Jump to content
Juoksufoorumi.fi



Citius

Jäsenet
  • Content Count

    91
  • Liittyi

Reputation Activity

  1. Like
    Citius reacted to MaraToni in MaraToni (Maraton PB syksy 2021)   
    La 2.5: lepopäivä treenailuista, puuhastelua kotosalla. Koskahan nuo loputkin lumet sulaisi, niin pääsisi pihahommiin?
    Su 3.5: 13 km @ 5:19
    Sumuisessa, happirikkaassa, oikein mahtavassa juoksukelissä mukavan tuntuinen lenkki. Kulku oli heti alusta kevyehkö, ainoastaan kotitekoiset hampparit vatsalaukussa alussa ilmoittelivat, että olisivat mielummin vielä hetken aikaa vaihtaneet olomuotoa ennen kuin lähdin lenkille. Jalat oikein hyvät.Harmillisesti rannesykemittaus ei jostain syystä toiminut toivotulla tavalla, sykkeet välillä tosi korkeat. Kumman hyvin saa kaverin kanssa juoksun lomassa rupateltua vaikka syke näyttäisi olleen välillä 201. Muutoin rannasykemittaus toiminut melko hyvin. Loppuun otettiin pikkuloppunosto, 13. kilometri 4:29, joka ei sekään aivan älyttömän pahalta tuntunut.
     
    Viikkoon tuli 68 kilsaa. Eli hyvä viikko, vaikka kilsat tuli jotenkin huomaamatta. Eihän siitä voi olla kuin tyytyväinen. Jotain hyvää tästä koronatilanteesta. Ehtii hyvin treenaamaan, kun lasten harrastukset tauolla eikä ole työmatkoja. Samoin palautuminen on aivan toista luokkaa kun on säännöllinen vuorokausirytmi. Lapsia on onneksi saatu myös liikkumaan, vaikka ohjatut toiminnat ovat olleet tauolla. Siitä on jo useampi vuosi, kun viimeksi juoksu on tuntunut näin luontevalta, taitaa olla viimeksi 2016 ja nyt taas. Eli mennään selvästi olympiadien mukaan. Nyt vain siirsivät kisat ensi vuoteen.
     
    Jonkin verran olen alkanut pohtia pitäisikö asettaa jonkinlaista kisaa tavoitteeksi. Muutamia olen tuonne alkusyksyyn haarukoinut, mutta en vielä ole mitään lyönyt lukkoon. Leville Ruskamaratonille lähdetään perinteisesti, mutta siellä taidan taas tyytyä juoksemaan pojan kanssa kympin, jos hänellä vielä intoa sille riittää. Kiinnostavina kandidaatteina tällä hetkellä olisi ainakin Finladia Maraton JKL 19.9, Terwamaraton Oulu 26.9 ja Lidingöloppet 26.9. Ehdottomana jokerikorttina olisi Halti Outdoor Weekend Vuokattissa ja siellä polkujuoksu 42 tai miksei jopa 57 kilsaa. Tämä olis 30.8. Nyt pitää miettiä mitä haluaa. Haluaako mitata tuloskunnon maratonilla vai kokeilla jotain uutta polkujuoksun muodossa. Yksi vaihtoehto olisi tietysti alkusyksyyn tuo polkujuoksu ja sitten myöhemmin syksyllä maraton jossain ulkomailla. Mutta näitähän on mukava pähkäillä. Mistä sitä tietää mitä kisoja edes tullaan järjestämään.
     
    Kokemuksia yllämainituista tapahtumista otan luonnollisesti mielelläni vastaan. Muutoinkin saa vapaasti kommentoida suunnitelmiani.
  2. Like
    Citius reacted to MaraToni in MaraToni (Maraton PB syksy 2021)   
    To 28.5
    Juoksua 14 km @ 5:32 mukaan lukien juomatauot, @ 5:27 ilman juomataukoja. Mitähän merkitystä sitä tuollakin?
    Oikein leppoisaa menoa, jalka toimi, hengitys toimi, pumppu toimi, pää (no ei siitä sen enempää).
    Lenkin jälkeen tuntui, että ei olis edes lenkillä käynyt. Ei oo kyllä videokuvaa todisteena, niin ehkä en edes käynytkään? Mittariin on onneksi kyllä juoksu tallentunut, vai onko joku lainannut minun mittaria? Ei haittaa, vaikka kulkee.
  3. Like
    Citius reacted to Pexrun in Pexrun (Muuveja ja mielenrauhaa)   
    10,29km@6´07
     
    Aamulenkille tutusti kello viijen persiissä. Luonto oli levittänyt valkoisen maton juhlapäivän kunniaksi. "Ei mun takia olis tarvinnu.." Mutta tosiaan tällä päivänlyömällä viisi vuotta sitten katson hölkkäharrastukseni alkaneen. Eka lenkin muistan elävästi. Olin hiihtänyt talven 2015 aikana lähes 800km ja luulin että juoksuhan lähtee sujumaan noilla pohjilla kyllä. Senkun vetäsee isävainaalta perinnöksi jääneet lähes iskemättömät Adidakset jalkaan ja antaa soittaa. Ja soihan se 3,54km@5´39 keskarilla. Sitten oli pakko alkaa kävelemään kun jalat veti aivan jökkiin ja muutenkin tuntui homma ihan järjettömän paskalta. Kotiin raahustin yrittäen jonkunlaista vauhtileikittelyä spurttaillen ja kävellen.
     
    Mutta kipinä jäi onneksi kytemään surkeasta alusta huolimatta ja pikkuhiljaa hölkkäkerrat/vko alkoivat lisääntymään. Vauhdit näin jälkikäteen ajatellen melko reippaita juoksukuntoon nähden. Kun sykeseurannasta enkä pk-pohjien rakentamisesta mitään ymmärtänyt vetelin lähes kaikki n. 5km-12km juoksut hirmu läähätyksellä vähän vitosen kahta puolta. No jotain tulosta sentään vähän alkoi syntymään ja eka puolikas syyskuussa 1:44:xx.
     
    Isompi muutos harrastuksessa tapahtui lokakuussa 2017. Jos jakaa tämän viiden vuoden jakson kahteen 30kk osaan niin ensimmäisen saldo oli 5025km@5´34. Harrastus oli vielä epäsäännöllistä ja välipäiviä jäi herkästi ja useita. Sitten päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja alkaa oikeasti taputtelemaan tiestöä säännöllisemmin. Siitä alkoi jälkimmäinen 30kk jakso joka tähän päivään on kerryttänyt 13261km@5´40. Vauhti on vähän hiipunut ja hiipuu koko ajan mutta sitkoa tullut aimo annos lisää. 
     
    Alkuperäisen otsikon mukaan siis jatketaan. Tämän aamuinenkin hölkkä meni aikalailla jiiriin. Kevyttä, mielenrauhaista menoa vaikka maailma muuten onkin vähän kallellaan tällä hetkellä. Sitä ihmetellessä hölkät jatkukoon. Ja nyt synttäreiden kunniaksi aamukaffet ja pala kakkua☕🍰
  4. Like
    Citius reacted to Pexrun in Pexrun (Muuveja ja mielenrauhaa)   
    15,15km@5´24
     
    Sekaan vaan vaikkei mahtuiskaan. Maanantaiaamun vesiräntämyräkkää uhmaamaan klo 5:10. Lämpömittari näytti nollaa ja tuuli Forecan mukaan 8m/s. Juoksutakin huppu pullotti puuskissa kuin laskuvarjo hurrikaanissa kun vastatuuleen koitti kuilottaa. Juoksuhuumori säilyi silti hyvällä tasolla ja lenkistä tuli kolmeen vitosen osaan lohkoen kevyesti kiihtyvä eli 0-5km@5´46 --> 5-10km@5´29 -->10-15km@4´59. Nopein kilsa loppuun @4´40. Kelpo avaus viikolle eikä ihan kuolemaksi vaikka melko syvään joutui vikalla vitosella huokailemaan. 
  5. Haha
    Citius reacted to Pexrun in Pexrun (Muuveja ja mielenrauhaa)   
    10,37km@6´13
     
    Avara aamuluonto -ohjelmassa tutustumme tällä kertaa sohjokyntäjään. Tuon pitkäjalkaisen talvi/kevätkahlaajan voit parhaiten tavata teiden reunoilla juuri tällaisina aamuina. Kun illan ja yön aikana satanut nilkan paksuinen nuoskalumi alkaa aamua kohti sohjoontumaan lähtee sohjokyntäjä liikkeelle. Parhaiten tämän aamuyön pimeydessä liikkuvan otuksen voit bongata pienten kirkonkylien raiteilta. Noilta jumalan ja aurauskaluston hylkäämiltä takapihoilta joiden kevyen liikenteen väylien talvikunnossapito on luokatonta. Siellä syttyy aamuyössä sohjakyntäjän otsavalo palamaan ja uraa alkaa aueta neitseelliseen pintaan.
     
    Vanhemman ja kokeneen sohjokyntäjän tunnistaa nuoremmasta lajitoverista varmimmin jäljestä. Yhtenäistä ja syvää tuplavakoa piirtyy läpimärän nuoskan halki pitkin pyöräteitä. Nuoremmilla sohjokyntäjillä menossa on vielä mukana kokemattomuuden aiheuttamaa poukkoilua. Silloin yksittäisiä jalanjälkiä erottuu selvemmin kun kimmoisasti hyppelehtivä yksilö kirmailee energiaa tuhlaillen.
     
    Sohjokyntäjä ei ole kohdatessa ihmiselle vaarallinen. Sen ulkonäkö voi olla joidenkin mielestä pelottava ja toki kyseessä on eräänlainen petolaji. Sohjokyntäjä saalistaa kuitenkin vain teiden varsille yön aikana varomattomasti nukahtaneita kilometrejä. Enemmän pahennusta ja ihmisten keskuudessa pelkoakin on herättänyt sohjokyntäjän sukulainen latukyntäjä. Tuo ärhäkkä punaniskainen kilsasieppo saattaa hitaampia väistellessään yltyä suoranaiseen laturaivoon. Siihen verrattuna pitkäjalkainen teitä myöten etenevä kevätkahlaajamme on harmiton ja hyväntahtoinen 😉
     
  6. Like
    Citius reacted to ErAh in ErAh (--------)   
    Hiljaista on ollut itsensä rasittamis sektorilla, mutta eilen kävin melomassa noin 9km ja tänään vähän kevyemmin 8km. Aikaa tuhraantui kumpanakin päivänä kait noin 75 minsaa. Tänään sai leikkiä jäänmurtajaa muutamassa paikassa. Eilen ei kyllä ollut suurikaan nautinto alkaa riisumaan kuivapukua saareen päästyäni, melkein jo palelsi. 
     
    Seuraavan 8 viikon aikana olisi luvassa 10 päivää töitä 🙂 , ja kait 38 päivää napapiirin pohjoispuolella 🙂 . Ei haittaa etelän vetelät kelit, ajellaan autoon 4500 kilsaa niin saa lunta alle, ja paljon. 
     
    Sellainen vedenjakaja harrastuksissa on kait menossa, että suunnittelen vain vaellusreissuja tällä hetkellä. Mitenkään aktiivista panostusta reeneihin ei ole mielessä, mutta kun tulee kesä ja kärpäset, saattaa tuuliviiri kääntää suuntaa. Nyt olisi tarjolla halvalla KK80 ja Rukahovin majoitus 2 hengelle premium-huoneessa... Menen mielummin vaikka erämelonnan SM-kisoihin.....
     
    EDIT: No on tässä vaeltamisen lisäksi muutakin mielessä, vuoden -21 Finlandia hiihtoon pääsee 50 eurolla huhtikuun loppuun saakka mukaan 65 kilsalle. Kun hiihto on ollut aina se mieluisin lajini, niin vähän olisi mielessä lähteä puoli tosissaan mukaan siihen. 10 kuukaudellakin hyvää reeniä saisi varmaan ihan OK suorituksen tehtyä siellä ja ennenkaikkea siinä olisi hyvä pohja lähteä juoksukauteen -21.
  7. Like
    Citius reacted to Seppo in Seppo (UTTF 2021: Karhunkierros 166km)   
    To Lepo
    -Lastenvahtina
     
    Pe 15,6km 5:23/km s131 98m
    -Rauhallinen hölkkä Aamulypsyä kuunnellen.
     
    Se kuulkaas pukkais taas uutta videota. Tässä olisi aiheena tuo viime viikonlopun 53km lenkki:
     
     
     
    Ja jos et ole vielä tilannut tuota kanavaa niin äkkiä tilaamaan. 
  8. Like
    Citius reacted to Don_Valido in Donniksen harjoitusblogi (Kalevalan Kisat 10000m sub31, joku ultra, jokunen telakka ja jotain muuta   
    Päivitetään tänne nyt kun tässä sairaalassa maaten on hyvin aikaa. 
     
    Alkutalvesta tähän tammikuun loppuun kykenin juosta 60-80km väliin osuvia reeniviikkoja. Pari viikkoa olin myös kanarialla jossa sain tehtyä melkein satasen viikon. Tosin noissa kilsoissa oli paljon hölkkää naiseni kanssa. Jalat kesti tuon 70km viikkotahdin ihan ok, mitä nyt silloin tällöin puutumisia ja pieniä särkyjä. Aktiassa kävin juoksemassa tammikuussa vikan kisani ja ilokseni pääsin nappaamaan voiton Jukka Keron edeltä ajalla 32.57. Tuo oli sekunnilleen sama aika kuin vuosi sitten maaliskuun Aktiassa. Kovasta rääkistä pari päivää oli taas jalka tunnoton ja melko toimimaton. 
     
    Nyt olen toipumassa selkäleikkauksesta joka oli tiedossa jo viime vuoden marraskuussa. Leikkuu oli lääkärin mukaan onnistunut. Implantti laitettiin selkään välilevyksi ja puristuksissa ollut hermolle tehtiin tila. Ennen leikkausta ei ollut tietoa olisiko tuo hermo jo vaurioitunut ja siten mahdollisesti osin turha toimenpide mutta leikkuun jälkeen lääkäri oli hyvin positiivinen ja sanoi että hermo on puhdas, sileä eikä arpeentunut joten sen toimintakyky pitäisi palata. 
     
    Nyt kuntoudutaan ja odotellaan 6kk. Tällä hetkellä maannut 27h selällään ja katetri munissa. Kohta tarkoitus yrittää kokeilla kävelyä. Kun kotiudun niin pitkään saa vain kävellä. Juoksuun palataan 6kk päästä ja toivottavasti silloin entistä ehjempänä. Siihen saakka yritän käyttää aikana tärkeimpien ihmisteni kanssa, käymässä seuraamassa ja huoltamassa juoksukisoissa ja katselemalla pirusti jalkapalloa. 
     
    Ohjelmassa on ainakin Karhunkierros johon tulen huoltajaksi.
  9. Like
    Citius reacted to Seppo in Seppo (UTTF 2021: Karhunkierros 166km)   
    No tätä multa on kieltämättä kysytty. Mitä seuraavaksi? 2.55 alitus maratonilla?
     
    3h alitus oli mulle isompi juttu kuin kukaan teistä osaa arvata. Oon lyöny päätäni seinään siitä asti kun aloin hiihtämään kilpaa 10 vuotiaana pikku seppona. 3h oli mulle semmoinen henkinen merkkipaalu, että vaikka koskaan en ole menestynyt urheilun rintamalla niin täältä kyllä pesee ja linkoaa. Se oli mulle palkinto 30 vuoden työstä eikä sitä kukaan tule arvostamaan yhtä paljon. Siihen mahtuu aika paljon hikeä. 
     
    On kuitenkin pakko tunnustaa ne faktat että mä en ole nopea. En ole koskaan ollut. Koen että 3h maraton oli mulle se nopeuden huipentuma. Kävin henkisesti ahtaalla tämän projektin kanssa enkä halua toistaa samaa. Hajoilin lukemattomia kertoja eteisessä sen ajatuksen kanssa, että tää kaikki on ehkä turhaa. Haluan jatkossa tehdä semmoisia juttuja joissa tiedän olevani vahvoilla. Semmoisia mitkä motivoi eikä ahdista. Semmoisia joiden yhteydessä voin hyväksyä, että mä en ole 20v sinkku joka voi pistää urheilun etusijalle. Mulla on neljä pientä lasta ja parisuhde eikä mun puuhastelun pidä aiheuttaa semmoista stressiä joka heijastuu niihin. 
     
    Nyt maratonin jälkeen en oo juossu metriäkään. Tässä tulee nyt ihan totaalinen lepo. On aika puhaltaa ulos ja levätä henkisesti. Fyysisesti vois jo toki mennä, mutta haluan antaa pään levätä. Se ei ole vielä valmis. Vaimo jo kyseli, että meinaatko nyt istua iltaisin sohvalla? Ei oikein tykänny vastauksesta. Se on kattokaas tässä vaiheessa parisuhdetta plussaa jos vietetään mahdollisimman vähän yhteistä aikaa... 
     
    Aloin sitten miettimään uutta tavoitetta. Olin toki miettinyt sitä jo kesän aikana ja toki myös aikaisemmin. En kuitenkaan halunnut ilmoittautua mihinkään kun halusin ensin hoitaa tämän 3h -projektin pois alta. Sitten päätin varovaisesti lähettää @Don_Validolle viestiä, että kiinnostaako? Tajuan kyllä että ei ehkä kiinnosta. Enkä mä tietenkään voi olettaa/haluta, että toinen sitoutuu niin vahvasti olemaan mukana seuraavassa projektissa kun ensimmäinen on vasta takana ja sekin venähti. En tiedä oliko Valido mun lahjapullon vaikutuksen alaisena, mutta erehty kuitenkin sanomaan että Tahdon. Meidän seuraava projekti starttaa joulukuun puolivälissä. 
     
    Mitä me sitten tehdään? Nyt me mennään niille mun vahvuuksille. Maratoonilla mä oon ihan pelle, mutta ehkä joku on jo huomannu että mä en anna ihan helpolla periksi. Siksi me mennään ens keväänä Kuusamoon ja siellä edessä on NUTS Karhunkierros 166km. Sen jälkeen me mennään pohjoiseen ja juostaan läpi NUTS Ylläs Pallas 160km. Kausi päättyy kolille Vaarojen maraton 130km -kisaan. Kauden päätteeksi päälle UTTF Finisher -liivi ensi yrittämättä. 
     
    Onko sopivan haastava projekti ensi kesäksi?
  10. Like
    Citius reacted to Seppo in Seppo (UTTF 2021: Karhunkierros 166km)   
    Pe 4km 5:21/km s127
    -Kävin hakemassa numerolapun ja samalla käytiin @ruiskarhu:n kanssa juoksemassa pikku lenkki. Ei ihmeempiä, ei saatu edes sadetta niskaan 🙂
     
    Se olis sitten aika kirjoittaa tämän tarinan viimeinen luku. Takana on hyvä treenijakso huhtikuun maratonin jälkeen. Paino on tippunu n. 2,5kg ja pelkästään sen pitäisi riittää vaikka kunto olisi sama kuin keväällä. Samaan aikaan kunto tuntuu olevan kovempi kuin mitä se on koskaan ollut. Siksipä olo onkin rauhallinen huomista odotellessa. Tälläkään kertaa ei tarvi saavuttaa kuuta taivaalta, riittää kun oon kovemmassa iskussa kuin se kevään seppo.
     
    Kiitos kotijoukoille taas ymmärtämisestä kun oon säätäny näitä lenkkejä sopimaan muihin aikatauluihin.
     
    Kiitos @Don_Valido:lle tästäkin puolesta vuodesta. Yhteistyö on sujunut hyvin ja ollaan menty taas eteenpäin. Koitin keväällä antaa miehelle taukoa mun treenien miettimisestä, mutta sitkeästi WhatsAppiin tuli vain ohjelma viikko kerrallaan. Kiitos.
     
    Kiitos @ruiskarhu:lle palautumisen seuraamisesta. Saatiin varmistus siihen etten vedä itteäni aivan piippuun. Nyt on myös dataa seuraavaa treenijaksoa varten.
     
    Kiitos myös teille kaikille jotka ootte jaksanu kannustaa ja seurata tätä projektia vuodesta toiseen. 
     
    Huomenna ei taida olla vielä sen selostetun sub3 maran vuoro, että jos ootte reitin varrella puhelimien ja kameroiden kanssa niin ihan mielelläni ottaisin vastaan kuvia/videoita. Varsinkin jos se 3h huomenna alittuu (seppo_moilanen@hotmail.com). Tekasen niistä sitten jonkinlaisen koosteen.
     
    Mutta, ei tässä sen kummempaa. Nautitaan huomisesta. Huomenna otetaan se mikä me jo ansaitaan!
     
    Huomenna on tilipäivä!
  11. Like
    Citius reacted to Reissujuoksija in Reissujuoksija (Finlandiamaraton 14.9. 2:4X:XX )   
    Lauantai 14.9. Finlandiamarathon DNF
    kolme kierrosta 31,65km 2:13:07 4:12min/km, keskisyke 172
     
    Samalla kaavalla mentiin, kuin kolmen edellisvuodenkin Finlandiamarathonissa. Kamat olin pakannut edellisiltana. Kuuden aikaan sängystä ylös, ja joku mikropasta ”lounaaksi” naamariin. Seitsemän aikaan autolla kohti rautatie asemaa, auton parkkeeraus ehkä kilsan päähän asemasta, että saa samaan pienen aamukävelyn. Tuttua juttua. Junamatkan aikana ravinnoksi pari banaania ja powerade. Jyväskylässä noin tuntia ennen starttia. Ilma oli aika kylmän tuntuinen, ja mietin ihan tosissani laittavani pitkät vaatteet. Kävin kuitenkin tuulipuvulla reilun kilsan hölköttelemässä, ja totesin kuitenkin shortsikeliksi. Päätin kuitenkin laittaa alkuun hanskat käteen, jotka heittäisin sitten jossain vaiheessa mäkeen. 4:05 kilsoja lähdettäisiin keräämään pötköön, siitä ei tingittäisi, ainakaan paljoa. Samalainen epäonnistumisen varmuus oli, kuin edellisvuonnakin. Senkään suhteen ei mitään uutta.
     
    Ensimmäinen kierros 43:21min 4:06min/km
    Heti startissa tuli ensimmäinen masentuminen. Yleensä starteissa meinaa olla ihan liikaa intoa mennä virran mukana, ja pitää jarrutella ihan tosissaan. Nyt sitä ongelmaa ei ollut, väkeä meni ohi oikealta ja vasemmalta. Ei meinannut päästä sellaiseen helppoon matkavauhtiin. Vauhti oli ensimmäiset kilsat 4:10 tuntumassa, ja se tuntui tosi kovalta. En lähtenyt sitten kuitenkaan väkisin siihen tavoitevauhtiin, kun ei kerran meinannut kulkea. Joten kaksi ekaa kilsaa 4:08. parin kilsan jälkeen ylitettiin silta, ja käännyttiin myötätuulen suuntaan. hanskat olivat alusta saakka liikaa, ja heitin ne jo ensimmäisten kilsojen aikana menemään Nyt meno alkoi olla paljon helpompaa, vaikka vauhti vaihteli yli ja alle nelosen. Ehkä tästä myötätuulesta vain pitää ottaa hyöty irti, kun se kuitenkin kääntyy taas kierroksen lopussa vastaiseksi. Alussa ohi mennyt väki alkoi tulla pikkuhiljaa uudestaan kohdalle. Kierroksen lopun kova vastatuuli sitten kuitenkin yllätti. Moottoritien viereisessä pätkässä en millään pysynyt vauhdissa, ja vauhti alkoi hiipumaan 4:15 ja 4:20 välille. Ohitseni tuli joku sälli joka piti kutakuinkin alle 4:10 vauhtia. Pysyttelin hänen perässään, ja koko ajan tuntui, että ihan kohta jään hänestä. Reilu kilsa ennen kierroksen täyttymistä oli eroa jo vajaa kymmenen metriä. Päätin että isken hänen peesiin väkisin, vaikkahan sitten sippaisin jo ensimmäiseen kierrokseen. Loppukierros ja seuraavan kierroksen alku sitten helpotti, kun tuuli ei tullut enää ihan vapaasti suoraan kohti.
     
    Toinen kierros 43:16 4:06min/km, Puolikkaan väliaika 1:26:37
    Pysyttelin hänen perässään sillan ylitykseen asti, kun taas vaihdettiin myötätuulen suuntaan. Vauhti alkoi tuntumaan taas tosi helpolta, ja kiristin vähän vauhtia mennen omaa tahtia. Kilsat alkoivat taas olla nelosen pinnassa, ja meno tuntui tosi helpolta. Jossain vaiheessa vilkaisin taakse, eikä siellä näkynyt enää ketään (ainakaan nopealla silmäyksellä). Tuli vähän huono omatunto, kun olin lepäillyt vastatuulipätkän toisen peesissä, joka sitten ilmeisesti oli itse sipannut. Omasta mielestäni olin mennyt kutakuinkin tasaista vauhtia, mutta vähän jyrkemmässä nousussa vastatuuleen kääntyessä parikin kaveria tuli ohi. Mietin että mistä ne oikein ilmestyivät, kun joku aika sitten takana ei näkynyt ketään. kai ne olivat siellä olleet, olin vain katsonut väärältä puolelta. Taas vastatuulipätkä oli ihan täyttä paskaa. Taas homma meni ihan väkisin peesissä roikkumiseksi. Vauhti oli 4:05-4:10 välillä, ja se tuntui olevan minulle tässä vaiheessa liian kovaa, aloin olla ihan valmista kauraa ennen puolikasta. Puolikkaan aika oli kuitenkin suurinpiirtein aikataulussa.
     
    Kolmas kierros 46:30 4:23min/km
    Kolmannen kierroksen alussa jo jäin peesistä, sillan jälkeen myötätuuleen käännyttäessä homma vähän helpotti, mutta kilometriajat olivat 4:15 molemmin puolin. 28 kilsaan saakka kaikki kilsat kuitenkin alle 4:20. Jyrkemmän lyhyen sillalle nousun jälkeen vastatuuleen käännyttäessä aloin olla lopullisesti valmis. Seuraavat pari kilsaa oli maailman kovimmalta tuntuvassa vastatuulessa 4:40 tuntumassa, ja koko ajan teki mieli vaihtaa kävelyksi. Olin päättänyt jolkotteluvauhdilla hölkötellä kierroksen loppuun, jossa jättäisin sitten leikin kesken. Vähän ennen kolmea kymppiä minut otti sälli kiinni, jonka kanssa jutustellessa selvisi, että 3h oli hänellä tavoitteena. Ajattelin, että jos minusta olisi edes jotain hyötyä, niin lupasin yrittää edes häntä hieman auttaa, ja olla vetojuhtana vastatuulen. Kun olin kerran päättänyt lopettaa liekin kesken, niin minun ei tarvinnut säästellä. Sainkin vauhdin nostettua loppukierrokseksi sinne 4:25 nurkille, koin olevani edes vähän vieruskaverille hyödyksi (Harmittavasti oli loppujen lopuksi jäänyt reilun minuutin kolmesta tunnista). Ja vastatuulelta suojaan siirryttäessä, meno vielä helpottui tosi paljon. Kierroksen loppuessa laskin, että kolme tuntia voisi olla sellainen raja, mitä voisin lähteä vielä yrittämään. Minulla oli vajaa kolme minuuttia ”hyvää” viimeiselle kierrokselle. Laskin sen hetkisen vauhdin juuri ja juuri riittävän, mutta lopun vastatuulipätkällä en saisi millään pidettyä vauhtia yllä. Joten kolmannen kierroksen tultua täyteen, löin kellon kiinni, ja suuntasin kohti pukuhuonetta. Siinä rauhassa radan sivussa juodessa ja kävellessä, piristyin vielä lisää. Mietin, että pitäisikö kuitenkin lähteä vielä jolkottelemaan, en lähtenyt, enkä tiedä olisiko minut sitten jopa hylättykin. Tiedä häntä, en tiedä sääntöjä niin hyvin, parempi jäädä pois, ettei tarvi moista alkaa miettimään. Syke ei ollut juurikaan käynyt anaerobisen puolella, mutta kun haponsietokyky tai -halu on tätä luokkaa, niin näin käy. Tai meneeköhän toi edes haposiedon puolelle.
     
     
    Kävelin pukuhuoneelle, joka oli täynnä puolikkaan juoksijoiden starttaajia. Parina vuonna tässä vaiheessa olin huomannut unohtaneeni pyyhkeen kotiin. Ajatteli9n, että onneksi nyt ei ole sitä pelkoa, koska olin näistä kerroista viisastuneena viisastuneena laittanut pyyhkeen kassiin ihan ensimmäisenä, ettei se vaan unohdu. Pyyhettä ei kuitenkaan löytynyt mistään. olin kyllä ottanut kotona pyyhkeen ihan ensimmäisenä käteen, mutta ei se ollut kuitenkaan mennyt kassiin saakka, vaan se oli siinä vieressä, missä kassi oli ollut valmiiksi pakattuna. No, oli minulla ne puhtaat pitkät juoksukamat, jotka eivät olleet niin hirveän käytännölliset taaskaan pyyhkeenä. Lompsin Aseman hesburgerille jossa kaksi kerrosateriaa plussana, ja siitä junalla kotiin. Kotona rouva ihmetteli, kun olin erikoisen hyvällä tuulella keskeytyksestä huolimatta. Yleensä vastoinkäymiseni kuulemma näkyvät ulospäin. Eniten ehkä vitutti se, kun ei vituttanut yhtään.
     
    Tämän jälkeen on nyt kulunut vajaa neljä viikkoa ilman yhtäkään juoksuaskelta. Ei ole edes käynyt mielessä, että lähtisi pihalle. Burgeri, pizza tai joku vastaava on tullut vedettyä käytännössä joka päivä, vähintään kerran. Maratonia edeltävät viikot alkoivat olla jo ihan täyttä pakkopullaa, ja on ollut vaikea perustella itselle minkä takia tätä touhua nyt enää jatkaisi. Karhunkierroksen keskeytyksestä on jäänyt sellainen kierre päälle, että kovemmalle ottavat reenit on jäänyt kesällä kesken, ja nyt vielä maratonikin. Sellainen tietynlainen pakkomielteisyys tulosta kohtaan puuttuu, mikä vielä joku vuosi sitten oli. Sen johdosta sitten voi lopettaa kaiken kesken, kun vaan voi.
     
    15.9.-7.10. LEPO
     
    Torstai 8.10. 6,76km 35:38 5:16min/km keskisyke 154
    Edellistä sepustusta useana päivänä osissa kirjoittaessa, vähän alkoi heräämään ajatus, että entä jos sittenkin vielä kokeilisi. Vein nuorimman hoitokaverille leikkimään, ja toisen ollessa taitoluistelussa, olisin tunnin yksin kotona. Tietysti olin käyttämässä tilanteen hyväksi, ja kaupan kautta sipsipussin kanssa kotiin tunniksi. Jostain kuitenkin sain päähäni sellaisen ajatuksen, että jos totuutta uhmaten menisin puoleksi tunniksi hölköttelemään. Puoli tuntia meni kuinka meni, mutta vasta viimeiset kaksi kilsaa särki jalkoja ja meno olin noin muutenkin ihan täyttä paskaa. Kun tuollainen 20 minsaa menee ihan OK jalkojen päällä, niin ollaanhan tässä elämänsä kunnossa. Niinpä nyt sitten ilmoittauduin taas ensi kevään karhunkierroksen perusmatkalle. En varmasti tule keväällä olemaan lähellekään yhtä hyvässä fyysisessä kunnossa, kuin tämänvuotisessa. Mutta jos saisin jollain lailla pääkoppaa väännettyä siihen kuntoon, että saisin sillä vähän kompensoitua huonompaa kuntoa, ja sitä kautta läpipääsy tavoitteeksi. Mikä voisi mennä pieleen.
  12. Like
    Citius reacted to akik in akik (VM 130km 2020)   
    No niin. Siirtyminen Vaaroja Edeltävästä Ajasta Vaarojen Jälkeiseen Aikaan on tältä osin loppuraportointia vaille valmis. Joulut, Juhannukset sun muut menee minulta yleensä ohi ilman että kiinnittäisin niihin tavattomasti huomiota, mutta tämä Kolin reissu alkaa muodostua aika perinteiseksi tavaksi jäsentää syksyä. Hirveän moni asia on taas tullut ajateltua aika-akselilla ”tapahtuu ennen Vaaroja”/tapahtuu Vaarojen jälkeen”. Edelleen yritän uskotella itselleni, että juoksuharrastus ja etenkin nämä tapahtumat ovat vain yksi harmiton harrastus muiden joukossa. Totuuden nimissä tämä homma on kuitenkin ottamassa aika vahvaa niskalenkkiä muista vapaa-ajan viettomuodoista omassa elämänpiirissä.
     
    Siitä johtuen näissä ensimmäisissä päivissä tapahtuneen jälkeen on aivan oma tunnelmansa. Pinnassa on aika iso helpotus siitä, että iso tavoite on takanapäin, ja vähintään yhtä valtava haikeus samasta syystä. Aikansa taas menee tässä välitilassa velloessa, mutta tietyt konkreettiset asiat pitävät huolen, ettei märehtiminen jatku loputtomiin. Rakot on puhkottu, vaatteet pyykätty ja mukaan tarttunut muta suihkittu viemäristä alas. Nyt siis vielä näppis laulamaan ja homma pakettiin!
     
    Tämä oli siis kolmas peräkkäinen vuosi Vaaroilla, ja porttiteorian mukaisesti matka on kasvanut vuosittain. En ole ihan varma koska se ensimmäinen kipinä ja ajatus näistä pisimmistä matkoista syntyi, mutta ainakin 2017 maratonin kisamateriaaleja hakiessa ja perusmatkan starttia vierestä katsoessa tuli sellainen olo, että tuotakin tekee mieli joskus kokeilla. Kaksi vuotta siitä, ja lähdin yllättävänkin pienen paniikin vallitessa muiden juoksijoiden matkassa lumiseen yöhön. Ajomatkan Kolille olin istunut pelkääjän paikalla ja sankkeneva lumisade tuntui vetävän naamaa hetki hetkeltä leveämpään hymyyn. Defenssimekanismit olivat aika vahvasti käytössä vakuutellessani sekä itselleni, että huolestuneelle lähipiirilleni kuinka on ihan ok ja normaalia suunnata noin vuorokauden yhtäjaksoiselle lenkille tuohon keliin ja maastoon.
     
    Ensimmäiset kilometrit olivat taas kerran totuttelua itselleni ei niin mieluisaan letkajuoksuun. Tuntui että tapahtumaa riitti edessä ja takana liiankin kanssa, vaikka vauhti toki oli maltillinen lyhempien matkojen startteihin verrattuna. Pikkuisen on pakko napista muutamankin juoksijan sauvojen käytöstä. Ruuhkan hälvettyä on ehkä ihan ok juosta niin, että pitää sauvoista kiinni keskivaiheilta ja huitoo niillä ilmaa rytmikkäästi käsien heilumisen tahtiin. Tiiviissä jonomuodostelmassa tuollainen performanssi on kuitenkin edesvastuutonta. No keneltäkään ei ilmeisesti puhkottu silmiä. Lisäyksenä vielä ettei jää epäselväksi; valtaosa sauvoilla varustetuista kulkijoista käytti sauvojaan kuten pitääkin, eikä tämä avautuminen ole mikään sodanjulistus noita mainioita apuvälineitä ja käyttäjiänsä kohtaan 🙂
     
    Matkan edetessä letkat väljeni ja Rykiniemeen saavuin muutaman hengen letkan hännillä. Rykiniemi-Kiviniemi väli meni käytännössä kokonaan kolmen hengen seurueessa, jossa oli minun lisäkseni kaksi lupsakkaa karjalaista. Eteläpään juurihoito ei tuntunut ollenkaan niin kamalalta, kun oli kaksi paikallisopasta juttuseurana. Tuo olikin koko retken ainoa väli, jossa tuli pidempiä rupattelutuokioita muiden juoksijoiden kanssa. Kiviniemessä täytin pulloni nopeasti ja helpoilla pätkillä vauhtia hieman lisäten saavutin seuraavan pidemmän letkan jossain ennen Ryläyksen lakea. Vauhti oli tähän asti ollut hyvin maltillista. Itse asiassa aika paljon hitaampaa kuin olin ennakkoon uumoillut. Päätin kuitenkin pysytellä letkassa Peiponpellon huoltoa edeltävälle tiepätkälle saakka ennen kuin kiristäisin vauhtia.
     
    Muutaman kerran kävi mielessä, että onkohan 130 kilometrin ultralla vähän liian aikaista aloittaa loppukiri reilun viidenkymmenen kilometrin jälkeen. Järkeilin kuitenkin, että parempi juosta nyt kun huvittaa ja edessäpäin riittää verrattain helppoja kilometrejä sinne Eteläpään EK:n kakkosversion alkuun asti. Matka etenikin sellaisella kevyellä ajokoiravaihteella Rykiniemi kakkoseen asti. Tälle välille osui päivän valkeneminen, pikainen puolivälin huolto ja aika monta edellä olevan juoksijan ohitusta. Osa ohitettavista oli perusmatkalaisia ja toisella kierroksella lisäksi 65k aamulähtijöitä ja retkisarjalaisia, jotka pääsivät liikkelle noin puoli tuntia ennen kuin aloitin toisen kierroksen.
     
    Toinen kerta Eteläpäässä kävi jo työstä ja kilometrit kuluivat tuskallisen hitaasti. Välillä huomasin vilkuilevani kellosta etenemistä sadan metrin välein, eli ihan ei fokus pysynyt reippaassa etenemisessä. Aiempina vuosina lyhyemmillä matkoilla on ollut aika paljon kanssajuoksijoita koko matkan ajan, mutta nyt viimeiset 80 kilometriä oli käytännössä soolojuoksua. Paljon toki oli niitä ohituksia, mutta ne jäivät aina varsin lyhyiksi kohtaamisiksi. Ei yksin taivaltamisessa muuta vikaa ollut, mutta noilla toisen kierroksen hitailla pätkillä (Eteläpää+Ryläys) meinasi mennä matkanteko ajoittain aika flegmaattiseksi raahustamiseksi, kun ei kukaan ollut potkimassa persuuksille. Tässä vaiheessa kello oli paras ystävä ja tsemppari, sillä aloin laskeskella mitä vuorokauden alittaminen loppumatkasta vaatii. Tein hyvin monta erilaista laskelmaa ja sain monta hyvin erilaista lopputulosta, mutta kaikissa yhteisenä nimittäjän oli se, että hirvittävään löysäilyyn ei olisi varaa. Turhia pysähdyksiä en kyllä sitten tehnytkään, vaan pyrin hoitamaan mm. kuseskelut kevyestä matkavauhdista aina silloin, kun katsoin sen olevan diskreettiä. Jos kuitenkin päädyin esittelemään vehkeitäni jollekin ohikulkijaparalle, niin nöyrimmät pahoittelut!
     
    Kolme lyhyttä pysähdystä (vesipisteiden lisäksi) toinen kierros kuitenkin vaati. Eteläpäässä teippasin oikean päkiän, kun tunsin pientä rakkoja enteilevää kihelmöintiä. Olisi varmaan kannattanut tehdä sama operaatio molemmille jaloille samalla, sillä vasen päkiä oli vuorossa Ryläyksellä. Hetkeä myöhemmin vedin vielä vasemman jalan varpaisiin uudet vaseliinit, kun varpaiden välien rakot alkoivat poksahtelemaan varsin kivuliaasti. Rakkojen ohella ei ollut juurikaan ongelmia jalkojen kanssa. Jossain Peiponpellon jälkeen toista jalkapohjaa vihloi hetken siihen malliin, että päätin jo käveleväni loppumatkan samalla kun googlailen, miltä kantakalvon repeäminen tuntuu. Tuo vihlominen kuitenkin loppui aika lyhyeen, joten sain loppuun asti mennä helpot pätkät suhteellisen hyvävoimaisesti hölkäten. Loppunousuun lähtiessä olikin ruhtinaallisesti aikaa vuorokauden alittamiseen, ja keksin siinä että nytpä menenkin tämän mäen ”urallani” ensimmäistä kertaa alle 20 minuutin. Tasaiset pätkät viiletin mielestäni hullun lailla ja jyrkät kohdat reippaalla kävelyaskeleella, mutta käsitys omasta vauhdista oli tässä vaiheessa jo sen verran virheellinen, että tuo ”haamuraja” jäi puhkaisematta. Positiivisena pikku bonuksena reissusta kuitenkin perusmatkan mäkikiritilaston kakkospaikka.
     
    Koko matkan aikana ei ollut yhtään todella hankalaa hetkeä, mutta heti maaliintulon jälkeen iski aikamoinen heikotus, horkka ja vapina. Suihkun hoidin istuma-asennossa, kun tolpillaan oleminen tuntui liian riskialttiilta. Olisi vähän noloa halkaista kallo kylpylän kaakelilattiaan tuon urakan päätteeksi. Tuokin heikompi hetki oli onneksi väliaikainen, ja meni viimeistään ohi pastabuffetin ja oluen avustuksella. Palautuminen lähti ihan mukavasti käyntiin hyvillä yöunilla, eikä keho tunnu näin parin vuorokauden jälkeen ihan äärimmilleen piiskatulta. Parhaimpina hetkinä oli todella hauskaa ja huonoimpinakin vain lievästi vastenmielistä, joten jätän kaikki ei enää ikinä-jorinat välistä. Eihän tätä ilman osaa kuitenkaan olla.
     
    Ja alle vielä listattuna muutama oleellinen huomio joita en saanut tuohon sekavaan narratiiviin sisällytettyä.
    -Energiasuunnitelma toimi ja pitäydyin siinä koko matkan ajan: Geeli aina kahdenkymmenen minuutin välein, paitsi parillisina tasatunteina geelin sijasta viinikukumia/lakritsaa. Kierrosten välissä lisäksi pieni kupillinen kasviskeittoa. Nesteenä vettä ja elektrolyyttijuomaa, pisimmillä huoltoväleillä 1,5 litraa ja huolloissa ekstraa. Vatsan tai geelien uppoamisen kanssa ei ollut mitään ongelmia. Kuriositeettina en muista pieraisseeni kertaakaan koko vuorokauden aikana 🙂
    -Olisiko lopun rakko-ongelmat voinut välttää? Puolivälin huollossa olisi voinut ehkä vaihtaa kuivat sukat ja uittaa jalat vaseliinissa uudemman kerran.
    -Kenkävalinta onnistui. Hokan Torrentit olivat varsin kotonaan noissa oloissa, vaikka pito kallioilla vähän huoletti etukäteen. Olisipa tuossa kengässä vielä se Vibramin megagrip-pohja, niin maailma olisi tältä osin aika valmis. Mutta kuten sanottu, nyt ei pito-ongelmia pahemmin ollut.
    -Vauhdinjako toimi ja toiselle kierrokselle varsin siedettävä alle tunnin hyytyminen. Vähän tylyä sanoa näin, mutta loppua kohti omaan jaksamiseen auttaa kummasti, kun selkiä tulee edeltä vastaan. Nyt sijoitus nousi tasaisesti. Viimeisen 80 kilometrin aikana tuli ohitettua aika monta perusmatkan menijää, eikä kukaan tainnut tulla takaa ohi. Toki tämän voi nähdä niinkin, että aloitin omaan potentiaaliin nähden liian rauhallisesti, mutta tuskin tuo vauhdinjako kovin kaukana optimaalisesta oli.
     
     
  13. Like
    Citius reacted to zumteufel in Zumteufel (Karhunkierros 83 km alle 12h)   
    Olihan reissu. Ei mennyt kymmeneen tuntiin, loppuaika taisi olla 11:24. Kuivalla kelillä olisi voinutkin mennä, se liejussa liukastelu söi aika tavalla voimia. Takki on nyt totaalisen tyhjä, täytyy väsätä joku rapsa kunhan jaksan.
  14. Like
    Citius reacted to Pexrun in Pexrun (Muuveja ja mielenrauhaa)   
    25,07km@4´40
    (sis. alkuhumputtelut + Ambitin mittaaman Kullervo-puolimaran 21,25km / 1:38´18 / @4´37)
     
    Semmonen reissu. Virallinen Kullervo-enkka jäi kirvelevästi nyt tulematta, tosin Ambitin gepsi antoi 2 sekuntia paremman ajan kuin vuosi sitten joten en hautaudu perunakuoppaan loppuviikonlopuksi mököttämään vaikka vähän vituttaa myönnän sen 😤
     
    Menin suunnitelman mukaan alusta eli pelkkä ajanotto näytölle ja sitten unohdin koko kellon. Tarkoitus oli katsoa vitosen kohdalla eka kertaa mitä näyttää mutta missasin kyltin ja jatkoin seiskaan asti. Siinä aika oli n. 32´10 ja laskin päissäni että hyvää kyytiä eikä tunnu pahalta.
     
    Yhdeksän kilsan juottopisteellä tein jotain mitä en ole tehnyt koskaan aiemmin edes treeneissä. Pistin kävelyksi ja kaivoin taskusta eilen ostamani Maxim-mansikka geelin ja lutkutin kitusiin. Siihen vesidesi päälle ja matka jatkui. Kympin väliaika näytti n. 45´45 ja mietin että hyvin menee vaikka vähän aikaa tuhrautui tankkauspisteellä. Olin varma että geelikokeiluni palkitsee lopussa ja luukutan hirmu kirin.
     
    Toinen geeli poltteli vielä taskussa kun lähestyttiin 14km kohtaa Ahvenlammella. Olo oli suht jees vielä tuossa mutta ajattelin varmistaa nyt kunnolla loppuenergioiden riittämisen. Taas tankkauspisteen äärellä kävelyksi ja geeliä mussuttaen vesidesi päälle. Nyt olin vuorenvarma että loppu on historiaa kun vedän viimeisen 4 kilsaa Lampikankaan kiertoliittymästä maaliin urku auki glukogeenien piiskaamilla jaloilla. Wrong.
     
    Ensimmäiset krampit alkoivat varoitella 15km kohdalla. Aikomani kirisuoran alkaessa olin mennä pari kertaa turvalleni kun ekana jysähti oikea pohje kiinni, sitten vasen ja lopuksi myös vasen takareisi hirtti. Säikähdin ensin että revähtikö se mutta kun varovasti jatkoin matkaa niin vähän helpotti. Kiittelin mielessäni ettei lopussa ollut enää ylämäkiä missä olisi joutunut enempää ponnistelemaan. Pelkäsin että meneekö perkule kokonaan kävelyksi jossain vaiheessa mutta ei aivan. Viimoisella tankkauspöydällä muutama kilsa ennen maalia katselin oisko jotain suolaista mutta en nähnyt joten jatkoin varovaista teputtelua.
     
    Kirkon kulmalla 20km kyltti häämötti ja toivo eli vielä että jos pitkään alamäkeen saisi jalat vähän toimimaan ja jonninmoisen loppukirin. Ei mittään jakoa. Kirosin ääneen kun kompuroin mäkeä alas ja kentälle jossa tönkköjaloin maaliin. Osallistumislätkä taskuun, pukkarista kamat kantoon ja kotiin. Ei ollut yhtään fiilistä jäähä sopalle turisemaan kenenkään kanssa.
     
    Jännä miten se kirvelee vaikka kysymys näinkin naurettavista tuloksista. Ja joo, tiedän toki ettei mitään järkeä oo alkaa tankkauskokeita tekemään kisoissa etenkään jos ei ikinä aiemmin oo ees geelejä maistellut. Mutta sinälläänhän tuo osa meni ihan jees. Siis olin muuten energinen kuin duracell-pupu maaliin asti ja nytkin tuntuu kuin ei olisi juossut lainkaan. Vatsan kanssa ei mitään ongelmia eli imeytyminen toimi hienosti.
     
    Nyt vain arveluttaa hukkasinko turhaan minuutin verran eli enkan noihin kävelyihin kun krampit pilasivat loppujuoksun. Ja kävin kyllä koomista yksinpuhelua loppukilsoilla koipieni kanssa: "jumalauta kapulat ette petä nyt.. jos kolme puoltonnii teiän kanssa menty sulassa sovussa tänäkin vuonna niin mikä vittu siinä että nyt teette miulle tämmösen tempun.. perkeleen turjakkeet kestäkää nyt maaliin asti.."😂
     
    Tämmöttis. No nyt jo hymyilyttää. Kullervoisen posit jäi vähän valjuksi miulla tänä vuonna mutta kiva oli moikata @ruiskarhua, toivottavasti siulla kulki hyvin. Ja ehottomasti lenkin kohokohta oli kun sain yhen suuren idolini eli  @PAn kanssa paiskata yläfemman kun sie jo palailit Ahvenlammelta. Vitti se oli juoksun näköistä, mutta sie ootkii sankariainesta💪
     
  15. Like
    Citius reacted to Pexrun in Pexrun (Muuveja ja mielenrauhaa)   
    7,62km@5´38
     
    Perjantaita pukkaa taas ja weekendiä. Aamusella ennen puoli kuutta hölkkätossut jalkaan ja kuun alle kuulaseen +2C keliin. Sen verran tuuli puhalteli vilakasti että eka kertaa sitten huhtikuun kiskoin puolipitkää rikoota polvien peitoksi. Pitänee siis ikävikseen alkaa toteamaan: heippa kesä!
     
    Juoksussa mukavan kevyt tatsi. Oikea jalkapohjakin alkaa olla täysin oireeton but but.. saman jalan nilkan sisäkehräsen päällä nyt jotain pientä hämminkiä. Oletin aluksi että peruskolotusta yön jäljiltä joka häippäsee parin kilsan jälkeen mutta joku siellä jurnutti läpi lenkin. Pitää vähän nypläillä nilkan seutua jos päivän aikana tuntemukset jatkuvat.
     
    Otin lenkin seassa keskuskentän radalla 3x100m kiihtyvää ruskoa joissa loppuvauhdit @3´15 pintaan. Kotia lähestyessä viimeinen 600m mahdollista kisavauhtia tunnustellen ja suht helposti kulku asettui sinne @4´30 haminoille ja vähän allekin. Hyviä enteitä huomiselle?
     
    Ajattelin huomisessa puolikkaan kisassa laittaa kellon näytölle pelkän ajanoton ja unohtaa jatkuvan keskivauhdin tarkkailun mitä tullut kaikissa kisoissa ihan liikaa harjoitettua. Olisi yksi ressin/vitutuksen aihe vähemmän ja koittaisi mennä puhtaasti fiiliksellä ja tuntemuksilla. Tulostavoitteeksi (minimi) laitan viime vuonna juostun Kullervoenkan 1:37´56 alle pääsyn vähintään minuutilla. Silloin vitonen pitäisi napsua hiukan alle 23min, kymppi hiukan alle 46min, 15km 1:08´45 ja 20km 1:31´40. Siinä olisi riittävästi yksinkertaista väliaikaseurantaa. Muun ajan keskittyisi ryhtiin, rentouteen ja hengittämiseen. Loistava suunnitelma enää toteuttamista vaille 🙂
     
  16. Like
    Citius reacted to Hitski in NUTS Ylläs-Pallas 12-13.7.2019   
    Melkoisen pitkän väännön jälkeen, kisaraporttini Ylläs-Pallaksen 105 km-matkalta:

    https://hyvakuntoisena-hautaan.blogspot.com/2019/07/nuts-yllas-pallas-105-km-2019-oispa.html
     
    ...kärsin kisan jälkeisenä viikkona pienestä muistikatkosta, enkä muistanut kisasta juuri mitään yksityiskohtia. Mutta pikkuhiljaa on muisti palanut ja sain rapsan kasaan (ja vielä varoituksena että tuo on nyt melko pitkä sepustus).
  17. Like
    Citius reacted to GrigoriSoiros in GrigoriSoiros (Täyden matkan IM 2023 sub 11h30min)   
    @Seppo vaihdatko otsikon Täyden matkan IM 2023 sub 11h30min. 
  18. Like
    Citius reacted to HelppoHeikki in HelppoHeikki (Vaarojen 130km)   
    @Seppo Vaihdatko otsikon muotoon "Vaarojen 130km".
     
    Ei ollut Ylläksen reissu tällä kertaa mun reissu. Aika vahvat ennakkokutinat tästä ikävä kyllä olikin olemassa, kun Karhunkierroksella kävi varsin konkreettisesti selväksi se, että olen nyt selvästi huonommassa kunnossa kuin 2017. Ja 2017 pääsin 134km YPH just ja just läpi.
     
    Startista homma lähti rullaamaan ihan kivasti ja eka isompi nousu Pyhäkerolle meni ihan ok. Pientä orastavaa optimismia alkoi olemaan ilmassa tässä vaiheessa, mutta Sioskurulta Hietajärvelle hölkätessä tuli aika nopea palautus todellisuuteen. Nyt ei vaan kulje sillä tavalla kuin tässä vaiheessa pitäisi kulkea. Hietajärvellä nopea huolto itikoiden keskellä ja sitten 29 kilsaa kohti Pallasta.
     
    Olin jotenkin täysin aliarvioinut ulkolämpötilan ja tähän väliin kuluvan ajan, joten kuivuin varsin pahasti. Viivyttelin liian pitkään puroista juomista, kun olin jotenkin ajatellut, että selviäähän tämän välin kolmella lötköpullolla. Mun vaudilla ei todellaan selvinnyt ja aloin kuivumaan pahasti. Loppuvaiheessa aloin juomaan puroista, mutta peli oli jo menetetty.
     
    Pallaksella mietin, että voisin nyt istua tänne paikalleen 30-45 minuutiksi ja palautella nestetasapainoa. Ja sitten yrittää puskea homma päätyyn asti. Kovin pitkiä hölkkäpätkiä en jaksaisi juosta, joten käytännössä edessä olisi 105km sauvakävelyetappi. Karhunkierroksella vedin paluumatkan pääosin sauvakävellen ja peilasin sen suorituksen keskivauhtia tähän tilanteeseen. Ehkä ehtisin Äkäslompoloon, jos kaikki menisi todella hyvin ja pystyisin ylläpitämään samaa vauhtia kuin Karhunkierroksella. Sauvakäveltävää matkaa vaan olisi yli 30km enemmän ja olin tähän kisaan lähtiessä jo valmiiksi osittain jumissa.
     
    Sitten otin käyttöön perinteisen aseen, eli mene seuraavalle huoltopisteelle ja keskeytä vasta siellä. Yleensä tämä toimii todella hyvin. Mutta ei nyt. Nythän oli kaksi vaihtoehtoa. Ottaa drop bagista puhdas paita päälle ja mennä Pallakseen ravintolaan syömään. Tai kävellä Rauhalaan (!) keskeyttämään. Sinne hemmetin pöpelikköön, mihin pitää vielä raahustaa koko kisan ikävin rymyetappi.
     
    Ei siinä kovin kauaa oikeasti enää mietitty. Ilmoitus järjestäjille, kuiva paita päälle ja ravintolaan pastabuffaan.
     
    Olen tietysti käynyt tilannetta jälkikäteen läpi, mutta ei silti kaduta. Seurasin keskeyttämisen jälkeen minun kanssani liikkuneiden kanssakilpailijoiden etenemistä ja he pääsivät maalin melko niukalla pelivaralla. Itse putosin heidän kyydistä jo 10 kilsaa ennen Pallasta, joten melkoista ihmettä olisi minun maalin ehtiminen vaatinut. Ja jos olisi keskeyttänyt vaikka Peurakaltioon, niin olisin nyt melko jumissa. Nyt keskeytys tuli jo 58km kohdalla, joten palautuminen ei ihmeitä vaadi.
     
    Vaarojen perusmatka on pirullinen kisa ja meille peräpään kulkijoille aikaraja on armoton. Jos Vaarat meinaan kunnialla läpäistä, vaatii se todella merkittävää ryhtiliikettä treeneihin. Aikaahan tässä nyt on, kun palautuminen Ylläkseltä ei ole ongelma. 58km Hetta-Pallas toimi myös oikein hyvänä pitkiksenä Vaaroja ajatellen, joten ei se reissu hukkaan mennyt. Ja olihan siellä todella hienot maisematkin ja A-luokan seuraa 🤘 Monta uutta tuttua löytyi myös hövelistä kimppamajoituksesta ja kerrankin pääsi nauttimaan maalialueen fiiliksistä terassilta käsin. Eli DNF, mutta silti ihan kiva reissu 💪
  19. Like
    Citius reacted to vmaksi in vmaksi (NUTS 300 Top-5)   
    Nyt kun kisasta on jo vähän aikaa, niin voi kyetä pikkaisen parempaan analyysiin. Pitkää sepostusta tästäkään ei tule.
     
    Pääsin reilusti asetettuun tavoiteaikaan ja jopa palkinnoille, mutta ensimmäinen tunne kämpille pääsyn jälkeen oli syvä pettymys omaan juoksuun. Sorruin amatöörimäiseen virheeseen ja lähdin aivan liian kovaan alkuvauhtiin. Meno oli kevyttä, sykkeet eivät käyneet kertaakaan edes aerobisella kynnyksellä, mutta jalkojen lihaksisto ei kestänyt alamäkien iskutusta kuin Pallakselle saakka.
     
    Nyt loppumatkasta tuli sitten puhdasta selviytymistaistelua lihaskivun kanssa ja oman henkisen kantin testaamista. Jos olisin juossut heikommalla sijalla, olisi homma jäänyt varmasti kesken. Onneksi sain ensin Jonista ja myöhemmin Tommista juoksuseuraa vaikeimmille hetkille, niin fokus pysyi tekemisessä eikä ajatus lähtenyt karkailemaan.
     
    Kun kaksikkomme kasvoi kolmikoksi vähän ennen Ylläksen kierron alkua heräsi sisälläni pieni kilpailuvietti ja ajattelin yrittää irtiottoa viimeistään Ylläksen nousussa. Irtosin kuitenkin Tommista ja Jukasta vähän puolivahingossa jo Kellostapulin kurun laskun jälkeen ja sain pidettyä kolmannen sijan maaliin saakka. Helppoa ei loppukaan ollut, hitain kilometri Pirunkurussa kesti yli 20 minuuttia. Alamäet yritin mennä niin lujaa kun vaan kärsin ja kilometrivauhdit liikkuivat siellä 6-7 min/km tasolla 😉
     
    Positiivista oli siis hyvä sijoitus ja henkisen kantin kestävyys. Aikakin on mukiinmenevä, mutta menemällä alun Pallakselle 15 min hitaammin olisin ollut tuntia ennen maalissa. Kai se on joskus vielä tällekin reitille palattava kokeilemaan rajojaan. 
     
    Nyt vähän lepoa ja sitten punomaan uusia juonia valkun kanssa miten saadaan äijän jalat kestämään juoksemista. Kunnossa muutoin ei juuri vikaa tunnu olevan. Seuraava itselle tärkeä kisa Kullamannen 161 k odottaa marraskuussa Ruotsissa. 
  20. Like
    Citius reacted to Runningidiot in Runningidiot (Everesting)   
    Raporttia Nuts Ylläs Pallas 105km 2019.
     
    Päätös tälle matkalle lähtemistä tuli aikanaan tehtyä vähän ex tempporee karhunkierroksen satamailisen krapuloissa. Treeniaikaa kisojen välissä oli niukasti ja siitä iso osa meni palautumiseen edellisestä rypistyksestä. Karhunkierroksen ja tämän kisan välissä ehdin tehdä vain yhden täyspainoisen treeniviikon joten olin aika kujalla sen suhteen, miten se tossu mahtaa liikahtaa. Siitä ainoasta kunnon treeniviikosta jalat tuntuivat hieman pahoittaneen mielensä joten keventelyn Ylläkselle pidin mielestäni erittäin kevyenä.
     
    Matka kisapaikalle meinasi jo aiempien avautumisteni mukaisesti mennä pahasti reisille, kun vr:n kalusto laukesi pitkän odottelun jälkeen rauteille, onnekseni kuitenkin juuri ennen kuin ehdin päästä kyytiin. Muuten olisin ollut jumissa metallipötkön sisällä vr:n panttivankina enkä taatusti olisi päässyt reissuun lainkaan. Kahden tunnin odottelun jälkeen päädyin lopulta lentämään Ouluun, josta vuokra-autolla perille. Tuon ratkaisunkaan löytäminen ei ollut helppoa. On nimittäin yllättävän haastavaa kyetä rationaaliseen ajatteluun, kun yrittää maksimistressissä löytää ratkaisua googlea kännykällä käytellen samalla asemalaituria edestakaisin rampaten jäätävässä kusihädässä toisella kädellä munia puristellen.
     
    Ouluun kuitenkin pääsin. Oulu - Kemi välille oli sitten saatu aikaiseksi melko laajat tietyöt, ja niiden aiheuttamissa ruuhkissa madeltiin mukavasti alle nopeusrajoitusten. Verenpaine oli tapissa kun sai koko ajan vahdata navigaattorin arvioitua saapumisaikaa. Ylempänä tie onneksi aukeni hieman paremmin ja käskytin vuokra-octavian 1.0TSI tehopataa parhaani mukaan. Kaksi nopeaa kusitaukoa oli pakko pitää, mutta ruokailun suoritin vauhdissa poroja väistellen. Kiitos rattimiehen kykyjeni, saavuin kisakeskukseen klo 20.50 mikä jätti ruhtinaallisen tunnin ilmoittautumiseen ja auton takapenkillä suoritettuun helvetinmoiseen varusterumbaan.
     
    Kisabussissa matkalla lähtöön aloin olla matkan rasituksista jo hieman sippi, mutta lapin yötön yö auttoi pitämään tunnelman jokseenkin positiivisena. Pallaksen huipulla piti vielä poltella jäitä kolmisen varttia ennen kuin lopulta sai laittaa varpaat viivalle.
     
    Lähdössä jättäydyin taas loppupäähän. Se on päälle helpompaa kun saa matkan varrella sitten mahdollisesti ohitella hitaampia eikä toisinpäin. Alussa lähdin rauhallisesti liikkeelle ja ensimmäiset 30km keskityin pelkäämään koska tulee se piste, missä saan todeta etten ole vieläkään palautunut karhunkierroksen satamailiselta. Kun katkeamista ei ensimmäisellä kolmellakympillä tullut, aloin seuraavaksi jännittämään 50km rajaa, missä kohdin olin karhunkierroksella jo ihan kävelykunnossa vailla haleja ja silittelyä.
     
    Ensimmäiseen huoltoon Rauhalahteen 21km kohdalla tulin rauhassa pienen letkan perässä. Tahti oli melko rauhallinen ja olin huomaamatta hölkännyt kädet sen verran kohmeeseen, ettei lötköpullojen täyttämisestä ja varsinkaan niiden takaisin sullomisesta liiviin meinannut tulla mitään. Polkukin oli ilmeisesti ollut sen verran teknistä että Hokien kaulus oli alkanut painamaan oikean nilkan ulkosyrjän luun alareunaan ikävästi. Huollosta lähtiessä oli pakko laittaa takki päälle jotta voisin myöhemmin säätää kengän nauhoitusta kunhan sormiin palaisi tunto.
     
    Seuraavasta etapista Pahtavuoman 32km huoltoon jäi mieleen se, että ohitin pari-kolme 166km juoksijaa ja ihmettelin miten helvetissä se voi jo tässä vaiheessa olla mahdollista. Pääsin sitten heittämään sen ärsyttävän "tsemppiä!" huudon selvästi vittuuntuneille kavereille. Pahtavuomassa aloin jo funtsimaan ettei tässä taida pahaa kanttausta tulla. Olo oli ihan ok ja geelit, urkkajuoma sekä huollon antimet upposivat kuten pitääkin. Olin yrittänyt tällä pätkällä säätää kengän nauhoitusta ilman mainittavaa helpotusta. Vittumainen kipu iski nilkkaan aina kun kenkä taittui ulospäin mutta muita ongelmia ei ollut. Aikaa oli mennyt 5:27 ja aurinko alkoi hiljalleen taas lämmittämään sen verran ettei takkia tarvittu. 
     
    Kolmas pätkä kohti puolimatkan huoltoa piti sisällään melko tiukan nousun Äkäskeron huipulle. Tällä pätkällä ohitin pari selkeästi liian kovan alun ottanutta kaveria, joiden naamasta näki että vituiksi menee. Yksikin ulkomaan elävä tunkkasi naama aivan hikisen punaisena aamuauringon paahteessa takki ja kuorihousut päällä sitä mäkeä ylös ja minä mietin että mitähän tuonkin ukon päässä liikkuu. Kai sitä helpommallakin saa itseltään tajun pois kuin tulemalla tänne tunturiin vetämään itsensä kuivaksi. Äkäskeron huipulla maisemat oli huikeat mutta eipä sitä millään ö-luokan kännykkäkameralla oikein saanut ikuistettua. Huipulta lähdettiin laskettelemaan alas kohti huoltoa ja selkiä tuli vastaan kun uskalsin jo hölkkäillä hyvää polkua melko reipasta tahtia. Meno oli paljon helpompaa kuin karhunkierroksella vastaavissa kilsoissa. Kenkien painaminen nilkkoihin oli nyt eskaloitunut molempien jalkojen ongelmaksi ja äitynyt sen verran pahaksi, että olin napannut jo ensimmäiset 800mg buranaa ja löysentänyt molempien kenkien nauhoitusta lisää. Rakkoja nilkkoihin ei onneksi ollut muodostumassa, ainoastaan sellaista jatkuvaa vittumaisen kovaa kipua joka piti hyvin hereillä. Sen verran se kuitenkin vaikutti että yritin sihdata jokaisen askeleen polulle siten, että kengät eivät taittuisi sisäänpäin.
     
    Peurakaltion puolimatkan huollossa pöydät notkuivat herkkuja ja monella näytti iskeneen jonkinlainen retkeilyvaihe päälle. Siellä naatiskeltiin höyryävien patojen antimia ja paistateltiin auringossa. Itse yritin selviytyä mahdollisimman ripeästi ja tungin pari pasteijaa suuhun dropbagista ja muuta nopeaa evästä huollosta. Seuraavan 38km aikana tarjolla ei ollut järjestäjän puolesta kuin vesihuoltoa, joten täytin lötköt ja rakon urheilujuomalla ja tungin liivin täyteen geelejä ja nappasin lakupussin käteen. 
     
    Peurakaltiosta eteenpäin polku oli helppoa mutta kun lähdin hölkkäämään, iski vittumaisen viiltävä kipu vasempaan polveen. Yritin venytellä lihaksia mutta eipä siitä irronnut mitään helpotusta. Ilmeisesti huollossa lihakset olivat jäykistyneet kuitenkin turhan paljon. Pystyin hölkkäämään aina noin 5-10 metriä, jonka jälkeen kipu kävi liian kovaksi. Oli pakko vetää loputkin 800mg buranaa mutta jostain syystä kipulääke ei tuntunut tähän vaivaan juuri auttavan. Kinkkasin eteenpäin ja yritin saada paikkoja taas lämpimän elastiksi, kun joku neito paineli helpon näköisesti ohi. Iski sellainen keskimittava vitutus ja turhautuneena päätin kostaa temppuilun polvelleni ja pistin reippaaksi juoksuksi. Ihmetyksekseni kovemmassa juoksussa polveen ei sattunutkaan, joten siitä eteenpäin käytin vain kahta vaihdetta: vuorotellen kävelyä ja reipastahtista juoksua. Tällä systeemillä pääsin yllättävän hyvin eteenpäin.
     
    Jossain alamäessä sain tehtyä analyysin että polvessa on niin sanotusti jarru paskana. Se ei siis kestänyt sitä vaihetta kun lantio menee polvilinjan yli ja alamäissä se konkretisoitui pahasti. Ylämäissä ei mitään ongelmia. Alamäet oli siis vedettävä täysiä rullaten silloin, kun mäet eivät olleet liian jyrkkiä tai kivikkoisia / juurakkoisia. Kilsatahdit sen kuin paranivat kun hiljaa ei voinut mennä. Hiukan hirvitti miten kunto mahtaa menon kestää mutta toisaalta ajattelin että jos kestää, niin tällä tyylillähän voi tulla vahingossa ihan asiallinen loppuaika.
     
    Kotamaja 1 vesihuollon ohitin muuten vauhdilla, mutta käytin sopivasti kohdalle osuneen kuivakäymälän kodikkuutta helpottamaan peräsuolen painetta. Kilon kevyempänä nousu Kukastunturin huipulle meni helposti. Mäkien nousukulma tällä reitillä sopi hyvin Paloheinän nyppylällä suorittamiini mäkitreeneihin. Kukastunturin huipulla oli jälleen huikeat näköalat ja keli alkoi olla paahtavan kuuma. Alaspäin tullessa oli taas pakko painella pääosin reippaalla vauhdilla ja siinä tuli joku vitosen kilsakin kellotettua. Kotamaja kakkosessa vesi maistui ja lähdin hyvillä fiiliksillä kohti Yllästunturin 84km huoltoa.
     
    Pätkä alkoi metsäisemmällä osuudella jossa polvi alkoi sitten olla entistä kipeämpi. Tuli silti vedettyä ainakin pari kilsaa hyvällä vauhdilla kuin yritin ottaa irtiottoja pääskysen kokoisesta hevospaarmasta, joka himoitsi sitkeästi hikistä lihaani. Metsäpätkän jälkeen risteyksestä käännyttiin Kesänkijärven eteläpuolelle ja tässä vaiheessa polvi alkoi olla jo todella kipeä, eikä kunto enää kestänyt juosta kovaa. Meno hiipui säälittäväksi kun yritin kävelyn lomassa aina välillä ottaa muutamia hölkkäyrityksiä jotka typistyivät samantien saatanalliseen irvistykseen. Pitkät loivat pitkospuut ylämäkeen kohti Yllästunturia menivät rauhallisesti kävellen, mutta niissä ei sentään sattunut polveen.
     
    Yllästunturin kupeesta lähti huoltotie kohti huoltoa joka sisälsi paljon alamäkeä. Nyt polvi ei antanut enää ottaa yhtään hölkkäaskelta ja koko loppupätkä huoltoon oli aika helvetin synkkää ja hidasta kävelyä. Mietiskelin siinä että kun matkaa on yli 20km jäljellä niin kävellen aikaa tuhrautuu vielä vähän vitusti. Päätin että pistän homman poikki Ylläksen huollossa. Ylläksen huoltoon tulin ajassa 13:58 ja siellä oli melkoinen tohina päällä kun huoltoon lappasi lyhyemmän matkan juoksijoita. Pyörin siinä hässäkässä aikani ensin banaaneja ja suklaata popsien ja istuin sitten joksikin aikaa alas ja tutkiskelin polveani. Ei turvotusta eikä kosketusarkuutta joten rikkipaskana se ei ollut. Sitä yleistä massahurmosta tuijotellessani kelailin nuppini sisällä että onhan se nyt vittu, jos ensin annan vr:n hoonata itseäni hanuriin ja tulen isolla rahalla ja vaivalla paikan päälle, enkä sitten muka edes huiputa Yllästunturia. Menin sitten nikottelemaan ea-henkilöstölle että olisiko jotain pervitiiniä tai muuta nappia tarjolla, ja sainkin kolmannen satsin 800mg buranaa. Mennään sitten.
     
    Nousu Ylläksen huipulle otti aikansa enkä siellä enää jaksanut ihailla maisemia vaan lähinnä keskityin miettimään miten pääsen eteenpäin. Tunturin päällä etenin sivuloikilla ja alaspäin tullessa yritin vähän kaikenlaista tekniikkaa, myös takaperin juoksua. Jossain kohtaa mäen loivetessa oivalsin, että kun käännän jalkaterän sivulle ja ikäänkuin kinkkaan eteenpäin, kipu helpottaa. Kun päästiin alas Yllästunturilta, polku helpottui huomattavasti. Kun pidin jalkaterää käännettynä sivulle ja paukutin oikeaa jalkaa polulla sellaisiin kohtiin missä kenkä ei taittunut sisäänpäin, pystyin etenemään melko kivuttomasti joskin todella typerän näköisesti. Ylläksen huollon antimet olivat täyttäneet energiavarastoja sen verran, että helpolla polulla pääsin itseasiassa kinkkaamaan aivan kohtuullista vauhtia ja mieli kirkastui. Olin vähän helvetin iloinen etten pistänyt peliä poikki kuten aiemmin suunnittelin.
     
    Viimeisessä huollossa en pysähtynyt kuin ottamaan nopeasti pari mukia kokista kun en halunnut menettää sillä hetkellä päällä olevaa hyvää menoa. Viimeinen noin 15km etappi oli pääosin helppoa reittiä ja se sopi tällaiselle klenkkaavalle idiootille vallan hyvin. Energiatasot oli taas hyvässä reilassa ja selkiä tuli vastaan. Yritin aina jo kaukaa tihrustella kantaako seuraava edessä kulkija sinistä lappua, mikä tarkoittaisi sitä että saan jälleen yhden päänahan. Olin jo unohtanut että reitille kuului myös se pitkä louhikkonousu, mikä meni kuitenkin lopulta ihan huumorilla ylös. Sen jälkeen jäljellä olikin enää noin 7km loppukiriosuus, missä sain poimittua vielä muutaman sijoituksen. Pahin kipu polvessa pysyi poissa kunhan kävelin hankalat kohdat ja tasaisella tykitin B-palvelusluokan tyylilläni minkä pystyin.
     
    Viimeinen mutka kääntyi sopivan loivaan alamäkeen asfalttisuoralle kohti maalia ja sain innoissani painettua loppukirin vauhdikkaasti nilkat oikein päin käännettynä. Nettoaika maalissa alle 17h47min. Keskisyke 114. Maalialueella jouduin seisoskelemaan hetken haastateltavana kansan sirkushuviksi ja kun siitä pääsin, polvi veti totaalijumin. 
     
    Lopputulokseen olen kuitenkin tyytyväinen ja tulosluettelossa pääsin ensimmäistä kertaa paremman 50%:n joukkoon, mikä oli ollut jonkinlainen tavoitteeni. Jalkaongelma poislukien meno oli parempaa kuin karhunkierroksella keväällä, missä ensimmäiset 115km kilometritahtini oli minuutin verran hitaampaa kuin tällä reitillä. Ehkä olin paremmassa iskussa tänä päivänä, tai sitten reittiprofiili vain sopi minulle paremmin. Täyttä matkaa tuskin olisin kuitenkaan jaksanut nilkuttaa.
     
    Maalista hotellille missä pitsan ja kaljan jälkeen 12 tunnin kuumehikoilu-unet ja aamusta sitten 15 tunnin iki-ihana matkustuspäivä autolla ja kolmella ruuhkabussilla kotiin.
     
    Jälleen kerran ei pysty kuin ihmettelemään miten kovaa kärki noissa maastoissa painelee. @tmai:n tahti on jotain ihan käsittämätöntä. @vmaksi:n hieno kolmas sija todistaa sen että kovimmat jätkät roikkuvat täällä juoksufoorumilla. Tasaisen juoksijoiden kova vauhti on jotenkin helpompi ymmärtää, mutta en tajua miten noissa maastoissa voi ylipäätään liikuttaa jalkoja noin nopeasti noin pitkään. Hattu päästä jälleen.
     
    Itselleni tämä oli kolmas ultra. Takana nyt 83km, 166km ja 105km. Kertaakaan en ole tiennyt miten kovaa voin mennä, kun reitti, matka ja kunto on joka kerta ollut mysteeri. En tiedä paljonko sitä kokemusta pitäisi olla että osaisi ulosmitata täyden sen hetkisen potentiaalinsa. Toisaalta loppuaika ei merkitse hevon paskaa, matka on tärkein.
     



  21. Like
    Citius got a reaction from Reissujuoksija in Reissujuoksija (Finlandiamaraton 14.9. 2:4X:XX )   
    Mites se analyysi nyt jälkikäteen... siis siihen käteen. Itselläni sattui samansuuntaista ongelmaa ensimmäisellä maastomatkallani (Vaarojen maratonilla). Pahus, lähti vasen käsi turpoamaan ja epäilin jo kellon olevan liian tiukalla. Lopulta aloin juoksemaan ajoittain vasen käsi koholla, kuin ne mustat siellä Mexikon palkintopallilla. 
  22. Like
    Citius reacted to Elwood in Elwood (UTTF tai TOR)   
    Vahvoilla pohjilla vahvaa tekemistä: http://ihanhukassa.blogspot.com/2019/05/nuts-karhunkierros-166km-24-2552019.html
  23. Like
    Citius reacted to epäurheilija in Epäurheilija: KK83 Paketointi   
    Tavoilleni uskollisena laitan tämänkin kisan "pakettiin" nyt kun kisasta on muutama päivä ovat myös ajatukset reissusta selkiytyneet huomattavasti. Alkuunhan olin jopa hienoisen pettynyt, kun ei sitä 11 tunnin alitusta tullutkaan. Mutta muilta osin reissu oli varsin onnistunut ja sain paljon lisää hyvää kokemusta. 
     
    Jos nyt aloitetaan ihan kisan alusta, niin matkaan lähdin himpun verran liian lennokkaasti. Olen jotenkin kuvitellut, että olen ihan älyttömän huonossa kunnossa verrattuna niihin vuosiin, kun olen treenannut tasamaan maratonia varten. Ja varmasti olenkin ollut silloin nopeampi, mutta kun mietitään kestävyyttä niin kehitystä on tapahtunut ihan käsittämättömän paljon. 2017 kun juoksin maratonin ennätykseni, niin samana kesänä juoksin nuuksio classic maratonin aikaan 4.35 ja olin loppumatkasta niin loppu, että meinasin tuupertua. Nyt KK:lla maratonin väliaika oli 4.32 ja meno maistui tuossa kohtaa vielä useampia kilometrejä ihan kohtuullisen reipasta tahtia. Eihän noita kilpailuja tietänkään voi verrata suoraan keskenään, mutta pistihän tuo miettimään, että olenko sittenkään niin huonossa kunnossa, kuin mitä kuvittelin. Ja toinen mikä on ihan selkeästi kehittynyt on tuo ylämäkien ja erityisesti alamäkien kulku, on meinaan huomattavasti helpompaa tuo käynti. 
     
    Oma sijoituikseni oli tosiaan 49 ja ikäryhmässä 40-44 olin sijalla 15. Eli kyllä tähänkin voin olla ihan tyytyväinen. 
     
    Erityisen tyytyväinen olen myös; kekä ja sukka valintaan, sekä jalkojen hoitoon ennen kisaa. Aloitin jalkojen rasvailun pari kolme viikkoa ennen kisaa aina iltaisin tuli rasvattua jalat. Nyt tällä reissulla jalkoihin ei tullut yhtään rakkoa, eikä yksikään kynsi mustunut, eli varsin hyvin meni tältä osin. Sukat olivat 1000 mile socks matalavartiset sukat ja kenkävalinta oli Saucony Peregrine Iso. Kenkiin ei tullut oikeastaan minkäänlaisia jälkiä. Vaimennus oli vähintäänkin riittävä ja pito oli hyvä jopa märillä kivillä eikä pitkoksillakaan tarvinnut liukastella. Viime vuonna jalassa oli Salomon S-lab ultra2 joiden pohjien nappulat olivat 55km juoksun jälkeen selkeästi kuluneet pyöreiksi, sekä kengän päällinen oli jo rispaantunut rikki. Eli juurikin tähän tapahtumaan hankitut sauconyt ovat olleet erittäin positiivinen yllätys. 
     
    Oikeastaan ainoa asia, jonka olisi voinut tehdä selkeästi paremmin liittyy juoksuliivin pakkaamiseen. Selässä oli uusi juoksuliivi, jonka hankin juuri tätä tapahtumaa varten, kun pelkäsin tuon 5 litraisen salomonin liivin olevan liian pieni tähän rallatteluun. Ostin siis tuon uuden adv skin 12l jossa on vähintäänkin riittävästi tilaa mun tarpeisiin. Olin pakannut syötävät etusivutaskuihin, enkä ollut tajunnut että kuinka hemmetin isot ne taskut ovatkaan. En siis meinannut löytää niistä taskuista sitä mitä olin etsimässä ja kun en halunnut pysähtyä kaivelemaan niitä hemmetin pohjattomia taskuja. Nuo taskut ovat oikeasti todella isot ja niiden takana on vielä isommat taskut. Olin myös tunkenut molemmille puolille sekaisin cliffbar patukoita, tailwind urkkajuoma annospusseja, sekä muuta syötävää. Mitään makeaa ei tehnyt oikeastaan kertaakaan mieli ja kun pähkinäpussi oli puoleen matkaan asti häviksissä, niin pistäähän se miehen mielen synkäksi. No ensi kerralla suolaiset ja makeat ovat eripaikoissa, sekä urheilujuomakin tulee olemaan, joko maustamatonta tai sitten vihreän teen makuista. Juoksemani matkat ovat olleet aikaisemmin sen verran lyhyitä, että ei ole paljoa tarvinnut pohdiskella näitä pakkausjuttuja kauhean tarkkaan. 
     
    Pukeutuminen meni myös aikalailla nappiin, kun tämmöinen minun kaltainen soijapallo ei ihan pienestä palellu, niin shortsit ja pitkähihainen juoksupaita, jonka päällä oli lyhythihainen paita riitti mainiosti. Lippalakki esti mukavasti veden valumisen silmiin, eli jatkossakin juoksen lippapipo päässä. Pitäisi varmaan hankkia potkurilakki se voisi lisätä polku-uskottavuutta.
     
    Tähän on hyvä lopettaa jauhaminen tuosta kuusamon reissuta ja suunnata ajatukset tulevaan. 
     
  24. Like
    Citius got a reaction from riopentti in Runningidiot (Everesting)   
    Hei...eeii...  pakkohan sinun on mennä koko matka.

    Sentään sen verran menoasi olen seurannut, että melkein kuin ihan kuin itse juoksisi.
     
    Hyttysmyrkyt mukaan ja päätyyn asti.
    Maisemat on oikeasti hienot. Ruuhkaa ei ole tai ainakin ohitukset onnistuu. Ja lisäksi jos kyykkytarpeilla täytyy käydä, tiedän sinulta onnistuvan (sen verran karsikilta kirjoitukset vaikuttavat). Itse vähän ujostelin, kun puuttomassa tunturissa näkyi puolen kilometrin päähän. Seuraan netin välityksellä ja Sandels laatikon kanssa etenemistäsi (105 km ei taida olla edes seurannassa).
  25. Haha
    Citius got a reaction from Runningidiot in Runningidiot (Everesting)   
    Hei...eeii...  pakkohan sinun on mennä koko matka.

    Sentään sen verran menoasi olen seurannut, että melkein kuin ihan kuin itse juoksisi.
     
    Hyttysmyrkyt mukaan ja päätyyn asti.
    Maisemat on oikeasti hienot. Ruuhkaa ei ole tai ainakin ohitukset onnistuu. Ja lisäksi jos kyykkytarpeilla täytyy käydä, tiedän sinulta onnistuvan (sen verran karsikilta kirjoitukset vaikuttavat). Itse vähän ujostelin, kun puuttomassa tunturissa näkyi puolen kilometrin päähän. Seuraan netin välityksellä ja Sandels laatikon kanssa etenemistäsi (105 km ei taida olla edes seurannassa).
×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy