Jump to content
Juoksufoorumi.fi










Wauchti

Jäsenet
  • Content Count

    1 512
  • Liittyi

  • Last visited

  • Days Won

    3

Wauchti last won the day on June 6 2018

Wauchti had the most liked content!

Community Reputation

259 Excellent

Converted

  • Coopperi
    3240 (2009)
  • 10km
    39:21 (2014)
  • Puolimaraton
    1:26:25 (2008)
  • Maraton
    2:59:51 (2011)

Recent Profile Visitors

The recent visitors block is disabled and is not being shown to other users.

  1. Tässä vähemmän lyhyt raportti otsikon kisasta, joskin 4.-5.5.2019 Laitan raportin tähän vanhaan ketjuun koska taisin olla ainoa foorumilainen kisassa ja lisäksi suuri osa aiemmin mainitusta on edelleen ajankohtaista tästä kisasta kiinnostuneille. Itselleni tämä oli ensimmäinen osallistumiseni. Todennäköisesti myös viimeinen, mutta ei siksi, että kisa oli huono, vaan siksi että on vain niin paljon mielenkiintoisia kisoja. Tämä on polkukisa, mutta sopi todella hyvin minun kaltaiselleni tiejuoksijalle, koska reitti on varsin tasainen eikä sillä ole oikeastaan lainkaan kohtia, joita edes minä en pysty teknisyyden takia väsynneenäkin juoksemaan. Tavoitteena kisassa oli päästä alle 24h. Maksimiaika oli 28h, mutta 24h alittajat saivat 100 Miles - one day -soljen (Kuinka turhamainen ultrajuoksija voikaan olla.). Mielellään vuorokauden alitusta myös sen verran, että ehdin myös B&B:n aamupalalle ja ottamaan torkut, ennen kuin tutkitaan perheen kanssa kaupunkia. Majapaikka Oxfordin päässä oli varsin lähellä maalia. Tuosta vuoden 2012 kisasta on tullut ainakin seuraavat muutokset: ajankohta on siirtynyt maaliskuulta toukokuulle, maksimiaika on tippunut 30 tunnista 28 tuntiin, hinta on noin tuplaantunut ja on tullut pakollisten varusteiden lista joista lähdössä tarkistettiin vedenpitävä takki, lämpöpaita (keskeytysten varalle), lamppu ja varalamppu. Varmaan nuo tarkistettavat oli valittu kriittisyyden mukaan, koska oli odotettavissa viileää säätä ja pimeässä ei syrjäisillä osuuksilla yöllä pärjää. Itselläni kaikki oli pakattu Salomonin 12-litraiseen liiviin. Tässä kisassa siis juostaan sata mailia Thames Path -vaellusreitillä Lontoon liepeiltä Richmondista Oxfordiin. Koko vaellusreitti on 180 mailia, joten tässä tulee siitä vähän yli puolet. Poikkeamia reitiltä oli ainakin parille huoltopisteelle. Lisäksi yksi reitin silta oli poissa käytöstä, mutta siinä seurattiin virallista kiertoreittiä, joka oli järjestäjän mukaan noin puolisen mailia normaalireittiä pidempi. Lisäksi noudatetaan yhdessä kohtaa ymmärrettävästi vaihtoehtoista reittiä, joka ei mene lautan kautta. Noususummaa tulee järjestäjän mukaan 530 metriä. Oma mittarini (Suunto Ambit 3) löysi nousua noin puolet vähemmän eli vain 254 metriä ja 228 metriä laskua. Todennäköisesti mittasi hieman alakanttiin. Mittarini mittasi matkaa 166,47 km, mutta se sisältää myös yhden yhteensä 1,7 km edestakaisen poikkeaman (palaan tähän myöhemmin) ja muutaman hyvin lyhyen sellaisen. Sää oli tänä vuonna vuodenaikaan nähden hieman normaalia viileämpi, mikä tarkoitti nopeita aikoja ja pientä keskeytysprosenttia. Näin varsinkin, kun päivällä hieman tuuli ja oli joitain sadekuuroja ja rakeitakin, mutta ei riittävästi tehdäkseen reitistä mutaista ja yö taas oli tyynempi ja kirkas. Menin aamulla perheen kanssa metrolla Richmodiin, jossa sitten oli lyhyt kävely kaupungintalolle (Town Hall), jossa varustetarkistus ja ilmoittautuminen oli hienossa salissa. Kumpaankaan ei tarvinnut jonottaa, tosin kuin olin odottanut. Aika paljon porukkaa oli odottelemassa sisällä lämpimässä viileän sään vuoksi. Ilmoittautumisen jälkeen sitten jätin drop-bagit puoliväliin Hennleyhin ja maaliin. Olisin voinnut jättää myös 70 mailin kohdalle, mutta ajattelin, että helpompi jakaa asiat kahteen puolikkaaseen. Omana eväänä kolmenlaisia suklaapatukoita, pussi pähkinöitä, pussi inkivääirkarkkeja ja suolatabletteja. Ei ehkä ideaaliset, mutta matkustettiin lennolla pelkillä käsimatkatavaroilla, joten eväät piti ostaa paikan päältä. Ja kyllähän noillakin pärjäsi. Kaikkia muita paitsi suolaa oli sitten toinen mokoma drop-bagissa, joskin patukoita pari vähemmän. Puoliväliin oli 6 huoltopisteväliä ja maaliin sieltä 8 väliä, joten toiselle puolelle tarvitsi hieman vähemmän omia eväitä. Seuraavaksi menin sitten ulkona pitkähköön vessajonoon. Koppeja oli tuotu paikalle viisi ja jonoja yksi, joka veti hyvin, joten ehdin vieressä olevalle joen rannalle hyvissä ajoin ennen pakollista klo 9.20 olevaa kilpailunjohtaja John Elsonin briiffiä. Lähettäjänä oli Albin 24h euroopanmestaruuskisan voittanut Dan Lawson. Muistan hyvin, kun Albin loppupuolella yölllä aina välillä kuului kuulutuksissa venytetty Lawson. John Elson ja Dan Lawson muuten yhdessä tekevät British Ultrarunning podcastia. Elson kertoi muun muassa, että Readingissä on samaan aikaan kierroskisa, jolla on oma huoltotelttansa ja reitti menee osin päällekkäin, mutta tämä olisi ongelma lähinnä kärkipäälle. Arvelin, että en ole kärkipään juoksija, joten ei koske minua. Tämä sitten kostautui. Klo 9.30 päästiin matkaan ja muu perhe pääsi lähtemään junalla kohti Oxfordia minun jatkaessa jalan. Hyvin pian lähdön jälkeen asfalttireitti teki mutkan, mutta puistikon läpi meni ulkoilutie. Ensin jatkoin suoraan suurimman osan mukana, mutta huomatessani edessä sumpun menin nurmen yli asfalttireitille. Hyvä niin, koska ulkoilutien päässä oli kapea portti, josta mahtui porukkaa hitaasti yksi kerrallaan. Jotkut eivät jaksaneet odottaa, vaan kiipesivät metalliaidan yli. Kannattaa siis joko olla enimmäisten joukossa portilla tai mennä suosiolla asfalttia pitkin. Reitin päällystys vaihteli monipuolisesti: asfalttia (järjestäjän mukaan noin 25%), nurmea, betonia, laattoja, maapohjaa, soraa, pätkä metalliakin ja varmaan muitakin. Lämpimyys vaihteli aika tavalla: yhdessä kohdassa auringossa oli lähes kuuma, sitten varjossa viileämpää. Sitten oli välillä pientä sadetta ja välillä tuli rakeita. Irtohihoilla säädin ja välillä otin hanskatkin käyttöön. Yhdessä kohtaa oli pitkän suoran verran kova puuskittainen vastatuuli, mutta hyvä kyllä sitä oli vain siinä. Reitillä oli varsinkin asutumpien kohtien lähellä päiväsaikaan jonkin verran muita kulkijoita: juoksijoita, kävelijöitä, pyöräilijöitä ja koiran ulkoiluttajia. Välillä piti kapeammissa kohdissa hidastaa varsinkin koiranulkoiluttajien kohdalla, kun koirat juoksivat usein vapaana. Olivat kyllä kaikki hyväluontoisia koiria, mutta ei se ole kiva kompastua hyväluontoiseenkaan. Myös portteja reitillä riitti: alkupuolella ne olivat lähinnä mutkaportteja, joita ei tarvinnut avata vaan vain hidastivat vauhtia. Useat muut olivat auki. Loppupuolella oli joitakin kohtia, joissa kiinni olevia portteja oli vähän väliä enimmäkseen parilla erilaisella avausmekanismilla. Vivulla avattavat eivät kaikki oikeasti auenneet vivusta, joten piti keksiä mistä kohtaa nostaa mekanismia, jotta sai ne auki. Pulmatehtävät kesken ultran piristävät. Vaikea sanoa paljonko portit hidastivat matkantekoa, mutta jonkin verran kumminkin. Enemmän taisi kuitenkin hidastaa se, että pysähdyin aina välissä kuvaamaan siltoja, sulkuja, patoja, hienoja rakennuksia jne. Kaikkiaan otin 198 kuvaa ennen karsintaa. Souturyhmiä oli jonkin verran liikkeellä, samoin kanavaveneitä (kapeita ja pitkiä), risteilyveneitä (leveämpiä ja isompia), huviveneitä, jokunen siipiratasalus ja muita. Asuntolaivoja oli enimmäkseen laiturissa. Jos tykkää katsella erilaisia veneitä, niin tämä on täydellinen kisa siihen. Välillä mentiin viherkäytävissä, missä kummallakin puolella on puurivit ja oksat välillä yläpuolella. Puurivin läpi näkyi useimmiten joki. Aina joksus reitti vaihtoi siltojen kautta toiselle puolelle. Ensimmäinen huoltopistekin oli sillan vieressä vähän ennen ylitystä. Osa huoltopisteistä oli ulkona ja osa sisällä. Tarjolla oli varsinkin joillakin pisteillä iso valikoima vaikka mitä. Itse käytin tarjoomisista vain pientä osaa. Pulloihin täytin toiseen Tailwind:iä (kisan urheilujuoma) ja toiseen vettä sekä lisäksi aina huoltpisteillä join mukillisen kolaa. Oma muki piti olla - hyvä niin, koska minulla on kokoon menevä jokseenkin iso muki. Juoksu sujui varsin mukavasti. Windsorin linna oli komea, joskaan kovin hyvää näköalaa siihen ei ollut. Yksi kaatuminenkin kisaan mahtui noin 60 km kohdalla. Siinä oli helppoa leveää tasaista polkua, jossa en osannut varoa, mutta sitten tuli se yksi todella iso juuri, johon tössäytin jalkani. Eipä tuosta tullut kuin haava polveen. Kun päälläni oli pitkät trikoot, niin ei mennyt edes likaa haavaan. Trikoot kun eivät mennet rikki. Suurin osa juoksi sortseissa ja varmaa niissäkin olisi pärjännyt. Välillä mentiin lammasniityn ja lehmäniityn poikkikin, joskin useimmiten mentiin tällaisten vierestä siten, että välissä oli sähkö- tai piikkilanka-aita. Varsin vaihtelevaa siis. Välillä sain juosta pitempiä pätkiä yksin ja välillä näkyi muita. Kovin kaukana muista en ollut missään vaiheessa. Joidenkin kanssa ohiteltiin vuoroon varsin montakin kertaa. Puolivälissä Henleyssä (51 mailia, mittarissa 84,5 km) sain drop-bagini ja söin lautasellisen spagettia. Oli hyvää pehmeää spagettia eli laitettu ultrajuoksu edellä eikä kulinaarisuus. Joissakin ulkomaan kisoissa kun on saanut niin kuivaa, että on vaikea saada kuivalla suulla alas. Readingin huoltoa lähestyttäessä alkoi olla jo hämärää ja päätin laittaa otsalampun valmiiksi siellä. Ennen huoltopistettä alkoi juoksijoita tulla vastaan ja ihmettelin, että olinko jotenkin onnistunut päätymään väärään suuntaan, mutta sitten reittimerkinnän nähtyäni tajusin, että tämän täytyi olla edestakainen piste. Huoltopiste oli rakennuksessa yläkerrassa ja sitä ennen oli turn around -kyltti. Huollossa sitten viritin otsalampun. Lähdin sitten takaisinpäin, kuten olin nähnyt muidenkin tehkevän. Jonkin aikaa juostuani vastaantulevat juoksijat huomasivat, että minulla oli Centurionin numerolappu ja neuvoivat, että oikeasti pitäisi jatkaa eteenpäin huoltopisteeltä, joten käännyin. En vain ollut kiinnittänyt huomiota, että vastaantulevien numerolaput olivat erilaisia. Tästä tuli noin 1,7 km eli mailin luokkaa lisämatkaa, joskin helpolla nurmireitillä. Huoltopisterakennuksen edessä oli pari kaveria kirjaamassa kisanumerot, mutta eivät olleet huomanneet, että lähdin väärään suuntaan. Sainpahan vähän lisämatkaa samaan hintaan. Pimeässä etenemistä sitten nopeutti se, ettei tullut kuvaustaukoja. Takin laitoin muistaakseni seuraavalla huoltopisteellä. Thamesissa on paljon matalia patoja (weir), joiden yli vesi virtaa kohisten. Joidenkin tällaisten ylllä olevien kävelysiltojen kautta mentiin. Parin yli mentiin yölläkin, jolloin oli hauska kohina pimeässä. Junarata kulki välillä lähellä ja junia näkyi ja varsinkin kuuli aina välillä. Yhdessä kohtaa yöllä ihmettelin, kun takaa tulee varsin tuoreen oloinen naisjuoksija miesjuoksijan kanssa. Sitten vasta tajusin, että kyseessä on pacer, jotka tässä kisassa ovat loppupuolella sallittuja. Heidän perässään liikuin jonkin aikaa. Hyvä niin, koska yhdessä kohtaa en nähnyt missään merkintöjä, mutta naisella oli ilmeisesti kisan järjestäjän sivuilta ladattu gps-jälki ja suunnisti sen avulla (tai ainakin siltä vaikutti kun katseli laitettaan). Voi toki olla, etten vain huomannut merkkejä. Ennen pitkää niitä alkoi taas ilmaantua. Piakkoin tämän jälkeen joskus neljän aikoihin lamppuni akut (4 AA -akkua) loppuivat ja lamppu sammui, joten kaivoin varalampun. Siinä oli vanhat paristot ja aika onneton valo, mutta menin sillä seuraavalle huoltopisteelle, jossa vaihdoin kolme AAA patteria siihen (varaparistot siihen olivat kevyemmät) ja johan alkoi taas näkemän. Eipä siitä pitkäänkään, kun aamu alkoi sarastaa. Näihin aikoihin mentiin jonkin ruovikkoalueen ohi ja kuului kovasti yölaulajien laulua. Käkikin jossain vaiheessa kukkui kauempana. Yöllä näin jossain vaiheessa myös pari kiiluvaa silmää ja siellä oli pieni kauris vähän alempana polusta. Päivällä oli pari kertaa jonkin sortin myyrä vilistänyt pusikkoon. Pian aamu alkoikin jo sarastaa ja lamppu kävi pian tarpeettomaksi. Loppuyöstä ja varhain aamulla oli jonkin verran sumua varsinkin joella. Tulihan se Oxfordkin sieltä viimein. Viimeisellä viiden mailin osuudella yksi juoksija meni kovaa ohi, mutta myös yhden ohitin. Myöhemin selvisi, että ohittamani Markus on kisan legendana tunnettu Markus Flick Saksasta, joka otsikossa mainittuna vuonna 2012 oli maaliin tultuaan ryhtynyt hurjissa sääoloissa vapaaehtoiseksi ja auttanut maaliin tulevia. On sen jälkeen juossut tämän kisan joka vuosi sekä myös Centurionin talvi/syys satamailisen ja on kaikkiaan juossut noin 150 ultraa. Maali oli ruohokentällä reitin sivussa, missä se näkyi kauempaa. Piti vain odottaa oikea kääntymiskohta. Kyseinen ruohkenttä ei ole julkinen, joten sinne ei normaalisti ulkopuoliset pääse. Sain 100 Miles - One Day -solkeni ja sitten vain odottamassa olleen vaimon kanssa kämpille peseytymään ja aamupalalle. Tämä oli sitten hyvä ylipitkä treeni Helsinki Run 5km:lle parin viikon päästä. Pitäähän treeniin yksi ylipitkä kisa kai kuulua?
  2. Kunnarlantiellä Bodomjärven länsipuolella oli vähän aikaa sitten ohi ajaessani kunnon tietyöt. Kyse on kevyen liikenteen väylän rakentamisesta ilmeisesti koko matkalle ja pitäisi valmistua kesäkuussa. Tuo helpottanee tätä tapahtumaa, sikäli kun valmistuu aikataulussa, koska tuo pätkä lienee aika ikävä juosta liikenteen seassa. https://www.espoo.fi/fi-FI/Asuminen_ja_ymparisto/Kadut_ja_liikenne/Suunnittelu_ja_rakentaminen/Katujen_rakentaminen/PohjoisEspoo/Kunnarlantien_kevyen_liikenteen_vayla
  3. Wauchti

    NUTS KK 24.-25.5.2019

    Pari kertaa olen perusmatkan vaeltanut, kummallakin kerralla ilman sauvoja. Tänä vuonna tosin jää väliin. Ensimmäisellä kerralla sauvoista olisi ollut hyötyä lähinnä loppupuolen alamäissä, koska toinen jalkapöytä turposi palloksi ja alamäet olivat aika tuskallisia. Paluumatkalla niistä voi olla hyötyä myös mutaisissa kohdissa kostealla kelillä, kun suuri joukko lyhyempien matkojen juoksijoita on tarponnut paikat aikamoiseksi velliksi. Kärkijuoksijoilla ei ole tässä samassa määrin ongelmaa, koska ehtivät ennen lyhytmatkalaisia. Näin siis oli ensimmäisellä kerralla. Viime vuonna oli taas oli kuivaa eivätkä jalat turvonneet tavanomaista enemmän, jolloin mitään isompaa hyöytä sauvoista ei olisi ollut. Ehkä jotain lopun ylämäissä. Ainahan sauvat voi kantaa mukana varmuuden vuoksi. Jos tulee jalkaongelmaa tai alamäet menee tuskaisiksi tms niin ne voivat nousta arvoon arvaamattomaan. Kenkiä en ole kisassa vaihtanut eikä ole ollut tarvettakaan. Eipä tainnut olla dropbageissäkään. Jos keli on erityisen kostea ja lisäksi viileä, niin vedenpitävät sukat voivat olla hyvä valinta. En niitä KK:lla käyttänyt, mutta ensimmäisellä kerralla olisivat kyllä olleet loistavat. Viime vuonna minulla taisi jo sellaiset olla olemassa, mutta en laittanut päälle, kun oli sen verran kuivaa ja lämmintä. Yhdessä toisessa kisassa viime vuonna käytin ja jalat säilyivät kuivina yhteen joen ylitykseen asti 100km paikkeille. Niin syviä kahluita ei KK:lla pitäisi olla tai sitten keli on jo tosi hurja, kunhan valitsee pitempivartiset sukat. Ja vaikka joen ylityksessä hieman vettä pääsi yläkautta sisälle, niin jalat olivat silti lämpimämmät kuin normisukilla. Jalat olen yleensä nytemmin rasvanut tavallisella jalkarasvalla ottaen kuurin ennen kisaa ja sitten ainakin kahteen kertaan kisapäivänä. On yleensä riittänyt hyvin.
  4. Wauchti

    Tuusulanjärven maraton

    Juoksin siellä maratonin viimeksi kaksi vuotta sitten. Sitä aiemmin myös 2007 ja 2011 ja puolikkaankin jonain vuonna. En nyt muista mitään radikaaleja muutoksia järjestelyissä. Jos oikein muistan, niin järven itäpuolella reittiä oli muutettu päätien varresta rantatien varteen ja myös reittiä kylän läpi oli muutettu, koska siellä oli jotkin markkinat ja näin vältettiin ruuhkat. Jälkimmäisestä muutoksesta seurasi se, että "kymppi" oli muuttunut selvästi alimittaisesta selvästi ylimittaiseksi. Olivat laittaneet kyltin oikean kympin kohdalle, jos joku halusi epävirallisen oikean kympin ajan. Järven länsipuolella reitti oli sama, kun ei paljon vaihtoehtoja ole. Puolikkaan juoksijoiden lähtö oli 2011 ja 2017 muutettu samasta ajasta eri aikaan. Pidin tosin enemmän aiemmasta järjestelystä, koska silloin ainain puolikkaan juoksijoista oli seuraa ensimmäiselle kierrokselle. Toisen kierroksen alkuvaiheissa tuli vastaan olisiko ollut kympin juoksijoita, joten sai olla tarkkana varsinkin isompien ryppäiden kohdalla. En tiedä ovatko tuon vastaantulo-ongelman saaneet ratkaistuksi. Lisäksi maratonille oli tullut hitaammille juoksijoille (muistaakseni yli viiden tunnin aikaa tavoitteleville) tuntia aikaisempi lähtö.
  5. Tomokazu Ihara, JohanSteene ja Jamily Coury selvitivät yhdessä Fun Run:in. Kova suoritus noissa olosuhteissa tuokin. Neljännelle kierrokselle aikarajojen puitteissa ehti vain Karel Sabbe. EDIT Olihan neljännelle ehtinyt myös Greig Hamilton, joka oli jo keskeyttänyt siinä vaihessa, kuin tuo kolmikko pääsi Fun Run:in maaliin.
  6. Itselläni on auttanut suoran nauhoituksen (Lydiardin suosittelema) ja lukkonauhoituksen yhdistelmä. Suora nauhoitus autta siinä, että kengät puristavat jalkapöytää vähemmän kuin perinteinen ja lukkonauhoitus taas auttaa pitämään kantapään paikallaan, vaikka solmu ei olisikaan kovin kireällä. Jalkapöydät kun ovat minulla herkät turpoamaan pidemmissä kisoissa. Tuolla nauhoituksella olen selvinyt usein pitkistäkin kisoista ilman mustia kynsiä tai oleellisia rakkoja. Aivan kaikissa kengissä tämä nauhoitustyyli ei onnistu, mutta ainakin viime aikojen kisakengissä on toiminut hyvin.
  7. Joo, minulla meni Lawson ja Elson sekaisin, koska tieto on poimittu heidän välisestään podcast -keskustelusta. Myös Elson on edustanut Brittejä 24h juoksun arvoksoissa, joten sikäli asia pysyy samana.
  8. Mukana varmaankin paikkansa Big's Backyard -ultran voitolla lunastanut Johan Steene. Hän on aiemmin läpäissyt Fun Runin (3 kierrosta). Saa nähdä saadaanko ensimmäinen Pohjoismaalainen läpäisijä tänä vuonna. Erityisen todennäköistä se ei toki ole. Riippuu juoksijoiden lisäksi myös olosuhteista: jonain vuosina läpimeno on käytännössä mahdotonta ja toisina taas kovimpien osalta mahdollisuuksien rajoilla. Mikaelin ja Johanin lisäksi myös ainakin kolmas tiekisoissakin menestynyt eurooppalainen, englantilainen Dan Lawson (24h Euroopan mestari 2016) , sai paikan, mutta sai siirtää sen seuraavaan vuoteen. Tosin en nyt ole ihan varma siirsikö viime vuodelta tähän vuoteen vai tältä vuodelta ensi vuoteen.
  9. Wauchti

    Maastojuoksukengät

    Riippuu aika paljon matkasta, reitistä ja vauhdeista. Kuinka paljon reitillä on asfalttia, noususummaa, juurakkoa ja paljonko tulee kävelyä. Itseläni tarkoitus juosta toukokuussa polkukisa ihan luotto tiekengillä (Hoka Hupana ja kisana Thames Path 100). Sielä kun reitti on enimmäkseen helppoa polkua ja neljäsosa on asfaltoitua. Sen sijaan elokuussa UTMB:lle tule jalkaan paksupohjaiset mutta suhteelisen kevyet kengät. Siellä ylämäissä auttaa keveys ja almäissä tarvitaan vaimennusta. Polut sen sijaan ovat yeensä ottaen melko nopeita. Esim. Karhunkierroksen perusmatkalla taas minulla oli viimeksi vaimennetut paksumpipohjaiset kengät. Siellä tuli paljon kävelyä (olen oikeasti enemmän tiejuoksija eikä tekniikka riitä kovin haastaviin kohtiin varsinkaan väsyneenä) ja pitkällä matkalla tarvittiin vaimennustakin. Lyhemmissä polkukisoissa (alle 100km) olen joskus käyttänyt myös ohutpohjaisempia kenkiä. Kuten näkyy, asia riippuu monesta asiasta. Olen samaa mieltä ylläolevan kanssa, että liian väljä ei kannata olla. Näin varsinkin teknismmillä tai mutaisilla reiteillä. Rakkovaaran lisäksi mudassa kengät helposti irtoilevat jaloista (kokemusta on). Myös veden poistuminen kengistä kannattaa huomioida märissä olosuhteissa eli parhaita ovat kengät, joissa vesi ei jää lillumaan. Nyrjähdysten kanssa ei koskaan ole ollut ongelmaa. Sen sijaan jalka on joskus turvonnut aika tavalla, mikä pitää pidemmissä kisoissa huomioida kengän mitoituksessa.
  10. Tänne ilmoittauduttu. Ensimmäinen ultrani oli Lapland Ultra Ruotsissa (ei enää järjestetä), joten nyt on mukava päästä toista kertaa juoksemaan melko mäkinen yhden kierroken 100 km ultra kesäkuun yössä hienoissa maisemissa. Yllättävän paljon samaa näissä. Mukavasti myös osa Perniön Suomi-juoksu reittiä osuu reitin varteen.
  11. Wauchti

    Vaarojen maraton 2018

    Ansio 3:38:35 Pajunen 3:41:26 ero siis 2.51 eli Touri ilmeisesti meni Ansiolle? EDIT Kolmantena gps-seurannasta puuttuva Ivan Bogdanov oli satamassa alle minuutti Pajusesta. Ja maalissa 3:57:22 eli on viettänyt mäessä melkein 15 minuuttia kauemmin kuin Pajunen. Pajusen pisteet 120,55 eli piste-eroa Ansioon tuli 4,45.
  12. Wauchti

    Vaarojen maraton 2018

    Ansio taas karannut ja eroa 44s ja lisääntyy. Kisa alkaa olla selvä mutta touri on tiukassa.
  13. Wauchti

    Vaarojen maraton 2018

    Veikkaukseni on, että Pajusen aikainen nykäisy kostautui. Hänellähän on paljon vähemmän kokemusta näinkin pitkistä kisoista, kuin Ansiolla. Nyt jää jännättäväksi kumpi vie tourin. Pajunen tietää tilanteen ja pitää varmasti niin kovaa vauhtia, kuin pystyy. EDIT: Pajunen on jäänyt Ansion kantaan roikkumaan. Ilmeisesti on vielä voimia jäljellä.
  14. Wauchti

    Vaarojen maraton 2018

    Ansion pallukka pysähtyi heti 20 km kohdan jälkeen ja vähän myöhemmin hävisi. Mitähän tuossa kävi? EDIT: pallukka on taas Pajusen kanssa samoissa. Taisi olla tilapäinen häiriö seurannassa.
  15. Joukkuekisassa sekä miehissä että naisissa Japani otti voiton, Etelä-Afrikka oli toinen ja Yhdysvallat oli neljäs. Kolmannen sijan sen sijaan otti miehissä Saksa ja naisissa Kroatia.
×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy