jtp

Ymmärrän, että tapaukset 1 ja 2 ovat molemmat pienen todennäköisyyden tapahtumia. Tässä kyseisessä jutussa mua mm. mietityttää se, että metsästäjä ampuu tietäen, että varoalueella on ulkoilureitti. Vaikka todennäköisyys, että siellä joku kulkee on todella pieni, pienempi kuin Lohjalla tai Keskupuistossa, niin on se silti olemassa. Sitten jos käy niin kurjasti, että reitillä osuvaa pyöräilijää osuu niin mielestäni ampujan on siitä epätodennäköisestä tapahtumasta kannettava vastuu. Eikö tuolla riittäisi tilaa ampua muihin suuntiin? Meidän ajattelun perustavanlaatuinen ero on siinä, että sinä uskot että ampujalla on laaja vastuu ampumastaan luodista, mutta se vastuu kuitenkin päättyy johonkin. Mä olen sitä mieltä, että ampujan vastuu ei pääty mihinkään. Jos ostaa kiväärin ja luoteja ikään kuin suostuu siihen, että näin on. Olen asian suhteen varmaankin kaksinaismoralistinen. Jos esimerkiksi polkupyörän takavaihtaja hajoaa rautareisien paineen alla ja singahtaa vieressä pyöräilevän kurkkuun, en katso rautareiden olevan vastuussa. Aseet ovat vastuuasiassa mielestäni poikkeus. Pitäisikö metsästys kieltää tuollaisen reitin läheisyydessä? Pitäisikö tuollaisen reitin läheisyydessä metsästäjät velvoittaa kaikissa tapauksissa pitämään se ampuma-alueen ulkopuolella kun lääniä kerta on? Mä en tiedä ja myönnän auliisti, että tiedät tuon paikan olosuhteet tarkemmin. Tuo rekkavertaus mielestäni ontuu vähän siinä, että esimerkissä kuski ei tee tietoista päätöstä toimia siten, että onnettomuus on (edes vähän) todennäköisempi. Ehkä osuvampi vertaus on ajaa rekalla joku kurvi aina vähän keskeltä, kun sieltä ei edelliset 100000000 kertaakaan ole tullut ketään vastaan. Luultavasti ei siis tule nytkään. Myönnän myös, että reagoisin tapahtumaan eri tavalla jos siihen ei liittyisi aseet ja luodit enkä ole asian suhteen täysin rationaalinen. Suhtautuisin varmaan myös asiaan eri tavalla jos pyöräilijä ei olisi pyöräillyt nimen omaan merkityllä reitillä, ymmärtäen että ero reitin ja ei-reitin välillä on ehkä lähinnä filosofinen tuolla päin Suomea. Mua on todella paljon kyrsinyt muualla esiintynyt uhrin syyllistäminen (punaiset hatut, mitäs liikkui polulla alueella jolla saatetaan metsästää) ja se on värittänyt ajatteluani asian tiimoilta. Mä näin painajaisia siitä, miltä takana tulevasta pyöräilijästä tuntui kun edestä joku lähtee. Haluan muuten tehdä selväksi, että kun puhuin vastuuttomista metsästäjistä en missään nimessä tarkoittanut sinua AnttiSn. Se että olen käynyt googlailemassa esim. Facebookin metsästäjät! - ryhmää on oma mogani.

Mahdolliset juridiset seuraukset, rikosnimike ja tapahtumien kulku ovat oma lukunsa. Sitten on se tapa miten asiasta keskustellaan mediassa ja muualla. Painotetaanko tapahtuman harvinaisuutta, nostetaanko jostain kumman syystä esille tapahtumapaikan syrjäisyys ja vähäinen kävijämäärä, verrataanko tapahtumaa jostain eriskummallisesta syystä liikennetapaturmaan tai salamaniskuun. Selvennykseksi vielä. Mulla ei ole mitään vastuullisia metsästäjiä ja metsästystä vastaan. Mutta asian kuittaaminen sillä, että maastopyöräilijän nyt pitää hyväksyä pieni riski, että joku ampuu jos menee Lappiin pyöräilemään merkitylle reitille ei ole hyväksyttävää. Semmonen sattuuhan näitä pakostikin, onneksi ei usein -diskurssi on mielestäni väärin. Tällä foorumilla porukka on asian suhteen fiksua. Ja myönnän itse, että aikaisemmin kirjoitin tunteen vallassa ja ei ehkä olisi pitänyt.

Kummallista kuinka paljon mediassa(kin) puhutaan kyseisen alueen syrjäisyydestä. "Maastopyöräilijä ammuttiin alueella, jossa käy vain pari tuhatta ihmistä vuodessa." Ihan oikeasti mitä väliä sillä on kenellekään? Miten se liittyy tähän tapaukseen, jossa mies ampui toisen? Mitä väliä on sillä, kuinka monta ihmistä käyttää kyseistä merkittyä polkua päivässä, viikossa, vuodessa? Mitä väliä tämän tapauksen kannalta on sillä, kuinka moni alueella kävijöistä on metsästäjiä, retkeilijöitä, polkujuoksijoita tai maastopyöräilijöitä?

Mielestäni on metsästäjän vastuulla varmistaa, että varoalueella ei ole merkittyä ulkoilureittiä riippumatta siitä, kuinka paljon tai vähän sitä käytetään. Muuten ajattelu on väkisinkin vähän sellaista ei siellä ennenkään ketään ole ollut - henkistä. Jos ei ole mahdollista varmistaa, että luoti ei osu ulkoilureitille niin parempi jättää ampumatta tai ainaki kantaa vastuu todennäköisyyksistä huolimatta. Tässä nimenomaisessa tapauksessa reitillä oli ainakin viisi maastopyöräilijää ja yksi niistä ammuttiin. Jotenkin harrastuksen kuin harrastuksen minimivaatimus on että, että ei ammuta (ainakaan kuolettavasti). Todennäköisyydet ovat sinänsä sivuseikka. Ampuja tulee saamaan pienen tuomion ja oletettavasti ensikertalaisena istuu siitä puolet tai maksaa sakkoja. Lohdutukseksi joku facebookin pyöräviharyhmistä antaa stipendin. Kikkelis kokkelis mitäs ei kusipäisesti käyttäytyvä pyöräilijä käyttänyt punasta lippistä.

Yksi vaihtoehto on luodikolla linnustamisen kieltäminen retkeilyalueilla. Mikä on sitten tärkeämpää?

On metsästäjän vastuulla tietää kulkeeko vaaravyöhykkeellä esimerkiksi merkattu pyöräilyreitti. Asiasanat kuten valitettava vahinko, pieni todennäköisyys jne ovat ampujan vastuun törkeää vähättelemistä.

Melko karmeaa, jos metsästäjä oli varma, että ampui merkityllä reitillä pyöräilevää ihmistä.

Maikkarin uutisen mukaan metsästäjä tuli itse paikalle katsomaan mihin osui. Jos pitää paikkaansa, niin kyse ei varmaan voi olla roikusta.

Ensimmäinen mara koskaan. HCM nettoaika 3.26. Pakko olla tyytyväinen. Ei aihetta valitukseen/ruikutukseen.

Ensimmäinen maraton ylihuomenna. Viimeisin juoksu meni kehnosti. Nyt tuntuu, että toinen jalka totaalisen jumissa ja selkä meni lukkoon yön aikana. Olen varma, että syön tankkauksen aikana joko liikaa tai liian vähän hiilihydraatteja. Olen vakuuttunut, että valitsemani tutut ja hyvät kengät ovatkin maratonille väärät. Sukat myös. Olen melko varma, että shortsien kiristysnauha katkeaa lähdössä samaan aikaan kengännauhojen kanssa. Tuntuu, että hengästyn portaissa. Hyvätkin biisit kuulostavat huonoilta. Tyttöystävä ärsyttää melkein yhtä paljon kuin minä häntä. Varmaan ihan perussettiä.

Moi. Jaksatko nopeasti kertoa mikä PPP 10k plan on tai mistä siitä saisi tietoa? Mulla on viikon päästä vuoden kestänyt maratoniin tähtäävä treenijakso takana ja vähän huvittaisi kokeilla talvella Aktiassa kymppiä. Nopealla googlauksella en löytänyt mitään.

Eurosportin saa 6.99 e/kk. Kantsii ottaa Grand Tourien ajaksi.

Mulla on ollut nyt ongelmia jalkojen kanssa. Laitan asap kokeiluun.

Kiitos kaikille vastanneille! Ruiskarhu: Joo. Noi on ollut yksittäisiä treenejä eikä todellakaan jokaviikkoisia. Hyvä puoli noissa on ehkä ollut tsekata miten pää kestää puolireipasta vauhtia väsyneenä. Ja toki huomata tässä vaiheessa että pää kestää kyllä, mutta jalka ei nouse.

Olen laiska venyttelijä ja oheisliikkeiden tekijä. Juoksua olen treenannut lähinnä juoksemalla ja tulokset ovat tähän saakka olleet hyviä. Ilmankos kun aika tyhjistä aloitti. Voimantuotto on varmasti vajaata. Uskon, että minulla on aika suuri etureisidominanssi alakropan lihaksissa pyöräilyharrastuksesta johtuen. Täytyy ryhdistäytyä lihashuoltoalueella ja oheisliikkeiden suhteen. Lonkankoukistajien venytyksiä minun on vaikea saada tuntumaan lonkankoukistajassa. Olisiko neuvoa jotain hyvää for dummies -liikettä? Yleisesti ottaen takaketjuni on todella, todella kireä. Sille on naureskeltu jo 25 vuotta sitten pesistreeneissä. Se ei kuitenkaan tähän saakka ole tuntunut juoksuharjoittelua häiritsevän. Etureisissä ei ole juuri mitään tuntemuksia treenien jälkeen. Tiukempien treenien jälkeen pohjeissa ja takareisissä taas on. Nivuskipu tuntuu sisäreiden puolella.