Jump to content
Juoksufoorumi.fi


Rural fitness

Jäsenet
  • Content Count

    139
  • Liittyi

  • Last visited

Community Reputation

447 Excellent

About Rural fitness

  • Syntymäpäivä January 1

Converted

  • Maraton
    3.38,50

Recent Profile Visitors

The recent visitors block is disabled and is not being shown to other users.

  1. Ihan tasan juuri kuvailemasi kaltaisen keissin olen nähnyt neljästi. Kukaan heistä ei enää juokse (tai tee muutakaan), mutta tulipahan maraton juostua.
  2. Näitäkin kyllä on. Treenataan (hieman) maratonille niin että se menee läpi ja sitten juoksu loppuu siihen. Sitten kenties jonkin muun haasteen kimppuun, ei välttämättä urheilullisen. Itse olen palannut maratonien pariin yli kymmenen vuoden tauon jälkeen, vaikka juossut olen toki kaiken aikaa. En käynyt vuosiin missään juoksutapahtumassa, kunnes pari vuotta sitten puolivahingossa menin paikalliseen polkujuoksukisaan (olisko ollu 6 km) ja sitten muutamaan muuhun ja lopulta puolikkaalle (polku). Myönnän, että olin ajatellut aikaisemmin, etten turhaan halua maksaa kymmenien eurojen maksua, että pääsen lenkille maastoon. Itse tapahtumassa sitten taas tulin toisiin ajatuksiin. Muistui mieleen, miten iso tekijä hyvän tapahtuman tunnelma ja jännitys on. Vaikka ei tartte jännittää, kun varsinaisesti sitä kisaa vain itseään vastaan kuitenkin. Aikomuksena on juosta 1 - 2 maratonia ja pari puolikasta vuodessa. Jollain tapaa ajattelen, että kun maksan osallistumisen, pitää myös treenata kunnolla. Muuten raha menisi ns. hukkaan. Vaikka eihän tuossa taloudellisesti ole mitään logiikkaa. En hyödy hyvästä tuloksesta sen enempää kuin huonosta. Keväällä ajattelin osallistua johonkin pikkupaikkakunnan puolikkaalle, osittain kannatusmielessä. Aika vähän osallistujia näyttää olleen viime vuosina, vaikka kyse "vain" puolimaratonista eli melkein kenen tahansa lenkkeilijän saavutettavissa olevasta matkasta.
  3. Tuttuni vaihtoi juoksusta pyöräilyyn ja hän ei taida kuulua tuohon kotiovelta harrastamaan -ryhmään. Hän lähtee aina autolla. Eli fillari auton katolle ja mieluisten reittien äärelle. Myös kaikenlaista pyöräilykamaa hän ostelee pää punaisena. Nämä ovat hänen omia sanojaan. Toki juoksukamojakin voi ostaa koko ajan jos haluaa. Mutta joo, tykkään juoksusta osin sen takia myös, että se ei välttämättä vie paljoa aikaa. Lenkkarit jalkaan ja lenkille. Käytän vielä samoja juoksutrikoitakin kun joskus 15 vuotta sitten! On minulla uusiakin, mutta "entisvanhaan" tehdyt Addun trikoot ovat pysyneet tosi hyvinä satojen pesujenkin jälkeen. Lenkkareita tietty kuluu yksi pari vuodessa.
  4. Kieltämättä haluaisin kokeilla niitä trampoliinikenkiä.
  5. Yleisurheiluharrastuksen suosion lasku lapsilla/nuorilla on ikävä juttu, ikävämpi kuin maratonin suosion notkahdus nyt. Mutta jos miettii vaikka 10-vuotiasta lasta niin onhan hänen nyt mukavampi mennä pelaamaan jotain joukkulajia kavereiden kanssa kuin lähteä juoksemaan lenkkiä. Yleisurheilustakin pitäisi saada enempi sellainen yhteisöllinen fiilis. Toki moni urheiluseura tämän eteen töitä tekeekin. Miten tämä liittyy alkuperäiseen aiheeseen - ma ei tiedä. 😄 Status on tosiaan varmaan monelle se syy lähteä maratoneilta ultralle. Semminkin kun maratonajoista ei paljoa puhuta. Sanotaan vain "juoksin maratonin" (tai sen ja sen ultran) ja sillä selvä. Miten voisi palauttaa glorian hyvän maratontuloksen tavoittelun ylle? Miksi osallistuminen 85 kilometrin juoksuun on kahvipöydässä isompi asia kuin se, että alitti maratonilla kolme tuntia? Esimerkiksi. Itsessäni en tätä statusajattelua tunnista/tunnista, mutta voihan se siellä taustalla olla. Olen kuitenkin huomannut, että kukaan ei koskaan kysy mitään maratonkysymyksiä, vaikka siitä kertoisi. Kukaan ei kysy aikatavoitetta tai enkkaa, ei mitään. Paitsi tietysti toiset maratoonarit.
  6. Yleisurheilun ahdinko on kyllä masentavaa katseltavaa. Viekö jääkiekko kaikki urheilulliset lapset ja nuoret mennessään? Tai joukkuelajit, voimistelut ja cheerleadingit ym. tuntuvat olevan ainakin täällä päin kuuminta hottia nuorten keskuudessa.
  7. Ahdistaa kovasti, jos ei pääse urheilemaan. Erityisesti juoksu on se juttu, mutta kyllä kunnon hengästyttävä jumppakin ajaa asiansa. On siinä varmaan paljon fysiologistakin, mutta myös psykologinen puoli. Jos en pääse juoksemaan ja tiedän sen ennalta, ahdistaa niin pirusti jo valmiiksi. Tiedän, että uni on huonompaa ja olen huonolla tuulella. Tänään esim. lähti päivä ihan vinoon, kun tajusin etten voi mennä lenkille tuonne hirvenmetsästyksen keskelle (jokainen metsäautotie on nyt vaaravyöhyke). En kuitenkaan koskaan ole ollut se henkilö, joka ei voi tavata ystäviä/syödä hyvin/valvoa hyvän elokuvan takia, koska seuraavana päivänä on treenit. En ole kilpaurheilija.
  8. https://yle.fi/uutiset/3-11000775 Eihän tätä juttua ole linkitetty tänne vielä? Yle uutisoi maratontapahtumien olevan hätää kärsimässä. Jengiä ei kiinnosta maraton yhtä kertaa enempää, kun siirtyvät jo ultramatkoille. Mitä mieltä olette? Itseäni motivoi kovasti nimenomaan maraton ja ajan parantaminen sillä. Mutta vuosien varrella jokainen juoksukaverini on joko lopettanut urheilun kokonaan tai siirtynyt ultrajuoksuihin tai aivan muihin juoksutapahtumiin tai triathloniin. Eräskin sanoi, että maratonin juoksu ei "kuulosta miltään työpaikan kahvipöydässä", kun "kaikki" ovat juosseet Karhunkierroksen tai jotain muita.
  9. Vantaan maratonilla lokakuussa 2019 aikani oli 3.38. Kyllä nyt tämä lähtee tavoittelemaan tuota 3.30 alitusta ensi vuonna. 🙂 Koska uskon että tasaisemmalla vauhdinjaolla se olisi ollut mahdollinen jo tässä kunnossa - seinä esteli matkan taittumista vikalla kympillä sen verran ikävästi.
  10. Ai-van. 😄 En sitten lopulta mitään Imodiumia ottanut. Ei silti ollut asiaa puskaan eikä mitään ongelmia sen suhteen. En kuitenkaan ruokaillut ihan yhtä extremesti kuin sinä. Banaania, mehua, sämpylää... aamupalaksi junassa kello 07 ja ysiltä vielä vähän hedelmämehua.
  11. Kotona vihdoin, väsyneenä mutta onnellisena. Tavoiteaikani oli 3.39 koska halusin parantaa ennätystäni (joka on 11 vuoden takaa, en ole tässä viimeisen 11 vuoden aikana juossut kuin yhden maran - keväällä HCM - niin ja nyt tietty tämä). Vanha enkkani oli 3.42 ja osia. Lähdin juoksemaan aivan liian kovaa. Puolikas meni aikaan 1.43. Liian kovaa siis kuntooni nähden, mutta toisaalta peli veti ja arvasin, että loppu tulee kuitenkin hitaammin. Liian kovaa lähdin osittain siksi, että kellon perhana ei suostunut laittamaan gps:ää toimintaan eli en tiennyt kunnolla etenemisnopeuttani. Käytännössä juoksin joidenkin ryhmien kanssa suht. samaa vauhtia ja toivoin että josko olis oikein. Kyllä se gps siitä tokeni sitten, mutta näytti kokonaismatkaksi vain 38 km joten ei palkintosijaa Polarin M200 -kellolle tästkäkään. Kolmannella kierroksella tuli jo pienoinen uuvahdus, mutta vähän geeliä naamariin niin kyllä se taas iloksi muuttui. Vika kierros oli sitten totaalista taaperrusta. Jalat menivät ihan puupökkelöiksi, hädin tuskin sain pistettyä tossua toisen eteen. Vikat 3 km antoi kuitenkin hieman toivoa, että maaliin tullaan. Maaliin pääsin ajassa 3.38,50 ja tästäpä erittäin iloinen oli hän. Alun "kirmaaminen" pelasti loppuaikani. Olen tosi tyytyväinen päivään kaiken kaikkiaan. Mukava maraton, ei ruuhkia. Välillä sain jopa juosta ihan yksin, mikä ei toki sekään ole mukavaa.
  12. Ostin nyt varmuuden vuoksi, kun tätä niin moni on suositellut. Mutta en ota sitä, jos aamun vessareissut ovat onnistuneet ts. tyhjennys ollut suksee. Päätän anaaliraporttini tältä erää, lupaan. (Tosin pakko päivittää sitten kisan jälkeen.)
  13. Menin kuitenkin ostamaan sen Imodium-pakkauksen. Ohjeessa sanotaan että aloitusannostus 2 tablettia _äkilliseen ripuliin_ mutta varotoimena otetulle tabulle ei ole mitään annostusohjetta. Yksi kai kuitenkin? Jos siis päätän sen ottaa. Tänään aamulla juoksentelin parikymmentä minuuttia. Tahmealta tuntui.
  14. Kyllä jännittää täälläkin. Tuntuu että kroppa on ihmeissään kun en ole juossut tällä viikolla kuin maanantaina puoli tuntia. Huomenna on tarkoitus puolen tunnin lenkki heittää. Koirien kanssa olen toki metsässä rämpinyt eli ihan koko aikaa en ole tietokonehommissa istunut (liikaa kuitenkin). Jännittää myös se, tuoko VR minut ajoissa perille täältä kaukaa. Olen toki ostanut lipun sellaiseen junaan, että pitäisi ehtiä tunnin myöhästymiselläkin. Tilaamani Flipbelt ei ole tullut ja tuskin ehtii tulla ennen kisaa 😞 . Vaatteiden kanssa on vielä vähän arvontaa, että miten siellä nyt tulee tarkenemaan jos vaikka vaatteet kastuu. Pitkähihainen juoksupaita on, mutta aika ohut. Takin kanssa ei oikein huvita lähteä, eihän sitä saa edes kesken pois kun numerolapun pitää kuitenkin koko ajan näkyä. Ehkä jos laittaa pitkähihaisen päälle t-paidan, se voisi toimia?
  15. Muistan erään maratonmatkan yhteisbussilla vuosien takaa... Autoon ahtautuneet joku 60 ihmistä kävivät koko neljän tunnin ajan siellä bussin vessassa vissiin tekemässä tätä suolentyhjennystä, kun melko pian vessa suljettiin koska se tuli täyteen...
×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy