Jump to content
Juoksufoorumi.fi

Uolevi

Jäsenet
  • Posts

    2 635
  • Liittyi

  • Last visited

Recent Profile Visitors

The recent visitors block is disabled and is not being shown to other users.

  1. Kuosmanen on perustellut ratkaisuaan, irtiottoa kirjasta, muun muassa täällä: 'Valitessamme näyttelijöitä alkuperäinen asetelma pisti joka kerta ajattelemaan väkivallan uhkaa. Sitä halusimme välttää. Ajatus siitä, että katsoja pelkää miestä ja tytön puolesta tuntui ankealta. Tärkeämmältä tuntui heidän välilleen muodostuva yhteys.' Jossakin, ilmeisesti Ylen haastattelussa Kuosmanen täsmensi, ettei halunnut elokuvan jännitteen syntyvän tällaisesta uhkaavasta asetelmasta jossa mies on ikään kuin käymässä koko ajan tytön päälle tai kimppuun. Elokuvassahan on vaikeampi kuvata ajatuksia joten vaikka henkilöllä ei olisi sitä tunnetta, ei vaikka tuntisi pelkoa, katsoja saattaa näin ajatella ja kokea. Elokuva tekee heti selväksi, että Laura ei Ljohaa pelkää. Asetelman, mies on rääpäle naiseen verrattuna, voi tietysti nähdä kannanottona maailmanmenoon. Ratkaisu on lisäksi looginen elokuvantekijä Kuosmaselle joka on sanonut suosikkiohjaajastani Lars von Trieristä erittäin rumasti. 'Maailman pahuudesta hienoiten kertoo Yö ja usva (1956). Jos haluan muistutuksen siitä, niin katson mieluummin sen kuin tanskalaisen koulukiusaajan masentuneen analyysin omasta perseestään.' Ja jatkaa (löytyy väliotsikon Vääriä kyyneleitä alta). "Esimerkkinä epäreilusta liikuttamisesta Kuosmanen mainitsee tanskalaisen Lars von Trierin elokuvat Breaking the Waves (1996) ja Dancer in the Dark (2000). Hän näki niistä ensin Dancer in the Darkin ja oli siitä vaikuttunut. Sitten hän näki Breaking the Wavesin, ja se oli liikaa. 'Ajattelin, että teit jo viimeksi minulle näin ja minä en vittu suostu siihen enää.' Von Trierin resepti liikutukselle on seuraava: 'Otetaan heikko, puolustuskyvytön ihminen, yli-ihana, vähän avuton ja vähän tyhmä. Katsoja laitetaan toivomaan sille hyvää ja sitten sille aiheutetaan vain pahaa." Elokuvahan ei voi olla takkatulivideo, eikä Hytti nro 6 tietenkään sellainen ole. Se on paikoin jopa jännittävä.
  2. En ole lukenut Rosa Liksomin Hytti nro 6:tta mutta samannimisen elokuvan katsoin, ja ihastuin siihen. Se on aivan loistava. Viisi tähteä lätkäisen sen kylkeen miettimättä. Kuosmasen edellinen elokuva, palkintoja kahminut ja kriitikoiden ylistämä Hymyilevä mies jätti allekirjoittaneen kylmäksi. Ei auttanut edes toinen katsomiskerta vaan edelleen elokuva ja sen henkilöt jäivät etäälle. Poikkeuksena Oona Airolan näyttelemä nyrkkeilijän vaimo jonka ilmeikkyys ei totisesti unohdu. Hymyilevä mies on toki taidokkaasti tehty mutta se on mielestäni myös aika lailla typerä. Taitavaa ytimen kuljetusta ja aukikerimistä - yhdessä olon aika ei ole koskaan, on aina jokin välissä, lasi eli ikkuna, reistaileva auto joka ei käynnisty, välimatka tai vaikka se nyrkkeilymatsi - ihastelen mutta en todellakaan yhdy niihin arvioihin, jotka kehuvat rainan maasta pilviin asti. Hytti numero 6 on toista maata. Taas oli kerrassaan huimaa seurata, miten hienosti elokuva kulkee eteenpäin - kuin juna (venäläinenkin?) - mutta toisin kuin Hymyilevän miehen katsomisen jälkeen polviin nojailu ei tällä kertaa johtunut siitä että täytyi tyhjentää vatsalaukku Suomi-Finland-oksennusämpäriin vaan hengästyttävän matkan aiheuttamasta huikeasta olotilasta. Itse asiassa tätä elokuvaa en seurannut vaan olin sen kyydissä. (Juu, on eri asia katsoa elokuvaa teatterissa kuin töllötellä sitä tsaarinaikaisen telkkarin ääressä.) Tai ollakseni aivan tarkka, olin junanvaunun kyydissä. Ja nyt heitän tähän jotain mitä ei ehkä kannattaisi: jos jäät hytin ulkopuolelle et osaa katsoa elokuvia. Huikean hieno käsivarakuvaus pakottaa katsojan kyytiin ja pitää otteessa, ja arvioin että aivan olennaista siinä, että katsojan junamatka toteutuu, on elokuvan alku. Matka käynnistyy asunnosta, jossa on intiimi tunnelma. Mutta vielä tärkeämpää on, mihin kamera osoittaa junamatkan aikana. Maisemia ei kuvata. Ja tämä tehdään selväksi junamatkan alussa. Kuvataan ulos, raidetta. Niin ikään tuodaan tieto asunnosta, josta oli jo puhe, että sen huoneet ovat korkeita. Ei tuntunut siltä. Näillä molemmilla peliliikkeillä kutitellaan katsojan älyä. Eri kulttuurit kohtaavat. Meillä on tietynlainen kuva venäläisistä. Eikä Hytti nro 6 kaikki kuvia romuta. Vesi vanhin voitehista mutta ei Venäjällä. Elokuvassa eletään 90-lukua, millä ei ole merkitystä, sillä itänaapuri ei muutu. Rahalla voitelu ei kuitenkaan tuota tulosta. Rannekello käy kyllä maksuvälineeksi. Ja kun tekee mieli juhlia, ravintolavaunusta löytyy vain makkaravoileipiä. Tässäkin elokuvassa kuvataan. Hymyilevässä miehessä tehtiin dokumenttia. Hytti nro 6:n päähenkilö käyttää videokameraa. Onneksi suomalainen mies varastaa sen.
  3. Aha. Kepun kärkipoliitikot eivät ainakaan ole huolissaan velkaantumisesta. Uusi Pekkarinen, Kurvinen, on ottanut tehtäväkseen viedä maaliin kepun (pitkäaikaisen?) haaveen: ne jotka muuttavat maalle saavat opintolainan anteeksi. Kuuluuko asia tiede- ja kulttuuriministerille? Niin Kurvinen väittää. Toivottavasti seuraava hallitus on SDP, kokoomus, RKP ja vihreät. Olen nimittäin lopen kyllästynyt kepuun. Olisi kiva tietää minkälainen tämän Suomenmaan julkaiseman Marinin mielenterveyttä käsittelevän kirjoituksen ensimmäinen versio on: se josta ei ole poistettu mitään. On ilman muuta selvä asia että pääministeriä voi käsitellä kovakouraisesti - antoihan Claes Andersson taannoin Trumpista suoria lausuntoja - mutta kun huomioi sen että kepulla ja demareilla on nyt ollut kärhämää ja tämän Maaseudun Tulevaisuuden teettämän kyselyn tuloksen, on pakko kysyä, tuliko kirjoitus pyytämättä ja tilaamatta mutta kenties sopivasti, se sopi tähän paikkaan. Jossakin on ainakin mennyt muki nurin. Ja niin kuin ei kepu, ei kepulainenkaan petä. Persut sentään karnevalisoivat mutta kepu on tosikkojen liike. Suomenmaan olisi syytä julkaista tekstejä joissa ihannoidaan hoikkuutta. Ylipaino on nimittäin aikamme keskeisin ongelma ja erityisesti se riivaa maaseudun asukkeja. Posio on kenties Suomen kepulaisin kunta.
  4. Kyllä. On kuitenkin hyvä muistaa että 4000 metrin tulos cooperissa tarkoittaa 1.12-ratakierroksia, kun taas 1500 metrin kilpailussa jokainen kierros on juostava 55 sekunnissa.
  5. Äidilläni oli tapana kysyä, oletko syönyt perunaa. Vastasin: Olen syönyt riisiä. Kyllä perunaa pitää syödä. Sanoin että perunan valmistaminen syömäkelpoiseksi on työläs prosessi, puhumattakaan miten paljon urakointia vaatii peruna-aterian valmistaminen. Sitä paitsi peruna on ravintoköyhää. Sitten kun olin toimittanut internetistä löytämäni tiedot perunan ja riisin ravintosisällöstä, jankkaaminen loppui. Silloin oli jo varmaan Internet, enkä ole varma siitäkään, oliko markkinoilla Risellan monivilja, joka on hyvä riisi. Kun nykyään käyn vanhempieni luona, tarjolla on perunaa. Äidilläni oli tapana valmistaa ruuaksi jauhelihakastiketta ja perunaa, josta pidin. Sama kokonaisuus oli suosikkiruokani koulussa. Ylä-asteella olin usein nälkäinen, mikä johtui siitäkin, että urheiluluokkalaisilla oli tavallista enemmän liikuntaa. Kun ruokailu oli lisäksi yksi koulupäivän kohokohta, mukavimpia kouluaineita, pettymys oli usein suuri, kun keittiön tädin lautaselleni nostelemien perunoiden sisältä löytyi yllätyksiä. Pienen arpomisen jälkeen annan Perunalle neljä tähteä. Joonas Nordmanin roolisuoritusta tuntui pitkin elokuvaa, sitä katsoessa, hankalalta sulattaa, kestovirneen (tai -hymyn) takia. Totesin kuitenkin, että toimii. Mielipide muuttui aivan viimeisten minuuttien aikana, kun Lauri Maijala oli kuvassa. Elokuva on tupattu ihan liian täyteen käänteitä ja puhetta. Kielellinen universumi on ihan välttämätön osanen tätä elokuvaa, ilman sitä se olisi tyhjä ilmapallo. Mutta niissä kohdissa, kun puheenvuoron tai -vuorojen ainoa tarkoitus on toimia katsojalle kuin ohjekirjasen huonekalun kokoajalle, kertoa että tämä on ruuvi, katsoja alkaa kiemurrella penkissä. Elokuva on huolellista työtä. Ja jatkossakin olen kiinnostunut elokuvista joiden tekijöihin kuuluu käsikirjoittaja Pekko Pesonen. Laika, nyt hiljaa. Elokuva alkaa. Karkkilaan valmistunut elokuvateatteri on kerrassaan viehättävä. Tietoa löytyy teatterin omilta sivuilta ja Ylen jutusta.
  6. Herkkyyskaudet kannattaa huomioida. Juoksija-lehdessä oli jokin aika sitten mielestäni hyvä ja asiantunteva kirjoitus (nuorten) harjoittelusta. Tarkastelun alla oli erityisesti nopeusharjoittelu. Tuotiin esiin että kaikenlaiset rennot rullaukset ovat jokseenkin turhia. Pitää riuhtaista täysiä. Kirjoittaja oli kartuttanut työkokemusta Ruotsissa. Suomessa havaintojeni mukaan rullaillaan rennosti. Suomessa opiskelullakin on herkkyyskausi. Ellet ole 25-vuotiaana tohtori, olet epäonnistunut. Silloin kun on telakalla, voi aivan hyvin kiihdyttää opiskelutahtia. Opiskeluhan ei ole stressitekijä. Juoksumääriähän pitää tietysti alkaa nostaa tarpeeksi aikaisin.
  7. Niin. Raha on väline. Tuntuu että rahasta aletaan puhua kun halutaan sulkea ovia.
  8. En sanonut riittävän selvästi mitä tarkoitan. Tarkoitan että kulttuurimme ei ehkä kestä vieraan kulttuurin hyökyaaltoa. Tieteen tilalle tulee taikausko. On kohtalaisen turhauttavaa että tämä yksi porukka on koko ajan huolissaan talouden kunnosta ja roskakoriin joutavat sellaiset perinteisesti keskeisinä pitämämme asiat kuin ihmisarvo ja tiede. Ikään kuin olisimme täällä taloutta varten. Sen pyörien pyörittäminen ja tasapainosta huolehtiminen ei kai kuitenkaan ole elämäntehtävämme. Uskoisin kuitenkin YK:n puhuvan linjakkaasti ja kiertelemättä kehitysmaiden naisten korkeamman koulutuksen puolesta ja muistuttavan länsimaita niiden olevan ratkaisun avain tässä asiassa.
  9. Nettikeskusteluissa on tapana yksinkertaistaa ja kärjistää, ja ehkä hyvä niin, sillä voi ajatella että "älytön" väite pakottaa reagoimaan, tulee viestejä, keskustelu jatkuu, kiinnostavana tai ei mutta jatkuu; ja on tietysti helpompi kommentoida lyhyesti kuin pitkästi. Mutta kun puhutaan ilmastonmuutoksesta ja sen syistä en millään tahdo jaksaa tätä puhetta auringosta ja kiertoradan vaihteluista. Näin siksi, että uskon tieteeseen, tiedeyhteisöä. Tiedeyhteisö on yksimielinen ilmastonmuutosasiassa. En ole inkkari joka katsoo pilvien muodoista vastauksia kysymyksiin. Modernina länsimaisenä ihmisenä ymmärrän että asiat ovat monimutkaisia kuin ihmisen aivot. Juuri siksi tiede. Rinteen Antti sanoi taannoin että mitä väliä mitä on sadan vuoden kuluttua, olen jo silloin kuollut. Rinne oli tällöin jo mukana politiikassa, oliko peräti puheenjohtaja, voiko poliitikko päästää suustaan ulos typerämpää? Rinne puhui asiaa. Hän toi esiin kovan faktan. Kylmä tosiasia on, että ihminen on tällainen. Ihminen ajattelee näin. Törmään toistuvasti maahamuuttokriitikoihin joille maahanmuutto on talouskysymys. Argumentointi ei jätä arvailulle sijaa. Huolena on talouden kestokyky. Vai onko? Ehkä. On nimittäin niin että maahanmuutto asettaa vaaraan nimenomaan sen mikä on pohjana hyvälle ja vakaalle taloudelle. Länsimainen, avoin ja demokraattinen yhteiskunta ei ehkä kestä, jos ulkoa tuleva rynnistys äityy voimakkaaksi. Ilmastonmuutos on aikamme haaste. Siksi ei yllätä että HS ottanut sen asialistalleen. Laskuri pyörii kuin velkakello Maikkarin vaalitentissä 2015. Tämä on maksumuurin takana. Ehkä hyvä niin, sillä Junkkari ammentaa pitkät pätkät Vuorisaarnasta. Kiinnostavin kohta on tässä. "Marinin keskiviikkona tekemästä esityksestä herää myös kysymys, mitä tarkkaan ottaen ovat vihreät investoinnit. Yleisellä elämänkokemuksella voi nimittäin sanoa, että poliitikoilla on ilmiömäinen kyky määritellä omia poliittisia tavoitteitaan vaikkapa vihreiksi investoinneiksi, vaikka niillä ei suoranaisesti olisi mitään tekemistä ilmaston kanssa." https://www.hs.fi/junkkari/art-2000008335510.html Kyse on siis tästä. Hallitus asettaa kauden alussa kehyksen joka pitkälti määrittää vuosittaisten menojen määrän. Jos lisätään jonnekin pitää leikata jostakin. Vihreät menot olisivat siis kehyksen ulkopuolella.
  10. Fokuksessa voi olla vaikka ilmastonmuutos. Pysäytetään se ja otetaan samalla hyöty irti. Kuinka niin työvoiman palkkaaminen ei ole työllistävä toimi? Elina Valtosen (Lepomäki) perustulomallissa kaikille annetaan yhden kerran tietty summa rahaa ja sen saa käyttää niin kuin haluaa. En tiedä, onko uusliberalistilla mielessä juuri tuo, että kohta ne tonnit ovat muutaman taskussa. Arvelen, että ei, ei Valtonen tuolla tavalla ainakaan perustelisi jos kysyttäisiin, mutta en tiedä, mitä ajattelisin perustelusta. Mietin ensin, että nyt on kyse tulo- ja varallisuuserojen kasvusta, siitä, että tuloerojen kasvu on hyvä asia, se kun on kasvun seuraus, ja jossain vaiheessa satelee kaikkien niskaan, murusia mutta murusia ne ovat murusetkin, parempi kuin ei mitään. Tästähän oikeisto jaksaa muistuttaa. Nykyään tosin vähemmän, ja se on mielenkiintoista. Ehkä oikeistolle on selvinnyt että nykyjärjestelmässä näin ei käy. Käy niin että tuloerot kasvavat ja sitten tulee lama. Niin kuin tiedetään, lamassa ja muissa kriiseissä ja niiden jälkihoidossa eniten kärsivät pienet. Mutta tarkoitit varmaan jotain muuta. Sitä että kaikissa järjestelmissä varallisuus menee pienelle joukolle. Näin taitaa olla. Maapallolla ei ole vielä ollut sellaista järjestelmää jossa näin ei kävisi. Mutta emme kai ajattele niin että kaikki on kokeiltu. Nyt mielikuvitusta peliin. Minä ainakin uskon, että pystymme parempaan. Aika mennyt ei koskaan palaa, ei ainakaan sellaisenaan. Mutta voi mennä katsomaan oopperaa tai balettia. Valtiokin on siellä. Tämä on baletti. Esitystä ei saa kuvata mutta kenties esirippua saa. Tällaista sen takaa paljastui. Niin kuin kuvasta pystyy päättelemään esitys ei varsinaisesti kerro niistä meille niin rakkaista Itä-Euroopan maista, niistä järjestelmistä joiden paluuta me niin kovasti toivomme, mutta jälkiä on. Esityksen nimi on Spartacus. Säveltäjä on Aram Hatsaturjan joka pääsi tämän teoksen myötä pois mustalta listalta. Hän oli mustalla listalla siksi, että hänen teoksensa olivat liian kokeellisia. Syy oli siis varmaan tämä, ei se että hän kritisoi neuvostojärjestelmää. Neuvostorealismi. Tuleeko mieleen persujen taidepoliittiset linjaukset? Minulle tulee. Nykytaiteelle ei. Sävellys valmistui 1954 ja se sai muutamaa vuotta myöhemmin korkeimman palkinnon, Lenin-palkinnon. Koreografi kertoo teoksen esittelytekstissä että neuvostohallinto näki Stalinin Spartacuksena, Crassus edusti Venäjän keisarikuntaa. Säveltäjä taisi kuitenkin oikeasti nähdä Spartacuksen sorrettuna taiteilijana ja Crassuksen Stalinina.
  11. Viime hallituskaudella tämä asia oli listalla ja oli jokin ryhmä jonka tehtävänä oli tarkastella tätä kenttää ja tarkoituksena oli, että teollisuustukia leikataan. Ryhmän johtoon laitettiin Pekkarinen joka totesi ensitöikseen, ettei ymmärrä miksi työryhmä on pistetty pystyyn. Ei ole leikattavaa. Pekkarinen tietysti tiesi mitkä putiikit saavat tukea ja miten paljon, eikä Pekkarinen halunnut tietenkään muutoksia. Muistaakseni kävi niin että työ teollisuudelle annettavien tukien leikkamiseksi alkoi ja päättyi samalla hetkellä. Tuet vääristävät markkinatalouden toimintaa. On varmaan tarpeellista perustella työryhmiä. Mutta kartellit osoittavat, mitä tapahtuisi, jos ei olisi valvojaa, joka puuttuu peliin. Aivan samalla tavalla kuin vaikkapa nyky-Venäjällä, jossa vauraus kasaantuu pienelle klikille, markkinataloudessa ilman ulkopuolista tahoa tapahtuisi kasaantuminen. Tarvitaan siis valtiota.
  12. Tämä on toki totta. Ensin minä ja sitten muut. Ainoastaan äiti ottaa luodin toisen, eli lapsensa, puolesta. Tosin suistuihan juuri itänaapurissamme hiljattain joku pamppu, sotilas?, rotkoon yritettyään pelastaa jotakin elokuvaohjaajaa suistumasta sinne rotkoon. Mutta voi ehkä ajatella että tämä henkilö arveli onnistuvansa tempussa ja saavansa urhoollisuusmitalin. Putinistahan on sanottu että ei se ole niin paha kuin miltä näyttää, että Vladimir Vladimirovits Putin olisi ehkä pyrkinyt rakentamaan maastaan länsimaista demokratiaa, jos olisi voinut olla varma että oma asema säilyy muutosten edetessä. Mutta koska Venäjä on Venäjä, tällaista tilannetta ei tullut ja maassa asiat ovat edenneet niin kuin ovat. Demokratiahan on tietysti aina itsessään uhka vallanpitäjille, tarvitaan yhdet vaalit ja valta on kadonnut. Ja voi ajatella niin että omaisuuden hamstraamisessa Putinin kohdalla on pitkälti kysymys varautumisesta tulevaan, tilanteeseen, jossa vallassa ovat muut, ja silloin Putinin pitää ampua itsensä Maata kiertävälle radalle, missä on turvassa. Eipä tietenkään perustu. Paitsi että perustuu. Ideologiahan se on sekin. Ja jos se on kerran ihmisen toiminnan seurauksena syntynyt, ihminen voi sen muuttaa, toisenlaiseksi - tai kokonaan toiseksi. Ihan hakemattakin viestistäsi tulee mieleen se oikeiston harjoittama puhe joka on ollut sille leimallista koko Suomen itsenäisyyden ajan. Sen mukaan oikeisto hoitaa (Suomen) asioita ja vasemmisto politikoi. Koska en ihan ymmärrä mitä tarkoittaa markkinatalouteen nojaava yhteiskunta, minkälainen se on, yritän päästä jyvälle tämän ajankohtaisen tapauksen avulla. Mitä mieltä olet, pitääkö kilpailuviranomaisen eli julkisen vallan puuttua yritysten kartelleihin? https://www.hs.fi/talous/art-2000008329579.html Vai pitäisikö yritysten antaa toimia vapaasti? Silläkö tavalla saamme eniten yhteistä hyvää? (Presidentti Niinistö puhuu yhteisestä hyvästä usein toruessaan oman edun tavoittelijoita.)
  13. Yhdysvaltoihin ei kannata verrata, koska se on tavallaan ollut tyhjä alue jonne on lennähdetty ja pistetty maja pystyyn. Vapaus tulla ja mennä ja tehdä mitä haluaa. Oikeus hankkia ase ja käyttää sitä. Pakko tietysti sanoa että on onnistuttu pitämään se mitä on luvattu. Eli vapaus. Mitä vanhempia kulttuureja ja mitä useampaa yritetään saattaa yhteen sitä hankalampaa ja sitä enemmän ongelmia nyt ja tulevaisuudessa. EU on kai hyvä esimerkki tästä. Miten muuten selität sen, että entisen Itä-Saksan alueella esiintyy runsain määrin jyrkkää tyytymättömyyttä, vaikka aineellinen hyvinvointi on aivan toisella tasolla kuin DDR:n aikaan?Tyytymättömyyshän näkyi nyt vaalien tuloksessa. Kysyn tätä ennen muuta siksi, että diktatuureista puhuttaessa, niiden ongelmista ja romahtamisen syistä, usein korostetaan kansalaisten aineellista kurjuutta. Oikeistolaiset ainakin mielellään nostavat tätä puolta. En väheksy nälän tai sähkökatkosten merkitystä yksilön kurjuuden syynä tai vallankumousten nostavana voimana, mutta henkinen kärsimys on mielestäni aivan samankokoinen tekijä tai jopa suurempi. Puhun nyt tietysti siitä diktatuureihin elimellisesti kuuluvasta kontrollista joka kohdistuu yksilöön viranomaisten ja yksilön lähipiirin taholta... oleellista on tietysti se tunne että koko ajan kontrolloidaan, tarkkaillaan. En jatka tästä aiheesta enempää, totean vain että ehkä voisi sanoa että nälkä aiheuttaa (fyysistä) kipua ja kontrolli pelkoa. Pelko on pirullinen ystävä. Maahamuuttokriitikoiden on hyvä pitää tämä mielessä. Eräänlainen Iso Veli nimittäin kyllä valvoo Suomessa tänä päivänä maahanmuuttajia. Ja jatkan aiheesta vielä rivin tai kahden verran. Pelko lamaannuttaa yksilön, mieli särkyy tällä tavalla. Henkinen väkivalta jossa on mukana lupaus fyysisestä väkivallasta on äärimmäisen tehokas keino. Kuinka on sitten mahdollista että diktatuurit romahtavat? Jos kerran vastavoima on lamaantunut? Vastaus on: uudet sukupolvet. On totta kai selvä että jos kansalaiset havaitsevat että valtaapitävä eliitti rohmuaa yhdessä kasatun kakun itselleen syntyy tyytymättömyyttä ja sitä kautta ongelmia valtaeliitin kannalta. Ilmiö on tuttu tämän päivän Suomessakin, arkipäivää. On hyvä miettiä tätä kuviota. Emmehän me suinkaan ajattele kyynisesti että poliitikot ovat roistoja, että jokainen poliitikko on mukana politiikassa itsekkäistä syistä, haalimassa itselleen, lähipiirilleen ja lähiryhmilleen mannaa. Päinvastoin, usko politiikan kykyyn ratkaista ongelmia ja rakentaa oikeanlainen maailma on vahvempi kuin joitakin aikoja sitten. Näkiväthän niin mummot Helsingin torilla kuin vientisektorin kovapalkkaiset miehet Sipilässä vapahtajan joka tulee ja pelastaa. Halla-aho tietysti myös käy tähän. Sitten tietysti kun käy ilmi että poliitikolla on ollut etusijalla oma ja kaverin maha eikä naapurin mahalle ole suotu ajatustakaan, peukalo kääntyy alaspäin. Ja tänä päivänä kaikki tulee ja nostetaan esiin. Toisin oli Kekkosen istuessa vallassa. Mitä se että me kuitenkin kaikista ilmitulleista poliitikkojen rötöksistä ja veivauksista huolimatta uskomme poliitikkoihin kertoo ihmiskuvastamme? Oikeistolaiset jankuttavat että ihminen on ahne ja talous- ja yhteiskuntajärjestelmä on rakennettava tämän ihmiskuvan mukaan. Ehkä se että kykenemme näkemään poliitikoissa hyvää ja uskomme nykyiseen demokraattiseen järjestelmään kertoo että oikeistolainen tapa ymmärtää ihminen on jossain määrin virheellinen. Ajattelen että kapitalismi ja liberalismi on näyttänyt pimeän puolensa, ja tämä selittää sitä, miksi politiikkaan uskotaan tänä päivänä enemmän kuin aiemmin. Tänä päivänäkin vallitsee pelon ilmapiiri. Väkivallan uhkaa ei tietystikään ole. Tilanne ei siis ole huono, hälyttävä. Mutta yksilöllä on jatkuva huoli työpaikastaan ja toimeentulosta, siitä, riittäkö osaaminen työmarkkinoilla. Epävarmuutta myös synnytetään. Markkinoista puhutaan kuin jumalasta jonka liikkeille ei voi mitään ja jota on kuunneltava. Kansainvälisessä kilpailussa on pärjättävä; ellei pärjätä tuho pyyhkäisee yli. Valtion velasta puhutaan niin kuin se olisi jokaisen kansalaisen henkilökohtainen ongelma. Kapitalismista ja liberalismista on siinnyt ihminen jolle kaikki on mahdollista, jonka on tämä ymmärrettävä, ja jonka pitää täyttää tehtävänsä. Yksi keskeinen mahdollistaja on velka. Ja kapitalismi kiittää. Mikään ei ole niin tehokas kapitalismin muurahainen kuin velkainen ihminen.
  14. Enpä ollutkaan kuullut stalinkoista ja hrustsovskeista aiemmin. Netistä löytyy informatiivinen sivu. Jonkinlaista neroutta voidaan sanoa olleen liikkeellä silloin kun hrustsovska-taloa on suunniteltu. Korkeammatkin talot olisivat varmaan pysyneet pystyssä mutta maksimissaan viisikerroksisina ne toimivat ilman hissiä. Vessasta keittiöön oli ikkuna ja tämä ratkaisu ei varmaan tuntunut yhtään hölmöltä silloin kun oli sähkökatkos. Ja sähkökatkoksia kaiketi oli. Jääkaappina toimi tavallinen kaappi. Helsingin Sanomien kuukausiliitteessä oli joskus Max Jakobssonin kirjoittama moniosainen sarja Amerikan presidenteistä. Tai ehkä siinä käsiteltiin presidentinvaaleja, en muista. Jostakin presidenttiehdokkaasta oli joka tapauksessa kyse - ehdokkaana esivaaleissa tai varsinaisissa vaaleissa - kun Jakobsson toi esiin hiukan hankalasti alas menevän näkemyksensä, että "liian älykäs" ei voi nousta Amerikan presidentiksi. On siis hiukan vaikea ymmärtää, miksi poikkeuksellisen älykäs ei pärjäisi niin äärimmäisen vaativissa peleissä kuin presidentinvaalit ja sitä edeltävät vaiheet kaikkine haasteineen ovat. Mutta jos katsotaan että Jakobsson on oikeassa voidaan saman tien todeta että Reagan oli pikemminkin tavallinen kuin poikkeuksellinen kyky. Tämä ei tietenkään poissulje sitä mahdollisuutta, etteivätkö Reaganin toimet olisi voineet olla nerokkaita. Ehkä Reaganin hallinnossa oli neroja. Neuvostoliiton hajoamisen syistä puhuttaessa pitää aina nostaa esiin Gorbatshov, perestroika ja glasnost. Jos ennen näitä, tätä vaihetta paketti oli vielä jotenkin kasassa, valtakunta vallanpitäjien näpeissä ja kansalaisilla tuotteita, oli sen jälkeen kun oli pistetty uusi vaihde silmään, enää vain ajan kysymys, milloin Neuvostoliiton tilalla on jotain muuta. Kaikki sekosi, mitään ei ollut, tai jos oli se oli väärässä paikassa, tyytymättömyys kasvoi - tyytymättömyys kasvoi varmaankin hurjaa vauhtia, sillä uudistuksiin suhtaudutaan yleensä epäluuloisesti, ja jos ne vievät tilannetta huonompaan suuntaan, sitten tyytymättömyyttä vasta onkin - ja avoimuuspoliitikka oli polttoainetta irtaantumispyrkimyksille, ja vaikka kansalaisaktiivisuutta tietysti tukahdutettiin, niin valitun politiikan mukaisesti siitä kaiketi myös pidättäydyttiin, mikä ei tietenkään ollut hyvä valinta, kun kohta kuitenkin tultiin päälle.
  15. Muistuttaa myös siitä mitä kilpailu teettää. Niin kuin hyvin tiedät kaksi jättiläistä kilpailivat ja toinen voitti ja toinen tuhoutui. Tällä tavalla käy tänä päivänä koko ajan - yrityksiä tuhoutuu. Eikä tätä pidetä huonona asiana, puhutaan luovasta tuhosta. Entäpä jos en viestissäni ylistänytkään sosialismia vaan entäpä jos yritinkin nostaa esiin sitä kiistämätöntä tosiasiaa että ilman leveitä hartioita ei synny mitään merkittävää ja entäpä jos halusinkin vain alleviivata kilpailun merkitystä kauniin, arvokkaan ja tarpeellisen syntymisessä? Kun olemme tuhonneet maapallon voimme muuttaa avaruuteen. Ja silloin kiitämme Neuvostoliittoa ja Yhdysvaltoja, emme Elon Muskia. Kun naputtelen tätä viestiä muistutan itseäni koko ajan siitä että tämä toiminta on mahdollista sen takia että Neuvostoliitto oli joskus Yhdysvaltojen kilpailijana. Aina puhutaan Hjalliksen ja Jokereiden merkityksestä siinä kun jääkiekko vakiinnutti paikkansa valtakunnan ykköslajina, totta, mutta TPS:n kannattajana kehotan muistamaan että TPS kiritti. Tarvitaanko valtiota/valtioita, eivätkö yritykset voisi hoitaa kiekon maaliin? Kehotan palauttamaan mieleen kapitalismin logiikan - sen mitä kapitalismi tarkoittaa kun se ymmärretään puhtaana. Yritykset söisivät yrityksiä, jäljelle jäisi vain yksi yritys. Karmaiseva lopputulos: totalitarismi. Kaikki meni, huusi iltapäivälehden lööppi, kun pienellä paikkakunnalla oli lopetettu paperitehdas. Se oli iltapäivälehden näkemys asiasta. Mutta totta tavallaan. Ellei valtio olisi rientänyt apuun, lööppi olisi ollut totta kuin sanat, jotka ovat yhtä todellisuuden kanssa. Ja millainen valtio, millainen valtio riensi apuun? Niin, aivan toisenlainen kuin yövartijavaltio, joka voi tarjota vain kovan nyrkin. Nyt ei syntynyt raunioita vaan syntyi ehkä jo vähän vanhanaikaisen tilalle modernia. Yritykset ovat kivoja, ja kannatan sellaista markkinataloutta jota ohjaa vahva ja näkyvä käsi. Tulee mieleen olympiakomitean oma varainhankinta. Yliopistoillehan on luotu jonkinlainen vastinrahajärjestelmä, mikä toimii niin, että valtio palkitsee sen mukaan, miten hyvin yliopisto on onnistunut keräämään yksityistä rahaa. Kuulostaa järkevältä. Systeemi tosin varmaan kasvattaa kuilua suurten ja pienten yliopistojen välillä, mutta ei tämäkään ole mielestäni huono asia. Ehkä maakuntayliopistot katoavat. Olen nyt viimeisen vuoden aikana lueskellut filosofiaa joten ovat tuttuja fenomenologia, eksistentialismi ja transsendentaalikin. Lueskellut eli vasta tutustunut joten hakemusten käsittelijäksi en kelpaa. Luen usein filosofista aikakauslehteä jonka kirjoittajakunnasta iso osa on varmaankin haukannut tai haukkaa vaikkapa Suomen Akatemian rahoitusta, ja ajattelen nyt, tässä ja nyt, että on erinomaisen hyvä asia että on tällaista: on tietysti hyvä että on lehti joka ehkä saa pienesti jonkin julkisen tahon tukea, en tiedä, saako, mutta ennen muuta kiitän henkilöitä jotka kirjoittavat lehteen, ja näen että siitä että tekstit ovat mielenkiintoisia ja tuntuvat tärkeiltä pitää antaa kiitos myös esimerkiksi Suomen Akatemialle joka muiden mukana mahdollistaa sen että lahjakkaat henkilöt voivat kehittää itseään ja pitää yllä ammattitaitoaan.
×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy