Miska

Ja miten nama pohjetreenit rytmitetaan juoksun kanssa ? Samana paivana juoksun jalkeen pienet pohje-raakit, vai enempi lepopaivina juoksusta ? Mita sanoo raati ? Toisaalta noissa lukee etta ei lepoa, toisaalta ei saisi kuitenkaan kai janne yht-akkia ylirasittua (jos tulee juoksun lisaksi viela voima-treenia Akilles-paralle).

Tota ma ajattelin. Sitten rupesin ihmettelemaan, etta saako silla tarpeeksi vastusta? Nauhaan kohdistuvat aikamoiset voimat, kun yhteen akillekseen tulee enemman rasitusta kun juoksijan koko paino (juoksussa kun tavallaan hypataan jalalta toiseen). Sen kuminauhan pitaa siis olla tosi jaykka etta vastusta olisi tarpeeksi Akilleksen hetkauttamiseksi. Mutta ehka semmosia on. Pitaapa kayda kaupassa tutkimassa...

Tolla kuvan jaballa on kylla aika karskeet pohkeet ! Tuskin hanta ainakaan Akilles vaivaa ! Kiitos vinkeista !

Saisimmeko tanne aikaiseksi juoksufoorumin ihan oman kuntoutusohjelman akillekseen ? Vaikka sellasen etta olisi harjoitukset eritelty, ja monta kertaa viikossa, montako toistoa, miten ja koska harjoituksen intensiteettia nostetaan. Tosta hiihtolehden jutusta saa jo aika hyvia ideoita, mutta vahan yksityiskohtaisempaa kun viela sais. Tarvitaanko ohjelmaan kuntosalin aparaatit, vai voiko parjata oman kehon painolla ? Olen laittanut pieneen pahvilaatikkoon kirjoja, ja silla saanut aikaan jo aika painavan motikan, jolla olen niksi-pirkkaillut yhdelle jalalle prassia.

Saitko homman hoidettua omatoimisesti, vai tarvittiinko hoitoon fysioo ja/tai leguria ?

Jos on 16, ja aurinkoista, ilman muuta T-paita ja shortsit. Mutta jos sataa ja tuulee ja on ankeeta ? Ainakin alussa, kun lahden juoksemaan eika kroppa ole lammennyt, on aika inhottavaa, eika motivoi menemaan ulos ollenkaan. Joten yleensa pistan paalle kevyen (ja sikakalliin) Gore-Tex Shakedry takin. Se hengittaa hyvin, eika ole turhan lammin, suojaa sateelta ja tuulelta, on melkein mukava aloittaa juoksu. Huppu myos pitaa jonkin aikaa veden pois - sitten kuitenkin kastuu sisalta pain. Sitten kun olen 10-15 minsaa juoksut, huppu pois, kun jo hikoilee, eika ole enaa kylma. Takkiakin voi avata, etta ei tule liian kuuma. Joka tapauksessa tunnin jalkeen on marka - joko sisalta pain tai ulkoa pain.

Toi fillarin koeajaminen on tietty tarkeaa, mutta jotenkin tuntuu silta, etta pyorat ovat vaan "erilaisia", mutta kun kokemusta on vahan, ei oikein osaa sanoa, etta onko joku parempi. Saman koin juoksuharrastuksen alussa kun testasin erilaisia tossuja. Nyt tietty on kokemus karttunut, ja on jo enemman niista mielipiteita. Vuokraamisella olen jo saanut joitain vastauksia (ei fattaria, eika jaykkaperaista), mutta sitten menee vaikeaksi. Kaupoissa voi kokeilla, mutta yleensa ei poluilla, vaan vaikka kaupan edessa asfaltilla ja se on sitten myos ihan eri kokemus. Toisaalta tuskin mikaan fillari tunnetulta valmistajalta on taysi susi, saatomahdollisuuksia on, ja jossain vaiheessa pitaa vaan paattaa, ja luulisin etta sitten olen kuitenkin tyytyvainen. Maastofillarien markkinat on niin segmentoituneita, etta valinnanvara on jo yhdelta isolta valmistajalta (kuten Canyon) tosi paljon. Ja markkinointi on usein sameaa, etta totta kai kaikki pyorat soveltuu melkein mihin vaan.

Olen pähkäillyt minkälaista täysjousto maastopyörää kannattaisi hankkia. Tässä vähän taustatietoja: olen maastopyörä hommissa noviisi, ajotaidot lähellä nollaa. Maantiepyörällä sen sijaan ajelen jonkin verran. tarkoitus olisi ajaa kansallispuistoissa (ja yleisesti ottaen poluilla). Ei downhillia, ei pyöräilypuistoja yms. Ainakaan näillä näkymin. olen vuokrannut erilaisia fillareita, ja tullut siihen tulokseen, että täys-jousi on se minkä haluan. Fättäriä olen kokeillut - kiva talvella, mutta kesällä täpäri mielekkäämpi. Jäykkäperäinen myös kokeiltu, ja täpäri on mieluisampi. Sitten onkin vaikeampaa. Eri tyyppisiä täpäreitä on vaikka kuinka monta. Jostain syystä kokeilemista pyöristä, downhill oli jotenkin parhaalta tuntuva, en sitten tiedä miksi. Miksi dh- tuntui paremmalta, vaikka poluilla ajelin. Ajoasento ? Enemmän joustoa ? Voi tietenkin olla että se vaan oli just sopivan kokoinen, tai joustojen säädöt olivat kohdallaan. Vuokrapyöristä ei koskaan oikein tiedä mitä saa alleen. Haen siis pyörää joka mahdollistaa turvallisen ajon (en etsi kiksejä tai temppuilua), ajan hissukseen, nautin maisemista. Haluisin kuitenkin että pyörä helpottaisi kulkua teknisemmissä paikoissa, missä taidot eivät tahdo riittää. Olisi kiva jos kivikoissa ja juurakoissa ei tulisi ahteri niin kipeäksi, vaan jousitus söisi vähän epätasaisuuksia. Hissitolppa on ehdottomasti listalla, se osoittautui hyväksi kapistukseksi. Minkä tyyppistä täpäriä suosittelisitte ? Merkkiä ja malliakin saa heittää kehiin. Canyonin Neuron ja Spectral vaikuttavat kivoilta, mutta mistä minä tiedän... Asun muuten Saksassa, ja täällä on erilainen maasto. Vuorta mennään joko ylös - pitkään - ja on kevyt jäykkäperäinen alla. Tai sitten tullaan kovaa alas, ja on dh-pyörä. Neuvoja vähän vaikee siis saada Suomalaiseen maastoon. Tattista !

Olen tota Stravaa vahan ihmetellyt, kun siita kuulee joka puolella. Mita varten te sita kaytatte ? - Parempi analytiikka kun Garmin/Polarin tms portaaleilla - Sosiaalinen komponentti - voitte verrata harkkoja ja tuloksia muitten kanssa - Live segmentit - vahan samanlaista kun ylla, eli vertailu omien ja muitten tuloksien valilla - Juoksureittien loytaminen - Joku muu ? Palveluhan on maksullinen (ainakin osittain), ja ihmettelen mita ominaisuutta kayttajat pitavat maksun arvoisena.

En oikein paljasjalka-kenkia juoksuun uskalla hankkia, liian riskialtista minun taidoillani. Mutta jostain luin, etta paljasjalka-kengat joka paivaiseen kavelyyn voisi olla hyva ratkaisu. Vahemman loukkaantumisvaaraa, mutta jalat voimistuvat ja liikeradat paranevat kuitenkin. Onko kenellakaan kokemusta tasta ?

Ja tossa ois ne eri tekniikat, mita Salomon suosittelee. En nyt tieda tosta Robin Hood nuolikotelosta, mutta voihan noista ainakin jotain ideaa saada miten homma menee:

Sauvojen kayton demonstrointi tassa videossa: https://trailrunnermag.com/training/kilians-thoughts-on-running-versus-hiking.html?fbclid=IwAR1HiZLb7jQavPMsGJKm4RCcpHdHX2OrMLRhNtayt3SikvIYUyyOMLsyr1w Aika hyvin nayttaa miten sauvat voivat auttaa, osaavissa kasissa. Samanlaista tunkkaamista on KKn loppupuolella, etta luulisi soveltuvan siihenkin erinomaisesti. Mulla ei kylla suju toi homma yhtaan, pitaisi varmaan treenata...

Ja on se kumma, kun juoksee vanhoilla polkulenkkareilla, jotka ovat hyväksi todettu, niin kuitenkin tuli häikkää niiden kanssa. Tiesin että rakkuloita voi tulla isovarpaisiin, joten teippasin ne ennen lähtöä. Hyvin toimi, nou problem. Mutta vasemman kengän kieli rupesi jostain syystä porautumaan nilkkaan 50km kohdalla. Se kipeytyi aika lailla ennen kun rupesin asiaa tutkimaan. Sain kielen pois hankaamasta ottamalla nauhan pois ylimmästä silmästä ( vaan vasempi silmä), ja viemällä nauhan kielen yli, ja sitten kiristämällä. Sen jälkeen ei enää sattunut. Mutta mistään ei voi olla varma, kun tutut ja turvallisetkin popot ei toimi niin kun pitää...

Löytyi vahva ehdokas ! Rokualla on tosi kivoja neulaspolkuja. Maasto on hiekkaista, mutta ei liian pehmeätä, just sopivaa juoksuun. Polut ovat nivelille hellävaraisia, ja teknisesti helppoja. Niillä kelpaa kaasutella. Verttiäkin saa aikaan jos sahaa joitain vähän pidempiä nousuja. Myös aika pitkiä portaita on tarjolla. Suosittelen jos sielä päin sattuu olemaan...

Viime viikolla juoksin taas KK83:n, omatoimisesti. Viime vuoden yritys oli päätynyt keskeytykseen Basecampillä, kun oli n. tunti sitä ennen vedet loppuneet, ja tämä "haaveri" oli sitten imenyt kaikki energiat. Noh, nyt olin tehnyt joitain muutoksia.Oli tullut enemmän treeniä, ja olin keväällä juossut Birgitan polun (n. 48km), ja Vaarojen maratonin reitistä olin myös selvinnyt ihan kunnialla - eli läpi juostu, ilman että olis ollut pakko kävellä. Noilla olin saanut energiaa ja nesteytystä säädettyä kohdalleen. Geeliä puolen tunnin välein, juomaa säännöllisesti, ja silloin kun jotain piti säätää (vaikka kaivaa jotain repusta), suklaata naamaan, lisäenergiaa antamaan. Reppua olin keventänyt, ja muutenkin optimoinut. Oli se vieläkin liian raskas (matkan päättyessä oli vielä ihan liikaa geelejä ja vettäkin matkassa), mutta ei se haitannut, mitä vähän hartiakipuja oli lopussa. Lähdin matkaan 06:00 Hautajärveltä, ja juoksu sujui hyvin. Aurinko paistoi, ja jopa kalasääski kävi moikkaamassa. Porojakin näkyi välillä, kovasti ihmettelivät juoksijan touhuja. Pidin pienen paussin Oulangalla, jossa olin n. 10:00, vettä tankkasin ja vähän muita säätöjä tein, ehkä siinä meni n. 30 minsaa. Matka jatkui. Basecampille tulin ilman suuria kommelluksia, juoksu oli edelleen kivaa, maisemista nautin ja kuviakin kerkesin ottaa välillä, hyvin meni. Olin siellä n. 16:30. Tietysti väsymys alkoi pilkottaa, reidet olivat kipeitä, mutta ei haittaavasti. Siellä pidin n. tunnin paussin, söin mustikkapiirakkaa ja join Jaffaa terassilla, auringon paisteessa. Vähän Basecampin jälkeen, rupesin mäissä kävelemään ripeästi, alamäissä sujui juoksu. Mutta sitten tulivat monsteri-nousut! Vaikka energiaa olisi ollut, ei minun taidoilla sellaisia mäkiä olisi millään juossut! Noh, sitten vaan kävelyä polvia tukien käsillä, ihan niinkuin oikeat alppikuoksijat. Alamäissäkään en enää juossut, mutta se oli enemmän psykologista väsymystä. Kun ripeästi kävellen kello näytti 5km/t ja juosta lönkytellen 7km/t, en enää saanut motivaatiota juoksemiseen. Joka kerta kun koitin, niin eikö sieltä taas tullut jyrkkää nousua vastaan! Noh, ylös ja alas meni. Ja taas ylös, ja taas alas. Oli portaita ja köysiä. Kävelyni oli kyllä ripeää, mutta ei juoksusta tullut mitään, mieli oli väsynyt. Pari aika freesin näköistä polkujuoksijaa ohittivat, olisivatko Juumasta startanneet. Ei tehnyt mielialalle hyvää. Loppu häämötti. Mutta EI ! Vielä ne laskettelu-rinteetkin pitää kaikki kiertää ja tunkata! Plääääääh! Mutta maaliin kuitenkin juoksin! Perillä olin n. 22:30, onnellisena, nyt on KK:kin koettu! "Moving time" kellon mukaan 13t50m. Pisin suoritus minulta aika isolla marginaalilla, pisimmät olivat olleet n. 8t. Olen suoritukseeni tyytyväinen, vaikka parannusvaraa olisi tietenkin ollut. Olisin varmaan voinut juosta lopussa enemmän, jos olisi ollut vahvempi psyykke. Kun kävelyä tuli niinkin paljon, olisin selvinnyt lyhyemmällä paussilla Basecampissa. Olisi myös pitänyt roudata vähemmän vettä, ja käyttää enemmän hyväksi puroja. Geelejä vähemmän matkaan, lopussa kävellessä en enää hirveesti viitsinyt / jaksanut syödä. Nyt myös tunnen reitin paremmin, joten psykologinen valmius lopun nousuihin ja teknisyyteen olisi parempi...