Jump to content
Juoksufoorumi.fi



mönkijä

Jäsenet
  • Content Count

    1 384
  • Liittyi

  • Last visited

Community Reputation

10 Good

About mönkijä

  • Syntymäpäivä 31.12.1963

Converted

  • Tavoite
    Bornholm 48 h 17.-19.6.2010, MasU elokuu 2010, Kaustinen 24 h 2010 (ehkä?), ja mitä vielä....

Recent Profile Visitors

The recent visitors block is disabled and is not being shown to other users.

  1. Tämmöinenkin voisi jotakuta (ki)innostaa: http://planetultramarathon.wordpress.com/2008/10/18/the-history-of-the-6-day-race/ Ja lisäys: jos on Facebook-orientoitunut, niin: http://www.facebook.com/pages/Ultra-Legends/221458217206
  2. Kiehtova kilpailu tuosta syntyisi kieltämättä. Jotenkin on itselle kuitenkin syntynyt se mielikuva, että tuossa alemmassa kommentissa kuvaamasi kaltainen kehitys on tyypillistä myös nykyisissä ultrakisoissa. Uskoisin, että suuri(n) osa ensimmäisiä ultrakisojaan läpikäyvistä tyytyy aluksi "seurailemaan meininkiä" ja kehittyy vähitellen kohti aina vain parempia tuloksia, mikäli kilpaileminen muita vastaan niin paljon kiinnostaa. Eikä tuonkaltainen kisa tietenkään millään tavalla sulkisi pois heitä, jotka tahtovat kilpailla ensisijassa itseään vastaan ja tutkia rajojaan. Lienee temperamenttikysymys paljolti. Ultrakisaselostajien ehdotonta aatelia on Esport Arenalla (ja muistaakseni myös joissain muissa kisoissa) ollut tälläkin palstalla tuttu Hietsu.
  3. Pieleen menneet kisat harmittavat tietenkin aina, ja yleensä pitkän aikaa. Mutta voihan ne ajatella myös tärkeinä välivaiheina ja -etappeina matkalla kohti jotain suurempaa kokemusta. Itse näen, että mistään en ole saanut niin paljon oppia itsestäni ja tästä ihmeellisestä urheilulajista kuin niiden muutamien kisojen aikana, jotka mieluiten haluaisin unohtaa. Tsemppiä sinulle corner Espoossa!
  4. Erittäin hyvää lihaskuntoharjoittelua, joka tuo myös vaihtelua, on juoksu pururadalla tai maastossa, mahdollisesti mäkisessä maastossa. Poikittaisen vatsalihaksen treenaaminen on todellakin tarpeen, ja lisäksi kylkien ja alaselän/pakaroiden lihaksisto on tärkeässä asemassa.
  5. Tämän tasoinen ihminen kuin minä en pysty etukäteen kuin korkeintaan suunnittelemaan kauanko tai pitkäänkö aion edetä juoksemalla. Itse matkanteon aikana käy selväksi, miten hyvin omat voimat on pystytty arvioimaan ja jakamaan. Sitten jos juoksuvoimat loppuvat, on kävelyn aika. Minulla on aina tähtäimessä pysyä radalla mahdollisimman pitkään kisan alusta loppuun, koska se on mielestäni omissa ultrasuorituksissani pääasia, ei niinkään tiettyyn tulokseen pääsy. Radalla pysyminen on siis kaiken lähtökohta. Tämä tarkoittaa kohdallani vauhdin ja rasitustason pitämistä tarpeeksi alhaisena alusta loppuun, jolloin kävely on itsestäänselvästi mukana koko ajan. Kävely on taukoa. Joskus on pakko pitää myös taukoja huoltopisteellä, siis todella pysähtyä, ehkä istahtaa ja kenties jopa nukahtaa. Provosoiduit vastauksestani Baldinille hänen kommenttiinsa. Moottoriurheilussa tauot ovat nimenomaan sallittuja, muttei radalla ryömiminen tai seisoskelu, vaan sieltähän poistetaan hidastelijat heti eikä pelkästään sääntösyistä vaan yhtä lailla turvallisuuden takia. Tauoilla voi taktikoida molemmissa lajeissa, mutta se vaatii suurta taitoa ja runsaasti kokemusta. Kävely voisi tässä sinun asetelmassasi vastata tätä "hidastelua", vai? Olen nähnyt tilanteita ultrakisoissa, joissa eri asteisesti väsyneet juoksijat ja kävelijät törmäilevät toisiinsa. Väsyneenä ei sitä omaa etenemislinjaa pysty aina pitämään suorana, ei kävellen eikä juosten, ja yhteentörmäysten vaara on suuri. Tavallaan voisi olla hyväkin vaatimus, että radalla ei käveltäisi turvallisuuden takia. Mutta entäs tilanteet, joissa joku kävelee nopeammin kuin toinen juoksee, vaikka tämä kävelijä kävelisi vain sen takia, ettei enää jaksa/pysty juosta? Esim. Bornholmissa viime kesäkuussa kävi niinkin, että ohitin usean kierroksen aikana kävelemällä 6D-kisan kärkimiehen, joka köpötteli eteenpäin hyvin hidasta juoksuaskelta pahan uupumuksen hetkellä. Itse olin siis mukana 48 h-kisassa ja jouduin juuri tuolloin kävelemään jalkaongelman takia. Myöhemmin sama mies ohitti minut kävellen, kun uupumuksen ja pahoinvoinnin takia olin joutunut hidastamaan vauhtini entistä hitaammaksi kävelyksi, mutta hän oli taas saanut voimansa takaisin ja juoksi pian taas hyvin reipasta vauhtia. Minusta aloittajan kysymys on kaikin tavoin kiinnostava ja inspiroiva, mutta siihen on hyvin vaikea antaa mitään yksioikoista vastausta. Minulla on nyt takanani kaiketi 15 eri mittaista ja hyvin eri tavalla toteutunutta ultrakisaa. Ehkä sitten, kun olen käynyt 15 lisää, tai 30 tai 100 kisaa lisää, voin jo luottaa suoritus- ja arviointikykyyni niin paljon, että uskallan ruveta miettimään tuohon sinällään hyvin yksinkertaiseen kysymykseen suoraa ja selkeää vastausta, jos se on enää edes tarpeen siinä vaiheessa. Siihen asti on vain tyydyttävä spekuloimaan niiden tilanteiden varassa, joista on jotain kokemusta.
  6. OK. Moottoriurheilusta tutut varikkostrategiat pääsisivät varmaan laajalti käyttöön ultrakisoissa tuossa tapauksessa. Ja tallimääräykset kenties?
  7. Kai sitä sitten juoksisi sen 12/24/48 tuntia, tai ainakin niin pitkään kuin pystyisi. Mutta jos kävely olisi kielletty, niin miksi tauot sitten olisivat sallittuja?
  8. Kyllä tuo kuvaamasi niin pahasti ylirasitusoireilta kuulostaa, että voi olla järkevää hidastaa tahtia joksikin aikaa. Ns. aktiivilepo voi olla hyvä vaihtoehto, eli pientä, hyvin kevyttä treeniä fiilisten mukaan, esim. kävelyä, uintia, luistelua, mitä nyt talvella tykkää tehdä. Ulkoilu on joka tapauksessa hyvästä. Ei mitään pitkiä tai pitkäkestoisia harjoituksia, ja tarpeeksi ruokaa, rentoutumista ja unta. Joulunpyhien yli ainakin voisi sitä rataa mennä, vaikea on täsmälleen sanoa, mutta mieluummin muutama päivä liikaa kuin liian vähän. Palautuminen liikarasituksesta voi myös olla odottamattoman pitkä prosessi, etenkin kun ei tässä enää nuorruta.
  9. Ollaan! Talutusapu otetaan kiitollisuudella vastaan.
  10. Omakohtainen kokemukseni 24 h-juoksuista on, että lihaskunnosta huolehtiminen kannattaa aina, eikä pelkästään jalkojen vaan myös keskivartalon osalta. Ryhti saattaa väsymyksestä "romahtaa", mikä voi tuottaa selkäongelmia joillekin. Lisäksi kisasta mielestäni toipuu paremmin ja nopeammin jos lihaskunto on hyvällä tasolla. Usein juoksijat myös pitävät pieniä venyttely- ja verryttelytaukoja. Edellisillä kerroilla on ollut myös hierojan palveluja käytettävissä kisapaikalla, itse en ole tosin niitä tarvinnut. Kiertosuunnan vaihdos kuuden tunnin välein tuo vähän helpotusta yksipuoliseen rasitukseen.
  11. Ja vielä lienee itsekin hiottava tuota hölinäänsä, että kyse on ehkä sittenkin tasaisesta r a s i t u k s e s t a, johon tietenkin liittyy olennaisesti mahdollisimman tasainen etenemisvauhti - kokonaisuutena ja keskimääräisesti. Alkumatkasta juoksu on tietenkin selvästi nopeampaa kuin kävely, mutta ainakin minun kohdallani kisan loppua kohden ei vauhdeissa ole enää kovin suurta eroa. Kyse onkin silloin siitä, millä lihaksilla ja energioilla mennään. Itselläni ei ole kokemusta Spartathlonin kaltaisesta yhden pitkän lenkin kisasta vaativassa maastossa ja ympäristössä, mutta näiden muutamien 24 - 48 h -reisujeni perusteella voisin helposti kuvitella, että esim. Spartathlon on suorituksena kovin erilainen kuin esim. Kaustisen 24 tai 48 h. Niin hyvässä kuin pahassa. Lyhyt lenkki puuduttaa ja rasittaa eri tavoin kuin pitkä, ja maisemien vaihtumattomuus asettaa toisenlaisia vaatimuksia pääkopan toiminnalle. Joskus tuntuu, että parasta olisi, jos lakkaisi toimimasta kokonaan... Ajan riittävyydestä vielä, että sehän on useimmilla ultraharrastajilla alituinen ongelma. Työn, perhe-elämän, lumitöiden ja juoksuharrastuksen yhteensovittamisesta on palstalla keskusteltu moneen kertaan. Säätämistä vaaditaan ja omasta puolestani olen hyväksi havainnut hyötyliikunnan eli tuon Jykenkin mainitseman työmatkalenkkeilyn, etenkin silloin kun on määräpainotteinen treeni meneillään.
  12. Selvyyden vuoksi vielä lisättäköön, että ainakin minä pidän tärkeänä tasaisen vauhdin harjoittelua, en niinkään hitauden. Hitaasti osaan kyllä juosta, mutta maltti ei aina kisatilanteessa pidä riittävän hyvin, jotta vauhti pysyisi tasaisena. Tätä minun on siksi pakko harjoitella pitkillä ja kevyillä treenilenkeillä. Mutta se taitaakin olla ikuisuuskysymys minun kohdallani. Ryppäitä kannattaa minusta tehdä jopa viikoittain ainakin määräjaksoilla. Eikö 3.40 ryppäänä voi pitää esim tuota mainitsemaasi: perjantaina aamulenkki + iltalenkki "tyhjillä" jaloilla ja lauantaina 40+ pitkis? Tällä tavalla kertyy määrää hyvinkin sellaiset 60-70 km tai kovalle juoksijalle jopa enemmän suurin piirtein puolentoista vuorokauden sisään, mitä pitäisin ainakin aloittelevalle ultrailijalle jo aika hyvänä harjoituksena. Plus sitten viikon muu työ siihen päälle.
  13. Omasta puolestani toteaisin, että seuraavia koitoksia varten aion harjoitella nimenomaan juoksu-kävelyä entistäkin enemmän. Aiempien kokeilujen perusteella ainakin minun on paras turvautua tasaiseen vauhtiin alusta loppuun saakka, joka kohdallani tarkoittaa sitä, että alusta asti on kävelyä juoksun lomassa.... ja loppua kohden voisi ehkä puhua paremminkin juoksusta kävelyn lomassa.... Lisäksi pelkkien kävelyharjoitusten määrää aion lisätä. Mutta kovempia tulostavoitteita ajatellen kuin minun tämä ei ehkä toimi neljäkasilla. Kyse taitaa siis olla paremminkin maltin harjoittamisesta, että alusta asti "uskaltaa" ja malttaa pitää vauhdin riittävän alhaisena.
  14. Kiitos tiedosta. Merkataan 2011 kalenteriin heti kun saan sellaisen hankituksi :)
×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy