Jump to content
Juoksufoorumi.fi



met

Jäsenet
  • Content Count

    1 590
  • Liittyi

  • Last visited

Community Reputation

10 Good

Converted

  • Coopperi
    3440 (Otaniemi, 4/10)
  • 10km
    36.40 (Leppävaara, 7/10)
  • Puolimaraton
    1.23.06 (Vantaa 10/09)
  • Maraton
    3.51 (Espoo 9/08)
  • Tavoite
    juosta joka päivä

Recent Profile Visitors

The recent visitors block is disabled and is not being shown to other users.

  1. Kiitos tuesta lopettamispäätökseni suhteen. Ei ole. Tajusin itseasiassa viime viikon vaellusreissulla, että saan ultrajuoksua vastaavat kiksit ottamatta yhtään juoksuaskelta. Otetaan vaan retkikamppeet selkään ja marssitaan useampi päivä putkeen. Kun energiaa on matkassa rajallisti ja nopeita hiilihydraatteja vain niukasti (litran verran hartsporttia tms. jauhetta / päivä), saa hypoglykemiasta johtuvan sekavuuden päälle parissa päivässä. Esim. reissun neljentänä päivänä nousimme aamupäivän täyspakkauksella erään tunturin satulaan. Nuudelikeittolounaan jälkeen kiipesimme pikkurepuilla huipulle ja heti sieltä alastultuamme jatkoimme vielä marssia, koska leiri piti saada iskuasemiin seuraavaa huiputusta varten. Viimeiset kilometrit hoiperreltiin melko sekavassa tilassa mutta silti toimintakykyisinä. Tyydytystä lisää riippumattomuus kaikesta retkikunnan/retkueen ulkopuolisesta avusta/huollosta. Harrastuksen huonompi puoli on, että pitkiä reissuja ei kovin montaa vuodessa pääse tekemään. Sitä paikkaa sitten mikroseikkailut. Niillä energian niukkuuta voi simuloida olemalla päivän ennen retkeä syömättä ja ottamalla vain vähän energiaa matkaan.
  2. Kiitos. Ja kiitos muillekin foorumitutuille. Paljon opin juoksemisesta tältä foorumilta. Kaikkea en halunnut oppia: trenaamaan järkevästi, jumppaamaan, kävelemään juoksukilpailussa. 800 m kisavauhti oli parhaan tuntuista (ainakin ne ensimmäiset 600m). Kaikki sitä hitaampi tuntuu hölkältä ja lopun odottelulta. Ultramatkat alkoivat kiehtoa melko pian mutta en koskaan päässyt yli ristiriidasta, joka syntyy kun yritän juosta tunti- tai jopa vuorokausi tolkulla mutta en kuitenkaan juokse hetkeäkään. Katumaratonia koitin kolme kertaa. Vain ensimmäisellä kerralla pääsin maaliin saakka. Toisella kerralla en päässyt edes lähtöviivalle. Kolmannen keskeytin kramppiongelmien takia. Samat ongelmat varjostivat myös polkumaratoneja. Olen päätellyt syyksi voimakkaan hikoilun, joka puolestaan johtuu säännöllisestä joskin hallitusta oluen nautiskelusta. En ollut valmis muuttamaan elintapojani täysin juoksun edellyttämään muottiin ja kova harjoittelu meni osittain harakoille. Jäi kokematta miten paljon täydellinen onnistuminen jossain kisassa palkitsee. Olen päätellyt, että sen arvo on lopulta melko vähäistä. Toisaalta juokseminen on kuitenkin kilpailua ja jos en ole paras, en ole onnistunut. Hyvää jatkoa kaikille! Mikäli minun retkeilyjuttuni kiinnostaa, niitä voi seurata jatkossa twitterissä: https://twitter.com/mtakanen
  3. Jaahas, en ole käynyt yli kuukauteen juoksemassa ja taidan pikkuhiljaa lopetella juoksemisen kokonaan, ainakin kilpailemisen ja sen myötä tämän foorumin käytön. Yritän jatkaa hölkkäämistä kuntoilun kannalta mutta siitä ei tarvitse raportoida. Nuuksio Classiciin tuli ilmottauduttua keväällä mutta en keksi nyt enää yhtään syytä osallistua. Retkeily on vienyt mennessään. Joku saattaa ihmetellä, miksen voisi harrastaa molempia. Joku kytkentä päässä näyttää muuttuneen ja juokseminen tuntuu turhalta. Tiellä polkupyörä on mielekkäämpi liikkumismuoto. Maastossa reitit ja polut vain rajoittavat vapausasteita ja luonnossa pitää olla varaa pysähtyä ja ihmetellä. Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.
  4. Se oli vain ajan kysymys. Ostin tänään ensimmäiset vaelluskenkäni ja lainasin rinkan. Täysverinen kesävaellus kutsuu elokuun vaihteessa. Kohteena on Sarek, tuo Pohjolan Yukon. Edellisestä ja ensimmäisestä Sarekin reissustani on vain muutama kuukausi mutta vuodenaika oli silloin kevättalvi. Nyt mennään katsomaan miltä siellä näyttää kesällä. Tärkeimpänä syynä on kuitenkin vaihtoehtojen vähyys ja käytettävissä oleva aika. Viikon reissuun Sarek on Suomesta käsin ainoa vaihtoehto, jos haluaa erämaahan, missä ei risteile teitä eikä lentokoneita. Retkeilyinftrastruktuurikin on minimaalista: alueella on vain kaksi siltaa isoimpien jokien ylitykseen. Jokunen polku saattaa osua kohdalle mutta ei merkittyjä reittejä. Juokseaskelia tuskin otetaan, ellei sitten alamäissä kun olisi tarkoitus käydä ilman kantamuksia parin tunturin huipulla. Pitkään suunnittelin viime kesän tapaan juoksuvaellusta Kungsledenille mutta erämaan kutsu voitti (enkä jaksanut reenata juoksua tarpeeksi). Polkuja voi käydä juoksemassa lähempänäkin. Erää ja juoksua ei voi yhdistää. Edelliseen kirjoitukseen: punkki ei tartuttanut tauteja. Viimeisin mikroseikkailu: yövyin kahdessa eri saaressa merellä ja kävin uimalla töissä.
  5. Olen alustavasti kiinnostunut (kuten tänäkin vuonna). Korkean ennakko-/osallistumismaksun lisäksi voisi auttaa, jos laittaisit hyvissä ajoin visiota kisasta hieman selkeämmin esille. Vanhasta relaa.comin aivoriihestä en saanut kovin hyvää käsitystä lopullisesta suunnitelmasta. Toisaalta seikkailu on paremmin taattu jos ei voi suunnitella koko reissua etukäteen. Itselläni suurin epäröinti liittyy lähinnä poluttomassa kairassa etenemiseen. En usko että juokseminen on käytännössä mahdollista kun evästä/kampettakin on oltava vähintään muutaman vuorokauden reissuun. Pitänee koittaa vielä tänä kesänä/syksynä, miltä tuo tuntuisi jossain Etelä-Suomen ryteikössä.
  6. En ole käynyt perus juoksulenkillä pariin viikkoon. Taitaa olla se nälkä sittenkin lähtenyt. Nyt tekee mieli vain retkeillä. Alle vuorokauden mikroseikkailut lähiluontoon on hienointa mitä perheellinen työssäkäyvä voi säännöllisesti harrastaa. Suhteellisen vähäisellä panostuksella voi saada lähes yhtä vahvoja luontokokemuksia kuin "oikeilla reissuilla", joihin on mahdollista lähteä korkeintaan kerran-kaksi vuodessa. Viimeisimmän ja toistaiseksi hienoimman mikroseikkailun kohteena oli saari joka on järvessä joka on saaressa joka on meressä ja linnuntietä vain 15 km päässä kotoa. Aloitin tosin retken suoraan työpäivän jälkeen konttorilta. Juoksin aluksi 15 km kotiin, josta otin alle polkupyörän ja selkään retkikamppeet. Poljin 23 km saaren kupeeseen ja uin molempiin saariin. Eli suurinpiirtein käänteinen retkitriatlon. Kaveri oli varmistamassa muutaman sadan metrin avomeriosuuden kumiveneellään ja tietenkin seurana iltaa istumassa. Uinti oli tietysti jännin osuus koska en ole uintia juuri koskaan harrastanut. Sammakolla siis mentiin. Päällä oli vanha 2 mm surffimärkäpuku koska vesi oli hieman vielä vilpoista. Repun vesistönylityskelpoisuus ratkesi jätesäkillä ja sen ympäri kiedotulla tarppikankaalla. Makuupussin ja päällysvaatteet laitoin Clas Ohlsonn kuivasäkkiin ja koko paketin narun perään hinaukseen. Salmen puolivälissä kohdalle sattunut purjevene pysähtyi varmistamaan että kaikki on ok. Ilmeisesti toimintamme oli näyttänyt haverilta kun kaveri meloo heppoista kumivenettä ja toinen ui perässä. Kelikään ei viitannut vesileikkeihin sopivalta. Reilun neljän tunnin päästä töistä lähdettyäni värjöttelin liian kevyessä makuupusissani pienessä saaressa joka on järvessä joka on saaressa joka on meressä. Sellaisia on muuallakin mutta moneenko voi uida perjantaina työpäivän jälkeen? Lämpimän ruoan ja muutaman palautusjuoman jälkeen alkoi nukuttaa aika paljon. Olin varautunut pimeän tullen hyttysiin mutta niitä ei ollut nimeksikään. Nukuttiin aamulla ruhtinaallisen pitkään. Aurinko lämmitti matalaksi mutta ilmavaksi virittämääni tarppia mukavasti (toisin kuin telttaa, jos sen erehtyy laittamaan suoraan auringonpaisteeseen). Aamupalan jälkeen melottiin ulommalle saarelle ja käytiin vähän kiertelemässä ennen kuin melottiin mantereelle. Lopuksi pyöräilin fiksilläni kotiin. Reissun ainut ikävä yllätys odotti kotona kun löysin punkin kiinni kaulastani. Nyppäsin sen samantien pois ja jäin odottelemaan arvontaa. Seikkailu tavallaan jatkuu edelleen. Reissun loput kuvat: http://www.flickr.com/photos/m3t/sets/72157634176066894/
  7. Juostiin sunnuntaina ilarin kanssa 30 km polkulenkki rauhallista tahtia kolmeen tuntiin. Melko lämmin siinä tuli vaikka vasta iltakasilta lähdettiin liikkeelle. Pari litraa kannoin vettä repussa ja kaikki meni. Viimeisellä neljänneksellä alkoi selkeästi energiat olla vähissä. Onneksi olin ottanut varulta pussillisen Hartsportia matkaan. Ilman sitä plisi mennyt kävelyksi. Lenkin jälkeen oli aika huono olo, en saanut syötyä oikeen mitään. Koomasin sohvalla viltin alla pari tuntia. Ei näköjään tarvitse enää kisoissa käydä kun taju lähtee ihan lenkilläkin. Ajan toista päivää työmatkaa uudella fillarilla. On se vaan niin paljon mukavampaa ajaa kevyellä, hyvin rullaavalla pyörällä. Testasin myös jättää pyörän mukana tulleen ainoankin (vapaa-)vaihteen käytöstä ja ajan nyt fiksirattaalla. Sehän se vasta hauskaa onkin! Tajusin heti, että sehän on kuin juoksua, kun ei voi alamäissäkään rullailla pelkillä laakereilla. Pyöräily muuttui ajelusta ajamiseksi. Tullut reviteltyä aika kovaakin kun työmatka pidentyi pari kilsaa matkassa asfalttitien preferoinnin takia.
  8. Nonni, ei ehtinyt mennä viikkoakaan kun fillari piti ostaa. Kävin koeajamassa kahta sinkulaa. Eka oli (kotimainen) Pelagon San Sabestian. Runko oli passeli mutta kompliitin hinta vakio-osasarjalla vähän liian kova. Päädyin sitten samaan Konan Paddy Wagoniin, jolla ajoin myös viime sunnuntain kuntoajon. Ei siinäkään kummoiset osat ole mutta niitä voi päivittää ajan kanssa. Ei pää kestänyt alkaa speksaamaan kaikkea alusta asti. Siinä olisi pian mennyt koko kesä ennen kuin olisi päässyt ajamaan metriäkään. Tänään ajoin jo fillarin pyöräkaupasta kotiin. 42/16 on voimanvälityssuhde, vaihteet on reisissä. Huomenna pitkä maastolenkki. Juosten siis. Suunnitteilla taas juoksuvaellusta Lappiin heinäkuun lopulla, mitä varten pitäisi vähitellen alkaa reenaamaan. Eräpolun puuhaamaan Lapin Hulluuteen ei vielä taidot riitä, joten pitää pysyä merkityillä reiteillä mutta mukavuustaso tulee alenemaan vähintään pykälän viime kesän hotellimajoituksesta.
  9. Harkitsen itse samaan käyttöön yksivaihteista cyclocrossaria. Ks. esim. Kona Paddy Wagon tai kotimaisen Pelagon San Sebastian.
  10. met

    Ratamatkat

    Esim. 2.10,5h voi juosta lenkkareilla (edellinen malli).
  11. Tein viime viikolla pari kuntotestiä: työpaikan vuotuisen coopperin ja Giro d'Espoo 111 km pyöräilyn. Kumpaankaan testiin ei ollut mitään ennakko-odotuksia. Tai no coopperia on tullut juostua ja 3400 olen yleensä päässyt ja 3425 meni. Ensimmäistä kertaa olin tänä kesänä radalla ja vasta yksi kovempi harjoitus alla (Pariviestijuoksu edellisviikolla). Olin tyytyväinen, että coopperikunto on pysynyt samana lähinnä retkeilemällä. Pyöräilyyn lähdin kun toisella paikkakunnalla asuva kaveri oli menossa ja tarvitsi majapaikan ja lainasi minulle toista pyöräänsä. Otin pyöräilytapahtuman uutena kokemuksena ja peruskuntotestinä. En ollut aikaisemmin ajanut kilometriäkään maantiepyörällä; työmatkaa ajan raskaalla hybridillä. Tässä lainapyörässä ei tosin ollut vaihteita mutta muuten näytti kilpapyörältä. Edellisiltana säädettiin vähän penkkiä ja ohjaustankoa ja käytiin ajamassa pieni lenkki. Kaverini oli menossa 28 km/h -keskinopeusryhmään ja lähdin seuraksi samaan ryhmään. Jo testilenkillä kävi selväksi, että ajosta tulee minulle helppo. Pyörä liikkuu niin herkästi, että töitä ei tarvitse juurikaan tehdä ja kun reitillä ei ole mainittavia nousuja, ei vaihteiden puuttuminenkaan ole kriittistä. Välitykset olivat juuri sopivat noin 30 km/h matkavauhtiin. Ryhmässä ajaminen toi osaltaan huomattavan helpotuksen vauhdinpitoon. 70 km kohdalla ryhmä piti 10 minuutin tauon, mikä tuntui aivan käsittämättömältä huilailulta. Juomapullon täyttäminen ja banaanien nappaamiseen meni tuskin kahta minuuttia. Siinä olisikin ollut taukoa lyhentämällä mahdollisuus siirtyä pykälää nopeampaan ryhmään mutta koska kaverillani oli ollut jo hieman vaikeuksia ennen taukoa, ei hötkyilty. Viimeisen huollon jälkeen pari tyyppiä lähti irti ryhmästä ja päätin lähteä mukaan. 100 km ei tuntunut missään muualla kuin lievänä niskan jäykkyytenä. Jorvin / Kauniaisten pienissä nousuissa ajattelin koittaa, saanko reisiin mitään tuntemuksia. Nekin meni yllättävän helposti, toki seisaaltaan poljin jyrkimmissä kohdissa. Poimin harvakseltaan nopeammista ryhmistä pudonneita selkiä. Ihan viimeisillä kilometreillä pyörittäminen alkoi käydä hieman kankeaksi ja kevyempi välitys olisi ollut tarpeen. Maalissa olin ajassa 3.50.40, mikä on sattumoisin minuutin tarkkuudella ensimmänen maratonaikani (ja maratonennätykseni) niinikään kotikaupungissani. Mukava kokemus. Nyt pitää olla tarkkana, etten innostu pyöräilystä liikaa. Nykysellä hybridillä ei kyllä paljon kiinnostaisi enää työmatkaa polkea, joten uuden pyörän hankinta tullee piakkoin eteen...
  12. Menkää ihmeessä omin päin jos ei kisa onnistu. En itse ainakaan ekalla kertaa olisi edes halunnut kisaa juosta ko. reitillä. Siellä on paljon ihmeteltävää joka menee kisassa helposti ohi. Dropbackiä ei tuolla matkalla tarvitse. Paluu lähtöruutuun (jos tarvetta) on ehkä suurin ongelma .
  13. Olen lähtenyt siitä että toiminta tulee olemaan retkellä lähes mallia survival niin ei sitä tavaraa paljon tarvitse. Teltan sijaan suosittelen katsomaan tarppeja ja bivyjä. Makuupussin on oltava riittävä, että saa nukuttua. Juomaveden saanti rajoittaa/hidastaa liikkumista eniten etelässä.
  14. Hyvä! Tilasin tänään oululaisesta Shelbystä muutaman kevyen varusteen. Kannattaa tutustua jos tarvitset jotain gearia.
  15. Kopsaan Pariviestijuoksun raportin tännekin. No niin, kauden eka vetotreeni tai ylipäätänsä ensimmäiset kilometrit alle 4 minuutin vauhtia juostu. Kuusi paria taisi olla kisassa, joista ylivoimaisesti kovimmiksi haastajiksi saatiin Antti ja Professori. Ilari aloitti vahvasti mutta Antti oli viitisen sekuntia nopeampi. Oma eka osuus livahti 3.10 kun vauhti ei perinteisesti tuntunut oikein miltään. Professori teki silti lisää eroa. Toiseen osuuten lähtiessäni eroa oli jo sen verran, että peli oli käytännössä menetetty. Jalatkin alkoi hieman käydä kankeiksi. 2. veto: 3.22. Vikaan yritin tsempata, ettei 20 minuutin tavoite ainakaan karkaisi mutta kruisailulta se enimmäkseen tuntui ja aikakin oli sama 3.22. Kokonaisaika oli 19.40 mutta hävittiin voittajille yli puoli minuuttia. Retkeilyosaston uutisia: keitin löytyi. Painaa alle 10 grammaa ja maksoi ennen kierrätystä noin 50 senttiä. Eli DIY-tenukeitin tomaattipyrepurkista. Tuohon lisäksi 0,5 litran titaanimuki ja joku puolen desin pullo tenua niin retkikeittiö on valmis. Olin ajatellut, että juoksemista ja retkeilyä ei voi mitenkään yhdistää mutta ajatukset on muuttumassa hyvää vauhtia.
×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy