MikkoVe

Aikoinaan olen tuolla luuhaillut aika paljonkin pyörän päällä istuen. Homma toimi hyvin ja kun juoksuversion hinta on kohdallaan, niin laitanpa kokeiluun. Tämä talvi vaan sattuu suosimaan ulkojuoksua ja matto ollut tähän asti vähällä käytöllä.

Joo, kukin tyylillään. Itselleni suurin kynnys on huonoon keliin lähteminen, joten mieluummin hoidan homman kerralla pois alta. Sekin vaikuttaa, että aika usein itselläni alku takkuaa ja meno alkaa maistua vasta 8-10 km kohdalla.

Olen itse sanonut aiemmin samaa joko täällä tai fillarifoorumilla. Tulin korjatuksi, ettei tuo ole koko totuus. Rasvanpolton abs. määrä lisääntyy tiettyyn pisteeseen asti, jota kovemmilla tehoilla se vähenee. Kun en tarkemmin muista, niin hypoteesinä voisin heittää että tämä tapahtuu, kun lähestytään yläkynnystä ja hapestä alkaa olla pulaa. Hiilareista saa rasvoihin verrattuna enemmän energiaa per happi. Rasvanpolton maksimäärä ja alue missä sen käyttö on tehokasta voi vaihdella, mutta yo. periaate on kuitenkin kaikilla voimassa.

Ongelmaksi voi jäädä se, että matto valehtelee eri verran erilaisilla nopeuksilla.

Kisoissa on joku raja. 6.8 kg? Materiaalilla ei tietääkseni ole merkitystä. Edit: Taisinkin vastata eri kysymykseen. 🙂

Olikohan niin, että juoksu/tri-vyöllä saa myös juoksun tehon arvion? Itselle ei tärkeä koska Stryd. Uusissa Garmineissa toimii sykemittaus ranteesta uidessa ja joidenkin mukaan jopa hyvin.

Aika vähän on kolmella reissulla tullut yllätyksiä. Päkiät ja pari varvasta teippaan ja muuten jalat rasvaan. Rakkoja tulee ja kynsiä voi irrota, mutta ei ne normaalisti matkan aikana estä menoa. Kenkiä ei kannata vaihtaa. Jos siihen on tarvetta, niin ekat kengät on valittu väärin. Tankkaus maltilla ja tasaisesti. Ja tärkein kaikista, vauhti tarpeeksi helppoa alkumatkalle. Ja jos tuntuu siltä, että ei oikein pysy tavoitevauhdissa, niin sitten nöyrästi pari napsua vauhtia pois, ettei mene sinnittelyksi ja seinä tule parin tunnin kuluttua vastaan. Psyykkisesti on myös ollut helpompaa kuin pelkäsin. Maran tai 6h lopussa on luonnollisesti sellainen fiilis ettei jaksaisi yhtään enempää. Kun taas lähtee fiksulla tahdilla juoksemaan pitempää reissua, niin 6h kohdalla tuntuu lähinnä siltä, että täähän on lähtenyt mukavasti liikkeelle. Anun 50 mailia on hyvä välimatka. Selvästi vaativampi kuin mara(tai 6h), mutta ei niin paha kuin 100 km (tai 12h).

Pätkimättömyydessä lienee osansa sillä, että nykyisin monet aidosti langattomat kuulokkeet ottavat signaalia vastaan molemmilla puolilla ja pätkäisyyn vaaditaan siis molempien pätkäisy samaan aikaan. FR645M kanssa noita kokonaisvaltaisia BT-putoamisia tuli, F6X:n kanssa en muista niitä olleen.

F6X ja Jaybirdin Vista yhdistelmällä en ole kokenut pätkimisiä ja äänenlaatu on omaan korvaan niin hyvä, etten osaa nimetä puutteita. Ongelmaksi olen huomannut pitkän suorituksen aikana sen, että kellon musiikkisoitin ei lähde päälle useamman tunnin urakoinnin jälkeen. Akku kestää mahtavasti ja tauluun mahtuu vaikka mitä dataa. Oma suosikki on tietysti itse omien mieltymysten mukaan koodattu. Edit: Ja paino/koko ei haittaa paitsi säkkiä mätkiessä. Siinä se pääsee liikkumaan sen verran, että murjoo kättä.

@Seppo en tarkoittanut, että kaikki lenkit olisivat tuota tyhjällä tankilla menemistä. Se tosiaan on keholle raskasta ja palautuminen jää helposti vajaaksi. Ja totta on, että hyvillä jaloilla ja matkan aikana tankaten saa tehtyä laadukkaita ja kehittäviä pitkiksiä. Oman vähäisen kokemuksen perusteella olen kuitenkin sitä mieltä, että on myös hyvä tietää miltä tuo kurjuus tuntuu ja ehkä jopa olla tottunut siihen fiilikseen. Raa'asti yleistäen ja kärjistäen väitän, että usein (lähes aina) lähdetään kunnosta riippumatta sellaista vauhtia liikkeelle, että tankkauksesta huolimatta kehon nopean energian varastot ja tahdonvoimakin on käytetty lähes loppuun silloin, kun matkaa on vielä runsaasti jäljellä. Sitten voidaan A) todeta, että nyt on imeytymisen kanssa ongelmia, keskeytän tai B) sisukkaasti vaan jatkaa vaikka tuntuu pahalta. Oletan, että kärsimystä harjoitelleet ovat totuttaneet kehonsa käyttämään tehokkaammin rasvaa energialähteenä ja tietävät myös kokemuksesta, että jatkaa voi vaikka hauskaa ei ole. He ehkä todennäköisemmin valitsevat vaihtoehdon B. Mutta olemme toki kaikki erilaisia, eli yleisenä totuutena en tätä kaupittele. Jotkut hakevat em. asioita tekemällä muutamia todella pitkiä lenkkejä, itse suosin normaalipitkiksiä, mutta vähän vaikeutettuna. Juoksukävelystä ja hitaasti kiiruhtamisesta olen täysin samaa mieltä.

Treenaamisesta kysyit, mutta komppaan ajatustasi siitä, että paras tapa varmistaa kunto 12h jälkeen on pistellä se tarpeeksi hitaasti. Pitkiksiä kannattaa tehdä myös peräkkäisinä päivinä, jos eivät ole tuota pitempiä.

Onneksi myynnissä vain jenkkilässä ja nyt jos tilaa, niin saa omansa aikaisintaan Q3/2020.

Strydkin näyttää väärin, jos nopeudet vaihtelevat paljon (kävely vs juoksu). Ehkä sen näyttämä on kuitenkin systemaattisemmin tietyn verran väärin eli muutokset vauhdissa havaitaan kelvollisesti.

En ole tätä ennen ymmärtänyt himoita droonia. Nyt ymmärrän! Kuinkahan monta videota kehtaisi näyttää perheelle/sukulaisille/vierailijoille, että tässä mä taas olen juoksemassa sitä mun peruspeltolenkkiä. Tällä kertaa on vähän enemmän pilviä ja kohta tosta lentää harakka ohi, katsokaa ny... Pitää tosin kohtuullisen ikävää ääntä ja käytännössä voipi olla jonkinlainen riesa kuljettaa mukana, silloin kun se ei lennä.

Olenko ainoa, joka miettii yo. ilmaisun nähdessään kuinka monta juoksijaa on aiemmin mahtanut olla? Osaako kirjoittaja matematiikkaa vai not.