Jump to content
Juoksufoorumi.fi



mihissulonkiire?

Jäsenet
  • Content Count

    4
  • Liittyi

  • Last visited

Community Reputation

8 Neutral

About mihissulonkiire?

  • Syntymäpäivä 27.07.1967

Profile Information

  • Gender
    Male
  • Asuinpaikka
    Keski-Uusimaa

Converted

  • 10km
    0:48:49,6
  • Puolimaraton
    1:47:02
  • Tavoite
    Tukholman maraton alle 4:00

Recent Profile Visitors

The recent visitors block is disabled and is not being shown to other users.

  1. Ilmoittauduin tänään Tukholmaan ja samalla ensimmäiselle täyspitkälleni. Tai olen aiemminkin ilmoittautunut, mutta loukkaantumisten takia harjoittelu jäi niin vähiin, että vaihdoin puolikkaaksi. Neljän tunnin tavoite saattaisi onnistua, jos lisävammoja ei tule, sillä elokuussa puolikas meni aikaan 1:47. Syksyllä toista jalkaa vaivasi penikkatauti, ja juoksutaukoa tuli puolitoista kuukautta, mutta spinningpyörää tuli poljettua senkin aikana. Juoksukoulun opeilla mennään, ja kuntoa on tarkoitus testata HCR:ssä toukokuussa.
  2. Oli siinä varmaan 6-7 vuotta paussia säännöllisempään harjoitteluun. Pari vuotta olen kuitenkin kulkenut junalla töihin, mistä seuraa n. 45 minuuttia kävelyä joka päivä. Yleensä kuitenkin sen verran hitaasti, etteivät sykkeet juuri nouse. Sitä en osaa sanoa, mitä haittaa liian kovista harjoitusvauhdeista on ollut, mutta hapenottokyky kaiketi paranee runsaalla pk-treenillä ja vauhtiskaala laajenee.
  3. Kiitosta, turha kai sitä on ilmeistä vastaan vängätä. Taustalla on vähän sukurasitustakin: enomies on alittanut kympillä puoli tuntia ja serkkupojan enkka puolikkaalla on 1:10. Noille lukemille ei tässä iässä ole asiaa, mutta onhan se hauska katsoa missä rajat tulevat vastaan.
  4. Esittäydynpä tässä minäkin, kun jo vuoden päivän olen palstaa aika ajoin lueskellut. Viime syksynä aika tarkalleen vuosi sitten sain jonkinlaisen kimmokkeen, että pitäisi tehdä kunnolleen jotain. Taustaa sen verran, että olen 48-vuotias mies, jolla ei ole varsinaista kilpaurheilutaustaa, mutta ruumiinrakenne on varsin sopiva pitkän matkan juoksuun. Sitä kaiketi kuvaa, että 19-vuotiaana juoksin koulun Cooperin testissä 2950 m, liikuntaa vihaavana tupakoivana hippinä ja kireissä farkuissa. Sittemmin elämään on mahtunut muun muassa hetkittäisiä lenkkeilykausia, capoeiraa, melontaa, laskettelua ja lautailua ja systemaattisimpana kautena työmatkapyöräilyä vuoden ympäri (noin 30 km päivässä). Tupakoinnin lopetin joskus 35-vuotiaana ankaran lenkkeilyn avulla, mutta silloin into loppui ensi lumiin. 40-vuotispäivän jälkeen huomasin, että kasvaa se kumpu meikäläiselläkin, mutta elämä hyvän ruoan ja juoman parissa ei suosinut liikuntaa, ja lapsikin oli vielä pieni silloin. No, viime syksynä rykäisin, ja ilmoittauduin ensi töikseni HCR:ään ja sen jälkeen hommasin uuden sykemittarin. Sen avulla harjoittelin joulukuulle asti, paljon kävellen ja sykettä laskien. Sitten ohjelma loppui, tuli kylmä ja pimeää ym. tekosyitä, ja juoksut jäivät pariksi kuukaudeksi, mutta satunnaista hiihtoa ja luistelua talveenkin mahtui. Maaliskuun alussa ryhdistäydyin jälleen ja lenkkejä kertyi 3-4 kertaa viikossa. HCR lähestyi maililla, että oletkohan aivan varma kunnostasi, onko lähtöryhmä varmasti oikea. Olin alun perin ilmoittautunut 2:20 lähtöryhmään, mutta talvitauon jälkeen olin täysin epätietoinen kuntotasostani ja etenkin siitä miten se voisi vielä kehittyä. Niinpä vaihdoin tavoiteajan kolmeen tuntiin. Ulkomaan työmatkojen takia ohjelma meni sekaisin moneen kertaan, ja lenkkejä jäi väliin. Ensimmäisen pitkän, vajaan parinkympin lenkin juoksin viikkoa ennen HCR:ää ja yllättäen askel kulki kevyesti, muutaman minuutin yli kaksi tuntia. Keventelin viikon, ja pidempään juossut veljeni rohkaisi, että kisoissa menee hyvinkin alle kahteen tuntiin. Viimeisestä ryhmästä lähtiessäni huomasin olevani aika lailla väärässä joukossa, matka meni aika lailla pujotellen. Onneksi kello oli mukana, ja rupesin kiristämään tahtia loppua kohti. Ankaralla puristuksella pääsin alle kahden tunnin, tosin vain 3 sekuntia, mutta kuitenkin. Tästä riemastuneena ajattelin, että maratonille syksyllä, ja rupesin etsimään sopivaa tavoitetta. Espoon rantamaratonhan olisi sopivasti neljän kuukauden päästä, ja kuntoa voisi testata ennen sitä Hämeenlinnassa puolikkaalla. Insinöörimäiseen luonteeseeni kuuluu tietynlaista systemaattisuutta, joten kävin tasotesteissä hakemassa oikeita sykerajoja. Testissä paljastui, että vauhtikestävyys on hyvä tai ainakin kohtalainen ja puristuskykyä maksimiin riittää. Peruskunto oli luvattoman huono, mikä kieli siitä, ettei pitkiä matalasykkeisiä lenkkejä ollut ollut läheskään tarpeeksi. Ohjelmaa valitsemaan vain, ja aloitin ensin myasicsin kanssa, tavoiteaikana 4:18. Ohjelma oli vain niin buginen, että hylkäsin sen äkkiä ja löysin runkeeperin alle 4 h ohjelman. Se olikin toimiva paketti, ja varsinkin intervalleja juostessa miellyttävä naisääni kertoi väliaika- ja vauhtitietoja. Kesäkuun juoksut menivät oikein hienosti, sykkeet laskivat ja väliin juoksin varsin vauhdikkaitakin vk-lenkkejä. Juhannuksen jälkeen ahnehdin ilmeisesti liikaa, ekalla 28 km pitkiksellä, tai itse asiassa sen jälkeen lonkka alkoi aristaa. Seuraavalla viikolla juoksin normaalisti neljä kertaa, ja koko ajan tuntui että lonkkaluu on jotenkin irrallaan kuopastaan. Väliin kävin juoksemassa, muutaman jätin väliin, ja kipu vain yltyi. Ensin kävin hierojalla, joka löysi kireyttä sekä gluteus mediuksesta että piriformiksesta. Seuraavaksi liikuntalääkärillä, joka sanoi että lonkka on vain rasittunut liian pitkästä lenkistä. Lepoa, kylmää ja Burana 800:aa kipuun. Viikkoa ennen Hämeenlinnaa kävin kokeilemassa, miltä jalka tuntuu. 16 km asfalttilenkin jälkeen nilkutin kotiin, otin Buranaa ja painuin nukkumaan. Ei Hämeenlinnaa. Vajaan kuukauden tauko, pari testilenkkiä, ensin sileällä, sitten maastossa ja taas aristaa. Viikko taukoa. Sitten sain ajan luottokiropraktikolleni ja kerroin miltä lonkassa tuntuu. Olin alkanut epäillä SI-nivelen nuljahdusta paikoitaan, ja hän päätyi samaan tulkintaan. Kaksi kertaa käsittelyä, lepoa ja varovainen alku, ja yllätys: pystyin juoksemaan taas. Maratonille valmistautuminen oli mennyt aivan munilleen, juuri silloin kun olisi pitänyt juosta pisimmät lenkit olin toipilaana. Elokuun loppuun mennessä pystyi kuitenkin vaihtamaan matkaa maratonista puolikkaaksi. Jatkoin samalla ohjelmalla muuten, mutta lyhensin joitakin pisimpiä lenkkejä, ja jätin kovimmat vauhti-intervallit väliin. Kisan lähetessä alkoi juoksu taas tuntua paremmalta, mutta ajattelin mennä varman päälle ja juosta vaimennetummilla tossuillani. Lähtöryhmä oli tällä kertaa oikeampi, asetuin 1:55 ja 1:45 jänisten puoliväliin. Alkuruuhkasta päästyä alkoi tulla tilaa. Seurasin sekä vauhtia että sykkeitä, enimmän osan aikaa sykkeet pysyivät juuri anakynnyksen alapuolella ja vauhti 4:50-5:00 min/km nurkilla. Ainoa hidastuminen koko matkalla tuli 17 ja 18 km kohdilla, joissa mentiin 5:18 keskinopeudella, sitten puristin taas lisää vauhtia. Loppuaika 1:47.02. Nyt kun juoksua on vuosi takana, on vatsakumpu kadonnut, vyöhön pitänyt tehdä pari reikää lisää ja vaimo haukkuu luurangoksi. Poika kiinnitti huomiota, että kun iskä alkoi juosta, siltä katosi pömppä. (Painoindeksi on laskenut jo alle 20:n) HCR:ään ilmoittauduin jo, ja Tukholman maraton olisi seuraava tavoite. Kunhan vain malttaisin pitää harjoitusmäärät maltillisina ja välttää vammoja niin eiköhän se siitä lutviudu. Myöhään heräämisessä on se hyvä puoli, että ei ole vielä ehtinyt rikkoa itteään kovin pahasti...
×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy