xatle

Tähän ketjuun ei ole paljon viestejä tullut tämän vuoden aikana, joten nostetaan omalla kommentilla. Jyväskylässä meni maraton lauantaina läpi loppuajalla 2.58.31. Neljä viikkoa sitten juostu puolikkan ennätys lupaili jopa hieman parempaa aikaa, mutta rahkeet eivät tällä kertaa vaan riittäneet parempaan. 2019 juoksin kaksi maratonia ja 2020 Vantaalla tuli keskeytys, joten neljännellä kerralla toteutui 3 tunnin alitus. Valmistelut sujuivat viimeisiin päiviin asti hienosti. Kävin puolikkaan jälkeen juoksemassa yhden 32 km lenkin ja testailin siinä vähän 4.15 vauhtia. Sen verran positiiviset fiilikset jäi, että päätin lähteä kokeilemaan. torstain ja perjantain välisenä yönä tuntui, että pieni flunssa painaa päälle ja otin lyhyen ja överin kuurin d-vitamiinia ja sinkkiä, jonka seurauksena vatsa todella kipeä lauantai aamulla (tai sitten oli vaan kisajännitystä, joka ei yleensä kyllä vaivaa), mutta olo helpotti kun päästiin juoksemaan ja keskittymään olennaiseen. Heikko olo paalutui vasta ihan kisan lopussa, mutta maaliin päästiin kohtalaisen hyvä voimaisena. Itse juoksu ei sujunut ihan suunnitelmien mukaan, vaan kello sekoili ensimmäsen 10,5km kierroksen ja juoksin sen puhtaasi fiiliksen mukaan. Olin sen verran huono arvioimaan vauhtia, että kierros meni 2 minuuttia liian kovaa ja tiesin, että tästä maksetaan viimeisillä kilometreillä korkojen kera. Starttasin lkellon uudelleen ja homma alkoi pelittää. Puoleen väliin tultiin noin ajassa 1.28.30 ja siitä hiipuvalla vauhdilla loppuun asti. Mitään varsinaista seinää ei tullut vastaan, mutta liian kova alkuvauhti sai aikaan sen, että lopussa 4.15 vauhdin ylläpitäminen oli todella vaikeaa. Hyvät fiilikset jäi 3 tunnin alituksesta, mutta ihan koko potentiaali en tainnut saada irti ja näin pahasti hidastuvalla vauhdilla tehty suoritus jätti vähän jossiteltavaa. Maraton on kyllä mielestäni juoksumatkojen kuningas ja uusia yrityksiä ennätyksen parantamiseen tulee varmasti. Samaan aikaan mukana säilyy myös muut matkat 10-100km välillä, kun tykkään juosta fiiliksen mukaan eri matkoja. Ja ehkä joku pidempikin polkujuoksu voisi olla harkinnassa.

Tuli itsekin käytyä maraton juoksemassa ja ennätys parani vähän yli 3 minuuttia. Loppuaika oli 2.58 ja sekunnit päälle. Keli oli loistava, vaikka lyhyt sadekuuro hetken tiputteli vettä niskaan juoksun aikana, mutta lämpötila sopiva ja tuulikaan ei hidastanut, joten tekosyyt loppua kohden hidastuneesta juoksusta löytyi peilistä. Viimeisellä kierroksella kiitin juomapisteillä vapaaehtoisia/järjestäjiä hyvin hoidetusta työstä. Maali tuli juuri sopivasti vastaan, kun pohkeet kramppasivat heti maalilinjan kohdalla mukavasti. Ehkä ensi vuonna taas Jyväskylään maratonille!

Treeni on ollut tylsän perinteistä, eli viikkotasolla pääosa rauhallisessa pk juoksussa noin 3 kertaa viikossa. Lisäksi eri mittaisia vetoja ja pidempiä vk treenejä 1-2/viikko. Viikkokilometrit vaihdelleet tämän vuoden aikana 40-65km välillä. Toki muutama kovempikin viikko on tullut tehtyä niin määrällisesti, kuin tehollisestikin ja ensimmäistä kertaa tuli tänä kesänä yli 100km treeniviikkokin päiväkirjaan. Kisojen yhteydessä ollaan aiemmin menty yli 100km kahdesti koko juoksuhistoriani aikana. Juoksua on tullut harrastettua jo useamman vuoden, mutta pääosin ihan zulupohjalta, eli fiiliksen mukaan, mutta jossain vaiheessa tuli suunnitelmallisuutta enemmän ja vähän ajatusta miten tästä eteen päin, että tuloksetkin paranisivat. En nostanut viikkomääriä kovinkaan paljon, mutta otin mukaan eri mittaisia vetoja ja vauhtiskaala laajeni huomattavasti. Edelleen menee rauhalliset lenkit noin 5.30 vauhdeilla, mutta välillä tulee vedettyä reippaampia vauhteja vähän pidempäänkin. Esim kiihtyvät 15km lenkit, jossa mennää puolikkaan vauhtia 8-10km ovat hyviä, kunhan on palautunut riittävästi. Ikää on jo sen verran, että pitää kuunnella kroppaa, eikä juosta niin paljon ja kovaa, kuin tekisi mieli. Toinen suosikki treeni on 8-10x1 km vedot tai 5x2,5km vedot. Yritän kirjoittaa auki esimerkkinä viimeisten viikkojen treenit ennen puolikasta. Tässä on kyllä mukana harjoituksia, jotka enemmän maratoniin tähtääviä. Verryttelyt ja dynaamiset venytykset yms. tietenkin alkuun ja loppuun oman maun mukaan, mutta jätin ne pois tekstistä. Aiemmin siis tehty pohjaa pk treenillä, mutta tehoja mukana sopivasti koko vuoden ympäri. En voi jättää kovempia vetoja pois talvellakaan, muuten ei kulje, ainakaan kevään kisoissa. 3 viikkoa ennen puolikasta viikkoon kertyi 65km vedoista mukana ensimmäisessä treenissä 4x2,5km@3.55-4.00 vauhdeilla. Toinen lenkki oli aktiivinen palauttava, jossa 14km 5.15-5.40 vauhtia sisältäen 2x1km 3.50-4.00 vauhdilla. Kolmannessa treenissä oli eri mittaisia vetoja alkaen 3x150m/150m vedoista 3.15 vauhdilla ja hölkkä palautuksin. seuraavaksi 3x200m/200m vedot 3.25 vauhdilla ja hölkkä palautus. Loppuun vielä 500m 3.35 vauhdilla ja 2,5min palauttelun jälkeen 2km 3.50-3.55 vauhdilla. Ja tämä 500m + 2km veto sarja kahdesti. Neljäs treeni oli pitkät intervallit, eli 4x3,5km ja vauhdit näissä seuraavat. 1. veto 4.00-4.10, 2. veto 3.50-3.55, 3. veto 4.10-4.15 ja 4. veto 3.55-4.00. Vedot 5 min kh palautuksin. 2 viikkoa enne kisaa viikkoon tuli 50km sisältäen taas 4 harjoitusta. Ensin 6x1km vedot 3.35-3.40 vauhdilla. Toisena treeninä kevyt 8 km VL, jossa vauhdit määräytyi ihan fiiliksen mukaan. Kolmas treeni ns. kenraaliharjoitus puolikkaalle. Toteutus oli 3x5km vedot vauhdeilla: 1. veto 4.05-4.10, 2. veto 3.50-3.55, 3. veto 3.55-4.00 ja nämäkin 5 min kh palautuksin. Neljäs treeni oli seuraavana päivänä aktiivinen palauttava 8km, jossa mukana 2x500m vedot noin 4.00 vauhdilla. Puolimaraton viikolla vain kaksi harjoitusta enne kisaa. Viikko kilsat 16+kisa Ensimmäinen treeni taas eri mittaisia vetoja. Alkuun 4x150m/150m vedot ja sen jälkeen 500m+2,5km+500m/3 min palautuksin. Näissä vedoissa vauhdit suurinpiirtein samat kuin edellisellä viikollakin. Toine treeni oli vain kevyt 8km VL sis muutamia stridejä ja kadenssivetoja, mutta pääpaino kevyessä vauhtileikittelyssä ja fiiliksen hakemisessa kisaa varten. Tämän jälkeen sitten viivalle ja 4.05 km tahtia liikkeelle ensimmäiset 2 km, josta vauhdin nosto 3.50-3.55 tasolle ja sinniteltiin loppuun asti. Lihaskuntoa kotisalilla tai kuntosalilla 1-2kertaa viikossa ja lihashuoltoa tarpeen mukaan. Toivottavasti sait jotain selvää, tai jopa ajatusta omaan treeniin. Joko että ei näin ainakaan, tai tuota voisi kokeilla 🙂

Tämä ketju tuli kuitattua ennen kuin ehdin edes ilmoittautua mukaan. Ei ollut oikein luottoa, että vielä menisi, mutta lauantaina meni puolikas aikaan 1.23.23 (netto) sopivalla 30sek negatiivisella splitillä. Vauhti tuntui alussa suht. helpolta, mutta noin 15km jälkeen alkoi jo vähän painamaan. Iloiseksi yllätykseksi, tällä kertaa en hyytynyt viimeisten 5 km aikana, vaan sain jopa pienen loppukirin aikaiseksi ja viimeinen km oli kisan nopein. Ehkä seuraavaksi alle 3h maratonin kimmppuun.

Kisaraportti KK83:sta. Sanan säilä ei ole vahvuuksiani kirjallisessakaan muodossa, mutta yritetään vähän kirjoittaa fiiliksiä viikonlopusta ylös. Aiempaa kokemusta 55km matkalta, joten osa reitistä oli entuudestaan tuttua. Valmistuminen kisaan ei ollut ihan optimaalinen, kun lähdettiin ajamaan Kuusamoa kohti torstaina työpäivän jälkeen. Perillä Rukalla pe aamuyöllä klo 2.10. Sen jälkeen hotelliin ja nukkumaan asap. Pe aamulla herätys klo 8.00 ja aamupalalle. Noin 5 tunnin yöunien jälkeen oli vähän räjähtänyt fiilis kropassa, mutta kunnon aamiainen ja sen jälkeen kevyt kävelylenkki herättelivät hyvin. Klo 11 sai hakea numerolaput ja sen jälkeen saikin odottaa illan bussikyytiä lähtöpaikalle. Bussin lähtöaika oli klo 22.30 ja juoksemaan pääsi siis heti, kun oli itse valmis, eli ns. lentävillä lähdöillä mentiin. Koko päivän odottelin ja yritin nukkua päiväunet, mutta en ole sellaisiin tottunut, eikä nytkään uni tullut kuin hetkeksi. Yhdellä lukuisita kävelyreissuistani vein drop bagin hiihtosatdionille, jossa energiaa ja vähän vaihtoehtoisia vaatteita, joita sitten voi arpoa ensimmäisellä huoltopisteelle. Eka etappi oli siis noin 28km Oulankaan. Itse laitoin suurimman osan energiasta drop bagiin ja suunnittelin kantavani mukana vain noin 3 tunnin suoritukseen tarvittavat eväät ja nesteet. Viimein kello läheni kymmentä ja sai laittaa juoksurepun kuntoon viimeisen tsekkauksen jälkeen ja siitä bussiin. Lähtöalueella hetki ihmettelemistä ja sitten vaan liikkeelle. Jokainen sai siis lähteä omaan tahtiin liikkeelle ja kello käynnistyi, kun maton ylitti. Kello oli kuitenkin noin 23.20 ja yöllä juokseminen oli itselleni vähän vierasta, joten halusin vaan nopeasti itse asiaan, eli juoksemaan. Alku oli helppoa ja hyvin juostavaa polkua. Vauhti oli alussa noin 6.00 ja yritin pitää sen riittävän rauhallisena, koska turhan usein olen aloittanut liian kovaa. Olo oli aika erikoinen, kun lähdettiin juoksemaan. Huonot yöunet edellisenä yönä painoivat ehkä vähän ja näkökyky oli vähän sumea ensimmäiset kilometrit. Kroppa oli ihmeissään, että mitä tässä nyt tapahtuu ja mielikin oli vähän apea. Viiden km jälkeen oikea lonkka alkoi tuntumaan hieman ja mietin, että kunhan ei vaan kipu pahene, koska matkaa on vielä edessä ihan mukavasti. Keli oli täydellinen juoksuun, mutta lonkan kipuilu aiheutti vähän päänvaivaa. Kilometrit täyttyivät kuitenkin hyvään tahtiin. Nestettä otin tasaisin väliajoin, mutta syöminen unohtui aina välillä. En päässyt mihinkään flow tilaan, enemmänkin juoksu oli vähän pakkopullaa ja mietin syytä tähän vähän heikkoon fiilikseen. Suurin syy oli varmasti yöllä juokseminen. Olin jakanut kisan neljään etappiin, jotka siis muodostuivat huoltopisteiden väleistä. Jokaisen etapin suoritin ikään kuin omana kokonaisuutena tankkauksineen ja juoksuvauhteineen. Ensimmäiset kaksi etappia olivat pisimmät ja jos niistä selviää, niin ajatukset alkavat kääntymään kohti maaliin pääsyä. No vielä oltiin alkumatkassa, eikä maalia tarvinnut miettiä. Ensimmäinen huolto oli siis noin 28 km kohdalla. Olin arvioinut etapin kestoksi noin 3 tuntia ja sen jälkeen enemmän energiaa sisään huollossa ja kohti seuraavaa noin 31 km etappia. Juoksu eteni välillä suurissakin porukoissa, kun saavutin edellisessä lähdössä lähteneitä juoksijoita. Välillä vaihdettiin muutama sana ja välillä ohiteltiin 166km matkan etenijöitä ja tsempattiin puolin ja toisin. Luin joskus foorumilta, että perusmatkalaisia saattoi alkaa vähän ärsyttämään jatkuvat tsemppaukset, joten koitin lukea vähän ilmettä ennen kuin avasin suuni, jotta en nostata kenenkään v-käyrää omilla letkautuksillani. Itsekin halusin juosta välillä totaalisen yksin ja olla vain omien ajatusteni kanssa keskellä metsää. Se onnistui hetkellisesti, mutta sitten taas oli joku edessä ja mentiin eteenpäin yhdessä. En ollut mitenkään suuremmin juttutuulella, joten keskustelut olivat vähän väkinäisiä. Odotin vain huoltoon pääsyä ja mietin mitä syön ja otanko banaania tms. mukaan huollosta. Energiat upposivat hyvin ja nestettäkin meni, vaikka keli ei ollut lämmin. Se oli muuten yksi hyvä puoli yöllä juoksemisessa, eli keli pysyi sopivan viileänä. Viimein noin 3h15min juoksun jälkeen huolto tuli vastaan. Otin nopeasti bagin ja sieltä lämmintä laihaa keittoa. Lisäksi banaania ja suklaata ja vaihdoin pari lötköpulloa täysiin. Täytin myös juomarakon, joka olikin todella vaikeaa kohmeisilla sormilla. Viimein sain rakon täyteen ja repun selkään. Kädet olivat todella jäässä ja sitä myöten myös koko mies tärisi kylmissään. Huolto kesti yli 10 min, vaikka olin ajatellut, että pääsen nopeasti liikkeelle. Juoksu oli huollon jälkeen todella vaikeaa, kun oli niin pirun kylmä. Meinasin jopa kääntyä takaisin hakemaan pipon mukaan, mutta en viitsinyt sentään sitä tehdä. Muutaman kilometrin jälkeen olo paranikin ja nyt koin sellaisen hyvän juoksufiiliksen, jota etsin koko alkumatkan. Matkaa oli takan noin 31 km, kun juoksu eteni mukavasti ja fiilis oli hyvä. Alusta oli nopeaa ja reitti oli huollosta eteenpäin minulle jo tuttua edellisiltä kerroilta. Nyt pidin vain huolen, että en juokse liian kovaa. Seuraavat 10 km etenivät todella mukavasti ja toisen etapin puoliväli läheni kovaa vauhtia. Tämä toinen etappi piti sisällään helppoa polkua, mutta myös muutamia nousuja, joten vauhti vaihteli paljon. Välillä unohdin juoda ja olo meni aika ikäväksi. Myös syöminen unohtui vähän väliä, mutta onneksi sain nesteet ja energiat uppoamaan hyvin ja olokin parantui melko nopeasti, kunhan vain tankkasi tarpeeksi. Vain oikea lonkka vaivasi edelleen. Kipu aaltoili ja välillä jouduin kävelemään pidempään ja sen jälkeen juoksu onnistui taas jonkin aikaa. Noin 50 km kohdalla aloin jo taas odottamaan huoltoa. Kivikkoinen ja juurakkoinen polku oli taas melko ikävää alustaa edetä, vaikka se ei ollut kovinkaan teknistä, niin maantie juoksijalle ihan riittävän haastavaa. Toinen huolto tulisi vastaan noin 60 km kohdalla. Enää ei siis ollut kuin 10 km matkaa. Lönköttelin eteenpäin ja viimein alkoi taas tulla tuttuja maisemia, mistä tiesin, että Basecampin huolto on lähellä. Taas kohmeisin sormin vettä lisää rakkoon ja tällä kertaa sain apuja huoltohenkilökunnalta. Söin muutaman mandariinin ja otin urheilujuomaa sekä suolakurkkuja. Täytin myös 0,5l pullot urheilujuomalla ja otin repusta kädenlämmittimen, joka alkoi lämmittämään, kun sitä paineli ja jokin kemiallinen reaktio sai sisällön lämpiämään. Nyt sormet olivat huollosta liikkeelle lähdettyäni paljon paremmat, mutta silti juoksu oli vaikeaa. Kävelin noin puoli tuntia ja juoksijoita meni ohitseni. Tämä kolmas etappi oli noin 18 km pitkä ja sen jälkeen viimeinen huolto ennen loppunousuja. Pystyin taas juoksemaan, mutta noin 3 km juoksun jälkeen jouduin kävelemään aika pitkän pätkän, koska lonkan tuntemukset alkoivat olla taas pahemmat. Kipu aaltoili koko matkan ja nyt se oli pahimmillaan. Kävelin kohtalaisen reippaasti ja sitä lonkka kesti, mutta juoksuaskeleet olivat pahasta. Mietin, otanko särkylääkettä, mutta päätin jatkaa ilman. Katsoin kelloa ja näytti siltä, että alle 11 tunnin ei tänään ole asiaa. Alle 12 tunninkin alkoi tehdä jo tiukkaa, mutta se oli edelleen mahdollista. Toki seuraavat kilometrit olivat todella hitaita, mutta alkumatkasta oli sen verran tullut aikaa reserviin, että pieni kävelypätkä ei haitannut. Jälleen kerran sain saman juoksijan kiinni, jonka olin ohittanut jo kolme kertaa. Nyt etenimme pidempään yhdessä ja hän otti välillä vähän etumatkaa, kun kävelin ja taas juostessani sain hänet kiinni. Nyt pystyin jopa vaihtamaan muutaman sanan, enkä ollut perinteinen juro itseni. Heitin ääneen ajatuksen, että yritän alle 12 tunnin, jota hän hieman epäili. Oma fiilis oli kuitenkin sellainen, että voimia on säästynyt jonkun verran, koska lonkka oli pakottanut etenemään välillä todella hitaasti. Tällä osuudella oli muutama kova nousu ja lyhyt pätkä minulle vähän hitaampaa polkua, mutta edelleen ajattelin, että kunhan jaksan suht tasaisesti loppuun asti, niin alle 12 tunnin menee. Tiesin että ennen viimeistä huoltoa on minulle haastavia nousua ja säästin voimia niihin. Ohitin kahden nousun jälkeen yhden juoksijan, joka kysyi, että onko vielä yksi nousu ennen huoltopistettä. Vastasin, että Konttaiselle vielä noustaan ja laskun jälkeen on heti huolto. Hän vastasi vain lakonisesti, että eikö se Konttainen jo mennytkään ja kun sanoin, että se on juuri pian edessä, niin hän sanoi, että kiva kun on jotain mitä odottaa. Omat jalat kestivät taas juoksua ja etenin ihan hyvällä vauhdilla Konttaisen yli ja alamäkikin meni melko mukavasti. Huolto oli heti mäen alla ja sen jälkeen enää noin 7 km pitkä etappi loputtomineen nousuineen. Mietin vain, että yksi etappi enää hoidettavana enne maalia. En ollut vieläkään ihan 100% varma, että maaliin tullaan, mutta lähes varma jo. Nyt otin huollosta vain suolakurkkuja ja täytin 0,5l pullot urheilujuomalla. Aikaa huoltoon ei mennyt kauan ja ilmakin oli jo niin lämmin, että kädet eivät jäätyneet aivan jääkalikoiksi. Nopeasti siis kohti Valtavaaraa ja viimeistä Rukan hyppyrimäelle nousua. 2019 tähän etappiin meni aikaa vähän yli tunti. Nyt minulla oli aikaa noin tunti ja 40 minuuttia alittaa 12 tunnin määräaika. Se oli siis tehtävissä, mutta kävellen ei onnistuisi. Ylämäet menin reipasta kävelyä ja tasaiset osuudet sekä alamäet koitin juosta mahdollisimman kovaa. Ohitin useita juoksijoita ja sain kannustusta, että meno näyttää kevyeltä ja jalka nousee vielä hyvin. Vastasin, että hyvä jos näyttää kevyeltä, mutta siltä se ei tunnu. Yllättävän hyvin jaloissa riitti kuitenkin voimia reippaaseen kävelyyn jyrkissäkin mäissä ja alamäissä juoksu pysyi suhteellisen hyvin kontrollissa. Välillä vaarojen päältä näki jo Rukavaaran huipun ja mietin, että muutama nousu enää enne viimeistä ja "mukavinta" nousua. Edelleen yllättävän hyvävoimaiset jalat veivät eteenpäin ja meno oli aika-ajoin jopa mukavaa, kun fysiikka ei pettänytkään, vaan jaksoin juosta. Viimein Rukan nousu tuli vastaan. Portaissa meinasi jaloista loppua ruuti, mutta pääsin ylös, kun väkisin punnersin käsillä auttaen ja reisiä painaen. Rukanvaaran nousun sisältänyt km oli vienyt aikaa yli 12 min, mutta kello näytti silti vain 11 tuntia ja 40 minuuttia kun oli huipulla. Näin hyppyrimäen ja hymyilyn, enää edessä on vain alamäkeä ja helppoa hiekkatietä noin 1-1,5 km. Nyt tiesin viimein, että pääsen maaliin ja alle 12 tunnin. Vauhti kiihtyi alamäkeen. Kuulin kuulutukset ja näin maalin. Viimeiset sadat metrit vielä hiihtostadionilla ja maaliviivan yli. Onnituin, pääsin maaliin ja alle 12 tunnin. Matka oli vaikea ja fiilikset vaihtelivat paljon, mutta nyt se on ohi, nyt saa levätä ja syödä ja nauttia. Lopussa voimia oli enemmän kuin olin odottanut. En tiedä menikö voimien ja vauhtien jako ihan nappiin, mutta näin tällä kertaa. Alle 11 tunnin taisi olla utopiaa tällä kertaa, mutta ehkä mahdollista tulevina vuosina, jos vielä lähden yrittämään.

https://www.shop4runners.com/schuhe/laufen-herren-nike.html?dir=desc&order=price Saksalainen vaihtoehto

Tervetuloa minunkin puolesta foorumille @VanaVeira Itselläni on operoitu molempien polvien kierukat. Minun kohdalla kierukkavauriot aiheutuivat jalkapallopelissä tulleista vääntymistilanteista. Toipuminen tähystysleikkauksista oli nopeaa ja ensimmäisen operaation jälkeen n. 3 viikon päästä pääsin jo lähes täyspainoisesti treenaamaan. Toisella kertaa kierukan palaset aiheuttivat lukkopolven ja operaation jälkeen toipuminen oli vähän hitaampaa, vaikka ei kierukan palojen poisto kai pitäisi toipumiseen vaikuttaa. Itse en ole käyttänyt ennen tai jälkeen minkään polvioperaation mitään tukia, vaan olen panostanut tukilihasten vahvistamiseen ja ylläpitoon, joten täältä suositus jumppaliikkeille ja tarvittaessa fysiolle. Toki polvia on operoitu ennen ja jälkeen näiden kierukka vammojenkin, joten en tiedä kuinka hyvin olen onnistunut ohjeitani itse noudattamaan. Nyt kun en enää pelaa jalkapalloa, vaan vain lenkkeilen ja teen lihaskuntoa/huoltoa, niin koivet kestää hyvin.

Matossa on DC moottori (ainakin tsekkiläisen sivuston perusteella.) Itsellä ei siis kokemusta, mutta katsoin spekkoja netistä.

Iso kiitos @Lasinilkk@ Teillä oli HMU:ssa melko rapsakka keli, joten tuo 75 km astetta vaativammalla radalla kuin Paloheinässä on vähintäänkin upea suoritus 👍 Ja kevennyksenä voisin lisätä, että hyvä ettei 100km tullut heti täyteen, niin jää tavoitetta tuleviinkin kisoihin.

Täälläkin yksi, joka juoksi elämänsä ensimmäisen satasen viikonloppuna Masokistin Unelmassa. Keli oli kieltämättä paha ja tavoiteaika jäi saavuttamattomiin, mutta alle 10 tunnin pääsin. Ja sammalla tuli koko juoksu-uran ensimmäinen yli 100 km viikko! Ja, jos joku vielä miettii, että haluaisi juosta 100k, mutta treenikilsoja ei ole kertynyt omasta mielestä riittävästi, niin minulta vahva puolto, että ei muuta kuin testaamaan vaan miltä se satku tuntuu. Itse olen kerännyt kilsoja tänä vuonna noin 1700km ja viime vuonna meni juuri ja juuri 2000km rikki (jos viikkorastien suunnistus kilometrit lasketaan mukaan) Eli ei välttämättä vaadi mitään isoja viikko/vuosi km määriä, että voi 100 km juosta/kävellä läpi.

Linkkaamastasi Stadiumin SOC:n vyöstä on hieman kokemusta ja omasta mielestä ok pidemmille maantiejuoksuille. Poluilla olen käyttänyt Salomonin Agile 250 vyötä, johon nimestä huolimatta saa 0,5l lötkön melko mukavasti mahtumaan (jos ei täytä lötköä ihan täyteen). Tämä sen takia, että olen varmuuden vuoksi halunnut maastossa avaimet vetoketjulliseen taskuun. Maralla ehkä geelejä mukavampi kaivaa tuosta SOC:n vyöstä, mutta henk. koht. kokemusta ei siitä maratonkäytössä ole.

Tänään aamulla alaselässä hieman tuntemuksia, mutta mielestäni enemmän tervettä kipua uudenlaisista ärsykkeistä johtuen. Taas jumppa tehty ja kokolailla vastaava tunne kuin eilen, eli maksimi tehoilla/liikeradoilla yritettiin joka liike ja ”pahaahan” se välillä teki, mutta hyvä tunne jäi treenin jälkeen. Tätä yllä olevaa juuri tarkoitin, kun mainitsin, että alkaa harjoitus sujumaan paremmin suorituskertojen myötä, eli saa liikkeet suoritettua paremmin ja treeni tehostuu liikkuvuuden paranemisen myötä, vaikka treenin aikana tuntemukset ovatkin välillä pahoja 😅

Mukana! Oikea takareisi/lonkka/alaselkä vaivannut jo yli vuoden. Ei estä juoksemista, mutta kipu ja huonot tuntemukset vaikeuttavat vauhtiharjoitusten tekemistä. Kotijumppaa on tehty, hieronnassa rampattu, ortopedille, fysioterapeuteille ja kiropraktikolle on myös kannettu rahaa ja tehty erilaisia jumppaliikkeitä, mutta pidempiaikaista apua ei ole vielä löytynyt. Jopa lonkkaleikkausta ehdotettiin, mutta se kai kuuluu ortopedin työnkuvaan. Tein tänään aamulla ensimmäistä kertaa tämän harjoituksen ja olen todellakin samaa mieltä, että hiki tuli lopussa ja hengittäminen meni välillä melko tiiviiksi. Minulla alkoi jalat tärisemään jo 7 min kohdalla, mutta eiköhän tämäkin ala sujumaan toistojen myötä paremmin. Ja kyllä, kannattaa tehdä maksimilla, niin saa harjoituksesta kaiken irti.

Jos olet tekemässä alku-, loppuverryttelyä tai muuta kevyempää puuhaastelua ja radalla on muita, niin on kohteliasta jättää sisimmät radat vapaaksi. Omalla "työosuudella" sitten saa mennä vapaammin missä haluaa, vaikka radalla olisi kovempiakin menijöitä. Tämä on ehkä itsestään selvyys monelle, mutta löytyy myös niitä, jotka eivät tätä välttämättä ajattele. Ei iso asia, mutta joskus häiritsee, jos on vähän enemmän käyttäjiä kentällä yhtäaikaa.

Itse olisin ostanut puoli kokoa liian pienet, jos en olisi kokeillut jalkaan. Eli Pegasuksissa 42, mutta Nexteissä 42,5 oli omaan jalkaan sopiva. Huonossa kännykällä otetussa kuvassa kanta-askeltajan käytössä noin 250 km juostut Vaporfly 4%. Kuluma ei pohjassa vielä paha, mutta tulee varmasti ulkoreunoilta kulumaan melko nopeasti. Ominaisuuksissa en ole huomannut vielä mitään heikentymisiä. Käytän näitä kenkiä vain kisoissa.