Jump to content
Juoksufoorumi.fi


vasen pakki

Jäsenet
  • Content Count

    635
  • Liittyi

  • Last visited

Community Reputation

10 Good

About vasen pakki

  • Syntymäpäivä 03.11.1970

Converted

  • Coopperi
    3320 (1994)
  • 10km
    42.51 (2010 maantiellä)
  • Puolimaraton
    1.36 (2010)
  • Maraton
    3.33 (1994).
  • Tavoite
    Cooper 3321, 5K alle 19.30, 10K alle 41, 1/2 alle 1.35, maraton läpi
  1. No sattuipas kysymyksesi sopivasti kun tänään tuli pitkästä aikaa jolkoteltua piikkareilla. Ostin tosiaan nuo aiemmin ketjussa mainitsemani Beijingit vuoden 2010 keväällä, ja koko sattui melkein kuin nenä päähän. Ovat nimittäin sen verran napakat, ettei väliin mahdu edes sukkaa. Mulla on sen verran kova nahka, että yleensä kevään/alkukesän ekan käyttökerran jälkeen tulleiden rakkojen kovetuttua menee loput harvat piikkarijuoksut ilman rakkoja. Aika kultaa muistot, mutta syksyllä 2010 tullut akilles/pohjevaiva johtui todennäköisesti liian kovasta alkuinnostuksesta piikkarien käytössä. Vähän hiljaisemmalla käytöllä korkeintaan 3-5 kertaa kesässä samanlaisia vaivoja ei ole ollut. Niin, ja jos yrittäisin vastata varsinaiseen kysymykseen - en tehnyt mitään erityisiä harjoitteita ennen piikkarien käyttöä, kovaa ajoa vain. Ainakin nuo piikkarit ovat radalla todella hyvät juosta, tuntuma alustaan on erinomainen. Matkojen suhteen on tietenkin pitänyt käyttää harkintaa. En ole tainnut juosta piikkareilla juurikaan cooperia pidempiä matkoja, joita en tosin muutoinkaan radalla ole juossut. Voisi olla akillekset ja pohkeet tosi lujilla, vaikka piikkarit ovatkin pitkän matkan mallisarjaa. Cooperien lisäksi olen juossut piikkareilla lähinnä 200m, 400m ja 1000m vetoja. Tämä viimeinen kommentti kuuluisi varmaan paremmin cooper- tai jopa kaivon pohjalta-ketjuun, mutta aivan sama. Piikkarit veivät tänään (tai itse asiassa eilen) jälleen kerran yli kolmen tonnin cooperissa. Yhä vähemmän kuin menneinä vuosina, mutta ehkä seuraavalla kerralla vielä tänä syksynä vähän pidemmälle. Soolojuoksuun ilman vetoapua ja varsinkin vanhaan kunnon loppukiriin olen erittäin tyytyväinen. Vanha kunnon kaava - puoli tuntia ennen h-hetkeä viivalle - rauhallinen ja riittävän pitkä alkuverryttely lenkkareilla - lyhyet spurtit piikkareilla - pieni huili ja itse koitos toimi jälleen kuin se kuuluisa junan vessa. Eka kilsa n. 3.56, 2000 m n. 7.56 ja vaikka uskon puute meinasi tulla viimeisellä kokonaisella kierroksella vauhdin hidastuttua pahaenteisesti, niin onneksi vauhtireserviä riitti vielä 220 metrin loppukiriin. Palkintona oli voittajan olo takakaarteen alussa 12 minuutin täytyttyä. I'm back - olen selkä, eikä tämä jää tähän.
  2. Löysin Jatkoaika.comin keskustelupalstalta SaiPa:n osiosta maininnan seuraavista edustus-SaiPa:n pelaajien tuloksista samassa testissä: "30 minuutin juoksutesti oli 5.8.2013. Tässä kärkinoteeraukset: 1. Janne Tavi 7200 m 2. Jesse Mankinen 7150 m 3. Lauri Taipalus 7140 m 4. Roope Hämäläinen 7120 m " Noiden perusteella pojan tulos vaikuttaa todella kovalta. 30 minuutin juoksutesti kuuluu nykyään kiekkoilijoiden viralliseen "testipatteriin". Muita testejä ovat yhden jalan kyykky, leuanveto, vatsalihas, nopeuskestävyys, juoksunopeus 30 m, 5-loikka, luistelunopeus 30 m ja luistelukestävyys 500 m. Lähde www.iihce.fi ,SM-liiga, Mestis, A-, B- ja C-nuorten testipaketti (vaatii rekisteröitymisen ja tunnukset). Meidän 13-v junnari on juossut jotain karvan verran päälle 6000 metriä joukkueen sisäisen hajonnan vaihdellessa karkeasti 5000-7000 metrin välillä.
  3. Korostaisin vk-harjoituksien suhteen ylle lainattua. Olen mennyt monta kertaa samaan ansaan kun on ollut kiire. Esimerkiksi Tv-kova kymppi ei kertakaikkiaan onnistu jos ulko-oven kynnykseltä lähtee tavoitevauhtia. Minä nyt olen jo niin vanha, että verryttelyä/lämmittelyä tarvitaan usein mielummin yli 20 minuuttia / yli kolme kilometriä kuin alle, mutta se on tietenkin yksilöllistä. Jo pelkällä reitinvalinnalla voi olla merkitystä. Jos lähtee vain jonkun verran tavoitevauhtia hitaammin, mutta alkumatka on esimerkiksi loivaa alamäkeä ja tasaista, niin tavoitevauhtiin voi kiihdyttää aiemmin.
  4. vasen pakki

    Vaihtoehto Asicseille

    Olen edellisten kanssa samaa mieltä siitä, että suurin syy varpaiden mustumiseen on liian pieni varvastila. Joskus 1990-luvulla ensimmäisillä maratoneillani käytin "juuri sopivia" lenkkareita ja kynnet mustuivat aivan kuten sinullakin on käynyt. Siitä lähtien olen käyttänyt Hietsun mainitsemalla tavalla "liian isoja" lenkkareita, eivätkä varpaat ole mustuneet läheskään yhtä pahasti. Palaute tulee nykyään lähinnä silloin kun on jättänyt kynnet leikkaamatta liian pitkäksi aikaa. Koska käytän samanmerkkisiä kenkiä kuin sinäkin, niin eniten kummastuttaa se, että Speedcrossit ovat sinulla pienempää kokoa kuin Asicsit. Minulla on DS Trainereita ja Speedcrosseja useampikin pari, ja Speedcrossin kapean ja ahtaan varvastilan vuoksi niiden pitää minun käytössäni olla vähintään samaa kokoa kuin Asicsien. Nauhoja kiristämällä pitää sitten passata kengän istuvuutta.
  5. Kävin eilen fillarilenkillä lidlin trikoissa kommandona. Eivät hiertäneet eivätkä repeilleet. Jos joskus repeävät, niin pitää lisätä vauhtia. Tuskin kukaan muutenkaan huomaisi mitään... Kuulostaa kyllä hurjalta tuo 160 euron hinta trikoista vaikka sisähousut löytyykin. En ole enää säännöllisesti harrastanut eurohintojen vertaamista edesmenneisiin markkoihin, mutta nyt on pakko verrata; kuinka moni olisi markka-aikana maksanut liki tonnin trikoista ? Tiedän että tulotaso on noussut yli 10 vuodessa melko paljon, jne. jne. mutta kuitenkin ???
  6. vasen pakki

    Määrä vai laatu

    Laatu. Vastasin ensin ja sitten aloin oikein miettimään miksi? Perustelu löytyy omalla kohdallani ainakin siitä, että kun olen vuosien 1992-2009 välisenä aikana juossut 11 kertaa maratonin mittaisen matkan, enkä ole enää varma pystynkö ikinä juoksemaan, niin pistää miettimään harjoittelun laatua. Etten tekisi hulluja uteliaiksi ja kertoisi vasta huomenna, niin kerron saman tien. Kyse on jonkinasteisesta jalkavammasta, joka alkoi vaivaamaan vuoden 2010 loppukesästä. Ilmeisesti jalkapallovamman (vastustajan potku jalkapohja edellä sääreen) jälkeensä jättämät vauriot toisessa sääressä aiheuttavat ajoittain jo puolikkaan kisoissa voimakkaita kramppeja akillekseen ja pohkeeseen. Vaiva ilmeni ensimmäisen kerran juostessani puolikkaan enkkani syksyllä 2010. Tuolloin jäi kenties 1.35 alittamatta kun viimeiset kolme kilsaa joutui hölkkäämään kramppailevalla jalalla. Vaivan ilmeneminen ei ole edes vauhdista kiinni, koska viime kesänä kanttasin puolikkaalla helteessä jo ennen kramppien tuloa, ja silti kolme viimeistä kilsaa meni kramppien kourissa. Loppuaika oli tuolloin parikymmentä minuuttia huonompi kuin ennätysjuoksussa. Tänä vuonna juostulla puolikkaalla kramppeja ei yllättäen tullutkaan, vaikka akilles nykäisi pari kertaa melko lupaavasti viimeisen viiden kilsan aikana. Koska haaveilen vielä joskus juoksevani maratonin, en usko että pelkällä määrällä siihen päästään. Menee melko lailla offtopic sekä asian että varsinaisen kysymyksen suhteen, mutta sekä kisojen määrän ja laadun että harjoittelun määrän ja laadun suhteen olen ehdottomasti laadun kannalla ennen määrää.
  7. Täytyy lähes samaan hengenvetoon todeta, että tuo adjektiivi ei ole aikoihin tullut mieleen tätä jumalaista miesvartaloa siirrellessä.
  8. Olen edellisen puhujan kanssa täysin samaa mieltä. Vertauksetkin osuvat allekirjoittaneen kohdalla osin kohdalleen. Muutama vuosi sitten kun vielä pystyin juoksemaan maratonin, yritin juosta sitä DS-Trainereilla. Maratonkengiksi nuo eivät kuitenkaan sopineet, vaikka olivatkin varmaan vain osasyy totaaliseen kanttaamiseen vähän puolen matkan jälkeen. Olen kuitenkin noiden nimenomaisten DS-Trainereiden (12?) jälkeen käyttänyt vielä kahta uudempaa paria siitä syystä, että ne soveltuvat minulle erittäin hyvin lyhyemmille matkoille - karkeasti puolikkaasta kymppiin asti. Jopa kympillä ja etenkin sitä lyhyemmillä matkoilla olen käyttänyt Adioksia, koska sellaisetkin innostuin ostamaan. Aivan kuten DS Trainer ei sopinut maratonille, ei Adioskaan sovi yhtään kymppiä pidemmille matkoille. Muistan viime keväältä tilanteen kun juoksin toistaiseksi viimeisimmän alle 45 minuutin kymppini ja toisen jalan pohje meinasi alkaa kramppaamaan kisan jälkeisen loppuverryttelyn lopussa. Juuri oikea-aikainen siirtyminen kävelyyn pelasti kuitenkin tilanteen. Edelleen, cooperin testissä ja sitä lyhyemmissä radalla juostavissa vetoharjoituksissa käytän jopa piikkareita, joita en voisi ihan herkästi kuvitella käyttäväni esimerkiksi ratakympillä. Voisi olla pohkeille aivan liian hapokasta. En ole tosin vielä kertaakaan ratakymppiä juossut, joten mene ja tiedä. Sen pohjetuntuman perusteella mitä minulla cooperin testien jälkeen on ollut, en kuitenkaan usko piikkarien soveltuvan minun kropallani ja jaloillani juurikaan cooperia pidemmille matkoille. Tästä syystä juoksen jalkoja säästääkseni cooperin alku- ja loppuverryttelytkin lenkkareilla, esim. DS-Trainereilla. Ymmärrän täysin sen ettei kokematon juoksija välttämättä ymmärrä kevyemmän tossun merkitystä. En minäkään sitä nuorempana 1990-luvulla ymmärtänyt, vaikka muistan varsin hyvin kun eräs liikunta-alan asiantuntija minulle erilaisten tossujen käyttöä markkinoi - lähes sanatarkkaan kuten Squieri yllä: "Lisäksi erityyppisen kengän aiheuttama vaihtelu tekee hyvää jaloille". Hyvistä neuvoista huolimatta tahkosin silloin yksien lenkkarien taktiikalla ja muutamat Niken Pegasukset kuluivat melko loppuun ennen uuden parin hankintaa. No, opiskelijan varallisuustilannekin saattoi olla osasyynä ratkaisuun. En ole tosin työelämässä ollessanikaan maksanut yksistäkään lenkkareista yli satasta (siis euroina), ja hyvin noita on alelaareista ja Startfitnessiltä löytynyt. Koska itsekin kuulun todennäköisesti pitkän matkan loppuikääni 40-50 minuutin kympin juoksijoiden kategoriaan, rohkenen tässä omien kokemuksieni perusteella olla voimakkaasti eri mieltä siitä, etteikö meille tavan tallaajillekin olisi hyötyä kevyemmistä kengistä. Niin, ja yksi aika tärkeä asia minulta jäi vielä mainitsematta vaikka se tulikin esille muiden kommenteissa, on sanomattakin selvää että juoksutuntuma on kevyemmillä kengillä aivan erilainen. Squierin ensimmäisen kappaleen tekstiä vielä lainaten, olennaista merkitystä on kevyemmillä tossuilla juostessa omien kokemuksieni mukaan myös sillä kun "askeltiheys paranee ja paino siirtyy huomaamatta enemmän päkiälle". Tämän olen huomannut kevään kuluessa useita kertoja juostessani Adioksilla juoksumatolla. PK-vauhdissa eroa tukevampiin kenkiin ei välttämättä huomaa yhtä selvästi, mutta kun kiihdyttää vauhtia lähemmäs 5 min/km ja vielä nopeammaksi, niin painon siirtymisen huomaa yhä selvemmin. Tuntuu hetkittäin ihan siltä että juoksisi aivan oikeasti.
  9. Vielä Antikolle yksi kommentti joka liittyy EPOC-arvoon. Se korreloi omien havaintojen perusteella aika hyvin harjoituksen / kisan rankkuuteen. Niin sen kai pitäisikin, mutta oli ihan mielenkiintoista havaita, että silloin kun muutama vuosi sitten - kun olin vielä kunnossa - juoksin puolikkaan enkkani, niin EPOC oli lähes kaksinkertainen mihinkään muuhun T6:lla mittaamani harjoituksen / kisan EPOC-arvoon verrattuna. Tarkistin juuri Training Managerilta, ja se oli 351, kun esimerkiksi noin kuukausi myöhemmin juostun maantiekympin enkkajuoksun EPOC-huippu oli 193. Silloin taisin kyselläkin täällä palstalla, että olisiko minun sitten objektiivisesti arvioituna pitänyt kuolla tuossa puolikkaan kisassa, mutta en saanut selkeää vastausta. Monien harmiksi olen vieläkin hengissä, mutta puolikkaan ennätys on ja pysyy. Ehkä ikuisesti, mene ja tiedä. Kun nyt jalat kestäisi vielä joskus juosta pari puolikasta täysillä, niin pääsisi edes kokeilemaan.
  10. Tämä ketju näyttää jäävän vastauksien osalta niin hiljaiseksi, että pakko on yrittää rääpiä jotain. Yhdessä Suunnon Training Managerin kanssa käytettynä (jolloin voit siis ladata mittarista datan koneelle, toimii myös Firstbeatin sovellusten kanssa) data näyttää käyrinä mm. sykkeen, nopeuden, vo2:n, EPOC:n, R-R:n, korkeuden, VE:n l/min, ja hengitystiheyden. Älä kysy minulta kovin yksityiskohtaisia kysymyksiä esim. EPOC:sta tai R-R:sta. Joku niitä paremmin tunteva saattaisi osata vastata. En tiedä löytyisikö Suunnon nettisivuilta jotain infoa. Mutta kadenssia footpod ei ymmärtääkseni mittaa. En ainakaan ole sellaista arvoa datasta löytänyt. Lämpömittaristakaan ei ole havaintoa. Edelleen lyhyesti; kun aiemmin käytin Suunnon T3/T3C-mittareita, niin T6:ssa parempaa on tietenkin yksityiskohtaisempi ja tarkempi data (käyrät). T3:sta ei näitä käppyröitä saa, muutoin kun siten että asettaa tosi lyhyet matkavälit väliajoille, jolloin esim. "sykekäyrä" jonka tuon mittarin ja pc podin kanssa käytettävä Training Manager Lite näyttää, on jollain tavalla käyrän näköinen. En nyt jaksa tähän kuvankaappauksia laittaa, mutta käyttöliittymänsä puolesta taas T6 / Training Manager on minun mielestäni huomattavasti kökömpi ja hankalampi havainnoida kuin T3/ Lite. Tietenkin T6 tuottaa paljon yksityiskohtaisempaa dataa, mutta paljon rostomman näköisellä käyttöliittymällä. T6:ssa on muuten aivan samat oikut esim. sykemittauksen suhteen kuin muissakin Suunnon mittareissa. Sykevyöstä tuo kai johtuu, koska sen pitää olla todella hyvin kostutettu, ettei alussa lukemat näytä jotain 180+++. Pakkasella noita ongelmia ei meinaa saada pois edes vyötä kostuttamalla. No, joku sanoo viaksi ja joku ominaisuudeksi. Itse olen jäänyt tähän "Suunnon loukkuun" ostettuani ensin T3:n ja nuukuuttani sen jälkeen T6:n itse asiassa pariinkin otteeseen käytettynä. Siinä on ollut se etu ettei lisävarusteita kuten GPS-podia ja Footpodia ole tarvinnut ostaa kun vanhat ovat kelvanneet tai tulleet osin pilkkahintaan käytetyn mittarin mukana. Questista en tiedä mitään, mutta melko suurin varauksin on Suunnon T6:ssa siis jotain hyvääkin. Minä en ole kokenut erillisen GPS:n käyttöä ongelmaksi. Itse asiassa voisin kuvitella saavani näppylöitä kovin usein ladattavasta mittarista, jollaisia ymmärtääkseni sisäänrakennetulla GPS:lla varustetut ovat. Näihin pelkkiin sykemittareihin ei tarvitse kovin usein paristoa vaihtaa, ja kun vielä footpodin paristokin on samanlainen, niin homma pelittää aika hyvin kun mittarin pussissa kulkee mukana kahden pariston pakkaus, jonka tilalle ostan uuden milloin muistan. Yleensä viimeistään silloin kun viimeinenkin varaparisto menee käyttöön. GPS-podissa taas käytän ladattavia aaa-akkuja, joita pidän myös yhden vaihtokerran mittarin pussissa mukana jos muistan. Huono puoli tuossa GPS:ssa on tietenkin se, ettei reittiä saa ladattua kartalle kuin jollain ihmevirityksillä, jotka eivät ole tavallisen virkamiehen ymmärryksen rajoissa. Tämä lyhyesti siis. Pidempiä tarinoita kukaan tuskin haluaa lukeakaan. Nyt katsomaan jalkapallia kovalevyltä, kun muu porukka on jo nukkumassa...
  11. Onnittelut sinulle ja muillekin hautovassa helteessä juosseille kanssakilpailijoille! Jos tuossa kelissä tekee ennätyksensä, niin voi olla todella tyytyväinen. Oma suoritukseni hipoi hylättyä, mutta jos yhdistää heikon valmistautumisen ilmeisen puutteellisella nesteytyksellä, muutaman ylipainokilon lisää entisten päälle, keliin nähden yltiöpäisen tavoitevauhdin, viimeisten kilometrien krampit ja muutenkin huonon päivän, niin mopolta ei voi vaatia mahdottomia. Summa summarum, elämäni huonoin puolimaraton jolta olin maalissa kuitenkin alle kahden tunnin. Jos jää ennätyksestään parikymmentä minuuttia, niin nöyräksi se vetää. Tulevilla viikoilla pitäisi muistaa lopettaa mässäily ja aloittaa harjoittelu uudelleen. Noiden kramppien takia täytyy tosin kaivaa fillari tallista korvaavaa harjoittelua varten ja siirtyä enempään juoksenteluun sitten jos ja kun koipi antaa myöten. Ensi vuonna pitää kuitenkin palata rikospaikalle koska parantamisen varaa jäi todella reilusti.
  12. Täällä kotimaisemissa pitäisi korkata kuluvan kesän kilpailukausi. Pientä remppaa on taas palloilun ja juoksentelun ansiosta, joten kalkkiviivoille jää arvoittelu siitä lähdenkö puolikkaalle vai vartille, vai lähdenkö ollenkaan. Helteellä tai sateella ei ole mitään väliä.
  13. Joo, näytä vaikka tätä listaa; Asics 1110 - ensimmäisiä uuden juoksu-uran lenkkareitani, ei enää kovin aktiivikäytössä Puma Betasso GTX - hyvin palvelleet goretex "talvilenkkarit", melko koppurassa kunnossa, keväästä syksyyn halonhakkuukenkinä Nike Pegasus T/C - Näillä tuli juostua jopa yksi maraton. Mattokäytön kautta jääneet vähemmälle käytölle. Vielä ihan juoksukuntoiset Asics DS Trainer 12? Punavalkoinen malli - Mainio kenkä puolikkaaseen asti. Näillä tuli jopa kantattua yksi maraton. Mattokäytön kautta hiljalleen poistunut käytöstä. Tuli jopa korjautettua puhki kulunutta kantalappua kertaalleen pikasuutarilla Asics DS Trainer 13? Oranssi malli jonka hankin aikoinaan 50 eurolla alesta, kun eivät muille kelvanneet. Näillä on tullut juostua puolikkaan enkka. Siinä ja siinä ovatko enää juoksukunnossa. Asfaltilla kymppi teki jo lokakuussa vähän tiukkaa. Nike Zoom Elite 3 - Punavalkoinen uskollinen pk- ja maratonkumppani. Näiden tilalle sain jo toivosta luopuneena hankittua vielä koskemattomat seuraajat: Nike Zoom Elite 4 - Vihreävalkoinen malli joka löytyi alesta uskomattoman halvalla, olikohan jotain 60-70 juuron väliltä. Tuli ostettua edellisiä puolta numeroa isompaa kokoa kun tuntui sopivammalta. Odottavat vielä kevättä ja käyttöönottoa. Reebokit joiden mallia en juuri nyt jaksa muistaa - Sinivalkoiset kuitenkin, vähän jäykähköt mutta periaatteessa käyttökelpoiset pk-kengät. Startfitnessilltä muutama vuosi sitten puoli-ilmaiseksi hankitut, olikohan jotain 50 euroa postikuluineen. Ovat jääneet vähälle käytölle, miksiköhän??? Brooks T6 - Vetoharjoitteluun ja coopereihin radalle vähän käytettynä edullisesti hankitut kevyttäkin kevyemmät kisakengät. Piikkarit syrjäyttivät cooper-käytöstä, ja Adiokset saattavat syrjäyttää kovavauhtisemmilta mattolenkeiltä, mutta tonnin vetoihin soivat pelit. Asics Beijing Long Distance-piikkarit - Ehdottomat tykit lyhyistä vedoista cooperiin asti. Miksei myös pidemmälle matkalle, jos uskaltautuisi kokeilemaan radalla. Kevättä odotellessa... Adidas Adios 2011 - Oranssinpunaiset kisakengät jotka hankin itselleni viime vuoden lopulla synttärilahjaksi Startfitnessiltä. Asfalttikelien loputtua kuin seinään ovat olleet käytössä toistaiseksi vain matolla. Vesi kielellä odotan kisakokeilua viimeistään vappuhölkässä. Salomon Speedcross 2 X 2 eli kaksi paria - Kävelykengästä maastojuoksukenkään aivan mahtavat kengät. Ainoana miinuksena vanhemman parin melko lailla kuluneet pohjat. Menettelevät vielä jokapäiväisinä käyttöjalkineina joka vuodenaikana Salomon Goretex mikälie tarkemmalta nimeltään - Pinon alimmaiseksi jääneet, käytettynä halvalla ostetut. Vaimennus vetelee ehkä jo vähän viimeisiään, mutta pyöräilykenkänä käyttökelpoiset, kunhan joskus joutaisi pyöräilemään. Asics DS Trainer 16? keltainen - Nämä oli ihan pakko hankkia itselle joululahjaksi, kun sai kuudellakympillä. Matolla jo kokeiltu ja erinomaisiksi havaittu. Kevättä ja sulaa asfalttia odotellessa. Icebug Attla Bugrip - Nämä tuli hankittua paikallisen Intersportin kytkykaupasta 25 euron !!! uskomattomaan alehintaan kun ostin samalla edellämainitun uudemman parin Speedcrosseja hintaan 65 euroa. Ei mikään huono kauppa. Vähän raskaahkothan nuo ovat, mutta pito on erinomainen, ja pk-vauhdeilla menettelee. Ja eihän pienistä nilkkapainoista haittaakaan varmaan ole, kunto kasvaa varmasti. Nike Vomero 4??? - Sinivalkoharmaat vaahtokarkit, joista tykkäsin kovasti kunnes poika omi ne itselleen. Käytössä vieläkin vaikka kertaalleen suutarilla korjattu Nike Air Zoom 360 vai mikäsenytolikaan - Ostin käytettynä kuin sulovileeni, kun halavalla sai. Itse käyttelin muutaman kerran pk-lenkeillä ja annoin sitten pojalle, joka käyttää kuitenkin mielummin Vomeroita. Vähällä käytöllä siis, miksiköhän? Lista täydentynee vielä, kun en tässä illan kahussa muistanut varmaan ihan kaikkia tossuja. Pitää palailla jossain vaiheessa kunhan vaan joutaisi. Kaikki vanhat Niken Pegasukset jäi ainakin mainitsematta, mutta en tiedä ovatko ne enää edes tallessa. Kukahan on palstan Imelda Marcos? Ei ole sinänsä mikään kehumisen aihe. Pitäisi kai yrittää muutamia kaikkein vanhimpia pareja ulkoistaa vaikkapa kirppiksen kautta. Mutta kun ei sitäkään meinaa saada aikaiseksi. Onko tämä nyt sitä kenkävetissiä vai mitä? Käyttökilometrien laskeminen on ollut täysin mahdoton tehtävä. Joskus on tullut johonkin kalenteriin merkittyä millä kengillä on juossut, mutta tarkempi tilastointi on jäänyt tekemättä.
  14. Jaksamista. Pistää todella ajattelemaan mistä turhasta sitä elämässä aina valittaakin.
×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy