Jump to content
Juoksufoorumi.fi



San

Jäsenet
  • Content Count

    189
  • Liittyi

Community Reputation

185 Excellent

Profile Information

  • Gender
    Female
  • Interests
    Monothlon, eläinten oikeudet, luonnontieteet, filosofia

Converted

  • Coopperi
    2990 m
  • 10km
    41:39
  • Puolimaraton
    1:34:57
  • Tavoite
    Mielekäs elämä, hiihtokykyisenä pysyminen 80-vuotiaaksi, Kaukopartiohiihto: 300 km, puolimaraton < 1:33

Recent Profile Visitors

758 profile views
  1. San

    Cooper

    Niinno eipä sitä asvaltilla ole pakko juosta, muttei tietysti mikään velvoita myöskään hajottamaan polvea vain juoksutuloksen takia. Itse varmaan tiedät parhaiten, mitä jalka kestää ja mitä ei. Tee viisaasti!
  2. San

    Cooper

    En näe syytä miksei olisi myös käytännössä mahdollista, tosin en tiedä jalkojesi vammahistoriaa. Kuitenkaan 3 km tulokseen ei tarvita vinttikoiralookia tai erityisesti lihasmassaa, mutta käsittääkseni geneettinen lahjakkuus vaikuttaa maksimikestävyysmatkoilla kehittymiseen paljonkin. Omalla kohdallani pitkä hiihtokin kulki kuinkas ollakaan parhaiten silloin, kun tein enkkani lyhyillä kestävyysmatkoilla, vaikka avainharjoitteet noihin ovat varsin erilaiset keskenään.
  3. San

    Cooper

    Suosittelen testauttamaan ferritiiniarvon, koska hemoglobiini voi olla normaali (vaikka se sinulla on anemian rajoilla) ja rautavarastot silti huutaa tyhjyyttään. Pitäisi käydä tässä testissä myös itse, koska eritoten kestävyysurheilijat, naiset ja kasvissyöjät ovat riskiryhmässä. Itse kyllä olin lapsena aina lähes aneeminen koulun verikokeissa, vaikka söin sekaruokaa valikoimatta, joten pelkästään kasveja ei voi syyttää.
  4. San

    Cooper

    Aivan kuten @RistoT sanoi, ja kyllä se monella naisellakin menee, jos on urheilutaustaa ja tekee vetoja säännölleen. Pitää käydä lähipäivinä juoksemassa tämä testien testi ja todeta lähtötaso kohti 3 km rajan rikkomista. Muutama vuosi sitten kävin ihan 3000 m tuntumassa juostuani Cooperin suoraan lounaan jälkeen, mutta eipä tullut tehtyä uusintatestiä. Toisaalta mitä myöhemmälle ne uusinnat jättää, sitä vanhempana sitten on kunnossa. 😅 Rautakuuri ja vetoja radalla/ tiellä, kuten edellä on esitetty, niin kyllä tulos paranee. Miksei vetoja mäessäkin, mutta kun testikin juostaan toivottavasti tasaisella, olisi tehokasta harjoitella samantyylisessä olosuhteessa. Jos juoksukestävyys on kunnossa, ei Cooperiin tarvitse erityisesti juosta pitkiä lenkkejä, kun homma piiputtaa juuri sieltä hapokkaasta päästä.
  5. San

    21. Kaukopartiohiihto

    Kyllä meinasi itku tulla pitkästä hiihdosta, sen verran rankka reissu oli. Sunnuntaiaamun vitikelissä näin jo näkyjä. Pidin erityisesti Enäjärven reitin luonnonrauhasta ja soista, vaikkei se olekaan nopea lenkki hiihtää. Kun kelit, reitit, voitelut ja sukset vaihtelevat, ei eri suorituksia voi suoraan tässä tapahtumassa verrata keskenään ja siinä mielessä on toissijaista, minkä värisen lätkän kukakin saa. Eivät ne elämässä merkitse muutenkaan, vaan se mitä on pinnan alla, ihmisen ajatuksissa ja kehossa. Mielestäni kuitenkin 300 km pitäisi olla suoritettavissa vain armeijan suksilla ja saappailla. Mitä tulee ketjussa aiempaan mietiskelyyn matkan pituudesta, niin eihän suorituksia rauhan tai sodan aikana voi millään kertoimella vertailla. On "hieman" eri asia hiihdellä vihollisen alueella pelko kintereillä likaisena, täisenä, huoltopakettia löytämättä ja loukkaantunutta kaveria raahaten kuin käydä vapaaehtoisesti pitkällä lenkillä, vaikka kuinka rankka lenkki olisikin.
  6. San

    21. Kaukopartiohiihto

    Riippuu valtavasti hiihtokunnosta, olosuhteesta, matkan pituudesta ja seurasta näissä molemmissa tapauksissa. Ei 150 km vuorokauteen KPH:ssa ole hiihtoon erittäin tottuneelle oivallisessa kelissä mikään itsensärankaisukeikka, jos nyt ei puhdasta nautintoakaan. Kouvolan seudulla kuitenkin harvemmin esim. tuulee hirmumyrskyn lailla vaakatuiskun kera. Voihan sielläkin hiihtää itsensä huolella hukkaan, mutta riskit ovat eri luokkaa oikeassa erämaassa liikuttaessa. Kiitokset! 😅
  7. San

    21. Kaukopartiohiihto

    Jeps, ei taaskaan tarvitse lähteä värjöttelemään Kouvolan yöhön =). Pajulahti oli ilmeisesti hiihdettävissä huollolla vain la-aamuna sieltä starttaaville, joten kaiketi Anhavan lenkkiä kierretään. Kuntohan on täällä ihan kuraa, eli uskon, että 150 km:stakin tulee ihan tarpeeksi tiukka taival noissa lämmöissä. Aikaahan tuolla olisi pitempäänkin matkaan hälle jolla kuntoa riittää. Melkein juhlallinen olo päästä viimein lähtemään, jahka nyt mikään pöpö ei pääse hyökkäämään. Hyvää matkaa hiihtäville!
  8. San

    21. Kaukopartiohiihto

    Luultavasti näin, eli metsä- ja peltohiihdon puolelle mennee. Latua ei ole jos tuiskuttaa kovasti eikä kukaan ole pitkään aikaan kulkenut edelläsi, mutta se on epätodennäköistä, jos lähdet 75 km päivätaipaleelle. Näissä tilanteissa suosittelen puhelintiedustelua, tällä kertaa vihulainen tuskin kuuntelee =). Mutta 75 km taipaleella et varmastikaan joudu millekään ekstratarkastusasemille, jollainen voisi olla esim. jos kierrettäisiin pelkkää Anhavan lenkkiä Utista osin jäitä pitkin, jolloin pitäisi kirjoittaa nimensä vihkoon jossain kansoittamattomalla kääntöpisteellä. Noin 25 km - 16 km - 22 km - 9 km, riippuen tietysti siitä mihin reitti nyt tullaan tarkalleen vetämään ja kuinka paljon eksyy, mutta tämä siis viime vuoden kartasta. Tule ihmeessä mukaan, tämä on kiva tapahtuma!
  9. San

    21. Kaukopartiohiihto

    Hmm, voiskohan tuolla käydä tiedusteluretkellä 2 viikon päästä ja sitten varsinaisella ittensätuhoamisreissulla kuukauden kuluttua... Jos sattuu paljon tulemaan lunta tapahtuman aikaan, niin voi olla, että varsinainen pertsalatu siellä missä sitä on ajetaan vasta myöhään iltapäivällä. Kannattaa toki tiedustella järjestäjältä.
  10. Vai onko kantapäiden ihoni uusiutunut vauvan nahaksi kesän aikana? 😄 Tämä on mysteeri, koska monoissa ei tunnu mitään selviä anomalioita käsin kokeiltaessa, enkä ole koskaan saanut rakkoja jo paljon käyttämistäni kengistä, elleivät ne ole selvästi rikki. Luulisi, että ihokin pikemminkin parkkiintuisi pikku hiljaa, vai voiko se muuttuakin herkemmäksi hiertymille ajan kanssa? Tai voiko pelkkä kesätauko aiheuttaa tällaista? Aikamoinen määrä teippiä pyörii nyt rakkolaastareiden ympärillä sukissa hiihtäessäni ja toistaiseksi selviän tällä, joskin aiemmin mainittu ilmastointiteippikin kävi synkimpinä hetkinä mielessä.
  11. En tiedä auttaako vastaukseni mitään, mutta kokeillaan. Karvapohjasuksi toimii parhaitan nollan tuntumissa, ja on esim. tuoreeseen nuoskaan liippaladulle helppoudessaan aivan loistava valinta verrattuna voideltavaan sukseen. En ole testannut niitä kovalla pakkasella tuoreella lumella, jollainen voi olla olosuhde kisassa Vuokatissa. Suosittelisin joka tapauksessa ostamaan ennemmin kunnon sukset eli kisasukset tässä tapauksessa, kun urheilutaustaa, pohjakuntoa ja varmaan kilpailuviettiäkin on. Jos suksiin upottaa kerralla muutaman sata euroa, tarkoittaa se muutamaa kymppiä per kausi, mikäli sivakoita ei onnistu rikkomaan ennen kuin tuo tavoiteltu kymmenen käyttövuotta tulee täyteen. Paras olisi jos mukaan suksikaupoille saisi kokeneen hiihtäjän tai jos tietää että myyjä on sellainen. Myyjissä ja neuvojissa on tietysti valtavasti eroa, joten ensimmäistä vastaantulijaa ei kannata kuunnella. Itselläni on pertsaan kahdet voideltavat kisasukset, joista yhdet toimivat useimmiten mielestäni loistavasti ja ihan lennokasta pertsaa olen niillä parhaimmillaan päässyt, vaikkei varsinaista kilpahiihtotaustaa olekaan. Ehkä toinen pari on liian jäykkä, niitä on ollut todella vaikea saada pitämään ja voi olla että ne vaatisivat enemmän jalkavoimaa. Etelän tykkilumiladuilla tervapurkkia käyttämällä saan parempaan pariin toisinaan tehtävän liisteröinnin päälle niin hyvän pidon, että jotkut luulevat kapustojani karvapohjasuksiksi. Voideltava suksi ei välttämättä ole siis mikään ongelma jos asuu etelän nollakeleissä, jos etenkin juoksukuntoa on, siitähän on perinteisessä valtava hyöty. 50 k pertsassa olen hiihtänyt parhaan suoritukseni juuri liisterikelissä voideltavalla suksella, varmaan kun noissa keleissä tuli olosuhteiden pakosta harjoiteltua... 😛
  12. Teräkseni taitaa vielä olla sen verran valulämmintä, että mitään 200 km viikkoja en pelkkää reipasta hiihdä. Usein kuulee valitusta että kuntoilijat hiihtävät kisavälineillä, vaikka eivät saa niiden ominaisuuksista kaikkea irti. Siksi mietin, tulisiko tyytyä lämpimämpään perusmonoon, vaikka kisasuksi onkin alla.
  13. Vanhat tuhansia kilsoja kokeneet perinteisen mononi nylkevät nykyään kantapäät vereslihalle. Sukat ja hiihtolenkit ovat samanlaisia kuin aiempina talvina, eikä hiihtäjäkään ole välissä vaihtunut, joten näinköhän vaivaan on muuta ratkaisua kuin päivittää poposet uusiin? Mikäli näin, niin millä tasolla tulisi hiihtää, jotta kilpamonot olisivat miettimisen arvoinen ratkaisu? Määrää kertyy parhaimmillaan muutama sata kilsaa viikossa, joten tarvetta jalkaa hyvin tukevalle monolle voisi olla, mutta toisaalta kisamonojen kylmyys arveluttaa.
  14. San

    NUTS Ylläs-Pallas 2018

    Ahmoille putoaa kivasti evästä näillä säillä.
  15. Vegaanijuoksija peesaa kohta kärkeä. Hittolainen, tässähän joutuu yökahvit keittämään.
×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy