Jump to content
Juoksufoorumi.fi


AnttiSn

Jäsenet
  • Content Count

    716
  • Liittyi

  • Last visited

  • Days Won

    1

Everything posted by AnttiSn

  1. AnttiSn

    Uintikunto

    CSS vauhti vajaassa kuudessa viikossa 2.09->2.00/100m. Oikealla kinkeripiirillä siis liikutaan harjoittelun suhteen. Vielähän tuossa on melkoinen työsarka edessä, että edes kohtuulliseksi uimariksi voisi itseään tituleerata. Kun pohjilta aloittaa, niin pitkä on matka!
  2. Noissa säissä en ite saanut oikein ikinä luistelusuksia kulkemaan sitten mitenkään. Menin ihan perusvoiteilla eli LF ja HF raudan avulla pohjaan. Mikään voide ei luistanut edes vähän alkuun tuolla >+10 lämmöllä. Vetää lumen niin kosteaksi, että sukset oikein tarttuu latuun kiinni, alamäessäkin sai pahimmillaan kuokkaa mennä. Uskoisin olevan suksen profiilista ja kuviosta enemmän kiinni kuin voitelusta. Kaikilla <+5 keleille olen aina saanut sukset toimimaan kohtuullisen hyvin. Menin siis aina luistelemalla, latu voisi olla hitusen liukkaampi kuten sanoit, niin ainaskin aamupäivällä se on ihan jäässä ja uskoisin, että pysyy luistavampana pidempään!
  3. Kaikki asumukset ovat joko lukossa (=poronhoitokämppiä) tai mallia "Aikion kammi" eli homeisia huoltamattomia lyyhistyneitä tupia/kammeja, jossa parhaimmillaankin luxuksena vettä pitävä katto. Poikkeuksena ehkä Adolfin kammi, joka osuu tietääkseni nelisen kilometriä reitistä sivuun (Ylä-Pulmankijärven rannalla), joskin sattuu olemaan todella kauniin vesiputouksen lähellä ja onhan siinä "lähellä" myös pudonneen Junckerin hylky. Tuo hylky on lähes alkuperäisessä kunnossaan edelleen siellä keskellä ylänköä ja ehdottomasti näkemisen arvoinen paikka. Jos itsehuoltoisesti tuota reittiä lähtee taivaltamaan niin sanoisin, että paras unohtaa juokseminen ja ottaa 3-5 päivän urakaksi homma ja kevyellä telttavarustuksella lähteä matkaan reippaasti kävellen. Juoksemalla itsehuoltoisesti pitäisi sitten varmaan jutella parille paikalliselle ja sopia yöpyminen heidän porokämpissään/drop bagit jonnekin. Tuolla kulkeminen ei ole mitenkään helppoa, edes mönkijällä, joten paree varautua kaivelemaan lompakkoa pohjia myöten - ei varmaan juuri kukaan alle neljän sadan lähde tuonne reppua viemään, ellei sattumalta ole muuta asiaa sinne! Oon tuon alueen N kertaa halkaissut erinäisiin suuntiin, erinäköisin kulkuneuvoin (kanootti, jalat, sukset) ja erinäköisissä tarkoituksissa (retkeily, kalastus, metsästys). Kerrassaan viehättävä pala erämaata kyseessä! Ihan ei soitellen sotaan kannata tuonne(kaan) lähteä, siellä ei kuulu kännykkä eikä ketään ole kuulemassa, jos tulee "äitiä ikävä". Kelitkin voi välillä olla sanotaanko vaikka mielenkiintoiset. Toinen vaihtoehto olisi tehdä tuollainen omatoimiretki toiselle puolen nelostietä eli Kaldoaivin sijaan Paistunturin puolelle. Siellä sijaitsee kuoppilasjärven autiotupa, jonne tulee polkua pitkin kylältä 15km matkaa. Sieltä pääsee pois lähes koko matkan polkua pitkin Utsjoki-Karigasniemi tien varteen, matkaa noin 20km tuolla pätkällä. Itse ottaisin kyydin tuonne tien varteen, hölköttelisin eka päivän tuonne autiotuvalle, nukkuisin siellä ja sieltä takaisin kylälle. Korkeuseroa tulee ja muutamia jokien ylityksiä, mutta vesitilanteesta riippuen kaikki pitäisi olla kyllä ihan tehtävissä ilman suurempaa uimataitoa. Periaatteessa jopa mukavammat maisemat tällä puolen, kun korkeuseroja on huomattavasti enemmän. Ylätunturissa voi huoletta juosta köpöttää myös polkujen ulkopuolella, siellä on ihan hyvä mennä lähes missä vaan (kunnes tulee suolle tahi rakkaan...). Kuoppilasjärven kanjoni on mukava mesta, järveä ei näe ylängöltä ollenkaan ennen kuin se on ihan jalkojen juuressa...
  4. AnttiSn

    21. Kaukopartiohiihto

    Juu, samasta asiasta kyse eli tuuli kovettaa hangen. Puuttomassa tunturissa on käytännössä aina sellainen perustuuli olemassa. Kuitenkin tuon kanssa tulee vallan hyvin toimeen, kun on soppelisti valmistautunut. Pitää olla mahdollisuus suojata kasvot siten, että voi vastatuuleenkin hiihtää. Tietysti tarkoittaa joko laskettelulaseja tai isoilla linsseillä varustettuja urheilulaseja + kauluri/buffi. Itse pärjännyt kyllä kovemmassakin tuulessa ihan urheilulaseilla ja buffilla. Tuuli on harvemmin niin kova (sanotaan >15m/s), että liikkumaan sen takia ei pääse. Sen sijaan leiriytyminen ja ihan perus arki on tuulella melko vaivalloista, kun kaikki vermeet pitää sitoa kiinni, ettei lennä tuulessa. Kaikista pahin keli on kunnon sumu ja/tai lumisade. Silloin on liki mahdotonta liikkua minnekään, turvallista se ei ainakaan ole. Hyvä noihinkin reissuihin on lähteä tutustumaan päivämatkojen tavoin eli ottaa jonkun mökin vaikkapa Kilpisjärveltä tahi Utsjoelta ja hiihtelee päivittäin tunturiin ja takaisin. Kyllä siinä saa jo pitkälle kuvan kuinka siellä pärjäilee. Alle laittelen vielä pari kuvaa omasta reissustani Finnmarkiin pari talvea takaperin, kyllä siellä kelpasi kulkea, vaikka olihan tuota >50km etäisyydellä tiestäkin kelkalla liikkujia yllättävän paljon! -teltan pystytys aina huolella, ankkureina sukset, sauvat, muovipusseihin lapettu lumi tms varmasti pitävä (tämä kuva Utsjoen puolelta, jossa pidettiin päivätaukoa kaverin kanssa teltassa, kala ei syönyt ja riekkoja ei löydetty, myrskysi hurjan lailla ja ankkurit oli tarpeen) -useimmiten keli on kohtuu hyvä ja voi kuivata yöllä kostuneita vermeitä kevätauringossa, koiratkin nauttii lämmöstä ja levosta -rautua on lähes joka lampareessa, isompaa ja pienempää ja yleensä niitä saa syötäväksi asti (ei aina) -tässä kuvassa näkyy alueen aukeus, siinä pääsee tuuli puhaltamaan jos niikseen haluaa -välillä "keskellä ei mitään" asustelee kuitenkin riekkoja, herää kysymys miten ihmeessä ne tuolla selviää, ite noita ei huomais, mutta koirilta ei mene edes vedossa riekkotokka kyllä nokan ohi! -takastullessa kävin avittamassa norjalaisia tuollaisen roskakalan kuin harjuksen karkottamisessa eräästä järvestä, toivoton tehtävä niitä oli nimittäin aina 5 kpl kisailemassa kuka saa imaista pilkin kitusiinsa, tunteroisen pilkin ja savukalat oli koossa kotimatkaa varten
  5. AnttiSn

    21. Kaukopartiohiihto

    Se on tuo tunturi sellainen paikka, josta ei parane kotisohvalta Espoosta mennä laukomaan isompia faktoja. Säätiedotuksetkin on mitä on. Se on mentävä ite kattomaan mikä on sää ja mikä on hankikanto - nekin voi vaihtua päivän saatossa ihan toiseksi. Joihinkin poromiehiin ja muuten alueella paljon liikkuviin voipi oman luottonsa tietysti antaa, mutta tilanteet muuttuu kyllä niin nopeasti, että kun ajelet paikalle niin A on muuttunut Öksi. Mitään reittisuunnitelmia ei kannata tehdä sen mukaan, että pääsee etenemään tiettyä vauhtia! Mutta yleisellä tasolla avotunturissa on "aina" hankikanto, tai kantava kerros ainaskin siellä jossain. Se johtuu ihan siitä, että tuuli kovettaa/kuivattaa hangen pinnan. Oikeastaan tilanne muuttuu huonompaan suuntaan vasta ilmojen lämmitessä. Tämä on oma kohtainen kokemus väliltä helmikuu-toukokuu. Poikkeuksena talvi jolloin sataa jatkuvasti uutta lunta tai runsasluminen jakso, joka tekee sitten "riittävän" kerroksen puuteria päälle. Toinen asia on sitten se, miten päästä autotieltä sinne kantavalle pinnalle - joissain tapauksissa alkaa olemaan lähes mission impossible. Tuolla Finnmarkissa voi liki aloittaa reissun aavalta, joten pääsee ainaskin periaatteessa heti piakkoin kantavalle pinnalle. Tässä kohden tulee kyseeseen myös kelkkaurat, joita voi ja kannattaa hyödyntää "liityntäliikenteessä" eli noustessa ylös. Norjassa urat on merkitty noin 20m välein heijastavin kepein, joita on kohtuu helppo seurata vähän huonommassakin kelissä tahi jos itse ura on kadonnut uuden lumen alle. Ylläksen maastoilla on karkeasti ottaen yhtä paljon tekemistä Finnmarkin ylängön kanssa kuin Nuuksiolla käsivarren - eipä juur mittään. Eli tuolla ollaan hyvin loivissa ja suojattomissa maastoissa. Ollaan ihan sään orjina - ei ole paljon tuulensuojia. Toki sielläkin kukkalaa riittää ja hyvän onnen sattuessa myös tuulensuojaa löytyy leirintäeteisyydeltä. Mutta pitkät on välimatkat ja voipi sattua keli, jossa ei liikuta kuin muutama hassu kilometri päivässä. Tuonne kannattaa lähteä siinä vaiheessa, kun on luotto omiin taitoihin, että pystyy tarvittaessa leiriintymään 2-3 päiväksi ja olemaan sen aikaa paikallaan - säästä riippumatta - ja kun on taidot selvitä omatoimisesti noin 7 päivää suksien ja ahkion kanssa. Harvemmin siellä montaa päivää putkeen on loukussa ja voipi tehdä kymmenenkin viikon reissua putkeen niin, ettei ole yhtään oikeasti huonoa päivää. Vaan se on sitten sitä hyvää tuuria, johon ei ole luottaminen. Kaiken tämän lausuttua, tuollainen reisssu on kuitenkin kaiken sen säätämisen, suunnittelun, vaivan, ja kärsimyksen väärti. Maisemat on top top, kokemuksena tuollainen yksin valkoisessa tyhjyydessä päivätolkulla hiihtäminen on vaan yksinkertaisesti ihan järjettömän mahtava keikka. Eritoten kun sen tekee yksin! Tämähän ei oikeastaan liity millään muotoa enää kaukopartiohiihtoon, joka on enemmän masokistihommia ja nämä hiihtovaellukset menee sitten enemmän hedonismin puolelle. Oikeastaan tuota edellistä viestiä kirjoittaessa tuli itsellekin vähän sellainen fiilis, että voi kumpa sais keväämmällä potkut töistä...
  6. AnttiSn

    21. Kaukopartiohiihto

    Huomattavana asiana edellä käytyyn keskusteluun toisin sen seikan, että pohjoisessa on paljon suota/tunturia/puutonta aluetta, jolla hanki on käytännössä vuodesta toiseen olemassa - vähintään keväisin. Tuulen tuiskuttamat pitkät selkoset sopii erinomaisesti vauhdikkaaseen eräsuksihiihtoon. Tämän osa-alueen ihan kruunaamaton jalokivi on mielestäni Finnmarkin ylänkö. Sieltä löytyy useita houkuttelevia reittejä, kuten vaikkapa Kautokeino-Alta väli, josta noin 70% olen itse suksinut talvella menemään. Ei sovi etelän-turistille ensimmäiseksi etapiksi luontoon, on meinaan täysin huoltovapaa reissu ja ylängöllä sattuu ja tapahtuu noin pitkällä matkalla 100% varmasti jotakin (minimissään kova tuuli). Toinen klassikko reitti vaikkapa Masista Iesjärven ja Stabburin kautta Lakselvalle. Tuollakin hienoa seutua, joka toki talvisin on myös melko karua. Noille molemmille reissuille on valtavan suuri synti lähteä ilman kairaa ja pilkkionkea! Jos kävisi niin onnettomasti, että joutuisin vaikkapa joku talvi työttömäksi, niin ihan ensimmäisenä lähtisin tuonne. Tekisin vaikka 2kk vaelluksen koirien ja teltan kanssa noihin erämaihin. Pari kertaa kävisi vain kaupassa "tankilla" ja loppuajan nauttisi olemisesta ja hiihtämisestä! Kyllä siinä äkkiä unohtuisi olemattomat työt revontulia katsellessa ja rautua/taimenta voissa paistellessa...
  7. Oon minä Suomessakin ollut eräsukset jalassa hartioita myöten puuterissa, kun pääsi tievan typpyrä yllättämään riekkoja hiihdellessä. Tuollaiseen kun kaatuu, niin ihan ensimmäisenä paras vaan maata paikallaan rennosti minuutti pari ja etsiä sopiva asento, että saa levätä ja rauhoittua. Seuraavaksi otetaan sukset irti, yksi kerrallaan, ja sitten taas levätään ja rauhoitutaan. Ja kun aika on soppeli, niin aletaan könytä sieltä kuopasta rauhakseen ylös. Itsellä kesti noin 40 minuuttia päästä takaisin suksien päälle. Jos tuossa painelee paniikkinappulaa, niin aikalailla uuvuksiin siinä itsensä saa ilman, että oikeastaan mihinkään suuntaan pääsee liikkumaan. Ei ole mikään kaksisen miellyttävä tunne, etenkin jos vielä sattunut aluksi sukset sopivasti ristiin, että polviin/nilkkoihin kohdistuu ikävä vääntö!
  8. AnttiSn

    Uintikunto

    Kyllä nyt on jo saavutettu se piste, jossa maksimivauhti on parempi ilman pullaria kuin sen kanssa eli voimaa saa kyllä potkuista jo uintiin. Sen sijaan pidemmälle matkalle vauhti on edelleen merkittävästi parempi pullarin kanssa. Voi johtua siitä, että herkästi pidemmällä matkalla en potki juuri yhtään. Pitää ottaa huomioon, että todellista uintiharjoittelua on takana about 6kk, sitä ennen oli räpiköintiä ja ensimmäisen kerran vatsakroolia kokeiltu about 15kk sitten eli vasta-alkajia ollaan monella rintamalla vielä. Potkut nyt yksi osa, joka ei ole lähelläkään sitä mitä pitäisi olla ja yleinen kehon jäykkyys kyllä ihan ykköshaaste nilkoista olkapäihin! Puoli vuotta sitten lauta kädessä potkien ei ollut toivoakaan päästä 50m altaanväliä, ei se edennyt käytännössä yhtään eteenpäin. Ohjatussa uinnissa oli ohjelmassa 4x25m lautapotkuja ja siinä missä muut oli tehneet sarjan, itse olin lähes ensimmäisen välin jo saanut tehtyä (välillä köysistä huijaten). Kuitenkin kaikki uintisetit pystyi saman ryhmän mukana uimaan. Nyt voi potkia kohtuu rennosti kylkipotkuja vaikkapa 400m ihan pienillä tauoilla päädyissä. Laudalla en ole paljoa potkinut, mutta silläkin alkaa päästä eteenpäin jo. Ryhmän mukanakin alkaa pikku hiljaa pysymään potkuissa, vaikka siinä selkeästi eniten vaikeuksia vs. muut. Toisaalta kun mennään sitten pullarilla pidempää matkaa, niin oma vauhtina suhteessa muihin nousee todella merkittävästi. Jatketaan harjoittelua! Ohjattujen uintien ehdoton vahvuus on omalla kohdalla ollut se, että siellä saa luvan kanssa olla ihan pazga - esim noita potkuja ei oikein kehdannut itse edes harjoitella, kun tiesi miten nolonnäköistä se räpiköinti on. Valmentaja vain nauroi, kun sanoin etten tule pääsemään edes 25m väliä potkien ja pakotti tekemään - ihan oikein! Kun sai vähän juonesta kiinni, on nyt kehdannut ihan hyvin omilla uintikerroillakin potkia. Sama koskee montaa muutakin juttua...
  9. AnttiSn

    Uintikunto

    Voin lohduttaa, että edelleen ollaan kaukana perässä - noin 50m tuota vauhtia pystyn tällä hetkellä uimaan. Koko ajan kehitystä tapahtuu, nyt menee IM uinti pullarilla jo lähelle 1h15min ja CSS vauhti naturellina saatu sinne aavistuksen reiluun kakkoseen hilattua. Viimeaikainen kehitys tullut paljolti sen ansiosta, että keskittynyt potkuihin ja saanut sitä kautta uintiasennon paremmin vaateriin. Edelleen tekemistä riittää nimittäin pullarivauhti on edelleen merkittävästi nopeampaa kuin ilman pullaria. Neljä kertaa viikkoon (poislukien sairastelut), noin 8-10km/vko on nyt ollut reseptinä ja jatkukoon sama meno pitkälle kesään!
  10. Itsellä on tämä sama "ongelma". Asian olen tulkinnut johtuvan erittäin kireistä nilkoista, joiden "ansiosta" pohkeella pitää painaa nilkka suoraksi oikeaan uintiasentoon päästäkseen. Tuo kramppi on turkasen inhottava, mutta ei kyllä itselläni estä uimista vaikka siltä se voimakkaasti tuntuukin. Krampin tullessa uin vaan nilkka käännettynä "kävelyasentoon" kunnes kramppi vähän laukeaa, tuohan tietysti rikkoo vauhdin ja uintiasennon, mutta eipähän tarvitse lopettaa kesken. Joskus menee 25m, joskus 50m kunnes kramppi laukeaa. Tuon jälkeen voi yleensä uida ihan normaalisti taas seuraavat 500+m kunnes kramppi uusii. Tuota olen saanut ehkäistyä nilkkoja venyttelemällä ja nykyään kramppi on enemmän poikkeus kuin sääntö, ehkä kerran kuussa tulee enää kun aiemmin kerran harjoituksessa keskiarvoisesti.
  11. Krampit ovat monimutkaisia ketjuja, joissa yleensä enemmän kuin yksi liikkuva osa. Karkeasti ottaen asia numero 1) on nestehukan ehkäisy, sitten 2) on riittävä määrä suoloja (magnesium yleinen puuttuva palanen, muttei ainut) ja sitten on monia muita yksittäisiä asioita, joiden on huomattu vaikuttavan. Kuitenkin jos kramppeja ilmenee, niin kannattaa pistää järjestykseen asiat lähtien numerosta 1) ja siirtyen siitä 2) kautta noihin pieniin asioihin. Ei liity ehkä tähän ketjuun niinkään, mutta yksi kisoissa TODELLA hyödylliseksi havaittu menetelmä kramppien kanssa on ostaa purkki suolatabletteja. Kun kramppi alkaa tulemaan, siis ennen kuin täysi hirtto kiinni, laitetaan suolatabletti suuhun, imetään muutama sekunti ja sylkäistään mäkeen (itse puolitan tabut jo valmiiksi, ettei mene niin paljon luontoon/hukkaan). Tällöin kramppi lähtee samointein veks ja vaikutus kestää jopa 15-45min, tai pidempäänkin. Tieteellisesti ei ole pystytty täysin ymmärtämään mitä tapahtuu, mutta jotain tämmöistä. Kramppi on kehon suojamekanismi olla rikkomatta lihasta, kun se väsyy. Kun kramppi on tulossa, jo pieni määrä suolaa suussa saa kehon ymmärtämään, että on ihan turvallista jatkaa pidemmälle ja näin lihaksesta saadaan mitattua paljon enemmän irti. Itse suola ei siis ehdi tehdä mitään fysiologista vaikutusta lihaksessa vaan ihan riittävä on saada pieni määrä suolaa suuhun tuon suojamekanismin kiertoon. Itsekin nuorempana kärsin alituisesti yökrampeista, mutta sittemmin varttuneemmalla iällä tullut vähintään sama määrä urheilua, mutta ei enää kramppeja laisinkaan öisin. Nykyisin kramppeja tulee vain uidessa tai pitkissä kisasuorituksissa (>5h). Lisättäköön vielä sen verran, että tosiaan tuota lihaksen kramppikestävyyttä voi kasvattaa yllättäen muun muassa maksimivoimaharjoittelulla. Ideana on se, että lihaksesta yleensä vain osa soluista aktivoituu kestävyyssuorituksessa. Maksimivoimaharjoittelulla voidaan opettaa lihasta käyttämään kaikkia soluja lihaksen aktivoinnissa. Tällöin pitkissä alhaisen tehon suorituksissa myös kaikki lihassolut aktivoituu luontaisesti ja täten joutuvat tekemään huomattavasti pienemmän kuorman kuin jos vain osa soluista aktivoituisi -> kramppien todennäköisyys pienenee. Tämänkin sanottua tyypillisin syy pitkissä suorituksissa kramppiin on liian nopea etenemisvauhti suhteessa kuntoon. Mutta tuota kramppien esiintymiskynnystä voi kyllä siirtää ihan merkittävästi noilla yllä olevilla ohjeilla ja tietysti harjoittelemalla oikein etenkin lihaskestävyysominaisuuksia!
  12. Ensimmäiseen: kuka sanoo, että pitää juosta iltamyöhään? Voihan sen lenkin juosta aamullakin tahi aikaisemmin alkuillasta? Ja olla jo ennen nukkumaanmenoa hyvässä vaiheessa palautumisen kanssa, jolloin aamulla ollaan jo täysin palautunut! Jälkimmäiseen: samaa mieltä, olet yksinkertaisesti väärässä. Molemmilla tavoilla on ihan mahdollista elää ja tehdä hyvää tulosta. Mieti nyt itse. Teet aamulla kovemman harjoitteen. Joudut taistelemaan läpi vähän vaikeamman session ja saat siitä hyvän mielen "olen voittaja, selvisin tuostakin vaikkei siltä kyllä tuntunut". Tällä fiiliksellä sitten lähdet jatkamaan voittajana työpäivää - mikä voisi mennä pieleen? Työpäivän keskellä on hyvä vähän hengähtää, syödä ravitseva lounas ja vähän vaikkapa kävellä ja laittaa kropasta nesteet kiertämään. Sitten iltapäivänkin jaksaa tehdä töitä ja vähän siinä jo palautuakin. Kotiin palattua olet jo vähän väsynyt, mutta jaksat vielä käydä kevyen lenkin, jolla vaikkapa ylläpidät aerobista kuntoa - tai jos oli löysempi työpäivä niin lyhyempi edistävä harjoitus onnistuu myös. Jo alkuillasta on päivän pakolliset epistolat tehtyinä, joten voit syönnin jälkeen vaikkapa lukea kirjaa, kirjoittaa blogia tai muuta omaa aikaa viettää muutaman tunnin ajan. Sitten kun kello tulee noin 21.30, olet jo kaikkesi antaneena valmis nukkumaan. Petiin astuessasi kestää max 5 min ja olet sikeässä unessa - aamulla heräät klo 6 noin 9h unien jälkeen ilman herätyskelloa ja täysin virkeänä ilman MINKÄÄN VALTAKUNNAN tarvetta herätellä kroppaa, tahi lepuutella koipia. Samalla siitä kuormittavasta lenkistä on kulunut jo yli 20h ja olet käytännössä täysin palautunut siitä. Kerrotko nyt yksityiskohtaisesti mikä tässä menetelmässä on yksinkertaisesti väärin?
  13. Monilla on aamulla jonkin sortin kohtuu tiukka aikataulu. Silloin on kaksi vaihtoehtoa: i) lojuu toimettomana sängyssä tai ii) lähtee liikkeelle. Itse ajattelen niin, että jos/kun aion liikkua kaksi kertaa vuorokaudessa niin aika tavalla helpottaa illan jaksamista se, että aamulla on jo ajoissa liikkeellä. Itsellä myös yöunien jälkeen kroppa on ylivoimaisesti parhaiten valmiina, joten tuota tilaisuutta ei kannata jättää käyttämättä. Mitä tulee sinun ohjelmaan. Palautuminen täytyy aina suhteuttaa omaan harjoitusaktiivisuuteen. Siinä missä, joku 20h viikko sisältäen 2-3 tehoharjoitusta on toiselle elämän kovin viikko ikinä, se on toiselle moneen kuukauteen helpoin palauttava viikko - kyse on harjoittelun volyymistä ja intensiteetistä suhteutettuna siihen, mitä aikaisemmin on tehty. Pitkis mielestäni on kova harjoite, mutta voi silti hyvin kuulua palauttavalle viikolle. Samaten esimerkiksi testikymppi täysiä on oikein sopiva palauttavan viikon harjoite. Ylipäätään "palauttava viikko" voi ihan hyvin tarkoittaa sitä, että 2-4 päivää otetaan rauhallisesti ja sen jälkeen mennään normaalisti. Hyvässä kunnossa oleva urheilija palautuu jo 4 päivässä oikein mainiosti!
  14. AnttiSn

    Pyöräilykunto

    Juu TrainingPeaksilla mennään. Formi oli plussalla aika tasan kuukauden, pahimmilleen 35 pykälää, joten kyllähän tuossa takapakkia tulee väkisinkin. Toki nyt nousuakin tulee käppyröissä, kun aletaan poistelemaan noita tyhjiä päiviä CTLstä. Käytännössä "treenit" oli kävelyä kuukauden ajan, ja pari hiihtoa plus uintia. Nyt mennään jo kolmatta viikkoa takaisin täysillä eli eiköhän tuossa kuukauden päästä aleta olla jo melko tavalla siellä missä pitääkin. Sitten katsellaan mihin asti pyöräkunnon kanssa pääsee ennen kesää! Mulla vähän erilainen lähestymistapa pyöräilykuntoon. Yritän tehdä mahdollisimman paljon pk1 ajoa työmatkoilla, kun se nyt on ilmaista treeniaikaa. Sitten siihen mausteeksi 1-3 krt trainerilla. Kyllähän se on ihan selvä, että jos jaksaisi 4-6 krt ajella trainerilla, niin eri malliin kunto kasvaisi. On kyllä tuollaiset 50-90min sessiot trainerilla erittäin miellyttäviä. Pitäisi vaan sitten jättää noita työmatka-ajoja väliin. Katsellaan kolmisen viikon kuluttua onko mitään kehitystä tapahtunut ja tehdään tarvittaessa peliliikkeitä. Spicalla alkaa olla luvut aika kohdillaan. Noilla kyllä pääsee jo ihan riittävän lujaa, eikä tarvitse itse tuommoisista kuin haaveilla! Minkälainen kisakalenteri ens kesälle löytyy? Ilmeisesti ainaskin puolimatkalle tarkoitus startata? Vähän sama itselläkin, että näin talvella juokseminen ei kyllä nappaa tippaakaan...
  15. Tosiaan tuohon Pirkan pyöräilyyn tullaan kolmannella kovalla 1080 TSS viikolla. Ja siihen perään olisi periaatteessa vielä yksi kevyt viikko siihen blokkiin, mutta ajattelin korvata tuon kevyen viikon suoraan keventelyllä kuten tuossa yllä onkin esitetty. Keventely ei todellakaan ole lepoa, vaan rauhallista siirtymää kovasta puurtamisesta kohti kevyttä viikkoa. Toinen asia, minkä takia haluaisin pitää tuon kahden viikon keventelyn on, että viime vuonna meni reisille kisaan valmistautuminen ja oma ajatus tällä hetkellä on se, ettei se johtunut keventelystä -> haluaisin vielä käyttää tuon puolikkaan kisan tarkistaakseni, että tuo keventely on tosiaan toimiva mulle. Harmillisesti tuo täysmatka tulee noin pian, siihen olisi hyvä saada esim. 7vko blokki parilla kovemmalla jaksolla.
  16. Kyllä tuossa vaiheessa noilla 1080TSS viikoilla enemmän kuin joka toinen harjoitus sisältää tehollisesti VKta. Jossain kohdin mennään tehoharjoitus/pvä tahdilla eli noin kolme kovempaa harjoitusta per laji. Ehkä parempi jättää tuo vain auki ja katsoa sitten käytännössä mitä pystyy tekemään. Ja oppia sitten virheistä!
  17. En löytänyt tämmöistä aiheen tynkää, joten ajattelin olevan aiheellista pistää uusi aihe pystyyn. Eli voitaisiin keskustella siitä, miten on järkevää aikatauluttaa pidemmän matkan tri-kisoja toisten läheisyyteen ja miten tämmöisessä "kisa paketissa" sitten on aiheellista harjoitella, etenkin ajoittaa ne kovimmat ja pisimmät treeniviikot kisojen suhteen. Oma tilanne olisi sellainen, että olisi tarkoitus osallistua kesäkuun lopussa Lahti HIMlle. Päätähtäin kuitenkin elokuun Tahkon täydellä matkalla. Tuota puolimatkaa ennen olisi kiva käydä pyörittelemässä Pirkan pyöräily, se osuisi kolme viikkoa ennen Lahden kisaa. Meneekö tuo liian lähelle? Tarkoitus olisi ajella melko pitkälle yksin ja IM tehoilla tuo 215km. Sinällään tuo on jo siis kohtuu kova harjoitus, mutta äkkiä arvioisin, ettei tuosta kyllä kovin montaa päivää pitäisi kestää palautua. Harjoitusohjelmaan tuo osuisi kuin nakutettu viimeisellä kovalle viikolle ennen HIM kisaa. Sitten tuleekin se jännempi juttu. Eli pitäisi miettiä ainakin jonkin sortin sapluuna, miten harjoitella 5 vko noiden puolen matkan ja täyden matkan kisojen välissä. Omassa ohjelmassa mennään TSS laskien ja piikit olisi alustavassa raapustelmassa noin 1100 TSS, mutta uskoisin meneväni hivenen yli tuosta. Mutta kuitenkin, näin mennään suunnitelmassa pätkä ennen kisaa ja sitten tuo väli: 3-9.6: pirkan pyöräily 1080 TSS 10-16.6. keventelyä 760 TSS 17-23.6. keventelyä 640 TSS 24-30.6. Lahti HIM 640 TSS 1-7.7. lepäilyä 640 TSS 8-14.7. kovaa reeniä 1080 TSS 15-21.7. kovaa reeniä 1080 TSS 22-28.7. kevennystä 760 TSS 29.8-4.8. kevennystä 640 TSS 5-11.8. Tahko IM 640 TSS Omasta mielestä tässä suunnitelmassa tuo väli on aika konservatiivisesti otettu, eli kysyisin uskaltaako tuossa mennä kovempaa? Tarvitseeko kokonaisen viikon toipumiseen puolikkaalta ja toisaalta tarvitsenko kaksi keventävää viikkoa, jos en ole saanut kuin 2-2.5 kovaa viikkoa tuohon alle? TrainingPeaksiin nuo olen naputellut ja näyttäisi puolikkaalle CTL=119, form=24 ja täydelle matkalle CTL=114 ja form=19. Eli noiden lukujen mukaan olisin paremmassa iskussa todennäköisesti jo puolikkaalla! Miten tätä palapeliä nyt uskaltaisi kiepauttaa, että tuon piikin saisi käännettyä tuonne täydelle matkalle? Niin ja saa toki muutkin esittää omia palapelejään tässä, se oli ketjun idea.
  18. Tuossa tuo edellä kuvaamani tapa 1, kun katsoo kohdasta 3.25 alkaen mallia, miten ne jalat lähtee vispaamaan. Tässähän oli joku turisti myös testissä ja pääsi yllättävän lujaa, eli varmaan satasen rentoihin vetoihin edelleen ihan toimiva tekniikka: Ite tullut joskus tehtyä myös lyhyillä tauoilla kovia vetoja samalla tekniikalla. Ei edelleen ole mitään ydinfysiikkaa, jos vaan tekniikka hallussa. Ensin koko paino käsien varassa, sitten hissukseen jalkoja kohti mattoa ja masun alustaa jalkoja täyteen. Kun jalat kipittää samaa vauhtia kuin matto, kädet irti ja sitten mennään. En suosittele mihinkään äärinopeuksiin, jossa varmaan pitäisi olla turvavaljaat (kuten tuossa videossa).
  19. Vaihtoehto 1 toimii, noinhan useimmiten esim. laktaattikynnyksiä mitattaessa toimitaan. Vaatii vähän harjoittelua ja varmaan alussa parempi pitää käsillä kiinni ennen kuin on varma, että jalat vispaa riittävän lujaa ja vasta sitten kädet matkaan. Samalla tavalla tekevät myös pikajuoksijoiden hienomekaniikasta äärimmäisen nopealla videokameralla kuvia ja ihan hyvin ne pikakiituritkin pääsee suoraan kiinni vauhtiin eli ei luulisi harrastajalle merkittävästi hitaammassa vauhdissa olevan mahdoton tehtävä.
  20. Tässä on sellainenkin näkökulma, että lihaskuormitukseltaan ja hermotukseltaan perinteinen vastaa paremmin juoksua ja vapaa paremmin pyöräilyä. Toki hiihto kaikissa muodoissaan etenkin mäkisessä maastossa on erinomaista luonnollista vauhtileikittelyä. Parhaan hyödyn saadakseen pitää tekniikan olla tasoa vähintään kohtalainen. Etenkin vapaalla tavalla huono tekniikka johtaa vain ylimääräiseen lihaksien aktivointiin ja ennenaikaiseen uupumiseen. Aika äkkiä sen tekniikan saa siihen tasolle, että voi alkaa harjoittelemaan fyysistä kuntoa hiihtäen. Itse vasta tälle vuodelle hommasin pertsan vehkeet, joten en osaa oikein sanoa, miten jatkossa tulee valittua hiihtotyyli. Nyt yritän mahdollisimman paljon hiihtää pertsaa, että pääsee sinuiksi tyylin kanssa. Käytännössä koko elämäni siis vapaata hiihtänyt. Tasatyöntöä on tullut pukittua vapaan suksillakin, reilu 20km lenkkejä parhaillaan.
  21. Nyt on sen vertasen kuljetettu suksea, että osaa pienen analyysin tehdä. Yhteenvetona voisi sanoa, että sain juuri sen mitä olin hakemassa. Tähän asti ei ole ollut mitään karseita pito-ongelmia. Koko ajan oon mennyt -1 asetuksella. Tänään oli sellainen päivä, että ehkä se nolla olisi ollut parempi vaihtoehto. Tekniikka on tosin niin onnetonta edelleen tuohon vuorohiihtoon, että voipi johtua siitäkin, että suksi alkaa lipsua jyrkemmissä mäissä. Täytyy testailla lisää. Se on hassua, että menen 90% matkasta joko tasatyöntöä tai yhden potkun tasatyöntöä. Ei paljon vuorohiihdon opettelulle jää tilaa. Tuntuu vaan typerälle, kun pääsee pukkimalla niin paljon nopeammin. Pitkällä matkalla varmaan yläkropasta loppuu veto, joten kait sitä pitää opetella tasaisellakin vuorohiihtämään.
  22. AnttiSn

    Pyöräilykunto

    Laitetaan nyt tännekin oma tilanne. Viime alkukesästä viimeksi testattu FTP=255W ja omilla tulkinnoilla laskennallinen FTP=265-270W loppukesästä. Eilen tuuttasin lukemat 254W mittariin. Tästä on vielä pitkä matka kesään, joten etäisesti voisi toivoa pystyvän johonkin noin 280W lukemiin, tai ainaskin lähelle. Takana ei mitenkään erityisen hyvä jakso harjoituksellisesti (sisältäen 3vko flunssaa), joten ehkä tuossa on vielä helppoja watteja ottaa pois kuleksimasta!
  23. Aamu- ja iltajuoksun pros and cons:  aamujuoksu: + saa positiivisen onnistumisen heti aamuun, mikä voi nostaa fiilistä + joutuu käymään yhden kerran vähemmän suihkussa, koska töihin pyöräilyn voi yhdistää aamuharjoitukseen + kroppa on aamulla parhaiten hereillä + illan tunnit voi käyttää sosiaaliseen elämään kuten kavereiden tapaamiseen, perheen kanssa yhdessäolemiseen jne + kovan treenin jälkeen on aistit hereillä ja auki ja työntekoa ei tarvitse aloittaa herättelemällä ajatuksiaan koneen ääressä + töistä pääsee kotiin aikaisemmin, kun on ajoissa jo lähtenyt liikkeelle + kun on liikenteessä ennen kuin suurin osa, saa rauhassa nauttia luonnon heräämisestä eikä tarvitse esimerkiksi liikkua keskellä liikennettä + aamurytmi kotona on luonteva. Herääminen, aamupala, lyhyt kävely, vessa, harjoitus. Ei tarvetta kikkailuille - jos aamulla aikaisin palaveri, pitää herätä luontaista herätystä aikaisemmin. Itse herään luonnollisesti klo 6-6.30. iltajuoksu: - olet jo tehnyt sen täyden työpäivän ja merkittävä määrä energiasta on jätetty töihin, treeni tuntuu lähes mahdottomalle ajatuksen tasollakin - olet jo valmiiksi väsynyt ja pitäisi vielä edistää sosiaalista elämääkin - ruokailun ja energiatason saaminen riittävän korkeaksi on haastavaa - lounas alkaa olla jo kaukana ja jos iltapäivällä joutuu kovasti töitä tekemään, pitää ehdottomasti syödä välipala ennen harjoitusta - ei voi olla kotona illalla kun muut ihmiset viettäisi vapaa-aikaa - ulkona ovat kaikki muutkin, liikennettä ja melua riittää - kroppa ei enää ota reeniä vastaan, kun koko päivän on istunut/seisonut/kävellyt töissä +reenin jälkeen ei YLEENSÄ ole välttämättömiä menoja, joten aikataulua voi tarvittaessa venyttää Muokkailin tuon Baltsun listan omasta näkökulmasta katsotuksi. Kyllähän nämä on enemmän henkilökohtaisia tapoja ja tottumuksia. Toiset herää ihan luonnostaan klo 6 ja mikään ei ole mahtavampaa kuin juosta yksin (tai omassa tapauksessa koirien kanssa) tyhjillä kaduilla ja poluilla ja nähdä kuinka kaupunki tai luonto herää uuteen päivään. Ensimmäisissä auringonsäteissä on selittämätöntä voimaa! En myöskään osta tuota "Suomessa on aamulla kylmä ja pimeä" -argumenttia. Tänäänkin Suomessa on keskimäärin ihan yhtä pimeä ja kylmä klo 6 ja klo 18. Ei eroa mitenkään, paitsi juuri noin että klo 18 on kaikki ihmiset liikenteessä ja klo 6 harvempi. Jos pystyisi aina valoisan aikaan tekemään harjoituksen niin olisihan se mahtavaa, mutta pimeys ja/tai kylmyys ei ainaskaan itselle ole mikään ongelma.
  24. Kyllä vähänkään vakavammin hiihtoon suhtautuva hiihtää kuokkaa molemmilta puolin. Ihan jo symmetrian säilyttämisen vuoksi, keholle ei tee hyvää toispuoleinen rasitus. Itsellä ei ole ollut koskaan vahvoja puolieroja ja tuo kuokka irtoaa käytännössä ihan samalla tavalla kummalta tahansa puolelta. Vaihtokin tulee ihan luonnollisesti yleensä jyrkässä ylämäessä. Bodenmaisin hiihtokeskuksessa Saksassa löytyy mukava latu, johon kuuluu noin 5km yhtäjaksoinen nousu. Kuokkaamalla kevyesti sen nousee puolessa tunnissa. Oishan tuo vähän tukala paikka, jos ei puolta saisi kertaakaan vaihtaa. Tuota mäkeä pystyy kyllä wassuttamaankin osan, mutta ainaskin itselle pitkällä lenkillä jyrkkyys oli passeli kuokkaan. Ite tykkään enemmän noista toispuoleisista tekniikoista eli helposti siirryn suoraan kuokasta Mogreeniin. Wassua tulee vedeltyä harvakseltaan, ehkä pitäisi enemmän käyttää tuota. Luisteluhiihdon ylivoimaisesti parhaat "drillit", joita tulee yhä edelleen tehtyä joka talven ekalla vapaan lenkillä on korostetun pitkä liuku yhdellä suksella, pienoinen hyppy keskellä liukua. Ja toinen wassu, mutta kahdella työnnöllä yhdelle sukselle. Noita kun aluksi kymppiminsan hinkkaa, niin voi siirtyä hiihtoon!
  25. Itellä on yleensä min 4/7 tuplapäiviä ja vähänkään kovemmalla viikolla yleensä 6/7, ja se jälkimmäinen on sitten yksi reeni, mutta yleensä 3-6h pitkis siihen osuu. Tällöin voi käyttää perinteistä kikkaa eli aamulla kova, seuraavana iltana kova ja väliin ihan kevyttä. Ite oon opetellut tässä pikkuhiljaa kehoni ottamaan kovempaa reeniä vastaan myös aamulla. Mulle se rytmi menee niin, että aikaisin ylös, aamupala ja sitten koirien kanssa ulos reippailemaan 30-40min ja kroppa on valmis mihin tahansa harjoitteeseen. Iltasella huomattavasti vaikeampi saada oma jaksaminen, ruokailut ja ylipäätään aikataulu natsaamaan. Mutta onnistuu sekin eväillä, välipaloilla ja muulla sumplinnalla. Itsellä yksikin olut illalla näkyy kyllä unenlaadussa. Ei siten, etten saisi unta - saan unta sulkemalla silmät riippumatta missä olen, lähes myös asennosta riippumatta. Tämä perustuu lähinnä first beatin analyysiin ja omiin tuntemuksiin seuraavana aamuna. Alkoholi on kropalle myrkky ja sen poistamiseen kehon tarvitsee tehdä työtä, se työ on pois palautumiselta ja lepäämiseltä. Saunomisen uskon itsekin olevan oikein hyvä tapa kovan reenin ja nukkumisen välissä, käyn itsekin talvisaikaan monesti eka kovan reenin ja sitten saunan kautta ruokapöytään ja rauhoittumaan unille.
×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy