Jump to content
Juoksufoorumi.fi



Sascha

Jäsenet
  • Content Count

    17
  • Liittyi

  • Last visited

Community Reputation

10 Good

About Sascha

  • Syntymäpäivä 22.03.1966
  1. Sascha

    Boltin km-vauhti

    Tuosta vielä pykälää komeampi kestävyyssuoritus on mielestäni Daniel Komen´in ME 7.20 kolmosella. Siinä mennään jo kohtalaisia satasia kolmekymmentä peräkkäin ja kaksi tonnivitosta 3.40 pintaan!
  2. Nimimerkillä "myönteisesti yllättynyt" suosittelisin budjettimatoista Suomen Polkupyörätukun myymää ProForm-mattoa karvan verran alle 1000 egeä. Vauhtia riittää 20km/h asti, kulmaa 15asteen ylämäkeen on ohjelmia ja sykeohjausta, huoltovapaa luikumatto 51*140cm ja sisäänrakennettu tuuletin ja kohtuullinen iskunvaimennus. On tuntunut yllättävän hyvältä 300km matkalla...;)
  3. Pitkästä aikaa kun kiireet painaa. Aluksi vahvistan epäilyksen, että olen kyseisen yrityksen MBT Suomi Oy:n palveluksessa tutkimus-&koulutuspäällikkönä. Oma koulutukseni on LitM liikuntafysiologiasta ja valmennuksesta. Juoksu-urani tein joskus kauan sitten piirikunnalisena keskimatkurina. Nykyään juoksen viihtyäkseni elämän kanssa ja kuluva vuosi on ollut jossakin määrin uudelleensyntymisen aikaa juoksijana. Nuo MBT-kengät käyvät tuollaisen hitaan, juoksun ja kävelyn välimaastossa olevaan etenemiseen, mutta ovat parhaimmillaan juuri kävelyyn/seisomiseen. Tällä olevissa kommenteissa on tottakai esitetty mahdollisuus vapaaseen liikkumiseen luontoon vaihtoehtona kenkien "tasapainottomuudelle". Harvalla tarjoutuu kuitenkaan mahdollisuus maastoiluun 8tuntia/päivä*7 päivää viikosta. Tuo pyöreä muoto on harhaa, sillä kantapää on niin löysä että litteäksi painuu heti kun paino tulee päälle. Oikeasti rakennetta voi kuvata jäykkänä levynä vipupisteen päällä. Kengissä on vain yksi tukipiste jalkaholvin alla (tavallisesti kantapää + varvastuki). Kengät tekee tutkitusti seuraavan: ojentaa koko ryhtiä pisteeseen, jossa alaselän lihakset rentoutuvat-seuraavaksi lantio pääsee kiertämään askeleen aikana vinojen vatsalihasten ja lantion vakauttajien avulla. Se työ minkä yleensä teet etureidella jarruttamalla/nostamalla siirtyykin takareiden/pakaran hommiksi->jarruttavat vaiheet askeleessa vähenee. Vuoden omakohtaisella kokemuksella uskallan väittää että hevosvoimat juoksussa (etenkin kovemmissa vauhdeissa) ovat jotain ihan muuta kuin aiemmin kun askeleen läpivienti sujuu kuin "vettä vain" ja ponnistaminen tapahtuu nykyään etenemissuuntaan takareidellä/pakaralla. Lisäilona on tosiaan palautuminen-laskimoveripumppu ja ääreisverenkierto kiihtyvät näissä kengissä seistessä eikä väsymystä tule ollenkaan. Kiteyttäen: ei niinkään juoksukenkä, mutta voisi hyvinkin olla juoksijan kenkä. En pistele enempiä yhteystietojani ettei mene tuotemarkkinoinniksi, mutta vastaan kysymyksiin jos saatte ongittua nuo tiedot muuta kautta... juoksuterveisin, Sascha
  4. Eka, ja toistaiseksi ainoa maratoni tasaisella reitillä Berliinissä. Ikää silloin 34v., maksimisyke (mitattu 204), keskisyke 171 aika 3.11. Alkusykkeet ekat 5 km pyöri 150-155 tienoolla. Vauhdinjako onnistui erittäin hyvin, ei hyytymistä ja loppu lentäen - ainoat hidastukset johtuivat selkäongelmista...
  5. Sascha

    Alle 2.40 alle 50 km/vko?

    Vääntö "vaaditusta" määrästä tai oikeasta tekniikasta on hieman outoa. Eiköhän polkuja ole monen moista. En minä käsittäisi tekniikan korostamistakaan pelkän oikopolun hakemisena, mutta uskon myös että suurin osa meistä tarvitsee pohjaa matkan selvittämiseen, jo pelkän pitkän pinnan kehittämiseksi. Oma tarina alleviivaa kumpaistakin ideaa. Nuoruudessa 16-21v täysin umpiluupäistä kilometrien keräilyä 2-5000km/v, josta parasta oli etten ainakaan liian kipeäksi tullut. Käytännössä tuloskehitykseni ajoi seinään n. puoli vuotta lenkkeilyn aloituksesta. Paransin kokonaista 2 min 15 sek. kympin aikaan kahden kuukauden jälkeen tehdystä tuloksesta neljän vuoden päähän Lopettaessani turhautuneena juuri aikuisten sarjan kynnyksellä käteen jäivät kohtalaiset tulokset 16.27 vitosella , 33.40 maantiekympillä ja 1.15 puolikas. Tuntuivat silloin kuitenkin työhön nähden hieman alakanttiin. Kolme vuotta käytännössä totaalilepoa (alle 250km/v) kehitti nopeutta ja nopeuskestävyyden tasoja ihan käsittämättömästi (tosin vain testijuoksuja - kilpailut olivat taakse jäänyttä aikaa). Muiden kellottamia tosin. Satasella leikkautui runsas sekunti, neljäsataa kulki hallissa kolme sekkaa ulkoennätystä kovemmin ja 600 testissä viisi sekuntia aktiiviaikoja kovempaa. Ilo kesti vuoden, pari. Kävin intin äijänä ja lihoin 8 kiloa alkajaisiksi (loppucooperissa kuitenkin edelleen 3400m). Lihominen jatkui vielä pari vuotta kunnes vuosituhannen vaihteessa vaaka tömähti lähes 90 kiloon. Kun mittaa on hieman alle suomalaisen miehen keskimitan, niin kestävyysurheilijan mitat olivat mennyttä. Työpaikan vaihdoksen yhteydessä, parin vuoden liikkumattomuuden jälkeen lähdin kylmiltäni taas coopperia nykimään. Kaasu pohjassa tulos 2700 metriä ja paha mieli. Päätin että ainakin kerran viikossa juoksen ja jätän makkarat pois leivän päältä. Koska painoa oli reippaasti ja vanha juoksutekniikka oli korostettua, pitkäaskelista päkiäastuntaa niin arvelin että askelta piti muuttaa rasituksen vähentämiseksi. Tiputin kädet alas, lantion eteen enkä nostellut polvia vaan tikutin menemään tosi typerän näköisesti nopealla rytmillä. Aina kun juoksin, niin pidin kovaa vauhtia - jos kunto loppui niin käveltiin hetki. Puoli vuotta myöhemmin juoksin ensimmäisen pitkän kaksikymppisen ja rohkaistuin ilmoittautumaan Berliinin maratonille seuraavaan syksyyn (tavoitteita piti olla!). Kesä kulki hyvin, matkat piteni ja elokuussa tehty testijuoksu lupasi paljoa - - mutta selkä petti a yritin hädissäni vielä peruttaa jo tilattua ja maksettua matkaa. EI onnistunut, joten juoksematta viimeisen kuukauden aikana piti lähteä. Ns. tyhjennysharjoituksen joudunin tekemään 5*3 kilsan pätkissä puolentoista tunnin palautuksella, kun selkä kramppaili. Päivää ennen maratonia pystyin ensimmäistä kertaa kuuteen viikkoon juoksemaan yli kympin. Päätin kuitenkin lähteä alkuperäisten suunnitelmien ja tavoitteiden mukaan - hävittävää ei ollut. Juoksu lähti erittäin kevyesti liikkeelle ja eka puolisko taittui 1.31. Kevyellä nousuosuudella rupesi selkä hieman kenkkuilemaan, mutta nousu vaimensi tuntoja. Kun kevyt laskeutuminen 30->40km tuli, niin juoksu muuttui melkein kävelyksi >6min/km, mutta viimeisellä tasaisella maaliin vauhti kiihtyi jopa neljään minuuttiin. Ei minkäänlaisia energiaongelmia ja loppuaika 3.11. Pitkän tarinan yhteenveto: maratonin pystyy juoksemaan kohtuullisen reippaasti alle sadalla vuosiharjoituksella ja keskimääräisellä 15 kilometrin viikkoannoksella juoksematta viimeisen kuukauden aikana. Lihaskuntoa ja tekniikkaa ylläpitämällä sai irroitettua sen mitä kehoon oli vielä jäänyt harjoittelun rippeitä vaikka määrät jäi tekemättä. ...ja posetuksesta en tiedä yhtikäs mittää :kapa:
  6. Tervehdys arvoisat juoksijat! Tuolta netistä löytyisi henkistä tukea pitkille juoksumattosessioille osoitteesta www.gosing.com Kyseessä on karaokelauluun suuntautunut sivusta, jolta saa ilmaisen soittimen ja n. 3000 ilmaista:114: kappaletta soitettavaksi tietokoneelle. Ei mp3-tiedostoja vaan jotain muuta. Ei viel paljoa tilaa. Musiikkia ja rytmiä joka makuun! Etuina on, että voit säätää kappaleen nopeutta omaan tikutukseen istuvaksi ja valita lempikappaleesi soitettavaksi vaikka 237 kertaa peräkkäin. JOS jokin soitin häiritsee suljet sen pois jne. jne. On oikeasti jopa helpottavaa, että kappaleet ovat instrumentaaliversioita ilman laulua. Rytmi tuntuu hyvältä! Omat lempparit lenkille: ZZ Top´in "La Grange" Status Quo "Rockin´ all Over the World", "Whatever you want" AC/DC "Whole Lotta Rosie" Bruce Springsteen "Born to Run" tottakai Carole King "I feel the earth move" Chuck Berry "Johnny B Goode" Creedence Clearwater "I put a spell on you" Deep Purple "Smoke on the water" Eric Clapton "Lay down Sally" John Denver "Take me home country roads" Kiss "Rock and roll night" Michael Jackson "Bad", "Thriller" ja "Billie Jean" Queen "We will rock you" Steppenwolf "Born to be wild" Survivor "Eye of the tiger" The Five Keys "The lion sleeps to night" Tina Turner "The Best" Willie Nelson "on the road again" ...ja eikun tossua toisen eteen Äsken sain puolikkaan maratonin huitaistua. Musiikki leikkasi ainakin 15sek/km vauhdista:kapa:
  7. Kysyisin varovaisesti juoksijalle äärimmäisen henkilökohtaista asiaa: Löytyisikö Lohjan kisaan uutta kenkämerkkiä mahdollisesti kokeilevia ultrajuoksijoita? Kyseessä on vuodenvaihteessa Suomeen saapunut MBT (Masai Barefoot Technology)- kenkä, joka on alunperin suunniteltu ehkäisemään polvi- ja selkävaivoja. Sittemmin on kengästä kehitetty myös urheilumalleja. Hitaammissa vauhdeissa (>5min/km) kenkä tuntuu hyvin rullaavalta - nopeammissa ei oikein istu. Kengän haittapuoli on paino: kengässä on paksu, muotoiltu lesti pitkittäisellä lasikuituvahvikkeella ja erittäin pehmeä kantapää. Lohjan kisa on jaloille äärirasittava, mutta vauhtirekisteriltään sopiva, joten meitä kiinnostaisi juoksijoiden kokemukset kyseisen kengän käytöstä ja soveltuvuudesta juoksuun/kävelyyn kovilla alustoilla. Ajatus olisi aluksi tarjota kengät kokeiltaviksi/sovitettaviksi harjoittelussa, jotta juoksija voisi varmistua soveltuvuudesta kisatilanteessa. Jos juoksija päätyy kisaamaan kengillä, niin luonnollisesti kilpailija saisi ne omaan käyttöönsä. Jos kiinnostusta löytyy asiaan, niin yhteyttä voi sitoumuksetta ottaa Alexander Holthoer´iin, 045-1305248 Juoksuterveisin!
  8. Samat sanat. Nuorten sarjalaisena yli-innokasta harjoittelua 1982-1988 3000-5000km vuodessa. Lopettamisen jälkeen kolme vuotta kevyttä liikuntaa (alle 800km/v) ja täydellistä taukoa (alle 150 km/v) pidettiin 1991-1998. Painoa siunaantui sen verran (+22kg), että olo kävi epämiellyttäväksi. Ensimmäiset lenkit piti tehdä pyörällä, mutta kolmen kuukauden jälkeen alkoi juoksukin maistumaan juoksulta. Tekaisin cooperin (nasta laudassa 2700m) ja kolme viikkoa myöhemmin pystyin jo juoksemaan kympin samaa vauhtia. Lenkkiä tuli ehkä 15-25 km viikkoon ja paino lähti hitaaseen laskuun - kilo tai puolikas viikossa. Puolen vuoden jälkeen pystyin juoksemaan 20 km alle 5 min vauhtia. Ennen Suurta Tavoitetta, maratonia, ehdin juoksemaan vuodessa 98 kertaa, kahdeksan pitkää lenkkiä, 900km/v ja eikun menoksi. Tarina päättyy puolitoista vuotta laihdutuskuurin aloituksen jälkeen Berliinin maratonin maalissa, 20 kiloa kevyempänä ja huomattavasti aikaisempaa onnellisempana. Aika oli 3.11, joten kyllä vanhat pohjat pysyvät, auttavat ja nopeuttavat paluuta!
  9. Sascha

    Kengät ja polvet

    Hitaampivauhtiseen juoksuun saattaisi apu löytyä vaikka www.swissmasai.se puolen kenkämalleista? Itse olen kokeillut ja hölkkäily 8-11 km/h vauhdeissa tuntui aika rennolta..
  10. En varmaan otakkaan kovin vakavasti , mutta tuntui hyvältä venyttää askelta! Olen kuitenkin omalta osaltani huomannut, että sykkeet ovat tällä hetkellä samat ulkona kuin sisällä. Veikkaisin, että sisätilan kuumuus vrt. viileä ulkoilma tasailevat sykkeitä? Kulman hyödyllisyydestä en olisi niin varma: näissä vauhdeissa ei kauheasti ilmavirrat haittaa. Tuntuisi siltä, että runsas mattojuoksu "kouluttaa" askeleen aktiivisemmaksi - kehon alle tulevaksi - ja ulkona juoksu on tosi sujuvaa... Oikeat Cooperit tehdään sitten keväämmällä! Hyvää Uutta Vuotta kaikille!
  11. Jos lasketaan myös juoksumatolla tehdyt...niin kääräisin toissapäivänä 3200m Cooperin. Ihme kyllä en saa sykettä kovinkaan ylös. Nyt vain 185 maksimissa kun viime vuonna kovan lenkin viimeisen kilometrin kirissä kuohahti yli 200? Tyytyväinen olen, vaikka nuorena poikana 20 vuotta sitten sain yli 3800m kasaan. Vuosi päättyi juoksun kannalta hyvin ja luottavaisin mielin mennään ensi kauteen:thumbsup:
  12. vaaka ilmoitti n. 3% (!) painonlisäyksestä vain suolaisen ruoan, viinin, perunoiden, suklaiden, joulutorttujen ja pipareiden tähden. No onkos tuo reilua? Päivä siis aloitettiin tunnin hikoiluttavalla mattoharjoituksella ja tätä jatketaan ! Onneksi meillä on miellyttävä tapa tähän painonsäätelyyn, eikös vain?
  13. ...mutta ei alle sen iän, minkä jälkeläinen tarvitsee isän ja äidin apua ja tukea saavuttaakseen jatkoon tarvittavat avut ja kyvyt. Ihmisen kasvu ja kehittyminen on eläinkunnassakin harvinaisen hidasta. Vastasyntynyt ihminen on todella avuton, mutta samalla sopeutuva ja oppiva. Hän ammentaa pitkän kasvatuksen hyödyt ja vaikka hän on fyysisissä erikoisominaisuuksissa korkeintaan kohtalainen, niin monipuolisuus ja pitkä oppimisaika antavat etuja. "maailman levinnein nisäkäs" maratoni vetäistään joskus 1.55
  14. Jos/kun isän ja äidin sukupolvi ohittaa iän, missä se ei enää tuota tai pysty kasvattamaan tai suojaamaan jälkeläisiään, siitä tulee kilpailija samoista rajallisista resursseista ja siten rajoittaa seuraavan sukupolven pärjäämistä. Lajisopeutuminen edellyttää sukupolvien vaihtumista ja runsasta jälkeläistuotantoa "luonnon kokeilukeittiössä". Nopeiten vaihtuvissa/uusiutuvissa populaatioissa tapahtuu nopeinta sopeutumista ympäristön vaatimuksiin. Jokaiselle eläimelle on laskettu ns. exit-ikä - eli se ikä, jolloin lajin edustajat ovat saattaneet riittävän määrän jälkeläisiä maailmaan, jotta vähintään vanhempien määrän verran selviää seuraavaan sukupolvenvaihtoon. Ihmisellä tuo ikä on 37 vuotta. Loput on teoriassa itsensä takia olemista... Ajatus on julma, mutta todennäköisesti tosi
  15. Tuo tutkimus on tuollainen extrapolaatiopaska, jolla aikaisempaa kehitystä peilataan tulevaisuuteen mallia "aikaisempi osakkeiden arvo kehitys on XX, joten on mahdollista saavuttaa YY tuotto...". Jos ihmiskunnan rajoja haluaa selvittää tarvitaan suoritusominaisuuden (-suuksien) keskimääräisyys, keskihajonta ja yrittäjien lukumäärä. Jos esim miesten yleinen hapenoton keskiarvo on 40ml/kg/min ja keskihajonta n. 6 ml/kg/min, niin kolme sadasta yleisestä miehestä saavuttaa samalla "keskimääräisellä" harjoituspohjalla yli 52 millin hapet, mutta yli yhdeksänkympin jätkän löytymiseen tarvittaisiin jo kymmeniä miljoonia miehiä. JOs tähän lisää harjoitettavuuden, jota on yleensä arvioitu 10-50% haitarilla, niin tarvittaisiin sellainen kaveri, joka harjoittelematta puhaltaa 60 milliä ja reenillä pystyy parantamaan maksimaalisesti.....ja niin edelleen lisätään vaikuttavia tekijöitä; ruumiinrakenne, taito, harjoituskestävyys, pitkäjänteisyys tai räjähtävyys...listaa voi jatkaa aika loputtomiin. Kun jokaista ominaisuutta on arvoitu suhteessa urheilijoiden määrään, voidaan veikata tulos johon ihmiskunta pystyy, kun JOKAIKINEN on tuon kokeilunsa tehnyt. Yhden tilastoleikin tein 5000 metrin juoksusta vuosina 1975, -85 ja -95 maailmalla ja Suomessa. Vuonna 1975 Suomen ja maailman 100 parhaan juoksijan tasot olisivat edellyttäneet n. 18 000 ja 200 000 harjoittelevan miehen otosta, eli kymmenestä ikäluokasta joka kymmenes kaveri oli ainakin kokeillut kykyjään juoksijana. Vuonna 1985 tilanne oli 13 000 ja 400 000. Vuonna 1995 4500 ja 600 000 miestä. Suomalaisen lehmänhännän laskua. Mielenkiintoisena yksityiskohtana tilanne naisissa: Anne-Mari Sandellin kaltainen huippulahjakkuuden löytyminen olisi vaatinut n. 10 000 naisen "koluamista", mutta muu silloinen tilasto kuvasi vain n. 300-500 harjoittelevan naisen joukkoa. Nyt 10 vuotta myöhemmin tuskin uskallan laskujani tehdä: joka vuosi Suomen 20 000 syntyvän pojan ja tytön joukossa on ainakin pari Euroopan huipulle kykenevää ja kerran olympiadissa syntyy jopa maailman kärkeen venyvä urheilija. Valitettavasti useimmat heistä innostuu muista asioista On se kumma etteivät kaikki juokse? Suomessa lisenssi-ikäisiä aikuisia yleisurheilijoita löytyy n. 100 per ikäluokka (45 000 lasta). Nämä sata jaetaan kahden sukupuolen ja 15 lajin kesken. Ei se syntyvä huippulahjakkuus kovin helposti löydy. Tason kovuuden muutoksesta ja kärjen tiivistymisestä ennen ennätysten ratkeamista uusille minuuttiluvuille puhuu viimeisin tieto, että vuonna 2006 jo 371(!) eri nimistä Kenian miestä ovat juosseet alle 2.20-maratonin. Tuosta perimän kehittymisestä sanoisin, että "luonnollisista" syistä kehitysmaiden fyysiset edellytykset ovat ihan eri luokka esim. länsimaiden kanssa. Esimerkkin pitkäikäisyys, jota meillä suuresti ihannoidaan ja toivotaan on hetkenkin miettimisen jälkeen selvästi ei-toivottava ominaisuus evoluution ja jälkeläisten kehittymisen kannalta. Parhaat ja kovimmat selviävät julmassa elämän koulussa. En jaksa hirveästi enään pohtia, mutta hieman jutunjuurta kuitenkin... P.S. Edellä esittämällä numeroleikillä se maailman paras 5000 metrin juoksijalahjakkuus, valittuna 3 miljardin miehen huippujuoksuikäisen (1 miljardi 18-35v., joista nykyään vain yksi tuhannestaviidestäsadasta harjoittelee) pystyisi totaalisesti valmennettuna, huippuunsa viritettynä 11.40-tulokseen....edellyttäen, että muita kirittäjiä (alle 12-minuutin miehiä) löytyy...
×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy