Jump to content
Juoksufoorumi.fi

Joggerman

Jäsenet
  • Content Count

    15
  • Liittyi

  • Last visited

Community Reputation

0 Neutral
  1. Toinen myyty 1.5, toinen vielä jäljellä...
  2. Kaksi kappaletta osallistumisoikeuksia myynnissä estymisen vuoksi. Siirto toiselle juoksijalle on mahdollista 12.5 mennessä: http://helsinkihalfmarathon.fi/info-ukk/ Hinta 35e/ kpl. Yhteydenotot 050-5281887
  3. Joggerman

    Forerunner 235

    Itseänikin kiinnostaisi kovasti kokemukset. Lähinnä mietityttää miten toimii esimerkiksi viimeaikojen -25 pakkasilla. Toimiiko ranteesta mittaus riittävän hyvin aluspaidan päältä? Entä miten gps: lle riittää signaalia hanskan ja hihan välistä? Polarin käsivarteen kiinnitettävä gps toimii ihan hyvin pakkasillakin ja toisaalta uuden sykevyönkään kanssa ei ole ongelmia. Paljonko "talviominaisuudet" huononee jos seuraava mittari on "hienompaa" tekniikkaa...
  4. Ei ollut. Ihmisen elämänkaareen kuuluu erilaisia vaiheita. Mikäli hienosti menee ja keskiarvoinen elinikä jaetaan neljällä niin olet aikuisuuden kynnyksellä ja 1/4 on takana päin. Seuraava neljännes kestää siis 22 vuotta, eiköhän siinä ajassa ehdi tapahtua monenlaista. "Aikuisvaiheeseen" siirtyminen ei suju välttämättä kivuttomasti, "hiljaa kurvissa" oli joskus kuulemani neuvo. Mikäli on syvää masennusta niin hyväksy se ja unohda mainitsemasi "harjoittelu". Sen sijaan älä missään nimessä lopeta liikuntaa. Harrasta liikuntaa matalilla sykkeillä sellaisella lajilla mikä tuntuu mukavimmalta. Jos ei mikään tunnu mukavalta niin tee sitä mikä tuntuu mukavimmalta. Matalasykkeinen liikunta "normalisoi" kehon toimintoja ja on todistetusti osoitettu tukevan masennuksen hoidossa. Myös ylikunto ja ylirasitus voi aiheuttaa masennusta ikään kuin kehon suojareaktiona. Jossain vaiheessa kun keho on "normalisoitunut" ja palautunut tasapainoon voi alkaa taas pikku hiljaa miettimään harjoittelua, mutta tämä tapahtuu sitten ikään kuin itsestään erään keväänä kun aurinko alkaa taas näkymään...
  5. Kiitoksia kaikille ajatuksia antaneille. Olen koittanut ottaa monipuolisesti kaikkia alueita mukaan ja ainakin toistaiseksi tuntuu ihan hyvältä. Voin raportoidakin aikanaan mihinkä suuntaan sain kehitystä aikaan jos sain
  6. Rehellisesti kun miettii omaa tekemistään niin kyllähän tässä nyt on käynyt niin, että pk1 hommat on vienyt vähän liian suuren osan kokonaisuudesta koska on niin mukavaa ja leppoista. Seurauksena on ollut se, että ennen 5 min/km alkavat vauhdit samoilla sykkeillä on muuttunut päälle 6 min/km vauhdeiksi. Muutama pk2 peruslenkki on palauttanut mieleen perustekemistä ja sitä fiilistä. Kyllä varmaan on niin että tällaisella keskikuntoisella "tekemättä ei voi jättää", ainakaan näin perustekemisen -kaudella. Täytyypä seurata kuinka nopeasti vauhdit nousee takaisin vitosella alkaviin lukemiin esim. kahdella tunnin pk2 lenkillä/ viikko (muun tekemisen lisäksi). Silloin ollaan varmasti oikealla tiellä...
  7. Laadukasta on ollut Snaksterin vk- tekeminen. Kyllähän vanha perustotuus pitänee edelleen paikkaansa että sitä täytyy treenata mitä haluaa kehittää. Itselläni hyvä esimerkki tästä kaksi edellistä lenkkiä. Sunnuntainen 8 km vk1, polarin laskema juoksuindeksi (taloudellisuutta/ tehokkuutta tietyllä vauhdilla kuvaava lukema) 52 kun ei tuota vk: ta ole paljoa tullut viimeaikoina tehtyä. Pk1: stä sen sijaan on. Tämänpäiväinen 11 km reipas pk1 sauvakävely jossa alamäet juosten, polarin laskema juoksuindeksi 57 (parempana päivänä tainnut olla korkeampikin). Eipä ole itselläkään pk1 hinkkaaminen vauhteihin pahemmin kehitystä tuonut mutta ehkä sen tärkeimpänä antina on se, että pitää harjoitella elimistönsä mukaan oikein että pystyy harjoitella. Itselläni se tarkoittaa myös sitä, että tällä alueella on suuri vaikutus vastustuskykyyn ja terveenä pysymiseen. Suurperheellisenä joku perheestä on käytännössä jatkuvasti kipeänä, tähän päälle vuorotyöt niin siinäpä sitä onkin savottaa. Hieno kuulla muidenkin reenamisesta. Yleistyksethän eivät yleensä toimi mutta tekisi mieli väittää että yli 3 tunnin maratoonareille (yli 1.25 puolikkaan juoksijoille) juoksu on vähintään pk2 laji (ja tietenkin vk). Mikäli pk1: stä jostain syystä kaipaa niin tarkoituksenmukaisempaa on tehdä se muilla keinoin, näin ainakin itselläni.
  8. Se täytyy vielä lisätä, että PK1 alue on mulle tärkeä nimenomaan palautumisen kannalta. Nykyään haluan kuitenkin pitää punttiakin mukana, jonka jälkeen hermosto tuntuu menevän punaiselle jos tehot on jatkuvasti vähän liian korkealla. Muutama vuosi sitten tein pelkästään aerobista mutta silloin jäi kyllä kaikki kilot ja voimat maantielle mikä ei ole kokonaisuuden kannalta hjyvä homma...
  9. Näin varmasti on. Keskivartalossa on aina parannettavaa. Viime vuoden aikana olen jaksottain yrittänyt pitää ohjelmassa max- voimapainotteista punttia 2x viikko, missä sarjat vitosia, kolmosia ja ykkösiä. On kyllä tehnyt kokonaisuuden kannalta todella hyvää pieni voimatasojen nosto vaikka onkin heti seuraavina päivinä juoksutuntumalle myrkkyä. Tuossa sun kuvaajassa se totuus tulee kuitenkin parhaiten ilmi sun n. 3000 km/vuosi vs mulla n. 1500 km/vuosi
  10. Minimit, maksimit ja kynnykset meillä menee hämmästyttävän tarkasti samoihin. Ainut ero että juokset minuutin/ kilometri kaikilla sykealueilla karkuun... Pk1 juoksu ei mullakaan onnistu kuin etureisien päällä nylkyttämällä, vaikuttaisiko tuohon jalkojen mittasuhteetkin. Siispä sauvakävelyä/ hiihtoa alueella pk1, pk2 hölkkää ja vk juoksukilometrejä lisää niin eiköhän se siitä vauhdit nouse.
  11. Se on selvä että kehittymisen kannalta on tullut juostua liian vähän kehittävillä alueilla, sitähän otsikon kysymys koskeekin että suoraanko vaan vk1: stä jos kerran hyvin rullaa. Ehkä tuo Holmen- kokeilu ylirasituksineen teki liiankin varovaiseksi. Periaatteessa ominaisuudetkin ja tekemisen määräkin pitäisi tukea vähintään 1.30 h puolikkaan aikoja (178 cm/ 75 kg, pitkähköt koivet, perusrakenne ohut, leposyke 42...)
  12. Näinhän se varmaan on, että kaikkien sykealueiden reenejä tarvitaan. Sauvakävely on tullut viimevuosina loppuvuoteen mukaan lähinnä hiihdon korvikkeena kun ei tuota lunta meinaa tulla. Ennen en sauvoilla meinannut saada sykkeitä nousemaan mutta olen huomannut että kyse on lähinnä tekniikasta, kunnolla nilkkaa aktiiviseksi ja pakaraa mukaan niin keskivauhdiksi kympin lenkille tulee n. 8 min/km. Reitti sisältää 5 km kuntoradan, jolla jonkun verran korkeuseroja, muutamat alamäet olen rullaillut juosten. Keskisykkeet saan tällä systeemilla pidettyä 110-120 välissä, ylämäki maksimit nousee 135 paikkeille. Tekeminen on tosiaan reipasta eli paljon ei ole edes varaa kiristää ja tuntuma on edemmänkin kehittävä kuin huoltava, perinteisen hiihtoa muistuttava. Huoltavalla sauvalenkillä pitäisi mennä rauhallisemmalla tuntumalla. Jotenkin tämä vaan tuntuu oikeammalta pk- harjoittelulta kuin "väkisin" hiljaa juokseminen, eli tod. näk. se suurin heikkous on edelleen ihan tuo peruskunto ("metsurinkunto") kun työkin on kuitenkin istumispainotteista . Voihan se olla että tässä kehittyy melko nopeasti, eikä tämä kohta enää riitä vaan "joutuu" hölkkäämään enemmän pitääkseen sykkeet tuolla 110-120 välimaastossa. Oikeastaan tämä pohtiminen lähti siis tuosta Marius Bakkenin norjalaisesta systeemistä, missä pk:t tehdään pk1 alueella, reippaammat mennään sitten oikeasti reippaasti, eli pk2: sta ei juuri tehdä vaan suoraan vk alueille. Tiedä häntä, kovaa ne Norskit ainakin hiihtää...
  13. Sykkeet olen määritellyt ihan tuntumalla ja ennätysjuoksujeni perusteella. Sykemittaria olen käyttänyt mielenkiinnosta lähes joka lenkillä ja vuodesta 2011 asti löytyy Polarin personal- trainerista käppyrää mistä muistella. Toki voihan niissä mutu- tuntumalla heittoakin olla ja nyt kun katsoin taakse päin niin yläkynnys on saattanut olla 170 nurkilla tai ylikin, koska kaikkien puolikkaiden keskisyke on ollut yli 160, 10 km ennätysjuoksussa 168 ja 4,7 km ennätysjuoksussa 173. Tämän hetkisellä kunnolla ei vauhdit omalla tasolla häävejä ole. Olisiko pk2 jossain 6 min/km, ja vk1 5.40 min/km tasolla mutta eipä ole paljoa tullut näillä sykkkeillä viime aikoina reenailtuakaan. Pk1 alueella joudun hiipimään lähemmäs 7min/km vauhteja. Näinhän se on, että yksi vaihde jää tavallaan käyttämättä jos pk2 jää paitsioon, toisaalta mietin onko tästä suuremmin haittaakaan koska "kisat" vedellään kuitenkin vähintään vk1- tasolla. Ja jotenkin tuntuu, että ennen vanhaan kun maratonit juostiin melkein järjestään alle 2,30, ei paljon sykkeitä ole juoksulenkeillä himmailtu. Pk1: set tuli silloin varmaan luonnostaan työpäivän aikana. Mielenkiintoinenhan näitä on pohtia. Joku vastaa kohta että juokse enemmän ja kirjoita vähemmmän. Sekin pitää aivan varmasti paikkaansa mutta tämä teoriapuolikin on aina kiinnostanut
  14. Kirjoitus- neitsyys meni vaikka vasta vajaa 10 vuotta on tullut seurailtua/ lueskeltua palstaa sivusta.... Aihettahan on sivuttu lukuisia kertoja mutta löytyisikö tuoretta ajatusten vaihtoa aiheesta. Eli omat "tavoitteet" on ollut lähinnä puolikkalla, ikää nyt yli 35 v, liikuntaa koko ikä, lenkkeilyyn enempi painottaen viimeiset 7 vuotta. Puolikkaan ajan olen tiputtanut 2h nurkilta n. 1,45 tasolle. Lenkkeily on kuitenkin pääasiassa ollut oman terveyden ja työkyvyn ylläpitoa ja näin varsin mukavuus- ja retkeilypainotteista. Kympin enkka taitaa olla 45 min nurkilla, vuosikilometrit jossain 1300 luokassa. Omat sykealueet on karkeasti pk1 100-130, pk2 130-150, vk1 150-160, vk2 160-170. Max 188 tienoilla, itsehavainnoidut kynnykset: aerobinen 147, anaerobinen 160+... Testasin joskus takavuosina myös Holmenin ohjelmaa, missä juoksin peruskuntooni nähden 3 lenkkiä viikossa (eikä lainkaan huoltavaa) hieman "ylikovaa", seurauksena muiden kuormitustekijöiden kanssa ylirasitustila. Viime keväänä testasin Bakkenin- ohjelmaa missä pk: t tehdään oikestaan kokonaan pk1- alueella (osin jopa kävellen), pk2- aluehan loistaa Bakkenilla poissaolollaan koska on hänen mukaansa se kuormittaa mutta ei kehitä kuitenkaan yhtä hyvin kuin vk1. Systeemi tuntui toimivan hyvin kunhan sitä kehittävämpää juoksua on riittävästi mukana. Viime aikoina olen pitänyt väkisin hölkkäsykkeet alle 135, tällöin vauhti on kuitenkin matelua eikä hyvästä tekniikasta tai juoksuaskeleesta voi puhua. Meikäläisen määrillä (30-50 km viikko) tällä systeemillä ei tunnu pahemmin kehittyvän mutta tuon 1,45 puolikkaan pystyy joka kesä pienellä vk- jaksolla juoksemaan. Sain jälleen jokasyksyisen ahaa -elämyksen sauvakävelystä, millä pystyn pistelemään kunnon tempolla vaihtelevassa maastossa pk1- alueen reippaita lenkkejä hyvällä tekniikalla ja tämän jälkeen tuntuu juoksuhaluja riittävän. Eli nyt ajattelin ennen hiihtokelejä "peruskuntokaudella" tehdä pk:t pääasiassa reippaasti sauvakävellen alueella pk1 (100-130). Mutta kun juoksukuntoa on tarkoitus nostaa niin esim. Petteri Muukkonenhan on taas pk2- alueen puolesta puhuja, ja olen ymmärtänyt että muutama palstan gurukin (esim. Forrestg guurineen..) On selvä että pk2 on kehittävämpää kuin pk1, mutta koska kevyet on nyt oikeasti kevyitä ja huoltavaa olen oppinut tekemään niin annanko suosiolla mennä juoksulenkit pari kertaa viikossa alueelle vk1? Sieltä tuntuisi löytyvän luonteva "helppo kova" kun taas pk2 alueellakin (alakynnyksen tuntumassa) joutuu hieman himmailemaan askelta kunhan on kunnolla lämmennyt. Jäänkö jostain paitsi, jos niin paljon puhuttu aerobisen kynnyksen tienoo ja pk2- alue jää vähälle "käytölle"? Oma fiiis olisi tällä hetkellä että sauvakävelyjen lisäksi pari kertaa viikkoon (tain n. 10 päivän jaksoon) lenkit alueella vk1, hieman pidempi alueella pk2. Herättääkö ajatuksia?
×

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy