Tamrano

Hyvä! Onneksi olkoon! Tuo vauhdin valinta onkin yksi tärkeimmistä jutuista juoksua suunnitellessa ja olet onnistunut siinä täydellisesti.

Hyvä Birbe! Rauhallisesti alussa, niin varmasti hyvin menee. Jännityksellä raporttia odotellen...

Tänään Palokkajärven (JKL) rantaa mennessäni tuli vastaan vanhempi pariskunta ulkoiluttamassa koiraansa. Juuri kun pääsin kohdalle, huusi mies että :" Mitä sinäkin siinä vielä juokset!" Minä siihen että "Mitäpä tässä...", ei enempää haluttanut jäädä kommentoimaan:running:. Loppu lenkin ajan sitten mietinkin tuota. Siis, oliko ollut jo liian monta juoksijaa ennen minua, vai että siis olisiko minun pitänyt lopettaa juokseminen jo aikoja sitten, vai ehkä hän halusikin vain tietää, miksi yleensä juostaan... Ehkäpä tuo oli kuitenkin se herttainen suomalaiskansallinen tapa kannustaa toisiamme; hyvä hyvä... Olisikin ehkä pitänyt vastata siihen, että "Vieläkö se tuo teidänkin rakki on hengissä":tongue:. No, hauska sattumus joka tapauksessa.

Spiros lienee keskeyttänyt...

Leppoisat on tunnelmat... http://www.spartathlon.gr/_gallery/gallery_8_1285328996.jpg

Kyllähän tuon taas huomasi, kun olin useampi kuukausi käytännössä kokonaan juoksematta. Ei kulje henki ja maha painaa kuin mikäkin! Mutta nöyrästi ulkoilemalla löytyy pikkuhiljaa askellus ja homma alkaa toimia. Myös asettamalla jonkin tavoitteen voi motivoida itseään lenkille. Varaa vaikka matka Tukholman-maralle tms...

Onpas loistava ketju! En ota kantaa itse kysymykseen. Ihan siitä syystä, ensin pitäisi määritellä usko, uskonto ja juokseminen. Jokainen noista tarvitsisi oman keskustelunsa ensin... (Mielestäni kosmologiakin tieteenä alkaa muistuttaa uskontoa, kun mennään riittävän pitkälle - ei sieltäkään olevaisuuden mysteeriin lopullista vastausta ole saatavilla, ainakaan vielä) Mutta kyllähän se hurmioituminen on mahdollista monella eri tavalla. Niitä ei tarvinne laittaa paremmuusjärjestykseen?

Juhannuksena vietti joukkio nuoria hulttioita bussipysäkillä aikaa kaljakassien kanssa jo kohtalaisen päihtyneenä, kun ohi juostessani eräs huusi, että "Paljonko on jäljellä?". Koska en ollut vielä ihan uuvuksissa, älysin heittää takaisin "Ei paljoa, mites itelläs?". Kaveri kurkkasi kaljakassiinsa, laski tölkit ja huusi vakavan näköisenä "Aika vähän on!" :smiley:

Poikkean nyt aiheesta hieman tuohon alkuperäiseen vetoomukseen, mutta itse olen kaivannut syyskeleillä päähinettä, missä olisi sekä suojaa korville että olisi lippa. Kakkulapäisenä ihmisenä sadekelillä olen laittanut sekä aluspäähineen että lippiksen. Ratkaisusta ei irtoa yleensä paljoa tyylipisteitä...

Kirjastoissakin on paljon hyvää luettavaa tästäkin aiheesta. Juoksun jälkeisestä tarjonnasta vinkkaan (vaikkei sitä edes kysytä!) että jos on tarjolla esim. hapokasta omenajuomaa tai muuta limua, niin voi olla parempi ryystää se vähän myöhemmin illalla...

Ei tartte välttämättä, mutta kyllä siellä on ihan riittävästi tarjolla, jos jano rupeaa vaivaamaan. Kahden tunnin vauhdissa kerkiää kyllä pysähtymään kupillisille välillä. Sepä onkin kovin henkilökohtaista se, että kumpaa "riskiä" koittaa välttää enemmän, janoa vai kusihätää...:conf:

Juoksupäivänä reilu hiilaripitoinen aamiainen, kaurapuuroa tms., itse tykkään lähteä melko tyhjällä mahalla liikenteeseen. Litra tai pari juomista päivän mittaan, esim kivennäisvettä. Juominen kannattaa kuitenkin lopettaa pari-kolme tuntia ennen lähtöä, jottei tarvitse juoksennella pusikoita pitkin... Juomista on kyllä reippaasti tarjolla matkan varrella. Nyt vaan sitten rennosti lähtöä odotellessa, liialla riehumisella voi enää vaan tyriä koko homman. Ja muista myös nauttia tunnelmasta sitten juoksennellessa!

Tosiaan vaikea sanoa näkemättä. Kuitenkin yleisiä ohjeita juoksuasennon korjaamiseksi on esim. seuraavia: katse horisontiin, ei kengän kärkiin. Lyhyt ja tiheä askellus siten, että jalka osuu maahan suoraan juoksijan alla ja siitä rullaa. Lantio eteen, jottei asento ole kumara. Kengissäkin on eroja rullaavuuden osalta.

Jos ei halua tankkausjuomien kanssa pelata, niin pastaa ja muuta hiilihydraattipitoista evästä naamariin vähän reilummin muutamana päivänä ennen juoksua. Juostessa sitten kannattaa nautiskella järjestäjän tarjoamaa energiajuomaa. Itse yleensä juoksupäivän aamuna syön tuhdisti kaurapuuroa ja sitten fiiliksen mukaan kahvia ja ehkä leipää vielä lisäksi. Itse en tykkää syödä kovin paljon ennen lähtöä, jälkeenpäin voi sitten syöpötellä. Pari tuntia ennen lähtöä banaania tms. Pyrin myös juomaan reilusti esim kivennäisvettä, mutta pari tuntia ennen lähtöä kannattaa lopettaa, jotta kerkiää vielä ennen lähtöä käydä tyhjentämässä ylimääräiset. Itse olen kerran juossut HCR:n ja siellä metsäosuudella meinasi syke karkailla, kun jostain syystä innostuin rempomaan ja siellä on jonkin verran korkeusvaihteluita. Ja tosiaan, onnea ekalle puolikkaalle minultakin! Muista myös nauttia tunnelmasta.

Finlandia maratonin puolikas on helppo. Tasaista reittiä järvenrantaa pitkin yksi ainoa nousu. Tuuli on ainoa mikä saattaa tuntua, jos sitä on, mutta silloin kannattaa peesata.