Jump to content
Juoksufoorumi.fi


fubar

Jäsenet
  • Content Count

    1 490
  • Liittyi

  • Last visited

Community Reputation

0 Neutral

Recent Profile Visitors

The recent visitors block is disabled and is not being shown to other users.

  1. fubar

    Garmin Forerunner 620

    En osaa sekuntien tarkkuudella kuvata, mutta mielestäni GPS:n hetkellinenkin nopeus on katveita lukuunottamatta ihan käyttökelpoinen, ja pysyy tasavauhtisessa juoksussa kyllä varsin stabiilina. Voi olla, että pehmennysalgoritmien hintana on hieman hidas reagointi nopeaisiin rytminvaihdoksiin, mutta näitähän ei normaalissa kestävyysjuoksuharjoittelussa kovinkaan tolkuttomasti tule. Ei ole footpodista kokemuksia. Ymmärtääkseni sykeanturi tekee vain juoksudynamiikkaan liittyviä mittauksia, ja hetkelliseen nopeuteen käytettävä kiihtyvyysanturi on itse rannelaitteessa. DC Rainmakerin arvostelussa on paneuduttu tähän tarkemmin ja omat vähät kokemukset tukevat havaintoja, eli melko arpapeliä tuon mittauksen kanssa on. Pahimmillaan virhe lienee suurempi kuin perstuntumalla nopeutta arvioiden, edellyttäen että on vähänkään enemmän juoksukokemusta vauhdin arviointiin. En ole mitenkään tietoisesti testannut mittaustarkkuutta, mutta arvaan: mittavirhe matkan ja nopeuden mittauksessa on jokseenkin sama, joskin ehkä hetkellisen vauhdin kannalta ongelmallsiet rytminmuutokset pystytään huomioimaan hieman paremmin matkamittauksessa. Jep, se on 620:llä niin nopea (muutama sekunti), että mielestäni asia on merkityksetön vertailtaessa footpodiin. Taas menee spekuloinnin puolelle, mutta luulisin tässä olevan kyse laitteessa tehdystä pehmennyksestä, eikä niinkään footpodien eroista. Anturit (nimenomaan kengässä kiinni olevat footpodit) mittaavat kiihtyvyyttä varmaan jokseenkin samalla tarkkuudella, mutta mittari silottelee virheitä näytölle (tai tallennukseen) tulevaan hetkelliseen vauhtiin. Tasavauhtisessa juoksussa aggressiivinen silottelu on hyvästä, kun tasaiseksi mitattu vauhtikäyrä vastaa todellista vauhtia, mutta rytminvaihdokset näkyvät mittaustuloksissa taas paremmin, jos pehmennys tehdään maltillisemmin. Sama pätee toki GPS:äänkin. Mittarivalmistajat tekevät sitten kunkin laitteen kohdalla parhaaksi katsomansa kompromissin näiden kahden keskenään ristiriitaisen tavoitteen suhteen.
  2. fubar

    Garmin Forerunner 620

    Laitetaanpa tähän vertailukohdaksi tuollaisen "puolireippaan" 13-kilometrisen datat: Avg Pace: 4:38 min/km Avg Run Cadence: 181 spm Avg Vertical Oscillation: 9,5 cm Avg Ground Contact Time: 222 ms Avg Stride Length: 1,19 m Yksi TE-arvoon vaikuttava tekijä saattaisi olla mittarin arpoma VO2max, joka ainakin itselläni on aika lailla alakanttiin, 52 ml/kg/min (joskus vuosia sitten mitattu suoralla testillä 60,5 ml/kg/min, jolloin olin ainakin tulosten valossa huonommassa juoksukunnossa), mahdollisesti johtuen siitä, että en alkuun muuttanut omia melko poikkeavia sykealueita (maksimi jotain 210 luokkaa) oikealle tasolle.
  3. Juu, ei tuossa varmaan mitään merkittävää etua menetä, vaikka tekisi eri treeneinä. Pienistä vivahde-eroista tässä joka tapauksessa puhutaan, ja se että ylipäätään tekee säännöllistä voimaharjoittelua ja laadukasta juoksuharjoittelua lienee se oleellisin seikka. Tämä on vähän kuin kompromissin luonne. Ei voi saavuttaa minkään yksittäisen tekijän suhteen maksimaalista kehitystä, jos haluaa kehittää useampaa ominaisuutta tasapainoisesti, mutta kyllä ne silti enemmän tai vähemmän kehittyvät. Ihan aiheellinen kysymys toki on, onko harjoitusten eri ominaisuuksien harjoittaminen omissa harjoituksissaan tehokkaampi malli kuin ehdotetut hybridiharjoitukset. Ei varmaan selviä kuin kokeilemalla. Ainakaan itse en pysty tuota maalaisjärjellä päättelemään.
  4. Mielestäni tämä ei ole erityisen järkevä tapa kuvata treenivolyymia (ehkä heikkona analogiana voisi ajatella juoksuharjoittelun kuvaamista pelkillä viikkokilometreillä). Jos otetaan esimerkiksi kaksi harjoitusta, jossa toisessa tehdään 3 x 5 @ 5RM ja toisessa 6 x 5 @ 50% 5RM, on molemmissa sama kokonaisvolyymi, mutta ensimmäinen on normaali kovan voimatreenin kaava, ja jälkimmäinen varsin kevyttä himmailua, jonka jälkeen voisi vielä tehdä pari kovaa työsarjaa. Näihin on kai voimaniilot kaikenlaisia malleja rakennelleet, joista itse olen jokseenkin pihalla, mutta esimerkiksi tässä artikkelissa on avattu ajatusta hieman tarkemmalle tasolle.
  5. Juu, ei tuo helppoa ollut. 7:25 oli aika (n. 4,6 s per toisto), eikä suoritus kovin nätti enää lopussa ollut. Pyrin tasaisen rauhalliseen tahtiin, mutta kyllähän tuossa pari muutaman sekunnin taukoa tuli. Ei tuo mikään fiksu tai tarkoituksenmukainen treeni ole, mutta joskus pitää hullutella. Kellotin treenin maksimisykkeeksi 196, eli liki 95% omasta maksimista. Hieman tuossa voimakestävyys rajoittaa, eli ihan maksimiin ei pääse, mutta siitä huolimatta käynee energiantuoton kannalta maksimikestävyysharjoitteesta.
  6. On! Näkisin että tässä on kaksi hieman erilaista harjoitetta kyseessä: puhdas voimaharjoitus, jossa yksittäinen sarja tehdään melko kovana, niin että sarjojen välillä vaaditaan ainakin hieman palautumisaikaa ja toisaalta enemmän kestävyystyyppinen kiertoharjoittelu, jossa yksittäinen liikesarja ei ole ylivoimaisen kova, vaan kuormitus syntyy harjoituksesta kokonaisuutena. Pyhdasta voimaharjoittelua voi ja kannattaa tehdä esimerkiksi tangolla, jolloin suoritustekniikan säilymiseksi energiataso sarjan alussa pitää olla kohtuullisella tasolla. Väittäisin, että kestävyystyyppisessä kiertoharjoittelussa ainakin hieman jo harjoitelleella suoritustekniikat pysyvät ihan tyydyttävällä tasolla, kun liikkeet eivät ole teknisesti niin vaativia, eikä vastus ole ihan yksittäisen sarjan maksimia. Jos suoritustekniikka kuitenkin kärsii merkittävästi, silloin harjoitusta pitää keventää. Syitä siihen, miksi juoksijan kiertoharjoittelussa on juoksua (ja miksi se ylipäänsä tehdään niin korkealla kokonaisintensiteetillä) lienevät seuraavat: Tehdään tietoinen kompromissi voima- ja kestävyysharjoitteen välillä. Harjoitusviikkoon mahtuu vain muutama kova harjoitus, ja jos tehdään pari kovaa puhdasta voimaharjoitusta, ei samalla pysty tekemään useampaa kovaa juoksuharjoitusta. Kun voimaharjoitus tehdään tehoilla, joilla saadaan myös aerobiselle systeemille kehitysärsyke ja kehitetään/ylläpidetään nopean juoksun hermoratoja, ei viikkoon tarvitse mahduttaa niin montaa kovaa juoksuharjoitusta. Toki jos on sitä mieltä, että talvikausi kannattaa tehdä pelkkää peruskestävyyttä ja voimaa, voi juoksun tiputtaminen voimaharjoituksesta olla perusteltua. Voimaharjoittelu aiheuttaa hypertrofiaa, eli lihasmassan kasvua, mikä ei välttämättä ole toivottu vaikutus kestävyysjuoksijan kannalta. Kestävyystyyppinen harjoittelu indusoi AMPK-proteiinin aktivoitumista lihaksissa, mikä aikaansaa mm. glukoosin varastoimista lihakseen. Voimaharjoittelu vastaavasti aktivoi mTOR-proteiinin, joka aiheuttaa hypertrofiaa. AMPK:n aktivoitumisen on todettu blokkaavan mTOR:n aktivoitumista, jolloin rinnakkain toteutettu voima- ja (riittävillä tehoilla tehty) kestävyysharjoittelu aiheuttaa juoksijan kannalta halutun hermostollisen voiman kehitysärsykkeen, mutta vähentää vähemmän toivottua lihasmassan kasvua. Voimaharjoittelun lajinomaisuus on huipussaan, kun tehdään kovavauhtista juoksua. Missään muussa harjoitteessa ei hermosto saa niin suorituksenomaista ärsykettä kuin reipasvauhtisessa juoksussa. Toki syynä voi olla ihan vaan kulttuurierot voima- ja kestävyysväen välillä.
  7. Toimiihan se treeni varmaan näinkin, mutta ehkä pitkän tähtäimen jaksamisen vuoksi skaalaisin harjoitusta vähän kevyemmäksi. Tiputat hankalimmista liikkeistä hieman toistoja ja voit kierrättää joitain samankaltaisia liikkeitä (esim. eri punnerrukset ja dipit) niin, että teet jokaisella kierroksella vain yhtä (tai kahta) ylävartalon työntävää liikettä. Pyrkisin löytämään sellaisen ohjelman, jonka pystyt tekemään kiirehtimättä mutta ilman taukoja läpi. Voimatasot kehittyvät mukavan nopeasti, jos taustalla ei ole säännöllistä voimaharjoittelua, joten joka harjoitukseen voit lisätä hieman vaikeusastetta, ajatuksena esimerkiksi se, että saat yleisvoimajakson lopussa vietyä tuon setin läpi ilman taukoja. Burpee eli yleisliike on kotikuntopiirin kuningasliike, mutta kieltämättä vie mehut tehokkaasti. Vaan samalla tavalla se burpeekin käy helpommaksi harjoittelemalla kuin mikä tahansa muu harjoite. Tuli tehtyä itsenäisyyspäivän harjoitteena 96 burpeeta kelloa vastaan, ja kyllähän siinä lämmin tuli.
  8. Lajinomaisuuden on helppo uskoa olevan tärkeä juttu voimaharjoittelussa, mutta aika yllättävä väite tuossa kirjoituksessa oli: Jos laittaa esimerkiksi Googlen Scholar-hakuun avainsanoja tyyliin "resistance training", "endurance running", "performance" jne, niin löytyy useita tutkimuksia, joissa voimaharjoittelu kytkeytyy juoksun taloudellisuuden parantumiseen ja kestävyysjuoksusuorituskyvyn parantumiseen. Kirjoituksessa tuodaan kyllä hyvin esille niitä avainseikkoja, joilla voimaharjoittelusta tehdään lajispesifiä: liikenopeus (räjähtävyys), lajinomaiset nivelkulmat, epäsymmetriset liikkeet (eli esimerkiksi yhden jalan kyykky kehonpainolla voi olla parempi harjoitus, kuin kahden jalan kyykky tangon kanssa) ja suoritusta vastaava venymis-lyhenemissykli (eli esimerkiksi liike tehdään eksentrisenä, jos vastaava lihastyö juoksussa on eksentrinen). Jo aiemmin ketjussa esille tuomani Running Sciencestä referoitu malli, jossa yleisvoiman päälle rakennetaan asteittan erikoistuvaa lajivoimaa, lienee ihan hyvä lähtökohta juoksijan voimaharjoitteluun.
  9. fubar

    Garmin Forerunner 620

    Itse ennakkotilasin Liikuntamestasta jokunen aika taaksepäin, ja nyt olen parit harjoitukset ehtinyt jo mittarin kanssa tekemään. Mitään erityistä moitittavaa en ole vielä ehtinyt löytämään, eli laite toimii luvatusti. 305:stä vaihdoin, ja ainakin mittarin koko ja paino ovat miellyttäneet. Näyttö on hieman hankalalukuinen pienessäkin hämärässä ilman taustavaloa. Tuntuisi siltä, että 305:sta oli helpompi lukea hämärässä, mutta voi olla ihan vaan omaa kuvitelmaakin. Onneksi tähän auttaa se, että taustavalon saa syttymään jokaisen napin painalluksen yhteydessä. Juoksudynamiikan metriikoiden tulkinta on vielä vähän hakusessa, mutta ehkäpä noista jotain iloa on, kunhan saa vähän vertailuaineistoa kerättyä.
  10. fubar

    ITB-jänteestä

    Jos en ihan väärin muista, ainakin Lore of Runningissa suositellaan vahvasti pidättäytymään liian aikaisesta juoksun aloittamisesta, ja välttämään kaikkea kipua aiheuttavaa toimintaa. Ei ole valitettavasti opusta nyt käsillä, että voisin varmistaa. Perusteluna (edelleen ulkomuistista vuosien takaa) se, että kipu syntyy jänteen hankauksesta, joka vain pahentaa tulehdusta ja pitkittää vaivaa. Pahimillaanhan ITBS voi olla hyvin sitkeä vaiva, joten kannattaa suhtautua parantumiseen riittävällä vakavuudella ja jättää turha hätäily pois.
  11. Täydennetään sen verran, että teos on yhtä lailla nappiostos kaiken mallisille kestävyysurheilijoille - ei pelkästään triathloonareille. Tosin juoksijalle tuo on ehkä jopa kypärää parempi hankinta.
  12. Erilaisia liikkeitä on aika pitkä lista, enkä niitä jaksa tähän naputella. Liikkeet ovat osin normaaleja omalla painolla ja käsipainojen avulla tehtäviä liikkeitä, mutta useissa liikkeissä tehdään yhden jalan versio, jonka ideana lienee lisääntynyt tarve tasapainottaa kehoa ja siten tukilihasten aktivointi. Nämä yleisvoimaliikkeet kattavat esimerkiksi erilaiset kyykyt, askelkyykyt, punnerruksen, pystypunnerruksen käsipainoilla (tämänkin sorttiset liikkeet yhdellä jalalla tasapainoillen), jotain kuntopallo-harjoitteita, istumaannousut jnejne. Lisäksi on liikkeitä, jotka pyrkivät mukailemaan juoksun lihastyötä: esim. pohjenousu, yhden jalan kyykky, varvaskävely vastakkaisen jalan nilkan koukistuksella, varpaiden nosto selkä seinään nojaten, suorin jaloin maastaveto yhdellä jalalla jne. Kolmas liiketyyppi on räjähtävyysharjoittelu, kuten elastiset pohjehypyt, aitahyppely, yhdellä jalalla hyppely, diagonaalihyppely, lyhyet maksimaaliset kiihdytykset rullauksin, polvennostohyppely jne. Kuntopiirin tarkempi rakenne riippuu siis meneillään olevasta jaksosta, ja jokaiselle jaksolle on jotain esimerkkitreenejä, mutta toki kirjan liikevalikoimasta voi itsekin rakentaa sopivalta tuntuvan setin oman maun mukaan. Jos nämä harjoitteet oikeasti kiinnostavat, kannattaa hankkia joko tämä tai jokin muu aihetta käsittelevä teos, jossa suoritustekniikat selitetään perusteellisesti.
  13. fubar

    Adidas Smart Run

    Ei kai tuossa pitäisi muita eroja olla kuin mahdolliset mittaustarkkuuteen liittyvät virheet. Näitähän on molemmissa mittaustavoissa, mutta hieman eri syistä. DC Rainmaker on tehnyt jo ensiesittelyn laitteesta: http://www.dcrainmaker.com/2013/10/initial-thoughts-adidas.html Samalta sivustolta löytyy myös samaa sykkeenmittausteknologiaa käyttävän Mio Alphan arvio sykedata-analyyseineen: http://www.dcrainmaker.com/2013/02/monitor-bluetooth-smartant.html
  14. Kiitokset selvennyksistä. Kuten sanoin jo edellä, työtäsi oli mukava lukea, eikä suinkaan ole kyse siitä, että se ei miellyttäisi. Itsekin joskus olen yrittänyt tuottaa tekstiä muiden luettavaksi, ja tiedän, miten paljon työtä ja voimia virheettömän tuloksen tekeminen vaatii, eikä kritiikkini ollut mitenkään tarkoitus lannistaa. Toivon, että näet sen rakentavana etkä vähättelevänä tai moittivana. Omat sanamuotoni tuossa aiemmin lainaamassasi kommentissa olisin toki voinut miettiä tarkemmin, koska kieltämättä sävy on siinä turhan negatiivinen. Ja kuten jo ensimmäisessä viestissäni totesin, seminaarityöt ovat osa opiskelua eli harjoittelua. Kisasuorituksissa ("oikea" tutkimustyö ja -raportointi) sitten tehdään asiat vielä astetta taitavammin ja paremmin valmiuksin. Ei muuta kuin tsemppiä opiskeluun. Onhan se juoksun ystävän kannalta aina hienoa, kun kestävyysjuoksu saa huomiota ja uusia tutkijanalkuja (?) kotimaisen liikuntatieteen saralla.
  15. Ilman muuta saa kysyä. Valitettavasti ei ole juuri nyt virtaa lukea koko työtä uudestaan läpi, mutta jospa muutaman kohdan tuon esimerkinomaisesti esille. Laajuus ja tarkastelun perustellisuus ei ole kritiikin kohteena, sillä ymmärrän, että seminaarityöllä on työn luonteesta johtuvat rajoitteensa. Asiaan: Tiivistelmä, Virkkeestä "Maksimaaliseen hapenottokykyyn vaikuttaa ensisijaisesti sydämen iskutilavuus sekä lisäksi syke ja valtimon ja laskimon happipitoisuuksien." puuttunee sana. Varmaankin erotus? Sivu 10, "Juoksuvauhti on kahden tekijän summa. Siihen vaikuttavat hitaammilla vauhdeilla lähinnä askelpituus ja myöhemmin askeltiheys." on hieman hassu tapa ilmaista asia. Molemmat tekijäthän vaikuttavat vauhdista riippumatta, ja hieman matemaattisesti virittyneen summa-sanan käyttö on huono valinta kielikuvaksi, kun kyseessä on täsmällisemmin ilmaistuna tulo. Sivu 13 - 14, Suoritukseen vaikuttavia tekijöitä on selitetty kuvassa ja edellisen kappaleen tekstissä. Ymmärtääkseni VO2 Kinetics ei ole sama asia kuin "Se, kuinka kauan oksidatiivista metaboliaa voidaan ylläpitää", eli joko kuva ja teksti puhuvat hieman eri asioista, tai sitten minulta jäi vaan jotain ymmärtämättä. Sivu 16, VO2max määritellään normaalista poikkeavasti: "VO2max tarkoittaa maksimaalista nopeutta, jolla ATP:tä kyetään syntetisoimaan aerobisesti eli hapen avulla". Varmaankin tarkoitus oli puhua vain maksimaalisesta hapenkulutuksesta (yksikkönä siis esim. ml/min/kg) eikä nopeudesta (m/s)? Vaikka puhuttaisiin nopeudesta, ymmärtääkseni määritelmä on epätäsmällinen, sillä kyllähän yli VO2max-tehoillakin ATP:tä kyetään syntetisoimaan (myös) aerobisesti. Sivu 17, "Aivan kirkkaimmassa kärjessä erot urheilijoiden hapenottokyvyissä ovat äärimmäisen pieniä, vaikka urheilijoiden tasossa voi olla suuriakin eroja." Tämä ei ymmärtääkseni pidä paikkaansa, vaan asia on nimenomaan päinvastoin: kirkkaimmassa kärjessä tasoerot ovat pieniä, mutta sama suoritustaso voidaan saavuttaa varsin erilaisilla hapenoton lähtökohdilla esimerkiksi taloudellisuuserojen seurauksena. Sivu 20, "Maraton juostaan keskimäärin 75-85 % :n tasolla VO2max:sta, 10 km kilpailu käydään 90–100 % :n tasolla". Ei kai huippujuoksijatkaan juokse 10 km:n kilpailua yli 95 %:n tasolla? Ymmärtääkseni oikeampi haarukka huippujuoksijoille olisi 90 - 95 %. Samassa kappaleessa mainitaan uupumisen syynä liiallinen laktaatin kertyminen, mikä heti seuraavassa kappaleessa kuitenkin kumotaan (?) ja esitetään varsinaiseksi syyksi happamuuden lisääntyminen. Näiden yhteys (tai erillisyys) jää ainakin itselleni tekstin perusteella hieman epäselväksi. Sivu 24, "Tutkimusten mukaan maratoonarit ovat keskimäärin 4-5 vuotta vanhempia kuin vaikkapa 10 000 m juoksijat". Tämän voi ymmärtää monella tavalla. Onko kilpailuihin osallistuvien maratoonareiden keski-ikä korkeampi, saavuttavatko maratoonarit parhaat tuloksensa keskimäärin vanhempana vai kenties jotain muuta? Edellinen virke toki auttaa tulkintaa, mutta silti asia on ilmaistu moniselitteisesti. Sivu 27, Väite "Harjoitusten välinen aika ja miten sen käyttää on jopa harjoittelua olennaisempi asia kehittymisen kannalta." jää aika lailla ilmaan. Jokin viite perusteluksi olisi varmaan paikallaan. Jos olet työn kirjoittaja, haluan korostaa että sitä oli oikein mukava lukea. Aihe oli mielenkiintoinen ja innostus työhön paistaa läpi. Voi olla myös, että edellä esitetty ilmentää enemmän allekirjoittaneen puutteellista ymmärrystä aihealueesta.
×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy