Rural fitness

Kiitos vinkistä!

Eikäkö elkää ymmärtäkö väärin! Kyllä tykkään pitkästä lenkistä, sen takiahan maratonillekin taas pyrin. Mietin vain, voinko nyt vielä tässä vaiheessa vuotta jättää ne väliin ja aloittaa vaikka vasta alkuvuonna (maraton siis toukokuussa). Toki ymmärrän, että pitkä lenkki on tärkeä, kun maratonkuntoon yritetään. Tällä hetkellä on niin monenmoista muuta urheiluharrastusta, jotka vievät aikaa. Urheilen kuutena tai seitsemänä päivänä viikossa. En haluaisi luopua niistä kaikista muista lajeista kauhean moneksi kuukaudeksi. Ehkä teen kuten esim. perttu tuossa suositteli. Tylsä oli tylsä sanavalinta: siinä mielessä tylsä, että vie paljon aikaa tällä hetkellä muilta lajeilta. Kuitenkin maratonille mielin, joten ehkä on vain tämä mieli käännettävä. Hiihtolenkit olisivatkin toiveissa talvella. Juuri korvaamaan aika ajoin viikon pitkistä.

Tähtään maratonille ensi toukokuussa. Edellisestä on aikaa kymmenen vuotta. Olen lenkkeillyt ja urheillut kuitenkin kaiken aikaa, mutta en ajanpuutteen (tähän vaihtuva syy) vuoksi ole tehnyt pitkiä lenkkejä. Lenkkeilen yleensä kovavauhtisia 5 - 7 km lenkkejä ja rauhallisempia 12 km lenkkejä. Riittääkö tämä tässä vaiheessa, vai onko jo otettava ne mielestäni tylsät ja aikaavievät 20 - 30 km lenkit repetuaariin, mitä olette mieltä? Syy miksi välttelen noita pitkiä lenkkejä ei ole se, etten jaksaisi juosta. Luulen, että jaksan, mutta pitkien lenkkien järjestely vaatii vain jotenkin niin paljon vaivannäköä, että jätän väliin. Pitäisi syödä kunnolla (olen aina nälkäinen), ottaa vettä mukaan (lyhyillä lenkeillä en koskaan ota) ja muutenkin järjestää elämänsä paremmin. Nukkuakin enemmän. Voisikohan sitä jatkaa peruskuntokautta tuonne helmikuulle asti ja vasta silloin aloittaa pitkät lenkit? Miten toimisitte tai toimitte?

Ok kiitos Baltsu tsempistä. 😄 Mummojuoksen uuden ennätykseni!

Kiitos! Juu, ajattelin ehkäpä jopa käydä Kuortaneen urheiluopistolla (tai jossain) kuntotestissä ja pyytämässä ohjelman. Aikanaan treenasin myös tällaisella räätälöidyllä ohjelmalla,, Vierumäeltä hankitulla. Saahan ohjelmia tietty netistäkin. Ilman ohjelmaa menee helposti juoksenteluksi. Tähtäin on ensi vuoden HCM:llä.

Joo en ole tupakkia poltellut ja olen muutaman puolikkaankin tässä hölkötellyt läpi. Kiitos kannustuksesta, kai se tästä. Huomaahan sitä tosin kaiken aikaa, että kovempaa treenaaminen tuntuu erilaiselta neli- kuin kolmekymppisenä. Tai sitten se on psykologinen juttu. Tämä juuri mietityttää. Kun aikaisemmin kävin maratoneilla, oli elämäntilanne toinen, kaikki vapaa-aika oli todella vapaa-aikaa. Nyt on tuo oma aika kortilla. Talvella aion hiihdon ottaa juoksua korvaavaksi ainakin välillä.

Hyvä kysymys. Ennen (vuosia sitten) juoksin maratoneita ja puolimaratoneita ja aina oli jokin seuraava etappi, mitä kohti mentiin. Viimeiset kymmenen vuotta olen juoksennellut omaksi ilokseni ja kyllä se niin on, että en usko oikein kehittyväni. En piiskaa itseäni, kun mietin vain että "miksi kiusata kivaa ihmistä". Nyt olen ilmoittautunut maratonille ja kummasti se saa miettimään treenejä tavoitteellisemmin. Vaikka edelleenkin tietenkin juoksen vain itseäni varten, eihän ketää muuta kiinnosta maratonini. Tähtäin kuitenkin tuo konkretiaa touhuun.

Harrastin maratonjuoksua vielä 10 vuotta sitten. Silloin juoksin sen jotain 3.40 aikaan. Sitten pitkäksi aikaa jätin pitkänmatkajuoksun, lenkkeilin toki kaiken aikaa. Nyt on aikaa kulunut siis kymmenen vuotta ja olisin siis 10 vanhempi (yli 40), kun seuraava maraton ensi keväänä tulisi ajankohtaiseksi. Kohtalotovereita? Joilla olisi maratonit ja siihen liittyvä harjoittelu jäänyt vuosikausiksi ja nyt pitäisi saada kroppa ja pää uuteen asentoon? Mitä pitää ottaa huomioon ja hyväksyä, kun ikää on kolmenkymmenen sijaan nelkyt? Onko itsepetosta havitella uutta maratonennätystäkään?