Jump to content
Juoksufoorumi.fi


Aerkank

Jäsenet
  • Content Count

    233
  • Liittyi

  • Last visited

Community Reputation

9 Neutral

Recent Profile Visitors

The recent visitors block is disabled and is not being shown to other users.

  1. Näyttääkö lkäyrä samanlaiselta kuin oheisessa kuvassa? Ja onko sykedata mahdollisesti otettu R-R -tallennuksena?
  2. Onpas todella mielenkiintoinen näkökanta liikuntalääketieteeseen. Nimenomaan liikuntalääketieteestä ja varsinkin liikuntalääketieteen erikoislääkäreistä on huomattava apu ylikuormituksen selvittämisessä. Mikäli selvittäminen olisi vain liikunta-alan ammattilaisten, kuten liikuntafysiologien käsissä, keskittyisi selvitys todennäköisesti vahvasti harjoittelun aikaansaamaan kuormitukseen. Sen sijaan kuormittumiseen vaikuttavien mahdollisten sairauksien selvittäminen on nimenomaan ensisijaisesti liikuntalääketieteen erikoislääkäreiden asia. He voivat tarvittaessa ohjata ylikuormittuneen myös muille terveydenhuollon ammattilaisille, kuten esimerkiksi ravitsemusterapeuteille. En tunnista suomalaisista aktiiveista liikuntalääketieteen erikoislääkäreistä ketään, jonka agendalla ei olisi sairauksien selvittäminen ja tutkiminen. Jos biologinen? liikuntalääketiede olisi vain huippu-urheilun tulosten paranemiseen keskittyvää, olisi varmaan vuosittaisten Liikuntalääketieteen päivienkin ohjelma tyystin erilainen. Ja aika yhden käden sormilla on myös laskettavissa päivien tutkimuskilpailuun osallistuneet tutkimukset, joiden aiheena oli puhtaasti huippu-urheilun tulosten parantaminen.
  3. Jakke on kyllä kovan luokan ansioitunut valmentaja, mutta tuosta kommentista paistaa hienoinen ”old school”. Tosin alkuperäinen juttuhan on jo muutaman vuoden takaa. 80- ja 90 -luvuilla käytettiin maksimaalisen hapenottokyvyn testeissä sekoituskammioperiaatteella toimineita spiroergometrejä eli hengityskaasuanalysaattoreita. Niissä kerättiin muutaman litran kammioon uloshengitysilmaa, joka olis siis sekoittunutta useammasta henkäyksestä. Tuosta kammiossa olleesta sekoittuneesta ilmasta määritettiin happi- ja hiilidioksidipitoisuudet, minkä lisäksi tarvitaan vielä hengityksen virtaussignaali hengitetyn ilmamäärän mittaamiseksi. Tuloslaskennassa nämä vielä keskiarvoistettiin 20 tai 30 sekunnin välein. Yksi tuossa tuloslaskennassa käytetty muuttuja oli trueO2%, joka yksinkertaistettuna on sisään ja ulos hengitettyjen happipitoisuuksien ero. Normaalisti se oli kevyillä kuormilla korkeammalla, mutta taso oli hyvin yksilöllinen, vaihdellen 4-7%:n välillä. Testin loppua kohti trueO2 yleensä pieneni. Jostain syystä tuota trueO2:ta ryhdyttiin pitämään muuttujana sille, miten hyvin happi tarttuisi lihaksiin. Mitä korkeampi arvo, sen parempi olisi hapen tarttuvuus. Tosin kukaan ei kiinnittänyt huomiota siihen, että modifioitaessa hengitysfrekvenssi normaalia hitaammaksi trueO2 nousi, ja taas tihennettäessä hengitysfrekvenssiä trueO2 putosi. Kun sauvakävelyssä porukka saattoi rytmittää hengityksen askelfrekvenssiin, trueO2:ssa näkyi putoamista aina silloin, kun juoksumaton nopeutta vaihdettiin. Eikä kukaan oikein ajatellut, että hengityskaasujen mittaus tapahtui suun edestä. Siitä on hapella vielä aika monta välivaihetta kuljettavanaan, ennen kuin se saavuttaa lihastason. Ja kaikki nuo välivaiheet kun vaikuttavat hapenkäyttöön. 2000-luvulle tultaessa nuo sekoituskammiloaitteet korvautuivat breath-by-breath eli henkäys-henkäykseltä -laitteilla. Näissä hapen ja hiilidioksidin pitoisuus mitataan jatkuvasti on-linena suun edestä jokaisesta henkäyksestä. Tällöin tuota trueO2-arvoa ei edes enää ilmoiteta, vaan mielenkiinto kohdistuu enemmänkin uloshengityksen loppuvaiheen happi- ja hiilidioksidiosapaineisiin. Näistä kun jälkimmäinen kertoo ventilaation riittävyydestä hiilidioksidin poistoon. Joten tuo Jaken kommetti hapen sitoutumisesta lihaksiin hengityskaasumittausten perusteella on ”valefysiologiaa”, hieman samoin kuin maitohapon vaikutukset ja mittaaminen. Jos joku hapen sitoutumista edelleen käyttää, voisi hänen fysiologia-asiantuntemuksensa kyseenalaistaa. Sen sijaan voisi miettiä, olisiko NIRS-teknologiasta tulevaisuudessa tuon hapen sitoutumisen mittariksi. ps. Ja tuo ylläoleva Nummelan Ariltakin lainattu teksti on 2000-luvun alusta, kun ajatukset ja laitteet olivat toisenlaiset.
  4. Ylikunto -termi vaan istuu puhekielessä todella tiukasti, aivan samoin kuin maitohappo. Kansainvälisesti käytetään termejä overreaching ja overtraining, joista Suomessa käytetään termejä ylirasitus ja ylikuormitus (esim Prevention, diagnosis, and treatment of the overtraining syndrome: joint consensus statement of the European College of Sport Science and the American College of Sports Medicine. Meeusen R, et al. Med Sci Sports Exerc. 2013.) Ehkäpä pikkuhiljaa, kun noita "parempia" tai fysiologisesti oikeampia termejä (maitohappo ➡️ laktaatti) vaan tuodaan esiin, tapahtuu puhekielessäkin muutosta.
  5. Polar H10 -vyössä on tallennusmahdollisuus
  6. Tavoitteena on yleisimmin noin 7 - 11 kappaletta 3 minuutin kuormia, eli varsinainen testin kestoaika olisi 21 - 33 minuuttia. Jos tiedossa on edellisen testin tulosta tai ekan testikerran ollessa kyseessä suurin piirtein maksimivauhti tonnin vedoissa, Cooperin tulos, kympin kisan tulos, puolikas tai maratonaika, kykenee osaava testaaja noiden perusteella arvioimaan sopivan lähtötason. Yleisin kuormannosto on 1 km/h, mutta maksimivauhdin jäädessä arviolta 5:30 - 6:00 -tasolle voidaan harkita 0,8 km/h -nostoa. Jos taas maksimivauhdit nousevat lähelle 3:00 -tasoa tai alle ja on epäilys aerobisen kynnyksen alhaisuudesta, voi olla perusteltua tähdätä 10 - 11 kuormaan tai tehdä poikkeuksellisesti 1,2 km/h -nostot. Maton kulmasuositus muutettiin viime vuonna 0,6 asteeseen eli 1%:n kulmaan. Ero aikaisempaan 1 asteen kulmaan ei kuitenkaan ole merkitsevä. Lähes poikkeuksetta nykyisin edetään vain nopeutta nostamalla, mutta testin lopussa kuormituksen lisääminen kulman muutoksella on edelleen mahdollista. Kaikissa tapauksissa kuormien välinen kuormitusero pyritään pitämään vakiona, eli jokainen porras nopeuden tai kulman nostossa edellyttää samansuuruista hapenottokyvyn lisäämistä. Yleinen suositus testiin valmistautumisessa on tuo harjoittelun keventäminen ja valmistautuminen kuten tyypilliseen ei-niin-tärkeään kisaan. Toinen vaihtoehto on tulla testiin normaalin harjoitusjakson keskellä, jolloin ei niinkään tavoitella absoluuttista maksimisuorituskykyä, vaan haetaan harjoitustasot sekö elimistön vasteet normaalin harjoittelukuormituksen ollessa päällä. Harjoituspäiväkirja -osiosta löytyy kohdaltasi viitteitä mahdollisista hengitysoireista. Mikäli hallussasi on kohtalaisen tuore spirometriatutkimuksen tuloslomake, kannattaa se ottaa mukaan Pajulahteen. Toinen vaihtoehto noiden mahdollisten oireiden suhteen olisi Pajulahdessa kysäistä, voisiko ennen testiä tehdä virtaus-tilavuusmittauksen. Spirometriasta tai virtaus-tilavuus -mittauksesta kun otetaan FEV1 -arvo, voidaan arvioida MVV-arvo eli Maximal Voluntary Ventilation. Kun testissä saavuttamaasi maksimiventilaatiota verrataan tuohon MVV-arvoon, saadaan testin lopussa jäljelle jäävä hengitysreservi. Kun se yhditetään esimerkiksi uloshengityksen loppuvaiheen hiilidioksidiosapaineeseen (PetCO2-arvo), voidaan osittain päätellä, onko hengityksen puolella mahdollisia rajoitteita ja sitä kautta suositella mahdollisia jatkotutkimuksia. Pajulahti on yksi todella harvoista suomalaisista testipaikoista, joissa on tälle tasolle yltävää osaamista suoran testin tulkinnassa. Toinen harjoituspäiväkirja -osiosta löytyvä kiinnostuksen aihe on jonkinasteinen kuvailu kuormittumisesta. Ylirasitukselle ja varsinkin ylikuormitukselle on tunnusomaista selittämättömästi alentunut maksimisuorituskyky sekä varsinkin laktaattivasteesta määritettynä huomatttavan alhainen aerobinen kynnys. Tämä puoltaisi kohdallasi testin aloittamista huomattavan alhaisilta juoksuvauhdeilta silläkin riskillä, että testistä tulisi normaalia pitkäkestoisempi. Ja jos tuo kuormittumisepäily pitkine työjaksoineen nostetaan pöydälle, kannattaa siitä ehdottomasti mainita testaajalle. Tämän tietäessään Pajulahden testaaja pystyy paremmin vertaamaan laktaatti- ja ventilaatiokynnysten mahdollista eroavaisuutta toisitaan ja kumpienkin kynnysten tasoa suhteessa saavutettuun maksimisuorituskykyyn. Näissä kun tuntuu kuormittuneissa tiloissa olevan huomattavaa poikkeamaa verrattuna normaaliin kuormittumis-palautumistilaan.
  7. Suomen antidopingsäännöstö 2015, mikä noudattaa kansainvälistä säännöstöä: 2 § DOPINGIN MÄÄRITELMÄ JA DOPINGRIKKOMUKSET Dopingilla tarkoitetaan yhtä tai useampaa tämän säännöstön kohtien 2.1–2.10 mukaista dopingrikkomusta. 2.1 Urheilijalta otetussa näytteessä on kiellettyä ainetta, sen aineenvaihduntatuotetta tai merkkiainetta 2.2 Kielletyn aineen tai kielletyn menetelmän käyttö tai käytön yritys 2.3 Dopingtestin välttely, dopingtestistä kieltäytyminen tai näytteen antamatta jättäminen 2.4 Olinpaikkatietomääräysten laiminlyönti 2.5 Dopingvalvonnan manipulointi tai manipuloinnin yritys 2.6 Kielletyn aineen tai kielletyn menetelmän hallussapito 2.7 Minkä tahansa kielletyn aineen tai kielletyn menetelmän levittäminen tai levittämisen yritys 2.8 Minkä tahansa kielletyn aineen tai kielletyn menetelmän luovuttami­nen tai luovuttamisen yritys urheilijalle kilpailun aikana, tai kilpailun ulkopuolella minkä tahansa kilpailun ulkopuolella kielletyn aineen tai kielletyn menetelmän luovuttaminen tai luovuttamisen yritys urheilijalle 2.9 Osasyyllisyys 2.10 Kielletty yhteistoiminta Eli doping ei ole pelkästään kiellettyjen lääkkeiden käyttöä, vaan dopingin määritelmää on laajennettu huomattavasti tyuossa uudessa säännöstössä.
  8. Samassa säännöstössä myöhemmin, muistin virkistämiseksi: 10.2 Urheilun toimintakielto tapauksissa, joissa urheilijan näytteessä on kiellettyä ainetta tai joissa kyse on kielletyn aineen tai menetelmän käytöstä, käytön yrityksestä tai hallussapidosta Ensimmäisestä kohtien 2.1, 2.2 ja 2.6 mukaisesta dopingrikkomuksesta määrätään urheilun toimintakielto huomioon ottaen kohtien 10.4, 10.5 ja 10.6 säännökset seuraavasti: 10.2.1 Urheilun toimintakiellon pituus on neljä vuotta, jos 10.2.1.1 dopingrikkomuksessa ei ole kyse erikseen määritellystä aineesta, paitsi jos urheilija tai muu henkilö osoittaa, ettei rikkomus ollut tahallinen 10.2.1.2 dopingrikkomuksessa on kyse erikseen määritellystä aineesta ja ADT osoittaa, että rikkomus oli tahallinen. 10.2.2 Mikäli kohta 10.2.1 ei sovellu, on urheilun toimintakiellon pituus kaksi vuotta. 10.2.3 Kohtien 10.2 ja 10.3 mukaisen tahallisuuden tarkoituksena on tunnistaa ne urheilijat, jotka eivät noudata yhteisiä pelisääntöjä urheilussa. Tahallisuus edellyttää, että urheilija tai muu henkilö tiesi, että menettely muodosti dopingrikkomuksen tai että hän oli tietoinen ja ilmeisen välinpitämätön siitä merkittävästä riskistä, että menettely saattoi aiheuttaa dopingrikkomuksen tai johtaa siihen. Mikäli dopingrikkomus johtuu sellaisen aineen aiheuttamasta positiivisesta testituloksesta, joka on kielletty vain kilpailun aikana, katsotaan rikkomus lähtökohtaisesti tahattomaksi, jos kyse on erikseen määritellystä aineesta ja urheilija voi osoittaa, että kiellettyä ainetta oli käytetty vain kilpailun ulkopuolella. Mikäli dopingrikkomus johtuu sellaisen aineen aiheuttamasta positiivisesta testituloksesta, joka on kielletty vain kilpailun aikana, ei rikkomusta pidetä tahallisena, jos kyse ei ole erikseen määritellystä aineesta ja urheilija voi osoittaa, että kiellettyä ainetta oli käytetty vain kilpailun ulkopuolella muussa kuin urheilusuoritukseen liittyvässä yhteydessä. 10.5 Urheilun toimintakiellon lyhentäminen tapauksissa, joissa ei ole merkittävää tuottamusta tai laiminlyöntiä 10.5.1 Rangaistuksen lyhentäminen kohtien 2.1, 2.2 tai 2.6 rikkomisesta, kun kyse on erikseen määritellystä aineesta tai epäpuhtaasta tuotteesta. 10.5.1.1 Erikseen määritellyt aineet Kun dopingrikkomus koskee erikseen määriteltyä ainetta ja urheilija tai muu henkilö osoittaa, ettei hänen toiminnassaan ollut merkittävää tuottamusta tai laiminlyöntiä, määrätään rangaistukseksi vähintään varoitus ja enintään kahden vuoden urheilun toimintakielto riippuen urheilijan tai muun henkilön tuottamuksen asteesta. Lisäksi pitää aina muistaa, että ADT-säännöstö uusiutui 2015. Ennen tätä vuotta tehdyt ratkaisut urheilun toiminta- tai kilpailukiellon osalta eivät ole verrattavissa nykyiseen säädöstöön.
  9. Aerkank

    lihasmassan kuluminen

    Ei vaan ruumistutkimus. Palautteenannon ja seurantamittauksen suhteen se onkin sitten hieman haastavampi menetelmä.
  10. SUEKin tämänpäiväisessä kiertokirjeessä oli asiasta laajemmin: "Työryhmä kehottaa myös FIS:ä suhtautumaan astmaongelmaan vakavasti. Organisaation tulisi arvioida uudelleen esimerkiksi pakkasrajoja ja kilpailumuotoja. - Astma on merkittävä ongelma monilla huippuhiihtäjillä, sitä voisi melkein kutsua ”ammattitaudiksi”. Tarvitaan lisää tietoa astman ehkäisy- ja hoitokeinoista kylmässä urheiltaessa. Valitettavasti astman hoito saatetaan nähdä vääristyneesti kilpailuetuna tai salailtavana asiana, unohdetaan, että urheilijoiden terveydestä huolehtiminen pitkällä aikajänteellä on kaikkien osapuolten etu ja mahdollistaa reilun kilpailun. Urheilijan terveyden tulee kuitenkin olla aina priorisoitava asia, Mjøsund sanoo."
  11. Tuossa on jotakin desaturaatiosta urheilijoilla http://www.terveyskirjasto.fi/xmedia/duo/duo92158.pdf.
  12. Urheilijan kehohan ei suinkaan itse tuota anabolisia hormoneja.
  13. Googlen hakusanat kuntotesti Jyväskylä tuotti ensimmäiseksi linkiksi ihan kohtuuhyvän testauspaikan https://www.sportslab.fi/
  14. Tampereen alueella on ainakin neljä testauspaikkaa, jotka markkinoivat spiroergometrillä eli hengityskaasujen kanssa tapahtuvaa kuntotestausta. Varala (http://varala.fi/testaus-3/urheilijat/kestavyystestit/) tuli jo mainittua, toinen varteenotettava paikka on sitten Tampereen Urheilulääkäriasema (http://taula.fi/testaus/kestavyyskunnontestit). Kahdessa jäljelle jäävässä ja tässä nimeämättömässä testipaikassa spiroergometrina käytetään laitetta, josta ei löydy minkäänlaista validointitutkimusta. Lisäksi useat ko laitteella testejä Suomessa tarjoavat paikat määrittävät kynnystasot hieman arveluttavalla tavalla, perustuen puhtaasti rasvoista tapahtuvan absoluuttisen energiantuoton vasteeseen. Tällainen kynnysmääritysmentelmä ei ole Suomessa ollut 30 vuoteen suositeltu menetelmä.
  15. ADT-säännöstön kohta 10.10 Taloudelliset seuraamukset: Kansallisilla lajiliitoilla on mahdollisuus määrätä kohtuullisia taloudellisia seuraamuksia dopingrikkomuksen johdosta. Sitä ei tosiaankaan ole määritelty säännöstössä, mitkä ovat toimenpiteet, jos noita taloudellisia seuraamuksia tai sakkoa ei makseta. Asia voi olla tietysti kirjattuna liittojen kurinpitomääräyksiin, mutta jättäisin tuon kyllä juristien pohdittavaksi.
×

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy