Jump to content
Juoksufoorumi.fi


ihan ok

Jäsenet
  • Content Count

    55
  • Liittyi

  • Last visited

Community Reputation

13 Good

Recent Profile Visitors

The recent visitors block is disabled and is not being shown to other users.

  1. https://www.proximafinland.fi/blogi/kestava-vahva-nopea-podcast/juoksutekniikka-kestava-vahva-nopea-podcast-proxima-finland/ Tossa on myös mielenkiintoinen podcast aiheeseen liittyen. Kohdassa 42:22 alkaa keskustelu päkiä vs. kanta-askelluksesta ja minkälaisia tutkimustuloksia noiden paremmuudesta ollaan saatu.
  2. Otsikon kysymykseen vastaan, että ei hävetä hitaasti juokseminen. Paljon enemmän hävettää ne kovemmat lenkit varsinkin silloin, kun syystä tai toisesta tuntuu ja näyttää todella pahalta. Hitaat ja kevyet teen mielelläni ihmisten ilmoilla, mutta nuo kovemmat sitten jossain yksinäisyydessä, missä ei tarvitse näyttäytyä naama räjähtämispisteessä ja henkeä haukkoen. Joskus jää kovempi treeni väliin, kun en kehtaa tehdä sitä. Ajattelen, että ihmiset ajattelee jotenkin niin, että mitähän toikin luulee olevansa, että ei sitä nyt ihan noin tosissaan tarvitse ottaa... Olen kyllä onnistunut kehittämään ihan toimivia ajattelumalleja, siitä että en välitä vastaantulijoista. Esimerkiksi sen ajatteleminen, että se kunto on juuri sen mukainen, mitä on harjoitellut ja jos on ollut juoksutaukoa tai muuten väsymystä, niin ei sitä voi muuta olettaakaan, kuin että ei tunnu hyvältä. Kuitenkin yleensä kun saa treenin käyntiin, niin pääsee siihen omaan kuplaan eikä välttämättä edes huomaa muita ihmisiä. Silloin kun on hyvä tunne ja varma olo, niin silloin nuo kovemmatkin treenit menee vaikka on yleisöä.
  3. ihan ok

    päkiävamma

    Päivitetäänpäs tänne vähän tilannetta. Sain varmaankin aika nopeasti tuon Mortonin oireen pois jalkaterän painelulla, hieronnalla, venyttelyllä, kylmällä, kuumalla, jumpalla, kivun välttelyllä. Enää ei tunnu missään kun painan tuosta samaisesta kohdasta kolmannen varpaan kohdalta. Mutta kahden laitimmaisen pikkuvarpaan taipuminen askeltaessa tuntuu pahalta taitoskohdasta jalkaterän päältä, ja sen vuoksi en kovin tehokkaasti pysty kävelemään vieläkään. Yhden kävelytreenin ylämäkeen silti tein, vaikka on vähän tuntuikin. Juoksussa tulee aika selvästi heti kipua. Mutta kaikinpuolin paranee päivä päivältä ja varmaan kahden viikon päästä viimeistään pääsen jo juoksemaankin.
  4. ihan ok

    päkiävamma

    Tämä voi olla seurausta niistä paljasjalkakengistä, jotka hankin nilkkavammaa ajatellen. Minulla on todella kapea ja teräväkärkinen jalka, jolloin tuollaisessa pyöreäkärkisessä paljasjalkakengässä isovarvas ottaa aina kiinni kengän etureunaan ja vääntää sitä väärään asentoon. Jos taas otan kokoa isommat kengät, niin ne ovat sitten joka suunnassa liian tilavat ja päkiä pyörii siellä sisällä. Positiivista on kuitenkin se, että tuo vamma on pakottanut lopettamaan juoksun kokonaan ja nilkka on nyt täysin oireeton. Kaikki jalkapöydän jumpat olen myös jättänyt pois, mikä ilmeisesti ei hyvä.
  5. ihan ok

    päkiävamma

    Kai tämä sitten joku Mortonin neurooma on. Vaikuttaapas mukavalta, vaivalta kun lueskelee vähän muiden kokemuksia. Leikkauksella näköjään aika usein hoidettu, mutta jospa voisi jotenkin säästyä siltä. Onkohan mitään keinoa, jolla estäisi pahenemisen/kroonistumisen? Voisiko tuota aluetta jotenkin käsitellä mekaanisesti niin, että se hermopinne aukeaisi, mikäli siellä sellainen on?
  6. ihan ok

    päkiävamma

    Saattaisi olla ainakin tuo hermopinne, kun noin tarkasti osuu toi kohtakin kolmanteen varvasväliin. Kipu ei tosin minulla ole jomottavaa tai mitenkään jatkuvaa. Vihlasee kyllä todella lujaa, kun vahingossa astun väärällä tavalla. Tuo pitää myös testata, onko jalkaterän hieromisella ja varpaiden venyttelyllä vaikutusta oireisiin. Tuo lankkuliike oli oikeastaan tuollainen huonoksi todettu kokeilu vain, kun teen muutoin paljon erilaisia variaatioita sivulankutuksesta. Tosiaan mulla on ollut parin vuoden vammakierre, ja sen vuoksi yritän vahvistaa kaikkia mahdollisia tukilihaksia, ettei mikään paikka pettäisi. 16 kg kahvakuulaa käytän pääasiassa jalkatreeniin, siksi piti hommata noin painava.
  7. ihan ok

    päkiävamma

    Kaikki alkoi siitä, kun reilu 3 viikkoa sitten tein lankkupitoa sivuttain, niin että laitoin 16 kg kahvakuulan painoksi lantion päälle. En jaksanut laittaa kenkiä tuota tehdessäni ja vasen jalkaterä joutui sitten kai jotenkin väärään asentoon. En tiedä onko tuolla treenillä ollut vaikutusta vamman syntymiseen, voi olla. Seuraavana aamuna lähdin paljasjalkalenkille, ja loppuvaiheessa tuohon päkiään tuli aika sietämätön kipu ja luonnollisesti oli lopetettava juoksut siihen paikkaan. Tuo sama kipu on nyt kestänyt yli kolme viikkoa. Yleensä olen huomannut, että tuollaiset nopeasti tulevat kiputilat myös paranevat äkkiä, mutta ei tällä kertaa. Lääkärissä en ole käynyt, kun olen siellä aika tiheään nyt ravannut ja tuosta samasta jalasta otettiin röntgenkuvatkin pari kuukautta sitten nilkkavamman takia. Pystyn kivuitta hiihtämään (vapaata), sisäpyöräilemään, uimaan, tekemään crosstrainerilla, joten taukoa en ole pitänyt kuntoilusta. Nyt on alkanut mietityttämään, että voisiko tuolla olla joku murtuma tai esim. joku paikka mennyt sijoiltaan, mikä vaatisi muutakin hoitoa, kuin kivun välttämistä ja tulehduksen poistoa? Kipu tuntuu pahimpana silloin, kun painan jalkapohjasta suunnilleen keskimmäisen varpaan kohdalta. Tuolloin kipu tuntuu jalkaterän päällä, ei jalkapohjassa. Muutenkin tuo kipu on noiden kolmen viimeisen pikkuvarpaan paikkeilla, ja jos kävelen normaalisti, niin siellä päkiän ulkolaidalla tuntuu pahalta. Varsinkin aamulla on vaikeaa kävellä mitenkään, mutta päivän mittaan tuo vetreytyy. Kotona kävelen pääasiassa kantapäillä, ja niin vähän, kuin mahdollista. Levossa ei tunnu mitään. Pystyn myös kivuitta kävelemään äärimmäisesti varpasilteen, niin että paino on päkiällä kahden isoimman varpaan kohdalla, mihin se normaalisti tuossa asennossa hakeutuu. Viime perjantaina yritin tehdä todella varovasti kuminauhajumppaa, niin että seison yhdellä jalalla ja kyykistyn. En ajatellut, että tuollainen kyykistyminen aiheuttaisi mitään tuntemuksia, mutta heti vasemmasta päkiästä kuului naksahdus ja alkoi sattumaan. Olisikohan mahdollista, että siellä meni joku paikoilleen, koska kyykistyin aika reippaasti, kuitenkin kontrolloidusti, niin ettei siinä mitään epänormaalia liikerataa ainakaan aiheutunut jalkaterään. En ole uskaltanut testata naksahtaako uudestaan. Onko kenelläkään kokemusta vastaavanlaisesta kivusta tai veikkausta siitä, mikä tuolla voisi olla vialla? Murtuma, luu poikki, ruhjevamma, sijoiltaan meno? Tulehtunut se on ja iho selvästi kuuma tuosta jalkaterän päältä.
  8. Itse olen huomannut kylmä-kuuma-hoidon ehkä tehokkaimmaksi noiden epämääräisten kiputilojen hoidossa. Aikaisemmin käytin pelkästään kylmää, sillä tuo kuuman laittaminen ei tuntunut järkevältä. Toteutan tuon hoidon niin, että annan vesiämpärin olla pakastimessa niin kauan, että vesi on tarpeeksi kylmää. Sen jälkeen laitan toiseen ämpäriin lämmintä/kuumaa vettä. Siinä sitten vuorottelen niin, että pidän 4-5 min kerrallaan kummassakin ämpärissä. Paitsi viimeisenä pidän kylmässä ämpärissä vähän kauemmin. Toinen tapa jota käytän on sellainen, että suihkutan vuorotellen kylmää ja kuumaa vettä nilkkaan siten, että lasken hitaasti esim. 40:een. Jos vesilasku tulee kulutuksen mukaan, niin ei ole kauhean suositeltava keino.... eikä ihan ympäristönkään kannalta kestävää, mutta minkäs teet. Tuossa kun kuuman veden jälkeen laittaa kylmää, niin tuntuu erityisen hyvältä ja siltä että jotain siellä kudoksissa tapahtuu.
  9. Viestisi perusteella vaikuttaa, ettei tuo polvikipu ole se todellinen ongelma, vaan ahdistus. Kannattaa heti ainakin lopettaa tuo viiltely! Joskus pääset tuosta ahdistuksesta eroon, mutta viiltelyarvista ei pääse koskaan eroon ja tulet 100% varmasti katumaan jälkeenpäin että ne tuli tehtyä. Mitä jos aloittaisit tavoitteellisen juoksemisen, alkaisit vaikka harjoittelemaan puolimaratonille? Voisikohan se viedä ahdistavia ajatuksia muualle.? Tuo ahdistuksen purkaminen ei mielestäni ole oikea syy liikkua, sillä liikunnan pitäisi olla iloa. Monesti kuulee että "tulen hulluksi, jos en pääse juoksemaan" tms., mikä kertoo epäterveestä riippuvuudesta. (Itse taidan tosin olla jo aikoja sitten seonnut...) Mutta tosiaan, hetken aikaa kannattaa keksiä muuta liikuntaa, ja jatkaa juoksua sitten kun on kivut ohi. Ja ennen kaikkea aloittaa lyhyemmillä lenkeillä, että jalat varmasti tottuvat. Omalla kohdallani juokseminen on kehittänyt paljon henkistä sietokykyä ja nostanut itsetuntoa, että sinänsä suosittelen jatkamaan harrastusta.
  10. En ole vielä ortopedillä käynyt, en tiedä pitäisikö. Vähän olen epäileväinen sen suhteen, että osaisiko kukaan sieltäkään neuvoa. Toisaalta tämä on kestänyt niin kauan, että pakko se varmaan on kaikki keinot käyttää. En asu Helsingissä, niin nuo yllä mainitut ei ainakaan onnistu. Luin myös, että röntgenkuvissa se rusto näkyy mustana kohtana luiden välissä, ja käsittääkseni kun niistä etsitään nivelrikkoa, niin etsitään kohtia joissa luut osuvat yhteen? Tilasin nuo omat kuvat, ja omaan silmään aika normaalin ja siistin näköisiltä näyttää luut ja rakenteet, kun katsoo netistä miltä pitäisi näyttää. Pieni vaivaisenluu näkyy, mutta se on oikeassakin jalassa, vaikkakin vasemmassa isompi.
  11. Olen huomannut saman noista Cliftoneista. Minulla ei ole aikaisemmin ollut polvissa mitään ongelmia, mutta noiden kanssa alkaa pidemmillä lenkeillä molempien polvien etuosaa särkeä. Kipuilu menee kyllä ohi seuraavana päivänä. Nilkkojen suhteen nuo helpottavat juoksua, eri asia sitten onko se pidemmän päälle kannattavaa. Iskutuksesta piti sanoa, että tuolla jossakin ketjussa mainittiin "isometrinen treenaaminen". Sain sellaisen käsityksen, että se olisi juuri jänteitä vahvistavaa. Pitää varmaan seuraavaksi kokeilla tuollaista, tarkoituksena vahvistaa ainakin akillesjänteitä. Kuulostaakohan yhtään järkevältä? Jokin rakenteellinen heikkous tuon kipuilukierteen aiheuttanee. Mietin myös, että tuolla olisi joku krooninen tulehdus joka välillä paranee ja sitten kun kivuttomilla jaloilla juoksen, kävelen, pyöräilen jne., se kipeytyy taas milloin mistäkin kohdasta. Todella veemäistä kun kunto on kuitenkin sellainen että voisin helposti lisätä tehoja ja kunto junnaa paikoillaan (vuodesta toiseen...😲)
  12. Minäkin kävin nyt sitten röntgenissä. Ei lääkärin mukaan löytynyt rasitusmurtumia, nivelrikkoa, luupiikkejä tai muutakaan epänormaalia. En sitten tiedä olisiko seuraavaksi se magneettikuvaus. Pitää muutama viikko tai kuukausi tarkkailla tilannetta. Nilkka on alkanut tuntumaan vähän paremmalta ja kestää jonkin verran juoksua. Sääreen sen sijaan tulee milloin mihinkin kohtaan herkästi sellainen todella juminen ja kireä tunne, mikä estää juoksemisen.
  13. Sellanen faskiapallo tekee hyvää jalkapohjille, siitä voisi jonkinlaista apua saada.
  14. Toivotaan että vielä pystyt juoksemaan. Mäkin olen alamäissä välillä laittanut juoksuksi, välillä ihan kiitettävää vauhtiakin. Muuten olen puolitoista kuukautta ollut juoksematta. Nilkka ei ole pahentunut ja välillä on oireetonkin. Toisinaan taas öisin särkee koko etuosaa samalla tavalla kuin päätä särkee, ei kivuliaasti. Muuten tuntuisi että toi sääri on kokoajan jotenkin kireä ja outoja tuntemuksia milloin missäkin. Kävely tuntuisi ainakin aiheuttavan noita. Pakko vain keksiä kaikkea muuta liikuntaa, ettei masennu.
  15. Joo, pitää ehkä vähän lyhentää noita kertoja varsinkin jos on tuo valo päällä. Tuosta tärinähoidosta löytyykin mielenkiintoisia juttuja netistä, on siinä ideaa.
×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy