MikkoVe

Eikös tuossa viidessä viikossa ole 1 kevyempi toipumisvko, (2-)3 vkoa kovempaa treeniä ja 1(-2) vkoa herkistelyä.

Vähimmäistavoite on alittaa 4 h. Jos edeltävien viikkojen pitkikset sujuvat, niin lähden takki reilusti auki 3:45 jänöjen matkaan. Ei viime vuonna 4:30 porukan kohdalla mielestäni ollut pahoja alkuruuhkia, sen verran vaan, että alkuvauhti pysyi 1-2 km lähdöstä fiksun maltilllisena.

Onko vähemmän mutkia vai miksi? Vantaalla on kuitenkin aika vähän mäkeä.

Taitaa olla enempi tuotehierarkiasta kuin tekniikasta kiinni. Kunnon uintitukea kaipaavat ovat ilmeisesti Garminin mukaan triathlonisteja, joilla on varaa ja halua kantaa isoa Fenixiä ranteessa. Itsellä normikäytössä FR645 ja uintia varten säästössä vanha Fenix 3 ja TRI-vyö. Noita F3:sia saa käytettynä välillä aika halvalla.

Itselläni käytössä olevat tossut (Hokan Clifton 4) alkavat olla parhaat päivänsä nähneet. HCM:ään otan uudet, ehkä vähän köykäisemmät, joilla pyrin juoksemaan ennen kisaa 2 pitkistä. Jonkun nettihuhun mukaan kenkien sweet spot on jossain 30 - 50 km kohdalla, eli kenkien puolesta ei tarvita pitkää sisäänajoa. Jos popot eivät hierrä, niin jalatkaan tuskin pitkää totuttelua tarvitsevat saman tyyppisellä kengällä. Isommat muutokset tuennassa tai dropissa vaativat toki pitemmän siirtymäajan.

Rakentavana palautteena järjestäjille; tapahtuman sivut ovat aika rasittavat selata, kun koko ajan joku elementti pomppaa pyörien silmille.

Usein todettu syy on, että pidemmillä ultrilla tankkaus ei kuitenkaan riitä. Normaalilla ruokailulla ja treenin keventelyllä kropan glykogeenivarastot täyttyvät ilmeisesti riittävästi, mutta niinhän se on lyhyemillläkin matkoilla. Ehkä parempi kysymys olisikin miksi esim maralle tankataan.

Sama huomattu Garmin FR 645:ssä. Kesällä meni todella tarkasti yhteen sykevyön näyttämän kanssa, viime lenkeillä näyttänyt ajoittain n. 20 lyöntiä liikaa. Ilmat ovat olleet kylmemmät ja olen pitänyt hihaa hieman ylempänä, että kello näkyy. Tänään vedin hihan (tai oikeammin kaksi) peittämään ranteen kunnolla ja hetken kuluttua mittari alkoi näyttää tuntemuksen mukaisia lukemia.

^Ei sitä ihan noin voi laskea. Brittien tai unkarilaisten peruessa ne paikat menevät noille jonossa edellä oleville ko. maiden edustajille, joten toi '34:n jono' ei silloin nytkähdä eteenpäin.

Peukutan pitemmän lenkin mukaan ottamista. Huomaa, että tehoja ja tehojaksojen määrää kannattaa nostaa vähän kerrallaan, sillä kunnon kehittymisen lisäksi niillä saa aika helposti paikat rikki.

Pystyykö? Luulisin vauhdin-/voimienjaon epäonnistuneen pahasti, jos lopussa on vielä resursseja juosta itsensä oikeasti hapoille. Jos tarkoitit, että lopussa voi juosta sellaista vauhtia, mitä ei jaksaisi pitää yllä lyhyttä hetkeä kauemmin, niin sen kyllä uskon. Myöskään minulle ei Testonaatin ajatus aukene.

^Totta kai kerrot, tavalla tai toisella. Jos et postaa tänne maran jälkeen adrenaliinintäytteistä 'Mä tein sen!' viestiä, niin *kaikki* tietävät sinun epäonnistuneen surkeasti! 😉 Ohjelman helppoudesta; monesta lähteestä olen lukenut, että yksi perisynti on treenata liian kovaa. Vähemmällä määrällä ja intensiteetillä kroppa lepää ja suorituskyky paranee. Ehkäpä näin, mutta takaraivossa silti kytee epäilys, että jossain vaiheessa pitää tehdä paljon työtä... Oman vähäisen kokemuksen (2 sileää maraa ja yksi triathlonin lopuksi) mukaan eniten menoa rajoittaa jalkojen hyytyminen. Täten tulen itse panostamaan ensisijaisesti määrään (n. 70-90 km/vko) ja toiseksi kisavauhdin kestoon loppua kohti kiihtyvillä pitkiksillä. Nopeus- ja voimaharjoittelu jääköön myöhemmäksi.

Mielenkiintoista, että monet urheilijat pystyivät juoksemaan loppukirissä! Miksi eivät juosseet hieman aikaisemmin? Tämä siis Alex Hutchinsonin kirjan 'Endure' innottama täysin akateemisena tuumailuna, jonka tarkoituksena ei todellakaan ole mollata näitä upeita sankareita! Pari tuntia jäljellä -video antoi lajia tuntemattomalle hyvin konkreettisen kuvan vauhdinjaosta ja lajin luonteesta. Matkan loppupuolella rajoittavina ja toisaalta mahdollistavina tekijöinä taitaa olla ihan eri voimat kuin lyhyemmillä juoksumatkoilla.

Et sä mitään ohjelmaa tarvitse, juokset vaan kuten tähän asti jalkoja rikkomatta. McMillan antaa 52:36 kympin perusteella puolikkaan ajaksi n. 1:55. Ja kun toi kymppi oli talviolosuhteissa tehty, niin 2 h ei kyllä muodostu ongelmaksi.

Katsoin ko. ohjelman läpi ja ihmettelen kyllä miten vähällä treenillä pitäisi pystyä tuohon aikahaarukkaan. Pitääkö ymmärtää siten, että ennen ohjelmaa on jo peruskunto rakennettu ja ohjelman aikana sitten vaan herkistellään kisavauhti esille? Tai ehkä lahjaton vaan joutuu harjoittelemaan enemmän. Edit. Näistähän olisi mielenkiintoista saada jotain jälkikäteistietoa, kuinka iso prosentti tuli tavoiteajassa maaliin.