Jump to content
Juoksufoorumi.fi



Morchen

Jäsenet
  • Content Count

    270
  • Liittyi

  • Last visited

  • Days Won

    9

Morchen last won the day on May 5 2018

Morchen had the most liked content!

Community Reputation

518 Excellent

About Morchen

  • Syntymäpäivä 09.01.1982

Converted

  • 10km
    35:13
  • Puolimaraton
    1:18:01
  • Maraton
    2:41:49
  • Tavoite
    UTTF:n voitto

Recent Profile Visitors

1 220 profile views
  1. Oma sepustukseni puolikkaasta 160:stä löytyy täältä. Voi olla, että nyt iskee forumtauko.
  2. Tässä analyysiä pari päivää Karhunkierroksen 160 kilometrin keskeytyksen jälkeen. Lähtökohdat kisaan: Lähtökohdat olivat kaksijakoiset. Kuuden kuukauden treenijakso oli sujunut suunnitelmien mukaan huolimatta lukuisista työmatkoista ja työstressistäkin. Sipoonkorvella tuli voitto nousujohteisella juoksulla ilman että kaikki oli pelissä. Bodomilla juoksin myös erinomaisesti yhdeksännelle sijalla, nyt all-in vedolla. Toisaalta sitten jo huhtikuun alkupuolelta oli ollut vaaranmerkkejä, kun sykkeet alkoivat nousta kevyemmilläkin treeneillä. Myös yöunet olivat usein heikkoja ja jouduin turvautumaan nukahtamislääkkeisiin. Bodomin jälkeen nämä murheet sitten lisääntyivät, aloin ottaa enemmän stressiä ja nukkua yhä huonommin. Viimeiseksi pariksi viikoksi sykemittari lensi kaapin pohjalle ja hölkkäsin vain erittäin keveästi. Öisin nukuin jotenkuten kemikaalien avulla. Nyt jälkikäteen tätä kirjoittaessa tuntuu typerältä, että edes lähdin tälle reissulle. Startista Konttaiselle: Huolimatta epävarmoista lähtökohdista päätin jahtaamaan tavoitetta, jonka olin asettanut top kolmoseen. Alusta asti mietin sijoituksia ja vedin varmasti liian kovaa päivän kuntoon verrattuna. Laskut tulin alas aika aggressiivisesti, mikä ei välttämättä ollut kovin fiksua reisilihasten kestävyyden suhteen. Juoksin itsekseni ehkä sijalla neljä. Konttainen – Basecamp: Edelleen jatkoin sijoituksien miettimistä. Jotenkin onnistuin myös lipeämään energiasuunnitelmastani ja taisin vetää smoothie-geelini liian nopeaan tahtiin. Jaakko Eskelinen pyyhkäisi ohi heti Konttaisen jälkeen. Vauhtiero oli niin selkeä, että siihen en sentään lähtenyt mukaan. Vähän ajan päästä meillä oli viiden juoksijan ryhmä kasassa kai sijoilla 3-7. Ryhmä alkoi hieman venyä ja uskottelin itselleni juoksevani omaa vauhtiani siinä letkan keskivaiheilla. Basecamp – Oulanka: Basecampin huollossa jäin hieman jälkeen, mutta juoksin Juha Jumiskon ja Heikki Siivarin kiinni ja jatkoimme kolmisin. Taisin jatkaa energian liian nopeaa nauttimista ja kohta oli maha täynnä ja reppu tyhjä. Juhalle tuli jokin viivytys tai ongelma ja minä ja Heikki jatkoimme kaksistaan. Väsymys alkoi selvästi painaa, kun kompuroin jatkuvasti ja kaaduin kolmasti. Heikki jakeli erinomaisia vinkkejä polku-ultralle. Harmikseni olin vain jo ehtinyt rikkoa niistä useimpia. Oulangan huolto ei tuntunut tulevan vastaan ollenkaan, ja askelta siivitti lähinnä valheellinen tieto että perillä olisi tarjolla kokista. Oulanka – Hautajärvi: Oulangan huollossa yritin hätäisesti vetää vihreitä kuulia ja suklaata. Suklaata jauhoin kävellessäni huollon jälkeen ja kohta iski aivan järkyttävän paha olo. Se vähäinen energia mitä olin saanut nautittua tuli ulos siihen pohjoispohjanmaalaiselle maantielle. Teki mieli kääntyä takaisin ja keskeyttää, mutta en halunnut kuunnella Validon kommentteja huoltopaikalla ja päätin jatkaa Hautajärvelle. Ennen juoksun yrittämistä soitin kuitenkin kotiin ja lauloin paljononneavaan neljävuotiaalle pojalleni. Matkalla Hautajärvelle ohittelimme vuorotellen Ismo Eskelisen kanssa toisiamme. Vuorotellen myös oksentelimme. Yllättäen hitaasta vauhdista huolimatta Juhan selkä tuli vastaan ja Juhallakin tuntui olevan samaa vaivaa. Matka Hautajärvelle ei tuntunut loppuvan ollenkaan ja loppumatkasta kävelypätkät helpoillakin poluilla pitenivät. Juoksu hengästytti eikä energiaa ollut yhtään. Keskeytyspäätös varmistui ehkä 10 kilometriä ennen Hautajärveä, kun aloin miettimään millaiset seuraukset jatkamisella voisi olla. Motivaatiota jatkaa ei ollut myöskään siksi, että olin asettanut tavoitteen liian korkealle ja pelkkä keskeytyksen välttäminen ei ollut tarpeeksi innostamaan kärsimyksen merkittävää pitkittämistä. Ammennettu oppi: Tämä reissu ja sitä edeltävä puoli vuotta opetti todella paljon. Treenaaminen ja ohjelman seuraaminen ei saa olla orjallista. Ehkä typerimpänä esimerkkinä vedin myöhään loppuillasta mattolenkin Singaporen lentokentällä välilaskun aikana, jotta saisin kilometrit kasaan. Pitää hellittää, kun alkaa olla varoitusmerkkejä ilmassa. Tavoitteet voi asettaa korkealle, mutta realismia niissä pitäisi olla. Aloittelijana ei kannata kurotella kuuta taivaalta, koska tavoitteista liian paljon jääminen syö motivaatiota. Voi olla, että opin senkin, että satamailinen ei toistaiseksi ole se houkuttelevin matka. Tykkään juosta kilpaa muita vastaan, mutta satamailisella sitä ei kannata tehdä. Jos joskus tuollaiselle matkalle lähden, niin sitten pitää ottaa rauhassa ja vaikka kävellä tunti jos energia ei tunnu uppoavan. Tästä eteenpäin: Tärkeintä olisi nyt löytää ilo liikkumiseen uudestaan. Stressiä pitää saada vähennettyä ja treenaaminen voi jatkua vasta kun mies on kunnossa. Yöllä pitää pystyä nukkumaan ilman säännöllistä kemikaaliannosta. Tässä on nyt hyvä mahdollisuus hoitaa pää kuntoon kesäloman aikana ja syksyllä odottaakin uusi työtehtävä, jossa matkustelu ja myös stressaava vastuu on vähäisempää. Ultrille en ole lähdössä, mutta Buff Trail Touria saatan kiertää jos saan itseni kuntoon. Jos ollaan puolikuntoisia, niin sitten jätetään väliin tai lähdetään retkeilyasenteella.
  3. Ehkä jossain vaiheessa on raporttia tulossa. Nyt on aika tyhjä olo. Seuraava projekti on lopettaa stressaaninen, nukkua öisin ja löytää liikunnan riemu. Olen vetänyt nyt liian pitkää rajalla tai yli, ei ole ollut kestävää menoa.
  4. Minne 55:n liveväliajat on piilotettu?
  5. @liukasluikku2 kaatui heti alussa ja matka meinasi jäädä kesken sormen murtuman(?) takia. Sai sormen pakettiin ja jatkaa sinnikkäästi. Oli erittäin hyvävoimaisen oloinen puolimatkassa.
  6. Myös Virtanen laattasi pari kertaa.
  7. Nyt näyttää vahvasti siltä, että selviän lähtöviivalle. Maaliviiva on sitten ihan toinen juttu. Viime viikkojen vaikeudet takaavat sen, että voin lähteä matkaan ilman suurempia odotuksia. Tavoitteena on maaliinpääsy ehjällä suorituksella. Tulos tulee siinä sitten sivussa. Kovia ja kokeneita kavereita on kyllä viivalla, ensikertalaisena ei voi kuin kunnioittaa näitä tekijämiehiä ja -naisia.
  8. Onko Rukalla jo hyttysiä? Tänään Turussa päiväkodin kevätjuhlametsäretkellä keräsin ainakin kymmenen pistosta puolessa tunnissa.
  9. Meni viikonloppuna tuo kokopäivän sykekäyrien ja stressikäyrien seuranta kyllä täysin yli. Kello lensi nyt nurkkaan. Fiiliksen perusteella mennään viimeiset päivät ja hyvin kevyttä on tekeminen. Eilen pyöräilin joku kaksikymmentä kilometriä ja tänään juoksin kympin. Kello ei ollut mukana. Voi olla, etten tännekään kirjottele mitään ennen kisaa, mutta lupaamaan en mene.
  10. Ehkä tosiaan pitäisi heittää mittari seinään. Tänään kävin juoksemassa Turku trail cupissa. Tarkoitus oli vetää 13 km, mutta päätin kesken juoksun siirtyä 7 km sarjaan. Sama sykeongelma oli taas. Alussa jo sain sykkeet vaatimattomassa vauhdissa anakynnykselle ja pienissäkin mäissä reilusti yli. Keskisykkeet 163, jonka pitäisi itselläni tarkoittaa jo aika lähellä maksimivetoa. Mutta Bodomissa juoksin noilla sykkeillä tunnin ja 40 minuuttia ja Sipoonkorvessa peräti kaksi tuntia ja vartin. Eikä ollut siellä edes maksimiveto. Olotila oli sykelukemia jonkin verran parempi, mutta ei ihan normaali. Vauhti verrattuna muihin aika kehnoa. Juuri ennen maalia tuossa puolen tunnin kohdalla olo alkoi vähän paranemaan. Eli jälleen sama juttu kuin muissa kisoissa. Olisin varmaan suht' helpolla pitänyt toisen kierroksen samaa vauhtia, mutta tuo olisi voinut olla riski, kun tässä nyt selkeästi jonkinlaista ylirasitusta on. Olin myös unohtanut sukat kotiin, ja maastokengät hiersivät sen verran paljon että siinä oli toinen hyvä syy heittää pyyhe kehään. Tällä hetkellä on kyllä aika hyvä tilanne stressin suhteen. Töissä sitä on erittäin vähän ja perheen kanssa sen verran mitä 4- ja 5-vuotias tappeluillaan aiheuttavat. Uni on tullut ilman nukahtamislääkkeitä. Kisakaan ei stressaa - paitsi ajatus siitä, jos olen onnistunut hölmöilemään itseni ylikuntoon juuri ennen tavoitetta. Sykevyö tekisi mieli kyllä ottaa mukaan. Sykkeitä ei olisi tarkoitus katsella yhtään, mutta dataa olisi kiva saada jälkianalyyseihin. Toisaalta DV:llä on kyllä erinomainen pointti turhasta häiriöstä.
  11. Tulee myöhässä kommentti, mutta sanoisin että treenimäärä on ihan riittävä tuolle kasikymppiselle. Siitä palautumiseen kyllä voi mennä jonkin aikaa, joten jos syksyllä on jokin toinen juoksutavoite niin 53 km voisi olla nyt paikallaan. Mutta muussa tapauksessa lähtisin kasikymppiselle, jos se kerran kiinnostaa. Nyt voi muuten jo seurata sään todennäköisyysennusteita, esim: https://www.foreca.fi/Finland/Kuusamo/Ruka/15vrk Vaihteluvälit ovat valtavia, mutta seuraavat päätelmät voinee jo tehdä: - Suuri sademäärä on epätodennäköinen - Yölläkään tuskin mennnään montaa astetta nollan alapuolelle Hyvältä siis näyttää!
  12. Torstai lepo, sis kevyttä pyöräilyä yhteensä vajaan tunnin verran Perjantai 8 km @ 4:42, syke 140 Ei mennyt epätavallisen korkea syke ohi välipäivän aikana. Olihan siellä lämmin (22 astetta), mutta ei se yksin tuollaista 10 lyönnin eroa selitä. Olo oli ihan OK. Kaksi viikkoa kisaan. Olisi ihan suotavaa päästä yli tästä sykehommasta, jotta pääsisi huoletta kisaan. Kevyesti täyttyy ottaa.
  13. Viikottain on ollut 100-150 km, mutta jälkiviisaana voi ehkä sanoa, että kevyet viikot eivät olleet tarpeeksi kevyitä. Ainakaan työstressin aikaan. Toisaalta, jos tästä pahempaa ylikuntoa ei tule, ja tästä toivutaan, niin ehkä treeni on ollut aika optimaalista. Noissa lyhyemmissä kisoissa meno on parantunut loppua kohden, joka on kai hyvä merkki. Tällä viikolla kilsat jäävät johonkin 50-60 kilometriin. Tänään päätin pitää kokonaan juoksuttoman päivän. Lihaskuntotreeni on siis jäänyt väliin tasan yhden kerran puolen vuoden aikana, joten siitä en ole huolissani. Tuo harmitus skipatusta treenistä oli periaatteellista.
  14. Hyvä pointti, voi vaikuttaa hiukan. Mutta kyllä tässä jotain muutakin on, kun sykkeet reagoivat niin rajusti tuollaiseen pieneenkin vaudin nostoon.
  15. Keskiviikko 10 km @ 4:19, syke 152 Hyvin nukuttu yö, rento olo ja hieno ilma - pakko sitä oli lähteä lenkille kokeilemaan miten kulkee. Päätin juosta rennon kympin sitä vauhtia kun huvittaa. Sykelukemia en vilkuillut lenkin aikana. Juoksu kulki ja olo oli hyvä. Olon perusteella arvioin, että selvästi mentiin aerobisen kynnyksen alla. Garmin kuitenkin oli eri mieltä, ja näytti taas 5-10 lyöntiä tuntumaa nopeampia sykkeitä. Lenkin loppuun vedin 400 metriä maratoneffortilla, niin syke oli kellon mukaan noussut anaerobiselle kynnykselle. Jotain outoa tässä kyllä on. Juoksu kulkee, suorituskyky on hyvä ja sykkeet tapissa. Kellon mittauksessa ei ole vikaa, siitä homma ei johdu.
×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy