Jump to content
Juoksufoorumi.fi


IikkaT

Jäsenet
  • Posts

    101
  • Liittyi

  • Last visited

Recent Profile Visitors

The recent visitors block is disabled and is not being shown to other users.

IikkaT's Achievements

  1. Julkinen asioiden tarkastelu usein motivoi, joten nyt kesäkuun puolivälin lähestyessä on aika ottaa itseä niskasta kiinni ja aloittaa sekä askelta terhakkaampi treeni että tämän harkkapäiväkirjan päivittäminen. Viime viikko (viikko 23) meni vielä testaillessa. Tiistaina oli maravauhtinen kymppi (10,35 km@5:39/km), keskiviikkona kevyt palauttavaksi laskettava läpsyttely pojan polkiessa pyörää (2,9 km@7:20/km), torstaina muutama kevyehkö kilsan ja useampi 400 metrin veto (3x 1km, noin 4:50/km, 4x400 metriä, kierrosajat välille 1:48-1:51), alkuhölkkien kanssa koko torstai 12,35 km@5:51/km. Lauantaina ajatus pitkiksestä. Perjantaina olkavarteen oli isketty koronarokote, ja käsi oli vielä aamulla arka. Jotenkin kovin iloton ja eloton oli juoksu. Eka vitonen 28:34, toinen vitonen 28:50, kolmas 30:23 ja siihen päälle vielä 4,4 kilsaa. Motivaatiota söi se, että puun juurelle varaamani juomapullo katosi 10 kilsan juoksun jälkeen, ja oman kielen imeskely kuumassa ei motivoinut yhtään juoksemaan. Seliseli. Mutta silti. Kokonaisuutena 19,4 km@5:51/km. Koko viikko 45 km@5:55/km. Tavoitteena alkavalla viikolla noin 50 kilsaa juoksua (sisältänee maravauhtisen kympin, muutamia vetoja, pk:ta ja toivottavasti tällä kertaa järjen kanssa juostun vähän hitaamman pitkiksen) Tästä lähtee. Hyviä juoksuja.
  2. Laiskasti tulee päiviteltyä tätä, mutta laiskaa on kyllä juoksentelukin. Tekosyitä kilometrien vähyyteen on useita. Toukokuussa ensimmäiset kymmenen päivää menivät vielä flunssan kourissa, tauti kesti yllättävän pitkään. Sen jälkeen jatkoin varovasti juoksentelua, koska vasemmassa jalassa tosiaan kummitteli penikkamaisia tuntemuksia. Yhteensä toukokuulle 112 kilsaa juoksua. Koska vasuri näyttää nyt kestävän ainakin tällaisen 30-45 kilsaa per viikko tahdin, niin pientä ryhtiliikettä on toiveissa saada kesäkuulle. Pitkiksiä pitäisi pidentää (ja hidastaa) ja vauhtileikittelyä lisätä monipuolisuuden nimissä. Ajatuksissa siintää testikymppi ihan siksi, että saisi jonkinlaisen kuvan nykyisestä juoksukunnosta. Eipäs siinä kuin tekemään. Hyviä juoksuja. -I
  3. Hyvää vapunjälkeistä elämää. Huhtikuussa onnistuin kuin onnistuinkin hilaamaan vähän kilsoja ylöspäin, ja kuukauden saldoksi tuli 153,85 km. Tämä ihan jees. Sen sijaan ei ole jees, että koko perhe sai nenävuotoa, ja vaikka koronatesti negaa näytti, niin tällä viikolla juoksu jäi väliin. Vielä vähemmän on jees, että vasemman jalan sääressä alkoi viime viikolla tuntua epäilyttävästi samalta kuin viime syksynä. Olen pinkonut asvaltilla, kun vakkarilenkki lammen ympäri on yhä jäässä. Ei ehkä olisi pitänyt. Nyt edessä tunnustelua, jumppaa ja venyttelyä. Penikka pilasi lokakuussa kisan, ja tuntuu ikävältä ajatukselta, jos se pilaa nyt kesän treenikauden. Malttia tarvittaisiin, mutta hinku päästä juoksemaan olisi myös kova. Nyt nuhailun vuoksi tuli viikon pakkolepo, mutta pitänee tarkkailla, miten kinttu tulevalla viikolla kestää ja kantaa. Haaveissa oli 200 kilsan toukokuu, mutta katsotaan nyt. Hyviä juoksuja! - I
  4. Ja lyhyt päivitys katkaisemaan hiljaiseloa. Helmikuu meni pitkälti kuten tammikuu, eli juoksua sata kilsaa. Aikomus oli enempään, mutta lumitöitä tuntui pukkaavan lähes joka aamulle ja varsinkin viikonlopuille, mikä vei juoksulta parhaan ajan ja terän. Toki lumiakin lykkiessä pulssi nousi ja paita kastui, eli ei se täysin hukkaan mennyttä tekemistä ollut sekään - ja pitihän se piha kuitenkin kolata. Maaliskuussa, varsinkin alkupuolella, sama tarina jatkui. Yksi viikko jäi jopa kokonaan juoksutta. Kuun puolivälissä avasin ulkokauden, eli matolla tarpominen vaihtui liukasteluun ja loskaan. Tämä näkyi määrissä, ja maaliskuun saldo oli jo 110 kilsaa. Aamun valoisuus ja nyt jo ilahduttavan kuivat ja pitävät tiet lisäävät motivaatiota kummasti aamupyrähdyksillekin. Kropassa on myös sellainen tunne, että vaikka alkuvuoden juoksumäärät ovat olleet vähäisiä, niin niistä on selvästi ollut hyötyä siinä, että ei tarvitse aloittaa juoksentelua ihan nollasta talven jälkeen. Huhtikuun tavoite, jollei ihan saatanallinen takatalvi iske, on nostaa juoksentelumäärä noin 150 kilsaan. Ei pitäisi olla mahdotonta. Toukokuussa sitten katsotaan, irtoaako jo kakkosella alkava lukema. Täytyy vähän tarkkailla jalkojenkin kestävyyttä, penikka kummittelee yhä mielessä. Erityistä treeniohjelmaa ei ole, eikä oikein ajatusta siitäkään, missä vaiheessa kesää/syksyä olisi tarkoitus yrittää maratonia. Luultavasti syys-lokakuussa. Vantaa kiinnostaisi jälleen. Kuopiossa ehkä puolikas, vähän aikataulujen ja koronatilanteenkin mukaan. Ei tässä kuitenkaan hampaat irveessä mennä vaan mielihyvän ja mielenrauhan ehdoilla. Hyviä juoksuja kaikille. -I
  5. Kaksijakoisissa tunnelmissa. Ikinä en ole ennen tammikuussa juossut sataa kilsaa (100,8 km), eli sikäli jees. Toisaalta olin kuvitellut, että ehtisin juosta enemmän, mutta ei. Tänään puskin viikon ainoana treeninä matolla 19,4 kilsaa, jotta minimitavoite kuukaudelle täyttyisi. Aikaa on livahtanut kaikkeen, ja vaikka kello on joinakin potentiaalisina lenkkiaamuina soinut viideltä, niin juoksuaika on yllättäen (tai "yllättäen") mennytkin lumitöihin ja/tai yleiseen arkikaaokseen. Helmikuun tavoite on 125 kilsaa, maaliskuun 150. Viime kesään verrattuna melko vähän, mutta jos tässä varovaisesti sitä kuntoa kartoittaisi ja ehkä vähän kohentaisikin. Huhtikuussa alan katsella, pääsisikö ulos kirmaamaan. Hyviä juoksuja!
  6. Hyvää alkanutta vuotta 2021. Oma loppuvuosi sujui kilometrien sijaan lähinnä kiloja kartuttaessa. Sen verran otin itseäni niskasta kiinni, että 1700 kilsaa tuli vuodelle täyteen. Se on vallan jees, sillä vuonna 2019 kilsoja kertyi noin 1030 Tälle vuodelle tavoitekilsat ois 2000 (vai pitäisikö olla 2021 kilsaa...), toki sillä edellytyksellä, että paikat kestävät ja iloinen mieli säilyy. Pari lyhyttä mattolenkkiä (yht. 17 km) on jo kertynyt lumitöiden ohella. Jonkinlainen ymmärrys on myös, että vähän pitää tehdä yläkropan ja jalkojen lihaskuntoakin pelkän juoksun lisäksi - ihan jo siksi, että kroppa ei pysy kunnossa "itsestään" kuten vielä kolmekymppisenä tuntui. Tästäpä taas. Hyviä juoksuja ja treeni-intoa kaikille tällekin vuodelle!
  7. Lönksöttely jatkuu. Nyt on taas kivempaa, sillä pienessä pakkasessa on selvästi kivempi juosta kuin loskassa. Viime viikolla juoksut olivat vähäisiä, yhteensä 18,24 km (6:22/km). Tällä viikolla vähän paremmin, 31,31 km (6:21/km). Taivaita ei tavoitella, ajatus on vain pitää tuntumaa yllä. Jalkakin kestää hyvin. Jossakin vaiheessa on edessä siirto matolle, mutta ei vielä. Ensi viikolla pitkiksenä voisi jo katsoa lähemmäs 20-kilometristä ja tunnustella, mitä kinttu siitä tykkäisi. Hyviä juoksuja.
  8. Varovainen paluu juoksentelun maailmaan on suoritettu. Paino sanalla "varovainen". Lääkärin ohjeistama lepotauko on siis lusittu ja kinttua vahvistettu, venytetty ja hoivattu. Pidemmät kävelyt (noin 9 kilsaa) meni ok, joten tällä viikolla aloitin kevyen juoksun. Maanantaina ennen lasten koulua tunnustellen 4,81 km (6,51/km). Tiistaina samalla kaavalla aavistuksen pidemmin 7,07 km (6:26/km), torstaina hätäisesti aamulla 4,85 km (6:00/km) ja tänään poikkeuksellisesti iltalenkkinä 9,84 km (6:19/km). Viikon saldo vaatimaton 26,57 km (6:23/km), mutta a) jalkaan ei sattunut, b) kevyttä oli ja c) jumpe kun oli hyvä fiilis päästä taas liikkeelle. Toki nyt maltti matkassa. Koska tavoitteet siintävät aikaisintaan keväässä, loppuvuodelle jonkinlainen treenirunko lienee seuraava: Tiistaisin noin tunnin juoksu, torstaisin noin puoli tuntia ja viikonvaihteessa pitkis 1,5-2 tuntia. Lisäksi polttelisi yksi vuoro futista. Muutokset mahdollisia. Eli aika kevyellä määrällä ja etenkin vauhdilla etenen. Siirtyminen matolle tulee siinä vaiheessa, kun ulkoilma (tai pimeys) alkaa närästää liikaa. Tammikuussa sitten vähän ohjelmaa muokaten sen mukaan, miltä treeni maistuu. Kivaahan tämän pitää ensisijaisesti olla tällä tasolla, eli ilon kautta. Hyviä juoksuja toivottaen, - I
  9. Moi, ja kiitos kysymästä @Paella. Jalka paranee, tai ainakin siltä tuntuu. Olen kävellyt jonkin verran, tosin lähinnä "asiointikävelyä" eli duunimatkat, puistoreissut, lasten harrastukset. Yksi pidempi kävelylenkki taisi olla about 7 kilsaa, siinä vähän jalkaan otti, mutta ei kipuna vaan pikemminkin jännänä tuntemuksena. Muutamia juoksuaskelia on tullut höntsäfutaillessa lasten kanssa. Päivittäin teen porrastreeniä pohkeille ja venyttelen sääriä. Tämä viikko on tarkoitus vielä olla juoksematta, ensi viikolla alkaa sitten varovainen totuttelu askellukseen. Mieli kyllä tekisi jo lähteä kirmaamaan, mutta onnistuneesti sain takaraivooni mentaalisen rajoittimen, joka muistuttaa, että nyt kun malttaa, niin talvesta voi tulla ihan hyväkin treenikausi. Mutta varovaisuuden kautta. Tsemppiä kaikille juoksuihin ja kisoihin.
  10. Moi @MMM, en ole sykkeitä mitannut tai tarkistellut. Ehkä pitäisi. Lähinnä juoksen pitkikset sen mukaan, että tuntuu hyvältä (lue: ei hengästy varsinkaan alkupuolella, ihan lopussa saa vähän jo tuntua). Nopeat sitten nopeammin, vauhtia ja matkaa tarkkailen kännykän sovelluksella. Nyt kinttu on pakkolevossa. Jahka tästä pääsee taas liikkeelle, niin tavoitteena ottaa hitaasti talvikausi.
  11. Terveyshenkilökunta antoi lausuntonsa kintusta. Penikka, ei hiusmurtumia tahi muuta. Aika arka on kyllä, vaikka kävely jo sujuukin. Suosittelivat noin 3-4 viikkoa ilman kovaa rasitusta, eli nyt luvassa jumppaa ja venyttelyä, parin viikon päästä kevyesti kävelylenkkejä ja neljän viikon päästä testimielessä hyvin kevyttä hölkkää. Jos oire ei katoa/tulee kovempana, takaisin tarkistuksiin. Tästä nyt sisuuntuneena lätkäistään "kolmas kerta toden sanoo" -ajatuksella ensi vuoden tavoitteeksi maratonin juokseminen alle neljän tunnin. Jonkinlaisena haaveena ehkä myös saada puolikas kulkemaan alle 1.45, mutta se olkoon suunnitelma b. Eli @Seppo, voitko muuttaa otsakkeen muotoon IikkaT (Maraton vuonna 2021 alle neljään tuntiin). Siitäpä se taas lähtee. Jotta kinttuun tulee kestävyyttä eikä rasitus nouse liian nopeasti liian suureksi, taidan yrittää juoksennella aikaisempiin vuosiin poiketen myös talvikaudella. Siten saanen peruskunnon pysymään sellaisena, ettei keväällä tarvitse lumien kadotessa ihan pohjilta lähteä rakentamaan treeniä. Talvitreenailun jälkeen sitten harkintaan, yritänkö toteuttaa tuota juoksutavoitettani keväällä, kesällä vai syksyllä. Kiitoksia kaikille tsempeistä ja kommenteista. Toivotan nyt hyviä treenejä ja kisoja jokaiselle, palailen tämän harkkapäiväkirjan päivittämiseen taas sitten, kun aloittelen juoksun (toivottavasti) about kuukauden päästä uudestaan. -I
  12. Vantaalta sitten dnf. Viiden kilsan jälkeen penikka muistutti itsestään, ekan kierroksen jälkeen toivoin, että ehkä jalka puutuu juostessa, tokan kierroksen lopussa jo arvoin, että uskaltaako kolmannelle edes lähteä ja muutaman kilsan jälkeen, kun jalka meinasi vihlaisun vuoksi pettää alta, oli pakko kävellä. Itsepäisesti pari yritystä vielä juosta ajatuksella "kun tätä varten koko kesä treenattiin", mutta kun ei niin ei. Ajatus siitä, että rikon koivesta jotakin lopullisesti, ei tuntunut järkevältä. Tai ehkä jopa olisi tuntunut, mutta kipukynnys esti tällaisen teon tänään. Kyllä, ketuttaa kuin pientä oravaa. Puoliso kysyi, että tuliko se penikka oikeasti kolme viikkoa sitten niin yllättäen. No, jos tarkkaan miettii, niin ehkä pientä oiretta oli ollut aikaisemminkin, mutta typeränä en noteerannut, kun oli vain pientä. Sanonta tyhmästä päästä kärsii koko kroppa osuu nyt oikeaan... Plussaa kai se, että jos penikkaa ei lasketa, niin jalat ovat ok. Puolikas taisi mennä (en nyt kovin tarkkaan seurannut) johonkin 1.53-1.54, eli vauhtikin ois ollut jees. No, ehkä sitten vielä kerran koko show uusiksi ensi vuonna. Jos tällä kertaa vähän treenaisi myös talvella. Ei kai 1550 juostua kilsaa hukkaankaan täysin mene. Onnea heille, jotka maaliin pääsivät! Ja tsemiä kaikille tuleviin.
  13. Tänään varovainen pari kilsaa. Alussa vasen jalka muistutti, että kaikki ei ole ihan normaalisti, mutta ei kipuna vaan jännänä tuntemuksena. Sata metriä myöhemmin tunne kuitenkin katosi. Parin kilometrin aikana ei ollut kipua, pidempään en kuitenkaan halunnut juosta, vaikka kivaltahan tuo tuntui pitkästä aikaa. Vauhtikin kuin itsestään noin 5:30/km. Eli jos Vantaalla kisataan, niin sinneppäs sitten. Kasvomaski on jo hommattu lähtöä varten, muutenkin kamat about valmiiksi katsottu. Pari ihan lyhyttä testijuoksua vielä viikolla luomaan uskoa, että jalka on tosissaan kunnossa maraa varten.
×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy