Lars Larsson

Vuosi sitten omaan V800 uusittiin koko elektroniikka ja se maksoi 159,9 € + postikulut. Motiivina siis huono akunkesto ja pelkkää akkua ei saa vaihdatettua.

Täällä pidetään peukkuja sen puolesta että saavuttaisit tavoitteen tänä vuonna. Määrät ainakin vaikuttaisivat olevan kohdallaan. Näiden perustuksien päälle pitäisi olla hyvä rakentaa kisakunto esim. 12 viikon maraohjelmalla. Tsemppiä reeneihin ja pysy terveenä.

Millä sykealueella sulla menee esim. tuollainen @5.09 lenkki? Ja mikä avg syke?

Berliinissä ei tarvitse juosta ainakaan 27.9.2020 eli täytyy jossakin välissä laittaa otsikko uusiksi. Plantaarifaskiitti on ahkeran jumppaamisen tuloksena kuntoutumassa ja kilsoja voisi jatkossa keräillä enemmänkin. Juurisyy olikin loppujen lopuksi lättäjalka vasemmalla puolella. Osaava fyssari antoi siihen hyvät jumppaohjeet.

Laitteessahan ei kaiketi ainakaan aluksi tule olemaan karttoja. Vain reittiopastus. Kartat ovat komootin palvelussa.

Myös keltaiset ledit optisessa sykemittauksessa. Saa nähdä mikä on vaikutus käytännössä.

150 syke 167 maksimilla on 89,8 % maksimista. Edellinen maraton oli minulla itsellä ajallisesti suurin piirtein sama kuin tuo 50 km ME ja tulin viimeiset 5 km 90,3 % maksimista (avg 158 ja oma max 175). Eli pitäisin mahdollisena. Toki 167 aika matala maksimisyke.

Itsellä oli nilkkavamman jälkeen käytössä tällainen: https://www.youtube.com/watch?v=JTdzCaRgb0A Pystyy käyttämään aluksi kahdella remmillä ja sitten vain yhdellä. Vaatii varsinkin kahdella remmillä aika leveän kengän. Olen sitä mieltä että joustavan tuen kanssa nilkan lihakset vahvistuisivat paremmin. Tasapainolaudasta tai vastaavasta ei varmaan olisi haittaa.

Muistan omilta harjoituslenkeiltäni tilanteita, joissa olen kävellyt (jyrkimmissä) ylämäissä kun olen halunnut pitää sykkeen PK1-alueella. Tuolloin tavoitteena on ollut maran kisavauhti 4.15 min/km. Kovasti tsemmpiä ja malttia. Kestävyysjuoksussa 33-vuotiaalla on vielä todella monta vuotta aikaa kehittyä. Ota rauhassa pidemmän aikavälin tavoite. Sykerajat kannattaa määrittää tarkemmin tasotestissä. Ja sykkeen mittaus hoitaa muuten kuin ranteesta optisesti.

Ominaisuuden nimi taitaa olla FitSpark eikä esim. RunSpark. 😊 Eli opastaa liikkumaan siten että yleiskunto pysyisi hyvänä / kehittyisi. Polarilla on erikseen tarjota Smart Coachingin alla juoksuohjelma. Minullakin FitSpark on usein aivan pihalla, varsinkin kun esim. päivän pitkis on jo tehty. Silloin Ignite ei tajuakaan välttämättä ehdottaa palauttavaa kehonhuoltoa.

Salille suosittelen syketietoja varten OH1-sensoria.

Voimaharjoittelua ja PK:ta mm. sauvakävellen. Otsikko uusiksi. Seuraavaksi järkeä ja suunnitelmallisuutta harjoitteluun, mikä tarkoittaa että en enää valmentaisi itseäni.

Ignitessa on ilmennyt mielenkiintoinen bugi. Edellisen vuorokauden viimeisten tuntien (19-24) aktiivisuustiedot puuttuvat kun kellon aamulla synkkaa. Koska nukun osan noista tunneista tämä tarkoittaa että myöskään Nightly Recharge ei toimi. Kyseessä on pakko olla softabugi, koska minuutilleen 00:00 alkaen seuraavan vuorokauden aktiivisuustiedot ovat taas tallessa. Aktiivisuus siis puuttuu, mutta esim. jatkuvan sykeseurannan data on tallessa. Myöhemmin näitä puuttuvia jaksoja tuntuu kuitenkin mystisesti ilmestyvän näkyville Android-appiin. Nightly Recharge kuitenkin jää puuttumaan ikuisiksi ajoiksi.

Vaikeuksien kautta voittoon elämäni 10. maratonilla. Lähtökohdat eivät olleet erityisen vahvat. Cooperin testin ja kympin kisan perusteella McMillan ennusti juuri ja juuri tasan 3 h loppuaikaa ja NYC ei ole nopean maran maineessa. 15 viikon harjoittelujakson aikana sain mm. kantapäävaivojen vuoksi juostua / suunnistettua vain keskimäärin 43,9 km viikossa. Mutta kaikki avainharjoitukset menivät hienosti hyvin levänneenä ja lisäksi poljin vähän kuntopyörää ja (sauva)kävelin. Niinpä uskalsin vaihtaa alkuperäisen 3:10 aikatavoitteen sub 3 h tavoitteluun. Perjantaina 6 km herkistely hotellin matolla kevyellä jalalla. Vähän piti laskea päässä kun vauhdit olivat min per maili. Kisaa edeltävät 3 edellistä yötä huonoilla unilla, ehkä 5 h per yö, mutta Nightly Recharge normaali. Aamupalan söin hotellihuoneen vessassa perheen nukkuessa ja bussille klo 5 aikaan. 12 000 vapaaehtoisen kannustus alkoi jo tässä vaiheessa, mikä veti hymyn korviin. Arvioitu 90 min matka kestikin vain puolisen tuntia, mikä tarkoitti tunnin ylimääräistä kärvistelyä. Lähtöpaikalla oli todella kylmä ja oma fiilis surkea. Yleisesti oli hyvä pöhinä. Kahta tuntia ennen siirryin karsinan sisäänkäynnille. Tuntia ennen karsinat aukesivat. Onneksi aurinko jo vähän lämmitti. Olin oranssissa A-karsinassa eli yhdessä kolmesta nopeimmasta ryhmästä. Kävin bajamajassa ja laitoin housut ja wanhan Helsinki City Run t-paidan keräysboksiin. Fleecen ja ilmaisen Dunkin Donuts -pipon hylkäsin lähtöpaikalle. Juostessa sää oli aika optimaalinen eli aurinkoinen ja +9-12 astetta. Tuuli ei haitannut oikeastaan missään vaiheessa. Lähtö myöhästyi pari minuuttia, mutta tykki lähetti meidät Verrazano-Narrowsin sillalle klo 9:42. Ensimmäisen mailin 50 nousumetriä käsikirjoituksen mukaan 7 s jäljessä tavoitevauhdista. Toisen alamäkimailin jälkeen olin 19 s edellä. Sykkeet olivat alamäessä jopa alle 130 eli PK:n puolella. Sitten alkoi mieletön kannustus. Hiljaista oli vain eräällä uskonnollisella asuinalueella ja silloilla. Reitin varrella oli useita bändejä ja DJ:tä. Voisi luonnehtia että koko matka oli kuin yhtä Downtown 65 -kannustuspistettä. Vaihdoin kadun puolta keskikorokkeen yli varjon puolelle ja hetken pelotti että vaihdoin liian aikaisin. Onneksi hylkäystä ei kuitenkaan tullut. Juoksin fiiliksen, GPS:n ja sykkeiden mukaan. Geelit ja urkkajuoma upposivat koko matkan ajan ilman mitään ongelmia. Mukana oli Spibeltissä 7 nestemäistä geeliä, joista 2 viimeistä kofeiinin kanssa. Tiputtelin niitä 5 km välein ja urkkajuomaa ja vettä silloin tällöin fiiliksen mukaan. Puolimatkaan saavuin tasan ajassa 1:30. 25 km kohdalla Queensboro bridgen inhottavan 40 m nousun päällä päätin että nyt aletaan juoksemaan. Sillalla GPS:stä ja kannustuksesta ei ollut apua vauhdinpidossa. Tappiota tuli nousussa himmatessa 40 s ja olin edellä enää 17 s. Alamäki rullasi todella kevyesti. Vaikka etukäteen 1st Avenuen keulimisesta oli varoiteltu niin jatkoin kovemmalla vauhdilla ja sykkeillä. Ajattelin vain että nyt juostaan kympin kisaa. Kilsat 25 -> 40 tulin @4.07 ja loput pari kilsaa @3.56. Legendaarisen 110. kadun jälkeen keskuspuiston laidan nousu oli hapokas, mutta sekin meni hurmoksessa. Harmi että raastaessa puiston maisemia ei tullut katseltua kovinkaan tarkasti. Eräs juoksija tönäisi minua kun olin ohittamassa häntä ja jouduin pussiin. Onneksi paiskasimme heti tassua ja pyysin nöyrästi anteeksi. Joku oli pysähtynyt järkkärin kanssa keskelle väylää ja joku juoksi pysähtynyttä päin. Onneksi ei käynyt pahemmin. Noin vajaa km ennen maalia perhe oli sovitusti katsomassa keskuspuiston etelälaidalla. Kylmät väreet nousivat pintaan. Maalissa epäsuomalaisesti kädet ilmaan, koska videokin oli tullut jo maksettua. Roska meinasi mennä silmään kun planeetat olivat kohdillaan ja kaikki oli mennyt yli odotusten. Oli euforinen olo. Sitten vielä pakolliset valokuvat, mitali kaulaan ja lahjuspussukka mukaan. Post-race poncho niskaan ja juoksijoiden alueelta ulos. Sitten treffit perheen kanssa kahvilassa. He olivatkin jo ostaneet minulle maraton-leivoksen. Kävellen hotellille suihkuun. Hyvään burgeripaikkaan mättämään ruokaa ja pari huurteista. Tapahtuma on NYCissä erittäin näkyvä ja arvostettu monen päivän karnevaali. Tuntemattomat onnittelevat kadulla maratoonareita ja ihmiset kulkevat vielä seuraavana päivänäkin mitali kaulassa (itse en tähän alistunut). Tämä kannattaa kokea. Statistiikkaa: 1. puolikas 1:30 avg 140 bpm @4.15 2. puolikas 1:28 avg 152 bpm @4.08 Koko matkalla nousua 235 m ja avg 146 bpm Running index 75

Tuon yllä olevan taulukon keltaisen kysymysmerkin voi korvata vihreällä Sub 3 h merkinnällä. Oli pöljä päivä vaikka lähtöviivalla oli aika lahna fiilis.