://www.gettyimages.fi/detail/news-photo/team-portugal-celebrate-after-winning-the-team-cup-in-the-news-photo/545842704?adppopup=true
  8. Mitä tarkoitatte? Ei pääse kisoihin? https://www.yleisurheilu.fi/arvokilpailut-ja-maaottelut/arvokilpailujen-valintajarjestelma-2020/
  9. Uolevi

    Hyvä biisi

    Raskas rock on paskaa. On kaksi poikkeusta. Led Zeppelin ja CMX, ja nimenomaan uudempi CMX. Aion on yksi parhaimmista kotimaisista musiikkilevyistä ikinä.
  10. Rankka neljän päivän jakso. Ensin kävin tekemässä kohtalaisen pitkäkestoisen porrasjuoksuharjoituksen joka sisälsi myös kaksikymmentä tasajalkahyppyä korokkeelle ja siirtymäpätkät, ja lisäksi hölköttelyä ja kävelyä. Sitten, heti seuraavana päivänä onnistuin venyttämään harjoituksen kaksituntiseksi, tämä harjoitus sisälsi porrasjuoksun lisäksi siirtymäpätkät ja kolme tai neljä mäen laelle kipuamista. Näitä sessioita voi jo kutsua harjoituksiksi. Aiemmat ovat olleet piipahduksia tai jotain sellaisia. Koska kahden treenikerran aikana en onnistunut loihtimaan vastausta kysymykseen, onko porrasjuoksusta hyötyä tasamaa-juoksijalle, huhkin vielä kolmannen kuormittavan päivän heti näiden kahden perään, se sisälsi porrasjuoksua, mäkijuoksua ja siirtymäpätkät. Tällä kertaa kipusin myös loivaa mäkeä ylös. Kun edellisellä kerralla olin valinnut kiipeämispaikaksi jyrkän mäen voidakseni vertailla porrasjuoksua ja mäkijuoksua, niin nyt hakeuduin jyrkän mäen lisäksi loivaan mäkeen, jotta tietäisin miltä tuntuu juosta loivaa mäkeä ylös. Kun tiesin miltä tuntuu kiivetä loivaa mäkeä, pystyin vertaamaan sitä kokemusta siihen kokemukseen, jonka olin hankkinut aiemmin saman session aikana, kun olin kiivennyt jyrkkää mäkeä. Mäen jyrkkyydellä ei ole väliä. Syystä tai toisesta, kerta toisensa jälkeen, tuntuu että mäkijuoksu on täysin turhaa puuhaa. Syke nousee, ihan varmasti, kun kiipeää, ja jos liipaisee mäen ylös niin kovaa vauhtia kuin pääsee, mäen päällä voi totta kai tuntua, että nyt oli vahvaa menoa. Mutta juuri tämä, että juoksu on voimattoman, tehottoman tuntuista, häiritsee. Arvelen tämän johtuvan siitä, että mäki pakottaa asentoni alemmas, kuin istuisin kuppi-istuimessa. Tämä on siis arvaus: että käy näin. Perusjuoksussanihan polvet eivät nouse. Kun mäkijuoksussa sitten korostan polvennostoa, käy luultavasti niin kuin kuvasin. Mäkijuoksu voi totta kai olla yksi ratkaisu tällaiseen ongelmaan. Arvelen kuitenkin, että käy niin, että se mitä haetaan, menetetään. Ei terävä mutta eteenpäin vievä askellukseni, joka on kuljettanut meikäläistä maantiellä ja radalla, katoaa - jos ryhdyn harrastamaan mäkijuoksua. Ja vaikka tekisi mieli sanoa pari sanaa nilkoistani, jotka ovat vioittuneet - toinen ei ole ollut missään vaiheessa juoksuvuosien aikana hyvässä kunnossa ja vasen nilkka on juoksuvuosien aikana muuttunut jäykäksi monumentiksi - siirryn ajankohtaisempaan aiheeseen. Vinossa oleva lantiokorini. Se tuskin tykkää yhtään, jos ryhdyn harrastamaan mäkijuoksua. Entä porrasjuoksu? Mäkijuoksu sentään tuntuu juoksulta, porrasjuoksu ei. Uusien, hienojen portaiden alapää on erilainen kuin yläpää. Niinpä on ollut mahdollisuus kokeilla erilaisia etenemistapoja. Olen siis pelkästään juossut. En ryöminyt, enkä kompastellut. Alapään askelmat ovat lyhyemmät, ja kokeilin ottaa kaksi porrasta yhdellä askeleella. Onnistuin. Jep, polvi hakkasi rintaan. No, seuraavilla kerroilla meni paremmin. Monien kokeilujen jälkeen laadin ohjelman: noudatan sitä aina kun pistäydyn portaiden luona. Paitsi että on ohjelma on myös urheilullinen asu, trikoot ja kevyet kengät. Takki ja sen sellaista tietysti myös. Käytän vain alempia portaita, niitä on noin 50. Tikkaan ne ylös. Eli jokainen askelma käytetään. 3x3. Lisäksi yksi sellainen sarja jossa rymistellään niin että astutaan vain joka toiselle portaalle. 1x3. En malttanut pitää lepopäivää, tai hölkötellä kevyesti. Piti kokeilla kuinka kovaa kulkee kaksi kilometriä. Toki talvi on ollut muutakin kuin pelkkää kuljeskelua, se on sisältänyt joitakin ihan oikeita muutaman kilometrin pituisia juoksulenkkejä, ja välillä tossu on liikahtanut ripeästikin, mutta kellon olin laittanut ranteeseen viimeksi lokakuussa. Eikä se ehtinyt olla kauaa ranteessa kun se ilmoitti, että lataa ennen lenkkiä. Piti palata sisälle. Kun halusin vähän ennen nopeusrajoitusmaalausta vilkaista kilometrin väliajan kello ilmoitti että "akku lopussa". No, tulos saatiin. Tavoite oli 6.59. Se saavutettiin. (Otan lentävällä lähdöllä koska olen selittänyt itselleni että rakkine ei ala mitata matkaa heti. Kiihdytän toki vasta sitten kun tapahtuu "startti".) Koko matkan yläpää kärsi kuin pieni eläin, ja kiskaisun jälkeen tuntui pahalta. Jalat sen sijaan olivat vahvan tuntuiset. Kilometrin pätkä on tasainen, mutta se sisältää kaksi tiukkaa käännöstä, kun on vain tien leveyden verran tilaa kääntyä, ja kummankin käännöksen jälkeen tullaan aavistuksen verran ylöspäin. Ei mitään ongelmia. Suppean tuntuista, mikä saattoi johtua siitäkin, etten ole venytellyt. Vatsa tuntui tippuvan jalkojen väliin, mikä johtui ehkä siitä, että maha on iso. Keskivartalo tuntui jykevältä, vaikka varsinaisia vahtijuoksuja ei ole ollut, enkä ole tehnyt vatsalihasliikkeitä. Ainakin tasajalkahypyt murjovat taikinaa kovakouraisesti. Taikinaa joka valuu oikealle. Vasen lonkka ja saman puolen nivunen ja oikeastaan koko se alue siinä etupuolella ja kohta vasemman pakaran yläpuolella tuntuivat ottaneen osumia juoksun aikana. Näin ei ehkä ollut porrassessioiden jälkeen.
  11. Kuva on otettu toissapäivänä. Kengän olen riisunut voidakseni todistaa, että jalanjäljet on tuottanut joku muu kuin allekirjoittanut. Vaikka nyt tapahtuu ihmeellisiä asioita, niin ei kuitenkaan mitään sellaista että kenkä irtoaa itsestään jalasta. Olen kipittänyt portaita ja miettinyt, onko porrasjuoksulla ja tasamaalla tapahtuvalla juoksulla yhtäläisyyksiä ja jos on, mitä ne ovat. Juoksuasento riippuu portaiden rakenteesta ja siitä miten portaita juoksee. Nilkka, jalkaterä, pohje, tämä kokonaisuus, ei toimi porrrasjuoksussa ihan samalla tavalla kuin tasamaalla edetessä, juoksipa miten tahansa. Siksi porrasjuoksu avojaloin ei ole mitenkään välttämätön harjoittelumuoto. Porrasjuoksu on hyvä harjoittelumuoto siksikin, että keskeisin ongelmakohta, virhe - se mikä haittaa ja hidastaa juoksuani ja vaikuttaa tietysti myös juoksutuloksiin - paljastuu selvästi. Kun täytyy suorittaa vasemmalla jalalla liike eli antaa sen laskeutua portaalle ja ponnistaa, tuntuu kuin astuisi tyhjän päälle ja ponnistaisi siitä. Virhe johtuu tietysti virheistä. Yksi on nilkan toiminta, sitä pitäisi parantaa. Juostessa vasen jalka (kenkä tai tarkemmin kengänpohja ja kenkä on jalassa) iskeytyy maahan. Jos et ymmärrä mitä tarkoitan, etsi jostain halko ja paukuta sitä pääpuoli edellä kivikovaan asfalttiin. Se, että tällä hetkellä juoksen näin, johtuu virheistä lonkan ja lantion alueella. Seuraava kuva on otettu tänään, tai siis eilen; vuorokausi on vaihtunut. Talven sankin lumisade?
  12. Se, että Järvenpää on vaihtanut seuraa, on uutinen. Sen tiesin, että Kiekara vaihtoi Pudasjärven Urheilijoihin. Keihäänheittäjä Ruuskanen siirtyi Viipurin Urheilijoihin. https://www.is.fi/yleisurheilu/art-2000006329505.html
  13. Katsoin hyvän elokuvan. Yle Areenasta löytämäni Oppipoika osoittautui katsomisen arvoiseksi elokuvaksi. Se näki päivänvalon 2013, joten se oli ehdokkaana, kun kriitikot valitsivat 2010-luvun parasta kotimaista elokuvaa. Se ei menestynyt siinä kilpailussa, niin kuin se ei menestynyt toisessakaan kilpailussa. Se tavoitteli nimittäin myös Oscar-palkintoa. Oppipoika-elokuvassa ei puhuta suomea, ehkä siitä siksi ei ole juurikaan poristu. Ei se ole täydellinen. On vaikea sanoa, onko se trilleri. Niin se esiteltiin ainakin Ylen sivuilla, ja kun sitä katsoin, katsoin sitä sellaisessa asennossa kuin trillereitä katsotaan. Käsivarakamera tuo siihen intensiteettiä, ja varsinkin kun elokuva pysyy kuitenkin tyynenä kuin järven pinta kesäiltana, niin ehkä siinä on sellaista hiipivää, mikä tekee trillerin ja kuuluu trilleriin. Pieniä värähtelyjä, se elää kuten järven pinta kesäiltana. Tällainenkin kuuluu trilleriin. Ehkä se on psykologinen trilleri. Niin se esiteltiin Ylen sivuilla. Elokuvassa on salaisuuksia kätkevien huoneiden ja kaappien lisäksi majakan portaat, ne tuovat mieleen Vertigon. Mutta käy niin, että rakennustyö ei tuotakaan valmista taloa. Ei ainakaan sellaista joka tyydyttäisi katsojaa. Se on pikemminkin hieno eristyksissä olevan paikan ja siellä elävien ihmisten kuvaus. Se ei ole pitkästyttävä, ei kertaakaan, minkä arvelen johtuvan siitä, että missään vaiheessa ei sorruta typeriin luontokuviin. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö elokuva olisi matka majakkasaarelle. Se on myöskin notkea, mikä on hyvä saavutus elokuvalta, jonka tarina ajoittuu kauas menneisyyteen, 30-luvulle. Musiikki on miellyttävää, ja kaunistakin, sen avulla luodaan myös jännitystä; tuntuu että asiat etenevät vääjämättömästi päätepisteeseen. Majakkamestari pistää pianon palamaan. Ei ole ilmeisesti musiikkimiehiä. Ei tykkää edes kuunnella.
×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy