Jump to content
Juoksufoorumi.fi










helmi

Jäsenet
  • Content Count

    132
  • Liittyi

  • Last visited

Community Reputation

0 Neutral
  1. helmi

    Uimarit hoi!

    Mä olen tehnyt sen huomion että avovedessä ei kramppeja tule koskaan, mutta hallissa silloin tällöin. Eli kylmä ei uppoa mun logiikkaan ja mun nilkatkin on ylilöysät. Jotain syy-yhteyttä uskoisin olevan nesteytyksessä. Aamu-uinneilla ei krampeista tarvitse kärsiä, mutta töissä juominen (ja syöminen) on mitä milloinkin ja treenit luistaa sen mukaan.
  2. Mun sydän tutkittiin muljahduksien takia sydänpolilla muutama vuosi sitten. Vaivat tulevat yleensä harjoitusmäärien nousun yhteydessä tai muuten rasituksen lisääntyessä esim.töissä ja esiintyy vain levossa. Tutkimuksen perusteella muljahdukset johtuvat matalasta leposykkeestä, jonka seurauksena tulee lisälyöntejä, mitään muuta ei onneksi löytynyt. Muljahduksiin ei kuole ja huonompi homma on olla urheilematta kuin urheilla, mutta pidän niitä merkkinä levon tarpeesta. Tutkimus toi mielenrauhan siltä osin, kyllä ne jytkeet rinnassa aika pelottavalta tuntuvat.
  3. N40-44 sarjan (lähes)varma SM mitali jää multa ottamatta. Nyrjäytin kaksi päivää sitten nilkkani kotiovella ja satutin kämmenen alastulossa niin että teippailuista tai muista KKK ja kipulääke konsteista ei toistaiseksi ole ollut apua ja joudun jättämään täyden matkan unelmani toistaiseksi ja siirtymään Triathlonkesä 2013 ketjuun. Pari viikkoa sitten oli vielä vahva luottamus kuntoon ja nyt on ihan lyöty, mutta onneksi tämä on vain urheilua ja näistä aina noustaan. Parempaa onnea ja tsemppiä muille viimeistelyyn ja kisaan! Osanoton perumisen jätän silti viimetippaan, jos vaikka joku ihmeparantuminen tapahtuisi.
  4. Myyn Blueseventyn Reaction märkäpuvun kokoa WL. Mittataulukon mukaan sopii 169-182cm ja 66-75 kg. Puku on ollut pari kesää käytössä, mutta on siisti ja ehjä. Hp. 120€ Tilasin juuri uuden samanlaisen, mutta pienemmän hintaan 290€.
  5. Tylsää on kun ei kulje. Mulla on mennyt koko talvi tuskaillessa, kun loka- marraskuulla villiinnyin liian pian flunssan jäljiltä eikä vielä joulukuullakaan sykkeet ei olleet normaalit eikä mikään aerobinen liikkuminen oikein onnistunut. Nyt alkaa taas olla uskoa että kesän tavoitteista pystyy jopa nauttia. Mutta omiin "kun ei kulje" vaivoihin on pari kertaa löytynyt selitys tipahtaneesta hemoglobiinista, yleensä joulu-tammikuulla, tai lihasjumeista, jotka tekee yliliikuvaan rankaan vähän niin kuin käsijarrun joko ylä- ja/tai alaselkään. Siihen on auttanut hieronta. Tsemppiä!
  6. helmi

    Triathlonkesä 2012

    Jopas on juhlat, ennen Juhannusta puolimatkan kisa! Pitää alkaa sijoittaa Sastamalaa Suomen kartalle, josko olis saatavilla.
  7. Pähkäilin samaa aikani ja ratkaisin asian liittymällä naapurikaupungin seuraan. Hinta ei kuitenkaan ole paha vaikkei eduista pääsekään nauttimaan kuin ehkä viikonloppuisin. Yritin ylipuhua yhtä paikallista seuraa, mutta hinta oli heille liian kova parin harrastajan takia ja oman seuran pyörittämiseen ei vaan aika ja mielenkiinto riitä. Eniten kuitenkin seuralta kaipaisi tietoa ja kokemusta välineistä ja harjoittelusta ym, mutta onhan siinäkin viehätyksensä että opettelee ja ottaa itse selvää.
  8. Parin viikon flunssassa kitumisen jälkeen olen niin iloinen, että pääsen starttiviivalle, etten maaliviivaa jaksa murehtia. Eilen päätin lyhentää matkaa yhteen kierrokseen, mutta pakkasin reppuun eväät kahteen, että eiköhän sitä sillä mennä. Keventely ja tankkaus on ainakin tehty huolella. Sää näyttäisi olevan yhtä hyvä kuin aiemminkin. Edellisillä kerroilla on saanut eka kierroksella tuskailla liikojen varusteiden kanssa, hanskat ja takki jää heti kyydistä tai sit takin alle lyhyt paita jos tuulee vielä kovin. Se avaruuslakana on pieni vaiva kantaa mukana. Jos jostain syystä menee kävelyksi tai seisoskeluksi, niin hikisenä tulee pian tosi kylmä. Hauskaa ruskaretkeä kaikille! (Tuuli taisi kyllä viedä ruskat mennessään.)
  9. Nyt pitäisi suunnata katse kohti Kolin vaaroja. Juoksukilsoja on tälle kesälle melko vähän mutta eiköhän tästä jokinlaiseen kuntoon ehdi, on kuitenkin muutama viikko aikaa juosta metsässä. Mieli tekisi aloittaa lihaskuntoharjoittelu jo nyt eikä vasta Kolin keikan jälkeen. Minkä tyyppistä punttitreeniä jaloille olisi viisasta tässä vaiheessa tehdä vai tyydynkö mäkitreeniin juosten ja fillarilla ja keskityn salilla ylävartaloon? Tiedän kyllä mitä Kolilla on odotettavissa ja uskon että nykyisellä voimatasolla ja peruskunnolla siitä selviän, mutten haluaisi väärällä punttitreenillä jumittaa jalkoja turhaan. Viimevuonna olin Kolin jälkeen niin väsynyt kaikenlaisiin suunnitelmiin, etten saanut loppuvuonna tavan hölkkää kummempaa aikaiseksi. Jos nyt aloittaisi aiemmin, niin on helpompi jatkaa, ehkä.
  10. Henkilökohtaisesti lisenssin hankkimisen hankaluus on suurin syy miksi osallistun kisassa kuntosarjaan, tosin Hämeenlinnassa ja Nokialla ei muuta ollutkaan tarjolla puolimatkalla. Ihan hiljattain minulle selvisi ettei lisenssi edellytäkään seuraan kuulumista, se madaltaa kyllä kynnystä ensi vuodelle. Minun mielestäni kilpailuissa riittää että opasteet on selkeät niin reitillä kuin huollossa, ilmoittautuminen, ajanotto ja tulospalvelu toimii ja huolto pelaa. Kaikki ylimääräiset paidat, mitalit, mainoskamakassit lähinnä ärsyttää ja nostaa osallistumismaksua ihan turhaan. Muutenkin Nokian ja Hämeenlinnan kisoissa on ollut mukava tunnelma osin ehkä juuri pienen osallistujamäärän vuoksi.
  11. Kiitos munkin puolesta järjestävälle seuralle. Mun makuun kaikki meni varsin sujuvasti. En eksynyt eikä tullut vilu taikka nälkä, matkaakin oli mulle ihan riittävästi puolimatkalla. Paitaa, mitalia tms en ole vailla kunhan osallistumismaksut pysyy kohtuullisina. Kuluja tulee kuitenkin matkoista ja yöpymisistä niin on ainakin siltä osin matalampi kynnys lähteä kisaamaan. Kisaan lähdin heikohkon valmistautumisen/ kunnon takia fiiliksellä "teen parhaani ja katson mihin se riittää". Uinnissa fiilis oli kuin aamu-uinnilla lammella ja sain muistutella itselleni, että ollaan kisassa ja jonkinlaista sykettä voisi pitää yllä. Pyörällä meni 20km toipuessa vaihtojärkytyksestä ja jalat aika hapoilla. Kaikenlaista valmennusoppia pyöri mielessä kunnes meno alkoi maistua, hyytyäkseen taas. Onneksi reitti tuntui raskaalta muistakin niin voin hieman lievitää henkistä kuritusta, vaikka ei mäkien pitäis noin hyydyttää. Ehkä mulla loppui kunnon lisäksi myös fiilis, vaikka sitä nosti yllättävä kannustus kanssakilpailijoilta. Kerran meinasin pudota tieltä, kun joku karjaisi tsemppiä juuri kesken neuvottelun itseni kanssa vauhdinpidosta. Tämä on aika mainio tapa, kun ei ole muuta yleisöä niin kannustetaan toisiamme ..ja hetken tie on kevyt kaksin kulkea. Juoksuvaihdossa kuuluttaja helpotti matkaani kehumalla pyöräosuuttaani erinomaiseksi (vaikka itse pidin sitä surkeana) ja fiilis korkealla juoksulle. Yllättävän hyvä juoksu, kiitos taas mukana taivaltaneille kannustuksesta, vaikka viimeisen käännöksen jälkeen kävin tiukkaa neuvottelua itseni kanssa vauhdin pidosta ja tulevaisuudesta, tätä ei enää ikinä, kunnes maalissa sykkeen tasaannuttua katse on jo ensi kesässä. Eli kun kunto puuttuu niin fiilikselläkin pärjää jollakin tasolla. Kynttilän käryttäminen molemmista päistä jatkui sitten heti maanantai aamuna.
  12. "Tahdon nähdä tulen jonka savua jo haistelen Elämä soi korvissa, tuoksuu tuulessa Olen tulessa. " niin kuin laulussa sanotaan eli olen kuitenkin mukana puolimatkalla kokeilemassa miten se kynttilä käryää molemmista päistä. Tavoitteet luodaan sitten matkalla. Tärkeintä on olla mukana. .. ja kun saan kisanumeron niin unohdan tämän.
  13. Ai hitto, kun alkoi kuumottaa. Vannotin jo että tämä vuosi jää väliin kun pää savuaa työasioissa eikä viittis enää kynttilää toisesta päästä käryttää. Suunnittelin urheilevani ihan fiilis pohjalla tämän suven. Osaiskohan sitä kisatakin ihan vaan fiiliksellä, ilman sitä henkistä ruoskaa joka viuhahtaa kun ilmo on sisällä, kisassa kaverit painaa ohi ja muistaa jokaisen treenin missä antoi periksi?
×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy