Jump to content
Juoksufoorumi.fi



SamuelS

Jäsenet
  • Content Count

    1 015
  • Liittyi

  • Last visited

Community Reputation

10 Good

About SamuelS

  • Syntymäpäivä 01.12.1981

Converted

  • Coopperi
    3200 m (harjoituslenkillä välitulos)
  • 10km
    39:09
  • Puolimaraton
    1:29:11 (maratonin ensimmäinen puolikas Berliinissä)
  • Maraton
    3:04:30
  • Tavoite
    SUL:n C-rajat pitkillä matkoilla (3000 m - maraton)

Recent Profile Visitors

The recent visitors block is disabled and is not being shown to other users.

  1. Todennäköisesti sinulla on hyvät vauhtireservit, jos 10 x 1000 m sujuu helposti. Riippuu tietysti palautusajoista vetojen välissä. Tuo 5 x 2 km olisi tarkoitus vetää noin kympin kisavauhtia eli varmaankin 4:00-4:05 / km, jos puolimaraton tavoite on realistinen.
  2. Ohjelmasta puuttuvat pitkät lenkit eli ehdotan, että teet myös yli 21 km lenkkejä jopa 30 km asti. Nuo 21 km lenkit, josta osa tavoitevauhtia, voi säästää aivan viimesille viikoille. Toinen asia, mikä puuttuu on lepoviikot eli todennököisesti ohjelman loppupuolella et jaksa tehdä aiottuja harjoituksia, ellet lisää yhtä tai kahta kevyttä viikkoa väliin. Kolmas asia on, että 10 x 1000 m on aivan sikakova harjoitus, ja todennäköisesti 5 x 2 km hiukan löysemmillä vauhdeilla sopisi paremmin puolikkaalle.
  3. Minäkin ilmoittaudun tähän ketjuun. Olen siis tuon 40 min rajan jo rikkonut, mutta nykykunto on jotain muuta. Siksi tavoite on taas päästä kolmosella alkaviin aikoihin. Ensimmäinen testijuoksu on Aalto-kymppi / Espoon Rantakymppi.
  4. Teini-ikäisenä tuli juostua lyhyitä lenkkejä ennen koulun kuntotestejä pari kertaa, mutta sitten harrastus lopahti, koska juoksin liian kovaa, ja se tuntui liian pahalta, jotta sitä olisi jaksanut jatkaa. Lähes harjoittelematta kuitenkin sijoituin yleensä kärkipäähän noissa testeissä. Eli ruumiinrakenteeni on sopiva kestävyysjuoksuun. Sitten, kun olin noin 25-vuotias, kaveri alkoi pyytää lenkille seuraksi silloin tällöin, koska hän ilmeisesti halusi laihduttaa. Huomasin, että kun juoksen riittävän hitaasti, niin jaksan vaikka kuinka pitkälle. Kun ensimmäisen kerran juoksin yli 10 km, tuli sellainen olo, että haluaisin yrittää maratonia joku päivä. Seurasin HCM:ää katsojana, ja huomasin, että siellä on ihan tavallisia taapertajia mukana. Niinpä otin tavoitteeksi seuraavan vuoden HCM:n. Pian juoksin jo helposti 20 km lenkkejä. Suunnitelmat muuttuivat, kun eräs toinen kaveri kuuli sunnitelmastani juosta maraton. Hän nimittäin halusi mukaan, mutta suunnitteli juoksevansa jo Tukholmassa eli yli kaksi kuukautta aikaisemmin kuin olin suunnitellut. Muutaman mutkan kautta päädyin sitten lopulta juoksemaan neljä maratonia tuona vuonna. Sen jälkeen identifioiduin jo juoksijaksi.
  5. Suosittelen myös kilometri kerrallaan ajattelua. Ja sitten, jos löytyy joku samaa vauhtia juokseva ihminen, niin se auttaa. Ensimmäisellä maratonillani juostiin vuorotellen toisiamme ohitellen yhden miehen kanssa 37 km:stä eteenpäin. En tuntenut häntä, enkä nähnyt häntä enää koskaan sen jälkeen, mutta tuosta oli suuri apu.
  6. Luin nyt tuon toisen ketjun kommentit, ja yksi asia tuli mieleen. Huiput juoksevat pk:ta hyvinkin 100+ km / viikko, jolloin palautuminen on todella hyvällä tasolla. Tällöin suurin osa harjoittelusta on hyvin kevyttä, ja kovat harjoitukset pystytään tekemään kovaa. Toisaalta, minulta löytyy kirjahyllystä myös Janne Holménin kirja Kilpajuoksu, jonka mukaan hän juoksi omat "pk-lenkkinsä" 3:45 / km vauhtia. Kun maratonvauhti Jannella on noin 3:05 / km ja kympin vauhti noin 2:50 / km, ei tuohon väliin jää hirveästi liikkumavaraa. Esimerkkeinä hänen harjoittelustaan mainittakoon 7 viikkoa ennen Osakan MM-kisoja määräviikolla (200+ km / vk) 30 km 3:06 / km vauhtia tiistaina ja 45 km 3:45 / km sunnuntaina. Eli siis puolitoista tuntia maratonvauhtista ja vajaa kolmen tunnin pitkis. Tämä nyt ei kyllä osu tuohon Jannen omaan sääntöön. Ehkä hän kuitenkin sitten perusviikolla on juossut 3:20-3:30 / km pitkiksiä? En tiedä, kun ei ole harjoituspäiväkirjoista tiedossa kuin yksittäisiä viikkoja. Toisenlaisiakin valmennusfilosofioita löytyy. Suomalaisista huipuista olen seurannut mm. Miika Takalan (maraton 2:21:34, kymppi 30:11,83) harjoittelua hänen blogistaan ja saanut käsityksen, että hän juoksee pitkät lenkit noin 5 min / km vauhtia eli todella hiljaa omaan tasoonsa nähden.
  7. Toteutunut maratonvauhti on 4:23 / km. Yritetty on nyt muutaman kerran 4:15 / km. 10-15 km kovat juoksen siis hiukan kovempaa kuin maratonvauhti eli 4:10 / km.
  8. Uusimmassa Juoksija-lehdessä (7/2011, s. 32, 33) Janne Holmén antaa ohjeita pitkälle lenkille. Hänen mielestään hitaasta pitkästä lenkistä on hyötyä vain aloittelijoille. Sen sijaan hän suosittelee rauhallisen aloituksen jälkeen juoksemaan lenkin suhteellisen reipasta vauhtia, jossa väsymys iskee kuitenkin vasta 20 km:n jälkeen. Ohjeelliseksi vauhdiksi hän antaa 20-30 s / km hitaampaa kuin 10-15 km kovat lenkit. Mietin, mitä tämä omalla kohdallani tarkoittaisi. Minulla 10-15 km kova lenkki on sujunut noin 4:10 / km vauhtia. Tämä tarkoittaisi pitkälle lenkille 4:30-4:40 / km vauhtia, mikä tuntuu aika hurjalta. 5 min / km vauhtia on tullut joskus juostua, ja ennen maratonia ehkä keskiarvoisesti vähän kovempaa, kun lopussa on ollut pätkä maratonvauhtia. Mutta jos tuosta pitäisi vielä selvästi kiristää, niin en tiedä, miten onnistuisi. Jokainen voi laskeskella noita vauhteja omista lähtökohdistaan. Pitkä lenkki olisi siis selvästi kova harjoitus. Siitä palautuminen veisi aikaa. Holmén toisaalta kirjoittaa myös, että kerran viikossa pitkän lenkin juokseminen ei välttämättä ole optimaalista. Hänen mukaansa esimerkiksi 10 päivän rytmitys saattaa olla monelle parempi. Tästä täytyy olla samaa mieltä. Mitä ajatuksia Holménin neuvot herättävät teissä?
  9. Näytä sattuu aina välillä. Kyllä olen itsekin puuskuttanut joskus 6 min / km vauhdissa, kun alla on 3:30 / km vetoja. Tavallaan tämä on vielä nolompaa, jos on juuri ohittanut jonkun. Tämä äsken ohitettu sitten painaa ohi palautushölkässä ajatellen: "Oli tuonkin pakko ohi päästä, mutta eipähän jaksanut pitkälle."
  10. Helsingin sanomat uutisoi tutkimuksesta, jonka mukaan suklaan syönti antaa samat terveysvaikutukset kuin liikunta: http://www.hs.fi/ruoka/artikkeli/Tutkimus+Tummalla+suklaalla+samoja+vaikutuksia+kuin+liikunnalla/1135269359718 Suklaan syönti yhdistettynä liikuntaan on vielä parempi yhdistelmä. Nyt vaan kaikki syömään suklaadopingia, niin ennätykset paukkuu! P.S. Kokeet tehtiin hiirillä, joten varmuutta suklaan toimimisesta ihmisiin ei vielä ole.
  11. Yleensä juoksen lenkit omaa vauhtiani, mutta pari kertaa on osunut sellainen tilanne kohdalle, jossa ollaan juostu toisen lenkkeilijän kanssa kilpaa. Tällaiseen lähden mukaan vain, jos se sopii harjoituksen luonteeseen. Keskuspuistossa kerran Laaksoon päin tultaessa joku iskeytyi kantaani vk-lenkin lopussa. Pidin vauhdin sen verran kovana, että ohi ei tultu. Koska lopetimme molemmat samaan paikkaan, perässä tullut kiitti vetoavusta. Toinen tapaus sattui pitkiksellä Malmin lentokentän vieressä, kun jotain 29 km oli takana ja minä juoksin kisavauhtista loppua noin 4:15-4:20 / km vauhtia. Siinä sitten saavutin toisen lenkkeilijän, joka ei meinannut päästää ohi, vaan kiihdytti vauhtia. Ajattelin, että otetaanpa miehestä mittaa, ja nostin vauhdin noin 4:00 / km tasolle. Vähän aikaa tuo toinen sitten roikkui peesissä, kunnes antoi periksi. Minulla lenkki loppui 30 km kohdalle, kuten olin suunnitellutkin. Mieli teki vielä kuittailla kisailemaan lähteneelle jotain tyyliin: "Harmi, ettei päästy ottamaan pitempää kisaa, kun tänään oli ohjelmassa vain kolmekymppinen." Tuo jäi sitten kuitenkin onneksi sanomatta.
  12. Kuten jo tuossa aiemmin todettiinkin, painon lisäämisen vaikutusta hapenkulutukseen on tutkittu. Kaivoin Lore of Runningin esiin, koska siitä löytyi viitteitä noihin tutkimuksiin. Eli siis torsoon kiinnitettynä 4 kg lisäpaino lisää hapenkulutusta vain noin 2,5 % (Cureton, Sparling, Evans, Johnson, Kong, Purvis, "Effect of experimental alterations in excess weight on aerobic capacity and distance running performance", Medicine and Science in Sports 10, 194-199, 1978). Vastaavasti reiteen kiinnitettynä 0,5 kg paino lisää hapenkulutusta 3,5 % ja 0,5 kg jalkaterään kiinnitettynä 7,2 % (Martin, "Mechanical and physiological responses to lower extremity loading during running", Medicine and Science in Sports and Exercise 17, 427-433, 1985). Muitakin tutkimuksia mainitaan ja konsensus näytää olevan, että jokainen 100 g painon lisäys jalkineessa tuo lisää hapenkulutusta noin 1 %. Lisäys on sama miehillä ja naisilla. Tästä nyt voi sitten yrittää pohtia kengän painon vaikutusta kysymyksessä mainittuihin matkoihin. Lyhyillä matkoilla hapenkulutus on varmasti hyvin keskeisessä roolissa, mutta ei ole varmaa, että muutos hapenkulutuksessa siirtyy suoraan juoksuaikaan (tai matkaan Cooperissa). Tästä voinee kuitenkin vetää ylärajan tai suuruusluokka-arvion muutokselle. Eli esim. 3000 m Cooperissa 100 g painon pudotuksen vaikutus on noin 1 % eli 30 m. Tai 40 minuutin kympin juoksijalla tuo 1 % on 24 s. Muut kengän ominaisuudet toki myös vaikuttavat suoritukseen. Kenkä, joka sopii hyvin omaan jalkaan ja juoksutyyliin, lienee hyvä valinta.
  13. Varmaan ihan hyvä vitosen treeni, varsinkin, jos vastaavanlaisia harjoitteita tekee rutiininomaisesti. Lyhyille matkoille ei tarvitse kevennellä niin paljoa, joten kisaviikolla tehtynä tuollainen lienee ihan ok.
  14. No niin. Nyt juhlitaan tuhannetta viestiä tällä foorumilla. Täytyy siksi kirjoittaa tähänkin ketjuun jotain.
  15. Ihan jännä juttu. On kyllä epäilyttävän hyvin tuotteistettu. Sivuilta löytyi viittauksia tieteellisiin julkaisuihinkin, mutta en ollut vakuuttunut niiden pätevyydestä kyseisen seoksen toimivuuteen ihmisillä. Lisäksi pari ensimmäistä viitettä näytti tekaistuilta. Pitäisi varmaan tutkia asiaa tarkemmin.
×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy