henok

Pieniä summia "omaksi ilokseen" sijoittavalle ei kurssien lyhyen aikavälin suurtenkaan vaihteluiden pitäisi aiheuttaa kummempia sydämentykytyksiä. Kun fokus on kymmenien vuosien päässä, voi luottaa siihen, että sijoitusten arvo tulee nousemaan tasaisesti. Kun sijoittaa rahaa vähän mutta säännöllisesti, tulee automaattisesti ostaneeksi enemmän halvalla ja vähemmän kalliilla. Omien vaatimattomien sijoitusteni arvo on käytännössä romahtanut viime viikkoina, mutta seuraan tilannetta levollisin mielin, vaikkakin epäuskoisena päätäni pudistellen.

En ole Jalmari, mutta vastaan silti: katupölyn osalta ei varmaan mitenkään, se kun ei ole tarttuva tauti. Influenssan leviämistä ja siitä yhteiskunnalle aiheutuvia haittoja taas on kai torjuttu aika menestyksekkäästikin. Muuten meillä olisi joka vuosi tätä koronakriisiä vastaava tilanne päällä.

Kuinka usein meinaat tehdä mäkitreenin? Lydiardin mäkikaudella mäessä juostaan kai 3 kertaa viikossa, mikä kuulostaa aivan järjettömältä määrältä. Tuntuu, että pitäisi olla monta vuotta kovaa harjoittelua takana, että voisi edes haaveilla tuosta. Pekka Vasala oli muuten kova pomppimaan mäkiä ylös, ilmeisesti tuota mitä Lydiard kutsuu boundingiksi. Anders Gärderud kertoo tässä erittän suositeltavassa haastattelussa, että Vasalasta otetusta still-kuvastakin näkee, kuinka hyvä vaikutus mäkihypyillä on ollut hänen juoksutekniikkaansa. Vasalahan juoksee hyvin kauniilla askeleella. Gärderud kertoo, että otti itsekin paljon mallia suomalaisten harjoittelusta. Hypyissä on Gärderudin mukaan tärkeintä, että suunta on ylöspäin, ei eteenpäin. Ponnistuksessa tulee käyttää paljon nilkkoja ja niin vähän reisiä kuin mahdollista.

Tiistaina juoksin sitten oikein korostetun hiljaa, aamulla 6,5 km 6:15-vauhtia ja illalla perheeni kanssa 4 km 6:55-vauhtia. Tänään illalla juoksin 12 km, joista ensimmäiset 10 kiihtyvästi seuraavasti: 5:49, 5:32, 5:18, 5:12, 4:55, 4:42, 4:22, 4:17, 4:09, 3:51. Puolen välin jälkeen oli niin hirveä vastatuuli että teki mieleni alkaa itkeä. Mutta ihan hyvin tuli muuten. Johtuukohan näistä maailmanlopun ajoista, että minulla on joku eläimellinen tarve syödä koko ajan. Eikä mitään terveellistä, vaan jätskiä ja sipsiä yms. Sokerista jugurttia menee melkein kilo päivässä.

Tänään illalla 13 km @5:08 min/km. Juoksu oli tönkön tuntuista ja hengästytti. Tajusin, että olen tainnut sortua samaan virheeseen kuin pari kertaa aiemminkin: kunnon kasvaessa kohisten olen juossut myös palauttavat lenkit liian lujaa. Kun selailen juoksuja taaksepäin, ei sieltä löydy viime kuukausien ajalta kovinkaan paljon lenkkejä hitaammalla kuin 5:30 -keskivauhdilla. Kun nopeimmat vauhdit ovat 4 minuutin molemmin puolin, olisi kai hyvä, että hitaimmat juoksut olisivat tuosta pari minuuttia hitaampia per kilometri. Therese Johaug, joka on notorisesti ihan hyväkuntoinen urheilun harrastaja, käsittääkseni kävelee palauttavilla lenkeillä ylämäet. Ehkä olisi syytä ottaa mallia hänestä. Nyt laitan palauttavilla rajoittimen jonnekin 5:45:n tienoille ja yritän pysyä turvallisesti rajan hitaammalla puolella. Garminkin temppuili tänään pitkästä aikaa oikein kunnolla. Juoksullisesti pska päivä siis.

Ensimmäisen varsinaisen poikkeustilaviikon yhteenveto: Ma ilta 9 km @4:56 min/km Ti ilta 10,5 km @5:16 min/km Ke ilta 11,5 km @5:32 min/km To ilta vajaa 10 km sisältäen 10 mäkivetoa, joiden kestot välillä 42.8-45.8 sekuntia, palautuksena saman mäen hölkkääminen alaspäin Pe lepo Lauantaina pitkis kaverin kanssa n. 27 km @ 5:12 min/km. Olin syönyt aika huonosti ennen lenkkiä enkä tankannut myöskään sen aikana, lopussa olin aivan finaalissa enkä tänäänkään ollut kovin palautunut. Su ap 5 km @5:26 min/km. Viikko yhteensä 73,2 km. Aamulenkit ovat taas jääneet täysin pois. Osittain syynä ovat koronasta aiheutuneet muuttuneet kuviot kotona, mutta kyllä se eniten johtuu omasta laiskuudesta.

Vaikuttavaa tekemistä. Ihailen sua.

Etätyön tekeminen vapauttaa paljon aikaa siltä poseeraukselta, jota työnteko työpaikalla pitkälti on. Kotona työskennellessä ei ole tarvetta näyttää tekevänsä kovasti töitä, vaan työntekijän intressissä on tehdä työt mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti ja maksimoida vapaa-aika, mikä olisi hyvä tavoite myös työpaikalla. Kotona pitää myös helpommin taukoja, käy urheilemassa tai tekee ylipäätään jotain aivan muuta kuin töitä välillä, mikä kaikki lisää työnteon tuloksellisuutta. Monelle tulee toki järkytyksenä se, että ne omat, hirveän vaativina ja raskaina pidetyt työt pystyykin tekemään neljässä tunnissa kahdeksan tai kymmenen sijaan, kun poistetaan työkaverit, toimistoympäristö ja tuo edellä mainittu poseeraus. Siinä voi olla identiteettikriisi edessä.

Eilen maanantaina 9 km @4:56 min/km. Tänään 10,5 km @5:16 min/km. Etenkin tänään vähän kurja olo ja jalatkin vähän kipeytyivät. Saattaa johtua siitä, että käyttämäni Adidas Solar Drive -kengät saivat 1.000 kilometriä täyteen. Ei niissä enää paljon iskunvaimennusta ole jäljellä. Pidin muuten kovasti noista kengistä. Kevyen tuntuiset, mutta tuetut. Ostin jokin aika sitten noista kalliimman version eli Solar Glidet, mutta en ole niihin vielä tykästynyt. Minä olenkin a simple man with simple tastes. En ole nyt heti ostamassa uusia kenkiä. Olen ajatellut, että siirtyisin vähän minimalistisemmalle linjalle kenkien määrän suhteen: yhdet tuetut pk-kengät ja yhdet kevyet ja nopeat kengät kerrallaan. Toki tälläkin hetkellä on muutama kenkäpari juostavana loppuun ennen kuin ollaan tuossa määrässä.

Loppuviikko näytti tältä: Ke ilta 12,5 km @4:51 min/km To aamu 6,5 km @5:50 min/km To ilta 10,5 km @5:39 min/km Pe ilta 12 km @5:25 min/km La ip 9,5 km @5:17 min/km Su ap 6,5 km @5:10 min/km Su ilta 6 km matolla @4:58 Viikon saldo 93,6 km, mikä on ylivoimaisesti määräennätykseni! Se tuli lopulta aika helpolla, kun määrä jakautui 10:lle lenkille. Yhtäkään erityisen pitkää lenkkiä en tällä viikolla edes tehnyt. Toisaalta väsyttää kovasti, etenkin eilen lauantaina olin aivan naatti, joten kyllä tuo määrä vaikuttaa, vaikka suurin osa lenkeistä ollut perus-pk:ta. Tänään mattojuoksussa vedin 5 kpl 2 minuutin intervalleja maton mukaan n. 3:40-vauhdeilla (kello ei pysy perässä noin nopeissa vauhdeissa, vaan näyttää vauhdiksi jotakin 4:15 min/km). Ei ole mikään hehkeä olo lauantain kisaa (jota ei ole peruttu!) silmällä pitäen, mutta onhan tässsä viikko aikaa herkistellä. Varmaan tiistaina tai keskiviikkona teen vielä jonkin vähän vauhdikkaamman harjoituksen, mutta muuten mennään näillä.

Mua harmittaa tähän asti koronaviruksessa eniten, että Baltsun kevään maraton jää väliin. Ihan ilman mitään sarkasmia. Hän on treenannut tosi kovaa ja olisi ollut kiintoisaa nähdä, miten kisa olisi mennyt.

Kiitos, tämä oli mielenkiintoista. Jotenkin minusta on aina hienoa lukea näitä tarinoita urheilijoista, jotka ovat kokopäivätyössä ja harjoittelevat siinä sivussa. Aitoa meininkiä. Oli myös kiva kuulla, että jonkun huipunkin mielestä pitkät lenkit ovat tylsiä. Jatkossa voinkin sanoa juoksevani Karel Lismontin metodilla...

Välillä toivon, etten olisi perustanut tätä julkista päiväkirjaa, kun hävettää niin tämä oma kelvottomuus. Jos ei pitäisi päiväkirjaa, ei kukaan saisi tietää siitä. Täällä päin ei ole tosiaankaan voinut aamuhämärissä nähdä mitään Kaakonkulman kojoottia, vaan ennemminkin länsirannikon lapamadon, jos sitäkään. Ja vielä kun lupailin, että alkaisi skarppaus ennen kauden ensimmäistä kisaa. Viime viikolla oli taas alkuviikosta ihan hyvää yritystä, mutta loppuviikko meni reissujen yms. tekosyiden vuoksi persiilleen ja tuloksena oli kaksi (!) lepopäivää ja joku reilun 50 kilometrin viikkosaldo. Tämä viikko alkoi hyvin, mutta sitten lapselle iski oksennustauti, jonka pahimman muodon olen toistaiseksi itse onnistunut välttämään. Mahassa tosin kiertää vähän, joten ihan mahdollista on, että löydän itseni sängynpohjalta. Positiivista: viime viikolle sain pari kovavauhtisempaa lenkkiä. Lisäksi kevät on melkein täällä. Miettikää, että parin kuukauden päästä tämä voi olla jo todellisuutta: Herään aamulla kello 5.30, kun auringon ensi säteet valaisevat makuuhuonetta. Puen päälleni lyhyttäkin lyhyemmät splittishortsit ja pitkähihaisen juoksupaidan ja laitan päähäni lippalakin. Mietin hetken, pukisinko ohuet juoksuhanskat, mutta päätän olla ilman. Se osoittautuu alun viileän puraisun jälkeen oikeaksi ratkaisuksi. Kaste kimaltelee ruoholla, kun teen muutaman dynaamisen venytyksen ennen kuin painan juoksukellon starttinappulaa ja lähden liikkeelle. Kuulostelen, miltä kropassani tuntuu. Ei kolotuksia missään, ja lämpimähkön ilman ansiosta tunnen jalkani heti vetreiksi. Juoksu tuntuu ihmeen kevyeltä ilman paksuja talvivaatteita. Mustarastas laulaa kuin viimeistä päivää. Ja niinhän se, pikkulintu riemuissaan, oikeastaan laulaakin: "Herättyään oksalla alkaa kohta laulella./ Vaikkei tiedä ruoastaan laulaa sentään vaan". "Ei hän jouda kaipaamaan eikä suremaan". Liikutun omista kauniista ajatuksistani niin, että kiihdytän vauhtia aivan huomaamattani ja huomaan kohta juoksevani alle kolmen minuutin kilsoja. Teen ennätyksen sekä vitosella että kympillä saman lenkin aikana, eikä syke nouse kertaakaan yli 135 lyönnin minuutissa. Vastaan tulee kauniita, melko vähäpukeisia nuoria naisia, joiden mielestä juuri kestävyysjuoksu on kiehtovinta, mitä mies voi harrastaa - - - HERÄTYS! ON MAALISKUU! Viime viikon yhteenveto: Ma ilta 10,5 km matolla @5:03 min/km Ti ilta 12 km @4:58 min/km Ke aamu 6,5 km @5.49 min/km Ke ilta 6 km @5:18 min/km To ilta 6 km @4:30 km Pe lepo La ap 12 km @4:43 min/km Su lepo Ja alkanutta viikkoa Ma aamu 9km @5:41 min/km Ma ilta 13km @5:04 min/km Ti ilta 7km matolla @5:32 min/km.

En tiedä, sanooko Nike noin, mutta tutkimusten perusteella kengillä on kai muutaman prosentin vaikutus juoksuaskelen taloudellisuuteen tjsp. Se on aivan eri asia kuin 4 % vaikutus maratonin aikaan.

Miksei miehissä olla (kai) lähelläkään noin monta mahdollista osallistujaa? Ovatko naisten tulosrajat suhteessa huomattavasti helpompia?