Jump to content
Juoksufoorumi.fi


r

ihan ok

Jäsenet
  • Content Count

    48
  • Liittyi

  • Last visited

Community Reputation

11 Good

Profile Information

  • Gender
    Female

Recent Profile Visitors

The recent visitors block is disabled and is not being shown to other users.

  1. Itse olen huomannut kylmä-kuuma-hoidon ehkä tehokkaimmaksi noiden epämääräisten kiputilojen hoidossa. Aikaisemmin käytin pelkästään kylmää, sillä tuo kuuman laittaminen ei tuntunut järkevältä. Toteutan tuon hoidon niin, että annan vesiämpärin olla pakastimessa niin kauan, että vesi on tarpeeksi kylmää. Sen jälkeen laitan toiseen ämpäriin lämmintä/kuumaa vettä. Siinä sitten vuorottelen niin, että pidän 4-5 min kerrallaan kummassakin ämpärissä. Paitsi viimeisenä pidän kylmässä ämpärissä vähän kauemmin. Toinen tapa jota käytän on sellainen, että suihkutan vuorotellen kylmää ja kuumaa vettä nilkkaan siten, että lasken hitaasti esim. 40:een. Jos vesilasku tulee kulutuksen mukaan, niin ei ole kauhean suositeltava keino.... eikä ihan ympäristönkään kannalta kestävää, mutta minkäs teet. Tuossa kun kuuman veden jälkeen laittaa kylmää, niin tuntuu erityisen hyvältä ja siltä että jotain siellä kudoksissa tapahtuu.
  2. Viestisi perusteella vaikuttaa, ettei tuo polvikipu ole se todellinen ongelma, vaan ahdistus. Kannattaa heti ainakin lopettaa tuo viiltely! Joskus pääset tuosta ahdistuksesta eroon, mutta viiltelyarvista ei pääse koskaan eroon ja tulet 100% varmasti katumaan jälkeenpäin että ne tuli tehtyä. Mitä jos aloittaisit tavoitteellisen juoksemisen, alkaisit vaikka harjoittelemaan puolimaratonille? Voisikohan se viedä ahdistavia ajatuksia muualle.? Tuo ahdistuksen purkaminen ei mielestäni ole oikea syy liikkua, sillä liikunnan pitäisi olla iloa. Monesti kuulee että "tulen hulluksi, jos en pääse juoksemaan" tms., mikä kertoo epäterveestä riippuvuudesta. (Itse taidan tosin olla jo aikoja sitten seonnut...) Mutta tosiaan, hetken aikaa kannattaa keksiä muuta liikuntaa, ja jatkaa juoksua sitten kun on kivut ohi. Ja ennen kaikkea aloittaa lyhyemmillä lenkeillä, että jalat varmasti tottuvat. Omalla kohdallani juokseminen on kehittänyt paljon henkistä sietokykyä ja nostanut itsetuntoa, että sinänsä suosittelen jatkamaan harrastusta.
  3. En ole vielä ortopedillä käynyt, en tiedä pitäisikö. Vähän olen epäileväinen sen suhteen, että osaisiko kukaan sieltäkään neuvoa. Toisaalta tämä on kestänyt niin kauan, että pakko se varmaan on kaikki keinot käyttää. En asu Helsingissä, niin nuo yllä mainitut ei ainakaan onnistu. Luin myös, että röntgenkuvissa se rusto näkyy mustana kohtana luiden välissä, ja käsittääkseni kun niistä etsitään nivelrikkoa, niin etsitään kohtia joissa luut osuvat yhteen? Tilasin nuo omat kuvat, ja omaan silmään aika normaalin ja siistin näköisiltä näyttää luut ja rakenteet, kun katsoo netistä miltä pitäisi näyttää. Pieni vaivaisenluu näkyy, mutta se on oikeassakin jalassa, vaikkakin vasemmassa isompi.
  4. Olen huomannut saman noista Cliftoneista. Minulla ei ole aikaisemmin ollut polvissa mitään ongelmia, mutta noiden kanssa alkaa pidemmillä lenkeillä molempien polvien etuosaa särkeä. Kipuilu menee kyllä ohi seuraavana päivänä. Nilkkojen suhteen nuo helpottavat juoksua, eri asia sitten onko se pidemmän päälle kannattavaa. Iskutuksesta piti sanoa, että tuolla jossakin ketjussa mainittiin "isometrinen treenaaminen". Sain sellaisen käsityksen, että se olisi juuri jänteitä vahvistavaa. Pitää varmaan seuraavaksi kokeilla tuollaista, tarkoituksena vahvistaa ainakin akillesjänteitä. Kuulostaakohan yhtään järkevältä? Jokin rakenteellinen heikkous tuon kipuilukierteen aiheuttanee. Mietin myös, että tuolla olisi joku krooninen tulehdus joka välillä paranee ja sitten kun kivuttomilla jaloilla juoksen, kävelen, pyöräilen jne., se kipeytyy taas milloin mistäkin kohdasta. Todella veemäistä kun kunto on kuitenkin sellainen että voisin helposti lisätä tehoja ja kunto junnaa paikoillaan (vuodesta toiseen...😲)
  5. Minäkin kävin nyt sitten röntgenissä. Ei lääkärin mukaan löytynyt rasitusmurtumia, nivelrikkoa, luupiikkejä tai muutakaan epänormaalia. En sitten tiedä olisiko seuraavaksi se magneettikuvaus. Pitää muutama viikko tai kuukausi tarkkailla tilannetta. Nilkka on alkanut tuntumaan vähän paremmalta ja kestää jonkin verran juoksua. Sääreen sen sijaan tulee milloin mihinkin kohtaan herkästi sellainen todella juminen ja kireä tunne, mikä estää juoksemisen.
  6. Sellanen faskiapallo tekee hyvää jalkapohjille, siitä voisi jonkinlaista apua saada.
  7. Toivotaan että vielä pystyt juoksemaan. Mäkin olen alamäissä välillä laittanut juoksuksi, välillä ihan kiitettävää vauhtiakin. Muuten olen puolitoista kuukautta ollut juoksematta. Nilkka ei ole pahentunut ja välillä on oireetonkin. Toisinaan taas öisin särkee koko etuosaa samalla tavalla kuin päätä särkee, ei kivuliaasti. Muuten tuntuisi että toi sääri on kokoajan jotenkin kireä ja outoja tuntemuksia milloin missäkin. Kävely tuntuisi ainakin aiheuttavan noita. Pakko vain keksiä kaikkea muuta liikuntaa, ettei masennu.
  8. Joo, pitää ehkä vähän lyhentää noita kertoja varsinkin jos on tuo valo päällä. Tuosta tärinähoidosta löytyykin mielenkiintoisia juttuja netistä, on siinä ideaa.
  9. Beurer -merkkinen Prismasta 26 €. Tota voi hyvin pitää tossa nilkassa kun katselee telkkaa, varsi on sen verran pitkä. En usko että toi kauhean tehokas isoille lihaksille olisi, mutta hyvin tärisyttää tollasia pienempiä kohtia.
  10. Tein myös tuon testin maskilla, jossa mitattiin hengityskaasuja ja otettiin laktaatit. Luulen että nuo rajat on oikein ja vastaavat hyvin tuntemuksia. Toi maksimisyke ei vain tuosta korkeammalle nouse, kertooko se sitten jostain laiskasta ja hitaasta sydämestä? Suvussa on kylläkin taipumusta alhaisiin sykkeisiin. Yleensä itsellä alle 150 sykkeet tuntuvat suunnilleen nukkumiselta ja 150 on ehkä sellainen raja jossa kuulen jo että vähän pitää hengittää. Alle 165 on vielä mukavan haastavaa ja siitä ylöspäin alkaa tasaisesti tuntumaan vaikeammalta.
  11. Joo, mullakin tuli ensimmäisenä mieleen että alkaisin sitten jotain pankkeja ryöstämään, jos ei kerta juoksemaan enää pysty niin mitäs sen väliä millään muulla. Mutta toisaalta parempi kai olla liian ehdoton ja riippuvainen oikestaan minkään suhteen elämässä, myöskään juoksun. Mitä nopeammin hyväksyy asiat joille ei voi mitään, sitä kivuttomampaa se on ja pääsee eteenpäin löytämään uutta sisältöä elämään. Vaikeampaa se on varmaan myös jos sattuu olemaan kauhean voimakastahtoinen, kuten luultavasti aika moni kestävyyslajien harrastaja...🙄 Itselläni on myös fyysinen+henkinen tarve laittaa itseni välillä koville, tai en pysty olemaan kropassani. Se onnistuu kyllä muullakin tavalla kuin juoksemalla. Tavoitteet on kyllä juoksun puolella, mutta saa nähdä ... Varasin tosiaan julkiselle ajan, olisin yksityisellekin ollut valmis menemään, mutta eilen oli taas parempi päivä niin ajattelin että katson nyt lähtisikö tuo oikeasti parantumaan ja tarkkailen palaako tuntemus. Nyt on n. 1 kk juoksutaukoa takana muutamaa kokeiupätkää lukuun ottamatta. Sunnuntaina tein myös pitkän pyörälenkin ja olin varma että tuo nilkka pahenee taas, mutta eilen ei kävellessä tuntunutkaan mitään siinä vakiokohdassa. Tuntemukset oli tuossa ylempänä nilkan etuosassa ja aika pinnalla. Hommasin myös tollasen infrapunahierojan jota olen nyt pari päivää 15-40 min pitänyt tuossa nilkan kohdalla paikoillaan n. 2 kertaa päivässä. Enpä tiedä onko siitä ollut jotain apua ja onko humpuukia, mutta kai se ennemmin jotain positiivista siellä kudoksessa tekee jos mitään. Mulla on myös toi käveleminen aika oudon näköistä nykyään, kun tulee mietittyä jokaista askelta ja testailtua kaikenlaisia kävelytyylejä, että saisi tuon vasemman tuntumaan samalta kuin oikean. Varmaan näyttää siltä että juuri oppinut kävelemään.
  12. Kuinka tuo 80% pitää laskea siitä maksimisykkeestä? Lasketaanko se suoraan prosenttilaskuna. Itselläni maksimi on ehkä joku 183 (mattotestissä 175, mikä jäi alhaiseksi. Joskus todella harvoin se käy yli 180) ja aerobinen 158, mikä on jo 86 % tuosta maksimista suoraan laskettuna. 🤔 Anaerobinen 170.
  13. Salilla tulee silloin tällön vedettyä, 10 menee vastaotteella ja 7 myötäotteella. Muutaman kilon painoero vaikuttaa suuresti meneekö 5 vai 10. Nopeasti tuntuisi kehittyvän tuo jos vain alkaisin harjoittelemaan. Lapsena kisailtiin sisarusten kanssa leuanvedossa, omaksi parhaaksi jäi tuolloin 16. Voisihan ton yrittää rikkoa.
  14. En, 2 vk on aika maksimi että pystyy olemaan ilman liikuntaa. Viime vuonna tuo onnistui lomailun aikana, eikä tuntunut pahalta kun oli muuten niin kivaa. Mutta raportoin tänne sitten mikä on tuomio jos tuohon magneettiin pääsen. Oma mokahan tämä on kun olen päätänyt tuon vammautumaan...
  15. Kiitos vastauksesta, vaikka ei kuulosta kovin lupaavalta. Pitää maanantaina alkaa tuota magneettikuvausta selvittämään, yths ei taida noita lähetteitä antaa... Pyöräily ei oikein nappaa itselläni, mutta rullasuksia olen pitkään miettinyt. Se varmaan on myös sopivaa liikuntaa? Ehkä ne tulee nyt sitten viimein hommattua (muutenkin olen aina tykännyt enemmän hiihtämisestä, kuin juoksusta...) Lueskelin myös että nuo nilkkavammat on yleensä aika hitaasti parantuvia, vaikka se ei olisikaan rustovaurio. Mutta oli mitä oli, niin juoksu tosiaan pitää lopettaa toistaiseksi kokonaan. Se on vaikeaa kuvailla missä se tunne täsmälleen on, esim. tollanen kuin "anterior talofibular ligament" -nivelside näkyisi kuvien perusteella olevan aika kohdilla. Mutta välillä se tuntuisi taas olevan tuossa enemmän etupuolella ja pinnallisempi. Ja joskus tulee selkeää kipua nilkan ulko/sisäpuolelle, mutta se menee parissa päivässä pois. Ja esim. viime viikolla säären sisäsivun penikkakohta särki voimakkaasti kun otin muutaman juoksuaskeleen eikä sen kivun alta tuo nilkkavaiva tuntunut ollenkaan. Joskus myös säären ulkosivun jossain pikkulihaksessa tuntuu selkeää kipua. Mutta tuo nilkkavamma tuntuisi säilyvän vaikka muut kivut paranevat. Tänään taas kävellessä tuntui inhottavalta, mutta kun kokeilin muutamaan juoksuaskeleen niin ei tuntunut enää missään. Minkäänlaista jäykkyyttä tai heikkoutta en ole nilkassa havainnut. Mutta olen huomannut että vasemman jalan kengän nauhat saa kiristää paljon tiukemmalle, eli ei se ainakaan turvonnut ole. On kyllä aika mysteeri tapaus. Mitenköhän tuollaista nyt sitten lähtisi kuvailemaan jollekin ortopedille. 😅
×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy