kari.t

eipä ole tuttu mettä mutta tulossa ollaan

mulla kaikki oikeissa päivissä

mun mielestä ton artikkelin ongelma on se että jos ajattelee noin niin ei pitäisi olla mitään tarvetta kirjoittaa siitä, ylentää siinä ittensä ja putoaa siihen kuoppaan mistä kirjoittaa

tää on hyvä tosin nauhan väri oli väärä . . . . .

tällä kaudella näkyy olevan turun seudulla mittakaavat mitä olen käynnyt 25 % 1:7500 ja loput 1:10000, tämmöselle 60 luvun lopulla 1:20000 / 1:25000 alottaneelle ja juuri 1:10000 tottuneelle 1:7500 vaatii erikois keskittymistä kun kaikki tuntuu olevan liian lähellä ja tulevan liian nopeasti

ruutuvihko käytössä, aukeaman oikealle sivulle listataan aina kuukauden tekemiset ja vasemmalle lajeittain kuukauden summa, 5 vuotta / vihko

saako kysyä miksi juuri cooperi, oletko hakemassa johonkin laitokseen tms jossa testataan cooperilla ? jos ei tähtää cooperiin niin juokseminen on helppoa ja hauskaa kun hoitaa peruskestävyyden kuntoon ja pitää vammat loitolla ja sitten rupee parantamaan vauhtikestävyyttä, mahdollisuudet harjoitusmääriin ja henk.koht ominaisuudet sitten määrää sen mihin tasoon pääsee

jos suunnon kompassit ovat samaa firmaa, niin näin harrastajana niitä tulee kyllä ikävä jos suunto häipyy nimeksi jonnekkin aasiaan, kompassi puolen liikevaihto varmaan aika mitätön, toivotaan että ne jää ulkopuolelle ja hyvät tuotteet pysyy

mielestäni noita vaikea verrata, henk.koht. on niin että puolikkailla mitä olen juossut loppuu keuhkot & sydän kun pitää juntata samaa vauhtia koko matka mutta suunnistaessa vaikkapa sama aika eli noin 1:45 niin loppuu enemmänkin jalat kun kiipeilee mäkiä ylös, tommosella matkalla voi olla vaikka 400 m nousua mutta sitten taas keuhko & sydän saa taukoa kun ihmettelee mäen päällä että missäs se rasti mahtaa olla varmaan harjottelu ja juoksutekniikka kysymys myös, keväisin kun suunnistus kausi alkaa vaikka olisi talven hiihtänyt ja juossut niin ei meinaa tossu mettässä oikeen nousta

käytin muutaman vuoden silva suurennuslasia suunnon peukalokompassin kanssa (kiinnittyy niin että kahva työnnetään peukalon alle) ja kyllä se ihan ok on tommosessa varsinais suomalaisessa kalliomaastossa kun on tarkkoja paikkoja, toki siinä täytyy pysähtyä mutta menetetyn ajan saa kyllä takasin jos ei tarvii hakea rastia, sitten näkö huononi niin että oli pakko ruveta kulkemaan semmosten leikattujen lukulasien kanssa missä on sitten taas ihan omat ongelmat

osalle suunnistajia on tärkeää tietää nousumetrit ja ne selviää oman kokemuksen mukaan kunnolla vain kelossta missä on barometri, gps pohjaisen kellon nousumetrit on aika epätarkat

kannattaa muistaa että ykkös rastin ajassa on mukana edellisen kaverin aika maalista karttatelineen kautta puomille ja myös mahdollinen "vaihto munaus" (ellei sitten ole ollut yhteislähdössä)

totta joo ihan viimeiset on takana tietty mutta ne karttapukit on juoksusuuntaan järjestetty ja riippuu kuinka monta niitä on jos esim 4 pukkia ja 1600 joukkuetta on joukkue 400 ihan takana muta 401 ihan edessä ykkösen vieressä (toki noin 400 ekaa ankkuria on jo mettässä mutta noin teoriassa) ja samalla tavalla 800 on takana mutta 801 edessä jne, kun taas aloituksessa ollaan avoimella kentällä aina 10 - 20 ukkoa rinnakkain numerojärjestyksessä, ihan tuuriahan se on mistä lähtee edit: jaaha siihen tuli jo vastaus samaan aikaan

yhteislähdössä nouseminen on vähän eri kun aloitus, yhetislähdössä kun lähdetään karttapukeilta ja siinä voi olla tuurilla ihan kärjessä, aloituksessa mennään numerojärjestyksessä, toi 17,8 km on ihan maltillinen 18 % matkaa lisää viivaan nähden, esim 25 % voi olla mahdollinen, jos kerran ukot juoksee polulla 3 min / km ja mettässä 5 min / km niin kiertää kannattaa jos kunto kestää, tässä mun vaiheessa voi vaan todeta mitä sitä kiertämään kun ei kumminkaan jaksa juosta

Sanoisin että jos lähtönumerossa on neljä nummeroa niin juoksuvoimaa kannattaisi koittaa 2:lla jos saisi ykköselle semmosen kaverin joka tulee vaihtoon jossain 500. vaiheilla, ykkösellä on tosi vaikea päästä porukan ohi kovien kaverien kanssa kisaamaan ne menee menoajaan siinä välissä kun yrittää ohittaa ne tuhat siitä välistä