Ghatmando

Näistä kahdesta ekasta olen samaa mieltä (siksi olen iloinen, jos löydän noista videoista lähteitä luettavaksi). Kolmannesta en itseni suhteen tiedä kun vielä ei ole ollut erityistä tarvetta paastoa kokeilla. Luulen kyllä, että kokeilen jossain vaiheessa ihan mielenkiinnosta vaikkei muuta varsinaista syytä tulisikaan vastaan 🙂

Tämä varmasti pitää paikkaansa ja siksipä kiitos kun ehdit ja viitsit minunkin kysymyksiini vastata. Varsinkin tuo jälkimmäinen oli hyvä vinkki -- eli pitää katsella linkattujen videoiden loppuja -- kun mitään hyvää asiaan liittyvää en ole löytänyt. Noakesin oikeuskäsittelyssä taas oli siis kyse juuri siitä, mistä olen lukenut. Nyt omat muistikuvani päivitettyäni olemme näemmä eri linjoilla siinä, mistä oikeuskäsittelyssä oli kyse. Kirjoitit mulle vastaamisen jälkeen vielä näin: Mä näkisin edellä olevan ja aiemman vastauksen olevan aika puolueellisia tulkintoja siitä, mitä oikeussalissa tapahtui -- ei tosin ole ihmeellistä, jos Noakes muiden ihmisten tavoin tulkitsee tilanteen omalta kantiltaan. Tuo tulkinta ei kuitenkaan vaikuta saavan paljon tukea oikeuden pöytäkirjoista (http://www.saflii.org/images/Noakes verdict.pdf). Yhteenveto paneelin johtopäätöksistä on sivuilla 78-79, ja niiden vaikutelmat minulle tässä: - Kohdat 1, 3-6 vaikuttavat korostavan, kuinka Noakes ei toiminut twiitatessaan lääkärin ominaisuudessa (kohta 4 korostaa myös twiitissä annetun neuvon epäselvyyttä). - Kohta 2 korostaa Noakesin kannattavan vähähiilihydraattista ruokavaliota. - Kohta 7 on kai samankaltainen kuin aiemmat, mutta suhteessa lakiin ja säädöksiin (sikäli kun ymmärsin lakitekstiä oikein). - Kohta 8: ei ole todistettua Noakesin antaneen epätyypillisiä neuvoja tai [mun korostus:] neuvoja, jotka eivät perustuisi todistusaineistoon. - Kohta 9: ei tullut todistettua, että Noakesin neuvot olisivat olleet haitallisia tai vaarallisia. - Kohta 10: ei tullut todistettua, että Noakes olisi toiminut epäammattimaisella tavalla. Kun näitä kymmentä kohtaa katsoo, eikä ole Noakes, niin en näkisi yhdenkään kohdista väittävän Noakesin todistaneen mitään oikeaksi. Päinvastoin paneeli vaikuttaa olevan ruokavalioasian suhteen oikeastaan neutraali, hyväksyvän Noakesillakin olevan perusteltuja kantoja, ja keskittyneen ihan muuhun. Tätä tukee osaltaan paneelin aiemmin tekemä kommentti siitä, että Noakesin ehdotus oli suht yhteneväinen jo annettujen ohjeiden kanssa: "On the facts and all the expert evidence tendered it would appear that the respondent's advice was sufficiently aligned to prevailing South Africa paediatric dietary guidelines at the time, such that the only reasonable inference to be drawn is not that the advice was or could be deemed to be unconventional." On muuten myös hyvä huomata, että oikeuskäsittelyssä Noakes itse antoi vastineen, jonka mukaan "Neither she [Strydom] nor I [Noakes] can be certain of what is the best diet onto which one should wean a child. As a result we are allowed to come to our own conclusions based on our professional experience and training." Noakesin motiivit tämän kirjoittamiselle voi kukin kuvitella tavallaan, mutta itselleni tämä ei lähtökohtaisesti anna vaikutelmaa, että Noakes olisi yrittänyt osoittaa oman kantansa todeksi vaan ensisijaisesti uskottavaksi ja tutkimustuloksiin perustuvaksi. Mikä sekin on jo paljon ja kohtaa paljon vastustusta.

Hei, olen ollut ulkona tästä keskustelusta ja silmäillyt edelliset 20 sivua läpi aika nopeasti. Tämän vuoksi olen varmaan missannut jotain olennaista, kun olen jäänyt pohtimaan kahta ylläolevaan liittyvää kysymystä (alla). En ole löytänyt niihin itse vastauksia mistään suht puolueettomista lähteistä, ja siksi kyselen, että olisiko sinulla mahdollisesti vinkkejä mistä niitä kannattaisi lähteä etsiskelemään. 1. Aloittaen helpommasta: Tiedän ainoastaan Noakesin oikeudenkäynnin, joka koski kysymystä siitä, tekikö hän virkavirheen (misconduct) antaessaan neuvon pienen lapsen äidille Twitterin välityksellä. Tuomio oli vapauttava, sillä Noakesin ei todettu tässä tilanteessa toimineen lääkärin ominaisuudessa. Tämä oikeudenkäynti ei siis vaikuttaisi kertovan mitään Noakesin teorian oikeudesta tai vääryydestä, saati paastoamisen/sokerinsyönnin hyödyistä/haitoista. Onko mielessäsi jokin toinen oikeudenkäynti tai liittyykö tähän oikeudenkäyntiin jotain muuta, mitä lehdistö ei ole kunnolla raportoinut? 2. Ohsumin tutkimus on ollut vaikuttavaa, enkä epäile sen olevan Nobelin palkinnon arvoinen. Tuosta tutkimuksesta on kuitenkin vielä pitkä matka tapaan, jolla tutkimuksen kohteena olevasta ilmiöstä (autofagiasta) puhutaan paastoamisen yhteydessä. Oshumin tutkimushan esimerkiksi kuvaa vain solujen toimintaa, kun ne eivät saa ravintoa. Tämä tilanne syntyy jo sillä, että ei syö iltamyöhällä ja heti uudestaan aamulla - eli tämä ei vaikuttaisi edellyttävän erityisen pitkiä paastoja. Toisaalta paastoaminen ei näytä olevan myöskään välttämätöntä autofagisten mekanismien toiminnalle, sillä esimerkiksi marjojen syömisen väitetään aktivoivan autofagiaa. Eli minulta puuttuu askelmerkit sille, miten Oshumin tutkimuksesta (ja siihen suoraan liittyvästä tutkimuksesta) päästään siihen, että vaikkapa 18 tunnin paastoaminen olisi jotenkin kannatettavampaa kuin vaikkapa suht normaali 10-12 tunnin yöpaasto. Onko vinkkejä mitä minun kannattaisi lueskella tämän tiimoilta? (PS. jos mielessäsi on monta eri lähdettä, niin minä luen mieluiten tieteellisiä artikkeleita kuin populaarilähteitä tai katson Youtube videoita kontroversiaalisista aiheista.)

Onneksi olkoon, tavoite tuli hienosti saavutettua tarkalla tasaisella juoksulla! Taisi olla juoksu hyvin hallussa.

Kiitos onnitteluista @Ruba, @forrest_42195 ja @ruiskarhu! Juoksu sujui tosiaan varsin kelvollisesti 🙂 -- paljon paremmin kuin mitä kuvittelin ja osasin toivoa. Ennen juoksua odotukset eivät tosiaan olleet kummoisetkaan. Huonoa aikaa en olettanut juoksevani, mutta en myöskään pääseväni tuohon Forrest_42195:den esille tuomaan ensisijaiseen tavoitteeseen (eli bruttoaika alle 2:40). Niin paljon jouduin juoksumäärästä ja tehoista laistamaan varsinkin viimeisen kuukauden aikana. Taisin juosta viimeisen 10 viikon aikana vähemmän kilometrejä kuin yhtenäkään edellisenä vuonna ennen maratonia. Nopeasti katsottuna juoksin tavoitevauhtista tai kovempaa vauhtia viimeisen kahden kuukauden aikana yhteensä nelisen tuntia (mukaan lukien puolikkaan kisa). Eli en ollut tuota kisavauhtia erityisen ekonomiseksi ehtinyt hioa... Nyt kun olen viimein päässyt kotiin ja ehtinyt eilen hoitamaan kiireisimmät asiat, alla omaksi muistoksenikin pientä raportointia. Kisapäivänä heräsin puoli kuuden aikoihin, eli vajaa neljä tuntia ennen juoksun alkua. Rauhallinen aamupala, viimeiset valmistelut, hieman odottelua ja sitten matkaan kohti kisa-aluetta. Juoksunumerolla sai matkustaa julkisissa liikennevälineissä juoksupäivänä ilmaiseksi, ja niinpä nappasinkin hotellin edessä olevalta asemalta. Metro saapui juuri asemalle ja hyppäsin ekaan vaunuun. Metro lähti liikkeelle eri suuntaan kuin ajattelin, mutta onneksi kiertotietäkin pääsee perille. Lähtöalueella oli suuren urheilujuhlan tuntua: paljon iloisia juoksijoita tekemässä pientä verryttelyä, lämmittelyä ja jotkin vielä vaihtamassa vaatteitaan. Itse olin yksi heistä. Reilu puolisen tuntia ennen lähtöä oli aika käydä vielä vessassa. Tässä kohtaa alkoi suunnitelmat mennä pieleen: jono oli pitkä ja liikkui tosi hitaasti. Kun kävi selväksi, että jonottamalla en ehtisi vessaan, kyselin edellä olevilta, milloin heidän lähtönsä on. Suurin osa oli myöhäisemmissä lähdöissä ja ystävällisesti antoivat minun etuilla heitä. 10 min ennen lähtöä homma hoidettu ja juoksujalkaa kohti parin minuutin päässä olevaa lähtökarsinaa. (Siellä huomasin olevan myös vessoja, paljon pienemmällä jonolla...) Olin lähtökarsinassa B (2:40-2:50 tuloksen juosseet), joka tuossa vaiheessa pursui jo yli tilansa. Mahduin juuri ja juuri sisään. Edessä oli useampi sata juoksija ja siksi tuo ero brutto- ja nettoaikojen välillä kasvoi noin suureksi. Kuten Forrest_42195 mainitsikin, muualla olisi voinut tuolta osalta päästä helpommalla. Yhtä kaikki, pääsin matkaan ja oli ehkä hyväkin, etten ehtinyt lähtökarsinassa hermoilemaan juoksun suhteen. Tavoitteet hylättyäni olin tämän kisan suhteen viimeiset päivät paljon rauhallisempi kuin yleensä olen kisojen alla. Juoksu sujui alusta alkaen kevyesti, mutta oli samalla aika haastavaa suuren juoksijamäärän vuoksi. Vaikutti siltä, että juoksijat ympärillä tempoilivat menemään, hidastelivat edessä, ja blokkkasivat juoksulinjani. Päätin kuitenkin olla turhaan hötkyilemättä asiasta ja juoksen omaa juoksua rauhassa. Suurimmat syyt tälle oli, että kunto oli pieni arvoitus, tavoite oli selkeä, ja sääennusteen mukaan lämpötila oli nousemassa juoksun loppua kohti mulle liian korkeaksi (parhaat juoksuni olen juossut alle 10 asteessa; alussa lämpöä oli 14 astetta ja päivällä noin 20). Matka on pitkä ja päätin siis säästää energiaa niin paljon kun pystyin. Ekat 10 kilsaa meni ilman kummempia tapahtumia, mitä nyt fiilis alkoi jo tuossa vaiheessa vaihdella hyvästä heikkoon. Sen verran pidin vauhtia yllä, että saisin kurottua kiinni tuon eron brutto- ja nettoaikojen välillä. Syke pysyi hieman tavallista alhaisempana koko ajan. Juoksijoiden määrä ympärillä oli koko ajan suuri, mutta vaiheen lopussa ei enää häiritsevän suuri. 14 kilsan kohdalla syke oli edelleen tasainen ja tavallista alhaisempi. Fiilis oli tosi hyvä ja mietin, että voin sittenkin päästä alle 2:40. Kaksi kilsaa myöhemmin jalat alkoivat painaa tavalla, kuten ne ovat aiemmin painaneet maratonin loppupuolella. Mietin pitääkö mun lopettaa puolivälissä, jossa vaimoni oli kannustamassa. Geeli naamaan ja pari kilsaa myöhemmin juoksu sujui taas, hymyilin ja läpsyttelin energiaa hakien kymmenien pienten lasten käsiä. Puolivälin saavutin tavoitteen/toiveen mukaisesti ja päätin jatkaa samalla tavalla eteenpäin. Jalat eivät tässä kohtaa painaneet, ja ainoa huoli oli tuo jaksamiseen liittynyt ailahtelu. Välillä juoksu sujui vahvasti ja hetkeä myöhemmin heikosti. Tässä kohtaa löin lukkoon kaksi asiaa: (1) heikon hetken kohdalla keskityn vain edellä olevaan juoksijaan, enkä anna hänen karata. Oli melkein saman tekevää mitä vauhtia henkilö juoksee, ei hän varmaan juokse hitaampaa kuin mitä minä haluaisin juosta 🙂 (2) pakotan itseni ottamaan ainakin vähän geeliä alkuperäisen suunnitelman mukaisesti, vaikken sitä haluaisikaan tehdä. Suunnitelmana oli aiemmin hyväksi todettu geeli per noin 5 kilsaa, joka onnistuessaan olisi lähellä sitä, mitä ihmisten väitetään suht helposti kykenevän imeyttämään (jos on siihen itsensä totuttautunut). Kaiken kaikkiaan tämä onnistui hyvin, vaikka kaksi kertaa geeli tökkikin niin pahasti, että en saanut sitä nielaistua alas (vaikka käytänkin "juotavaa" muotoa) Noilla kerroilla suurin osa lensi sylkäistynä katukivetykselle. Samalla tuli itselle todistettua sekin väite, että jo suun huuhtelu hiilareilla lisää jaksamista. Kolmenkympin kohdalla olin aika varma, että pääsisin alle 2:40. Samalla ajatus siitä, että pitäisi jaksaa vielä 50 minuuttia väsytti niin paljon, etten jaksanut välittää vauhdin nostosta vaikka siihen olisikin ollut varaa. Sen sijaan, ja hieman tiedostamattani, vauhti alkoi hiipua ja syke laskea – kuten myös ympärillä olevilla juoksijoilla. Vähän epäilin sitä aina välillä, mutta kun joka toinen kilsa oli hyvä ja olo oli väsynyt, en huomannut pientä heikkenemistä. 34 otin geelin onnistuneesti, 38 kilsan geeliä vain purskuttelin suussani. Tässä vaiheessa päivän lämpötila oli jo noussut vähän korkeaksi, varsinkin kun aurinko paistoi kaduille, mutta kaksi kuppia vettä päälle jäähdytti tarpeeksi. Vauhdin ja sykkeen laskuun havahduin neljän kympin kohdalla ja tajusin, että kyllähän mun pitää vielä juosta ihan kunnolla, että brutto aika painuu varmasti alle 2:40. Pökköä pesään, syke ylös ja raastaen maalia kohti. Melkein tulin taas hidastaakseni juoksua, mutta ohi porhalsi kanssajuoksija, jota olin aiemmin kannustanut ja nyt hän kannusti minua: nyt mennään kunnolla vielä viimeiset 700 metriä, hän sanoi. Hänen perässään kiristin vielä uudestaan menoa kunnes pääsin maalilinjan yli. Maalissa ja sen jälkeen olin yhtä hymyä: pitkäaikainen tavoite saavutettu hyvällä marginaalilla. Garmin ehdotti että olisin voinut juosta maratonin 20 sekuntia nopeammin, mikä on helppo hyväksyä kun juoksun keskisyke oli alhaisempi kuin millään aiemmalla maratonilla (159). Syketason lasku ei liene vanhenemisesta johtuvaa, kun kuukautta aiemmin juostussa puolimaratonissa keskisyke oli toiseksi korkein koskaan (169). Jossain vaiheessa tuo hymy vaihtui kuitenkin irvistykseksi 🙂 kun jalat tuntui tavallista väsyneemmiltä, hieronta teki kipeää ja poikkeuksellisesti portaiden laskeutuminen oli hankalaa. Tuota viimeistä ei ole ollutkaan pitkään aikaan. Näin jälkikäteen ajateltuna tuloksen kannalta merkittävimmät erot tämän ja aiempien juoksujen välillä lienevät juoksukumppanien määrä (muut juoksijat blokkasivat tarvittaessa tuulta ja heidän vauhdinpitoonsa pystyi tukeutumaan heikkona hetkenä) ja se, että pakotin itseni toistuvasti ottamaan edes hieman geeliä. Osansa teki ehkä myös berliiniläisten antama kannustus, joka oli kovaa ja alkoi ensimmäisestä kilometristä jatkuen ihan loppuun asti. Ehkä tuo mahtavan juoksutapahtuman tunnelma saa mut palaamaan ensi vuonnakin Berliiniin, vaikka kuittaankin itseni ulos tästä ketjusta eikä uuden ennätyksen tavoittelu tunnu tällä hetkellä mielekkäältä. Sen sijaan nyt on ohjelmassa satunnaista juoksua, uintia ja salia. Keväästä alkaen suunnitelmissa on aiempaa enemmän maantiepyöräilyä.

Numero haettu (11762), aamupala syöty ja tavarat pakattu. Tunnin päästä matkalle kohti lähtöaluetta. Edellisen kirjoittelun jälkeen harjoittelu meni alamäkeä yllättävien työkiireiden ja odottamaani rasittavampien työmatkojen vuoksi. Onneksi matkalta tuliaisena (tai työstressistä) saatu vatsatauti jäi pieneksi ja oli jo viikko sitten. Odotukset hyvästä juoksusta ovat siis poissa, mutta merkillisesti se myös rauhoittaa mieltä. Juoksu sujuu miten sujuu.

Pientä päivitystä projektin tiimoilta sikäli, että hiljaisuudesta huolimatta 2:40 alitus neljän viikon päästä Berliinissä on edelleen tavoitteena. Kesän treenit sujuivat suht ok, vaikka juoksukilsoja tulikin suunniteltua vähemmän. Kuten pelkäsin, jalkapöytä alkoi taas vaivata ja sen vuoksi juoksusuunnitelmia piti aina välillä muutella. Viime viikolla jouduin pitämään jo isompaa juoksutaukoa, mutta onneksi lääkärissäkäynti auttoi. Toivottavasti jalka kestää vielä tulevat viikot. Toinen ero suunniteltujen ja toteutuneiden juoksujen välillä oli se, että lämpimän kesän vuoksi tehokasta juoksua tuli tehtyä aika vähän. Edellisistä haasteista huolimatta tämänhetkinen kunto on viimevuotista parempi. Silloin juoksin puolimaratonin vajaan 10 asteen "lämmössä" hieman yli 1:18 aikaan ja siitä kaksi viikkoa myöhemmin soolojuoksuna kokonaisen 2:40:42. Tänään Paavossa puolikas 1:17:12, auringon paistaessa ja lämmön ollessa 20+ astetta. Eli ainakin viime vuoden juoksuihin peilaten 2:40 alitus näyttäisi olevan hyvänä päivänä tehtävissä, varsinkin kun Berliinissä riittää selkiä peesattavaksi 🙂

Jantun kanssa täysin samoilla linjoilla.

Niinhän siinä sitten kävi, kuten edellistä viestiä kirjoittaessani vähän arvelin, että yritys saada bruttoaikakin alle 2:40 rajan osoittautui hankalaksi. Erilaiset töihin liittyvät seikat sekä erityisesti läheisten terveysongelmat ovat estäneet harjoittelun siinä määrin, että todellinen yritys on jäänyt tekemättä. Asia korjautuu toivottavasti Berliinin maratonilla ensi syksynä. Lähtötilanne on aika neutraali. Sain keväällä juostua ihan ok, mutta en mitenkään erityisen paljon ja kovat juoksut puuttuivat melkein kokonaan. Lisäksi keväällä oli jonkin verran juoksutaukoja. Toisaalta kesä ja alkusyksy näyttävät aiempia rauhallisemmilta, ja mahdollistavat varmaankin systemaattisen harjoittelun. Toivottavasti vanha jalkapöydän vaiva pysyy kurissa. Tästä päivästä alkaa siis uusi, tavoitteellinen harjoittelukausi. Kisa on vajaan 14 viikon päästä, eli siihen asti pitää jaksaa ponnistaa.

Lähtökohtaisesti väittäisin, että tällaisessa tilanteessa ei ole tarvetta juoda -- jos siis juoksija on hyvin varautunut ja totuttautunut juoksemaan hetken juomatta. Ensimmäinen syy on se, että Suomen lämmössä ei ehdi tuossa ajassa muodostua merkittävää nestehukkaa. Väite, että 2% nestehukkaa tarkoittaa 20% huonompaa suoritusta oli (muistaakseni) Gatoraden markkinapuhetta, jota tutkimukset eivät tue. Ja jos tuo pitäisi paikkaansa, olisi maratonkin juostu reippaasti alle kahden tunnin (huipuilla paino putoaa nestehukan vuoksi merkittävästi). Toinen syy on se, että veden kehoa jäähdyttävä vaikutus on tutkimusten mukaan pieni (ellei vesi ole tosi kylmää ja sitä juo paljon). Henkilökohtaisesti en muista oikein koskaan puolikkaalla juoneeni. Vettä tosin otan usein, huuhdellen sillä nopeasti suun ja kaataen lopun päälleni/kasvoilleni. Ilmeisesti siis aika samalla tavalla mitä OlliL tekee. Muutamalla koko maratonilla olen nähnyt kuvauksen, että 3h jänikset hidastavat vain vähän juoma-asemilla kun taas muut pysähtyvät asemille. Tuollainen selkeä kuvaus jänisten toiminnasta on kyllä plussaa. Aikanaan Berliinissä huomasin tuon todella pitävän 3h jänisten kohdalla paikkaansa. Hidastivat kuitenkin sen verran, että kaikki sai juomansa, mutta ei niin paljon, että juoksurytmi olisi rikkoontunut.

Mielestäni harvinaisen mukavaa luettavaa Kawauchin Bostonin juoksusta ja sen taustoista: http://japanrunningnews.blogspot.fi/2018/04/how-it-happened.html

Tämä linkki toimii ainakin itsellä: http://tvcatchup.com/watch/bbcone

Jos et ole sitä vielä sattunut huomaamaan, tässä Garminin 935 kellossa pystyy harjoituksen lopetettua (mutta ei vielä tallennettua) korjaamaan juostun matkan maton ilmoittamaksi matkaksi (tai miksi tahansa sen haluaa muuttaa). Hyvä puoli tässä on se, että silloin kellon viikoittaiset näkymät yms. vastaavat Connectin tietoja. Mikä parempaa, kello päivittää samalla kalibrointikertoimensa tulevia juoksuja varten. Sen jälkeen kun aloin muuttamaan juoksumatkan maton osoittamaksi heti mattojuoksun jälkeen, on tuo kalibrointi on tuottanut aika tarkkoja juoksumatkoja, kunhan vain olen juossut samalla matolla ja juoksuvauhti on suhteellisen lähellä kalibroinnissa käytettyä juoksuvauhtia.

Kiitos forrest_42195:n mukavasta kisarapsasta! Sen innoittamana ajattelin itsekin kirjoittaa pitkästi. Jääpähän juoksu näin ainakin itselle paremmin mieleen. Eli kuten forrest_42195:n kirjoituksesta kävikin jo ilmi, päädyin taas Kankaanpäähän juoksemaan. Tästä on tullut lähes jokasyksyinen traditio, sillä paikkakunta mahdollistaa mukavasti sukulaisvierailun. Toki nopeasta reitistä ja hyvistä järjestelyistä ei ole haittaa myöskään. Kesällä olin asettanut hiljaa mielessäni tavoitteekseni parannuksen ennätykseeni (netto 2:39:59) ja haaveissa oli jopa lähteä tavoittelemaan oman ikäsarjan reittiennätystä (puolisen toista minuuttia parempi). Tiesin tavoitteen olevan itselleni todella kova, sillä edellinen vuosi piti sisällään yhdeksän kuukauden pätkän, jolloin aikaa juoksemiseen oli ollut kovin vähän. Niinpä en ollut yllättynyt, kun kisan lähestyessä valmistavat kisat näyttivät tavoitteen saavuttamisen olevan varsin epätodennäköistä. Viimeinen isku haaveille tuli juoksua edeltävän viikon maanantaina, kun varvas (jossa vanha vaiva) kipeytyi niin pahasti, että olin pakotettu jonkin asteiseen juoksemattomuuteen. Viimeisen noin kymmenen päivän aikana juoksin siis vain vähän. Päätin samalla siirtää ennätysyrityksen ensi kevääseen, vierailla sukulaisissa ihan muuten vaan, ja keskityin jäätelönsyöntiin. Juoksutauko ja jäätelö auttoivat kuitenkin kipuun niin merkittävästi, että päätin sittenkin lähteä katsomaan, kuinka jalka kestää. Uudet tavoitteet olivat (i) maaliin pääsy terveenä, (ii) alle 2:45, (iii) alle 2:43 (olisi paras aika kahteen vuoteen). Juoksu lähti liikkeelle mukavasti ja odottamaani nopeammin. Olo oli raskas ja vauhti tuntui liian kovalta. Ja niin se kyllä olikin, sillä peesasin pitkään itseäni nopeampaa juoksijaa. Roikuin kuitenkin mukana, sillä oli kiva juosta kisassa jonkun kanssa – viime vuosina omat maratonjuoksuni ovat olleet yksinjuoksua (pois lukien alun kilometrit). Tulevan voittajan ensimmäinen kierros oli hänelle hitain ja kun hän viimein nosti vauhtia ensimmäisen kierroksen lopulla, jäin suosiolla juoksemaan omaa tahtiani. Eka neljännes hieman alle 40 min, mistä olin yllättynyt. Toinen kierros alkoi heikosti: töpeksin lyömällä vesipullo & geelikomboni maahan, enkä siis saanut tuossa vaiheessa nautittua energiaa. Hetkeä myöhemmin varvas alkoi oireilla, etureidet väsyä ja tunsin oloni heikoksi. Onneksi ongelmat menivät matkan varrella ohi, ja toinen kierros meni samaten hieman alle 40 min. Kolmannen kierroksen loppupuolella alkoivat ongelmat, joiden tiesin tulevan turmiokseni: vatsa reagoi huonosti geeleihin, ja sen myötä energia alkoi loppumaan. Totutan yleensä vatsani geelien käyttöön viimeisten viikkojen aikana, mutta nyt se jäi juoksutauon vuoksi tekemättä. Kolmas kierros meni vielä aika tarkkaan 40 minuuttiin. Tässä vaiheessa juoksua olin noin 20-30 sekuntia edellä 2:40 alitukseen tähtäävästä aikataulusta, mutta tiesin energianpuutteen muuttuvan vielä ongelmaksi. Ja niinhän siinä sitten kävi: viimeinen kierros oli hidasta taistelua kanttaamista vastaan. En itse asiassa muista kierroksesta paljon muuta kuin jalkojen väsyneisyyden ja kuinka hitaasti koin juoksevani ihan viimeiset kilometrit (tuossa vaiheessa oli selvää, etten pääse alle 2:40). Yllätyksekseni viimeinen kierros meni kuitenkin noin 41 minuuttiin. Loppuaika 2:40:42. Kaiken kaikkiaan juoksusta jäi mielettömän hyvät fiilikset. Jalka kantoi maaliin saakka ja loppuaika oli reippaasti parempi kuin osasin odottaa. Tulos on mulle paras kahteen vuoteen ja kolmanneksi paras koskaan. Samalla ei jäänyt varaa jossitella, kun käytin energiani loppuun niin tehokkaasti. Ilmeisesti juoksutauko pudotti kuntoa paljon vähemmän kuin pelkäsin, tai olin etukäteen paljon paremmassa kunnossa kuin koskaan toivoin :-) Kivaa, että viime vuosien ongelmat ovat jossain määrin takanapäin. Ehkä onnistun sitä ennätystäkin vielä kerran parantamaan, ennen kuin ikä tulee liian suureksi hidasteeksi. Juoksun jälkeen oli mukava olla, kun seurakaveri perheineen olivat paikalla hyvän tuulisena. Muutenkin oli mukavaa nähdä taas vanhoja tuttuja. Erityisesti ilahdutti kuitenkin se, että forrest_42195 tuli esittäytymään! Jotenkin tuo esittäytyminen on jäänyt tekemättä, vaikka joissain samoissa kisoissa olemmekin juosseet. Yksi muisto on Kankaanpäästä (vuodelta 2014?), kun hän porhalsi ohitseni 38 kilsan kohdalla. Tuolloin jäi esittäytyminen tekemättä, hyvä että nyt meni toisin.

Berliinin MM-ennätystäyritystä odotellessa tässä linkki National Geographicin eilen julkaisemaan dokumenttiin Niken projektista: https://www.youtube.com/watch?v=V2ZLG-Fij_4&t=1s