2019 tapahtuma oli erittäin sympaattinen ja hyvin järjestetty. Reitti oli mutkainen, mutta eksymisen vaaraa ei ollut kattavan merkinnän ansiosta. 10.5 km lenkillä oli 4 huoltopistettä, mikä riitti hyvin helteiselläkin säällä ja tarjoamukset riittivät myös, vaikka vettä käytettiin myös runsaasti ulkoisesti. Omahuolto oli tapahtuman lähtö/maalialueella, mistä sai numerolapun ennen lähtöä. 50 mailin lähtö muista matkoista poiketen oli muutaman kilometrin päässä ja sinne juoksijat siirrettiin parilla henkilöautolla varttia vaille kahdeksan. Iso kiitos kaikille järjestelyihin osallistuneille!
Pitkälle matkalle lähti kolme itsevarmaa naista ja miestä helteiseen säähän, jota mahdollisesti päivän edetessä värittäisi ukkonen. Keli oli todella haastava lämpötilan noustessa varjossa 28 asteeseen. Omalle kohdalle ei rytinää tai kunnon helpotusta tuovaa sadetta osunut, vain pari lyhyttä kuuroa, jotka kastelivat paahtavan kuuman tien pinnan ja nostivat kosteusprosentin paikoitellen lähelle sataa (näin uskon). Kisan jälkeen kotimatkan jo alettua taivas sitten aukesi ja kadut tulvivat.
Juoksijoista naiset paljastuivat jälkigoogletuksen perusteella kokeneiksi ultraajiksi, kun taas kaikille miehille kyseessä oli neitsytmatka. Jutun juoni selvisi jo ensimmäisessä mäessä, missä naiset katosivat horisonttiin. Koko päivä oli siis yhtä naisten perässä juoksemista! Paitsi tietysti ne lukuisat pätkät kun käveltiin. Omassa vauhdinjaossa ei mielestäni tapahtunut suuria virheitä; 30 km tuli todella kevyesti ja sen jälkeen 20 km vielä mukavasti. 50 km korvilla jäin hoitamaan kehittyviä rakkoja ja menetin kontaktin muihin. Kuivat sukat olivat kyllä luksusta! Välillä 50-60 km alkoi päivän edetessä ja lämpötilan jatkuvasti kohotessa kuumuus vaivaamaan ja pakotti lisäämään kävelyä. Seuraavalla 10.5 km kierroksella nitkahdin henkisesti, kun tajusin, että tarinoissa hehkutetut uudet tulemiset, flow-tilat tai mitkä lienee, eivät kyllä pääse yllättämään, kun paahtava aurinko nujertaa ne heti alkuunsa. Kävely lisääntyi. 70 km kohdalla kuulin väliaikoja, edelliset menijät eivät olleet kuin muutaman minuutin karussa. Pari kilometriä innostuin yrittämään vähän enemmän ja sitten taas tuli kuuma. P*skat edelläolijoista tuumasin, ja pistin kävelyksi kun kerran ahdisti. Loppupuolella hoksasin, että mitä nopeammin etenen, sitä pikemmin tämä on ohi ja juoksin viimeiset pari kilometriä. Energiaa oli, tahtoa ei niinkään. Maaliin pääsin, loppu hyvin kaikki hyvin! Aika 10:18, ei ollut se mitä kisaan ilmoittautuessa oli mielessä, mutta sääennusteiden perusteella olin sittemmin heittänyt aikatavoitteet syrjään, kunhan maaliin pääsisin. Aikaisemmin saman reitin suorittaneilla tämän vuoden aika oli noin 1 min/km edellisvuosia rauhallisempaa, eli ei se helppoa ollut kokeneemmillakaan. Kenenkään 'mailerin' ei tarvinnut kuitenkaan jättää kisaa kesken eli hyvä suoritus koko porukalta! Kisan jälkeen oma kunto oli kaikin puolin hyvä, jaloissa vaan normaalia arkuutta ja pari rakkoa.
Ensimmäisen ultramatkan opit: 1) 30 km menin veden ja suolan voimin, sen jälkeen nappaisin vähän banaania, karkkia ja suolakeksejä. Aika pian kroppa sanoi, ettei halua lisää. Lopun tulin taas melkein kokonaan ilman lisäenergiaa ja homma toimi. Eli jatkossa joko treenaan pitkiksillä syömistä tai sitten pitäydyn kisoissakin pelkässä varastorasvan polttamisessa. 2) Alku pitää mennä vielä rauhallisemmin. Tämä siksi, että myöhemmin on jotenkin vaikeaa vaihtaa kävelystä juoksuun, vaikka mitään oikeaa syytä himmailuun ei olisikaan. Fiksua olisi siis minimoida juoksuun lähtöjen määrä ja juosta pitempiä pätkiä putkeen, vaikka sitten hitaammin. 3) Teippaan päkiät ja pikkuvarpaat rakkojen välttämiseksi. 4) Pistän itseni ahtaammalle, nyt annoin periksi turhan helposti. 5) En unohda varustereppua kisapaikalle...
