Ghatmando

Kiitos @enkelman videoista myös täältä. @marika_ oman juoksun katsominen tekee pahaa kyllä nopeammassakin vauhdissa. Aivan hirvittävältä näytti oma meno, vaikka alussa sen piti olla vielä rentoa 😂 Onneksi askel vie sentään eteenpäin!

Osallistuinpa minäkin yhdentoista vuoden jälkeen HCMlle, kun sille sattui hyvä tilaisuus: piti muutenkin käydä loppuviikosta Helsingissä ja sain vielä kyydin juoksuun. Päätöstä avitti se, että edellisen viikonlopun Yyteri maraton meni kohtuullisella rasitustasolla kiitos tasaisen reitin ja lähes täydellisen sään (13 astetta, pilvistä ja aika tyyntä). HCMllä olosuhteet olivat sitten toisenlaiset. Tavoitteet oli itselleni maltilliset noiden olosuhteiden, oman kunnon ja viikon takaisen maratonin vuoksi: mukavahko reipas juoksu, sijoittautuminen m45-sarjan kärkikolmikkoon ja alle 2:50 (jotta muutamissa ulkomaisissa maratoneissa voisi saada paremman lähtöryhmän 2020). Kaksi jälkimmäistä tavoitetta onnistui, ja kai juoksu oli reipaskin, mutta erityisen mukavaksi sitä ei voi sanoa. Eka puolisko tosin meni tuskaisen mukavasti, suurelta osin porukassa. Ilahduttavan lisämausteen autokyydin tarjonneen jyrkun irtiotto ryhmästä, johon en pystynyt vastaamaan, ja että sain myöhemmin hivuttauduttua takaisin hänen kantaansa. Harmillisempia lisämausteita oli lyhyt eksyminen reitiltä (epäselvä kohta, edellä menevää ei näkynyt ja liikenteenohjaaja opasti reitillä olevaa autoilijaa), sekä yksi todella lähellä ollut törmäys reittiä ylittävän vanhemman rouvan kanssa (alamäkeen juostessa vauhti oli tavallista reippaampaa). Toinen puolisko meni tasaisella rasituksella vastaantulevia selkiä poimien, samalla juoksun muuttuessa tuskaisen mukavasta oikeastaan vain tuskaiseksi. Hetken pelkäsin ylämäissä löytäneeni taas maratonseinän, mutta onneksi kyseessä oli vain pari heikkoa kohtaa. Lopussa löysäsin liikaa ja jäin lopun vielä hitaammin edenneestä juoksijasta 20 sekuntia. Hieman harmittaa, etten edes yrittänyt kiinniottoa, mutta oli vaikeaa motivoida itseä lopussa kunnon kiriin, kun takana ei ollut ohittajia ja edellä menevää ei nähnyt toiselle kierrokselle lähtevien selkien läpi. Reitti oli mukavan vaihteleva fiilistelymaratoniksi, mutta ennätysten tavoitteluun tosiaan huono. Sinebrychoffin puiston alamäki oli jyrkkyydessään jo vaarallinen.

En kyllä tiedä mitä mahtavaa tuossa olisi... Tosin jos tavoitteena on saada HCRn ja HCMn osallistujamäärät nopeasti vielä alemmaksi, niin sitten ehkä -- IAAFn säännöthän eivät erottele juoksijoita tasojen suhteen ja siksi tasapuolisuuden vuoksi pitäisi varmaan hylätä kaikki kuulokkeita käyttäneet (kuten sitten mm. myös kaikilta Majoreilta). EDIT lisäys: mitä nopeasti katselin vielä sääntöjä, niin esim Iso-Britannian yleisurheiluliiton sääntöjen mukaan kuulokkeiden käyttäminen näyttäisi olevan sallittua, kisajärjestäjän salliessa, muulta liikenteeltä suljetuissa TIEjuoksuissa. Eli ehkä joku viisaampi osaa sanoa, että miten IAAFn sääntöjä tulisi tulkita: koskeeko sääntö vain esim ratajuoksuja sekä tie- ja maastojuoksumestaruuskisoja?

Ostettu.

Ostetaan osallistumisoikeus tulevan lauantain Helsinki City Marathonille, jos vaikka joku haluaa omansa tätä kautta myydä.

Vähän lisätietoja tuosta lokakuussa tapahtuvasta Lontoon juoksusta kerrotaan mm. täällä: https://www.theguardian.com/sport/2019/may/06/ineos-eliud-kipchoge-attempt-break-marathon-two-hour-barrier-london Tämä tarkoittanee samalla sitä, että Kipchoge jättää syyskuun lopun Berliinin maratonin väliin.

Yksi luullakseni vielä mainitsematon hieno juttu noissa Aarhusin kisoissa oli se, että niissä myös tavalliset kuolevaiset saivat juosta samalla kisaradalla. MM-kisoihin pystyi ilmoittautumaan mukaan, jos täytti tuloskriteerit (miehillä 10k muistaakseni alle 31min, naisten rajaa en muista). Tuolloin ei kuitenkaan laskettu mukaan maakiintiöihin yms. Mikä vielä parempaa: Varsinaisten MM-kisojen jälkeen järjestettiin juoksut monilla matkoilla (2k-12k plus 4x2k viesti), johon kaikki saivat ilmoittautua. Muun muassa miesten 12k matkalla oli 334 osallistujaa. Voittajan aika 49 min ja viimeisen sitten vajaa tunti enemmän. Nuo olutteltat olivat MM-juoksujen aikana varsin tyhjät, mutta varmaan täydemmät sitten illalla. Ts. ehkä nuo itsenikin kyseenalaistamat huvitukset liittyivätkin enemmän illan karkeloihin ja olivat siinä mielessä paikallaan. Tai ainakin itse tykkään ajatuksesta, että juoksen ensin oman matkani ja sen jälkeen nautin ruokaa ja pari olutta kannustaen samalla muiden matkojen kisaajia. Tätä olen iloisena tavallisissa maratonkisoissakin tehnyt.

Reitti on aivan loistava! Ja jo sekaviesti osoitti kuinka paljon kisan aikana voi tapahtua. Toivottavasti seuraavat lähdöt ovat yhtä mielenkiintoisia. Kun reitillä on noin paljon nousua (ja laskua) sekä tiukkoja käännöksiä, niin ei noita muta-, vesi- yms elementtejä kyllä tarvita mielenkiinnon ylläpitämiseksi. Varsinkin kun ne vaikuttavat olevan reitillä ensi sijaisesti näyttävyyden vuoksi (vesieste esim. on vain muutaman sentin syvyinen). Olutteltta on ymmärrettävissä kisan sponsorin vuoksi, mutta viikingit olisi voinut ehkä jättää pois...

Kannattaa muuten lukea tuo yliopiston lehdistötiedote (tai alla linkattu juttu), jotta saa Tekniikan Maailman juttua paremmin kuvan siitä, mitä tutkimuksen tekijä oikeasti väittää. Samaten ainakin itselle oli mielenkiintoista lukea osiota naisten maratonennätyksen pohdinnasta. Tuo lehdistötiedote löytyy TMn jutun kautta ja sisältää melkein saman sisällön kuin tutkimuksentekijän oma tutkimusta popularisoiva kirjoitus: http://theconversation.com/how-long-before-we-break-the-two-hour-barrier-in-the-mens-marathon-112505

Näistä kahdesta ekasta olen samaa mieltä (siksi olen iloinen, jos löydän noista videoista lähteitä luettavaksi). Kolmannesta en itseni suhteen tiedä kun vielä ei ole ollut erityistä tarvetta paastoa kokeilla. Luulen kyllä, että kokeilen jossain vaiheessa ihan mielenkiinnosta vaikkei muuta varsinaista syytä tulisikaan vastaan 🙂

Tämä varmasti pitää paikkaansa ja siksipä kiitos kun ehdit ja viitsit minunkin kysymyksiini vastata. Varsinkin tuo jälkimmäinen oli hyvä vinkki -- eli pitää katsella linkattujen videoiden loppuja -- kun mitään hyvää asiaan liittyvää en ole löytänyt. Noakesin oikeuskäsittelyssä taas oli siis kyse juuri siitä, mistä olen lukenut. Nyt omat muistikuvani päivitettyäni olemme näemmä eri linjoilla siinä, mistä oikeuskäsittelyssä oli kyse. Kirjoitit mulle vastaamisen jälkeen vielä näin: Mä näkisin edellä olevan ja aiemman vastauksen olevan aika puolueellisia tulkintoja siitä, mitä oikeussalissa tapahtui -- ei tosin ole ihmeellistä, jos Noakes muiden ihmisten tavoin tulkitsee tilanteen omalta kantiltaan. Tuo tulkinta ei kuitenkaan vaikuta saavan paljon tukea oikeuden pöytäkirjoista (http://www.saflii.org/images/Noakes verdict.pdf). Yhteenveto paneelin johtopäätöksistä on sivuilla 78-79, ja niiden vaikutelmat minulle tässä: - Kohdat 1, 3-6 vaikuttavat korostavan, kuinka Noakes ei toiminut twiitatessaan lääkärin ominaisuudessa (kohta 4 korostaa myös twiitissä annetun neuvon epäselvyyttä). - Kohta 2 korostaa Noakesin kannattavan vähähiilihydraattista ruokavaliota. - Kohta 7 on kai samankaltainen kuin aiemmat, mutta suhteessa lakiin ja säädöksiin (sikäli kun ymmärsin lakitekstiä oikein). - Kohta 8: ei ole todistettua Noakesin antaneen epätyypillisiä neuvoja tai [mun korostus:] neuvoja, jotka eivät perustuisi todistusaineistoon. - Kohta 9: ei tullut todistettua, että Noakesin neuvot olisivat olleet haitallisia tai vaarallisia. - Kohta 10: ei tullut todistettua, että Noakes olisi toiminut epäammattimaisella tavalla. Kun näitä kymmentä kohtaa katsoo, eikä ole Noakes, niin en näkisi yhdenkään kohdista väittävän Noakesin todistaneen mitään oikeaksi. Päinvastoin paneeli vaikuttaa olevan ruokavalioasian suhteen oikeastaan neutraali, hyväksyvän Noakesillakin olevan perusteltuja kantoja, ja keskittyneen ihan muuhun. Tätä tukee osaltaan paneelin aiemmin tekemä kommentti siitä, että Noakesin ehdotus oli suht yhteneväinen jo annettujen ohjeiden kanssa: "On the facts and all the expert evidence tendered it would appear that the respondent's advice was sufficiently aligned to prevailing South Africa paediatric dietary guidelines at the time, such that the only reasonable inference to be drawn is not that the advice was or could be deemed to be unconventional." On muuten myös hyvä huomata, että oikeuskäsittelyssä Noakes itse antoi vastineen, jonka mukaan "Neither she [Strydom] nor I [Noakes] can be certain of what is the best diet onto which one should wean a child. As a result we are allowed to come to our own conclusions based on our professional experience and training." Noakesin motiivit tämän kirjoittamiselle voi kukin kuvitella tavallaan, mutta itselleni tämä ei lähtökohtaisesti anna vaikutelmaa, että Noakes olisi yrittänyt osoittaa oman kantansa todeksi vaan ensisijaisesti uskottavaksi ja tutkimustuloksiin perustuvaksi. Mikä sekin on jo paljon ja kohtaa paljon vastustusta.

Hei, olen ollut ulkona tästä keskustelusta ja silmäillyt edelliset 20 sivua läpi aika nopeasti. Tämän vuoksi olen varmaan missannut jotain olennaista, kun olen jäänyt pohtimaan kahta ylläolevaan liittyvää kysymystä (alla). En ole löytänyt niihin itse vastauksia mistään suht puolueettomista lähteistä, ja siksi kyselen, että olisiko sinulla mahdollisesti vinkkejä mistä niitä kannattaisi lähteä etsiskelemään. 1. Aloittaen helpommasta: Tiedän ainoastaan Noakesin oikeudenkäynnin, joka koski kysymystä siitä, tekikö hän virkavirheen (misconduct) antaessaan neuvon pienen lapsen äidille Twitterin välityksellä. Tuomio oli vapauttava, sillä Noakesin ei todettu tässä tilanteessa toimineen lääkärin ominaisuudessa. Tämä oikeudenkäynti ei siis vaikuttaisi kertovan mitään Noakesin teorian oikeudesta tai vääryydestä, saati paastoamisen/sokerinsyönnin hyödyistä/haitoista. Onko mielessäsi jokin toinen oikeudenkäynti tai liittyykö tähän oikeudenkäyntiin jotain muuta, mitä lehdistö ei ole kunnolla raportoinut? 2. Ohsumin tutkimus on ollut vaikuttavaa, enkä epäile sen olevan Nobelin palkinnon arvoinen. Tuosta tutkimuksesta on kuitenkin vielä pitkä matka tapaan, jolla tutkimuksen kohteena olevasta ilmiöstä (autofagiasta) puhutaan paastoamisen yhteydessä. Oshumin tutkimushan esimerkiksi kuvaa vain solujen toimintaa, kun ne eivät saa ravintoa. Tämä tilanne syntyy jo sillä, että ei syö iltamyöhällä ja heti uudestaan aamulla - eli tämä ei vaikuttaisi edellyttävän erityisen pitkiä paastoja. Toisaalta paastoaminen ei näytä olevan myöskään välttämätöntä autofagisten mekanismien toiminnalle, sillä esimerkiksi marjojen syömisen väitetään aktivoivan autofagiaa. Eli minulta puuttuu askelmerkit sille, miten Oshumin tutkimuksesta (ja siihen suoraan liittyvästä tutkimuksesta) päästään siihen, että vaikkapa 18 tunnin paastoaminen olisi jotenkin kannatettavampaa kuin vaikkapa suht normaali 10-12 tunnin yöpaasto. Onko vinkkejä mitä minun kannattaisi lueskella tämän tiimoilta? (PS. jos mielessäsi on monta eri lähdettä, niin minä luen mieluiten tieteellisiä artikkeleita kuin populaarilähteitä tai katson Youtube videoita kontroversiaalisista aiheista.)

Onneksi olkoon, tavoite tuli hienosti saavutettua tarkalla tasaisella juoksulla! Taisi olla juoksu hyvin hallussa.

Kiitos onnitteluista @Ruba, @forrest_42195 ja @ruiskarhu! Juoksu sujui tosiaan varsin kelvollisesti 🙂 -- paljon paremmin kuin mitä kuvittelin ja osasin toivoa. Ennen juoksua odotukset eivät tosiaan olleet kummoisetkaan. Huonoa aikaa en olettanut juoksevani, mutta en myöskään pääseväni tuohon Forrest_42195:den esille tuomaan ensisijaiseen tavoitteeseen (eli bruttoaika alle 2:40). Niin paljon jouduin juoksumäärästä ja tehoista laistamaan varsinkin viimeisen kuukauden aikana. Taisin juosta viimeisen 10 viikon aikana vähemmän kilometrejä kuin yhtenäkään edellisenä vuonna ennen maratonia. Nopeasti katsottuna juoksin tavoitevauhtista tai kovempaa vauhtia viimeisen kahden kuukauden aikana yhteensä nelisen tuntia (mukaan lukien puolikkaan kisa). Eli en ollut tuota kisavauhtia erityisen ekonomiseksi ehtinyt hioa... Nyt kun olen viimein päässyt kotiin ja ehtinyt eilen hoitamaan kiireisimmät asiat, alla omaksi muistoksenikin pientä raportointia. Kisapäivänä heräsin puoli kuuden aikoihin, eli vajaa neljä tuntia ennen juoksun alkua. Rauhallinen aamupala, viimeiset valmistelut, hieman odottelua ja sitten matkaan kohti kisa-aluetta. Juoksunumerolla sai matkustaa julkisissa liikennevälineissä juoksupäivänä ilmaiseksi, ja niinpä nappasinkin hotellin edessä olevalta asemalta. Metro saapui juuri asemalle ja hyppäsin ekaan vaunuun. Metro lähti liikkeelle eri suuntaan kuin ajattelin, mutta onneksi kiertotietäkin pääsee perille. Lähtöalueella oli suuren urheilujuhlan tuntua: paljon iloisia juoksijoita tekemässä pientä verryttelyä, lämmittelyä ja jotkin vielä vaihtamassa vaatteitaan. Itse olin yksi heistä. Reilu puolisen tuntia ennen lähtöä oli aika käydä vielä vessassa. Tässä kohtaa alkoi suunnitelmat mennä pieleen: jono oli pitkä ja liikkui tosi hitaasti. Kun kävi selväksi, että jonottamalla en ehtisi vessaan, kyselin edellä olevilta, milloin heidän lähtönsä on. Suurin osa oli myöhäisemmissä lähdöissä ja ystävällisesti antoivat minun etuilla heitä. 10 min ennen lähtöä homma hoidettu ja juoksujalkaa kohti parin minuutin päässä olevaa lähtökarsinaa. (Siellä huomasin olevan myös vessoja, paljon pienemmällä jonolla...) Olin lähtökarsinassa B (2:40-2:50 tuloksen juosseet), joka tuossa vaiheessa pursui jo yli tilansa. Mahduin juuri ja juuri sisään. Edessä oli useampi sata juoksija ja siksi tuo ero brutto- ja nettoaikojen välillä kasvoi noin suureksi. Kuten Forrest_42195 mainitsikin, muualla olisi voinut tuolta osalta päästä helpommalla. Yhtä kaikki, pääsin matkaan ja oli ehkä hyväkin, etten ehtinyt lähtökarsinassa hermoilemaan juoksun suhteen. Tavoitteet hylättyäni olin tämän kisan suhteen viimeiset päivät paljon rauhallisempi kuin yleensä olen kisojen alla. Juoksu sujui alusta alkaen kevyesti, mutta oli samalla aika haastavaa suuren juoksijamäärän vuoksi. Vaikutti siltä, että juoksijat ympärillä tempoilivat menemään, hidastelivat edessä, ja blokkkasivat juoksulinjani. Päätin kuitenkin olla turhaan hötkyilemättä asiasta ja juoksen omaa juoksua rauhassa. Suurimmat syyt tälle oli, että kunto oli pieni arvoitus, tavoite oli selkeä, ja sääennusteen mukaan lämpötila oli nousemassa juoksun loppua kohti mulle liian korkeaksi (parhaat juoksuni olen juossut alle 10 asteessa; alussa lämpöä oli 14 astetta ja päivällä noin 20). Matka on pitkä ja päätin siis säästää energiaa niin paljon kun pystyin. Ekat 10 kilsaa meni ilman kummempia tapahtumia, mitä nyt fiilis alkoi jo tuossa vaiheessa vaihdella hyvästä heikkoon. Sen verran pidin vauhtia yllä, että saisin kurottua kiinni tuon eron brutto- ja nettoaikojen välillä. Syke pysyi hieman tavallista alhaisempana koko ajan. Juoksijoiden määrä ympärillä oli koko ajan suuri, mutta vaiheen lopussa ei enää häiritsevän suuri. 14 kilsan kohdalla syke oli edelleen tasainen ja tavallista alhaisempi. Fiilis oli tosi hyvä ja mietin, että voin sittenkin päästä alle 2:40. Kaksi kilsaa myöhemmin jalat alkoivat painaa tavalla, kuten ne ovat aiemmin painaneet maratonin loppupuolella. Mietin pitääkö mun lopettaa puolivälissä, jossa vaimoni oli kannustamassa. Geeli naamaan ja pari kilsaa myöhemmin juoksu sujui taas, hymyilin ja läpsyttelin energiaa hakien kymmenien pienten lasten käsiä. Puolivälin saavutin tavoitteen/toiveen mukaisesti ja päätin jatkaa samalla tavalla eteenpäin. Jalat eivät tässä kohtaa painaneet, ja ainoa huoli oli tuo jaksamiseen liittynyt ailahtelu. Välillä juoksu sujui vahvasti ja hetkeä myöhemmin heikosti. Tässä kohtaa löin lukkoon kaksi asiaa: (1) heikon hetken kohdalla keskityn vain edellä olevaan juoksijaan, enkä anna hänen karata. Oli melkein saman tekevää mitä vauhtia henkilö juoksee, ei hän varmaan juokse hitaampaa kuin mitä minä haluaisin juosta 🙂 (2) pakotan itseni ottamaan ainakin vähän geeliä alkuperäisen suunnitelman mukaisesti, vaikken sitä haluaisikaan tehdä. Suunnitelmana oli aiemmin hyväksi todettu geeli per noin 5 kilsaa, joka onnistuessaan olisi lähellä sitä, mitä ihmisten väitetään suht helposti kykenevän imeyttämään (jos on siihen itsensä totuttautunut). Kaiken kaikkiaan tämä onnistui hyvin, vaikka kaksi kertaa geeli tökkikin niin pahasti, että en saanut sitä nielaistua alas (vaikka käytänkin "juotavaa" muotoa) Noilla kerroilla suurin osa lensi sylkäistynä katukivetykselle. Samalla tuli itselle todistettua sekin väite, että jo suun huuhtelu hiilareilla lisää jaksamista. Kolmenkympin kohdalla olin aika varma, että pääsisin alle 2:40. Samalla ajatus siitä, että pitäisi jaksaa vielä 50 minuuttia väsytti niin paljon, etten jaksanut välittää vauhdin nostosta vaikka siihen olisikin ollut varaa. Sen sijaan, ja hieman tiedostamattani, vauhti alkoi hiipua ja syke laskea – kuten myös ympärillä olevilla juoksijoilla. Vähän epäilin sitä aina välillä, mutta kun joka toinen kilsa oli hyvä ja olo oli väsynyt, en huomannut pientä heikkenemistä. 34 otin geelin onnistuneesti, 38 kilsan geeliä vain purskuttelin suussani. Tässä vaiheessa päivän lämpötila oli jo noussut vähän korkeaksi, varsinkin kun aurinko paistoi kaduille, mutta kaksi kuppia vettä päälle jäähdytti tarpeeksi. Vauhdin ja sykkeen laskuun havahduin neljän kympin kohdalla ja tajusin, että kyllähän mun pitää vielä juosta ihan kunnolla, että brutto aika painuu varmasti alle 2:40. Pökköä pesään, syke ylös ja raastaen maalia kohti. Melkein tulin taas hidastaakseni juoksua, mutta ohi porhalsi kanssajuoksija, jota olin aiemmin kannustanut ja nyt hän kannusti minua: nyt mennään kunnolla vielä viimeiset 700 metriä, hän sanoi. Hänen perässään kiristin vielä uudestaan menoa kunnes pääsin maalilinjan yli. Maalissa ja sen jälkeen olin yhtä hymyä: pitkäaikainen tavoite saavutettu hyvällä marginaalilla. Garmin ehdotti että olisin voinut juosta maratonin 20 sekuntia nopeammin, mikä on helppo hyväksyä kun juoksun keskisyke oli alhaisempi kuin millään aiemmalla maratonilla (159). Syketason lasku ei liene vanhenemisesta johtuvaa, kun kuukautta aiemmin juostussa puolimaratonissa keskisyke oli toiseksi korkein koskaan (169). Jossain vaiheessa tuo hymy vaihtui kuitenkin irvistykseksi 🙂 kun jalat tuntui tavallista väsyneemmiltä, hieronta teki kipeää ja poikkeuksellisesti portaiden laskeutuminen oli hankalaa. Tuota viimeistä ei ole ollutkaan pitkään aikaan. Näin jälkikäteen ajateltuna tuloksen kannalta merkittävimmät erot tämän ja aiempien juoksujen välillä lienevät juoksukumppanien määrä (muut juoksijat blokkasivat tarvittaessa tuulta ja heidän vauhdinpitoonsa pystyi tukeutumaan heikkona hetkenä) ja se, että pakotin itseni toistuvasti ottamaan edes hieman geeliä. Osansa teki ehkä myös berliiniläisten antama kannustus, joka oli kovaa ja alkoi ensimmäisestä kilometristä jatkuen ihan loppuun asti. Ehkä tuo mahtavan juoksutapahtuman tunnelma saa mut palaamaan ensi vuonnakin Berliiniin, vaikka kuittaankin itseni ulos tästä ketjusta eikä uuden ennätyksen tavoittelu tunnu tällä hetkellä mielekkäältä. Sen sijaan nyt on ohjelmassa satunnaista juoksua, uintia ja salia. Keväästä alkaen suunnitelmissa on aiempaa enemmän maantiepyöräilyä.

Numero haettu (11762), aamupala syöty ja tavarat pakattu. Tunnin päästä matkalle kohti lähtöaluetta. Edellisen kirjoittelun jälkeen harjoittelu meni alamäkeä yllättävien työkiireiden ja odottamaani rasittavampien työmatkojen vuoksi. Onneksi matkalta tuliaisena (tai työstressistä) saatu vatsatauti jäi pieneksi ja oli jo viikko sitten. Odotukset hyvästä juoksusta ovat siis poissa, mutta merkillisesti se myös rauhoittaa mieltä. Juoksu sujuu miten sujuu.