Jump to content
Juoksufoorumi.fi



njx

Jäsenet
  • Posts

    5
  • Liittyi

  • Last visited

About njx

njx's Achievements

Newbie

Newbie (1/14)

3

Reputation

  1. Kun aseella ammutaan (tai niitä edes ladataan) missä tahansa, missä saattaa olla edes yksi ihminen aseen kantamalla, riski on olemassa, eikä sitä saa nollaan. Mutta se voidaan saada hyvin pieneksi. Esimerkkinä vaikka ampumarata, jossa riski on periaatteessa valtava, mutta onnettomuuksia ei juuri koskaan tapahdu, koska ne on minimoitu. Siellä jos otat askeleenkin pois ampumapaikalta niin, että aseen lukko ei ole auki, niin huutoa tulee ja seuraavasta porttikielto 🙂
  2. Metsästäjän Oppaasta muistan, että "tieltä, tielle tai tien yli ei saa ampua". Tässä säännöksessä tuskin on ajateltu luotiaseiden mahdollisia kilometrien "roikkuja", vaan lähietäisyyksiä ja suoria linjoja. Nykyistä lakia tulkittaessa merkitty polku tai retkeilyreitti tuskin täyttäisi tien määritelmää. Kuitenkin, jos metsästäjä osuu ihmiseen missä tahansa olosuhteissa tai aiheuttaa sellaisen läheltä piti -tilanteen, siitä tullee jokin tuomio ja rangaistus aina (jos jää kiinni), kyse on vain sen asteesta. Mutta tuomiothan ei sinällään estä tai peruuta tapahtumia.
  3. Varsinaiset lintukiväärit on tietysti pienempää kaliiberia, mutta kun esim .222:n teho riittää vain linnuille ja metsäkauriille, monilla on yleiskäyttöisempiä kaliibereja ainoana luodikkona. Kaliiberin merkitys tällaisille onnettomuuksille on varsin vähäinen. Kaikki metsästyskaliiberit ovat, tietysti, tappavan vaarallisia, jos virhe tapahtuu. Lintuja ammutaan (luodikolla) lähes poikkeuksetta kiikaritähtäimellä, joiden kiikari on tyypillisesti hyvin suurentava, eli kohteen näkee todella hyvin. Ampumamatkat ovat 100-200m. Jos kiikari on viimeisen päälle kohdistettu, siinä on tarkat etäisyys- ja tuulikorjaimet ja ampuja on erittäin taitava, 300m on mahdollinen, mutta osuma menee silti jo enemmän tuurin puolelle. Tällä on melko vähän merkitystä, koska luoti jatkaa matkaa joka tapauksessa lähes aina, ja ampujan pitää vaaranarvioinnissa aina olettaa, että se menee ohi.
  4. Peruslähtökohta tietysti on, että sektorilla, joka on leveyssuunnassa ampumasektori ja korkeussuunnassa ammuksen kantama ja vapaa lentorata, ei saa olla ihmisiä ikinä. Tämän täydellinen toteutuminen luotiaseilla on käytännössä yhtä mahdotonta, kuin auton ajaminen em. tapauksissa; kaikki paikat joihin luoti voi lentää, eivät ole edes näköpiirissä. Haulikolla tällainen onnettomuus olisi lähes aina ampujan kauhea virhe. Mutta riskejä voidaan minimoida monin eri keinoin, esim. liikkumis- ja metsästysrajoituksin, varoituksin, huomioväreillä jne. Vaaranarvioinnissa ampujan pitää aina olettaa, että laukaus menee ohi ja jatkaa matkaa. Alaviistoon ammuttaessa vapaata lentorataa rajoittaa maa, mutta kimmokkeet ovat mahdollisia, ja esim. veden pintaan pienessä kulmassa tuleva luoti kimpoaa. "Roikun" osuminen ihmiseen asumattomalla alueella on epätodennäköisempää kuin kaksi loton täysosumaa peräkkäin.
  5. Linnustuksessa käytetään kyllä myös isokaliiberisia, esim. .308, joka on hyvä yleiskaliiberi ja käy myös vaikka hirvelle, ja on paikallisilla yleinen peruskiväärinä. Linnustuksessa käytetään kokovaippaluoteja, jotka siis eivät pysähdy lintuun, vaikka osuisivatkin. Syynä on se, että puolivaippaluoti leviää "sieneksi" osumassa, jättäen koko osumaenergian kohteeseen. Suurella riistalla niin halutaankin käyvän, mutta linnun tapauksessa se tarkoittaisi että lintu käytännössä räjähtää.
×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy