Jump to content
Juoksufoorumi.fi

Emonamoha

Jäsenet
  • Content Count

    454
  • Liittyi

  • Last visited

Community Reputation

10 Good
  1. Muilla ei liene vastaavia arvoja - ainakin työterveyshoitaja oli kuin puulla päähän lyöty... Kokonaiskolesteroli 2,3 mutta koska hyvän kolesterolin määrä oli yli minimin, tämäkin oli pakko hyväksyä :)
  2. Tässäpä tämä kiteytettynä Kiitos hyvistä vinkeistä. Ceridalia onkin kaapissa - tukkoisiin ja paukkuviin korviin ainakin auttavat, joten täytyypä suihkaista seuraavaksi myös nenään. Yllättävänkin yleisiä vaivoja nämä, vaikka välillä tuntuukin että muut vaan viilettää takki auki talvellakin. Risoja olen jo pitkään manannut, taitavat olla sukuvika kun äidillä on ihan samat vaivat. Kerran jos hiihdän/juoksen ilman kauluria niin kurkku on santapaperia :-/
  3. Olen jokunen vuosi sitten pudottanut 12kg sauvakävelyllä ja ruokavaliolla. Järjestys on tämä, koska minulle kilot tulivat elämän poikkeustilanteen mukana - normaalisti ruokatottumukset ovat aina olleet hyvät = syön mitä kulutan. Samalla tavalla nuo nykyiset kilot ovat tässä mukana roikkuneet, eli ne 8-10kg mitkä viimeksi jäi laihduttamatta, ovat melkein kaikki edelleen mukana: nyt tavoitteena saada painoa 6-8kg alaspäin. Itselleni paras yhdistelmä on proteiinipitoinen ruokavalio (prosentit kutakuinkin siten, että hiilarit 40%, proteiinit 30% ja rasvat 30%). Tykkään hyvästä ruuasta ja leipomisesta, enkä niitä ole koskaan ajatellut pois elämästäni jättää. Käytännössä siis liikunnalla kulutan herkkukalorit ja perusaineenvaihdunta hoitaa ne n. 1600kcal jotka syön terveellisesti joka päivä. Tästä seuraa jotakuinkin 200-700kcal kalorivaje riippuen "herkkujen" ja liikunnan määrästä ja suhteesta. Mainittakoon vielä sekin, että viikossa on myös nollapäiviä ja joskus varmasti myös plussapäiviä, eli kovin tiukalle en tätä "kuuriani" asettele Niin - ja tällä tyylillähän sitä voi elää elämänsä loppuun saakka. Laihtumisessa on taas uusimpien tutkimusten mukaan eduksi, jos viikossa on 1-2 raskaampaa lyhyttä (puolen tunnin) lenkkiä kuin jos kaikki lenkit olisivat kohtuuraskaita/kevyitä ja pidempiä (tunti tai yli). Juoksemisen mielekkyydenkin kannalta tuo kuulostaa mukavammalta joten miksikäs ei niin tehtäisi!
  4. Emonamoha

    Juoksijan kurkusta kyselen

    Itsellä kun tuo kurkku tuntuu olevan se heikoin lenkki, joka aina vähänkään nopeamman lenkin jälkeen kipeytyy. Samaisesta syystä tulee pyöräilyä harrastettua harvemmin. Joskus kurkkukipu kestää useammankin päivän, joskus menee ohi päivässä-kahdessa. Joskus siitä seuraa jopa kevyt flunssa nuhan kera. Löytyykö muita huonokurkkuisia ja jos, niin miten vältätte kurkkukivun? Ei ihan viitsisi hengityssuojaintakaan käyttää...
  5. Emonamoha

    Juoksu lapsiperheessä

    Tuo miinuliinun elämäntyyli kuulostaa juuri siltä, etten olisi voinut sitä provosoitumatta lukea viitisen vuotta sitten kun kaksoset olivat vauvoja ja aamulla herääminen oli niitä viimeisiä asioita, joita kaipasin. Nyt se herättää vain kunnioitusta ja ihailua - minusta on oikeasti upeaa, että jollakin on noin paljon energiaa ja tahtoa ja oman itsensä kunnioitusta äitiydestäkin huolimatta. En tiedä onko kyse vain siitä, miten kenelläkin ne hormonit asettuvat ja millainen se oma lapsuus ja äitisuhde on ollut - vai vain asenteesta. Joka tapauksessa en voi kuin pienellä kaiholla ihastella. Ilman pienintäkään tarvetta vertailuun.
  6. Ikuisena aloittelijana kommentoisin, että aika lailla samanlaiselta kuulostaa omakin ohjelmani ma: kevyempi kuntosali 35min (reidet, pohkeet, yläkroppa) + venyttelyt ti: 60min rauhallinen hölkkä ke: kuntosali 35min (reidet, pohkeet, yläkroppa) + 45-60min kävely to: 40-45min omalla vauhdilla rennosti pe: kuntosali 35min (reidet, pohkeet, yläkroppa) + 30-45min kävely la: fiiliksen ja muun mukaan kävelyä ja lepoa su: 1,5-2h rauhallinen lenkki Suunnilleen tämän mukaan menen, mitä nyt joskus tulee tilaisuuksia paremmin kuin toisena päivänä eli lapsiperheen säädöt aiheuttavat oman epävarmuustekijänsä tähän. Vauhdeista sen verran, että tuo "omalla vauhdilla rennosti" tarkoittaa sellaista, jossa vähän hengästyykin, mutta tuntuu hyvältä ja "rauhallinen" on nylkyttelyä, joka sisältää isommissa ylämäissä kävelyä ja tasaisella/alamäissä rennompaa askellusta.
  7. Emonamoha

    Juoksu lapsiperheessä

    Minäkin tunnustin sivulauseessa luuseriuteni kertoessani, etten aikanaan tajunnut sitä omaa aikaa ottaa vaan käytin senkin energian äkäilyyn ja marttyyrinkruunun rakenteluun.. että älä sinä Ihralisko luulekaan olevasi ainoa. Ne muut eivät vaan tietenkään jaksa pahoittaa mieltään kirjoittamalla tänne ja ottamalla riskiä saada lokaa niskaansa. Olkaa muut mitä mieltä olette, mutta edelleen olen sitä mieltä, että naisten siitä kodista on useimmiten paljon vaikeampi lähteä ilman syyllistämistä. Lapset, mies ja jopa toiset naiset saattavat pienilläkin huomautuksillaan saada hyvän lenkkivireen pilattua. Ja siihen en usko ollenkaan, että pystyisi aikaan ennen lapsia niin tarkasti kaiken tulevan ennakoimaan väsymyksineen, vastuineen, että sen puolison sillä perusteella saisi tässä suhteessa oikeanlaiseksi valittua. Kriteerejäkin kun on niin monia. Ja ihmiset muuttuvat vuosien mittaan. On upeaa ja hienoa, että monilla tuo oman ajan ottaminen harrastuksille onnistuu ja harmillista, kuinka moni taas siitäkin mielensä pahoittaa, ettei hommat toimi. Minulla on kannustava mies, joten omasta puolestani syyt löytyy oman pääkopan sisältä - harrastan tai en. Nyt on harrastamisen vuoro ja siitä ainakin nautin täydestä sydämestäni!
  8. Emonamoha

    Juoksu lapsiperheessä

    Jännä juttu muuten kun A. Stubbilta kysyttiin, että mistä ajasta hänen juoksu- ja liikuntaharrastuksensa on pois - perheeltä vai työltä niin vastaus oli: "ei mistään, ne tuovat aikaa perheelle". Lienee tarkoitti juuri sitä, kuinka paljon tyytyväisempi on sellainen vanhempi, jolla on oma rakas harrastus tuomassa energiaa. Itse ainakin olin paljon passiivisempi ja äkäisempi silloin kun en sitä omaa aikaa tajunnut ottaa. Ikävä kyllä marttyyriäitiys ja ikuinen huono omatunto on naisten helmasynti ja lapsetkin sitä kärkkäästi hyödyntävät. Edelleen saan joka lenkille lähtöni selittää lapsille, että miksi ja eikö isi voi mennä.
  9. Emonamoha

    Kokonaisenergiankulutus

    Omalla laihiksellani käytän sykemittarin antamaa kulutuslukemaa sellaisenaan ja lisään sen perusaineenvaihdunnan lukemaan. En siis vähennä esim. tunnin juoksulenkiltä saamastani kalorinkulutuslukemasta perusaineenvaihdunnan osuutta. Tiedä sitten onko oikea tapa, mutta ainakin toimii. Toisaalta kun kyse ei ole mistään kuuden tunnin liikuntasuorituksista/päivä ei sillä ole tilastollista merkitystäkään. Eipä niitä syömisiäänkään ja niiden imeytyvää osuutta pysty niin tarkkaan laskemaan. Tavoitteena minulla on päästä (lähes) joka päivä kulutuksen ja syömisten osalta johonkin -200...-700kcal haarukkaan ja sillä tarkkuudella paino putoaa.
  10. Näissä keskusteluissa on tosiaan erittäinkin helppoa ilmoittaa mielipiteensä ihan vaan omista lähtökohdistaan. Ei kai nyt kukaan jaksa eikä osaa miettiä kaikkia vaihtoehtoja. Sekin olisi kuitenkin hyvä tiedostaa, että ihan kaikki elämän realiteetit eivät ole omia valintoja. Eikä sitäkään sovi sivuuttaa, että usein naisten priorisoinnit ovat hiukan erit kuin miesten vastaavat.. tai siis suomen kielellä: miesten on vaan niin paljon helpompi pukea ne lenkkivarusteet ja ilmoittaa lähtevänsä lenkille, vaikka kotona olisi pienet lapset ja pesukoneessa märät pyykit. Ja ne lapsetkin usein vinkuvat enemmän äidin kuin isän perään... Tasapainoilua nämä elämän ruuhkavuodet teettää enkä omaa osaani voi (enää) valittaa. Lenkille pääsen kun lapset nukkumassa (klo 20) ja joskus jopa aikaisemminkin - viikonloppuisin lähes oman mielen mukaan. Samaa toivoisin muillekin.
  11. Emonamoha

    Harjoitus yskäsenä / nuhaisena

    Mielenterveyden kannalta liikkuminen kannattaa aina - kunhan se ei rasita kehoa, joka tarvitsee voimia paranemiseen. Kuumeettomana ja lievästi nuhaisena käyn kävelemässä, mutta juoksemaan menen vasta kun olo alkaa olla aika lailla normaali.
  12. Emonamoha

    Läskikerho

    heh, tahti on hidastunut ihan järjettömästi - ja kyllähän minä jo silloin alkuun tiesin, että painon ylläpito saavutetulla tasolla EI ole se ongelma vaan se pirun laihtuminen... Nyt siis mennään jo kuukausi "yliaikaa" ja tämän päivän BMI on tasan 26, pudotettuja kiloja takana yhteensä 15,2kg. Tuo BMI 23 on ihan realistisena tavoitteena mielessä ensi vuodelle Karppauksista sun muista pitkistä hiilareista sen verran, että oma tyylini on aloittaa aamu tuhdilla proteiinipirtelöllä, jolla pötkii melkoisen pitkälle arjessa (työ lähinnä yläpään käyttöä) ja viikonloppuisin lautaselle kelpaa kaurahiutale-lesepuuro marja-/hedelmäkiisselillä jo senkin takia, kun silloin usein mennään pihalle ja liikutaan eri tavalla kuin töissä. Syömiset siis kulutuksen ja tarpeen mukaan. Kahdesti päivässä syön (lämpimän) aterian, joka koostuu joko keittoruuasta ja salaatista tai sitten pihvi + salaatti, mukana aina pari palasta kunnon ruisleipää joilla näkyvästi voita ja lasillinen vettä ja rasvatonta maitoa. Välipalana on hedelmä ja kupponen teetä maidolla, joskus 4kpl Paussi-keksejä ja/tai pari palaa näkkileipää jos on vaikkapa salille meno työpäivän päätteeksi. Illalla mussuttelen lenkin jälkeen joko samanlaisen proteiinipirtelön millä aamunikin aloitan tai sitten ison kupillisen jugurttia + mysliä (pahvipakettiin pakattu Luomu-suklaa-hössötys on suosikki tällä hetkellä) ja vaikkapa näin syksyllä luumuja tai omenoita sen minkä maistuu. Muihin laihiksella oleviin verrattuna olen havainnut syöväni melko paljon eikä nälkä todellakaan vaivaa - tosin pyrin aina syömään vasta kun luonnollinen nälkä ilmaantuu - paitsi tankkaukset ennen lenkkiä tietty sopivana ajankohtana. Uskon siihen, että kun itse kuuntelee kehoaan ja sen tarpeita - ja TUNNISTAA NE - homma toimii. Usein esim. jano tulkitaan näläksi ja mieliteot samaten. Tulihan saarnattua mutta kun aihe on vaan niin perhanan kiinnostava ja kun tuosta syömisestä on nykyään tehty niin pirun vaikea ja kummallinen aihe, että välillä ei oikein tiedä, pitäisikö itkeä vai nauraa... ja miksi ihmeessä useissa ruokaloissa (mm. koulu-) kasvikset on niin pirun pahan ja luotaantyöntävän näköisiä kun vaihtoehtoja on vaikka hurumykky? Niinpä - raha. Säästetään nyt ja maksetaan myöhemmin kansanterveyden valistustyössä ja sairauksissa.
  13. Tuurijuoksijana (tai siis -hölkkääjänä) voin sanoa tekeväni sitä ihan vaan koska HALUAN. Lenkin jälkeen on hillittömän upea olo ja jo seuraavana päivänä alkaa mielen perukoille hiipiä hinku päästä uudestaan lenkille. Sitten jos lenkille ei pääsekään, tulee pettymys ja uusi toive nousee seuraavaa päivää ajatellen. Jos lenkille ei sittenkään pääse, alkaa lenkkihimo hiipua, muutoin innostus pysyy yllä ja oikeastaan kasvaakin taas hiukan. Lenkkeily siis ruokkii lenkkihimoa. Nyt olen jopa saanut lenkkikaverin ja se jos mikä nostaa lenkki-innostusta ihan uudelle tasolle kun itse lenkitkin menevät hujauksessa. Entiset pitkät lenkit on nyttemmin niitä lyhyitä :)
  14. Emonamoha

    Kuka hemmottelee ja miten

    Ai vain 3 naista, joiden vyötärö alle 80 cm... hmm... silmämääräisesti arvioiden nuo alkavat olla selkeää vähemmistöä lähes missä tahansa. Omassa työpaikan kahviseurueessani tekisi varmaan tiukkaa saada yhtäkään vyötäröä alle 80 sentin. Saati, että joku suostuisi julkisesti omaansa mittaamaan Minä kyllä uskon epäterveelliseen ruokavalioon ja vähäiseen liikuntaan vyötärölihavuuden lisääjänä (tosin naisilla raskausaika on myös omiaan tekemään ikuisen pömpän keskivartaloon - tämäkään ei kuitenkaan kaikkia kosketa). Säännöllistä liikuntaa kun on nykyaikana sekin, että liikutaan vaikkapa puoli tuntia päivässä tai tunti kolmesti viikossa. Mitä se tarkoittaa? Että viikossa ollaan 165 tuntia istuma- tai vaaka-asennossa...? :icon_syda:
  15. Emonamoha

    Selän invalidisoiva kipu!

    Aika hyvin veikkailit, olin meinaan fysioterapeutilla tuossa iltapäivästä ja sain ohjeen tehdä kiertoliikkeitä sekä hieroa kahdella tennispallolla kipukohtaa seinää vasten. Samoja ohjeita annetaan näemmä fasettilukon aukaisuun kotikonstein. Fysioterapeutin mukaan on tuossa yläselässä muutama nikama jotenkin turhan suorassa, mistä ongelmia aiheutuu. Olisko ollut joku nikama 6 tai ainakin tuon numero kutosen puheesta bongasin. Kummasti sitä alkoi vetreytyä tennispallohieronnalla, venyttelyllä, oikeastaan ihan vaan sillä että menee päin kipua eikä siitä pois. Sirdoja en nyt sitten saanut, mutta kokeilen Burana 600:n tehoa kun varmaan tuo aikakin jo alkaa olla puolellani (kipua kohta neljättä päivää).
×

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy