Jump to content
Juoksufoorumi.fi



tuufaast

Jäsenet
  • Content Count

    264
  • Liittyi

  • Last visited

  • Days Won

    1

tuufaast last won the day on October 13 2019

tuufaast had the most liked content!

Community Reputation

45 Excellent

About tuufaast

  • Syntymäpäivä 28.08.1981

Recent Profile Visitors

372 profile views
  1. Vantaalla juoksin ekan kerran viime vuonna ja mielestäni on kyllä aika nopea reitti, mäkeä on vähän, ja vain muutama hidastava (eli vähintään 90 asteen kulma). Maailman reiteistä ei ole kyllä kokemusta, mutta sanoisin reittiä ehkä hieman hitaammaksi kuin Kankaanpään reitti, mikäli se sanoo mitään (Kankaanpäässä paremmin suojalta tuulessa). Kauneudella ei voi tosiaan kehua, mutta ei siinä kärsiessä niitä maisemia ainakaan täälläpäin katsella. Lisäbonuksena täällä Downtown 65:n kannustusryhmä toivottavasti myös tänä vuonna.
  2. Itse kun juoksen sitä kymppiä kuitenkin vähän yli 40min, niin tuskin pystyisin yli kynnyksen sykkeellä kauheasti juoksemaan. Kynnys lieneekin aika lailla mulla tuossa 167 tuntumassa (testauksesta kuitenkin niin paljon aikaa, että ei voi tietää oikeasti), varmaan nopeammat pystyvät kympin juoksemaan yli kynnyksen. Aika erilaisilla skaaloilla näköjään juostaan. Catpapsella jos jalat ei kestä, lienevät ne siis se rajoitustekijä ja siksi syke tuossa alhaisempi, kuvittelisin. Toisaalta 50+Runnerilla myös aika kapea tuo skaala. Varmaan juoksijatyyppikin ja tietysti harjoittelu vaikuttaa näihin paljonkin.
  3. Yksi juttu, mitä salilla teen on pohkeet (pohjeprässi ja suorin jaloin tehtävä liike). Näillä sain kuntoutettua akillesvaivan pois (tänä vuonna Juoksija-lehdessä tästä juttua) ja jatkossakin aion pitää pohkeiden voimatasosta huolta, ettei vaivat enää palaisi. Jos siis on yhtään pohje-/akillesvaivoja, kannattaa ainakin pohjetreenit ottaa mukaan (myös esim. hyppynaruhyppyä ja ns aktiivikävelyä kannattaa tehdä).
  4. Itsellä hidas pk-vauhti johtuu ainakin siitä, että lenkki lipsahtaisi liian helposti hieman liian kovaksi ja mielestäni ns. liian hitaasti ei voi juosta, en itse ainakaan pysty juoksemaan sykkeellä, joka olisi alle pk1-alueen. Juoksen myös paljon työmatkaa aamulla juuri heränneenä, pelkän vesilasin voimalla, mikä hidastaa vauhteja. Koska käyn myös suunnistamassa ja näitä on vaikea tehdä pk-treeneinä, niin jotta saan viikkoon myös kovan juoksutreenin ja pitkän lenkin, yritän pitää muut lenkit kevyinä vauhdiltaan, pituus voi olla silti 1,5h tai joskus jopa 2h (pitkis sitten vielä tuohon päälle siis). Juoksen myös aina lenkkien pituudet aikana, en pituutena, joten joskus pääsen tunnissa 10km, joskus paljon vähemmän. Kunnollista juoksuharjoittelua on takana pahan ja pitkän vammakierteen jälkeen vasta 1,5v, minkä vuoksi myös pyrin pitämään vauhdit hitaina, ettei rasitustaso nousisi liikaa (olen kyllä vammakierteen aikana ollut aktiivinen muuten, eli nollasta en ole aloittanut). Ensi vuodeksi on mietittävä, miten saisi vauhtia lisää, puolikkaan tulos 1.31 vs kokonainen 3.09 kielii siitä, että vauhtia pitäisi saada lisää, jos haluaisi maratonin aikaa parantaa koska tuolla puolikkaan ajalla tuskin kovin paljoa lujempaa maraton enää menisi. Siinä onkin sitten pohdittavaa, miten sen tekisin; oma kuvitelma kun oli, että peruskestävyys olisi ollut suurin puute, mutta ehkä se onkin nyt tuo vauhti. Mietityttävää oli myös, että maraton meni 161:n keskisykkeellä ja puolikkaalla keskisyke oli 164, mikä kuulostaa aika pieneltä erolta (ja varttimaralla 166, mikä tosin mentiin ilman keventelyjä). Olisikin oikeastaan aika kiinnostavaa tietää, millaisia eroja muilla on noissa sykkeissä matkojen välillä.
  5. Tässä vaiheessa aivosolujen toiminta taisi olla kyllä sitä luokkaa, että en olisi huomannut, vaikka olisi Trumpin ohi juossut 😄 Aivoissa taisi olla enää jotain "pystyt vielä puoli kilsaa eteenpäin" Repeat x10 tms. Hyvä, jos meno ei silti näyttänyt niin pahalta kuin tuntui. Ja pääsithän sinäkin maaliin, mikä maratonilla ei ole koskaan itsestäänselvyys, muistanpa itsekin joskus kauan sitten joutuneeni kävelemään useita kilometrejä kun seinä iski.
  6. Vaikka täällä hieman moitittiinkin naisten kisan vastusta, niin kyllä siellä ykkössijan takana sai juosta silti itseään vastaan ihan tosissaan. Neljäntoista vuoden maratontauon jälkeen ennätys parani kuitenkin 15 minuuttia ja pääsin alle A-luokan rajan ensimmäistä kertaa elämässä. Matkaan piti lähteä 3.15 alitus mielessä, mutta jotenkin vauhti karkasi ja puolivälissä liian aikaisin, eli alle 1.33:n Katastrofaalisen paljoa ei toinen puolisko onneksi kuitenkaan hidastunut (alle 4min), joten ihan tyytyväinen sai olla, kun tuntui varsin hirveältä viimeiset 10km ja pääsin alle 3.10. millä kehtaa ensi vuonna SM-maratonille varmaan osallistua, vaikka kärjestä paljon jäädäänkin. Reitti oli kyllä mitä mainioin ja ei enää harmittanut, että Kankaanpään maraton peruttiin ja piti juosta nykyisessä kotikaupungissa. Vastatuulessa sai juosta yksin (tai miehet auliisti kyllä peesasivat, mutta vetoavuiksi ei heistä tuntunut olevan), mutta mäkiähän tuolla ei kyllä ole. 14 vuotta sitten juostiin muuten aika lailla fiiliksellä vauhdeista mitään tietämättä, varustuksena viisarikello, H&M:n puuvillatoppi ja pelishortsit. Nyt on varustelutaso hieman parantunut (vaikka pelishortseja käytän edelleen juoksuvarustuksena) ja aikoja on helppo laskeskella kun saa kilometrin väliajat ja juostun matkankin näkee koko ajan. Oma ihmiskoe, eli onnistuuko maratonin juokseminen ilman maravauhtisia lenkkejä myös onnistui; peruslenkkivauhti mulla siis 6-6.30min/km ja sitten on kovat treenit, joissa juostaan esim. 3x12min @4.10min/km tai mäkivetoja tai erilaisia vauhtileikittelyjä. Lyhyempiä kisoja sitten toki myös muutamia alla ja viikottaiset iltarastit. Hitaat hitaina, kovat kovina, tähän filosofiaan olen aina uskonut ja taidan jatkaa uskomista tämänkin jälkeen.
  7. tuufaast

    Kangasala-Jukola 2019

    Tämän vuoksi onkin vähän hankalaa vertailla noita, koska tosiaan ovat ne "hitaimpien" osuudet. Silti mietin, olivatko ne suunnistuksellisesti haastavampia kuin nuo pidemmät osuudet.
  8. tuufaast

    Kangasala-Jukola 2019

    Tuosta hyvästä vauhdista suunnistuksessa jäin miettimään, että kuinkahan vertailukohtaisia on eri osuuksien vauhdit? Tai siis vastaus lienee, että ei varmaan kovinkaan vertailukelpoisia. Laskin huvikseni osuuksien voittajien kilometriajat ja ne ovat järjestyksessä 6:06, 5:42, 5:37, 6:07, 5:58, 5:22, 5:27. Eli lyhyet ovat suhteessa hitaampia kuin pitkät osuudet (pl eka osuus). Juoksussahan näin ei voisi olla, mutta suunnistuksessa on mahdollista, kun radasta voidaan tehdä vaikeampi, rasteja ehkä suhteessa matkaan enemmän jne. Silti olin hämmästynyt tuosta, että pitkillä osuuksilla nopeus oli puoli minuuttia kilometri parempaa, koska jotenkin olisin ajatellut, että lyhyemmillä osuuksilla matkan lyhyys kompensoisi suunnistushaastetta, kun voi painaa menemään lujempaa. Tietysti pitkillä rastiväleillä voi juosta ilman hidasteluja teoriassa pidempään, mutta kai sen matkankin pitäisi vähän painaa. En ole itse asiassa kauheasti tutkinut yleensäkään eri suunnistusmatkoja, mutta jotenkin olisin kuvitellut, että esim. pitkällä matkalla nopeus olisi hitaampi kuin keskimatkalla, nyt alkoi epäilyttää, että näin ei varmaan sitten olekaan. Omalla venlojen 7.8 km:n vauhdilla olisi ollut myös korkeammalla sijoituksella Jukolan samanpituisella 5-osuudella kuin Venloissa, mikä kyllä myös kielii siitä, että osuus oli varmaan aika haastava (ja varmaan myös 4 osuus olisi ollut näin, koska näissä samat hajonnat). Toki jo tiedossa oli ihan eri noususummat, mikä kertoo jo haastavuudesta, mutta olisin silti kuvitellut paremmat vauhdit miesten puolella. Osuuksien voittajien vauhdeissa Toven hyväksi muutama sekunti.
  9. tuufaast

    Kangasala-Jukola 2019

    Mukava Jukola täälläkin takana. Venloissa saatiin ulkomaalaisvahvistus suunnistajapankin kautta ja vahvistus hän todellakin oli. Lähdimme numerolla 1650 ja vahvistus toi viestin ensimmäiseen vaihtoon sijalla 223, mikä oli mielestäni varsin käsittämätön suoritus. Takaa on siis mahdollisuus nousta paljonkin! Itse pääsin kuitenkin matkaan viimeiselle osuudelle miltei tuhat sijoitusta ekaa vaihtoa huonommalta sijalta ja sehän tarkoitti sitä, että koko matkan yritin päästä muista ohi. Tuossa maastossa se oli kuitenkin hankalaa ja yksi oma paha pummi ja letkan ohitusyrityksessä tapahtunut kaatuminen tarkoitti sitä, että jotkut jouduin ohittamaan jopa kolme kertaa, mutta sain joukkueemme onneksi nostettua kolminumeroiseen sijoitukseen. Tyytyväinen olin kuitenkin kolmen ja puolensadan paikkeilla olleeseen osuussijoitukseen noista lähtökohdista, parempaan aikaan kuin viime vuonna vaikeammassa juoksumaastossa ja tuota yhtä pummia lukuunottamatta muutenkin suoritukseen. Ryteikkö ei ollut niin paha kuin harjoitusten perusteella olin odottanut. Jukolan osuudelle pääsin nukkumattomana, jalat tukossa ja tuntia ennen auringonnousua (ja mulle oli luvattu, että on jo valoisaa kun pääsen lähtemään). Ikinä en ole suunnistanut hämärässä ja omistamani otsalampun teho oli kyllä aivan eri luokkaa kuin useimmilla muilla. Lamppua kyllä vielä todellakin tarvittiin metsässä, joten onneksi oli edes tuo. Alkuun pitkälle välille pieni virhe, mikä johti rämpimiseen hakkuuaukiolla, mutta muuten meni ihan hyvin. Maastoaskelta olisi harjoitettava; hankalissa paikoissa en vain uskalla mennä ns. täysiä tai hyppiä metrin pudotuksia niinkuin miehet näyttävät tekevän, oman osansa tähän toki tuo kuusi viikkoa sitten pahasti taittunut nilkka, joka tosin ei haitannut enää suoritusta (nilkkatuki kuitenkin on edelleen suunnistuksessa tarpeen). Jukolassa letkojen vauhti oli itselle paljon Venlojen letkoja sopivampaa (pääsin matkaan noin sijalta tuhatsata) ja sain sitten kyllä yli sata sijaa sijoitustamme parannettua, joten nähtävästi olen ohitellutkin, muistikuvat asiasta hämäriä. Kerran vedin jopa letkaa, ja meinasin kyllä kysyä muilta letkassa, että oikeastiko luotatte mun suunnistustaitoon näin paljon. Pummattiin siinä kyllä vähän sivuun, mutta ei lopulta yli minuuttia enempää ja väli oli pitkä ja sisälsi paljon pusikkoa. 2km:n pitkällä välillä miesletka vain katosi jonnekin ja mentiin kolmen naisen voimin metsän läpi kunnes kohdattiin sama miesletka risteyksessä; mistä lienevät sinne kiertäneet 😄 Muuten alkoi painamaan ihan tosissaan kun rasteja oli vielä 8-9 jäljellä, mutta olin haastanut erään vanhan tutun osuusajasta, joten pakko oli puristaa lopussa vielä (haasto onnistui ja voitin muutaman minuutin). Osuussijoitus oli alle puolivälissä listassa, mitä pidän erittäin suurena onnistumisena, koska kolmososuudelle oli varmasti laitettu porukkaa siitä kovakuntoisemmasta ja taitavammasta päästä ja tosiasia kuitenkin on, että miehet keskimärin juoksevat lujempaa kuin naiset. Vaihdon jälkeen jalat sanoivat sopimuksen irti ja teltalle ja suihkuun raahautuminen kesti varmaan puolet osuusajasta. Pelkistä naisista koostunut joukkueemme sijoittui vähän puolivälin huonommalle puolelle kaikista maaliintulleista joukkueista ja nelososuuden juoksijamme teki ihan huikean osuussijoituksen 233! Jälkikäteen laskin, että tulihan tuossa suunnistettua yhteensä noin 3h20minuuttia, eli suunnilleen maratonin juoksuajan verran, joten ei ihme, että jalat jumittui. Nukkuminen ei onnistunut osuuden jälkeenkään oikein ja kaikista pahin viikonlopun osuuksista olikin ajo-osuus takaisin pk-seudulle. Maastossa näin aika hurjia kaatumisia, nämä siis miesten suorittamina ja sisälsivät mielestäni melko rohkeita mikroreitinvalintoja, venloissa kaaduin vain itse ja omalla pummiretkelläni tipuin puoleen reiteen kivenkoloon, huonosti käymisen ainekset olivat ilmassa, mutta ihmeenkaupalla ei edes sattunut. Luulin ensin, että oltiin venloissa vain Heponiementien itäpuolella, mutta eilisen kartantarkastelun jälkeen käytiinhän sitä Venloissa samoilla rinteillä kuin Jukolassakin, jännää miten sumussa sitä on onnistunut menemään ja kartan taittelun myötä kokonaiskuva radasta katosi kokonaan.
  10. tuufaast

    Kangasala-Jukola 2019

    Pakattu on. Pieni lisähaaste on, että Venla-tiimimme yksi jäsen loukkantui ja nyt etsitään kissojen, koirien, suunnistajapankin avulla korvaajaa. Jännittääkin jo vähän, mutta onneksi kaksi viimeisintä suunnistusta on mennyt vihdoin hyvin ja lähes virheittä (mitä ei voi sanoa esim. viime viikon käyräkarttasekoilusta), joten nyt vain lepoa ja pieni perinteinen, juoksukisoissakin käyttämäni viimeistelytreeni huomenna.
  11. tuufaast

    Kangasala-Jukola 2019

    Ei ole kauheasti tökkinyt mulla. Viime vuonna oli jukola-app, joka toimi ainakin mulla hyvin ja josta pystyi tarkistamaan kivasti oman joukkueen etenemistä ja vaikka noita karttoja. Toivottavasti sellainen saadaan tänäkin vuonna.
  12. tuufaast

    Kangasala-Jukola 2019

    Kiitos, ehkä se siitä. Itselle ei ole yhtään tuttua kyllä tuo, kun on tottunut, että juoksukisaan jätetään kaikki voimat... Nyt siis vain uutta lähestymistapaa opettelemaan
  13. tuufaast

    Kangasala-Jukola 2019

    Onkohan täällä ketään naissuunnistajaa, joka olisi tehnyt tuplan? Tai onko miehillä kokemusta peräkkäisinä päivinä pitkien osuuksien juoksemisesta? Lauantaina olen mitä todennäköisimmin yhteislähdössä venlojen vikalla osuudella ja sunnuntaina pääsen matkaan kolmososuudelle ehkä 3.30-4.30 aikoihin. Mitä pitäisi ottaa huomioon valmistautumisessa ja mitä noiden lähtöjen välissä tehdä, nukkua varmaan pitäisi yrittää, mutta miten syöminen? En ole ikinä kisannut kahta kisaa peräkkäisinä päivinä (toki palloilussa on ollut turnauksia, mutta ne on aika eri tyyppisiä) ja hieman hirvittää, miten tuo jälkimmäinen, pitkä Jukolan osuus menee, loppuuko virta ihan täysin. Kunto varmasti riittää, mutta miten saada keskittyminen aamuyöllä muutaman tunnin yöunen jälkeen toimimaan?
  14. Ei pysty, menisi puolet harrastuksen huvista hukkaan (ja tämä korvaa mun treeniohjelman vauhtileikittelyn) 🙂 HS:n rastit on metsässä miltei koko viikon, niin käyn sitten paremmalla ajalla ilman ajanottoa opiskelemassa suunnistusta myöhemmin. Mitä enemmän on ollut kuutamolla rastivälillä, sitä enemmän sen rastin löytyminen jaksaa ilahduttaa 😉
  15. tuufaast

    Kangasala-Jukola 2019

    Kevään harjoituskartat korkattu. Välillä todella haastavaa, kun puolen kilometrin rastivälillä ei ole oikein mitään, mistä ottaa kiinni (paitsi joku vihreän raja, mitä pitkin kuljin) ja toivoo näkevänsä rastin (no, en nähnyt, vaikka olin mennyt nähtävästi muutaman metrin päästä ohi, vaan kävin ottamassa vauhtia aika kaukaa polulta, kun lopulta tipahdin kartalta) toisena päivänä aloin jo oppia käyttämään korkeuskäyriä, mutta silloin rastit olivat mielestäni helpompia. Karttaan merkkaamattomia uria oli aika paljon harjoituskieltoalueen viereisellä kartalla, mitkä hämäsivät melko paljon. Kivien tunnistaminen on myös todella haastavaa. Onneksi Jukolassa ei ole yksin metsässä. Välillä maasto on ihan juostavaa ja välillä taas kaikkea muuta.
×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy